This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62016CN0182
Case C-182/16 P: Appeal brought on 29 March 2016 by Meica Ammerländische Fleischwarenfabrik Fritz Meinen GmbH & Co. KG against the judgment of the General Court (Sixth Chamber) delivered on 4 February 2016 in Case T-247/14: Meica Ammerländische Fleischwarenfabrik Fritz Meinen GmbH & Co. KG v European Union Intellectual Property Office
Asia C-182/16 P: Valitus, jonka Meica Ammerländische Fleischwarenfabrik Fritz Meinen GmbH & Co. KG on tehnyt 29.3.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-247/14, Meica Ammerländische Fleischwarenfabrik Fritz Meinen GmbH & Co. KG v. Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto, 4.2.2016 antamasta tuomiosta
Asia C-182/16 P: Valitus, jonka Meica Ammerländische Fleischwarenfabrik Fritz Meinen GmbH & Co. KG on tehnyt 29.3.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-247/14, Meica Ammerländische Fleischwarenfabrik Fritz Meinen GmbH & Co. KG v. Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto, 4.2.2016 antamasta tuomiosta
EUVL C 296, 16.8.2016, pp. 18–18
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
|
16.8.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 296/18 |
Valitus, jonka Meica Ammerländische Fleischwarenfabrik Fritz Meinen GmbH & Co. KG on tehnyt 29.3.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-247/14, Meica Ammerländische Fleischwarenfabrik Fritz Meinen GmbH & Co. KG v. Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto, 4.2.2016 antamasta tuomiosta
(Asia C-182/16 P)
(2016/C 296/23)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Meica Ammerländische Fleischwarenfabrik Fritz Meinen GmbH & Co. KG (edustaja: Rechtsanwalt S. Labesius)
Muut osapuolet: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto ja Salumificio Fratelli Beretta SpA
Vaatimukset
Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta
|
— |
osittain kumoamaan valituksenalaisen tuomion sekä kumoamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston neljännen valituslautakunnan päätöksen siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen muilta osin, ja vaihtoehtoisesti palauttamaan asian tältä osin unionin yleiseen tuomioistuimeen; ja |
|
— |
velvoittamaan vastaajan ja väliintulijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin yleisessä tuomioistuimessa sekä vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin tuomioistuimessa. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valitus perustuu unionin oikeuden rikkomiseen, koska unionin yleinen tuomioistuin rikkoi 4.2.2016 antamassaan tuomiossa yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja SEUT 296 artiklan 2 kohtaa.
Tiivistetysti kuvattuna unionin yleinen tuomioistuin teki virheen arvioidessaan sekaannusvaaraa aikaisemman tavaramerkin ”MINI WINI” erottamiskyvyn asteen ja merkkien ja tavaroiden samankaltaisuuden EU-tavaramerkkihakemuksen ”Stick miniMINI…” kanssa perusteella, sekä arvioidessaan itsenäisesti sanaosan ”MiniMINI” tehtävää erottamiskyvyn kannalta hakemuksessa. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ottanut huomioon, että myös tavaramerkin osatekijät, joilla on ominaispiirteisiin liittyvä heikko erottamiskyky, vaikuttavat osaltaan sekaannusvaaraan, eikä se myöskään ottanut huomioon tuotteiden jakelun erityisiä olosuhteita, jotka vaikuttavat kohdeyleisön tarkkaavaisuuden asteeseen ja sen taipumukseen lyhentää tavaramerkki heikosti erottamiskykyisellä mutta hallitsevalla osatekijällä.
Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, sillä vaikka sanaosan pitäisikin katsoa olevan puhtaasti kuvaileva, tällainen kuvailevuus ei estä sitä, että osatekijä katsotaan hallitsevaksi merkkien samankaltaisuuden arvioinnin kannalta. Unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu myös perustui tosiseikkojen ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla siltä osin kuin kyse oli hallitsevien osatekijöiden arvioinnista niiden koon ja sijainnin osalta merkissä, jota riidanalainen EU-tavaramerkkihakemus koskee. Unionin yleinen tuomioistuin teki lisäksi oikeudellisen virheen todetessaan, että ulkonäköön perustuvaa samankaltaisuutta on arvioitava riidanalaisen EU-tavaramerkkihakemuksen ulkonäköön perustuvien osatekijöiden erottamiskyvyn asteesta riippuen. Lopuksi kantaja katsoo, että valituksenalainen tuomio ei ollut asianmukaisesti perusteltu, koska unionin yleinen tuomioistuin ei esittänyt perusteluja kohdeyleisön tarkkaavaisuuden asteelle kyseessä olevien erityisten tavaroiden osalta.