Valitus, jonka Euroopan unionin tuomioistuin on tehnyt 19.3.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-725/14, Aalberts Industries v. Euroopan unioni, 13.2.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-132/15 P)

(2015/C 205/19)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan unionin tuomioistuin (asiamiehet: A. V. Placco ja E. Beysen)

Muut osapuolet: Aalberts Industries NV, Euroopan komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 13.2.2015 antamallaan määräyksellä hakemuksen, jonka EUT esitti yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan mukaisesti asiassa T-725/14, Aalberts Industries vastaan Euroopan unioni. Kyseisen toimielimen hakemuksessa vaadittiin, että Aalberts Industries NV:n kanne jätettäisiin tutkimatta siltä osin kuin se kohdistui EUT:hen Euroopan unionin edustajana. Kanne oli nostettu myös komissiota vastaan samassa ominaisuudessa. Aalberts Industries NV vetosi kyseisessä kanteessa sopimussuhteen ulkopuoliseen unionin vastuuseen saadakseen korvausta vahingosta, jonka se väitti kärsineensä sen takia, ettei yleinen tuomioistuin ollut noudattanut kohtuullista käsittelyaikaa asiassa T-385/06, Aalberts Industries ym. vastaan komissio. Koska yleinen tuomioistuin hylkäsi EUT:n perusteet ja hyväksyi komission kannan, se tuli kyseisessä määräyksessä siihen tulokseen, että on EUT:n eikä komission asiana puolustaa Euroopan unionin kyseisen kanteen osalta.

EUT saattaa nyt unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan mukaisen valituksen, jossa se vaatii kyseisen määräyksen kumoamista siltä osin kuin siinä on hylätty EUT:n vaatimukset. EUT esittää valituksensa tueksi ensinnäkin perusteen, joka liittyy sellaisten sääntöjen noudattamatta jättämiseen, jotka koskevat unionin edustamista sen tuomioistuimissa, ja seuraavaksi perusteen, joka koskee toimien perustelemista koskevan velvollisuuden laiminlyöntiä.

Ensimmäinen valitusperuste liittyy sellaisten sääntöjen noudattamatta jättämiseen, jotka koskevat unionin edustamista sen tuomioistuimissa , ja EUT toteaa sen osalta, että koska ei ole olemassa nimenomaista sääntöä, jolla säänneltäisiin unionin edustamista sen tuomioistuimissa sellaisten kanteiden yhteydessä, jotka on nostettu SEUT 268 artiklan nojalla ja jotka koskevat sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta, kyseistä edustamista koskevat säännöt on johdettava lainkäyttötehtävän harjoittamiseen sovellettavista yleisistä periaatteista ja erityisesti hyvän oikeudenhoidon periaatteesta ja tuomioistuimen riippumattomuuden ja puolueettomuuden periaatteista.

EUT:n ensimmäinen valitusperuste jakautuu kahteen osaan, eli yhtäältä hyvän oikeudenhoidon periaatteen noudattamatta jättämiseen ja toisaalta tuomioistuimen riippumattomuuden ja puolueettomuuden periaatteiden noudattamatta jättämiseen.

Ensimmäisen osan osalta EUT toteaa, että yleisen tuomioistuimen esittämä päätelmä, jonka mukaan on EUT:n asiana edustaa unionia kyseisen vahingonkorvauskanteen osalta, perustuu selvästi oikeuskäytäntöön, joka pohjautuu yhdistetyissä asioissa 63/72–69/72, Werhahn Hansamühle ym. vastaan neuvosto ja komissio, 13.11.1973 annettuun tuomioon (EU:C:1973:121) (jäljempänä tuomio Werhahn Hansamühle ym.). Kyseisessä oikeuskäytännössä on päädytty ratkaisuun, jonka mukaan silloin kun yhteisö – nyttemmin unioni – joutuu vastuuseen jonkin sen toimielimen toimen takia, sitä edustaa yleisessä tuomioistuimessa se toimielin tai ne toimielimet, jota vastuun synnyttäneestä teosta syytetään. EUT toteaa, ettei mainittua ratkaisua voida soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa, koska – useat tekijät huomioon ottaen – tästä aiheutuisi tilanne, joka olisi selvästi ristiriidassa sellaisen hyvää oikeudenhoitoa koskevan intressin kanssa, jolla tuomion Werhahn Hansamühle sanamuodonkin mukaan oikeutetaan kyseinen ratkaisu. EUT huomauttaa tässä asiayhteydessä myös SEUT 317 artiklan ensimmäisen alakohdan ja asetuksen N:o 966/2012 (1) 53 artiklan 1 kohdan – joiden perusteella yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta, että sellaista korvausta, jota käsiteltävässä asiassa vaaditaan, pitäisi käsitellä unionin talousarvion komissiolle kuuluvaan osaan kohdistuvana menona – noudattamatta jättämisestä.

Ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa EUT vetoaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 10.7.2008 asiassa Mihalkov vastaan Bulgaria antamaan tuomioon (kanne nro 67719/01) ja toteaa, ettei yleinen tuomioistuin ole noudattanut tuomioistuimen riippumattomuuden ja puolueettomuuden periaatteita, koska se on katsonut, että EUT:n oli edustettava unionia Aalberts Industriesin esittämän vahingonkorvauskanteen yhteydessä. Koska käsiteltävässä asiassa ensinnäkin väitetty vastuun synnyttävä teko on tapahtunut lainkäyttötehtävää suorittavassa tuomioistuimen ratkaisukokoonpanossa ja toiseksi asian käsittelevä tuomioistuimen ratkaisukokoonpano i) kuuluu samaan tuomioistuininstanssiin (yleinen tuomioistuin), josta väitetyn vastuun synnyttävän teon tehnyttä ratkaisukokoonpanoa arvostellaan, ja ii) kuuluu erottamattomana osana tämän asian vastapuoleen (EUT), jonka kanssa mainitun ratkaisukokoonpanon tuomareilla on ammatillisia siteitä, kyseiset periaatteet vaarantuvat, varsinkin kun vaadittua korvausta olisi kohdeltava EUT:n omaan talousarvioon kohdistuvana menona, kuten yleinen tuomioistuin on todennut.

Toisessa valitusperusteessa määräystä arvostellaan toimien perustelemista koskevan velvollisuuden noudattamatta jättämisestä , koska siinä ei nimenomaisesti hylätä argumenttia, jonka EUT on esittänyt yleisessä tuomioistuimessa ja joka koskee tiettyjen unionin tuomioistuimen tuomioiden vaikutusta, muun muassa asiassa C-58/12 P, Groupe Gascogne vastaan komissio, 26.11.2013 annetun tuomion (EU:C:2013:770) ja asiassa C-50/12 P, Kendrion vastaan komissio, 26.11.2013 annetun tuomion (EU:C:2013:771) vaikutusta.

(1)  Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25.10.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012 (EUVL L 298, s. 1).