4.8.2009

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/19

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Neuvoston direktiivi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta

KOM(2008) 426 lopullinen (lisälausunto)

(2009/C 182/04)

Esittelijä: Nicholas CROOK

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 23. lokakuuta 2008 työjärjestyksensä 29 artiklan täytäntöönpanomääräysten A kohdan nojalla laatia lisälausunnon aiheesta

Ehdotus: Neuvoston direktiivi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta

KOM(2008) 426 lopullinen (lisälausunto oma-aloitteeseen lausuntoon).

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. joulukuuta 2008. Esittelijä oli Nicholas CROOK.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. tammikuuta 2009 pitämässään 450. täysistunnossa (tammikuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 183 ääntä puolesta ja 7 vastaan 18:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK on tyytyväinen ehdotettuun direktiiviin, joka noudattaa pääpiirteissään sen hiljattain syrjinnän vastaisista toimenpiteistä työelämän ulkopuolella antaman oma-aloitteisen lausunnon (1) suosituksia ja jonka tulisi johtaa kaiken EY:n perustamissopimuksen 13 artiklassa mainitun syrjinnän vastaisen suojelun yhtäläiseen tasoon koko EU:ssa.

1.2   ETSK katsoo kuitenkin, että direktiivi tarjoaa eräiltä osin heikomman suojan kuin nykyiset rodusta tai etnisestä alkuperästä sekä sukupuolesta riippumattomasta yhdenvertaisesta kohtelusta annetut direktiivit.

1.3   Esimerkin tästä tarjoaa ehdotetun direktiivin 2 artikla, jossa sallitaan poikkeuksia syrjinnän kieltämisestä etenkin rahoituspalvelujen alalla. ETSK:n suosittelee, että iän ja vammaisuuden suhteen tulisi soveltaa yhtäläisiä avoimuuden, tarkistamisen ja valvonnan vaatimuksia kuin sukupuolten tasa-arvon alalla.

1.4   ETSK katsoo, että direktiivin soveltamisalan määrittelevässä 3 artiklassa asetetaan rajoja ja sallitaan laajoja poikkeuksia, jotka heikentävät koko direktiivin tehokkuutta.

1.5   ETSK katsoo, että 4 artiklassa tavaroiden ja palveluiden tarjoajien velvoitteet ryhtyä vammaisten tarpeita ennakoiden toimiin ja tarjota kohtuullinen mukautus ovat liian rajalliset.

1.6   ETSK toteaa, että 12 artiklan mukaiset yhdenvertaista kohtelua edistävät elimet eivät – toisin kuin rodusta tai etnisestä alkuperästä sekä sukupuolesta riippumattomasta yhdenvertaisesta kohtelusta annettujen direktiivien mukaiset elimet – kattaisi työelämää ja suosittelee, että sitä käsiteltäisiin uudessa johdanto-osan kappaleessa.

1.7   ETSK pahoittelee, ettei direktiivissä käsitellä riittävästi moniperusteisen syrjinnän ongelmaa, ja kehottaa komissiota antamaan asiaa koskevan suosituksen.

2.   Yleiskatsaus

2.1   Hiljattain antamassaan oma-aloitteisessa lausunnossa ETSK tarkastelee EU:n ja jäsenvaltioiden nykyistä syrjinnän vastaista lainsäädäntöä ja toteaa, että ”nyt tarvitaan uutta EU:n lainsäädäntöä, joka ehkäisee uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää työelämän ulkopuolella”.

2.2   Tarkasteltuaan komission ehdotusta neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta ja todettuaan, että eräitä sen julkituomia huolenaiheita ei ole käsitelty siinä riittävästi, ETSK päätti laatia ehdotettua direktiiviä koskevan lisälausunnon.

2.3   ETSK pitää myönteisenä, että monissa ehdotetun direktiivin säännöksissä toistetaan muiden 13 artiklan nojalla annettujen direktiivien periaatteet, kuten välillisen ja välittömän syrjinnän sekä häirinnän määritelmät, täytäntöönpanoa ja oikeuskeinoja, kuten todistustaakan siirtoa koskevat määräykset, suojelu kostotoimenpiteiltä sekä tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset. Kuten rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumatonta yhdenvertaista kohtelua koskeva direktiivi (2), ehdotettu direktiivi kattaa sosiaalisen suojelun terveydenhoito mukaan luettuna, sosiaalietuudet, koulutuksen, sekä tavaroiden ja palvelujen saatavuuden asuminen mukaan luettuna (vaikka ehdotuksessa onkin esitetty rajoituksia ja poikkeuksia, jotka voisivat rajoittaa sen soveltamisalaa, kuten jäljempänä todetaan).

2.4   Seuraavissa huomioissa ETSK keskittyy erityisesti niihin säännöksiin, jotka saattaisivat sen mielestä suoraan tai epäsuorasti heikentää uskonnon tai vakaumuksen, vammaisuuden, iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella tapahtuvalta syrjinnältä suojelua, joka on taattu muissa 13 artiklan nojalla annetuissa, rotua ja etnistä alkuperää tai sukupuolta koskevissa direktiiveissä.

3.   Yksittäisiä artikloja koskevat huomiot

3.1   2 artikla

Ehdotetun direktiivin 2 artiklassa määritellään syrjinnän käsite. Sen 1 ja 4 kohdassa määritellään samat avainkäsitteet kuin muissa 13 artiklaan perustuvissa direktiiveissä. Direktiivin 2 artiklan 5 kohdassa kohtuullisen mukautuksen epääminen vammaiselta 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kielletään syrjintänä.

3.1.1.1   Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Coleman vastaan Attridge tekemässä ratkaisussa vahvistetaan, että direktiivissä 2000/78/EY säädetty vammaisuuteen perustuvan syrjinnän kielto koskee myös vammaiseen yhteydessä olevaa henkilöä (3). Jotta voidaan varmistaa ehdotetun direktiivin asianmukainen saattaminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä siten että otetaan huomioon edellä mainittu tuomio, ETSK suosittaa, että direktiivissä selvennetään siinä säädetyn uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kiellon koskevan myös syrjintää, joka perustuu kanssakäymiseen tällaisten henkilöiden kanssa.

Direktiivin 2 artiklan 6 kohdan nojalla jäsenvaltiot voivat säätää, ettei ikään perustuvaa erilaista kohtelua pidetä syrjintänä, jos sillä on ”oikeutettu tavoite ja jos tämän tavoitteen toteuttamiskeinot ovat asianmukaiset ja tarpeen”.

3.1.2.1   ETSK on suosittanut (4), että etuuskohtelu olisi sallittava myös vammaisuuden perusteella, mikäli samat edellytykset täyttyvät ja se on oikeutettua; tämän olisi tapahduttava 4 artiklassa määritettyjen, vammaisten todellisten mahdollisuuksien varmistamiseen tähtäävien toimien rinnalla.

3.1.2.2   On ilmaistava, että tällaiset toimet ovat oikeutettuja vain, jos ne ovat yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisia eli jos niillä pyritään esimerkiksi edistämään kyseisen väestöryhmän tasavertaista osallistumista julkiseen elämään.

Direktiivin 2 artiklan 7 kohdan nojalla jäsenvaltiot voivat rahoituspalvelujen tarjonnassa sallia ”suhteelliset erot kohtelussa”, mikäli ”ikä tai vammaisuus on keskeinen tekijä (…) arvioitaessa riskiä merkityksellisten ja tarkkojen vakuutusmatemaattisten tai tilastollisten tietojen perusteella”.

3.1.3.1   ETSK on huolissaan siitä, että näin laaja poikkeus pitää yllä nuorten, vanhusten ja vammaisten tunnetusti muita heikompaa asemaa pankkipalvelujen ja monien vakuutustuotteiden hankinnassa.

3.1.3.2   Tämä on jyrkässä ristiriidassa tavaroita ja palveluita koskevan tasa-arvodirektiivin (5) kanssa, jonka nojalla jäsenvaltiot voivat sallia sukupuolen mukaan eriytetyt vakuutusmaksut ja etuudet vain, jos sitä tukevat kerätyt vakuutusmatemaattiset tiedot, joiden on oltava luotettavia, julkisia ja säännöllisesti ajantasaistettuja; jäsenvaltioiden on lisäksi tarkasteltava päätöstä uudelleen viiden vuoden kuluttua.

3.1.3.3   ETSK hyväksyy sen, että tietyt toimet voivat aiheuttaa suuremman riskin tiettyihin ikäryhmiin kuuluville tai tietystä vammasta kärsiville henkilöille. Direktiivin 2 artiklan 7 kohta sallii kuitenkin kohtuuttomat erot vakuutusmaksuissa velvoittamatta vakuutusyhtiöitä esittämään vakuutusmatemaattisia tietoja. Tulevat asiakkaat eivät siten voi tietää, ovatko erilaiset maksut todellisuudessa oikeutettuja, mikä ei kannusta kilpailijoita tarjoamaan oikeudenmukaisempia hintoja.

3.1.3.4   Vaikka erot maksuissa ovat oikeutettuja, vakuutusmatemaattisten tai tilastollisten tietojen julkistaminen on tarpeen 2 artiklan 7 kohdan edellyttämän suhteellisuuden varmistamiseksi.

3.1.3.5   ETSK suosittaa, että iän ja vammaisuuden osalta olisi sovellettava samoja vaatimuksia avoimuudesta, tarkistamisesta ja jäsenvaltion harjoittamasta valvonnasta kuin sukupuolen osalta. Jäsenvaltioiden olisi voitava sallia erilainen kohtelu ehdotetun direktiivin nojalla vain, jos ne velvoittavat rahoituspalvelujen tarjoajat julkistamaan ajantasaisia vakuutusmatemaattisia ja tilastollisia tietoja kunkin riskialttiin toiminnan, kuten autoilun, matkustamisen tai kiinnelainan takaisinmaksun osalta sekä kyseisen ikäryhmän tai erityisen vamman osalta. Tietoja olisi tarkistettava säännöllisin väliajoin riskien muuttumisen toteamiseksi, ja jäsenvaltiot olisi velvoitettava tarkistamaan määrätyn ajan jälkeen, onko erilainen kohtelu perusteltua, sekä harkitsemaan riskien asteittaista jakamista ja vakuutusmaksujen tasaamista.

3.2   3 artikla

Ehdotetun direktiivin 3 artiklassa määritetään direktiivin soveltamisala, eli ne toimialat, joilla syrjintä uskonnon tai vakaumuksen, vammaisuuden, iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella kielletään.

3.2.1.1   ETSK on tyytyväinen siihen, että 3 artiklan 1 kohdan a–d alakohta noudattelee rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattomasta yhdenvertaisesta kohtelusta annetun direktiivin (6) soveltamisalaa komitean suosituksen mukaisesti (7).

3.2.1.2   Ehdotetun direktiivin 3 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan ”yleisesti tarjottavien tavaroiden ja palvelujen saatavuus ja tarjonta, asuminen mukaan luettuna” ovat aloja, joihin sovelletaan syrjintäkieltoa, mutta siinä täsmennetään, että mainittua ”d alakohtaa sovelletaan yksityishenkilöihin vain niiltä osin kuin nämä harjoittavat omaa ammatillista tai kaupallista toimintaansa”.

3.2.1.3   Kyseinen poikkeus, joka mainitaan myös johdanto-osan 16. perustelukappaleessa, ei sisälly rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattomasta yhdenvertaisesta kohtelusta annettuun direktiiviin. ETSK pelkää, että koska ”ammatillista tai kaupallista” toimintaa ei ole määritelty tarkemmin, epäselvyys heikentää direktiivin vaikutusta. Mikäli tarkoituksena on – kuten komissio toteaa (8) – yksityishenkilöiden liiketoimien vapauttaminen vaatimuksesta, ETSK katsoo, että tämä käy ilmi jo siitä, että direktiivi kattaa vain yleisesti tarjottavat tavarat ja palvelut. Lisäksi johdanto-osan 17. perustelukappaleessa todetaan: ”Syrjinnän kieltämisen yhteydessä on tärkeää kunnioittaa (…) yksityis- ja perhe-elämän ja niiden yhteydessä tehtävien liiketoimien suojaa.”

Direktiivin 3 artiklan 2 kohdan nojalla edellä mainituilta syrjinnän muodoilta suojelua ei sovelleta käytäntöihin, jotka perustuvat siviilisäätyä, perheasemaa tai lisääntymisoikeuksia koskeviin kansallisiin lakeihin.

3.2.2.1   ETSK tunnustaa, että siviilisääty, perheasema ja lisääntymisoikeudet kuuluvat jäsenvaltioiden lainsäädäntövaltaan, mutta ETSK ei voi hyväksyä, että jäsenvaltioiden toimivaltaisuus mitätöisi täysin EU:n laajuisen oikeudellisen suojan syrjintää vastaan.

3.2.2.2   Siviilisääty. Yhteisöjen tuomioistuin totesi hiljattain seuraavaa kansallisista etuoikeuksista siviilisäädyn sääntelyssä: ”Siviilisääty ja siitä riippuvat etuudet ovat toki jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia asioita, eikä yhteisön oikeus vaikuta tähän toimivaltaan. On kuitenkin todettava, että jäsenvaltioiden on tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava yhteisön oikeutta, muun muassa syrjintäkiellon periaatteeseen liittyviä määräyksiä” (9).

3.2.2.3   Perheasema. Perheaseman käsitettä ei ole määritelty, minkä takia se on liian epämääräinen, jotta sitä voitaisiin käyttää perustana suojelun poissulkemiselle.

3.2.2.4   Lisääntymisoikeudet. ETSK pitää lisääntymisterveyspalvelujen saatavuutta keskeisenä osana terveydenhoitopalveluja, joiden alalla ei tulisi sallia minkäänlaista syrjintää yhteisön oikeuden tai kansallisen lainsäädännön nojalla. Lisääntymisterveyspalvelujen alalla esiintyy sukupuoliseen suuntautumiseen, vammaisuuteen ja ikään perustuvaa syrjintää. Lisäksi koska lisääntymisterveyspalveluja tarvitsevat ja käyttävät naiset, voisi se, että tätä alaa ei laskettaisi syrjinnältä suojelun piiriin, johtaa käytännössä syrjintään sukupuolen sekä vammaisuuden, iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella.

3.2.2.5   ETSK katsoo siksi, että 3 artiklan 2 kohtaa kokonaisuudessaan olisi harkittava uudelleen, ja lopullisen sanamuodon olisi ilmaistava, että siviilisäätyä, perheasemaa tai lisääntymisoikeuksia koskeva kansallinen lainsäädäntö on pantava täytäntöön syrjimättä ketään minkään direktiivissä katetun tekijän perusteella.

3.2.2.6   Direktiivin 3 artiklan 3 kohdan mukaan syrjintäkielto koulutuksessa ei vaikuta ”jäsenvaltioiden vastuuseen opetuksen sisällöstä, koulutuksen muodoista ja koulutusjärjestelmän organisoinnista, erityisopetus mukaan luettuna”.

3.2.2.7   ETSK on huolissaan siitä, että kyseinen poikkeus, joka ei sisälly rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattomasta yhdenvertaisesta kohtelusta annettuun direktiiviin ja joka ylittää 149 artiklan eli perustamissopimuksen koulutusta nimenomaisesti koskevat määräykset (10), voisi aiheettomasti rajoittaa direktiivin vaikutuksia syrjinnän ja häirinnän poistamisessa kouluista ja muista oppilaitoksista.

3.2.2.8   ETSK huomauttaa, että EY:n perustamissopimuksen 150 artiklassa todetaan lähes samoin sanamuodoin kuin 149 artiklassa, että ammatillisen koulutuksen sisältö ja järjestäminen on jäsenvaltioiden vastuulla, mistä huolimatta ammatillinen koulutus kuuluu rajoittamatta EU:n syrjinnänvastaisen lainsäädännön piiriin (11).

3.2.2.9   Tärkeä motiivi ehdotetun direktiivin laadinnassa oli näyttö EU:ssa koulutuksen alalla esiintyvästä syrjinnästä uskonnon tai vakaumuksen, vammaisuuden, iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella. ETSK katsoo, että syrjinnän kieltäminen ja yhdenvertaisen kohtelun edistäminen koulutuksessa on olennaisen tärkeää demokraattisen ja suvaitsevaisen yhteiskunnan kehitykselle, sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle sekä sosiaalisen koheesion turvaamiselle, minkä vuoksi lainsäädäntö yhteisön tasolla on tarpeen EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti.

3.2.2.10   Etenkin erityisopetuksessa on tärkeää huolehtia syrjinnältä suojelun korkeasta tasosta, jotta voidaan taata kaikkien lasten oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu näiden uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Se ei tarkoita puuttumista jäsenvaltioiden valintoihin erillis- tai yhteisopetuksen puolesta, vaan näin varmistettaisiin koulutuspolitiikan toteuttaminen syrjimättä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio asiassa ”D.H. ja muut Tšekin tasavaltaa vastaan” osoittaa, kuinka päätökset siitä, kenen olisi saatava erityisopetusta, voivat pitää yllä vakiintuneita syrjiviä käytäntöjä koulutuksessa (12).

3.2.2.11   ETSK katsoo, että koulutuksessa on erityisen tärkeää varmistaa johdonmukainen suoja syrjinnältä, sillä tällä alalla esiintyy usein päällekkäistä syrjintää rodun ja etnisen alkuperän sekä uskonnon tai vakaumuksen perusteella. Ellei 3 artiklan 3 kohdan mukainen rajoitus ollut tarpeellinen rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattomasta yhdenvertaisesta kohtelusta annetussa direktiivissä, on epäselvää, miksi se olisi tarpeen ehdotetussa direktiivissä.

3.2.2.12   Olipa jäsenvaltioiden vastuu koulutuksen alalla kuinka laaja tahansa, direktiivissä olisi todettava nimenomaisesti, että kaikki tämän alan tehtävät on hoidettava syrjimättä.

3.2.2.13   Direktiivin 3 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä sallitaan erilainen kohtelu haettaessa uskontoon tai vakaumukseen perustuviin oppilaitoksiin. ETSK:n mukaan direktiivissä olisi varmistettava, että oppilaitokset eivät voi harjoittaa muihin seikkoihin perustuvaa syrjintää.

3.3   4 artikla

Direktiivin 4 artikla koskee vammaisten yhdenvertaista kohtelua.

3.3.1.1   Vammaisten oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus (13) sisältää ”vammaisen henkilön” ohjeellisen määritelmän. EU:n jäsenvaltioiden olisi huomioitava kyseinen määritelmä laatiessaan kansallisia lakeja vammaisten yhdenvertaisten oikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi. Ehdotettuun direktiiviin tulisi lisätä ohjeistusta tätä varten. Siinä tulisi myös selvittää, mitä tarkoitetaan vammaisuuteen perustuvalla syrjinnällä.

3.3.1.2   ETSK pitää myönteisenä 4 artiklan kaksitahoista lähestymistapaa, kun pyritään poistamaan esteet sosiaalisen suojelun, sosiaalietuuksien, terveydenhoidon, koulutuksen sekä yleisesti tarjottavien tavaroiden ja palvelujen, myös asumis- ja kuljetuspalvelujen, saatavuudessa ja tarjonnassa. Tämä noudattaa ETSK:n suositusta (14). Siihen sisältyy velvollisuus toteuttaa ennakoivia toimia vammaisten tarpeiden kattamiseksi (4 artiklan 1 kohdan a alakohta) sekä vaatimus järjestää erityistapauksissa kohtuullinen mukautus yhdenvertaisten mahdollisuuksien varmistamiseksi (4 artiklan 1 kohdan b alakohta). Direktiivin 2 artiklan 5 kohdan mukaan sen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista on pidettävä syrjintänä. ETSK suosittaa, että direktiivissä selvennetään todellisten syrjimättömien mahdollisuuksien käsitettä.

3.3.1.3   ETSK on huolissaan 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaan sisältyvistä rajoituksista ennakointivelvollisuuteen, eli että vammaisten tarpeisiin vastaamiseksi toteutettavat toimet

a)	eivät saa aiheuttaa suhteetonta rasitusta,

b)	eivät saa edellyttää perustavia muutoksia sosiaaliseen suojeluun, sosiaalietuuksiin, terveydenhuoltoon, koulutukseen, tai kyseisiin tavaroihin tai palveluihin,

c)	eivät saa edellyttää vaihtoehtojen tarjoamista.

3.3.1.4   Kohtien b ja c rajoitukset eivät ole riittävän tarkkoja, ja ne johtavat todennäköisesti perustelemattomien syrjivien käytäntöjen säilymiseen. Esimerkiksi terveydenhoitopalveluja ainoastaan terveille tarjoava palveluntoimittaja voisi b kohdan nojalla vastustaa vaatimuksia muuttaa palvelujaan. Paikallisviranomainen, jonka busseja paikalliseen sairaalaan kulkevat pyörätuolilla liikkuvat eivät voi käyttää, voisi puolestaan c kohdan nojalla torjua vaatimukset vaihtoehtoisen kuljetuspalvelun tarjoamisesta. ETSK:n mukaan on riittävää, että ennakoivien toimien edellytetään olevan ”kohtuullisia”, mitä ei nykyisellään vaadita 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, ja että 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määritellyn velvoitteen ehdoksi asetetaan vain, että toimista ei pidä koitua suhteetonta rasitusta.

3.3.1.5   Direktiivin 4 artiklan 2 kohta antaisi oikeudellisen sitovuuden erityistekijöille, jotka on otettava huomioon määritettäessä, aiheutuuko 4 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisista toimista suhteetonta rasitusta. Johdanto-osan 19 kappaleessa organisaation koko, resurssit ja luonne määritellään sellaisiksi tekijöiksi, jotka olisi otettava huomioon arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta. Samankaltaisiin tekijöihin viitataan direktiivin 2000/78/EY johdanto-osan 21. perustelukappaleessa. Ehdotetun direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa mainitaan kaksi muuta tekijää, ”tavaroiden ja palvelujen elinkaari” sekä ”mahdollinen hyöty vammaisten parantuneista mahdollisuuksista”. ETSK:n mukaan kyseiset tekijät eivät ole tarpeen, sillä ne molemmat olisi huomioitava aina kohtuuttomuutta arvioitaessa ja niiden vuoksi sosiaalisen suojelun, sosiaalietuuksien, terveydenhoidon, koulutuksen, tavaroiden ja palvelujen, kuten asumis- ja kuljetuspalvelujen tarjoajat saattaisivat vastustaa tarvittavia toimia, joilla vahvistettaisiin vammaisten todellisia mahdollisuuksia.

3.3.1.6   Direktiivin 15 artiklan 2 kohdan nojalla jäsenvaltiot voivat lykätä neljällä vuodella todellisen mahdollisuuden tarjoamista koskevan velvoitteen täytäntöönpanoa. Vaikka ETSK toivookin kaikkien jäsenvaltioiden takaavan vammaisten mahdollisuudet mahdollisimman pikaisesti, ETSK ei vastusta sitä, että jäsenvaltioiden sallitaan lykätä 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaan sisältyvän ennakointivelvoitteen täytäntöönpanoa kyseisellä määrätyllä ajalla. Direktiivissä on kuitenkin tehtävä ehdottoman selväksi, että täytäntöönpanon määräajan lykkäystä ei tule sallia, kun on kyse 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaan sisältyvästä velvoitteesta, joka koskee kohtuullisen mukautumisen järjestämistä vammaiselle.

3.4   12 artikla

3.4.1   ETSK pitää myönteisenä, että jäsenvaltiot velvoitetaan nimeämään elin tai elimiä, joiden toimivaltuudet vastaavat tällaisille elimille rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattomasta yhdenvertaisesta kohtelusta annetussa direktiivissä sekä tavaroita ja palveluita koskevassa tasa-arvodirektiivissä uskottuja valtuuksia, edistämään kaikkien henkilöiden yhdenvertaista kohtelua riippumatta heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan, vammaisuudestaan, iästään tai sukupuolisesta suuntauksestaan. ETSK on lisäksi tyytyväinen johdanto-osassa (15) esitettyyn selvään toteamukseen, että tällaisten elinten tulisi noudattaa toiminnassaan YK:n Pariisin periaatteita, jotka pyrkivät erityisesti takaamaan ihmisoikeuksien suojeluun tarkoitettujen kansallisten instituutioiden riippumattomuuden. Kuten ETSK on aiemmin todennut, kyseisten elinten tulisi vastata kansallisen syrjinnänvastaisen politiikan tulosten säännöllisestä arvioinnista (16). Niiltä tulisi myös edellyttää säännönmukaista ja mielekästä vuoropuhelua sellaisten järjestöjen kanssa, jotka edustavat henkilöitä, jotka ovat vaarassa joutua syrjityiksi ehdotetussa direktiivissä mainituin perustein.

3.4.2   Direktiivin 12 artiklaan sisältyvä ehdotus jättää kuitenkin aukon, sillä jäsenvaltioita ei edelleenkään vaadita nimeämään elimiä edistämään tältä osin yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa, koska työllisyyspuitedirektiivissä 2000/78/EY ei edellytetä erityisen tasa-arvoelimen perustamista. Rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattomasta yhdenvertaisesta kohtelusta annetun direktiivin nojalla perustettujen elinten on katettava rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumaton yhdenvertainen kohtelu sekä työssä että työelämän ulkopuolella, ja tavaroita ja palveluita koskevan tasa-arvodirektiivin sekä yhdenvertaista kohtelua koskevan direktiivin 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto) nojalla perustettujen elinten on katettava naisten ja miesten tasa-arvo työssä ja työelämän ulkopuolella.

3.4.3   Tästä syystä ETSK suosittaa, että ehdotetun direktiivin johdanto-osaan lisätään uusi perustelukappale, jossa jäsenvaltioita kannustetaan antamaan 12 artiklan nojalla nimetyille elimille vastaavat toimivaltuudet uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä ja sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi kuin työllisyyspuitedirektiivissä.

4.   Moniperusteinen syrjintä

4.1   Tuoreessa oma-aloitteisessa lausunnossaan ETSK viittaa näyttöön varsin yleisestä moniperusteisesta syrjinnästä, jolla tarkoitetaan syrjintää useamman kuin yhden 13 artiklan piiriin kuuluvan tekijän perusteella. ETSK suositti vahvistamaan uudessa direktiivissä, että yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen kuuluu suojelu moniperusteiselta syrjinnältä niin, että se pannaan täytäntöön sekä EU:n että jäsenvaltioiden lainsäädännössä.

4.2   Ehdotetussa direktiivissä tunnustetaan (17) naisten joutuvan usein moniperusteisen syrjinnän kohteiksi, mutta siinä ei tarkastella moniperusteisen syrjinnän muita perusteita. ETSK suosittaa, että moniperusteisen syrjinnän tunnustamista voitaisiin edistää seuraavasti:

a)

Ehdotettuun direktiiviin lisätään uusi johdanto-osan perustelukappale, jossa jäsenvaltioita kannustetaan varmistamaan oikeudellisten menettelyjen saatavuus moniperusteisen syrjinnän torjumiseksi, ja jossa täsmennetään erityisesti, että kansallisin oikeudellisin keinoin kantajalle annetaan mahdollisuus nostaa kaikki moniperusteisen syrjinnän osa-alueet kattava kanne yhden ainoan oikeusvaateen puitteissa.

b)	Komissio antaa suosituksen siitä, että moniperusteinen syrjintä on huomioitava kansallisten lakien laadinnassa ja täytäntöönpanossa. Vaikka tällainen suositus ei olisi jäsenvaltioita sitova, kansallisten tuomioistuinten olisi otettava se huomioon.

---

(1)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Syrjinnän vastaisten toimenpiteiden laajentaminen työelämän ulkopuolelle ja yhden kattavan syrjinnänvastaisen direktiivin tarve”, esittelijä: Nicholas Crook (EUVL C 77, 31.3.2009, s. 102).

(2)  Neuvoston direktiivi 2000/43/EY, 3 artikla.

(3)  Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-303/06, 17. heinäkuuta 2008. Tässä tapauksessa kyseessä oli vammaisen lapseen ei-vammaiseen vanhempaan kohdistunut syrjintä.

(4)  Alaviite 1, kohta 8.10.5.

(5)  Neuvoston direktiivi 2004/113/EY, 5 artikla.

(6)  Neuvoston direktiivi 2000/43/EY, 3 artikla.

(7)  Alaviite 1, kohta 8.6.

(8)  KOM(2008) 426 lopullinen, 5 kohta ”Yksittäisten säännösten yksityiskohtaiset perustelut”.

(9)  Asia C-267/06 Maruko vastaan Versorgungsanstalt der deutschen Bühnen, 1. huhtikuuta 2008, 59 kohta.

(10)  EY:n perustamissopimuksen 149 artiklan 1 kohdassa todetaan: ”Yhteisö myötävaikuttaa korkealaatuisen koulutuksen kehittämiseen rohkaisemalla jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tarvittaessa tukemalla ja täydentämällä jäsenvaltioiden toimintaa pitäen täysin arvossa jäsenvaltioiden vastuuta opetuksen sisällöstä ja koulutusjärjestelmän järjestämisestä sekä niiden sivistyksellistä ja kielellistä monimuotoisuutta.”

(11)  Esim. neuvoston direktiivi 2000/43/EY, 3 artiklan 1 kohdan b alakohta, tai neuvoston direktiivi 2000/78/EY, 3 artiklan 1 kohdan b alakohta.

(12)  Suuren jaoston tuomio 13.11.2007 (n:o 57325/00).

(13)  1 artikla.

(14)  Alaviite 1, kohta 8.10.2.

(15)  Johdanto-osan 28. perustelukappale.

(16)  Alaviite 1, kohta 8.10.8.

(17)  Johdanto-osan 13. perustelukappale.

---