Access to European Union law
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">More about the experimental features corner</a>
Choose the experimental features you want to try
EUR-Lex
Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

You are here
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search

Document 02009R1071-20220221

Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1071/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

Access initial legal act
(

Legal status of the document In force

)

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2009/1071/2022-02-21

02009R1071 — FI — 21.02.2022 — 003.001

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1071/2009,

annettu 21 päivänä lokakuuta 2009,

maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(EUVL L 300 14.11.2009, s. 51)

Muutettu:

 

 

Virallinen lehti

  N:o

sivu

päivämäärä

►M1

KOMISSION ASETUS (EU) N:o 613/2012, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2012,

  L 178

6

10.7.2012

►M2

NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 517/2013, annettu 13 päivänä toukokuuta 2013,

  L 158

1

10.6.2013

►M3

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2020/1055, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2020,

  L 249

17

31.7.2020


Oikaistu:

►C1

Oikaisu, EUVL L 196, 24.7.2015, s.  67 (1071/2009)



▼B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1071/2009,

annettu 21 päivänä lokakuuta 2009,

maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)



I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.  
Tällä asetuksella säännellään maantieliikenteen harjoittajan ammattiin pääsyä ja tämän ammatin harjoittamista.
2.  
Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin yhteisöön sijoittautuneisiin yrityksiin, jotka harjoittavat maantieliikenteen harjoittajan ammattia. Sitä sovelletaan myös yrityksiin, jotka aikovat ryhtyä harjoittamaan maantieliikenteen harjoittajan ammattia. Viittausten, jotka koskevat yrityksiä, jotka harjoittavat maantieliikenteen harjoittajan ammattia, katsotaan tarvittaessa käsittävän viittauksen yrityksiin, jotka aikovat ryhtyä harjoittamaan tällaista ammattia.
3.  
Perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen alueiden osalta asianomaiset jäsenvaltiot voivat mukauttaa maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamiselle asetettavia edellytyksiä, mikäli niille sijoittautuneet yritykset harjoittavat toimintaa pelkästään näillä alueilla.
4.  

Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, tätä asetusta ei, ellei kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetä, sovelleta:

▼M3

a) 

yrityksiin, jotka harjoittavat maanteiden tavaraliikenteen harjoittajan ammattia yksinomaan sellaisilla moottoriajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä, joiden sallittu kokonaismassa on enintään 3,5 tonnia ja joita käytetään ainoastaan kansalliseen liikenteeseen yritysten sijoittautumisjäsenvaltiossa;

▼M3

aa) 

yrityksiin, jotka harjoittavat maanteiden tavaraliikenteen harjoittajan ammattia yksinomaan sellaisilla moottoriajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä, joiden sallittu kokonaismassa on enintään 2,5 tonnia;

▼M3

b) 

yrityksiin, jotka harjoittavat ainoastaan ei-kaupallista maanteiden henkilöliikennettä tai joiden pääasiallinen toiminta on muu kuin maanteiden henkilöliikenteen harjoittaminen.

▼B

c) 

yrityksiin, jotka harjoittavat maantieliikenteen harjoittajan ammattia yksinomaan moottoriajoneuvoilla, joiden suurin sallittu nopeus on enintään 40 kilometriä tunnissa.

▼M3

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan b alakohtaa muu kuin toisen tai omaan lukuun tapahtuva maantiekuljetus, josta ei saada suoraa tai välillistä korvausta ja joka ei tuota suoraa tai välillistä tuloa ajoneuvon kuljettajalle tai muille ja jolla ei ole yhteyttä ammatilliseen toimintaan, on katsottava yksinomaan ei-kaupalliseksi kuljetukseksi.

▼B

5.  

Jäsenvaltiot voivat jättää tämän asetuksen kaikkien tai joidenkin säännösten soveltamisalan ulkopuolelle vain ne maantieliikenteen harjoittajat, jotka harjoittavat ainoastaan kansallista liikennettä, jolla on kuljetusmarkkinoihin vain vähäinen vaikutus

a) 

kuljetettujen tavaroiden luonteen; tai

b) 

lyhyen kuljetusmatkan vuoksi.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

▼C1

1) 

”maanteiden tavaraliikenteen harjoittajan ammatilla” yrityksen moottoriajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä toisen lukuun tai palkkiota vastaan harjoittamaa tavarankuljetusta;

▼B

2) 

”maanteiden henkilöliikenteen harjoittajan ammatilla” yrityksen harjoittamaa toimintaa joko suuren yleisön tai tiettyjen käyttäjäryhmien kuljettamiseksi matkustajan tai kuljetuksen järjestäjän suorittamaa maksua vastaan yli yhdeksän henkilön, kuljettaja mukaan lukien, kuljettamiseen rakennetulla ja varustetulla sekä tähän käyttöön tarkoitetulla moottoriajoneuvolla;

▼C1

3) 

”maantieliikenteen harjoittajan ammatilla” maanteiden henkilöliikenteen harjoittajan ammattia tai maanteiden tavaraliikenteen harjoittajan ammattia;

▼B

4) 

”yrityksellä” joko matkustajaliikennettä harjoittavaa voittoa tavoittelevaa tai tavoittelematonta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka voittoa tavoittelevaa tai tavoittelematonta yhteisöä tai henkilöryhmää, joka ei ole oikeushenkilö, taikka julkista elintä, joka on joko itse oikeushenkilö tai joka on sellaisen viranomaisen alainen, joka on oikeushenkilö, tai rahtiliikennettä kaupallisessa tarkoituksessa harjoittavaa luonnollista tai oikeushenkilöä;

5) 

”liikenteestä vastaavalla henkilöllä” yrityksen palveluksessa olevaa luonnollista henkilöä, tai, jos yritys on luonnollinen henkilö, tätä henkilöä tai, kun tätä edellytetään, toista luonnollista henkilöä, jonka asianomainen yritys on nimennyt sopimuksella ja joka johtaa tosiasiallisesti ja yhtäjaksoisesti yrityksen kuljetustoimintaa;

6) 

”luvalla harjoittaa maantieliikenteen harjoittajan ammattia” hallinnollista päätöstä, jolla tässä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttävälle yritykselle annetaan lupa harjoittaa maantieliikenteen harjoittajan ammattia;

7) 

”toimivaltaisella viranomaisella” jäsenvaltion kansallista, alueellista tai paikallista viranomaista, joka maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamista koskevan luvan antamista varten tarkistaa, täyttääkö yritys tässä asetuksessa säädetyt edellytykset, ja jolla on valtuudet myöntää lupa harjoittaa maantieliikenteen harjoittajan ammattia tai peruuttaa se määräajaksi tai kokonaan;

8) 

”sijoittautumisjäsenvaltiolla” jäsenvaltiota, johon yritys on sijoittautunut, riippumatta siitä, onko yrityksen liikenteestä vastaava henkilö jostakin muusta maasta.

3 artikla

Maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamista koskevat vaatimukset

1.  

Yrityksellä, joka harjoittaa maantieliikenteen harjoittajan ammattia, on oltava:

a) 

tosiasiallinen ja pysyvä toimipaikka jossain jäsenvaltiossa;

b) 

hyvä maine;

c) 

asianmukainen vakavaraisuus;

d) 

vaadittava ammatillinen pätevyys.

▼M3 —————

▼B

4 artikla

Liikenteestä vastaava henkilö

1.  

Yrityksen, joka harjoittaa maantieliikenteen harjoittajan ammattia, on nimettävä vähintään yksi luonnollinen henkilö, liikenteestä vastaava henkilö, joka täyttää 3 artiklan 1 kohdan b ja d alakohdassa säädetyt vaatimukset ja:

a) 

joka johtaa tosiasiallisesti ja yhtäjaksoisesti yrityksen kuljetustoimintoja;

b) 

jolla on tosiasiallinen yhteys yritykseen esimerkiksi sen työntekijänä, johtajana, omistajana tai osakkeenomistajana tai sen hallinnoijana tai, jos yritys on luonnollinen henkilö, joka on tämä sama henkilö; ja

c) 

jonka asuinpaikka on yhteisössä.

2.  

Jos yritys ei täytä 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädettyä ammatillista pätevyyttä koskevaa vaatimusta, toimivaltainen viranomainen voi antaa sille luvan harjoittaa maantieliikenteen harjoittajan ammattia ilman tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti nimettyä liikenteestä vastaavaa henkilöä sillä edellytyksellä, että:

a) 

yritys nimeää luonnollisen henkilön, jonka asuinpaikka on yhteisössä ja joka täyttää 3 artiklan 1 kohdan b ja d alakohdassa säädetyt vaatimukset ja joka on sopimuksen nojalla valtuutettu hoitamaan liikenteestä vastaavan henkilön tehtäviä yrityksen lukuun;

b) 

yrityksen ja a alakohdassa tarkoitetun henkilön välisessä sopimuksessa määritellään tehtävät, jotka asianomaisen henkilön on suoritettava tosiasiallisesti ja jatkuvasti, ja ilmoitetaan hänen vastuunsa liikenteestä vastaavana henkilönä. Sopimuksessa määriteltäviin tehtäviin kuuluvat erityisesti ne, jotka liittyvät ajoneuvojen huollosta vastaamiseen, kuljetussopimusten ja -asiakirjojen tarkistamiseen, peruskirjanpitoon, lastien tai tehtävien jakamiseen kuljettajille ja ajoneuvoille sekä turvallisuusmenettelyjen tarkistamiseen;

c) 

edellä a kohdassa tarkoitettu henkilö voi hoitaa liikenteestä vastaavana henkilönä enintään neljän eri yrityksen kuljetustoimintoja, joihin käytetään yhteensä enintään 50:tä ajoneuvoa. Jäsenvaltiot voivat päättää alentaa niiden yritysten määrää ja/tai ajoneuvojen kokonaismäärää, joita tämä henkilö voi hoitaa; ja

d) 

edellä a alakohdassa tarkoitettu henkilö suorittaa määritellyt tehtävät ainoastaan yrityksen edun nimissä, ja hänen vastuunsa toteutetaan niistä yrityksistä riippumattomalla tavalla, joiden toimeksiannosta yritys suorittaa kuljetuksia.

3.  
Jäsenvaltiot voivat päättää, että 1 kohdan mukaisesti nimettyä liikenteestä vastaavaa henkilöä ei tämän lisäksi saa nimetä 2 kohdan mukaisesti tai että hänet voidaan nimetä tällä tavoin ainoastaan sellaista yritysten tai ajoneuvojen määrää varten, joka on alhaisempi kuin 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu.
4.  
Yrityksen on ilmoitettava nimetty yksi tai useampi liikenteestä vastaava henkilö toimivaltaiselle viranomaiselle.



II LUKU

3 ARTIKLASSA SÄÄDETTYJEN VAATIMUSTEN TÄYTTÄMISEN EDELLYTYKSET

▼M3

5 artikla

Sijoittautumisvaatimukseen liittyvät edellytykset

1.  

Täyttääkseen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn vaatimuksen

a) 

yrityksellä on sijoittautumisjäsenvaltiossa oltava toimipaikka, jossa sillä on saatavillaan ydinliiketoimintansa alkuperäiset asiakirjat joko sähköisessä tai muussa muodossa, erityisesti sen kuljetussopimukset, yrityksen käytössä oleviin ajoneuvoihin liittyvät asiakirjat, kirjanpitoon ja henkilöstöhallintoon liittyvät asiakirjat, työsopimukset, sosiaaliturvaan liittyvät asiakirjat, kuljettajien lähettämistä koskevia tietoja sisältävät asiakirjat, kabotaasia sekä ajo- ja lepoaikoja koskevia tietoja sisältävät asiakirjat ja muut asiakirjat, jotka toimivaltaisen viranomaisen on voitava saada käyttöönsä tarkastaakseen yrityksen tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten noudattamisen;

b) 

yrityksen on sijoittautumisjäsenvaltiossa järjestettävä ajoneuvokantansa toiminta varmistaen, että yrityksen käytössä olevat, kansainvälisessä kuljetuksessa käytetyt ajoneuvot palaavat johonkin kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevista toimipisteistä vähintään kahdeksan viikon kuluessa sieltä lähdöstään;

c) 

yrityksen on sijoittautumisjäsenvaltiossa oltava rekisteröity kyseisen jäsenvaltion yhtiörekisteriin tai vastaavaan rekisteriin aina, kun kansallinen lainsäädäntö tätä edellyttää;

d) 

yrityksen on sijoittautumisjäsenvaltiossa oltava tuloverovelvollinen ja sillä on oltava voimassa oleva arvonlisäverotunniste aina, kun kansallinen lainsäädäntö tätä edellyttää;

e) 

kun lupa on myönnetty, yrityksellä on sijoittautumisjäsenvaltiossa oltava käytössään yksi tai useampi ajoneuvo, joka on rekisteröity tai otettu liikenteeseen ja jonka käytölle on annettu lupa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti siitä riippumatta, omistaako yritys nämä ajoneuvot täysin vai pitääkö se niitä hallussaan esimerkiksi lunastusoikeuden käsittävällä vuokrasopimuksella taikka vuokra- tai leasingsopimuksella;

f) 

yrityksen on sijoittautumisjäsenvaltiossa hoidettava tosiasiallisesti ja yhtäjaksoisesti hallinnollista ja kaupallista toimintaansa asianmukaisilla välineillä ja toimitiloilla kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevassa a alakohdassa tarkoitetussa toimipaikassa, ja johdettava kuljetustoimintaansa tosiasiallisesti ja yhtäjaksoisesti käyttäen g alakohdassa tarkoitettuja ajoneuvoja kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevilla asianmukaisilla teknisillä välineillä;

g) 

yrityksellä on sijoittautumisjäsenvaltiossa oltava jatkuvasti ja säännöllisesti käytettävissään e alakohdassa säädetyt edellytykset täyttäviä ajoneuvoja ja kuljettajia, joilla on pysyvä asemapaikka kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevassa toimipisteessä ja joiden määrä on suhteutettu yrityksen harjoittaman liikenteen määrään.

2.  

Edellä 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi jäsenvaltiot voivat vaatia, että yrityksellä on sijoittautumisjäsenvaltiossa

a) 

toimintansa kokoon nähden oikeassa suhteessa oleva määrä asianmukaisesti pätevöitynyttä hallinnollista henkilöstöä tai liikenteestä vastaava henkilö, joka on tavoitettavissa tavanomaisena työaikana;

b) 

toimintansa kokoon nähden oikeassa suhteessa kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevaa muuta toiminnallista infrastruktuuria kuin 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja teknisiä välineitä, mukaan lukien tavanomaisena työaikana avoinna oleva toimisto.

▼B

6 artikla

Hyvämaineisuutta koskevaan vaatimukseen liittyvät edellytykset

1.  

Jollei tämän artiklan 2 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on määriteltävä edellytykset, jotka yrityksen ja liikenteestä vastaavan henkilön on täytettävä ollakseen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn hyvämaineisuutta koskevan vaatimuksen mukainen.

▼M3

Ratkaistessaan, onko yritys täyttänyt hyvämaineisuutta koskevan vaatimuksen, jäsenvaltioiden on otettava huomioon kyseisen yrityksen, sen liikenteestä vastaavien henkilöiden, toimitusjohtajien ja muiden jäsenvaltion päättämällä tavalla asiaankuuluvien henkilöiden käyttäytyminen. Tässä artiklassa olevat viittaukset tuomioihin, seuraamuksiin tai rikkomuksiin käsittävät itse yritykselle, sen liikenteestä vastaaville henkilöille, toimitusjohtajille ja muille jäsenvaltion päättämällä tavalla asiaankuuluville henkilöille annetut tuomiot, määrätyt seuraamukset tai heidän tekemänsä rikkomukset.

▼B

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin edellytyksiin on sisällyttävä vähintään seuraavat:

a) 

ei ole pakottavia syitä epäillä liikenteestä vastaavan henkilön tai kuljetusyrityksen hyvämaineisuutta esimerkiksi seuraavilla aloilla voimassa olevien kansallisten sääntöjen vakavista rikkomuksista annettujen tuomioiden tai määrättyjen seuraamusten perusteella:

i) 

kauppaoikeus;

ii) 

maksukyvyttömyyslainsäädäntö;

iii) 

tässä ammatissa sovellettavat palkka- ja työsuhteen ehdot;

iv) 

tieliikenne;

v) 

ammatillinen vastuu;

vi) 

ihmis- tai huumekauppa; ►M3  ————— ◄

▼M3

vii) 

verolainsäädäntö; ja

▼B

b) 

liikenteestä vastaavaa henkilöä tai kuljetusyritystä ei ole tuomittu yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa tai hänelle tai sille ei ole määrätty seuraamuksia yhteisön sääntöjen vakavista rikkomuksista, jotka koskevat erityisesti seuraavia:

i) 

kuljettajien ajo- ja lepoajat, työajat sekä valvontalaitteiden asentaminen ja käyttö;

ii) 

kansainvälisessä liikenteessä käytettävien hyötyajoneuvojen suurimmat painot ja mitat;

iii) 

kuljettajien perustason pätevyys ja jatkokoulutus;

iv) 

hyötyajoneuvojen liikennekelpoisuus mukaan lukien moottoriajoneuvojen pakolliset katsastukset;

v) 

pääsy maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille tai, tapauksesta riippuen, pääsy maanteiden henkilöliikenteen markkinoille;

vi) 

vaarallisten aineiden maantiekuljetusten turvallisuus;

vii) 

nopeudenrajoittimien asentaminen ja käyttö tietyissä ajoneuvoluokissa;

viii) 

ajokortit;

ix) 

ammattiin pääsy;

x) 

eläinkuljetukset;

▼M3

xi) 

työntekijöiden lähettäminen tieliikenteen alalla;

xii) 

sopimusvelvoitteisiin sovellettava laki;

xiii) 

kabotaasi.

▼M3

2.  
Edellä olevan 1 kohdan kolmannen alakohdan b alakohdan soveltamiseksi, kun liikenteestä vastaava henkilö tai kuljetusyritys on yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa tuomittu vakavasta rikoksesta taikka hänelle tai sille on määrätty seuraamus jostain liitteessä IV vahvistetuista unionin sääntöjen vakavimmista rikkomuksista, sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava ja saatettava päätökseen sopivalla tavalla ja viipymättä hallinnollinen menettely, johon sisältyy tarvittaessa tarkastus asianomaisen yrityksen toimipaikassa.

Tapauksen mukaan liikenteestä vastaavalle henkilölle tai yrityksen muille oikeudellisille edustajille on hallinnollisen menettelyn aikana annettava oikeus esittää perustelunsa ja selityksensä.

Hallinnollisen menettelyn aikana toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava, olisiko hyvämaineisuuden menetys yksittäisessä tapauksessa erityisolosuhteista johtuen suhteeton toimi. Toimivaltaisen viranomaisen on kyseisessä arvioinnissa otettava huomioon 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen niiden kansallisten ja unionin sääntöjen vakavien rikkomusten lukumäärä sekä liitteessä IV vahvistettujen unionin sääntöjen vakavimpien rikkomusten lukumäärä, joista liikenteestä vastaava henkilö tai kuljetusyritys on tuomittu tai joista hänelle tai sille on määrätty seuraamuksia. Tällaiset havainnot on perusteltava asianmukaisesti.

Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että hyvämaineisuuden menetys olisi suhteetonta, sen on päätettävä, että asianomaisella yrityksellä on edelleen hyvä maine. Tämän päätöksen perustelut on kirjattava kansalliseen rekisteriin. Tällaisten päätösten lukumäärä on ilmoitettava 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa.

Jos toimivaltainen viranomainen ei katso, että hyvämaineisuuden menetys olisi suhteetonta, tuomio tai seuraamus johtaa hyvämaineisuuden menetykseen.

▼M3

2 a.  
Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan luettelo sellaisista 1 kohdan kolmannen alakohdan b alakohdassa tarkoitetuista unionin sääntöjen vakavien rikkomusten luokista, tyypeistä ja vakavuusasteista, jotka liitteessä IV vahvistettujen rikkomusten lisäksi voivat johtaa hyvämaineisuuden menetykseen. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon kyseisiä rikkomuksia koskevat tiedot, mukaan lukien muista jäsenvaltioista saadut tiedot, määritellessään 12 artiklan 1 kohdan mukaisten tarkastusten painopisteitä.

Tätä varten komissio

a) 

vahvistaa yleisimpien rikkomusten luokat ja tyypit;

b) 

määrittää rikkomusten vakavuuden sen mukaan, miten todennäköisesti niistä aiheutuu kuolonuhrien tai vakavien loukkaantumisten riski ja kilpailun vääristymistä maantieliikennemarkkinoilla, mukaan lukien kuljetusalan työntekijöiden työolojen heikkeneminen;

c) 

säätää esiintymistiheydestä, jonka ylityttyä toistuvia rikkomuksia on pidettävä vakavina, ottaen huomioon liikenteestä vastaavan henkilön johtamassa kuljetustoiminnassa käytettävien ajoneuvojen lukumäärän.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

▼B

3.  
Edellä 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn vaatimuksen ei katsota täyttyvän, ennen kuin voimassa olevien kansallisten säännösten nojalla on toteutettu korjaava tai muu vaikutukseltaan vastaava toimenpide.

7 artikla

Vakavaraisuusvaatimukseen liittyvät edellytykset

▼M3

1.  

Täyttääkseen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn vaatimuksen yrityksen on pystyttävä keskeytyksettä vastaamaan taloudellisista velvoitteistaan vuotuisen tilikauden aikana. Yrityksen on osoitettava tilintarkastajan tai asianmukaisesti hyväksytyn henkilön vahvistaman tilinpäätöksen pohjalta, että sillä on kunakin vuonna käytettävissään pääomaa ja vararahastoja yhteensä vähintään seuraavasti:

a) 

9 000 euron arvosta ensimmäisen käytössä olevan moottoriajoneuvon osalta;

b) 

5 000 euron arvosta kunkin sen lisäksi käytössä olevan moottoriajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän osalta, jonka sallittu kokonaismassa on yli 3,5 tonnia, ja

c) 

900 euron arvosta kunkin sen lisäksi käytössä olevan moottoriajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän osalta, jonka sallittu kokonaismassa on yli 2,5 tonnia mutta enintään 3,5 tonnia.

Yritysten, jotka harjoittavat maanteiden tavaraliikenteen harjoittajan ammattia yksinomaan moottoriajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä, joiden sallittu kokonaismassa on yli 2,5 tonnia mutta enintään 3,5 tonnia, on osoitettava tilintarkastajan tai asianmukaisesti hyväksytyn henkilön vahvistaman vuosittaisen tilinpäätöksen pohjalta, että niillä on kunakin vuonna käytettävissään pääomaa ja vararahastoja yhteensä vähintään

a) 

1 800 euron arvosta ensimmäisen käytössä olevan ajoneuvon osalta; ja

b) 

900 euron arvosta kunkin sen lisäksi käytössä olevan ajoneuvon osalta.

Jäsenvaltiot voivat edellyttää alueelleen sijoittautuneiden yritysten osoittavan, että niillä on käytettävissään näiden ajoneuvojen osalta sama määrä pääomaa ja vararahastoja kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen ajoneuvojen osalta. Tällaisissa tapauksissa asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava komissiolle asiasta, ja komissio asettaa kyseiset tiedot julkisesti saataville.

▼B

Tämän asetuksen soveltamiseksi euron arvo niiden jäsenvaltioiden rahayksikköinä, jotka eivät osallistu talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen, vahvistetaan vuosittain. Sovellettavina kursseina käytetään lokakuun ensimmäisenä työpäivänä todettuja ja Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistuja kursseja. Ne tulevat voimaan seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut kirjanpitoerät on ymmärrettävä siten kuin ne määritellään yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetussa neljännessä neuvoston direktiivissä 78/660/ETY ( 1 ).

▼M3

1 a.  
Edellä 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi jäsenvaltiot voivat vaatia, että yrityksellä, liikenteestä vastaavalla henkilöllä tai muulla jäsenvaltioiden päättämällä tavalla mahdollisesti asiaankuuluvaksi katsomalla henkilöllä ei ole jäljellä olevia muita kuin henkilökohtaisia velkoja julkisoikeudellisille yhteisöille eikä tämä ole konkurssissa tai maksukyvyttömyys- tai purkamismenettelyssä.

▼M3

2.  
Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä tai edellyttää, että yritys osoittaa vakavaraisuutensa yhden tai useamman pankin tai muun rahoituslaitoksen, vakuutusyhtiöt mukaan luettuina, antamalla, toimivaltaisen viranomaisen määrittämällä todistuksella, kuten pankkitakauksella tai vakuutuksella, mukaan lukien ammatillinen vastuuvakuutus, tai muulla sitovalla asiakirjalla, joka osoittaa, että yritykselle on annettu yhteisvastuullinen takaus 1 kohdassa vahvistetuille määrille.

▼M3

2 a.  
Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, yrityksen rekisteröintivuotta koskevan varmennetun tilinpäätöksen puuttuessa toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä, että yritys osoittaa vakavaraisuutensa pankkitakauksen kaltaisella todistuksella, rahoituslaitoksen antamalla asiakirjalla, joka osoittaa, että yritys voi saada luottoa, tai muulla toimivaltaisen viranomaisen määrittämällä sitovalla asiakirjalla, joka osoittaa, että yrityksellä on käytettävissään 1 kohdassa vahvistetut määrät.

▼B

3.  
Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tilinpäätöksen ja 2 kohdassa tarkoitetun takauksen, jotka on tarkastettava, on kuuluttava taloudelliselle yksikölle, joka on sijoittautunut sen jäsenvaltion alueelle, jossa lupaa haetaan, eikä mahdollisille muille taloudellisille yksiköille, jotka ovat sijoittautuneet jonkin muun jäsenvaltion alueelle.

8 artikla

Ammatillista pätevyyttä koskevaan vaatimukseen liittyvät edellytykset

1.  
Täyttääkseen 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyn vaatimuksen asianomaisella yhdellä tai useammalla henkilöllä on oltava liitteessä I olevassa I osassa säädettyä tasoa vastaavat tiedot kyseisessä osassa luetelluissa aihepiireissä. Tiedot osoitetaan suorittamalla pakollinen kirjallinen tutkinto, jota voidaan täydentää suullisella tutkinnolla, jos jäsenvaltio niin päättää. Nämä tutkinnot järjestetään liitteessä I olevan II osan mukaisesti. Tätä varten jäsenvaltiot voivat päättää määrätä tutkintoa edeltävän koulutuksen pakolliseksi.
2.  

Asianomaisten henkilöiden on suoritettava tutkinto siinä jäsenvaltiossa, jossa heillä on pysyvä asuinpaikkansa tai jossa he työskentelevät.

”Pysyvällä asuinpaikalla” tarkoitetaan paikkaa, jossa henkilö asuu pysyvästi eli vähintään 185 päivää kalenterivuodessa henkilön ja tämän asuinpaikan välisten tiiviiden henkilökohtaisten siteiden vuoksi.

Jos henkilön ammatilliset siteet ovat muualla kuin hänen henkilökohtaiset siteensä ja hän joutuu sen vuoksi oleskelemaan vuorotellen eri paikoissa, jotka sijaitsevat kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa, hänen pysyvänä asuinpaikkanaan on pidettävä sitä, jossa hänen henkilökohtaiset siteensä ovat, jos hän palaa sinne säännöllisesti. Viimeksi mainitun edellytyksen täyttymistä ei vaadita, jos henkilö oleskelee jäsenvaltiossa määräaikaisen tehtävän suorittamiseksi. Opiskelu yliopistossa tai koulussa ei merkitse pysyvän asuinpaikan muutosta.

3.  
Ainoastaan jäsenvaltion määrittelemiensä perusteiden mukaisesti tätä tarkoitusta varten asianmukaisesti hyväksymät viranomaiset tai laitokset saavat järjestää 1 kohdassa tarkoitettuja kirjallisia ja suullisia tutkintoja ja antaa niistä todistuksia. Jäsenvaltioiden on tarkistettava säännöllisesti, että nämä viranomaiset tai laitokset järjestävät tutkinnot liitteessä I vahvistettujen edellytysten mukaisesti.
4.  
Jäsenvaltiot voivat määrittelemiensä perusteiden pohjalta hyväksyä asianmukaisesti laitoksia antamaan korkealaatuista koulutusta hakijoille, jotta nämä voivat valmistautua tehokkaasti tutkintoon, sekä jatkokoulutusta liikenteestä vastaaville henkilöille, jotta nämä voivat halutessaan saattaa tietonsa ajan tasalle. Tällaisten jäsenvaltioiden on tarkistettava säännöllisesti, että nämä laitokset täyttävät jatkuvasti ne perusteet, joiden pohjalta ne on hyväksytty.

▼M3

5.  
Jäsenvaltiot voivat edistää liitteessä I lueteltuja aihepiirejä koskevaa jatkokoulutusta kolmen vuoden välein, jotta varmistetaan, että 1 kohdassa tarkoitettu henkilö tai tarkoitetut henkilöt ovat riittävän tietoisia alan kehityksestä.

▼B

6.  
Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että henkilöt, joilla on ammatillista pätevyyttä osoittava todistus mutta jotka eivät ole johtaneet maanteiden tavaraliikenteen yritystä tai maanteiden henkilöliikenteen yritystä viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana, osallistuvat uudelleenkoulutukseen saattaakseen tietonsa liitteessä I olevassa I osassa tarkoitetun lainsäädännön nykyisestä kehityksestä ajan tasalle.
7.  

Jäsenvaltio voi vapauttaa tiettyjen korkea-asteen ja teknisen alan tutkintotodistusten haltijat tutkinnosta tutkintotodistuksiin sisältyvien aihepiirien osalta, jos tutkintotodistukset on annettu kyseisessä jäsenvaltiossa ja ne osoittavat tietämystä kaikista liitteessä I luetelluista aihepiireistä ja jäsenvaltio on nimennyt ne erityisesti tätä tarkoitusta varten. Vapauttaminen koskee ainoastaan niitä liitteen I osia, joiden osalta tutkintotodistukset kattavat kaikki kunkin osan otsikon alla luetellut aihepiirit.

Jäsenvaltio voi vapauttaa tutkintojen tietyistä osista kyseisessä jäsenvaltiossa kansallisen liikenteen harjoittamista varten voimassa olevien ammatillista pätevyyttä osoittavien todistusten haltijat.

8.  
Ammatillinen pätevyys on osoitettava 3 kohdassa tarkoitetun viranomaisen tai laitoksen antamalla todistuksella. Todistusta ei voi siirtää toiselle henkilölle. Todistus laaditaan liitteissä II ja III olevan mallin mukaisesti, ja siinä on oltava sen asianmukaisesti hyväksytyn viranomaisen tai laitoksen leima ja allekirjoitus, joka on myöntänyt todistuksen.

▼M3

9.  
Siirretään komissiolle valta antaa 24 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitteitä I, II ja III niiden mukauttamiseksi markkinoiden kehitykseen ja tekniseen edistykseen.

▼B

10.  
Komissio edistää ja helpottaa koulutusta, tutkintoja ja hyväksyntää koskevaa jäsenvaltioiden välistä kokemusten ja tietojen vaihtoa, myös sen mahdollisesti nimeämien elinten avulla.

9 artikla

Tutkinnosta vapauttaminen

Jäsenvaltiot voivat päättää vapauttaa 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta tutkinnosta henkilöt, jotka voivat osoittaa johtaneensa yhtäjaksoisesti maanteiden tavaraliikenteen yritystä tai maanteiden henkilöliikenteen yritystä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa kymmenen vuoden ajan ennen 4 päivää joulukuuta 2009.

▼M3

Luvan myöntämiseksi maanteiden tavaraliikennettä harjoittavalle yritykselle, joka käyttää yksinomaan sellaisia moottoriajoneuvoja tai ajoneuvoyhdistelmiä, joiden sallittu kokonaismassa on enintään 3,5 tonnia, jäsenvaltiot voivat päättää vapauttaa 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta tutkinnosta henkilöt, jotka toimittavat todisteita siitä, että he ovat yhtäjaksoisesti hallinnoineet samantyyppistä yritystä 20 päivää elokuuta 2020 edeltäneiden 10 vuoden ajan.

▼B



III LUKU

LUPIEN MYÖNTÄMINEN JA VALVONTA

10 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1.  

Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka huolehtii tämän asetuksen asianmukaisesta täytäntöönpanosta. Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet:

a) 

käsitellä yritysten tekemiä hakemuksia;

b) 

antaa lupa maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamiseen sekä peruuttaa tällainen lupa määräajaksi tai kokonaan;

c) 

julistaa luonnollinen henkilö soveltumattomaksi johtamaan yrityksen kuljetustoimintaa liikenteestä vastaavana henkilönä;

d) 

suorittaa tarkastuksia, jotka ovat tarpeen sen tarkistamiseksi, että yritys täyttää 3 artiklassa säädetyt vaatimukset.

2.  
Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava kaikki edellytykset, joiden täyttämistä vaaditaan tämän asetuksen nojalla, mahdolliset muut kansalliset säännökset, menettelyt, joita asiasta kiinnostuneiden hakijoiden on noudatettava, sekä niitä koskevat ohjeet.

11 artikla

Hakemusten käsittely ja rekisteröinti

1.  
Kuljetusyritykselle, joka täyttää 3 artiklassa säädetyt vaatimukset, on annettava hakemuksen perusteella lupa maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamiseen. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että hakemuksen tehnyt yritys täyttää mainitussa artiklassa säädetyt vaatimukset.
2.  
Toimivaltaisen viranomaisen on kirjattava 16 artiklassa tarkoitettuun kansalliseen sähköiseen rekisteriin tiedot, jotka liittyvät niihin 16 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa tarkoitettuihin yrityksiin, joille se on antanut luvan.
3.  
Toimivaltaisen viranomaisen on käsiteltävä lupahakemus mahdollisimman nopeasti ja kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun toimivaltainen viranomainen on saanut kaikki hakemuksen arviointiin tarvittavat asiakirjat. Toimivaltainen viranomainen voi pidentää tätä määräaikaa kuukaudella asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa.
4.  

Toimivaltaisen viranomaisen on 31 päivään joulukuuta 2012 saakka yrityksen hyvää mainetta arvioidessaan tarkastettava, jos asiasta on epäilyksiä, onko yrityksen nimeämä yksi tai useampi liikenteestä vastaava henkilö hakemuksen tekohetkellä jossakin jäsenvaltiossa julistettu 14 artiklan mukaisesti soveltumattomaksi johtamaan yrityksen kuljetustoimintoja.

Toimivaltaisen viranomaisen on 1 päivästä tammikuuta 2013 yrityksen hyvää mainetta arvioidessaan tarkastettava 16 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan f alakohdassa tarkoitettujen tietojen avulla kansallisen rekisterin asianomaisesta osasta joko suoran suojatun yhteyden avulla tai tietoa pyytämällä, onko yrityksen nimeämä yksi tai useampi liikenteestä vastaava henkilö hakemuksen tekohetkellä jossakin jäsenvaltiossa julistettu 14 artiklan mukaisesti soveltumattomaksi johtamaan yrityksen kuljetustoimintoja.

▼M3 —————

▼B

5.  
Yritysten, joilla on lupa harjoittaa maantieliikenteen harjoittajan ammattia, on ilmoitettava 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja koskevista muutoksista luvan antaneelle toimivaltaiselle viranomaiselle 28 päivän pituisen tai jäsenvaltion mahdollisesti määräämän lyhyemmän määräajan kuluessa.

12 artikla

Tarkastukset

▼M3

1.  
Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava säännöllisesti, täyttävätkö yritykset, joille ne ovat antaneet luvan harjoittaa maantieliikenteen harjoittajan ammattia, edelleen tämän asetuksen 3 artiklassa säädetyt vaatimukset. Tätä varten jäsenvaltioiden on tehtävä tarkastuksia, tarvittaessa myös asianomaisen yrityksen toimipaikassa, jotka kohdennetaan yrityksiin, jotka on luokiteltu riskiyrityksiksi. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on ulotettava riskiluokitusjärjestelmä, jonka ne ovat perustaneet Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/22/EY ( 2 ) 9 artiklan mukaisesti, koskemaan kaikkia tämän asetuksen 6 artiklassa tarkoitettuja rikkomuksia.

▼B

2.  

Jäsenvaltioiden on 31 päivään joulukuuta 2014 saakka suoritettava vähintään joka viides vuosi tarkastuksia tarkistaakseen, että yritykset täyttävät kaikki 3 artiklassa säädetyt vaatimukset.

▼M3 —————

▼B

3.  
Jäsenvaltion on komission pyynnöstä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa tehtävä yksittäisiä tarkastuksia sen tarkistamiseksi, että yritys täyttää edelleen maantieliikenteen harjoittajan ammattiin pääsyä koskevat edellytykset. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle tehtyjen tarkastusten tulokset sekä toteutetut toimenpiteet, jos havaitaan, ettei yritys enää täytä tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia.

13 artikla

Lupien määräaikaista tai pysyvää peruuttamista koskeva menettely

1.  

Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että on olemassa vaara, ettei yritys enää täytä 3 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, sen on ilmoitettava yritykselle asiasta. Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että yksi tai useampi vaatimus ei enää täyty, se voi asettaa yritykselle tilanteen korjaamista varten jonkun seuraavista määräajoista:

a) 

enintään kuuden kuukauden määräaika, jota voidaan jatkaa kolmella kuukaudella, jos kyse on liikenteestä vastaavan henkilön kuolemasta tai fyysisestä vammautumisesta, korvaavan liikenteestä vastaavan henkilön palvelukseen ottamiseksi, jos liikenteestä vastaava henkilö ei enää täytä hyvää mainetta tai ammatillista pätevyyttä koskevia vaatimuksia;

b) 

enintään kuuden kuukauden määräaika, jos yrityksen on korjattava tilanteensa osoittaakseen, että sillä on tosiasiallinen ja pysyvä toimipaikka;

▼M3

c) 

enintään kuuden kuukauden määräaika, jos vakavaraisuutta koskeva vaatimus ei ollut täyttynyt, jotta yritys voi osoittaa, että mainittu vaatimus täyttyy jälleen pysyvästi.

▼B

2.  
Toimivaltainen viranomainen voi vaatia yritykseltä, jonka lupa on peruutettu tilapäisesti tai kokonaan, että sen liikenteestä vastaavat henkilöt ovat läpäisseet 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tutkinnot ennen korjaavien toimien toteuttamista.
3.  
Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, ettei yritys enää täytä yhtä tai useampaa 3 artiklassa säädettyä vaatimusta, sen on tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa määräajoissa peruutettava kokonaan tai tilapäisesti lupa harjoittaa maantieliikenteen harjoittajan ammattia.

14 artikla

Liikenteestä vastaavan henkilön julistaminen ammattiin soveltumattomaksi

1.  
Jos liikenteestä vastaava henkilö menettää hyvän maineensa 6 artiklan mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on julistettava hänet soveltumattomaksi johtamaan yrityksen kuljetustoimintoja.

▼M3

Toimivaltainen viranomainen saa palauttaa liikenteestä vastaavan henkilön hyvän maineen aikaisintaan yhden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona hyvä maine menetettiin, ja joka tapauksessa vasta kun liikenteestä vastaava henkilö on osoittanut osallistuneensa asianmukaiseen koulutukseen vähintään kolmen kuukauden ajan tai suorittaneensa tutkinnon tämän asetuksen liitteessä I olevassa I osassa luetelluista aihepiireistä.

▼M3

2.  
Kunnes asiaankuuluvien kansallisen lainsäädännön säännösten ja tämän artiklan 1 kohdan mukainen korjaava toimenpide on toteutettu, liikenteestä vastaavan henkilön, joka on julistettu ammattiin soveltumattomaksi, 8 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu todistus ammatillisesta pätevyydestä ei ole enää voimassa missään jäsenvaltiossa.

▼B

15 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten päätökset ja muutoksenhaku

1.  

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen nojalla tekemät kielteiset päätökset, mukaan lukien hakemuksen hylkäämistä, olemassa olevan luvan peruuttamista määräajaksi tai kokonaan taikka liikenteestä vastaavan henkilön julistamista ammattiin soveltumattomaksi koskevat päätökset, on perusteltava.

Näissä päätöksissä on otettava huomioon saatavilla olevat tiedot rikkomuksista, jotka yritys tai sen liikenteestä vastaava henkilö on tehnyt ja jotka voivat vahingoittaa yrityksen hyvää mainetta, sekä kaikki muut toimivaltaisen viranomaisen saatavilla olevat tiedot. Päätöksissä on määriteltävä korjaavat toimenpiteet, joita sovelletaan tapauksissa, joissa on kyse luvan peruuttamisesta tai ammattiin soveltumattomaksi julistamisesta.

2.  
Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä varmistaakseen, että asianomaisilla yrityksillä ja henkilöillä on mahdollisuus hakea 1 kohdassa tarkoitettuihin päätöksiin muutosta vähintään yhdeltä riippumattomalta ja puolueettomalta elimeltä tai tuomioistuimelta.



IV LUKU

YKSINKERTAISTAMINEN JA HALLINNOLLINEN YHTEISTYÖ

16 artikla

Kansalliset sähköiset rekisterit

1.  

Tämän asetuksen ja etenkin sen 11–14 ja 26 artiklan täytäntöönpanemiseksi kunkin jäsenvaltion on ylläpidettävä kansallista sähköistä rekisteriä maantiekuljetusyrityksistä, joille jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen on antanut luvan harjoittaa maantieliikenteen harjoittajan ammattia. Rekisteriin sisältyviä tietoja on käsiteltävä tätä tarkoitusta varten nimetyn viranomaisen valvonnassa. Kansalliseen sähköiseen rekisteriin sisältyvien tietojen on oltava kaikkien kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä.

Komissio tekee 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä päätöksen niitä tietoja koskevista vähimmäisvaatimuksista, jotka on tallennettava kansalliseen sähköiseen rekisteriin sen perustamispäivästä lähtien, jotta rekisterien tulevaa yhteenliittämistä voitaisiin helpottaa. Se voi suosittaa ajoneuvon rekisteritunnuksen ottamista mukaan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi.

2.  

Kansallisissa sähköisissä rekistereissä on oltava ainakin seuraavat tiedot:

a) 

yrityksen nimi ja oikeudellinen muoto;

b) 

sen toimipaikan osoite;

▼M3

c) 

hyvään maineeseen ja ammatilliseen pätevyyteen liittyvien 3 artiklassa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi nimettyjen liikenteestä vastaavien henkilöiden nimet tai tarvittaessa laillisen edustajan nimi;

▼B

d) 

lupatyyppi, luvan kattamien ajoneuvojen lukumäärä sekä tarvittaessa yhteisön liikenneluvan ja sen oikeaksi todistettujen jäljennösten sarjanumerot;

e) 

sellaisten 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen vakavien rikkomusten lukumäärä, luokka ja tyyppi, joista on annettu tuomio tai määrätty seuraamus kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana;

f) 

niiden henkilöiden nimet, jotka on julistettu soveltumattomiksi johtamaan yrityksen kuljetustoimintoja, niin kauan kuin näiden henkilöiden hyvää mainetta ei ole 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti palautettu, sekä sovellettavat korjaavat toimenpiteet;

▼M3

g) 

niiden ajoneuvojen rekisteritunnukset, jotka yrityksellä on käytettävissään 5 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti;

h) 

yrityksen palveluksessa edellisen vuoden 31 päivänä joulukuuta olleiden työntekijöiden lukumäärä, joka kirjataan kansalliseen rekisteriin viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä maaliskuuta;

i) 

yrityksen riskiluokitus direktiivin 2006/22/EY 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

▼M3

Ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava julkisesti käytettävissä henkilötietojen suojaa koskevien asiaankuuluvien säännösten mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat säilyttää ensimmäisen alakohdan e–i alakohdassa tarkoitetut tiedot erillisissä rekistereissä. Tällaisissa tapauksissa e ja f alakohdassa tarkoitetut tiedot on asetettava kyseisen jäsenvaltion kaikkien toimivaltaisten viranomaisten saataville pyynnöstä tai tällaisten tietojen on oltava suoraan niiden käytettävissä. Pyydetyt tiedot on toimitettava viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Ensimmäisen alakohdan g, h ja i alakohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä tienvarsitarkastusten aikana viimeistään 12 kuukauden kuluttua 6 kohdan nojalla annetun sellaisen täytäntöönpanosäädöksen voimaantulopäivästä, jossa täsmennetään toiminnot, joiden ansiosta tiedot asetetaan toimivaltaisten viranomaisten saataville tienvarsitarkastusten aikana.

Ensimmäisen alakohdan e–i alakohdassa tarkoitetut tiedot ovat muiden viranomaisten kuin toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä ainoastaan silloin, kun kyseisillä viranomaisilla on asianmukainen toimivalta tehdä tarkastuksia ja määrätä seuraamuksia tieliikenteen alalla ja niiden virkamiehet ovat valantehneitä tai heitä muutoin koskee virallinen salassapitovelvollisuus.

▼B

3.  

Tiedot yrityksistä, joiden lupa on peruutettu tilapäisesti taikka kokonaan, on säilytettävä kansallisessa sähköisessä rekisterissä kahden vuoden ajan siitä, kun luvan tilapäinen peruuttaminen päättyy tai kun lupa on peruutettu kokonaan, ja poistettava sen jälkeen välittömästi.

Tiedot henkilöistä, jotka on julistettu maantieliikenteen harjoittajan ammattiin soveltumattomiksi, on säilytettävä kansallisessa sähköisessä rekisterissä niin kauan kuin mainitun henkilön hyvää mainetta ei ole palautettu 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Jos tällainen maineen palautusta koskeva tai muu vaikutukseltaan vastaava toimenpide on toteutettu, tiedot on välittömästi poistettava.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetuista tiedoista on käytävä ilmi syyt, joiden vuoksi lupa on peruutettu määräajaksi tai kokonaan tai henkilö on julistettu ammattiin soveltumattomaksi, sekä tarvittaessa, miten pitkästä ajasta on kyse.

▼M3

4.  
Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki kansallisessa sähköisessä rekisterissä olevat tiedot ovat ajan tasalla ja paikkansa pitäviä.

▼B

5.  
Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kansalliset sähköiset rekisterit on liitetty yhteen ja niihin on pääsy koko yhteisössä 18 artiklassa tarkoitettujen kansallisten yhteyspisteiden kautta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 ja 2 kohdan soveltamista. Pääsy kansallisten yhteyspisteiden kautta ja yhteenliittäminen on toteutettava 31 päivään joulukuuta 2012 mennessä siten, että kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat hakea tietoja kaikkien jäsenvaltioiden kansallisista sähköisistä rekistereistä.
6.  
Komissio päättää 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen ja ensimmäisen kerran viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010 5 kohdan täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä, kuten vaihdettavien tietojen muodosta, muiden jäsenvaltioiden kansallisissa sähköisissä rekistereissä tehtäviin automaattisiin tiedonhakuihin liittyvistä teknisistä menettelyistä sekä näiden rekistereiden ja muiden asianomaisten tietokantojen välisen yhteentoimivuuden edistämisestä. Näissä yhteisissä säännöissä on määritettävä, mikä viranomainen on vastuussa tietojen saatavuudesta, niiden myöhemmästä käytöstä ja ajan tasalle saattamisesta niiden saannin jälkeen, ja tätä varten niiden on sisällettävä tietojen kirjausta ja valvontaa koskevia sääntöjä.

▼M3

Viimeistään 14 kuukauden kuluttua siitä, kun on annettu täytäntöönpanosäädös yhteisestä kaavasta direktiivin 2006/22/EY 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun riskiluokituksen laskemiseksi, komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritetään toiminnot, joiden ansiosta 2 kohdan ensimmäisen alakohdan g, h ja i alakohdassa tarkoitetut tiedot asetetaan toimivaltaisten viranomaisten saataville tienvarsitarkastusten aikana.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

▼M3 —————

▼B

17 artikla

Henkilötietojen suoja

Direktiivin 95/46/EY soveltamisen osalta jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että

a) 

kaikille henkilöille ilmoitetaan, kun heitä koskevia tietoja merkitään rekisteriin tai niitä aiotaan luovuttaa sivullisille. Annettavissa tiedoissa on yksilöitävä tietojen käsittelystä vastaava viranomainen, käsiteltävien tietojen tyyppi ja käsittelyn tarkoitus;

b) 

kaikilla henkilöillä on oikeus tutustua itseään koskeviin tietoihin, jotka ovat näiden tietojen käsittelystä vastaavan viranomaisen hallussa. Tätä oikeutta on voitava käyttää rajoituksitta, kohtuullisin väliajoin ja ilman tietojen pyytäjälle aiheutuvaa aiheetonta viivytystä tai aiheettomia kustannuksia;

c) 

kaikilla henkilöillä, joita koskevat tiedot ovat puutteellisia tai virheellisiä, on oikeus saada ne oikaistuiksi, poistetuiksi tai suojatuiksi;

d) 

kaikilla henkilöillä on pakottavien perusteltujen syiden nojalla oikeus vastustaa itseään koskevien tietojen käsittelyä. Jos vastustaminen on perusteltua, näitä tietoja ei saa enää käsitellä;

e) 

yritykset noudattavat soveltuvin osin henkilötietojen suojaa koskevia asiaankuuluvia säännöksiä.

▼M3

18 artikla

Jäsenvaltioiden välinen hallinnollinen yhteistyö

1.  
Jäsenvaltioiden on nimettävä kansallinen yhteyspiste, joka vastaa tämän asetuksen soveltamista koskevien tietojen vaihdosta muiden jäsenvaltioiden kanssa. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kansallisen yhteyspisteensä nimi ja osoite viimeistään 4 päivänä joulukuuta 2011. Komissio laatii luettelon kaikista yhteyspisteistä ja toimittaa sen jäsenvaltioille.
2.  
Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä ja annettava toisilleen nopeasti keskinäistä apua ja muuta asiaankuuluvaa tietoa tämän asetuksen täytäntöönpanon ja valvonnan helpottamiseksi.
3.  
Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava tietoja 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista vakavista rikkomuksista annetuista tuomioista ja niiden johdosta määrätyistä seuraamuksista. Jäsenvaltion, joka saa tiedon 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta vakavasta rikkomuksesta, josta on toisessa jäsenvaltiossa kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana annettu tuomio tai määrätty seuraamus, on kirjattava kyseinen rikkomus kansalliseen sähköiseen rekisteriinsä.
4.  
Jäsenvaltioiden on vastattava muiden jäsenvaltioiden kaikkien toimivaltaisten viranomaisten tietopyyntöihin ja tarkastettava ja tutkittava, täyttävätkö niiden alueelle sijoittautuneet maantieliikenteen harjoittajat 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistetun vaatimuksen. Tällaisiin tietopyyntöihin voi kuulua pyyntöjä saada tutustua asiakirjoihin, joita vaaditaan sen todistamiseksi, että 5 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tietopyyntöjen on oltava asianmukaisesti perusteltuja. Pyynnöissä on tätä varten esitettävä uskottavaa näyttöä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mahdollisista rikkomisista, ilmoitettava pyynnön tarkoitus ja eriteltävä pyydetyt tiedot ja asiakirjat riittävän yksityiskohtaisesti.
5.  
Jäsenvaltioiden on toimitettava muiden jäsenvaltioiden 4 kohdan mukaisesti pyytämät tiedot 30 työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Jäsenvaltiot voivat sopia keskenään lyhyemmästä määräajasta.
6.  
Jos pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio katsoo, ettei pyynnölle ole riittäviä perusteita, sen on ilmoitettava tästä pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle 10 työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Pyynnön esittäneen jäsenvaltion on esitettävä lisäperusteita. Jos pyynnön esittänyt jäsenvaltio ei pysty esittämään lisäperusteita pyynnölle, pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio voi hylätä pyynnön.
7.  
Jos tietopyyntöön vastaaminen tai tarkastusten ja tutkimusten suorittaminen on vaikeaa, pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle kymmenen työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta ja esitettävä syyt tähän. Asianomaisten jäsenvaltioiden on keskusteltava keskenään, jotta esiin tulleet vaikeudet saataisiin ratkaistua. Jos tietojen toimittamisessa pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle on jatkuvasti viivästyksiä, asiasta on tiedotettava komissiolle, ja se toteuttaa aiheelliset toimenpiteet.
8.  
Edellä 3 kohdassa tarkoitetun tietojenvaihdon on tapahduttava komission asetuksella (EU) N:o 1213/2010 ( 3 ) perustetun viestinvaihtojärjestelmän eli maantiekuljetusyritysten eurooppalaisen rekisterin (ERRU) avulla. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välinen hallinnollinen yhteistyö ja keskinäinen avunanto, joista säädetään 4–7 kohdassa, toteutetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1024/2012 ( 4 ) perustetun sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) avulla. Tätä varten kukin jäsenvaltio voi nimetä 1 kohdassa tarkoitetun yhteyspisteen toimivaltaiseksi viranomaiseksi, ja sen on ilmoitettava tästä komissiolle IMIn kautta.
9.  
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niille tämän artiklan nojalla toimitettuja tietoja käytetään ainoastaan siihen tarkoitukseen, johon ne on pyydetty. Henkilötietojen käsittely suoritetaan ainoastaan tämän asetuksen noudattamiseksi, ja sen on tapahduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 ( 5 ) mukaisesti.
10.  
Keskinäisen hallinnollisen yhteistyön ja avun on oltava maksutonta.
11.  
Tietopyyntö ei saa estää toimivaltaisia viranomaisia toteuttamasta asiaankuuluvan kansallisen tai unionin oikeuden mukaisesti toimenpiteitä tämän asetuksen väitetyn rikkomisen tutkimiseksi ja estämiseksi.

▼B



V LUKU

TODISTUSTEN JA MUIDEN ASIAKIRJOJEN VASTAVUOROINEN TUNNUSTAMINEN

19 artikla

Hyvää mainetta koskevat todistukset ja vastaavat asiakirjat

1.  
Sijoittautumisjäsenvaltion on maantieliikenteen harjoittajan ammattiin pääsyä varten hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi hyvästä maineesta rikosrekisteriote tai, jos tällaista ei ole, liikenteestä vastaavan henkilön tai muun asiaankuuluvan henkilön aiemman asuinvaltion toimivaltaisen oikeus- tai hallintoviranomaisen antama vastaava asiakirja, joka osoittaa, että tämä vaatimus on täytetty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklan 4 kohdan soveltamista.
2.  
Jos jäsenvaltio asettaa omille kansalaisilleen tiettyjä hyvää mainetta koskevia vaatimuksia eikä tällaisten vaatimusten täyttymistä voida todistaa 1 kohdassa tarkoitetulla asiakirjalla, tämän jäsenvaltion on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden kansalaisten osalta riittäväksi todisteeksi yhden tai useamman jäsenvaltion, jossa liikenteestä vastaava henkilö tai muu asiaankuuluvan henkilö on aiemmin asunut, toimivaltaisen oikeus- tai hallintoviranomaisen antama todistus, joka osoittaa, että nämä vaatimukset on täytetty. Todistuksen on koskettava niitä erityisiä tietoja, joita sijoittautumisjäsenvaltio pitää asiaan vaikuttavina.
3.  
Jos jäsenvaltio, jossa liikenteestä vastaava henkilö tai muu asiaankuuluvan henkilö on viimeksi asunut, ei anna 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa tai 2 kohdassa tarkoitettua todistusta, tämä asiakirja voidaan korvata valaehtoisella ilmoituksella tai juhlallisella vakuutuksella, jonka liikenteestä vastaava henkilö tai muu asiaankuuluva henkilö antaa liikenteestä vastaavan henkilön tai muun asiaankuuluvan henkilön aiemman asuinvaltion toimivaltaiselle oikeus- tai hallintoviranomaiselle tai tarvittaessa notaarille. Tällaisen viranomaisen tai notaarin on annettava todistus, jolla valaehtoinen ilmoitus tai juhlallinen vakuutus todistetaan oikeaksi.
4.  
Edellä 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa ja 2 kohdassa tarkoitettua todistusta ei saa hyväksyä, jos ne on toimitettu yli kolme kuukautta niiden antamisen jälkeen. Tämä edellytys koskee myös 3 kohdan mukaisesti annettuja ilmoituksia ja vakuutuksia.

20 artikla

Vakavaraisuutta koskevat todistukset

Jos jäsenvaltio asettaa kansalaisilleen tiettyjä vakavaraisuutta koskevia vaatimuksia 7 artiklassa säädettyjen vaatimusten lisäksi, tämän jäsenvaltion on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden kansalaisten osalta riittäväksi todisteeksi sellaisen yhden tai useamman jäsenvaltion, jossa liikenteestä vastaava henkilö tai muu asiaankuuluva henkilö on aiemmin asunut, toimivaltaisen hallintoviranomaisen antama todistus, jossa todetaan, että nämä vaatimukset on täytetty. Todistuksen on koskettava niitä erityisiä tietoja, joita sijoittautumisjäsenvaltio pitää asiaan vaikuttavina.

21 artikla

Ammatillista pätevyyttä osoittavat todistukset

1.  
Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi ammatillisesta pätevyydestä liitteessä III olevan mallin mukainen todistus, jonka on antanut tätä tarkoitusta varten asianmukaisesti hyväksytty viranomainen tai laitos.
2.  
Ennen 4 päivää joulukuuta 2011 annettu ammatillista pätevyyttä osoittava todistus, joka on annettu tuohon päivään asti voimassa olevien säännösten nojalla, on katsottava liitteessä III olevan mallin mukaista todistusta vastaavaksi, ja se on tunnustettava osoitukseksi ammatillisesta pätevyydestä kaikissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että ainoastaan kansallisen liikenteen harjoittamista varten voimassa olevien ammatillista pätevyyttä koskevan todistusten haltijat suorittavat 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tutkinnon tai osia kokeesta.



VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

22 artikla

Seuraamukset

1.  
Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 4 päivänä joulukuuta 2011 ja ilmoitettava sille viipymättä niitä koskevista myöhemmistä muutoksista. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkia toimenpiteitä sovelletaan ilman yrityksen kansallisuuteen tai sijoittautumispaikkaan perustuvaa syrjintää.
2.  
Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen seuraamusten on käsitettävä erityisesti maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamista koskevan luvan tilapäinen peruuttaminen, tällaisen luvan peruuttaminen kokonaan sekä rikkomuksiin syyllistyneiden yritysten liikenteestä vastaavien henkilöiden julistaminen ammattiin soveltumattomiksi.

23 artikla

Siirtymäsäännökset

Yritysten, joilla on ennen 4 päivää joulukuuta 2009 lupa harjoittaa maantieliikenteen harjoittajan ammattia, on noudatettava tämän asetuksen säännöksiä viimeistään 4 päivänä joulukuuta 2011.

▼M3

Poiketen siitä, mitä 1 artiklan 2 kohdassa säädetään, ennen 21 päivää toukokuuta 2022 yritykset, jotka harjoittavat kansainvälistä maanteiden tavaraliikennettä yksinomaan sellaisilla moottoriajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä, joiden sallittu kokonaismassa on enintään 3,5 tonnia, vapautetaan tämän asetuksen säännösten soveltamisesta, jollei sijoittautumisjäsenvaltion lainsäädännössä toisin säädetä.

Poiketen siitä, mitä 16 artiklan 2 kohdassa säädetään, vaatimusta yritysten riskiluokituksen sisällyttämisestä kansallisiin sähköisiin rekistereihin sovelletaan 14 kuukauden kuluttua direktiivin 2006/22/EY 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun riskiluokituksen yhteistä laskentakaavaa koskevan täytäntöönpanosäädöksen voimaantulosta.

▼M3 —————

▼M3

24 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  
Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.
2.  
Siirretään komissiolle 20 päivästä elokuuta 2020 määräämättömäksi ajaksi 8 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
3.  
Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 8 artiklan 9 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4.  
Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa ( 6 ) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.
5.  
Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
6.  
Edellä olevan 8 artiklan 9 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

▼B

25 artikla

Komiteamenettely

1.  
Komissiota avustaa tieliikenteen valvontalaitteista 20 päivänä joulukuuta 1985 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 ( 7 ) 18 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea.

▼M3

2.  
Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 ( 8 ) 4 artiklaa.
3.  
Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

▼B

26 artikla

▼M3

Kertomukset ja uudelleentarkastelu

▼B

1.  

Jäsenvaltioiden on laadittava joka toinen vuosi kertomus toimivaltaisten viranomaisten toiminnasta ja toimitettava se komissiolle. Kertomuksen on sisällettävä seuraavat tiedot:

a) 

katsaus toimialasta hyvän maineen, vakavaraisuuden ja ammatillisen pätevyyden kannalta;

▼M3

b) 

tämän asetuksen nojalla annettujen lupien määrä vuosittain ja tyypeittäin, määräajaksi peruutettujen lupien määrä, kokonaan peruutettujen lupien määrä, ammattiin soveltumattomaksi julistamisten määrä sekä näiden päätösten perustelut. Kertomuksissa, jotka koskevat 21 päivän toukokuuta 2022 jälkeistä kautta, nämä tiedot on myös eriteltävä seuraavasti:

i) 

maanteiden henkilöliikenteen harjoittajat;

ii) 

maanteiden tavaraliikenteen harjoittajat, jotka käyttävät yksinomaan sellaisia moottoriajoneuvoja tai ajoneuvoyhdistelmiä, joiden sallittu kokonaismassa on enintään 3,5 tonnia; ja

iii) 

kaikki muut maanteiden tavaraliikenteen harjoittajat;

▼B

c) 

kunakin vuonna annettujen ammatillista pätevyyttä osoittavien todistusten määrä;

d) 

keskeiset tilastot kansallisista sähköisistä rekistereistä ja siitä, miten toimivaltaiset viranomaiset ovat niitä käyttäneet; ja

e) 

katsaus tiedonvaihdosta toisten jäsenvaltioiden kanssa 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja erityisesti toisille jäsenvaltioille vuosittain ilmoitettujen rikkomisten ja saatujen vastausten määrä sekä 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti vuosittain esitettyjen pyyntöjen ja saatujen vastausten määrä.

2.  
Komissio toimittaa 1 kohdassa tarkoitettujen kertomusten pohjalta joka toinen vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisesta. Kertomuksessa arvioidaan erityisesti jäsenvaltioiden välisen tiedonvaihdon toimivuutta sekä kansallisten sähköisten rekisterien toimivuutta ja niihin sisältyviä tietoja. Kertomus julkaistaan samaan aikaan kuin tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 ( 9 ) 17 artiklassa tarkoitettu kertomus.

▼M3

3.  
Jäsenvaltioiden on kahden vuoden välein annettava komissiolle kertomus pyynnöistä, joita ne ovat esittäneet 18 artiklan 4–9 kohdan mukaisesti, muilta jäsenvaltioilta saamistaan vastauksista ja toimista, joita ne ovat toteuttaneet toimitettujen tietojen perusteella.
4.  
Komission 3 kohdan mukaisesti keräämien tietojen ja muiden todisteiden perusteella komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 21 päivänä elokuuta 2023 yksityiskohtaisen kertomuksen jäsenvaltioiden välisen hallinnollisen yhteistyön laajuudesta, mahdollisista puutteista tässä suhteessa ja mahdollisista tavoista parantaa yhteistyötä. Tämän kertomuksen perusteella komissio arvioi, onko tarpeen ehdottaa lisätoimenpiteitä.
5.  
Komissio arvioi tämän asetuksen täytäntöönpanoa viimeistään 21 päivänä elokuuta 2023 ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta.
6.  
Edellä 5 kohdassa tarkoitetun kertomuksen laatimisen jälkeen komissio arvioi tätä asetusta säännöllisesti ja toimittaa arviointien tulokset Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
7.  
Edellä 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuihin kertomuksiin liitetään tarvittaessa asiaankuuluvia lainsäädäntöehdotuksia.

▼B

27 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten luettelo

Kunkin jäsenvaltion on viimeistään 4 päivänä joulukuuta 2011 toimitettava komissiolle luettelo toimivaltaisista viranomaisista, jotka se on nimennyt antamaan lupia maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamiseen, sekä luettelo viranomaisista tai laitoksista, jotka on hyväksytty järjestämään 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tutkintoja ja antamaan todistuksia. Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä koko yhteisöä koskevan ajan tasalla olevan luettelon näistä viranomaisista tai laitoksista.

28 artikla

Kansallisten toimenpiteiden tiedoksi antaminen

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi tässä asetuksessa tarkoitetuista kysymyksistä antamansa lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 30 päivän kuluessa niiden hyväksymispäivästä ja ensimmäisen kerran viimeistään 4 päivänä joulukuuta 2011.

29 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 96/26/EY.

30 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 4 päivästä joulukuuta 2011.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.



LIITE I

I   LUETTELO 8 ARTIKLASSA TARKOITETUISTA AIHEPIIREISTÄ

Jäsenvaltioiden on otettava ammatillisen pätevyyden toteamisessa huomioon ainakin tässä luettelossa mainitut maanteiden tavaraliikennettä ja maanteiden henkilöliikennettä koskevat aihepiirit. Hakijoina olevilla maanteiden tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajilla on oltava näistä aihepiireistä kuljetusyrityksen johtamisessa tarvittava tietojen taso ja käytännön valmiudet.

Jäljempänä ilmoitettu tietojen vähimmäistaso ei voi olla alle neuvoston päätöksen 85/368/ETY ( 10 ) liitteessä tarkoitetun koulutustasojärjestelmän 3 tason eli tiedon tason, joka saavutetaan pakollisella koulunkäynnillä täydennettynä joko ammatillisella koulutuksella ja teknillisellä lisäkoulutuksella tai teknillisellä koulutuksella tai muulla keskiasteen koulutuksella.

A.   Siviilioikeus

Hakijan on erityisesti maanteiden tavara- ja henkilöliikenteen osalta:

1) 

tunnettava tärkeimmät maantieliikenteessä noudatettavat sopimustyypit sekä niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet;

2) 

kyettävä neuvottelemaan oikeudellisesti päteviä kuljetussopimuksia, erityisesti kuljetusehtojen osalta;

maanteiden tavaraliikenteen osalta:

3) 

kyettävä arvioimaan asiakkaidensa esittämiä reklamaatioita, jotka koskevat tavaran katoamisesta tai vahingoittumisesta kuljetuksen aikana taikka toimituksen myöhästymisestä aiheutuvia korvauksia, sekä ymmärtämään, miten tällainen reklamaatio vaikuttaa hänen sopimuksen mukaisiin velvollisuuksiinsa;

4) 

tunnettava tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävästä rahtisopimuksesta tehdystä yleissopimuksesta (CMR) johtuvat säännöt ja velvollisuudet;

maanteiden henkilöliikenteen osalta:

5) 

kyettävä arvioimaan asiakkaidensa esittämiä reklamaatioita, jotka koskevat matkustajille tai heidän matkatavaroilleen kuljetuksen aikana sattuneesta onnettomuudesta aiheutuvia korvauksia tai myöhästymisestä aiheutuvia korvauksia, sekä ymmärtämään, miten tällainen reklamaatio vaikuttaa hänen sopimuksen mukaisiin velvollisuuksiinsa.

B.   Kauppaoikeus

Hakijan on erityisesti maanteiden tavara- ja henkilöliikenteen osalta:

1) 

tunnettava liikkeenharjoittamisessa vaadittavat edellytykset ja muodollisuudet, liikkeenharjoittajien yleiset velvollisuudet (rekisteröityminen, kirjanpito jne.) sekä konkurssin seuraukset;

2) 

omattava asiaankuuluvat tiedot eri yhtiömuodoista sekä niiden perustamista ja toimintaa koskevista säännöistä.

C.   Sosiaalioikeus

Hakijan on erityisesti maanteiden tavara- ja henkilöliikenteen osalta tunnettava seuraavat seikat:

1) 

maantiekuljetusten alalla toimivien yhteiskunnan eri instituutioiden tehtävät ja toiminta (ammattiliitot, työpaikkaneuvostot, luottamushenkilöt, työsuojelutarkastajat jne.);

2) 

työnantajan sosiaaliturvavelvoitteet;

3) 

maantiekuljetusyrityksissä työskentelevien eri työntekijäryhmien työsopimuksiin sovellettavat säännöt (työsopimusten muodot, osapuolten velvollisuudet, työoloja ja työaikaa koskevat säännöt, palkalliset lomat, palkkaus ja muut rahalliset korvaukset, sopimuksen purkaminen jne.);

4) 

ajoaikaa, lepoaikaa ja työaikaa koskevat säännöt, erityisesti asetuksen (ETY) N:o 3821/85, asetuksen (EY) N:o 561/2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/15/EY ( 11 ) ja direktiivin 2006/22/EY säännökset sekä näiden säännösten käytännön soveltamista koskevat toimenpiteet; ja

5) 

tunnettava kuljettajien perustason ammatillista pätevyyttä ja jatkokoulutusta koskevat säännöt, erityisesti ne, jotka johtuvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2003/59/EY ( 12 ).

D.   Vero-oikeus

Hakijan on erityisesti maanteiden tavara- ja henkilöliikenteen osalta tunnettava seuraavia veroja koskevat säännöt:

1) 

kuljetuspalvelujen arvonlisävero;

2) 

moottoriajoneuvovero;

3) 

tiettyjä maanteiden tavaraliikenteessä käytettäviä ajoneuvoja koskevat verot sekä tiettyjä infrastruktuureita koskevat käyttömaksut;

4) 

tulovero.

E.   Yrityksen kaupallinen ja taloudellinen johtaminen

Hakijan on erityisesti maanteiden tavara- ja matkustajaliikenteen osalta:

1) 

tunnettava sekkejä, vekseleitä, omia vekseleitä, luottokortteja ja muita maksuvälineitä koskeva lainsäädäntö ja käytäntö;

2) 

tunnettava luottolajit (pankkilainat, remburssit, takausvakuudet, kiinnitykset, leasing-toiminta, vuokraus, factoring jne.) sekä niistä aiheutuvat kulut ja velvoitteet;

3) 

tiedettävä, mikä tase on, miten se laaditaan ja miten sitä tulkitaan;

4) 

pystyttävä lukemaan ja tulkitsemaan tuloslaskelmaa;

5) 

pystyttävä arvioimaan yrityksen kannattavuutta ja rahoitusasemaa, erityisesti taloudellisten tunnuslukujen perusteella;

6) 

pystyttävä laatimaan talousarvio;

7) 

tunnettava yrityksen kustannustekijät (kiinteät kustannukset, muuttuvat kustannukset, liikepääoma, poistot jne.) ja pystyttävä laskemaan kustannukset ajoneuvoa, kilometriä, matkaa tai tonnia kohti;

8) 

pystyttävä esittämään organisaatiokaavio yrityksen koko henkilökunnasta ja laatimaan työsuunnitelmia jne.;

9) 

tunnettava markkinoinnin, mainonnan ja PR-työn, myös kuljetuspalvelujen, myynninedistämisen ja asiakasrekisterin pitämisen yms., periaatteet;

10) 

tunnettava maantieliikenteen vakuutuslajit (vastuuvakuutus, tapaturma- ja henkivakuutus, vahinkovakuutus, matkatavaravakuutus) sekä niihin liittyvät takuut ja velvollisuudet;

11) 

tunnettava maantiekuljetusalan telemaattiset sovellukset;

maanteiden tavaraliikenteen osalta:

12) 

pystyttävä soveltamaan maanteiden tavarakuljetuspalvelujen laskutusta koskevia sääntöjä ja tunnettava Incoterms-toimituslausekkeiden merkitys ja vaikutukset;

13) 

tunnettava kuljetusalan tukipalvelut, niiden asema, tehtävät ja niitä mahdollisesti koskevat säännöt;

maanteiden henkilöliikenteen osalta:

14) 

pystyttävä soveltamaan julkisen ja yksityisen matkustajaliikenteen hinnastoja ja hinnoittelua koskevia sääntöjä;

15) 

pystyttävä soveltamaan maanteiden henkilökuljetuspalveluiden laskutusta koskevia sääntöjä.

F.   Markkinoille pääsy

Hakijan on erityisesti maanteiden tavara- ja henkilöliikenteen osalta tunnettava seuraavat seikat:

1) 

alan säännöt, jotka koskevat toisen lukuun harjoitettavaa maantiekuljetusta, alihankintaa ja hyötyajoneuvojen vuokrausta, sekä varsinkin säännöt, jotka koskevat ammatin harjoittamisen virallista järjestelyä, ammattiin pääsyä, yhteisön sisäisten ja yhteisön ulkopuolella suoritettavien maantiekuljetusten lupia, valvontaa ja seuraamuksia;

2) 

maantiekuljetusyrityksen perustamista koskevat säännöt;

3) 

asiakirjat, joita maantiekuljetusten suorittamisessa vaaditaan, ja sellaisten valvontamenettelyjen käyttöönotto, joilla varmistetaan, että jokaista kuljetustapahtumaa ja erityisesti ajoneuvoa, kuljettajaa, lastia tai matkatavaraa koskevia asiakirjoja säilytetään sekä ajoneuvossa että yrityksen toimitiloissa;

maanteiden tavaraliikenteen osalta:

4) 

maanteiden tavaraliikenteen markkinajärjestelyä sekä rahdin käsittelyä ja logistiikkaa koskevat säännöt;

5) 

rajanylitysmuodollisuudet, T-asiakirjojen ja TIR-carnet’iden merkitys ja soveltamisala sekä niiden käytöstä aiheutuvat velvollisuudet ja vastuukysymykset;

maanteiden henkilöliikenteen osalta:

6) 

maanteiden henkilöliikenteen markkinajärjestelyä koskevat säännöt;

7) 

matkustajien maantiekuljetuspalvelujen tarjoamista koskevat säännöt ja kuljetussuunnitelmien laatiminen.

G.   Tekniset standardit ja toiminnan tekniset näkökohdat

Hakijan on erityisesti maanteiden tavara- ja henkilöliikenteen osalta:

1) 

tunnettava ajoneuvojen painoa ja mittoja koskevat säännöt jäsenvaltioissa sekä näistä säännöistä poikkeavia erityiskuljetuksia koskevat menettelyt;

2) 

pystyttävä valitsemaan ajoneuvot ja niiden osat (alusta, moottori, voimansiirtolaitteet, jarrujärjestelmät jne.) yrityksen tarpeiden mukaan;

3) 

tunnettava ajoneuvojensa tyyppihyväksyntää, rekisteröintiä ja katsastusta koskevat muodollisuudet;

4) 

osattava ottaa huomioon toimenpiteet, joita tarvitaan moottoriajoneuvojen päästöjen aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi ja melun välttämiseksi;

5) 

pystyttävä laatimaan huoltosuunnitelmia ajoneuvoille ja niiden varusteille;

maanteiden tavaraliikenteen osalta:

6) 

tunnettava erilaiset lastinkäsittely- ja kuormauslaitteet (perälaudat, kontit, kuormalavat jne.) sekä pystyttävä ottamaan käyttöön tavaroiden kuormaus- ja purkumenetelmiä ja antamaan niitä koskevia ohjeita (lastin jakaminen, pinoaminen, ahtaaminen, kiilaaminen jne.);

7) 

tunnettava yhdistetyt kuljetustekniikat, kuten piggy-back- ja ro-ro-kuljetukset;

8) 

pystyttävä soveltamaan käyttöön menettelyjä, joiden avulla noudatetaan vaarallisten aineiden ja jätteiden kuljetuksia koskevia sääntöjä, jotka johtuvat erityisesti direktiivistä 2008/68/EY ( 13 ) ja asetuksesta (EY) N:o 1013/2006 ( 14 );

9) 

pystyttävä soveltamaan menettelyjä, joiden avulla noudatetaan pilaantuvien elintarvikkeiden kuljetusta koskevia sääntöjä, erityisesti helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kansainvälisiä kuljetuksia ja tällaisissa kuljetuksissa käytettävää erityiskalustoa koskevan sopimuksen (ATP) määräyksiä;

10) 

pystyttävä soveltamaan menettelyjä, joiden avulla noudatetaan elävien eläinten kuljetuksia koskevia sääntöjä.

H.   Liikenneturvallisuus

Hakijan on erityisesti maanteiden tavara- ja henkilöliikenteen osalta:

1) 

tunnettava kuljettajilta vaadittava pätevyys (ajokortti, lääkärintodistukset, kelpoisuustodistukset jne.);

2) 

pystyttävä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kuljettajat noudattavat eri jäsenvaltioissa voimassa olevia liikennettä koskevia sääntöjä, kieltoja ja rajoituksia (nopeusrajoitukset, etuajo-oikeus, pysähtyminen ja pysäköiminen, valomerkkien käyttö, liikennemerkit jne.);

3) 

pystyttävä laatimaan kuljettajille ohjeita ajoneuvojen, niiden varusteiden ja lastin kuntoa koskevien turvallisuusvaatimusten noudattamisen tarkastamisesta sekä toteutettavista ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä;

4) 

pystyttävä ottamaan käyttöön onnettomuustilanteissa noudatettavia menettelyjä sekä asianmukaisia menettelyjä onnettomuuksien tai vakavien liikennerikosten välttämiseksi;

5) 

pystyttävä toteuttamaan menettelyjä lastien turvallisen kiinnittämisen varmistamiseksi ja tunnettava tähän liittyvät tekniikat;

maanteiden henkilöliikenteen osalta:

6) 

omattava perustiedot jäsenvaltioiden tieverkostosta.

II   TUTKINNON JÄRJESTÄMINEN

1. 

Jäsenvaltiot järjestävät pakollisen kirjallisen tutkinnon, jonka lisäksi ne voivat järjestää suullisen tutkinnon todetakseen, onko hakijoina olevilla maantieliikenteen harjoittajilla I osassa lueteltuja aihepiirejä koskeva vaadittu tietojen taso ja erityisesti kyky käyttää näitä aihepiirejä koskevia välineitä ja tekniikoita sekä suorittaa niitä vastaavat täytäntöönpano- ja yhteensovittamistehtävät.

a) 

Pakollinen kirjallinen tutkinto koostuu kahdesta osasta:

i) 

kirjalliset kysymykset, jotka ovat joko monivalintakysymyksiä (kussakin neljä vaihtoehtoa) tai suoraa vastausta edellyttäviä kysymyksiä tai näiden kahden järjestelmän yhdistelmä;

ii) 

kirjalliset tehtävät/tapaustutkimukset.

Kummankin osan vähimmäiskesto on kaksi tuntia.

b) 

Jos suullinen tutkinto järjestetään, jäsenvaltiot voivat asettaa tutkintoon osallistumisen ehdoksi kirjallisen tutkinnon läpäisemisen.

2. 

Jos jäsenvaltiot järjestävät myös suullisen tutkinnon, niiden on säädettävä jokaisen kolmen kokeen osalta pisteiden painotuksesta, joka on vähintään 25 prosenttia ja enintään 40 prosenttia kokonaispistemäärästä.

Jos jäsenvaltiot järjestävät vain kirjallisen kokeen, niiden on säädettävä kummankin kokeen osalta pisteiden painotuksesta, joka on vähintään 40 prosenttia ja enintään 60 prosenttia kokonaispistemäärästä.

3. 

Hakijoiden on saatava koko kokeesta vähintään 60 prosenttia kokonaispistemäärästä ja jokaisesta yksittäisestä kokeesta vähintään 50 prosenttia kyseisen kokeen kokonaispistemäärästä. Jäsenvaltio voi alentaa rajaa 50 prosentista 40 prosenttiin ainoastaan yhden kokeen osalta.



LIITE II

Ammatillista pätevyyttä koskevan todistuksen turvallisuusominaisuudet

Todistuksessa on oltava vähintään kaksi seuraavista turvallisuusominaisuuksista:

— 
hologrammi,
— 
paperissa on erityiskuituja, jotka näkyvät UV-valossa,
— 
vähintään yksi mikrokirjoitusta sisältävä rivi (kirjoitus näkyy ainoastaan suurennuslasilla eikä sitä voida jäljentää kopiokoneilla),
— 
kosketeltaessa tuntuvat kirjasimet, symbolit tai kuviot,
— 
kaksoisnumerointi: sarjanumero ja myöntämisnumero,
— 
turvakuvioitu tausta, jossa on ohut aaltomainen viivakuvio ja iirispainatus.



LIITE III

Ammatillisesta pätevyydestä annettavan todistuksen malli

EUROOPAN YHTEISÖ

▼M1

(Väri Pantone beige 467, tai mahdollisimman lähellä tätä väriä, selluloosapaperi, koko DIN A4, vähintään 100 g/m2)

▼B

(Teksti todistuksen antavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä tai jollakin niistä)



Kyseessä olevan jäsenvaltion tunnus (1)

Valtuutetun viranomaisen tai laitoksen nimi (2)

►M2  (1)   

Jäsenvaltioiden tunnukset ovat: (B) Belgia, (BG) Bulgaria, (CZ) Tšekki, (DK) Tanska, (D) Saksa, (EST) Viro, (IRL) Irlanti, (GR) Kreikka, (E) Espanja, (F) Ranska, (HR) Kroatia, (I) Italia, (CY) Kypros, (LV) Latvia, (LT) Liettua, (L) Luxemburg, (H) Unkari, (M) Malta, (NL) Alankomaat, (A) Itävalta, (PL) Puola, (P) Portugali, (RO) Romania, (SLO) Slovenia, (SK) Slovakia, (FIN) Suomi, (S) Ruotsi, (UK) Yhdistynyt kuningaskunta.

 ◄
(2)   

Euroopan yhteisön jäsenvaltion todistuksen antamista varten ennalta nimeämä viranomainen tai laitos.

TODISTUS AMMATILLISESTA PÄTEVYYDESTÄ MAANTEIDEN TAVARALIIKENTEESSÄ/HENKILÖLIIKENTEESSÄ ( 15 )

N:o …

…

todistaa, että ( 16 ) …

syntynyt … päivänä … kuuta…

on läpäissyt kokeet (vuosi: …; jakso; …) ( 17 ), jotka vaaditaan maanteiden tavaraliikenteen/henkilöliikenteen (15)  harjoittajien ammatillista pätevyyttä koskevan todistuksen saamiseksi, maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1071/2009 ( 18 ) mukaisesti.

Tämä todistus on riittävä osoitus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1071/2009 21 artiklassa tarkoitetusta ammatillisesta pätevyydestä.

Annettu … päivänä … kuuta … ( 19 )



LIITE IV

▼M3

6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut vakavimmat rikkomukset

▼B

1. 
a) 

Kuutta vuorokautta tai kahta viikkoa koskevien ajoaikarajoitusten ylittäminen vähintään 25 prosentilla.

▼M3

b) 

Vuorokautta koskevan ajoaikarajoituksen ylittäminen vuorokautisen työajan aikana vähintään 50 prosentilla.

2. 

Ajopiirturin ja/tai nopeudenrajoittimen puuttuminen tai sellaisen luvattoman laitteen pitäminen ajoneuvossa ja/tai käyttö, jolla valvontalaitteen ja/tai nopeudenrajoittimen tallenteita voidaan muuttaa, taikka piirturilevyjen tai ajopiirturista ja/tai kuljettajakortista kopioitujen tietojen väärentäminen.

▼B

3. 

Ajaminen ilman voimassa olevaa katsastustodistusta, jos tällainen asiakirja vaaditaan yhteisön oikeuden mukaan, ja/tai jarrujärjestelmän, ohjauksen voimansiirron, pyörien/renkaiden, jousituksen tai alustan hyvin vakavat puutteet, jotka aiheuttaisivat niin välittömän vaaran tieturvallisuudelle, että ajoneuvo päätetään asettaa liikennöintikieltoon.

4. 

Sellaisten vaarallisten aineiden kuljettaminen, joiden kuljetus on kielletty tai joita kuljetetaan kielletyssä tai ei-hyväksytyssä säiliössä tai ilmoittamatta niitä ajoneuvon ulkopuolella vaarallisiksi aineiksi, mistä aiheutuu vaaraa ihmisille tai ympäristölle siinä määrin, että ajoneuvo päätetään asettaa liikennöintikieltoon.

5. 

Henkilöiden ja tavaroiden kuljettaminen ilman voimassa olevaa ajokorttia tai se, ettei niitä kuljettavalla yrityksellä ole voimassa olevaa yhteisön liikennelupaa.

6. 

Kuljettaja käyttää väärennettyä kuljettajakorttia tai korttia, joka ei ole hänen omansa tai joka on saatu väärien ilmoitusten ja/tai väärennettyjen asiakirjojen perusteella.

7. 

Sellaisten tavaroiden kuljettaminen, jotka ylittävät suurimman sallitun kokonaismassan vähintään 20 prosentilla sellaisten ajoneuvojen osalta, joiden sallittu kokonaismassa on yli 12 tonnia, ja vähintään 25 prosentilla sellaisten ajoneuvojen osalta, joiden sallittu kokonaismassa on enintään 12 tonnia.


( 1 ) EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11.

( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/22/EY, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, asetusten (EY) N:o 561/2006 ja (EU) N:o 165/2014 ja direktiivin 2002/15/EY täytäntöönpanoa koskevista vähimmäisedellytyksistä siltä osin kuin on kyse tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä sekä neuvoston direktiivin 88/599/ETY kumoamisesta (EUVL L 102, 11.4.2006, s. 35).

( 3 ) Komission asetus (EU) N:o 1213/2010, annettu 16 päivänä joulukuuta 2010, kansallisten sähköisten maantiekuljetusyritysrekisterien yhteenliittämistä koskevista yhteisistä säännöistä (EUVL L 335, 18.12.2010, s. 21).

( 4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä ja komission päätöksen 2008/49/EY kumoamisesta (IMI-asetus) (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 1).

( 5 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

( 6 ) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

( 7 ) EYVL L 370, 31.12.1985, s. 8.

( 8 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

( 9 ) EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1.

( 10 ) Neuvoston päätös 85/368/ETY, tehty 16 päivänä heinäkuuta 1985, Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ammatillisen koulutuksen todistusten vastaavuudesta (EYVL L 199, 31.7.1985, s. 56).

( 11 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/15/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2002, maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä (EYVL L 80, 23.3.2002, s. 35).

( 12 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/59/EY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2003, maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta (EUVL L 226, 10.9.2003, s. 4).

( 13 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/68/EY, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista (EUVL L 260, 30.9.2008, s. 13).

( 14 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1013/2006, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006, jätteiden siirrosta (EUVL L 190, 12.7.2006, s. 1).

( 15 ) Tarpeeton yliviivataan.

( 16 ) Sukunimi ja etunimi; syntymäpaikka ja -aika.

( 17 ) Tutkinnon tunnistetiedot.

( 18 ) EUVL L 300, 14.11.2009, s. 51

( 19 ) Todistuksen antavan toimivaltaisen viranomaisen tai laitoksen leima ja allekirjoitus.

Top