52003IE1384

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Kaikkien ulottuvilla oleva ja sosiaalisesti kestävä matkailu"

(2004/C 32/01)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 23. tammikuuta 2003 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lausunnon aiheesta "Kaikkien ulottuvilla oleva ja sosiaalisesti kestävä matkailu".

Asian valmistelusta vastannut "yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 7. lokakuuta 2003. Esittelijä oli Juan Mendoza.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 29. ja 30. lokakuuta 2003 pitämässään 403. täysistunnossa (lokakuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 112 ääntä puolesta ja 2 vastaan ja 1 pidättyi äänestämästä.

ENSIMMÄINEN OSA: YLEISET NÄKÖKOHDAT

1. Johdanto

1.1. Matkailu tunnustetaan yleisesti maailmassa ja erityisesti Euroopan unionissa ja unionin toimielimissä strategisesti merkittäväksi taloudelliseksi toiminnaksi, jonka avulla voidaan saavuttaa monia Euroopan unionin perusteisiin ja politiikkoihin liittyviä keskeisiä tavoitteita. Euroopasta halutaan tehdä parempi paikka elää sekä nykyisille että tuleville sukupolville. Matkailun kehittymisellä on suora vaikutus alueiden talouden, yhteiskunnan ja ympäristön tilaan, joten matkailu voi ja sen tulee olla ensisijaisen tärkeä väline parannettaessa Euroopan kansalaisten elämänlaatua. Jotta varmistetaan, että näin todella käy pitkällä aikavälillä, matkailun on täytettävä kestävän kehityksen mukaiset vaatimukset, joita kaikkien asianosaisten - julkisten ja yksityisten laitosten, yritysten ja matkailijoiden - on noudatettava. Näistä vaatimuksista syntyvät tavoitteena olevat uudet talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävän matkailun muodot.

1.2. On välttämätöntä tuoda esiin, että kestävä matkailu edesauttaa tunnustetusti eritoten Lissabonin huippukokouksessa sovitun strategisen päämäärän saavuttamista: Unionista on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

1.2.1. Brysselissä 20. ja 21. maaliskuuta 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyrki nykyisessä heikossa talous- ja työllisyystilanteessa siirtymään sanoista tekoihin, jotta unioni ja sen jäsenvaltiot täyttäisivät sitoumuksensa: "Vahvistamme voimakkaan henkilökohtaisen sitoutumisemme siihen, että uudistuksia toteutetaan hyvissä ajoin ja tehokkaasti Lissabonin strategian kaikkien kolmen pilarin, taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen, alalla."

Brysselissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto määritti myös uudet painopisteet, joiden tarkoituksena on käytännössä edistää innovointia ja yrittäjyyttä, vahvistaa sisämarkkinoita ja parantaa kilpailukykyä sekä asettaa kilpailukyky sille kuuluvalle keskeiselle sijalle sekä taloudessa yleensä että erityisesti matkailussa.

1.3. Vuosi 2003 on Euroopan vammaisten vuosi, joten nyt on kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisten oikeuksien täytäntöönpanoon: vammaisilla on oltava oikeus nauttia vapaa-ajastaan ja muiden tavoin myös matkailla täysipainoisesti. Tätä varten on kuitenkin muutettava asenteita, lisättävä tiedottamista ja valistusta sekä mukautettava hallintoa. Näitä edellytyksiä tarkastellaan tässä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnossa ja samalla ehdotetaan toimenpiteitä Euroopan vammaisten vuoden onnistumisen edistämiseksi sekä kestävän ja kaikkien ulottuvilla olevan matkailun toteuttamiseksi.

1.4. Ei pidä myöskään unohtaa, ettei kaikilla Euroopan unionin kansalaisilla ole erilaisista sosiaalisista ja taloudellista syistä nykyisinkään mahdollisuutta matkailla. Matkailusta on monin tavoin hyötyä kansalaisille ja erityisesti nuorille, ja toimielinten on kiinnitettävä tähän erityistä huomiota, jotta edistetään matkailun uusia muotoja, joihin kaikilla - erityisesti vähävaraisilla - on mahdollisuus. Jotta laajentunut Euroopan unioni olisi ekologisesti kestävä, taloudellisesti kilpailukykyinen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen perustuva alue, jossa kaikkien kansalaisten elämänlaatu on hyvä, tarvitaan voimavaroja, huomiota ja tarkoituksenmukaista tukipolitiikkaa.

2. Matkailu Euroopan unionin politiikassa

2.1. Yleisesti tiedetään ja tunnustetaan, että matkailu on taloudellisesti erittäin merkittävää toimintaa, joka vaikuttaa talouden lisäksi yhteiskuntaan ja ympäristöön niin Euroopan unionissa kuin muuallakin maailmassa. Alueet, joilla matkailu on hyvin kehittynyttä, pyrkivät jatkamaan tätä vaurautta, työllisyyttä ja elämänlaatua lisäävää liiketoimintaa. Vähemmän kehittyneet alueet pyrkivät toiveikkaina kehittämään matkailua, jonka ne uskovat olevan keskeinen keino köyhyyden voittamiseksi, talouden ja yhteiskunnan kehittämiseksi sekä lähentymistavoitteiden saavuttamiseksi.

2.2. Samoin on varmaa, että matkailu on aiheuttanut ennen ja aiheuttaa nyt sekä mahdollisesti myös tulevaisuudessa häiriöitä taloudelle, yhteiskunnalle ja ympäristölle, mikä voi pitkällä aikavälillä haitata matkailun mahdollisuuksia lisätä hyvinvointia ja kestävää kehitystä.

2.3. Matkailun taloudellinen merkitys Euroopan unionissa käy selkeästi ilmi seuraavista otteista, jotka on lainattu komission tiedonannosta "Yhteistyöhön perustuva toimintatapa Euroopan matkailun tulevaisuutta varten"(1).

"Matkailuelinkeino käsittää Euroopan unionissa noin kaksi miljoonaa yritystä, jotka ovat pääosin pk-yrityksiä ja joiden osuus BKT:stä ja työllisyydestä on noin 5 prosenttia. Luku vaihtelee eri jäsenvaltioissa 3-8 prosentin välillä. Lisäksi matkailuala synnyttää huomattavan määrän toimintaa muilla aloilla, kuten kaupan ja erikoisvarusteiden aloilla. Tämä volyymi on noin puolitoistakertainen varsinaisen matkailun synnyttämään volyymiin verrattuna.

Liikevaihdossa mitattuna yli 80 prosenttia eurooppalaisten matkailusta on yksin tai perheen kanssa matkustamista. Jäljelle jäävä osuus on liikematkailua laajassa merkityksessä. Osuus vaihtelee maittain 15:n ja yli 30 prosentin välillä kokonaisvolyymista. Osuus on suurin Pohjoismaissa. EU:n kotitalouksissa varataan noin kahdeksasosa henkilökohtaisista menoista matkailuun liittyvään kulutukseen. Tämä osuus vaihtelee suhteellisen vähän eri maissa.

Matkailu on enimmäkseen EU:n sisäistä matkailua. Tilastoidusta matkailutoiminnasta 87 prosentissa kohteena ovat EU:n kansalaiset ja ainoastaan 13 prosentissa muiden maiden kansalaiset. EU:n kansalaisten matkailusta kolme neljäsosaa suuntautuu johonkin 15 EU-maasta ja yksi neljäsosa Euroopan muille alueille ja muihin maanosiin.

Matkailu on toimiala, jonka tulevaisuudennäkymät ovat parhaimpia Euroopassa. Matkailun ennustetaan kasvavan jatkuvasti, ja kasvun odotetaan olevan suurempaa kuin keskimääräinen talouskasvu. Tämä johtuu muun muassa vapaa-ajan lisääntymisestä ja sen sosiaalisen merkityksen kasvusta sekä maailmanlaajuisesta talouskasvusta.

Viime vuosina yksinään majoitus- ja ravintolapalvelujen alalla Euroopassa on luotu noin 100000 työpaikkaa vuodessa. Koska Euroopan matkailukohteet ovat monipuolisimpia ja niitä on eniten, Eurooppa on maailman suosituin matkailualue. Vaikka matkailun kasvu on maailmanlaajuista keskiarvoa ja etenkin tiettyjen merentakaisten alueiden keskiarvoa pienempi, Euroopan matkailuvolyymin ennakoidaan kaksinkertaistuvan tulevien 20-25 vuoden aikana. Kasvun nettovaikutus menojen ja tuoton osalta on noin 3 prosenttia vuodessa. Työllisyysluvut kasvavat noin 15 prosenttia seuraavien 10 vuoden aikana."

2.4. Vaikka matkailu ei varsinaisesti kuulu Euroopan unionin yhteiseen politiikkaan, unionin toimielimet ja laitokset esittävät toimenpiteitä ja toimia, jotka vaikuttavat matkailuun laaja-alaisen luonteensa vuoksi tai hyödyntävät matkailua unionin tärkeimpien päämäärien - kestävän kehityksen, työllisyyden sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden - saavuttamisessa parantaakseen todella Euroopan unionin kansalaisten elämänlaatua.

2.4.1. On tärkeää tuoda esiin, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa, jota tarkistettiin ja konsolidoitiin ja johon liitettiin erilaisia pöytäkirjoja Nizzan sopimuksella, viitataan matkailuun vain periaatteita koskevan 3 artiklan u alakohdassa, joka kuuluu seuraavasti:

"Edellä 2 artiklassa mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi yhteisön toimintaan sisältyy tässä sopimuksessa määrätyin edellytyksin ja siinä määrätyssä aikataulussa:

...

u) toimenpiteet energian, pelastuspalvelun ja matkailun aloilla."

2.5. Matkailua on pidetty monissa komission ja neuvoston asiakirjoissa lähinnä merkittävänä työllisyyden edistäjänä, mutta on kuitenkin pakko todeta, ettei matkailua oteta juurikaan huomioon Euroopan unionin politiikoissa. Matkailun asemaa olisi vahvistettava ja edistettävä mahdollisuuksien mukaan sen nykyisen ja tulevan yleisesti tunnustetun strategisen merkityksen mukaisesti. Matkailu olisikin otettava tulevaisuudessa entistä enemmän huomioon Euroopan unionin ja sen toimielinten ja laitosten toiminnassa, ja on selvästi välttämätöntä vaatia, että matkailuun vaikuttavia yhteisön politiikkoja koordinoidaan. Tämä on mahdollista vain, jos tulevaisuudessa saadaan enemmän tarkempia tietoja matkailusta, sen kaikista näkökohdista ja sen yhteyksistä muihin aloihin, jotta matkailun vaikutusta Euroopan kansalaisten elämänlaatuun ja yhteenkuuluvuuteen voidaan arvioida mahdollisimman tarkasti niin taloudelliselta kuin yhteiskunnalliseltakin kannalta.

2.6. Euroopan unioniin liittyy pian uusia valtioita, joten laajentumisen vaikutukset matkailuun viidessätoista nykyisessä ja kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa on otettava huomioon. Komissio voisi tutkia asian huolellisesti läpikotaisin ja tiedottaa laajalti tutkimuksen tuloksista ja johtopäätöksistä.

2.7. Erityistä huomiota on kiinnitettävä myös matkailun asemaan Eurooppa-valmistelukunnan kaavailemassa Euroopan unionissa. On edistettävä aloitteita, jolla varmistetaan, että matkailun ja matkailupolitiikan todella tunnustetaan olevan taloudellisesti merkittävää, luovan työpaikkoja, lisäävän kulttuurivaihtoa ja kaikkien maailman kansojen keskinäistä ymmärrystä sekä edistävän kansalaisten Euroopan rakentumista.

3. Matkailu

3.1. Matkailu on hyvin monitahoista, sillä useat tekijät vaikuttavat matkailun rakenteeseen, järjestelyihin ja kehittymiseen. Seuraavassa luetellaan muutamia näistä tekijöistä ja tarkastellaan niiden suhdetta matkailuun. Tarkoituksena on pyrkiä antamaan oikea kuva matkailun nykyisistä muodoista sekä kehittää tulevia muotoja siten, että matkailusta tulisi tämän lausunnon otsikon mukaisesti sosiaalisesti kestävää ja kaikkien ulottuvilla olevaa.

3.2. Matkailuun liittyvistä tekijöistä osa on tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta olennaisia, joten niitä on käsiteltävä yksityiskohtaisesti. Tavoite voidaan saavuttaa kaikkein helpoimmin, kun otetaan huomioon kymmenen näkökohtaa: matkailija, työllisyys, yritykset, sosiaalinen yhteenkuuluvuus, vakaus, kulttuuri ja kulttuuriperintö, vammaisten mahdollisuus matkailuun, ympäristö, rauha ja solidaarisuus sekä eri toimijoiden tehtävät.

3.3. Käsiteltäessä näitä kymmentä näkökohtaa ja niiden suhdetta matkailuun esitetään samalla monenlaisia toimenpiteitä, joita on pantava täytäntöön monilla eri hallintotasoilla. Tässä noudatetaan Brysselin huippukokouksen henkeä: kestävän kehityksen periaatteet on pantava täytäntöön. Ehkäpä matkailusta voisi tulla unionin talouden kannalta strategisesti tärkeän luonteensa ansiosta täytäntöönpanon "pioneeri". Lausunnon toisessa osassa esitetyt aloitteet ovat laaja-alaisia ehdotuksia, joiden ansiosta tavoite on mahdollista saavuttaa.

4. Matkailu ja kestävä kehitys

4.1. Lähes 30 vuotta sitten käytettiin ensimmäisen kerran ilmaisua "kestävä kehitys", jolla kuvattiin ihanteellisena pidettyä kehitysmallia ja joka on edelleen vaatimuksena kaikessa ihmisen toiminnassa, olipa kyse taloudesta (voimavarojen ja tuotteiden suhde), yhteiskunnasta (yksilöjen ja ryhmien suhde) tai ympäristöstä (ihmisen ja luonnon suhde).

4.1.1. Termi "kestävä kehitys" yleistyi vuonna 1992 pidetyn Rion huippukokouksen myötä, ja tämän jälkeen termiä alettiin käyttää ympäri maailmaa. Käsite on suhteellisen väljä, joten sitä voidaan soveltaa erilaisin merkitysvivahtein. Brundtlandin esittämä klassinen määritelmä kuuluu seuraavasti: "Kestävä kehitys tarkoittaa ihmiskunnan nykyisten tarpeiden tyydyttämistä niin, että tulevilta sukupolvilta ei viedä mahdollisuutta tyydyttää omia tarpeitaan".

4.2. Kestävästä kehityksestä puhuttaessa ei puhuta helpoista ratkaisuista vaan yhteiskunnan monenlaisten päämäärien - talouden ja ekologian, nykypäivän ja tulevaisuuden sekä paikallisen ja maailmanlaajuisen ulottuvuuden - välisistä ristiriidoista. Kestävästä kehityksestä puhuttaessa ei siis puhuta pelkästään teknisistä ratkaisuista vaan myös arvoista, ensisijaisista tavoitteista, keinoista käsitellä ongelmia sekä uusista tavoista laatia julkista ja yksityistä politiikkaa. Kyseessä on viime kädessä muutos toimintamalliin, jossa kaikki ihmisen toiminta perustuu kunnioitukseen ja kompromissien väliseen tasapainoon.

4.3. Monet Euroopan unionin toimielimistä ovat omaksuneet kestävän kehityksen filosofian, ja esimerkiksi vuonna 1999 voimaan tulleessa Amsterdamin sopimuksessa kestävä kehitys mainitaan yhtenä Euroopan unionin keskeisenä tehtävänä. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan mukaan "Unioni asettaa tavoitteekseen (...) edistää taloudellista ja sosiaalista edistystä sekä työllisyyden korkeaa tasoa ja saavuttaa tasapainoinen ja kestävä kehitys etenkin (...) lujittamalla taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta".

4.3.1. Kestävän kehityksen määritelmään sisältyvistä vähintään kahdesta perusajatuksesta ollaan laajalti yksimielisiä:

- Kehityksellä on taloudellinen, sosiokulttuurinen ja ympäristöllinen ulottuvuus. Kehitys on kestävää vain, jos elämänlaatuun vaikuttavat tekijät saadaan tasapainoon.

- Nykyisellä sukupolvella on velvollisuus jättää tuleville sukupolville riittävästi sosiaalisia, ympäristöllisiä ja taloudellisia voimavaroja, jotta nämä voivat nauttia vähintään samantasoisesta hyvinvoinnista kuin nykyinen sukupolvi.

4.3.2. Taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä näkökohtia koskeva kolmitahoinen vaatimus on selkeästi esillä koko ajan, ja näkökohtien on mukauduttava kestävän kehityksen mukaisiin rajoihin ja suhteisiin.

4.4. Matkailussa kolmitahoisen lähestymistavan välttämättömyys käy vielä selvemmin ilmi. Matkailu on ehkä jopa ainoa elinkeino, jonka perustuote on monenlaisia tekijöitä sisältävä "matkailunähtävyys", jossa luonnon, ympäristön, maisemien ja biologisen monimuotoisuuden huomioon ottaminen sekä ympäristön todellinen kunnioittaminen ovat olennainen osa käyttäjien eli matkailijoiden etsimän tuotteen laatua ja soveltuvuutta.

4.4.1. Taloudellinen näkökohta on matkailussa olennainen, mikä hyväksytään yleisesti. Kuten edellä todettiin, matkailuelinkeinon avulla voidaan luoda työpaikkoja ja vaurautta käytännöllisesti katsoen kaikkialla maailmassa, erityisen tehokkaasti Euroopassa ja jopa vieläkin keskittyneemmin Välimeren alueella. Matkailun taloudellinen kestävyys tarkoittaa sitä, että lyhyen tai keskipitkän aikavälin sijaan tarvitaan pitkän aikavälin strateginen suunnitelma. Matkailutuotteita on tarjottava ottaen huomioon kestävä kilpailukyky sekä ympäristön asettamat edellytykset, mutta samalla on huomioitava matkailun kyky luoda pysyviä ja laadukkaita työpaikkoja ympäri vuoden.

4.4.2. Palvelun perimmäisen luonteen ansiosta voidaan - ja on pakkokin - ottaa samalla tavoin huomioon matkailuun osallistuvia toimijoita ja työntekijöitä koskevat sosiaaliset näkökohdat, jotta matkailijoille voitaisiin normien mukaisten tuotteiden lisäksi tarjota sellaisia sosiaalisia ja kulttuurisia arvoja sekä henkilökohtaista kanssakäymistä, joiden ansiosta kansat voivat jakaa toistensa perinteitä, kulttuuria, arvoja ja kokemuksia. Matkailu on arvokas apukeino toteutettaessa Euroopan unionin sisämarkkinoita. Palvelujen sisämarkkinoiden toteuttamista on edistettävä aktiivisesti myös matkailualalla. Matkailuun osallistuvien henkilöiden vapaa liikkuvuus olisi taattava mahdollisimman pian ja mahdollisimman täydellisenä.

4.4.3. On muistettava, että sosiaalisen kestävyyden mukaisesti on poistettava, vähennettävä tai ainakin korvattava haittoja, joita matkailusta aiheutuu matkailupalveluja tarjoavien henkilöiden paikallisympäristölle ja perheille. Alan työntekijöiden päivittäiset, viikoittaiset ja vuosittaiset työajat häiritsevät usein perhe-elämää ja muuta sosiaalista elämää, mitä on kuitenkin vaikea välttää ja mikä vaikuttaa kielteisesti nuorten kasvatukseen ja heikentää tarvittavaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista sekä kykyä pitää yllä ihmissuhteita ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

4.4.4. Matkailu tarjoaa oivan tilaisuuden saada tietoa muista maista ja luoda näihin suhteita. Joka tuntee toisen, voi ymmärtää ja arvostaa tätä ja vaihtaa tämän kanssa tietämystä, kulttuuria ja elämänkokemuksia. Matkailijalla on jokaisella matkalla mahdollisuus saada elämyksiä ja kokemuksia, jotka lähentävät häntä muihin maihin. Hän voi tutustua muihin elämäntapoihin ja rikastuttaa näin omaa maailmankatsomustaan sekä tulla suvaitsevaisemmaksi ja solidaarisemmaksi.

4.4.5. Lausunnon tarkoituksena on edistää osaltaan sitä, että matkailu täyttäisi nykyisin ja tulevaisuudessa perustehtävänsä eli tukisi eri maiden ihmisten välistä tiedonvaihtoa ja kanssakäymistä ja että matkailusta voisivat nauttia kaikki ihmiset fyysisestä kunnosta, iästä, varallisuudesta, etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai mistä muusta piirteestä tahansa riippumatta.

4.5. Lausunnossa keskitytään sosiaalisesti kestäviin ja kaikkien ulottuvilla oleviin uusiin matkailumuotoihin, yleisemmän kestävyyden tai kestävän kehityksen käsitteen puitteissa. Tämä lähestymistapa muodostaa sisäisen johdonmukaisuuden vaatimuksen, jota unionin toimielinten ja laitosten tulee noudattaa, ja samalla se antaa osviittaa konkreettisten toimenpiteiden kohdentamiseksi.

TOINEN OSA: EHDOTUKSET

5. Kestävän matkailun kymmenen näkökohtaa - sata toiminta-aloitetta

5.1. Matkailu ja matkailijat

On selvää, että ihmisen on oltava kaiken taloudellisen ja yhteiskunnallisen toiminnan keskipiste. Matkailu on liiketoimintaa, johon liittyy eri maiden ihmisten välisiä henkilökohtaisia, yksilöllisiä ja yhteisöllisiä suhteita. Matkailussa on otettava ensisijaisesti huomioon se, mitä tarpeita ihmisillä on ihmisinä tai oman valtionsa, Euroopan tai maailman kansalaisina.

Matkailija on kuluttajana samalla kertaa sekä erilaisten palvelujen tarjonnan kohde että toimija, joka synnyttää aktiivisesti kysyntää, jonka on perustuttava kestävää ja kaikkien ulottuvilla olevaa matkailua edistäviin edellytyksiin.

Tavoitteeseen, että nämä näkökohdat yhdistyisivät tulevaisuuden matkailussa, voidaan pyrkiä erilaisin aloittein.

5.1.1. Matkailijoiden on harjoitettava vastuullista matkailua, jolloin ympäristö ja yhteiskunta otetaan huomioon matkailuun liittyvän palveluketjun joka kohdassa, eli kuljetuksissa, vastaanotossa, vapaa-ajan toiminnassa, majoituksessa, luontoon, paikalliskulttuuriin ja kulttuuriperintöön tutustumisessa sekä etenkin suhteissa matkailukohteessa työskenteleviin alan ammattilaisiin ja kohteen vakituisiin asukkaisiin.

5.1.2. Kaikkien matkailuun liittyvien viranomaisten ja toimijoiden on edistettävä lomakausien porrastamista, jotta minimoidaan matkailun vaikutukset ja edistetään matkailukauden jakautumista tasaisemmin.

5.1.3. Lähtömaissa, matkan aikana ja matkakohteissa on käynnistettävä laajamittaisia matkailijoille tarkoitettuja koulutus-, tiedotus- ja valistuskampanjoita sekä hallintaohjelmia kestävän kulutuksen malleista, joita voi soveltaa koko matkan ajan.

5.1.4. Mahdollisuuksien mukaan on edistettävä matkoja, jotka ovat kuljetusten energiankulutuksen kannalta kaikkein edullisimpia, minkä ansiosta luonnonvarojen käyttö voidaan minimoida.

5.1.5. On myönnettävä erilaisia ympäristömerkkejä, joiden perusteella kuluttajat saavat tietoa ja jotka ohjaavat heitä kestävämpiin matkailun ja kulutuksen muotoihin.

5.1.6. Matkailupalvelujen tarjoajien tuotekehittelyä on tuettava sellaisten nautittavien matkailutuotteiden luomiseksi, jotka eivät kuluta kohtuuttomasti luonnonvaroja eivätkä synnytä ylen määrin jätettä.

5.1.7. Matkailun eri toimijoiden on pyrittävä kestävään laatuun siten, että kaiken liiketoiminnan päämääränä on asiakkaiden tyytyväisyys. Eurooppalaisella, kansallisella ja alueellisella tasolla on turvattava hinnoittelun avoimuus ja palveluiden yksiselitteisyys vertailukohtien yhdenmukaistamisen avulla, jotta palveluiden ja yritysten todellinen laatutaso voidaan määrittää kestävän kehityksen edellytykset kaiken aikaa huomioiden.

5.1.8. On luotava ja levitettävä matkailijoiden, toimijoiden ja matkailijoiden turvallisuudesta vastaaminen laitosten oikeuksia ja velvollisuuksia koskevia kestäviä malleja; turvallisuus on yksi matkailijoiden päällimmäisistä huolenaiheista.

5.1.9. On noudatettava Maailman matkailujärjestön (World Tourism Organization) hyväksymiä matkailun eettisen säännöstön periaatteita, joista on tehtävä kuluttajien, matkailijoiden ja matkailualan toimijoiden käyttäytymisen perusnormeja. Erityisesti on tuomittava niin kutsuttu seksimatkailu, jota ei saa pitää hyväksyttävänä matkailumuotona.

5.1.10. Matkailua on edistettävä kaikille ihmisille tarpeellisena ja myönteisenä perustoimintana sekä paikalliskulttuurien välisen vaihdon ja rajat ylittävän Euroopan kansalaisuuden edistämisen välineenä. Matkailu avartaa näin matkailijan maailmankatsomusta ja lisää kulttuurintuntemusta, jolloin myös matkailijoiden velvollisuudet ja oikeudet kuluttajina tasapainottuvat. Koko Eurooppa on esiteltävä muulle maailmalle kaikkien ulottuvilla olevana kestävän matkailun kohteena.

5.2. Matkailu ja työllisyys

Monissa merkittävissä tutkimuksissa on toistuvasti todettu, että matkailulla on todellakin valtavasti vaikutusta ja poikkeuksellisen paljon potentiaalia työpaikkojen luomiseen. Jotta työpaikkoja todella syntyisi sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla, tiettyjen vaatimusten on täytyttävä. Matkailu on lähinnä henkilökohtaisiin palveluihin perustuvaa liiketoimintaa, minkä ansiosta kaikki uusi matkailutoiminta luo uusia työpaikkoja. Tämä on mahdollista kuitenkin vain kestävässä ja laadukkaassa matkailussa, jossa syntyy laadukkaita työpaikkoja.

On mahdollista toteuttaa erilaisia aloitteita sellaisen matkailun aikaansaamiseksi, joka loisi tulevaisuudessa lisää ja parempia työpaikkoja yrityksissä ja matkailualueilla.

5.2.1. On laadittava matkailualalla työskenteleville henkilöille elinikäistä oppimista koskevia suunnitelmia, joiden ansiosta työntekijät voivat sopeutua, työllistyä ja edetä urallaan tehokkaammin.

5.2.2. On edistettävä tutkinto-, erikoistumis- ja pätevyysvaatimusten nykyaikaistamista, jotta sopeudutaan merkittäviin matkailualan organisaatio- ja hallintomuutoksiin. On luotava uusia työtehtäviä, joilla vastataan kestävien ja kaikkien ulottuvilla olevien uusien matkailumuotojen vaatimuksiin. Matkailuun liittyviä ympäristöalan työpaikkoja on tuettava olennaisena osana tulevaisuuden uusia työtehtäviä.

5.2.3. On edistettävä monimuotoisten matkailutuotteiden kehittämistä ja toiminnan jatkumista ympäri vuoden, jotta vältetään matkailun ja sitä myötä työpaikkojen kausiluonteisuus. Alueilla, joilla esimerkiksi teollisuus- tai kaivostoiminta on hiipumassa tai hitaasti elpymässä, vaihtoehtoisena toimintana työpaikkojen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ylläpitämiseksi on asetettava etusijalle matkailu. Vastaavasta syystä esimerkiksi maaseutumatkailuun liittyvien matkailuvaihtoehtojen kehittämistä on pidettävä ensisijaisena niillä alueilla, joihin ovat kohdistuneet maatalouselinkeinon muutokset tai yhteisen maatalouspolitiikan aiheuttamat vaikutukset.

5.2.4. Työehtosopimusneuvotteluissa ja lainsäädännössä on tunnustettava osa-aikatyöläisten ja kausityöläisten oikeudet työsuoritusten ja sosiaalimaksujen, myös eläkkeiden, osalta. Euroopan parlamenttia ja työmarkkinaosapuolia pyydetään ryhtymään toimenpiteisiin, joilla käytännössä varmistetaan Euroopan matkailualalla keskeytyksetön ja kiinteämääräinen palkka sekä työntekoa koskevat ja sosiaaliset oikeudet syrjimättä osa-aika- ja kausityöläisiä vakituisiin työntekijöihin verrattuna.

5.2.5. On edistettävä ammattipätevyystodistusten joustavuutta ja siirrettävyyttä, jotta työpaikat voidaan vakiinnuttaa ympärivuotisiksi.

5.2.6. Työehtosopimusneuvotteluissa on tutkittava ja ehdotettava työsuhteita koskevia malleja ja järjestelmiä, joiden avulla voidaan sopia sosiaalimaksujen maksamisesta ympäri vuoden, vaikka työtä tehdään vain vuoden vilkkaimpaan matkailuaikaan.

5.2.7. Työntekijöiden aktiivista osallistumista laadun parantamiseen ja laadunvarmistukseen on edistettävä ja varmistettava, että asianmukaiset työehdot ovat olennainen osa yrityksen ja toiminnan kokonaislaatua.

5.2.8. On parannettava mahdollisuuksia saada tietoa työehdoista, vapaina olevista työpaikoista, ammatillisesta suuntautumisesta ja aktiivisesta työllisyyspolitiikasta hyödyntämällä mieluiten tieto- ja viestintätekniikkaa.

5.2.9. Perhe- ja työelämän yhteensovittamisen keinoja on sovellettava erityisesti matkailualueilla, joilla toiminta on yksipuolista. On keskityttävä erityisesti lastenhoitoon, asumiseen ja infrastruktuuriin.

5.2.10. On varmistettava työehtoja ja palkkaa koskevien oikeuksien tasavertaisuus sukupuolesta, iästä, etnisestä alkuperästä ja uskonnosta riippumatta. Maailmanlaajuisessa ympäristössä sekä matkailualan ja kilpailun kansainvälisen ulottuvuuden takia lienee välttämätöntä, että valtiot ratifioivat vähintään Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen N:o 172 sekä hotelleja ja ravintoloita koskevista kansainvälisistä työnormeista vuonna 1991 annetun suosituksen N:o 179.

5.3. Matkailu ja yritykset: yritysten kilpailukyky ja sosiaalinen vastuu

Matkailu on pohjimmiltaan hyvin monitahoista liiketoimintaa, joka kattaa monia palveluja ja elinkeinoaloja, joilla noudatetaan markkinatalouden sääntöjä: yritykset pyrkivät olemaan kilpailukykyisiä, tuottamaan voittoa sekä työllistämään kansalaisia ja parantamaan näiden elämänlaatua sekä kuluttajina että työntekijöinä. Jotta matkailu olisi kestävää liiketoimintaa ja varmistaisi näin oman jatkuvuutensa ja edistäisi tulevan kehityksen kestävyyttä, tietyt edellytykset on pyrittävä täyttämään erilaisten aloitteiden avulla.

5.3.1. On lisättävä tietoa matkailukysynnän tarjoamista nykyisistä ja tulevista mahdollisuuksista, sillä kestävän kehityksen arvojen mukaisten uusien tuotteiden ja matkakohteiden avulla voidaan lisätä vaurautta.

5.3.2. Matkailualalla on edistettävä jatkuvaa vuoropuhelua, johon osallistuvat viranomaiset, yritysjärjestöt, ammattiyhdistykset ja kansalaiset ja jonka tarkoituksena on sopia matkailuelinkeinon kestävyyden ja laadun edellytyksistä.

5.3.3. Yritykset on sitoutettava vastuullisiksi paikallisympäristöstä ja paikallisesta kulttuurista, paikallisyhteisöjen ominaispiirteistä sekä niitä ympäröivästä luonnosta, mikä lisää matkailun arvostusta ja yhteiskunnallista hyväksyntää. Matkailualan yrityksiä on rohkaistava omaksumaan yritysten sosiaalisen vastuun periaatteet osoituksena sitoutumisesta kestävään matkailuun.

5.3.4. Yritysten perustamiseen tarkoitettuja tukivälineitä on kehitettävä erityisesti pk-yrityksiä varten, jotta edistetään koulutusta, tutkimusta sekä tietojen vaihtoa ja yritysten välistä yhteistyötä.

5.3.5. Kulttuuria ja toimintaa on suunnattava matkailutuotteiden ja -palvelujen kokonaislaadun parantamiseen, ja ympäristön laatu on liitettävä olennaiseksi osaksi laatusertifiointia.

5.3.6. On edistettävä matkailukaudesta riippumattomien tuotteiden ja palvelujen tai ympäri vuoden tarjottavien tuotteiden ja palvelujen kehittämistä ja monipuolistamista vallitsevan kausiluonteisen toiminnan sijaan.

5.3.7. Yritysten kilpailukykyä on lisättävä ottamalla käyttöön uusia hallintomenetelmiä, nykyaikaistamalla toimintaa sekä käyttämällä tieto- ja viestintätekniikkaa yritysten sisällä sekä yritysten suhteissa asiakkaisiin, tuottajiin ja työntekijöihin.

5.3.8. Yritysten asemaa on puolustettava ja edistettävä matkailualalla suhteessa laittomiin tai laissa määrittelemättömiin matkailun muotoihin, jotka eivät kehitä yhtä tehokkaasti yhteiskuntaa ja joissa ei valvota matkailupalvelujen laatua eikä taata kuluttajien oikeuksia.

5.3.9. On suosittava matkailua, joka tuottaa eniten lisäarvoa ja vaikuttaa vähiten ympäristöön sen sijaan, että suosittaisiin loma-asunnon hankkimiseen perustuvaa matkailua, jossa matkailija omistaa maan ja kiinteistön, jolloin vuosittainen käyttöaste jää alhaiseksi. Matkailu on ennen kaikkea liiketoimintaa, jonka on oltava tuottoisaa ja kilpailukykyistä ympäri vuoden myös pitkällä aikavälillä, ei pelkästään lyhyinä aikoina vuodesta.

5.3.10. Tutkimus, tiedotus ja matkailutuotteiden ja -palvelujen markkinointi on taattava julkisen ja yksityisen sektorin välisillä kumppanuuksilla, joissa hyödynnetään tieto- ja viestintätekniikkaa sekä sähköistä kaupankäyntiä. Yrityksille tulee tarjota valtionhallinnon ylläpitämiä, yhteiskäytössä olevia palveluja (tietokannat, erilaiset tieto- ja markkinointiverkostot jne.).

5.4. Matkailu ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus: matkailun vaikutukset ja sosiaalinen tasapaino

Matkailu on osoittautunut toiminnaksi, jolla voidaan edistää eri maiden ihmisten välistä kanssakäymistä ja lisätä samalla taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia matkailijoita vastaanottavilla alueilla. Usein paikallisen väestön sosiaaliset suhteet kuitenkin häiriintyvät, koska perinteinen tasapaino järkkyy alueelle tulevien matkailijoiden takia silloin, jos matkailijoita on moninkertaisesti paikallisiin asukkaisiin verrattuna. Lisäksi matkailijoiden myötä sekä tuotteet (matkailutuotteet mukaan luettuina) että sosiaaliset suhteet yhdenmukaistuvat ja yleistyvät. Sosiaalisesti kestävän matkailun perustana on, että matkailuun sisältyviä mahdollisuuksia kehitetään myönteisesti ja sosiaalisen tai kulttuurisen hajautumisen vaaraa vähennetään.

Jotta matkailu säilyisi sosiaalisesti kestävänä matkailualueiden ja niillä asuvan paikallisen väestön sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta, on taattava ja parannettava tiettyjä edellytyksiä erilaisten aloitteiden avulla.

5.4.1. Viranomaisten on yhdessä alan toimijoiden kanssa määritettävä matkailun volyymin ja kasvun parametrit, jotka eivät saa ylittää matkakohteiden vastaanottokapasiteetin kestävyyttä. Ympäristötekijöiden lisäksi huomioon on otettava paikallisen väestön tasapaino.

5.4.2. On edistettävä paikallisten tapojen säilyttämistä tukevaa matkailua, jonka avulla vahvistetaan paikallisia tapoja ja lujitetaan alueen omaa identiteettiä, joka houkuttelee matkailijoita erikoisuudellaan ja paikallisuudellaan.

5.4.3. Paikallinen väestö on otettava mukaan matkailukohteen suunnitteluun ja hallintaan aktiivisina toimijoina, ei pelkästään passiivisina vastaanottajina. Matkailulla voi olla merkittävä tehtävä Euroopan unionin jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisessä erityisesti uusissa jäsenvaltioissa.

5.4.4. On pyrittävä saamaan paikallinen väestö mahdollisimman laajalti yksimieliseksi siitä, että matkailu vähentää kielteisiä vaikutuksia ja lisää huomattavasti myönteisiä.

5.4.5. On varmistettava, että paikallisella väestöllä on käytössään asianmukaiset terveys-, koulutus- ja jätehuoltopalvelut sekä muut julkiset palvelut, jotka ovat välttämättömiä matkailualan työntekijöiden ja koko paikallisväestön hyvinvoinnille. Erityisesti kunnolliset asuinolot ovat perusoikeus, joka viranomaisten ja yritysten on matkailualan työntekijöille taattava.

5.4.6. Paikallisen väestön keskuudessa on toteutettava laajoja toimia sosiaalisen osallisuuden, yhtäläisten mahdollisuuksien, koulutuksen sekä työllisyyden edistämiseksi, sillä ainoastaan siten voidaan välttää taloudellisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden välisen kuilun syntyminen.

5.4.7. Perhe-elämää on edistettävä matkailuun keskittyvissä yhteisöissä, sillä perhe-elämä kärsii usein matkailualan työntekijöille tyypillisistä päivittäisistä, viikoittaisista ja vuosittaisista työajoista, jotka poikkeavat täysin kouluikäisten lasten päivärytmistä.

5.4.8. On tuotava esiin jäljittelyn arvoisina esimerkkeinä sellaisia nuoria, jotka valitsevat pitkällä aikavälillä lisäarvoa tuovan koulutuksen sen sijaan, että he lopettaisivat opinnot liian aikaisin ja siirtyisivät helposti tarjolla oleviin matkailualan töihin ilman koulutusta turvaamalla se, että tarjolla olevat työpaikat vastaavat perus- ja ammatillista koulutusta.

5.4.9. Paikallisen väestön osallistumista yhdistys- ja yhteisön toimintaan on edistettävä, jotta varmistetaan sosiaalisen verkoston parantuminen matkailualueilla.

5.4.10. Matkailuun liittyvää rikollisuutta ja erityisesti matkailuun liittyvää seksuaalista hyväksikäyttöä on torjuttava eritoten, kun uhreina ovat lapset. Seksuaalinen hyväksikäyttö kätkeytyy monissa maissa matkailun varjolla harjoitettavan toiminnan taakse.

5.5. Matkailu ja pysyvyys: kausiluonteisuuden vähentäminen

Kausiluonteisuutta on kutsuttu matkailun suureksi ratkaisemattomaksi ongelmaksi, sillä se tekee toiminnasta hyvin epätasapainoista siitä syystä, että toiminta ei jakaudu kaikille mahdollisesti hyödynnettäville ajanjaksoille, ja tämä aiheuttaa vakavia vaikeuksia matkailualan yrityksille, työntekijöille sekä matkailualueille. Kausiluonteisuus vaikeuttaa myös moneen otteeseen osoitettua matkailun kykyä tuottaa vaurautta ja hyvinvointia.

Kausiluonteisuuden takia pääomaa (rakennuksia, kiinteistöjä, infrastruktuuria jne.) sekä inhimillisiä voimavaroja hyödynnetään alitehoisesti, sillä nämä ovat suuren osan vuotta käyttämättä. Tilanteen toinen puoli on selvä: ellei toimintaa ole, tuloja ei saada, ja silloin alan työntekijöiden on etsittävä muuta työtä tai oltavana kyseiset kuukaudet työttömänä.

Joissain tapauksissa hiljainen kausi kestää pitkään, toisissa vain lyhyen aikaa. Joissain paikoissa on hiljaista talvella ja toisissa kesällä, mutta vaikutukset ovat vuoden aikana haitallisia lähes kaikissa tapauksissa. Kaikissa tapauksissa työn pysyvyys - joka on laadun kannalta välttämätöntä - on uhattuna, ja joskus jopa yritysten kannattavuus ja kilpailukyky heikkenevät kausiluonteisuuden seurauksena. Kausiluonteisuuden myötä tulot vähentyvät, mikä on vakava uhka sekä työllisyyden että koko matkailutoiminnan kestävyydelle.

Kausiluonteisuus perustuu ilmastoon, joten täydellistä ratkaisua ongelmaan lienee hankala löytää. Kausiluonteisuutta ja sen haittavaikutuksia voidaan kuitenkin lieventää erilaisilla aloitteilla.

5.5.1. On lisättävä matkailijoiden loma-aikojen hajauttamista, jotta matkailutoimintaa voidaan monipuolistaa ja porrastaa ympäri vuoden.

5.5.2. On kannustettava mahdollisesti julkisin varoin tuettavilla erikoistarjouksilla työelämän ulkopuolella olevia henkilöitä matkailemaan mieluiten hiljaisempina kausina. Monissa unionin valtioissa nykyisin käytössä olevia sosiaalisen lomatoiminnan muotoja on laajennettava ja vahvistettava, ja lisäksi sosiaalinen lomatoiminta, sen tavoitteet ja siitä hyötyvät henkilöt on ulotettava koko Euroopan unionin alueelle.

5.5.3. On edistettävä selkeästi kaudesta riippumattomia matkailutuotteita alueilla, joilla tämä on mahdollista, jotta yksipuolista toimintaa voitaisiin kompensoida.

5.5.4. Matkailualueiden taloutta on monipuolistettava liittämällä kausiluonteiseen matkailuun muiden alojen elinkeinoja, jotta haittavaikutuksia lievennetään ja riskin jakamisen myönteistä vaikutusta lisätään mahdollisimman tehokkaasti.

5.5.5. Kansainvälistä opiskelijavaihtoa on edistettävä ympäri vuoden kulttuuri- ja koulutusmatkailuna. Näin tuetaan parempien ja tiiviimpien suhteiden syntymistä maiden välille. Samalla oppilailla on mahdollisuus oppia puhumaan sujuvasti isäntämaan kieltä ja tutustua sen paikalliseen kulttuuriin.

5.5.6. Kaikissa Euroopan unionin maissa on otettava käyttöön sosiaalisen lomatoiminnan ohjelmia sellaisin ehdoin, että kaikille kansalaisille taataan varojen puolesta mahdollisuus matkailla ja että samalla edistetään matkailijoiden hyvinvointia, tarjotaan työntekijöille ympärivuotista työtä ja lisätään yritysten kannattavuutta.

5.5.7. On tuettava Euroopan komission toteuttamaa tutkimusta valtioiden välisen yhteistyön ja koordinoinnin muodoista yhteisön tasolla sosiaalisen lomatoiminnan ohjelmissa. Ohjelmilla varmistetaan kulttuurivaihdon ja sosiaalisen kanssakäymisen hyödyt sekä edistetään Euroopan kansalaisuutta niin käsitteenä kuin todellisuutena.

5.5.8. On varmistettava, että uuden matkailutoiminnan vaikutuksia ympäristöön valvotaan ja hallitaan, jotta matkailusta saatu yhteiskunnallinen hyöty olisi kestävän kehityksen mukaista.

5.5.9. Alan toimijat on kutsuttava julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien avulla osallistumaan uusien, porrastamiseen tarkoitettujen tuotteiden hallintaan, jotta varmistetaan talouden, yhteiskunnan ja ympäristön tasapainon kohentuminen matkailualueilla.

5.5.10. Alalla on edistettävä valtioiden välistä kokemusten vaihtoa, nykyisiä hyviä käytäntöjä on jaettava ja on tutkittava, millä edellytyksillä hyvät käytännöt voidaan ottaa käyttöön muissa maissa.

5.6. Matkailu, kulttuuri ja kulttuuriperintö

Euroopan maiden ja kaupunkien monimuotoinen kulttuuri ja kulttuuriperintö on epäilemättä yksi tärkeimpiä "nähtävyyksiä", joilla matkailijoita houkutellaan. Euroopan maiden moninaiset tavat ja perinteet ovat aineeton mutta todellinen rikkaus, ja matkailun avulla ne voidaan säilyttää ja niitä voidaan arvostaa. Joillakin kulttuurin osilla - esimerkiksi käsityöllä, musiikilla, suullisella perinteellä, tavoilla, kielillä, tansseilla, perinteisillä menoilla, juhlilla, kansanparannustaidolla tai ruualla - voi olla olennainen merkitys uusissa sosiaalisesti kestävän matkailun muodoissa. Myös urheilutapahtumat tarjoavat ihanteellisen tilaisuuden matkailuun ja kulttuurien välisien arvojen vaihtoon. Matkailun sekä kulttuurin ja kulttuuriperinnön välisessä suhteessa on kaksi vaihtoehtoa: Arvostetaan kulttuuria ja kulttuuriperintöä, jolloin matkailu ylläpitää, säilyttää ja parantaa niitä. Jos näiden osatekijöiden kulutus on vastuutonta, matkailu vastaavasti tuhoaa ne. Ensimmäinen vaihtoehto on sosiaalisesti kestävä ja jälkimmäinen sosiaalisesti kestämätön. Seuraavassa ehdotetaan lukuisia aloitteita, joissa kulttuurin ja kulttuuriperinnön kestävyyttä lisätään matkailun avulla.

5.6.1. Alueen vastaanottokyky, joka on perustekijä matkailun sekä kulttuurin ja kulttuuriperinnön välisessä suhteessa, on otettava huomioon, jos kyseisen suhteen kestävyys halutaan varmistaa ja matkailua ja sen vaikutusta halutaan säännellä sosiaalisesti hyväksyttyjen rajojen mukaisesti.

5.6.2. Paikallista kulttuuria ja elämänmuotoa on kunnioitettava olennaisena osana matkailukohteessa asuvien ihmisten elämää. On vältettävä alueen "valtaamista" ja vieraiden käytäntöjen tyrkyttämistä.

5.6.3. Matkailualueiden kulttuuriperinnön ja taiteen arvostamista on edistettävä kunnostamisen ja ylläpidon avulla.

5.6.4. Kunkin alueen kulttuuriperinnön hyödyntämistä on edistettävä matkailutuotteiden monipuolistamiseksi.

5.6.5. On varmistettava, että toimivaltainen paikallishallinto saa riittävästi varoja matkailuelinkeinosta, jotta kulttuuriperintöä ja kulttuuria voidaan pitää yllä.

5.6.6. Aitoa paikallista käsityötä on suosittava matkailutarjonnan koko arvoketjussa kulttuuriperinnön suojelemiseksi ja talouden vilkastuttamiseksi.

5.6.7. Kunkin matkailualueen kulttuurin ja kulttuuriperinnön historiallista tutkimusta on vahvistettava, jotta parannetaan historiantuntemusta ja edistetään historian arvostusta.

5.6.8. Valtioiden välistä kulttuurivaihtoa on edistettävä verkostojen avulla. Kulttuurien välisen kanssakäymisen myötä Euroopan kansalaiset tulevat tietoisiksi Euroopan arvokkaasta monimuotoisuudesta. Erityisesti on edistettävä nuorten kanssakäymistä Euroopan laajuisten ohjelmien (Erasmus, Sokrates) avulla. On myös edistettävä vieraiden kielten opetusta jäsenvaltioissa kansainvälisen opettajavaihdon avulla, jotta oppilaat saavat opetusta syntyperäisiltä kielenpuhujilta. Näin oppilaat voivat kehittää suullista ilmaisuaan, ja toisaalta syntyperäiset kielenpuhujat kykenevät välittämään havainnollisella tavalla maansa kulttuuria ja kulttuuriperintöä.

5.6.9. Paikallisten majoitus- ja ravintolapalvelujen tarjontaa on lisättävä, sillä nämä kuuluvat alueen peruskulttuuriin ja ovat kaukana maailmanlaajuisesta, yhtenäisestä standardiravintolatarjonnasta.

5.6.10. Kulttuuriperinnön hoitoa on edistettävä yhteiskunnallisen osallistumisen, kumppanuushankkeiden ja sponsoroinnin avulla. Koordinoituun toimintaan on saatava mukaan kansalaiset, yrittäjäjärjestöt, ammattijärjestöt ja viranomaiset.

5.7. Matkailu ja vammaisten mahdollisuudet

Matkailusta on tullut erittäin merkittävä yhteiskunnallinen ilmiö, joka saa miljoonat ihmiset liikkeelle kaikkialla maailmassa ja erityisesti Euroopassa. Matkailu luo ennen näkemättömällä tavalla vaurautta ja edistää talouskehitystä, mutta se parantaa ratkaisevasti myös eri maiden kansalaisten tietämystä, keskinäistä kanssakäymistä, keskinäisiä suhteita ja keskinäistä kunnioitusta.

Matkailu on merkittävä sosiaalinen hyödyke, johon kaikilla kansalaisilla on oltava mahdollisuus. Matkailu ei saa olla yhdellekään väestöryhmälle mahdotonta, riippumatta heidän henkilökohtaisesta, sosiaalisesta, taloudellisesta tai muusta tilanteestaan. Euroopan unionin kansalaisista 10 prosenttia on vammaisia. Vammaiset osallistuvat yhä enemmän taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen elämään ja matkailevat näin ollen entistä useammin huolimatta lukuisista esteistä ja vaikeuksista, jotka edelleen estävät heitä käyttämästä säännöllisesti ja tavalliseen tapaan hyväkseen matkailuhyödykkeitä ja -palveluja.

Vammaisten matkailua rajoittavien esteiden poistaminen tai lieventäminen on välttämätöntä Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa tunnustettujen yhtäläisten oikeuksien ja mahdollisuuksien sekä syrjimättömyyden periaatteiden perusteella. Matkailuun ja sen oheistoimintaan voidaan näin ottaa tehokkaasti mukaan uusi väestöryhmä, mikä kasvattaa koko matkailualaa, joka tuottaa erityisesti Etelä-Euroopan maissa vaurautta ja luo työpaikkoja koko yhteiskuntaan.

Nämä kiistämättömät tosiseikat ovat saaneet Euroopan vammaisjärjestöt laatimaan vammaisten matkailua koskevat suuntaa-antavat kriteerit. Ne muodostavat eräänlaiset "kymmenen käskyä", joista käyvät ilmi matkailua koskevat vammaisten tavoitteet. Ne voidaan toteuttaa seuraavien aloitteiden avulla:

5.7.1. Vammaisille, erityisesti liikkumis- tai kommunikaatiovaikeuksista kärsiville, on taattava todellinen oikeus käyttää tehokkaasti kaikenlaisia matkailuhyödykkeitä ja -palveluja säännöllisesti ja tavalliseen tapaan.

5.7.2. On varmistettava, ettei liikkumis- ja kommunikaatiovaikeuksien takia koskaan kielletä, evätä, rajoiteta eikä ehdollisteta vammaisen henkilön mahdollisuuksia käyttää matkailuhyödykkeitä ja -palveluja tasavertaisesti muiden kansalaisten tavoin.

5.7.3. Viranomaisten on eri tasoilla (paikallisesti, alueellisesti sekä valtio- ja yhteisötasolla) laadittava yhdenmukaiset oikeudelliset ja tekniset normit ja valvottava niiden noudattamista, jotta varmistetaan vammaisten mahdollisuus käyttää esteettä matkailuhyödykkeitä ja -palveluja.

5.7.4. Viranomaisten on edistettävä omien vastuualojensa mukaisesti ohjelmia ja toimia, joiden tarkoituksena on vahvistaa vammaisten matkailumahdollisuuksia ja poistaa asteittain kaikenlaiset esteet, jotka estävät tai haittaavat vammaisten mahdollisuuksia käyttää tyydyttävän tasoisia matkailupalveluja turvallisesti ja vaivattomasti.

5.7.5. On tuotava esiin, ettei kaikkien ulottuvilla oleva matkailu ole yksinomaan viranomaisten asia, vaan että sen edistämisestä ja vahvistamisesta vastaavat myös kaikki matkailualan yksityiset tahot (matkanjärjestäjät, matkatoimistot, kuljetus- ja majoitusliikkeet, matkailunähtävyyksistä vastaava henkilöstö jne.).

5.7.6. Mahdollisuus käyttää matkailuhyödykkeitä ja -palveluja ei saa perustua pelkästään viranomaisten määräyksiin. Viranomaisten on joka tapauksessa varmistettava, että vammaiset voivat todella käyttää ja hyödyntää täysipainoisesti tarjolla olevia matkailuvaihtoehtoja, mutta matkailualan toimijoiden olisi vapaaehtoisesti päätettävä tarjota tämä mahdollisuus. Toimijat on saatava vakuuttuneiksi siitä, että matkailun saattaminen kaikkien ulottuville on sosiaalisen vastuun lisäksi tilaisuus lisätä liiketoimintaa sekä yrityksen tarjoamia matkailu- ja virkistystuotteita ja -palveluja hyödyttävä kilpailuetu.

5.7.7. Viranomaisten ja matkailualalla toimivien yksityisten toimijoiden on pidettävä tarkkaan mielessä, että vammaiset henkilöt ja erityisesti ne, jotka tarvitsevat toisen henkilön apua matkailussa tai vapaa-ajan vietossa, ovat lähtökohtaisesti muita epäedullisemmassa asemassa. Heille on siis tarjottava hinta- ja sopimusetuja matkailutuotteita ja -palveluja myytäessä.

5.7.8. Vammaisten mahdollisuus käyttää esteettä matkailuhyödykkeitä ja -palveluja otetaan huomioon hyväksyttäessä, myönnettäessä ja tunnustettaessa matkailualan yritysten ja laitosten laatuluokituksia (esimerkiksi hotellien tai ravintoloiden tähdet).

5.7.9. Kaikissa matkailualan tietomateriaaleissa ja -palveluissa on mainittava tarjottujen matkailuhyödykkeiden ja -palvelujen käytön edellytykset, jotta vammaiset saavat etukäteen tarkkaan tietää mahdollisuutensa hyödyntää matkailutarjontaa.

5.7.10. Yhteisön viranomaisille, kansallisille hallituksille, alue- ja paikallisviranomaisille sekä Euroopan maiden matkailualan yksityisille toimijoille on tiedotettava vammaisjärjestöjen kehotuksesta, jonka mukaan on pyrittävä kaikin voimin tekemään maailman matkailun keskipisteestä, Euroopasta, kaikille ihmisille avoin esteetön alue.

Näitä periaatteita ja toimenpiteitä soveltamalla matkailuhyödykkeitä, -tuotteita ja -palveluja voidaan tarjota väestönosalle (vammaisille ja usein myös vanhuksille), joka on voinut tähän saakka osallistua niiden hyödyntämiseen vain rajoitetusti. Näiden toimintalinjojen avulla edistetään syrjimättömyyttä ja kaikkien henkilöiden mahdollisuutta matkailla, kasvatetaan matkailutarjonnan lisäarvoa, tyydytetään matkailuhyödykkeiden kuluttajina usein laiminlyötyjen kansalaisten tarpeita ja laajennetaan markkinoita uusien asiakkaiden suuntaan, mikä lisää vaurautta ja edistystä.

On hyvin tavallista, että fyysiseen ympäristöön liittyvien esteiden lisäksi suurella osalla väestöä on psykologisia esteitä: vammaisten todellisia tarpeita ei tunneta, minkä takia käytös on pinnallista ja epäkohteliasta. Kaikkien kansalaisten ja matkailualan toimijoiden olisi ymmärrettävä, miksi näitä toimia ja aloitteita tarvitaan, ja tiedostettava oma roolinsa asiassa. Näin ollen ehdotetaan, että osana Euroopan vammaisten vuotta 2003 käynnistetään suuri Euroopan laajuinen tiedotuskampanja.

5.8. Matkailu ja ympäristö

Lähimenneisyydessä matkailu ja ympäristö on ollut tapana asettaa vastakkain: jos matkailun haluttiin tuottavan vaurautta, tämän oli tapahduttava ympäristön kustannuksella ottamalla käyttöön parhaat maat - mieluiten rannikkoseudut ja vuoristot - ja sijoittamalla kohteita luonnon monimuotoisuudesta, luonnonvaroista ja alueen laajuudesta sekä vastaanottokyvystä piittaamatta. Valinta oli vaikea, sillä ongelma esitettiin huonosti: vastakkain asetettiin näkökohdat, jotka eivät välttämättä ole vastakkaisia. Yleisin vastaus oli kuitenkin nykytilanteen perusteella hyvin selvä: kasvu ja vauraus tuotettiin ympäristön pilaantumisen kustannuksella. Paradoksaalista kyllä, tilanne oli tämä myös matkailussa, jonka perustana on luonnon houkuttelevuuden säilyttäminen. Kyseessä ovat epäilemättä toisistaan poikkeavat käsitykset aikaväleistä: lyhyen aikavälin näkemys kiinteistöjen tuomista välittömistä voitoista ja kestävän kehityksen mukainen näkemys kilpailukykyisen ja kestävän elinkeinon hyödyistä. Jälleen on tarpeen esittää edellytyksiä ja aloitteita, joilla uusia kestävän matkailun muotoja voidaan ympäristönäkökulmasta edistää.

5.8.1. On tarkistettava, mikä on matkailijoiden määrän ja kuljetusvälineiden sopiva suhde, jotta minimoidaan matkailun ja erityisesti kulkuneuvojen tarvitseman energian kulutus.

5.8.2. Uudet matkailuhankkeet on suunniteltava seuraavien tiukkojen kestävän kehityksen vaatimusten mukaisesti: tarkoituksenmukainen sijainti ja luonnonvarojen (erityisesti veden ja energian) mahdollisimman vähäinen ja uusiutuvuuteen perustuva käyttö. Kaupunkisuunnittelun eri muodoissaan on oltava pääasiallinen keino vaikutusten sovittamiseksi ja minimoimiseksi.

5.8.3. Kaupunkialueiden väestömäärän ylärajaa ja kestävän kasvun vauhtia on jatkuvasti valvottava. Määräysten noudattaminen on varmistettava tarkastuksin.

5.8.4. On suojeltava maisemia, luonnon monimuotoisuutta, maa- ja merialueiden luonnonperintöä sekä varsinkin rannikko- ja vuoristoseutuja, jotka ovat erityisen herkkiä ja haavoittuvia ja jonne mielellään rakennettaisiin. Tasapainoa on edistettävä uusilla maaseutumatkailun ja ekomatkailun muodoilla.

5.8.5. Yrityksissä ja laitoksissa on otettava käyttöön kehittyneitä ympäristönhallintajärjestelmiä luonnonvarojen (vesi, energia, jätteet) hallintaa varten, ja on toteutettava julkisen ja yksityisen sektorin koordinoituja kumppanuushankkeita.

5.8.6. On edistettävä kestävää liikkuvuutta matkailualueiden sisällä ja suosittava jalankulkua sekä joukkoliikennettä.

5.8.7. On lisättävä asukkaiden ja matkailijoiden tietämystä ympäristöasioista sekä otettava käyttöön kestäviä käyttäytymismalleja. Paikallisagenda 21 laadittiin vuonna 1992 pidetyssä Rio de Janeiron ympäristö- ja kehityskonferenssissa toimeksiantona kaikille kylille ja kaupungeille 2000-luvun haasteiden kohtaamiseksi. Se on erinomainen yhtenäinen väline pitkän aikavälin suunnittelussa ja tarjoaa menetelmiä, joilla voidaan selvittää taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ympäristöllisten arvojen väliset ristiriidat. Sen ansiosta kansalaiset voivat osallistua kestävään kehitykseen tähtääviin toimintasuunnitelmiin.

5.8.8. On tehostettava lainsäädännöllisten välineiden sekä tuki- ja rahoitusvälineiden käyttöä ja perittävä ympäristöveroja. Näin edistetään aktiivisesti ja tehokkaasti matkailualueiden kestävyyteen tähtäävää politiikkaa ja toimintaa.

5.8.9. Matkailijoille ja asukkaille on perusteltava miksi kannattaa ostaa ympäristöystävällisiä tuotteita.

5.8.10. On otettava käyttöön ympäristötarkastusjärjestelmiä ja ekomerkkejä, jotka on yleisesti hyväksytty ympäristön kannalta suotuisten toimien palkitsemista varten. Euroopan yhteisen ekomerkin kehittämistä on tuettava ja 14. huhtikuuta 2003 hyväksyttyjen majoituspalveluja koskevien ekologisten kriteerien täytäntöönpanoa on edistettävä ja tuettava.

5.9. Matkailu, rauha ja solidaarisuus

Matkailu on sodan vastakohta. Sodassa valtio valloittaa väkivaltaisesti toisen, tuhoaa luontoa ja kulttuuriperintöä sekä nöyryyttää ja jopa tappaa ihmisiä. Matkailussa sitä vastoin otetaan vastaan, ollaan kanssakäymisissä, arvostetaan paikallista kulttuuria, suojellaan ympäristöä ja monimuotoisuutta. Matkailu on siis ihmisten välistä ystävyyttä. Jos on totta, että vain sitä voi rakastaa, minkä tuntee, on matkailu - joka lähentää eri maiden ihmisiä toisiinsa ja lisää keskinäistä tuntemusta - oiva keino edistää kansojen, kulttuurien, uskontojen ja ihmisten välistä sopua ja rauhaa. On selvää, että demokratia sekä poliittinen ja sosioekonominen vakaus edistää kaikkea tätä sekä maissa, joista turistit ovat lähtöisin, että turisteja vastaanottavissa maissa.

Kansojen keskinäinen ymmärrys ja eettisten arvojen edistäminen ovat kestävän ja vastuullisen matkailun perusta. Kansojen välinen solidaarisuus voi siis olla matkailun seurauksena lisääntyneen tiedon ansiota.

Jotta kestävä ja kaikkien ulottuvilla oleva matkailu olisi todella rauhan ja solidaarisuuden väline, tarvitaan monia aloitteita.

5.9.1. Matkailua on harjoitettava noudattaen täysin kohdemaan lakia, kunnioittaen sen tapoja ja kulttuuria ja tunnustaen kohdemaan monimuotoisuus.

5.9.2. Viranomaisten on huolehdittava matkailijoiden ja heidän omaisuutensa turvallisuudesta ja kiinnitettävä huomiota tiedottamiseen sekä väkivaltaa mahdollisesti synnyttävien tilanteiden ehkäisemiseen.

5.9.3. Matkailijat on saatava suhtautumaan luonnon- ja kulttuuriperinnöstä nauttimiseen kunnioittavasti ja ymmärtämään, että ne rikastuttavat sekä yksilöä että yhteisöä.

5.9.4. On torjuttava kaikkea väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä, joka loukkaa ihmisarvoa, erityisesti jos uhreina on lapsia, sillä tällainen käytös on vastoin matkailun perustavoitteita.

5.9.5. Matkailualan toimijoiden on annettava matkailijoille objektiivista ja todenmukaista tietoa matkakohteista.

5.9.6. On edistettävä kaikkien oikeutta matkailla ja pantava tuo oikeus myös täytäntöön. Oikeus matkailla ilmentää oikeutta lepoon, vapaa-aikaan ja elinikäiseen oppimiseen.

5.9.7. Matkailun kehittymistä koskevia kokemuksia on vaihdettava matkakohteiden kesken, jotta vältetään sortumasta aiemmin tehtyihin virheisiin. Näin toimitaan solidaarisesti ja vältetään kehitysmallit, jotka ovat osoittautuneet kestämättömiksi.

5.9.8. Matkailun yleinen vauhdittaminen kaikkialla maailmassa olisi ihanteellinen keino köyhyyden poistamiseksi sekä kehityksen ja hyvinvoinnin lisäämiseksi monissa maissa.

5.9.9. Rauha on kaiken kestävän kehityksen ehdoton edellytys, ja siksi matkailualan toimijoiden on vahvistettava ja suosittava tasa-arvoisten, oikeudenmukaisten ja demokraattisten olosuhteiden sekä hyvinvoinnin rakentumista kaikkialla maailmassa, jotta rauhasta tulee mahdollista ja todellista.

5.9.10. On edistettävä kaikenlaista matkailua ja varmistettava, että se on todella kansojen keskinäisen tuntemuksen ja rauhan väline. On edistettävä menetelmiä, joilla voidaan symbolisesti tunnustaa matkailun merkitys maailmanrauhalle (esimerkiksi "matkailijat rauhan puolesta").

5.10. Matkailu ja matkailualan toimijat

Matkailuun liittyviä toimijoita on hyvin monenlaisia, joten on paikallaan eritellä kullekin lankeavat tehtävät laadittaessa uusia kestävän matkailun muotoja.

5.10.1. Poliittisten päättäjien ja viranomaisten on määritettävä tarkoituksenmukaiset puitteet, jotka mahdollistavat uudet kestävän matkailun muodot ja joissa niitä voidaan edistää viranomaisten käytössä olevien keinojen avulla. Kestävää ja kaikkien ulottuvilla olevaa matkailua koskevaan strategiseen valintaan liittyvien poliittisten painopisteiden myötä matkailun on oltava tulevaisuudessa vahvasti esillä kaikissa unionin politiikoissa, ja matkailulla on oltava nykyistä merkittävämpi asema siihen vaikuttavissa yhteisissä politiikoissa. Laadukkaiden ja merkityksellisten tietojen hankkiminen esimerkiksi matkailun satelliittitilien avulla auttaa laatimaan asianmukaisia toimintalinjoja kestävän ja kaikille mahdollisen matkailun tavoitteiden saavuttamiseksi.

5.10.2. Erityisesti kaikkein lähimpänä kansalaista olevilla alue- ja paikallisviranomaisilla on erityistehtävä, sillä ne huolehtivat matkakohteiden maankäytöstä kaupunkisuunnittelun avulla, auttavat suostuttelemaan eri yhteiskuntaryhmiä ja paikallisväestöä sekä ohjaavat liiketoimintaa - tässä tapauksessa matkailua. Viranomaisilla on merkittävä tehtävä kestävässä matkailussa, ja tavallisesti niillä on matkailuasioissa suoraa tai epäsuoraa toimivaltaa.

5.10.3. Toteuttaakseen tätä tärkeää kestävän matkailun kehittämistehtävää viranomaisilla on oltava käytössään alueellisia ja paikallisia rahoitusvälineitä, joiden avulla sovitut politiikat ja strategiat pannaan täytäntöön.

5.10.4. Työmarkkinaosapuolten eli palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen on puolustettava edustamiensa jäsenten etuja, mutta otettava samalla huomioon mahdollisuutensa sopia kestävään matkailuun tähtäävistä politiikoista, strategioista ja käytännöistä. Työmarkkinaosapuolten osallistumista matkailualan aloitteiden suunnitteluun, seurantaan ja arviointiin on näin ollen helpotettava.

5.10.5. Matkailupalvelujen tarjoajat toimittavat lopputuotteen, ovat yhteydessä kuluttajiin ja laativat perussopimukset matkailupalvelujen maksu- ja toimitusehdoista. He vastaavat viime kädessä matkailutuotteen kokonaislaadusta.

5.10.6. Kaupalliset välittäjät toimittavat tuotteet lähemmäs mahdollisia kuluttajia ja saattavat matkailijat ja palveluntarjoajat yhteen. Välittäjät ovat erityisen merkittäviä tuotteen kestävyyden kannalta, sillä he esittelevät kohteet, joten he voivat myös ohjata matkailijoiden valintoja vastuuntuntoisesti.

5.10.7. Yliopistot ja muut tutkimuslaitokset tuottavat tietämystä, kehittävät hallintovälineitä ja tarjoavat tietoa sekä laativat alan kestävyydelle erittäin tärkeitä tilastotietoja.

5.10.8. Matkailijat ovat kestävän matkailun olennainen tekijä. Jos matkailijat omaksuvat kestävän kulutuksen mallit, he suosivat matkakohteita ja tuotteita, jotka perustuvat kestävään kulutukseen.

5.10.9. Matkailijoiden isännät, esimerkiksi paikalliset asukkaat, ovat matkailupalvelun tarjoamiseen tarvittava inhimillinen voimavara, ja heidän suhteensa matkailijaan vaikuttaa ratkaisevasti matkailijan tyytyväisyyteen sekä haluun palata samaan kohteeseen uudelleen.

5.10.10. Kaikkien edellä lueteltujen toimijoiden on oltava tietoisia siitä, että niiden on toimittava yhdessä, käytävä vuoropuhelua ja löydettävä yksimielisyys kestävän ja kaikkien ulottuvilla olevan matkailun periaatteiden mukaisesti. Niinpä erilaisia osallistumisen ja vuoropuhelun menetelmiä (foorumit, neuvostot, tukiyhdistykset jne.) on laadittava niin paikallisella tasolla kuin Euroopan laajuisestikin.

Erityisen arvokkaina pidetään komission järjestämää Euroopan matkailufoorumia sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean yhteistyötä Maailman matkailujärjestön ja Kansainvälisen sosiaalisen lomatoiminnan toimiston (BITS) kaltaisten kansainvälisten elinten kanssa. Näin voidaan lisätä tietämystä ja yhteisymmärrystä kestävän ja kaikkien ulottuvilla olevan matkailun edistämiseksi.

KOLMAS OSA: LIITTEET JA TAUSTAT

Euroopan unionin merkitys matkailussa - komission vihreä kirja(2)

Työllisyydestä ja matkailuelinkeinosta 26. marraskuuta 1997 annetut neuvoston päätelmät

Euroopan matkailuala: yhteistyötä työllisyyden edistämiseksi. Matkailua ja työllisyyttä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän päätelmät ja suositukset, 15. lokakuuta 1998

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Matkailuun liittyvän työllistämispotentiaalin tehostaminen(3)

Matkailua ja työllisyyttä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän päätelmien ja suositusten seuranta, 23. kesäkuuta 1999 (1999/C 178/03)

Matkailuelinkeinosta ja työllisyydestä 21. kesäkuuta 1999 annetut neuvoston päätelmät

Lissabonissa 23. ja 24. maaliskuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät

Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle matkailuun vaikuttavista yhteisön toimenpiteistä, 28. maaliskuuta 2001(4)

21. syyskuuta 2001 kokoontuneen ylimääräisen Eurooppa-neuvoston päätelmät ja toimintasuunnitelma

Komission kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle - Syyskuun 21. päivänä pidetyn Eurooppa-neuvoston seuranta: Euroopan matkailualan tilanne(5)

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle - Yhteistyöhön perustuva toimintatapa Euroopan matkailun tulevaisuutta varten(6)

26. marraskuuta 2001 kokoontuneen sisämarkkina-, kuluttaja- ja matkailuneuvoston päätelmät

Neuvoston päätöslauselma matkailun tulevaisuudesta Euroopassa (2002/C 135/01)

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Vammaisten integroituminen yhteiskuntaan" (2002/C 241/17)

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Matkailu ja työllisyys"(7)

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Yhteistyöhön perustuva toimintatapa Euroopan matkailun tulevaisuutta varten", 18. syyskuuta 2002(8)

Alueiden komitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Yhteistyöhön perustuva toimintatapa Euroopan matkailun tulevaisuutta varten", 10. lokakuuta 2002.

Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Yhteistyöhön perustuva toimintatapa Euroopan matkailun tulevaisuutta varten, 14. toukokuuta 2002

Agenda 21 - Sustainability in the European Tourism Sector. Viiteasiakirja. Euroopan matkailufoorumi 2002, 10. joulukuuta 2002.

Komission päätös, tehty 14 päivänä huhtikuuta 2003, ekologisista arviointiperusteista yhteisön ympäristömerkin myöntämiseksi majoituspalveluille (2003/278/EY)

Espanjan talousministeriön ja Espanjan vammaisten komitean välinen yhteistyösopimus, joka koskee "kaikille tarkoitettua matkailua"

Maailman matkailujärjestön laatima matkailun eettinen säännöstö (Code of Ethics for Tourism)

Elintarviketyöläisten kansainvälisen liiton IUF:n (International Union of Food, Agricultural, Hotel, Restaurant, Catering, Tobacco and Allied Workers' Associations) sekä Euroopan elintarviketeollisuuden, hotelli- ja ravintola-alan, matkailun ja maatalouden työntekijöiden yhteisjärjestön EFFATin päätöslauselmat kestävästä matkailupolitiikasta

Unesco: Kulttuuripolitiikan ja kehityksen toimintasuunnitelma. Hallitusten välinen kulttuuripolitiikan ja kehityksen konferenssi (Tukholma, 1998)

Bryssel 29. lokakuuta 2003.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Roger Briesch

(1) KOM(2001) 665 lopullinen, 13.11.2001.

(2) KOM(95) 97 lopullinen.

(3) KOM(1999) 205 lopullinen.

(4) KOM(2001) 171 lopullinen.

(5) KOM(2001) 668 lopullinen.

(6) KOM(2001) 665 lopullinen.

(7) EYVL C 75, 15.3.2000, s. 37.

(8) EYVL C 61, 14.3.2003.