1)

Onko SEUT 101 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin sitä on tulkittu tuomiossa CHEZ Elektro Bulgaria, C-427/16 ja C-428/16 (1), tulkittava siten, että kansalliset tuomioistuimet voivat jättää soveltamatta kansallista säännöstä, jonka mukaan kansallisella tuomioistuimella ei ole toimivaltaa määrätä hävinnyt osapuoli korvaamaan oikeudenkäyntikuluina asianajopalkkio, joka on ylimmän asianajajaneuvoston (Bulgaria) kaltaisen asianajajien ammattijärjestön antamassa asetuksessa vahvistettua pienempi, jos se ei rajoitu siihen, mikä on tarpeen legitiimien tavoitteiden saavuttamiseksi, ja jos se ei koske ainoastaan sopimusosapuolia vaan myös kolmansia, jotka voidaan velvoittaa maksamaan oikeudenkäyntikulut?

2)

Onko SEUT 101 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin sitä on tulkittu tuomiossa CHEZ Elektro Bulgaria, C-427/16 ja C-428/16, tulkittava siten, että kansalliset tuomioistuimet voivat jättää soveltamatta kansallista säännöstä, jonka mukaan kansallisella tuomioistuimella ei ole toimivaltaa määrätä hävinnyt osapuoli korvaamaan oikeudenkäyntikuluina asianajopalkkio, joka on ylimmän asianajajaneuvoston (Bulgaria) kaltaisen asianajajien ammattijärjestön antamassa asetuksessa vahvistettua pienempi, jollei se totea, että nämä tavoitteet ylittyvät yksittäistapauksessa, vai onko pikemminkin katsottava, että kansallista säännöstöä ei voida soveltaa, jollei todeta, että nämä tavoitteet on saavutettu?

3)

Minkä osapuolen on SEUT 101 artiklan 1 kohdan mukaan, luettuna yhdessä asetuksen (EY) N:o 1/2003 (2) 2 artiklan kanssa, osoitettava siviilioikeudellisessa riita-asiassa, jossa hävinnyt osapuoli määrätään korvaamaan oikeudenkäyntikulut, että kyse on legitiimistä tavoitteesta ja että tavoitteeseen pyrkiminen asianajajien ammattijärjestön antamalla, asianajopalkkion vähimmäismäärää koskevalla asetuksella on oikeasuhteista, jos asianajopalkkion alentamista on vaadittu sen kohtuuttomuuden vuoksi: osapuolen, joka vaatii oikeudenkäyntikulujen korvaamista, vai hävinneen osapuolen, joka vaatii palkkion alentamista?

4)

Onko SEUT 101 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin sitä on tulkittu tuomiossa CHEZ Elektro Bulgaria, C-427/16 ja C-428/16, tulkittava siten, että Narodnoto sabranien (kansalliskokous, Bulgaria) kaltaisen valtion viranomaisen on, kun se delegoi asianajajien ammattijärjestön tehtäväksi hyväksyä vähimmäishinnat asetuksella, mainittava nimenomaisesti ne erityiset menetelmät, joiden avulla rajoituksen oikeasuhteisuus on määritettävä, vai onko ammattijärjestön tehtäväksi annettava tarkastella tällaisia menetelmiä asetuksen antamisen yhteydessä (esim. luonnoksen perusteluissa tai muissa valmisteluasiakirjoissa), ja onko kansallisen tuomioistuimen mahdollisesti, jos tällaisia menetelmiä ei oteta huomioon, kiellettävä asetuksen soveltaminen tutkimatta konkreettisia summia ja onko tällaisista menetelmistä tehty perusteltu selvitys riittävä, jotta voidaan katsoa, että säännös rajoittuu siihen, mikä on tarpeen asetetun legitiimin tavoitteen saavuttamiseksi?

5)

Jos neljänteen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko SEUT 101 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin sitä on tulkittu tuomiossa CHEZ Elektro Bulgaria, C-427/16 ja C-428/16, tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen on arvioitava legitiimejä tavoitteita, joilla oikeutetaan sellaisen kansallisen säännöksen soveltaminen, jonka mukaan kansallisella tuomioistuimella ei ole toimivaltaa määrätä hävinnyt osapuoli korvaamaan oikeudenkäyntikuluina asianajopalkkio, joka on ylimmän asianajajaneuvoston (Bulgaria) kaltaisen asianajajien ammattijärjestön antamassa asetuksessa vahvistettua pienempi, ja näiden tavoitteiden oikeasuhteisuutta asiassa konkreettisesti määrättyyn palkkioon kohdistuviin vaikutuksiin nähden, ja onko sen jätettävä soveltamatta tätä palkkiota, jos se ylittää sen, mikä on tarpeen tavoitteiden saavuttamiseksi, vai onko kansallisen tuomioistuimen lähtökohtaisesti tutkittava asetuksessa palkkion määrittämiseksi vahvistettuja arviointiperusteita ja niiden ominaispiirteitä, ja jos se toteaa, että ne voivat tietyissä tapauksissa ylittää sen, mikä on tarpeen tavoitteiden saavuttamiseksi, jätettävä soveltamatta kyseistä sääntöä kaikissa tilanteissa?

6)

Jos katsotaan, että laadukkaiden asianajopalvelujen varmistaminen on legitiimi tavoite, sallitaanko SEUT 101 artiklan 1 kohdassa, että vähimmäispalkkiot määritetään pelkästään asian (riidan kohteen) luonteen, asiaan liittyvän aineellisen intressin ja osittain istuntojen määrän perusteella ilman, että on tarpeen ottaa huomioon muita arviointiperusteita, kuten tosiseikkojen monitahoisuutta, sovellettavia kansallisia ja kansainvälisiä säännöksiä jne.?

7)

Jos viidenteen kysymykseen vastataan siten, että kansallisen tuomioistuimen on tutkittava jokaisen oikeusriidan osalta erikseen, voidaanko tehokkaan oikeudellisen avustamisen varmistamista koskevilla legitiimeillä tavoitteilla perustella vähimmäispalkkiota koskevan säännöstön soveltamista, mitkä ovat ne kriteerit, joiden perusteella kansallisen tuomioistuimen on tällöin arvioitava vähimmäispalkkion oikeasuhteisuutta konkreettisessa yksittäistapauksessa, jos se katsoo, että vähimmäismäärän sääntelyn tavoitteena on varmistaa tehokas oikeudellinen avustaminen kansallisella tasolla?

8)

Onko SEUT 101 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kolmannen kohdan kanssa, tulkittava siten, että seitsemännen kysymyksen arvioinnissa on otettava huomioon toimeenpanovallan hyväksymä säännös, joka koskee valtion viran puolesta nimeämille asianajajille maksamaa palkkiota, joka on – lainsäädännössä esitetyn viittauksen nojalla – enimmäismäärä, joka korvataan oikeudellisen neuvonantajan edustamalle, asian voittaneelle osapuolelle?

9)

Onko SEUT 101 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen on seitsemättä kysymystä arvioidessaan ilmoitettava laadukkaan oikeudellisen avustamisen varmistamista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi riittävä palkkion määrä, jota sen on verrattava lainsäädäntöön perustuvaan palkkion määrään, ja esitettävä perusteet harkintansa mukaan vahvistamalle määrälle?

10)

Onko SEUT 101 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä kansallisten prosessuaalisten keinojen tehokkuutta ja oikeuden väärinkäytön kieltoa koskevien periaatteiden kanssa, tulkittava siten, että jos kansallinen tuomioistuin toteaa, että yritysten yhteenliittymän tekemä päätös jäsentensä vähimmäispalkkioiden vahvistamisesta rikkoo kilpailunrajoituskieltoja, eikä siinä ole esitetty perusteltuja syitä tällaisen toimen sallimiselle, se on silti velvollinen soveltamaan kyseisessä päätöksessä vahvistettuja vähimmäistariffeja, koska ne ilmentävät päätöksen kohteena olevien palvelujen todellisia markkinahintoja, sillä kaikkien kyseistä palvelua tarjoavien henkilöiden on oltava kyseisen yhteenliittymän jäseniä?