15.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 78/16

—

kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 15.11.2013 tehdyn neuvoston päätöksen 2013/661/YUTP (EUVL L 306, s. 18) liitteessä olevan 2 kohdan

—

kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 15.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1154/2013 (EUVL L 306, s. 3) liitteessä olevan 2 kohdan

—

toteamaan, ettei neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (1) 20 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna 23.1.2012 tehdyn neuvoston päätöksen 2012/35/YUTP (2) 1 artiklan 7 kohdalla, eikä 23.3.2012 annetun asetuksen 267/2012 (3) 23 artiklan 2 kohtaa ja 46 artiklan 2 kohtaa voida soveltaa kantajaan, ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Kantaja väittää ensimmäisellä kanneperusteellaan, että erityinen syy Iran Insurance Companyn lisäämiselle luetteloon on perusteeton. Kantaja on väittämänsä mukaan selkeästi kiistänyt rahoittaneensa Iranin hallitusta. Se ei ole myöskään suorittanut ydintukitoimia Iranin hyväksi. Niinpä se katsoo, etteivät neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa (sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna 23.1.2012 tehdyn neuvoston päätöksen 2012/35/YUTP 1 artiklan 7 kohdalla, 15.10.2012 tehdyn neuvoston päätöksen 2012/635/YUTP 1 artiklan 8 kohdalla ja 21.12.2012 tehdyn neuvoston päätöksen 2012/829/YUTP 1 artiklan 2 kohdalla) tarkoitetut edellytykset eivätkä neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa (sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna 21.12.2012 annetun neuvoston asetuksen 1263/2012 1 artiklan 11 kohdalla) tarkoitetut edellytykset täyty.

2)

Kantaja väittää toisella kanneperusteellaan, että neuvosto kohteli Iran Insurance Companya syrjivästi suhteessa muihin Iranin julkisomisteisiin yhtiöihin, koska se määräsi sille seuraamuksia ainoastaan sillä perusteella, että se on valtion omistuksessa. Näin neuvosto loukkasi kantajan mukaan yhdenvertaisuusperiaatetta, syrjintäkiellon periaatetta ja hyvän hallinnon periaatetta.

3)

Kantaja väittää kolmannella kanneperusteellaan, ettei neuvosto perustellut riittävästi päätöstään pysyttää kantaja rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien yhteisöjen luettelossa. Kun neuvosto viittasi ”toimenpiteiden vaikutuksiin unionin poliittisten tavoitteiden kannalta”, se ei kantajan mukaan täsmentänyt, mitä vaikutustapaa se tarkoittaa ja miten toimenpiteillä puututaan tällaiseen vaikutukseen.

4)

Kantaja väittää neljännellä kanneperusteellaan, että neuvosto ylitti toimivaltansa, kun se pysytti kantajan rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien yhteisöjen luettelossa. Sen mukaan neuvosto käytännössä kieltäytyi noudattamasta unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-12/11 antamaa tuomiota. Kantajan mukaan neuvosto ei noudattanut Euroopan unionin toimielinten toimivaltarakennetta ja loukkasi kantajan oikeutta siihen, että sen oikeudet tunnustetaan ja niitä sovelletaan. Kantajan mukaan neuvosto ei myöskään noudattanut sille 15.11.2013 tehdyn neuvoston päätöksen 2013/661/YUTP ja 15.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1154/2013 mukaan kuuluvia vastuita ja velvollisuuksia, sellaisena kuin unionin yleinen tuomioistuin selkeästi täsmensi ne neuvostolle edellä mainitussa asiassa antamassaan tuomiossa.

5)

Kantaja väittää viidennellä kanneperusteellaan, että neuvosto loukkasi perustellun luottamuksen periaatetta, koska se ei noudattanut unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota edellä mainitussa asiassa, jossa neuvosto oli vastaajana ja jonka neuvosto hävisi, koska se ei noudattanut edes tuomion perusteluja, koska se teki kantajan liiketoimintaa ja sen oletettua roolia suhteessa Iranin hallitukseen koskevan asiavirheen, koska se ei tutkinut lainkaan kantajan todellista roolia ja liiketoimintaa Iranissa, vaikka unionin yleinen tuomioistuin mainitsi tämän tärkeänä Iranin vastaiseen toimenpideohjelmaan liittyvänä seikkana, ja koska se pysytti seuraamukset voimassa vielä 20.1.2014 jälkeen, jolloin unioni hyväksyi Iraniin liittyvän voittoa tuottavan toiminnan sen vuoksi, ettei Iranin enää katsottu pyrkivän ydinaseiden levittämiseen.

6)

Kantaja väittää kuudennella kanneperusteellaan, että neuvosto loukkasi suhteellisuusperiaatetta.