ISSN 1977-1053

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 53
European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

60. vuosikerta
20. helmikuu 2017

Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

IV   Tiedotteet

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

 

Euroopan unionin tuomioistuin

2017/C 53/01

Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

1

 

V   Ilmoitukset

 

TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT

 

Unionin Tuomioistuin

2017/C 53/02

Asia C-503/14: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 21.12.2016 – Euroopan komissio v. Portugalin tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — SEUT 21, SEUT 45 ja SEUT 49 artikla — Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 28 ja 31 artikla — Henkilöiden vapaa liikkuvuus — Työntekijöiden vapaa liikkuvuus — Sijoittautumisvapaus — Luonnollisten henkilöiden verottaminen yhtiöosuuksien vaihdosta saaduista arvonnousuista — Luonnollisten henkilöiden verottaminen arvonnousuista, jotka johtuvat yritys- ja ammattitoiminnan harjoittamiseen liittyvän koko varallisuuden siirrosta — Yksityishenkilöiden maastapoistumisverotus — Veron periminen välittömästi — Luonnollisten henkilöiden, jotka vaihtavat yhtiöosuuksia, erilainen kohtelu sen mukaan, jäävätkö he asumaan valtion alueelle vai siirtävätkö he asuinpaikkansa Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen muun jäsenvaltion alueelle — Luonnollisten henkilöiden, jotka siirtävät yritys- ja ammattitoiminnan harjoittamiseen liittyvän koko varallisuuden yhtiölle, erilainen kohtelu sen mukaan, tehdäänkö siirto yhtiölle, jonka kotipaikka ja tosiasiallinen johto sijaitsevat Portugalin alueella, vai yhtiölle, jonka kotipaikka tai tosiasiallinen johto sijaitsee Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen muun jäsenvaltion alueella — Oikeasuhteisuus)

2

2017/C 53/03

Asia C-524/14 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 21.12.2016 – Valittajana Euroopan komissio ja muuna osapuolena Hansestadt Lübeck, joka on tullut Flughafen Lübeck GmbH:n sijaan (Muutoksenhaku — Valtiontuet — Lentoasemamaksut — SEUT 108 artiklan 2 kohta — SEUT 263 artiklan neljäs kohta — Päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta — Kumoamiskanteen tutkittavaksi ottaminen — Henkilö, jota päätös koskee erikseen — Oikeussuojan tarve — SEUT 107 artiklan 1 kohta — Valikoivuusedellytys)

3

2017/C 53/04

Asia C-593/14: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Vestre Landsret – Tanska) – Masco Denmark ApS ja Damixa ApS v. Skatteministeriet (Ennakkoratkaisupyyntö — Sijoittautumisvapaus — Alikapitalisoituja tytäryhtiöitä koskeva verolainsäädäntö — Lainan saaneen ulkomailla asuvan tytäryhtiön lainastaan maksamien korkojen sisällyttäminen lainan antaneen yhtiön verotettavaan tuloon — Lainan saaneen kotimaisen tytäryhtiön maksamien korkojen vapauttaminen verosta — Verotusvallan tasapuolinen jako jäsenvaltioiden kesken — Tarve torjua veronkiertoa)

3

2017/C 53/05

Yhdistetyt asiat C-20/15 ja C-21/15 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 21.12.2016 – Valittajana Euroopan komissio sekä muina osapuolina World Duty Free Group SA, aiemmin Autogrill España SA (C-20/15 P), sekä Banco Santander SA ja Santusa Holding SL (C-21/15 P) (Muutoksenhaku — Valtiontuet — SEUT 107 artiklan 1 kohta — Verojärjestelmä — Yhteisövero — Vähennys — Sellaisen liikearvon kirjaaminen kuluksi, joka johtuu siitä, että yritys, jonka verotuksellinen kotipaikka on Espanjassa, hankkii vähintään 5 prosentin omistusosuuden sellaisesta yrityksestä, jonka verotuksellinen kotipaikka on tämän jäsenvaltion ulkopuolella — Valtiontuen käsite — Valikoivuutta koskeva edellytys)

4

2017/C 53/06

Asia C-51/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Oberlandesgericht Celle – Saksa) – Remondis GmbH & Co. KG Region Nord v. Region Hannover (Ennakkoratkaisupyyntö — SEU 4 artiklan 2 kohta — Jäsenvaltioiden kansallisen identiteetin kunnioittaminen olennaisena osana niiden poliittisia ja valtiosäännön rakenteita, myös alueellisen ja paikallisen itsehallinnon osalta — Jäsenvaltioiden sisäinen organisaatio — Alueelliset ja paikalliset julkisyhteisöt — Oikeudellinen väline, jolla luodaan uusi julkisoikeudellinen yksikkö ja järjestetään valtuuksien ja vastuiden siirto julkisten tehtävien suorittamista varten — Julkiset hankinnat — Direktiivi 2004/18/EY — 1 artiklan 2 kohdan a alakohta — Julkisia hankintoja koskevan sopimuksen käsite)

5

2017/C 53/07

Asia C-76/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Grondwettelijk Hof – Belgia) – Paul Vervloet ym. v. Ministerraad (Ennakkoratkaisupyyntö — Valtiontuet — Tuki, jonka Belgian kuningaskunta on myöntänyt Arco-konserniin kuuluville rahoitusalalla toimiville osuuskunnille — Talletusten vakuusjärjestelmä — Direktiivi 94/19/EY — Soveltamisala — Järjestelmä rahoitusalalla toimivien taloudellisten osuuskuntien henkilöjäsenten osuuksien suojaamiseksi ei kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan — SEUT 107 ja SEUT 108 artikla — Komission päätös, jolla tuki julistetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi)

6

2017/C 53/08

Asia C-119/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Sąd Apelacyjny w Warszawie – Puola) – Biuro podróży Partner sp. z o.o. sp.k. w Dąbrowie Górniczej v. Prezes Urzędu Ochrony Konkurencji i Konsumentów (Ennakkoratkaisupyyntö — Direktiivi 93/13/EY — Direktiivi 2009/22/EY — Kuluttajansuoja — Julkisessa rekisterissä olevien kohtuuttomien ehtojen erga omnes -vaikutus — Elinkeinonharjoittajalle, joka on käyttänyt mainittuun rekisteriin kirjattua ehtoa vastaavaksi katsottua ehtoa, määrätty rahamääräinen seuraamus — Elinkeinonharjoittaja, joka ei ole osallistunut menettelyyn, joka on johtanut sopimusehdon kohtuuttoman luonteen toteamiseen — Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla — Käsite sellainen kansallinen tuomioistuin, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta)

7

2017/C 53/09

Asia C-131/15 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.12.2016 – Valittajina Club Hotel Loutraki AE ym. sekä muina osapuolina Euroopan komissio, Helleenien tasavalta ja Organismos Prognostikon Agonon Podosfairou AE (OPAP) (Muutoksenhaku — Valtiontuet — Videopeliautomaattien pitäminen pelattavana — Jäsenvaltion myöntämä yksinoikeuslupa — Päätös, jossa todetaan, ettei kyse ole valtiontuesta — SEUT 108 artiklan 3 kohta — Asetus (EY) N:o 659/1999 — 4, 7 ja 13 artikla — Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamatta jättäminen — Vakavien vaikeuksien käsite — Arviointihetki — SEUT 296 artikla — Euroopan unionin perusoikeuskirja — 41 artikla — Perusteluvelvollisuus — Perusoikeuskirjan 47 artikla — Oikeus tuomioistuimen tarjoamaan tehokkaaseen oikeussuojaan — SEUT 107 artiklan 1 kohta — Taloudellisen edun käsite — Ilmoitettujen toimenpiteiden arvioiminen yhdessä)

8

2017/C 53/10

Yhdistetyt asiat C-154/15, C-307/15 ja C-308/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyynnöt, jotka on esittänyt Juzgado de lo Mercantil no 1 de Granada ja Audiencia Provincial de Alicante – Espanja) – Francisco Gutiérrez Naranjo v. Cajasur Banco SAU (C-154/15), Ana María Palacios Martínez v. Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA (BBVA) (C-307/15) sekä Banco Popular Español SA v. Emilio Irles López ja Teresa Torres Andreu (C-308/15) (Ennakkoratkaisupyyntö — Direktiivi 93/13/ETY — Kuluttajasopimukset — Kiinnelainat — Kohtuuttomat ehdot — 4 artiklan 2 kohta — 6 artiklan 1 kohta — Pätemättömyyden toteaminen — Kansallinen tuomioistuin on rajannut kohtuuttoman ehdon pätemättömyyden toteamisen vaikutukset ajallisesti)

8

2017/C 53/11

Yhdistetyt asiat C-164 P ja C-165/15 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.12.2016 – Valittajana Euroopan komissio sekä muina osapuolina Aer Lingus Ltd, Ryanair Designated Activity Company ja Irlanti (Muutoksenhaku — Valtiontuki — Kansallinen lentomatkavero — Eriytettyjen verokantojen soveltaminen — Korkeintaan 300 kilometrin etäisyydellä jäsenvaltion lentoasemasta sijaitseviin kohteisiin lennettäviin lentoihin sovellettava alennettu verokanta — Etu — Valikoivuus — Arviointi siinä tapauksessa, että verotuksellinen toimenpide voi rajoittaa palveluiden tarjoamisen vapautta — Takaisinperintä — Valmistevero)

9

2017/C 53/12

Asia C-201/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Symvoulio tis Epikrateias – Kreikka) – Anonymi Geniki Etairia Tsimenton Iraklis (AGET Iraklis) v. Ypourgos Ergasias, Koinonikis Asfalisis kai Koinonikis Allilengyis (Ennakkoratkaisupyyntö — Direktiivi 98/59/EY — Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — SEUT 49 artikla — Sijoittautumisvapaus — Euroopan unionin perusoikeuskirja — 16 artikla — Elinkeinovapaus — Kansallinen säännöstö, jossa annetaan hallintoviranomaiselle toimivalta vastustaa työntekijöiden joukkovähentämistä arvioituaan työmarkkinatilannetta, yrityksen tilannetta ja kansantalouden etua koskevat edellytykset — Akuutti talouskriisi — Erityisen korkea kansallinen työttömyysaste)

10

2017/C 53/13

Yhdistetyt asiat C-203/15 ja C-698/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyynnöt, jotka on esittänyt Kammarrätten i Stockhom – Ruotsi ja Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) – Yhdistynyt kuningaskunta) – Tele2 Sverige AB v. Post- och telestyrelsen (C-203/15) sekä Secretary of State for the Home Department v. Tom Watson, Peter Brice ja Geoffrey Lewis (C-698/15) (Ennakkoratkaisupyyntö — Sähköinen viestintä — Henkilötietojen käsittely — Sähköisen viestinnän luottamuksellisuus — Suoja — Direktiivi 2002/58/EY — 5, 6 ja 9 artikla ja 15 artiklan 1 kohta — Euroopan unionin perusoikeuskirja — 7, 8 ja 11 artikla ja 52 artiklan 1 kohta — Kansallinen lainsäädäntö — Sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat — Liikenne- ja paikkatietojen yleistä ja erotuksetta tapahtuvaa säilyttämistä koskeva velvollisuus — Kansalliset viranomaiset — Oikeus saada tietoja — Ei tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoelimen ennakkovalvontaa — Yhteensoveltuvuus unionin oikeuden kanssa)

11

2017/C 53/14

Asia C-272/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) – Yhdistynyt kuningaskunta) – Swiss International Air Lines AG v. Secretary of State for Energy and Climate Change ja Environment Agency (Ennakkoratkaisupyyntö — Direktiivi 2003/87/EY — Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä — Velvollisuus palauttaa päästöoikeuksia unionin jäsenvaltioiden ja useimpien kolmansien maiden välisten lentojen osalta — Päätös N:o 377/2013/EU — 1 artikla — Tilapäinen poikkeus — Sveitsissä sijaitseville lentopaikoille saapuvien ja niiltä lähtevien lentojen jättäminen kyseisen poikkeuksen ulkopuolelle — Kolmansien valtioiden välinen erilainen kohtelu — Yhdenvertaista kohtelua koskeva yleinen periaate — Soveltumattomuus)

12

2017/C 53/15

Asia C-327/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Østre Landsret – Tanska) – TDC A/S v. Teleklagenævnet ja Erhvervs- og Vækstministeriet (Ennakkoratkaisupyyntö — Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut — Direktiivi 2002/22/EY — Yleispalvelu — 12 ja 13 artikla — Yleispalveluvelvollisuuksien kustannusten laskeminen — 32 artikla — Pakollisten lisäpalveluiden kustannusten korvaaminen — Välitön oikeusvaikutus — SEUT 107 artiklan 1 kohta ja SEUT 108 artiklan 3 kohta — Tanskassa ja Grönlannissa hoidetut meriturvallisuus- ja meripelastuspalvelut — Kansallinen säännöstö — Pakollisten lisäpalveluiden kustannusten korvaamista koskevan vaatimuksen esittäminen — Kolmen kuukauden määräaika — Vastaavuusperiaate ja tehokkuusperiaate)

13

2017/C 53/16

Asia C-355/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Verwaltungsgerichtshof – Itävalta) – Bietergemeinschaft Technische Gebäudebetreuung GesmbH und Caverion Österreich GmbH v. Universität für Bodenkultur Wien ja VAMED Management und Service GmbH & Co. KG in Wien (Ennakkoratkaisupyyntö — Julkiset hankinnat — Direktiivi 89/665/ETY — Julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvät muutoksenhakumenettelyt — 1 artiklan 3 kohta — Oikeussuojan tarve — 2 a artiklan 2 kohta — Käsite asianomainen tarjoaja — Hankintaviranomaisen lopullisesti poissulkeman tarjoajan oikeus hakea muutosta myöhemmin tehtyyn hankintasopimuksen sopimuspuolen valintaa koskevaan päätökseen)

14

2017/C 53/17

Asia C-444/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunale amministrativo regionale per il Veneto – Italia) – Associazione Italia Nostra Onlus v. Comune di Venezia ym. (Ennakkoratkaisupyyntö — Ympäristö — Direktiivi 2001/42/EY — Tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi — 3 artiklan 3 kohta — Suunnitelmat ja ohjelmat, joista edellytetään ympäristöarviointia ainoastaan, jos jäsenvaltiot määrittelevät, että niillä on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia — Pätevyys EUT-sopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan kannalta — Käsite pienten alueiden käyttö paikallisella tasolla — Kansallinen säännöstö, jossa viitataan asianomaisten alueiden pinta-alaan)

15

2017/C 53/18

Yhdistetyt asiat C-508/15 ja C-509/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyynnöt, jotka on esittänyt Verwaltungsgericht Berlin – Saksa) – Sidika Ucar (C-508/15) ja Recep Kilic (C-509/15) v. Land Berlin (Ennakkoratkaisupyyntö — ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus — Päätös N:o 1/80 — 7 artiklan ensimmäinen kohta — Jäsenvaltion laillisille työmarkkinoille kuuluvan turkkilaisen työntekijän perheenjäsenten oleskeluoikeus — Edellytykset — Turkkilaisen työntekijän ei edellytetä kuuluneen jäsenvaltion laillisille työmarkkinoille perheenjäsenen kolmen ensimmäisen oleskeluvuoden ajan)

16

2017/C 53/19

Asia C-539/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Oberster Gerichtshof – Itävalta) – Daniel Bowman v. Pensionsversicherungsanstalt (Ennakkoratkaisupyyntö — Sosiaalipolitiikka — Euroopan unionin perusoikeuskirja — Direktiivi 2000/78/EY — Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa — 2 artiklan 1 ja 2 kohta — Ikään perustuva syrjintä — Työehtosopimus — Ensimmäiseltä palkkatasolta toiselle palkkatasolle siirtymiseksi sovellettavan etenemisajan pidentäminen — Välillinen ikään perustuva erilainen kohtelu)

16

2017/C 53/20

Asia C-547/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Kúria – Unkari) – Interservice d.o.o. Koper v. Sándor Horváth (Ennakkoratkaisupyyntö — Yhteisön tullikoodeksi — Asetus (ETY) N:o 2913/92 — 96 artikla — Ulkoinen passitusmenettely — Kuljettajan käsite — Tilanne, jossa tavaroita ei ole esitetty tullille määrätullitoimipaikassa — Vastuu — Alihankkijana toimiva kuljettaja, joka on luovuttanut tavarat kuljetuksesta ensisijaisesti vastuussa olevalle määrätullitoimipaikan pysäköintialueella ja ottanut kyseiset tavarat uudelleen haltuunsa kuljetuksen seuraavaa osuutta varten)

17

2017/C 53/21

Asia C-618/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Cour de cassation – Ranska) – Concurrence SARL v. Samsung Electronics France SAS ja Amazon Services Europe Sàrl (Ennakkoratkaisupyyntö — Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Asetus (EY) N:o 44/2001 — Tuomioistuimen toimivalta — Sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva asia — Valikoiva jakeluverkko — Verkon ulkopuolella internetissä tapahtuva jälleenmyynti — Kanne lainvastaisen häiriön kieltämiseksi — Liittymä)

18

2017/C 53/22

Asia C-654/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Högsta domstolen – Ruotsi) – Länsförsäkringar AB v. Matek A/S (Ennakkoratkaisupyyntö — EU-tavaramerkki — Asetus (EY) N:o 207/2009 — 9 artiklan 1 kohdan b alakohta — 15 artiklan 1 kohta — 51 artiklan 1 kohdan a alakohta — Tavaramerkin haltijan yksinoikeuden ulottuvuus — Rekisteröinnin jälkeinen viiden vuoden jakso)

18

2017/C 53/23

Asia C-104/16 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 21.12.2016 – Valittajana Euroopan unionin neuvosto sekä muina osapuolina Saguia el Hamran ja Río de Oron vapautuksen kansallinen rintama (Polisario-rintama) ja Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Ulkosuhteet — Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välillä maatalouden ja kalastuksen alan vapauttamistoimenpiteistä tehty sopimus — Päätös, jolla hyväksytään kansainvälisen sopimuksen tekeminen — Kumoamiskanne — Tutkittavaksi ottaminen — Asiavaltuus — Sopimuksen alueellinen soveltaminen — Sopimuksen tulkinta — Itsemääräämisoikeuden periaate — Sopimusten suhteellisen vaikutuksen periaate)

19

2017/C 53/24

Asia C-343/16 P: Valitus, jonka Europäischen Tier- und Naturschutz e.V. ja Horst Giesen ovat tehneet 20.6.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-595/15, Europäischer Tier- und Naturschutz ja Giesen v. komissio, 14.6.2016 antamasta määräyksestä

20

2017/C 53/25

Asia C-508/16: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de première instance francophone de Bruxelles on esittänyt 26.9.2016 – Karim Boudjellal v. Rauwers Contrôle SA

20

2017/C 53/26

Asia C-559/16: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hamburg (Saksa) on esittänyt 4.11.2016 – Birgit Bossen ym. v. Brussels Airlines NV

20

2017/C 53/27

Asia C-569/16: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesarbeitsgericht (Saksa) on esittänyt 10.11.2016 – Stadt Wuppertal v. Maria Elisabeth Bauer

21

2017/C 53/28

Asia C-570/16: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesarbeitsgericht (Saksa) on esittänyt 10.11.2016 – Volker Willmeroth toiminimen TWI Technische Wartung und Instandsetzung Volker Willmeroth e. K. haltijana v. Martina Broßonn

21

2017/C 53/29

Asia C-572/16: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Berlin (Saksa) on esittänyt 14.11.2016 – INEOS Köln GmbH v. Saksan liittotasavalta

22

2017/C 53/30

Asia C-646/16: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 15.12.2016 – Khadija Jafari ja Zainab Jafari

23

2017/C 53/31

Asia C-663/16 P: Valitus, jonka Lysoform Dr. Hans Rosemann GmbH ja Ecolab Deutschland GmbH ovat tehneet 21.12.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-669/15, Lysoform Dr. Hans Rosemann GmbH ja Ecolab Deutschland GmbH v. Euroopan kemikaalivirasto 12.10.2016 antamasta määräyksestä

25

2017/C 53/32

Asia C-666/16 P: Valitus, jonka Lysoform Dr. Hans Rosemann GmbH ja Ecolab Deutschland GmbH ovat tehneet 21.12.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-543/15, Lysoform Dr. Hans Rosemann GmbH ja Ecolab Deutschland GmbH v. Euroopan kemikaalivirasto 12.10.2016 antamasta määräyksestä

26

 

Unionin yleinen tuomioistuin

2017/C 53/33

Asia T-577/14: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.1.2017 – Gascogne Sack Deutschland GmbH ja Gascogne v. Euroopan unioni (Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu — Kannekirjelmän täsmällisyys — Vanhentuminen — Tutkittavaksi ottaminen — Perusoikeuskirjan 47 artikla — Tuomion antaminen kohtuullisessa ajassa — Aineellinen vahinko — Aiheutuneet tappiot — Maksamatta jätetylle sakolle kertyneet korot — Pankkitakauskulut — Mahdollisuuden menettäminen — Aineeton vahinko — Syy-yhteys)

27

2017/C 53/34

Asia T-699/14: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 11.1.2017 – Topps Europe v. komissio (Kilpailu — Kartellit ja muut yhteistoimintajärjestelyt — Määräävän aseman väärinkäyttö — Teollis- ja tekijänoikeuksien lisensointi jalkapalloon liittyville keräilyesineille — Päätös kantelun hylkäämisestä — Oikeus tutustua asiakirjoihin — Asetuksen (EY) N:o 773/2004 8 artiklan 1 kohta — Ilmeinen arviointivirhe — Merkitykselliset markkinat — Yksinoikeuslisenssi — Yhden tuotemerkin määrääminen — Kohtuuttomat hinnat)

28

2017/C 53/35

Asia T-774/14: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 16.12.2016 – Ica Foods v. EUIPO – San Lucio (GROK) (EU-tavaramerkki — Mitättömyysmenettely — Rekisteröintihakemuksen peruuttaminen — Lausunnon antamisen raukeaminen)

29

2017/C 53/36

Asia T-773/16: Kanne 7.11.2016 – Salehi v. komissio

29

2017/C 53/37

Asia T-845/16: Kanne 30.11.2016 – QG v. komissio

30

2017/C 53/38

Asia T-846/16: Kanne 30.11.2016 – QF v. komissio

31

2017/C 53/39

Asia T-851/16: Kanne 30.11.2016 – Access Info Europe v. komissio

31

2017/C 53/40

Asia T-852/16: Kanne 30.11.2016 – Access Info Europe v. komissio

32

2017/C 53/41

Asia T-866/16: Kanne 22.12.2016 – SilverTours v. EUIPO (billiger mietwagen.de)

33

2017/C 53/42

Asia T-877/16: Kanne 9.12.2016 – Verschuur v. komissio

34

2017/C 53/43

Asia T-879/16: Kanne 14.12.2016 – Sony Interactive Entertainment Europe v. EUIPO – Marpefa (Vieta)

34

2017/C 53/44

Asia T-880/16: Kanne 5.12.2016 – RF v. komissio

35

2017/C 53/45

Asia T-888/16: Kanne 8.12.2016 – BP v. FRA

36

2017/C 53/46

Asia T-892/16: Kanne 19.12.2016 – Apple Sales International ja Apple Operations Europe v. komissio

37

2017/C 53/47

Asia T-896/16: Kanne 20.12.2016 – Puma v. EUIPO – Senator (TRINOMIC)

39

2017/C 53/48

Asia T-901/16: Kanne 21.12.2016 – Elche Club de Fútbol v. komissio

40

2017/C 53/49

Asia T-902/16: Kanne 21.12.2016 – HeidelbergCement v. komissio

40

2017/C 53/50

Asia T-903/16: Kanne 19.12.2016 – RE v. komissio

41

2017/C 53/51

Asia T-905/16: Kanne 22.12.2016 – Chefaro Ireland v. EUIPO – Laboratoires M&L (NUIT PRECIEUSE)

42

2017/C 53/52

Asia T-909/16: Kanne 29.12.2016 – Laboratorios Ern v. EUIPO – Sharma (NRIM Life Sciences)

43

2017/C 53/53

Asia T-910/16: Kanne 23.12.2016 – Hesse v. EUIPO – Wedl & Hofmann (TESTA ROSSA)

44

2017/C 53/54

Asia T-911/16: Kanne 23.12.2016 – Wedl & Hofmann v. EUIPO – Hesse (TESTA ROSSA)

44

2017/C 53/55

Asia T-1/17: Kanne 2.1.2017 – La Mafia Franchises v. EUIPO – Italia (La Mafia SE SIENTA A LA MESA)

45

2017/C 53/56

Asia T-5/17: Kanne 4.1.2017 – Sharif v. neuvosto

46

2017/C 53/57

Asia T-67/16: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 21.12.2016 – fleur ami v. EUIPO – 8 Seasons Design (valaisimet)

47

2017/C 53/58

Asia T-736/16: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 20.12.2016 – Amira ym. v. EKP

47

FI

 

IV Tiedotteet

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

Euroopan unionin tuomioistuin

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/1

Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2017/C 053/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 46, 13.2.2017

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 38, 6.2.2017

EUVL C 30, 30.1.2017

EUVL C 22, 23.1.2017

EUVL C 14, 16.1.2017

EUVL C 6, 9.1.2017

EUVL C 475, 19.12.2016

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

V Ilmoitukset

TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT

Unionin Tuomioistuin

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/2

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 21.12.2016 – Euroopan komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-503/14) (1)

((Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - SEUT 21, SEUT 45 ja SEUT 49 artikla - Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 28 ja 31 artikla - Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus - Luonnollisten henkilöiden verottaminen yhtiöosuuksien vaihdosta saaduista arvonnousuista - Luonnollisten henkilöiden verottaminen arvonnousuista, jotka johtuvat yritys- ja ammattitoiminnan harjoittamiseen liittyvän koko varallisuuden siirrosta - Yksityishenkilöiden maastapoistumisverotus - Veron periminen välittömästi - Luonnollisten henkilöiden, jotka vaihtavat yhtiöosuuksia, erilainen kohtelu sen mukaan, jäävätkö he asumaan valtion alueelle vai siirtävätkö he asuinpaikkansa Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen muun jäsenvaltion alueelle - Luonnollisten henkilöiden, jotka siirtävät yritys- ja ammattitoiminnan harjoittamiseen liittyvän koko varallisuuden yhtiölle, erilainen kohtelu sen mukaan, tehdäänkö siirto yhtiölle, jonka kotipaikka ja tosiasiallinen johto sijaitsevat Portugalin alueella, vai yhtiölle, jonka kotipaikka tai tosiasiallinen johto sijaitsee Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen muun jäsenvaltion alueella - Oikeasuhteisuus))

(2017/C 053/02)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Braga da Cruz ja W. Roels)

Vastaaja: Portugalin tasavalta (asiamiehet: L. Inez Fernandes, M. Rebelo ja M. J. Martins da Silva)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: T. Henze ja K. Petersen)

Tuomiolauselma

1)

Portugalin tasavalta ei ole noudattanut SEUT 21, SEUT 45 ja SEUT 49 artiklan ja Euroopan talousalueesta 2.5.1992 tehdyn sopimuksen 28 ja 31 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut ja pitänyt voimassa luonnollisten henkilöiden tuloverosta annetun lain (Código do Imposto sobre o Rendimento das Pessoas Singulares) 10 §:n 9 momentin a kohdan, jonka nojalla verovelvollisen, jonka ei enää katsota asuvan Portugalin alueella, arvonnousuihin luetaan asuinpaikan muuttumisvuoden verotuksessa arvo, jota ei saman lain 10 §:n 8 momentin mukaisesti verotettu yhtiöosuuksien vaihdon yhteydessä.

2)

Portugalin tasavalta ei ole noudattanut SEUT 49 artiklan ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 31 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut ja pitänyt voimassa saman lain 38 §:n 1 momentin a kohdan, jonka nojalla kyseisessä säännöksessä säädetty verotuksen lykkäys myönnetään vain luonnollisille henkilöille, jotka siirtävät yritys- ja ammattitoiminnan harjoittamiseen liittyvän koko varallisuuden yhtiölle, jonka kotipaikka ja tosiasiallinen johto sijaitsevat Portugalin alueella.

3)

Portugalin tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)

Saksan liittotasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EUVL C 16, 19.1.2015.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 21.12.2016 – Valittajana Euroopan komissio ja muuna osapuolena Hansestadt Lübeck, joka on tullut Flughafen Lübeck GmbH:n sijaan

(Asia C-524/14 P) (1)

((Muutoksenhaku - Valtiontuet - Lentoasemamaksut - SEUT 108 artiklan 2 kohta - SEUT 263 artiklan neljäs kohta - Päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta - Kumoamiskanteen tutkittavaksi ottaminen - Henkilö, jota päätös koskee erikseen - Oikeussuojan tarve - SEUT 107 artiklan 1 kohta - Valikoivuusedellytys))

(2017/C 053/03)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche, R. Sauer ja V. Di Bucci)

Muu osapuoli: Hansestadt Lübeck, joka on tullut Flughafen Lübeck GmbH:n sijaan (edustajat: M. Núñez Müller ja I. Ruck, Rechtsanwälte)

Väliintulijat, jotka tukevat Hansestadt Lübeckin vaatimuksia: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: T. Henze ja K. Petersen) ja Espanjan kuningaskunta (asiamies: M. A. Sampol Pucurull)

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Hansestadt Lübeckin oikeudenkäyntikulut.

3)

Saksan liittotasavalta ja Espanjan kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EUVL C 26, 26.1.2015.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Vestre Landsret – Tanska) – Masco Denmark ApS ja Damixa ApS v. Skatteministeriet

(Asia C-593/14) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Sijoittautumisvapaus - Alikapitalisoituja tytäryhtiöitä koskeva verolainsäädäntö - Lainan saaneen ulkomailla asuvan tytäryhtiön lainastaan maksamien korkojen sisällyttäminen lainan antaneen yhtiön verotettavaan tuloon - Lainan saaneen kotimaisen tytäryhtiön maksamien korkojen vapauttaminen verosta - Verotusvallan tasapuolinen jako jäsenvaltioiden kesken - Tarve torjua veronkiertoa))

(2017/C 053/04)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Vestre Landsret

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Masco Denmark ApS ja Damixa ApS

Vastaaja: Skatteministeriet

Tuomiolauselma

SEUT 49 artiklaa, luettuna yhdessä SEUT 54 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jolla kyseisessä jäsenvaltiossa asuvalle yhtiölle myönnetään siellä asuvan tytäryhtiön maksamia korkoja koskeva verovapautus niiltä osin kuin tytäryhtiö ei ole voinut vähentää vastaavia korkomenoja alikapitalisointitapauksissa sovellettavien, koronvähennysoikeutta rajoittavien säännösten vuoksi mutta jolla suljetaan pois sen oman alikapitalisointia koskevan lainsäädännön soveltamisesta mahdollisesti johtuva vapautus, jos tytäryhtiö asuu toisessa jäsenvaltiossa.

(1)  EUVL C 73, 2.3.2015.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 21.12.2016 – Valittajana Euroopan komissio sekä muina osapuolina World Duty Free Group SA, aiemmin Autogrill España SA (C-20/15 P), sekä Banco Santander SA ja Santusa Holding SL (C-21/15 P)

(Yhdistetyt asiat C-20/15 ja C-21/15 P) (1)

((Muutoksenhaku - Valtiontuet - SEUT 107 artiklan 1 kohta - Verojärjestelmä - Yhteisövero - Vähennys - Sellaisen liikearvon kirjaaminen kuluksi, joka johtuu siitä, että yritys, jonka verotuksellinen kotipaikka on Espanjassa, hankkii vähintään 5 prosentin omistusosuuden sellaisesta yrityksestä, jonka verotuksellinen kotipaikka on tämän jäsenvaltion ulkopuolella - Valtiontuen käsite - Valikoivuutta koskeva edellytys))

(2017/C 053/05)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal, B. Stromsky, C. Urraca Caviedes ja P. Němečková)

Muut osapuolet: World Duty Free Group SA, aiemmin Autogrill España SA (C-20/15 P), sekä Banco Santander SA ja Santusa Holding SL (C-21/15 P) (edustajat: J. L. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro ja R. Calvo Salinero, abogados)

Väliintulijat, jotka tukevat World Duty Free Group SA:n, Banco Santander SA:n ja Santusa Holding SL:n vaatimuksia: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: T. Henze ja K. Petersen), Irlanti (asiamiehet: G. Hodge ja E. Creedon, avustajinaan B. Doherty ja A. Goodman, barristers) ja Espanjan kuningaskunta (asiamies: A. Sampol Pucurull)

Tuomiolauselma

1)

Unionin yleisen tuomioistuimen 7.11.2014 antama tuomio Autogrill España v. komissio (T-219/10, EU:T:2014:939) sekä 7.11.2014 antama tuomio Banco Santander ja Santusa v. komissio (T-399/11, EU:T:2014:938) kumotaan.

2)

Asiat palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen.

3)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

4)

Saksan liittotasavalta, Irlanti ja Espanjan kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EUVL C 81, 9.3.2015.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Oberlandesgericht Celle – Saksa) – Remondis GmbH & Co. KG Region Nord v. Region Hannover

(Asia C-51/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - SEU 4 artiklan 2 kohta - Jäsenvaltioiden kansallisen identiteetin kunnioittaminen olennaisena osana niiden poliittisia ja valtiosäännön rakenteita, myös alueellisen ja paikallisen itsehallinnon osalta - Jäsenvaltioiden sisäinen organisaatio - Alueelliset ja paikalliset julkisyhteisöt - Oikeudellinen väline, jolla luodaan uusi julkisoikeudellinen yksikkö ja järjestetään valtuuksien ja vastuiden siirto julkisten tehtävien suorittamista varten - Julkiset hankinnat - Direktiivi 2004/18/EY - 1 artiklan 2 kohdan a alakohta - Julkisia hankintoja koskevan sopimuksen käsite))

(2017/C 053/06)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Celle

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Remondis GmbH & Co. KG Region Nord

Vastaaja: Region Hannover

Muu osapuoli: Zweckverband Abfallwirtschaft Region Hannover

Tuomiolauselma

Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY 1 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kahden alueellisen tai paikallisen julkisyhteisön tekemä sopimus, jonka perusteella ne antavat määräyksen, joka koskee julkisyhteisöjen yhtymän, joka on julkisoikeudellinen oikeushenkilö, perustamista ja jolla tälle uudelle julkiselle yksikölle annetaan tiettyjä tähän saakka näille julkisyhteisöille kuuluneita valtuuksia, jotka kuuluvat tästä lähtien tälle julkisyhteisöjen yhtymälle, ei ole julkisia hankintoja koskeva sopimus.

Sellainen julkisten tehtävien suorittamista koskevan toimivallan siirto on kyseessä kuitenkin vain silloin, kun siirto koskee sekä siirrettyyn toimivaltaan liittyviä vastuita että tähän toimivaltaan liittyviä valtuuksia siten, että äskettäin toimivaltaiseksi tulleella viranomaisella on itsenäinen päätöksentekovalta ja se on rahoituksellisesti itsenäinen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä.

(1)  EUVL C 155, 11.5.2015.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/6

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Grondwettelijk Hof – Belgia) – Paul Vervloet ym. v. Ministerraad

(Asia C-76/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Valtiontuet - Tuki, jonka Belgian kuningaskunta on myöntänyt Arco-konserniin kuuluville rahoitusalalla toimiville osuuskunnille - Talletusten vakuusjärjestelmä - Direktiivi 94/19/EY - Soveltamisala - Järjestelmä rahoitusalalla toimivien taloudellisten osuuskuntien henkilöjäsenten osuuksien suojaamiseksi ei kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan - SEUT 107 ja SEUT 108 artikla - Komission päätös, jolla tuki julistetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi))

(2017/C 053/07)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Grondwettelijk Hof

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Paul Vervloet, Marc De Wit, Edgard Timperman, Godelieve Van Braekel, Patrick Beckx, Marc De Schryver, Guy Deneire, Steve Van Hoof, Organisme voor de financiering van pensioenen Ogeo Fund, Gemeente Schaarbeek ja Frédéric Ensch Famenne

Vastapuoli: Ministerraad

Muut osapuolet: Arcofin CVBA, Arcopar CVBA ja Arcoplus CVBA

Tuomiolauselma

1)

Talletusten vakuusjärjestelmästä 30.5.1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/19/EY 2 ja 3 artiklaa on tulkittava siten, ettei niillä velvoiteta jäsenvaltiota ottamaan käyttöön rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksia koskevaa, pääasiassa kyseessä olevan kaltaista suojajärjestelmää ja etteivät ne ole esteenä sille, että jäsenvaltio ottaa käyttöön tällaisen järjestelmän, kunhan sillä ei käytännössä vaaranneta kyseisellä direktiivillä jäsenvaltioiden toteutettavaksi määrätyn talletussuojajärjestelmän tehokkuutta, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, ja kunhan se on EUT-sopimuksen ja erityisesti SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan mukainen.

2)

Grondwettelijk Hofin kysymystä tarkasteltaessa esille ei ole tullut yhtään sellaista seikkaa, joka vaikuttaisi valtiontuesta SA.33927 (12/C) (ex 11/NN), jonka Belgia on myöntänyt – Talletussuojajärjestelmä taloudellisten osuuskuntien henkilöjäsenten osuuksien suojaamiseksi, 3.7.2014 annetun komission päätöksen 2014/686/EU pätevyyteen.

3)

SEUT 108 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle suojajärjestelmälle, koska järjestelmä on pantu täytäntöön noudattamatta kyseisessä määräyksessä asetettuja velvollisuuksia.

(1)  EUVL C 171, 26.5.2015.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/7

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Sąd Apelacyjny w Warszawie – Puola) – Biuro podróży ”Partner” sp. z o.o. sp.k. w Dąbrowie Górniczej v. Prezes Urzędu Ochrony Konkurencji i Konsumentów

(Asia C-119/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 93/13/EY - Direktiivi 2009/22/EY - Kuluttajansuoja - Julkisessa rekisterissä olevien kohtuuttomien ehtojen erga omnes -vaikutus - Elinkeinonharjoittajalle, joka on käyttänyt mainittuun rekisteriin kirjattua ehtoa vastaavaksi katsottua ehtoa, määrätty rahamääräinen seuraamus - Elinkeinonharjoittaja, joka ei ole osallistunut menettelyyn, joka on johtanut sopimusehdon kohtuuttoman luonteen toteamiseen - Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla - Käsite ”sellainen kansallinen tuomioistuin, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta”))

(2017/C 053/08)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Apelacyjny w Warszawie

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Biuro podróży ”Partner” sp. z o.o. sp.k. w Dąbrowie Górniczej

Vastapuoli: Prezes Urzędu Ochrony Konkurencji i Konsumentów

Tuomiolauselma

1)

Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklaa, luettuina yhdessä kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista 23.4.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/22/EY 1 ja 2 artiklan kanssa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä sille, että sellaisten yleisten sopimusehtojen käyttämistä, joiden sisältö vastaa ehtoja, jotka on todettu kielletyiksi lainvoimaisella tuomioistuinratkaisulla ja jotka on kirjattu kielletyiksi todettujen yleisten sopimusehtojen kansalliseen rekisteriin, pidetään sellaiseen elinkeinonharjoittajaan nähden, joka ei ole ollut asianosaisena oikeudenkäynnissä, joka on johtanut kyseisten ehtojen kirjaamiseen mainittuun rekisteriin, lainvastaisena menettelynä, edellyttäen, että – mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava – tällä elinkeinonharjoittajalla on oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan sekä sellaisen päätöksen osalta, jolla todetaan vertailtujen ehtojen vastaavuus ja joka koskee kysymystä siitä, ovatko nämä ehdot kaikki kullekin tapaukselle keskeiset olosuhteet huomioon ottaen aineellisesti samanlaiset erityisesti kuluttajien vahingoksi aiheutuviin vaikutuksiin nähden, että sellaisen päätöksen osalta, jolla mahdollisesti vahvistetaan määrätyn rahamääräisen seuraamuksen määrä.

2)

SEUT 267 artiklan kolmatta kohtaa on tulkittava siten, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kaltaista tuomioistuinta, jonka ratkaisuista, jotka on annettu pääasian kaltaisessa oikeusriidassa, voidaan tehdä kassaatiovalitus, ei voida luokitella ”tuomioistuimeksi, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta”.

(1)  EUVL C 198, 15.6.2015.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/8

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.12.2016 – Valittajina Club Hotel Loutraki AE ym. sekä muina osapuolina Euroopan komissio, Helleenien tasavalta ja Organismos Prognostikon Agonon Podosfairou AE (OPAP)

(Asia C-131/15 P) (1)

((Muutoksenhaku - Valtiontuet - Videopeliautomaattien pitäminen pelattavana - Jäsenvaltion myöntämä yksinoikeuslupa - Päätös, jossa todetaan, ettei kyse ole valtiontuesta - SEUT 108 artiklan 3 kohta - Asetus (EY) N:o 659/1999 - 4, 7 ja 13 artikla - Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamatta jättäminen - Vakavien vaikeuksien käsite - Arviointihetki - SEUT 296 artikla - Euroopan unionin perusoikeuskirja - 41 artikla - Perusteluvelvollisuus - Perusoikeuskirjan 47 artikla - Oikeus tuomioistuimen tarjoamaan tehokkaaseen oikeussuojaan - SEUT 107 artiklan 1 kohta - Taloudellisen edun käsite - Ilmoitettujen toimenpiteiden arvioiminen yhdessä))

(2017/C 053/09)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Club Hotel Loutraki AE, Vivere Entertainment AE, Theros International Gaming, Inc., Elliniko Casino Kerkyras, Casino Rodos, Porto Carras AE ja Kazino Aigaiou AE (edustajat: I. Ioannidis, dikigoros, ja S. Pappas, avocat)

Muut osapuolet: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Bouchagiar ja P.-J. Loewenthal), Helleenien tasavalta ja Organismos Prognostikon Agonon Podosfairou AE (OPAP) (edustajat: A. Tomtsis, dikigoros, ja M. Petite, avocat)

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

Club Hotel Loutraki AE, Vivere Entertainment AE, Theros International Gaming, Inc., Elliniko Casino Kerkyras, Casino Rodos, Porto Carras AE ja Kazino Aigaiou AE velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 198, 15.6.2015.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/8

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyynnöt, jotka on esittänyt Juzgado de lo Mercantil no 1 de Granada ja Audiencia Provincial de Alicante – Espanja) – Francisco Gutiérrez Naranjo v. Cajasur Banco SAU (C-154/15), Ana María Palacios Martínez v. Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA (BBVA) (C-307/15) sekä Banco Popular Español SA v. Emilio Irles López ja Teresa Torres Andreu (C-308/15)

(Yhdistetyt asiat C-154/15, C-307/15 ja C-308/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 93/13/ETY - Kuluttajasopimukset - Kiinnelainat - Kohtuuttomat ehdot - 4 artiklan 2 kohta - 6 artiklan 1 kohta - Pätemättömyyden toteaminen - Kansallinen tuomioistuin on rajannut kohtuuttoman ehdon pätemättömyyden toteamisen vaikutukset ajallisesti))

(2017/C 053/10)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisuja pyytäneet tuomioistuimet

Juzgado de lo Mercantil no 1 de Granada ja Audiencia Provincial de Alicante

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Francisco Gutiérrez Naranjo (C-154/15), Ana María Palacios Martínez (C-307/15) ja Banco Popular Español SA (C-308/15)

Vastaajat: Cajasur Banco SAU (C-154/15), Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA (BBVA) (C-307/15) sekä Emilio Irles López ja Teresa Torres Andreu (C-308/15)

Tuomiolauselma

Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle oikeuskäytännölle, jolla rajataan ajallisesti ne palauttamista koskevat vaikutukset, jotka liittyvät elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen sisältyvän ehdon tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kohtuuttomuuden toteamiseen tuomioistuimessa, vain niihin summiin, jotka on maksettu perusteettomasti tällaisen ehdon perusteella sen ratkaisun antamisen jälkeen, jolla tuomioistuin on todennut kohtuuttomuuden.

(1)  EUVL C 228, 13.7.2015. EUVL C 279, 24.8.2015.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/9

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.12.2016 – Valittajana Euroopan komissio sekä muina osapuolina Aer Lingus Ltd, Ryanair Designated Activity Company ja Irlanti

(Yhdistetyt asiat C-164 P ja C-165/15 P) (1)

((Muutoksenhaku - Valtiontuki - Kansallinen lentomatkavero - Eriytettyjen verokantojen soveltaminen - Korkeintaan 300 kilometrin etäisyydellä jäsenvaltion lentoasemasta sijaitseviin kohteisiin lennettäviin lentoihin sovellettava alennettu verokanta - Etu - Valikoivuus - Arviointi siinä tapauksessa, että verotuksellinen toimenpide voi rajoittaa palveluiden tarjoamisen vapautta - Takaisinperintä - Valmistevero))

(2017/C 053/11)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Flynn, D. Grespan, T. Maxian Rusche ja B. Stromsky)

Muut osapuolet: Aer Lingus Ltd (edustajat: K. Bacon, A. Robertson, QC, ja D. Bailey, barrister, solicitor A. Burnsiden valtuuttamana), Ryanair Designated Activity Company, aiemmin Ryanair Ltd (edustajat: B. Kennelly, QC, I. G. Metaxas-Maragkidis, dikigoros, ja E. Vahida, avocat) ja Irlanti, asiamiehinään E. Creedon, J. Quaney ja A. Joyce, avustajinaan E. Regan, SC, ja B. Doherty, BL)

Tuomiolauselma

1)

Unionin yleisen tuomioistuimen 5.2.2015 antama tuomio Aer Lingus vastaan komissio (T 473/12, ei julkaistu, EU:T:2015:78) ja unionin yleisen tuomioistuimen 5.2.2015 antama tuomio Ryanair vastaan komissio (T 500/12, ei julkaistu, EU:T:2015:73) kumotaan siltä osin kuin niissä kumotaan valtiontuesta SA.29064 (11/C, ex 11/NN) – Lentomatkaverokantojen eriyttäminen Irlannissa – 25.7.2012 annetun komission päätöksen 2013/199/EU 4 artikla siltä osin kuin siinä määrätään edunsaajilta takaisin perittäväksi tuki, jonka määrä on mainitun päätöksen 70 perustelukappaleessa vahvistettu 8 euroksi matkustajaa kohti.

2)

Vastavalitukset hylätään.

3)

Aer Lingus Ltd:n ja Ryanair Designated Activity Companyn päätöksestä 2013/199 nostamat kumoamiskanteet hylätään.

4)

Aer Lingus Ltd ja Ryanair Designated Activity Company velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komissiolle sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa että unionin tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

5)

Irlanti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EUVL C 205, 22.6.2015.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/10

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Symvoulio tis Epikrateias – Kreikka) – Anonymi Geniki Etairia Tsimenton Iraklis (AGET Iraklis) v. Ypourgos Ergasias, Koinonikis Asfalisis kai Koinonikis Allilengyis

(Asia C-201/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 98/59/EY - Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - SEUT 49 artikla - Sijoittautumisvapaus - Euroopan unionin perusoikeuskirja - 16 artikla - Elinkeinovapaus - Kansallinen säännöstö, jossa annetaan hallintoviranomaiselle toimivalta vastustaa työntekijöiden joukkovähentämistä arvioituaan työmarkkinatilannetta, yrityksen tilannetta ja kansantalouden etua koskevat edellytykset - Akuutti talouskriisi - Erityisen korkea kansallinen työttömyysaste))

(2017/C 053/12)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Symvoulio tis Epikrateias

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Anonymi Geniki Etairia Tsimenton Iraklis (AGET Iraklis)

Vastaaja: Ypourgos Ergasias, Koinonikis Asfalisis kai Koinonikis Allilengyis

Muu osapuoli: Enosi Ergazomenon Tsimenton Chalkidas

Tuomiolauselma

1)

Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.7.1998 annettua neuvoston direktiiviä 98/59/EY on tulkittava siten, että se ei lähtökohtaisesti ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan työnantaja ei voi, jollei työntekijöiden joukkovähentämistä koskevasta suunnitelmasta ole sovittu työntekijöiden edustajien kanssa, toteuttaa tällaista joukkovähentämistä muutoin kuin siinä tapauksessa, että toimivaltainen kansallinen viranomainen, jolle tästä suunnitelmasta on ilmoitettava, ei kyseisessä säännöstössä säädetyssä määräajassa ja tutkittuaan asiakirja-aineiston ja arvioituaan työmarkkinatilanteen, yrityksen tilanteen ja kansantalouden edun tee perusteltua päätöstä, jolla evätään lupa suunnitellun joukkovähentämisen toteuttamiseen kokonaan tai osittain. Asia on kuitenkin toisin, jos osoittautuu – kun otetaan huomioon ne kolme arviointiperustetta, johon kyseisessä säännöstössä viitataan, ja se tapa, jolla tämä viranomainen konkreettisesti soveltaa näitä arviointiperusteita toimivaltaisten tuomioistuinten valvonnassa –, että kyseisestä säännöstöstä seuraa, että mainitun direktiivin säännökset menettävät tehokkaan vaikutuksensa, ja tämän seikan tutkiminen tarpeen vaatiessa on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että se on pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa esteenä tämän kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä mainitun kaltaiselle kansalliselle säännöstölle.

2)

Jäsenvaltiossa mahdollisesti vallitseva tilanne, jolle ovat ominaisia akuutti talouskriisi ja erittäin suuri työttömyys, ei voi vaikuttaa tämän tuomiolauselman ensimmäisessä kohdassa annettuihin vastauksiin.

(1)  EUVL C 221, 6.7.2015.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/11

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyynnöt, jotka on esittänyt Kammarrätten i Stockhom – Ruotsi ja Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) – Yhdistynyt kuningaskunta) – Tele2 Sverige AB v. Post- och telestyrelsen (C-203/15) sekä Secretary of State for the Home Department v. Tom Watson, Peter Brice ja Geoffrey Lewis (C-698/15)

(Yhdistetyt asiat C-203/15 ja C-698/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Sähköinen viestintä - Henkilötietojen käsittely - Sähköisen viestinnän luottamuksellisuus - Suoja - Direktiivi 2002/58/EY - 5, 6 ja 9 artikla ja 15 artiklan 1 kohta - Euroopan unionin perusoikeuskirja - 7, 8 ja 11 artikla ja 52 artiklan 1 kohta - Kansallinen lainsäädäntö - Sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat - Liikenne- ja paikkatietojen yleistä ja erotuksetta tapahtuvaa säilyttämistä koskeva velvollisuus - Kansalliset viranomaiset - Oikeus saada tietoja - Ei tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoelimen ennakkovalvontaa - Yhteensoveltuvuus unionin oikeuden kanssa))

(2017/C 053/13)

Oikeudenkäyntikielet: ruotsi ja englanti

Ennakkoratkaisuja pyytäneet tuomioistuimet

Kammarrätten i Stockhom ja Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division)

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Tele2 Sverige AB (C-203/15) ja Secretary of State for the Home Department (C-698/15)

Vastapuolet: Post- och telestyrelsen (C-203/15), sekä Tom Watson, Peter Brice ja Geoffrey Lewis (C-698/15)

Muut osapuolet: Open Rights Group, Privacy International ja Law Society of England and Wales

Tuomiolauselma

1)

Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12.7.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi), sellaisena kuin se on muutettuna 25.11.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY, 15 artiklan 1 kohtaa, kun se luetaan Euroopan perusoikeuskirjan 7, 8 ja 11 artiklan ja 52 artiklan 1 kohdan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa rikollisuuden torjumiseksi säädetään kaikkien tilaajien ja rekisteröityjen käyttäjien kaikkien liikenne- ja paikkatietojen yleisestä ja erotuksetta tapahtuvasta säilyttämisestä kaikkien sähköisten viestintävälineiden osalta.

2)

Direktiivin 2002/58, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136, 15 artiklan 1 kohtaa, kun se luetaan perusoikeuskirjan 7, 8 ja 11 artiklan ja 52 artiklan 1 kohdan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa säännellään liikenne- ja paikkatietojen suojaa ja turvaa, erityisesti toimivaltaisten kansallisten viranomaisten oikeutta saada säilytettäviä tietoja, ja jossa ei rikollisuuden torjumisen puitteissa rajoiteta tätä tietojen saantia vain vakavan rikollisuuden torjumisen tarkoitukseen, eikä tietojen saannin edellytykseksi aseteta tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoviranomaisten suorittamaa ennakkovalvontaa, eikä vaadita, että kyseessä olevat tiedot säilytetään unionin alueella.

3)

Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) (muutoksenhakutuomioistuin (Englanti ja Wales) (siviiliasiain jaosto)) (Yhdistynyt kuningaskunta)) esittämä toinen kysymys jätetään tutkimatta.

(1)  EUVL C 221, 6.7.2015. EUVL C 98, 14.3.2016.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/12

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) – Yhdistynyt kuningaskunta) – Swiss International Air Lines AG v. Secretary of State for Energy and Climate Change ja Environment Agency

(Asia C-272/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 2003/87/EY - Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä - Velvollisuus palauttaa päästöoikeuksia unionin jäsenvaltioiden ja useimpien kolmansien maiden välisten lentojen osalta - Päätös N:o 377/2013/EU - 1 artikla - Tilapäinen poikkeus - Sveitsissä sijaitseville lentopaikoille saapuvien ja niiltä lähtevien lentojen jättäminen kyseisen poikkeuksen ulkopuolelle - Kolmansien valtioiden välinen erilainen kohtelu - Yhdenvertaista kohtelua koskeva yleinen periaate - Soveltumattomuus))

(2017/C 053/14)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division)

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Swiss International Air Lines AG

Vastapuolet: Secretary of State for Energy and Climate Change ja Environment Agency

Tuomiolauselma

Poikkeamisesta tilapäisesti kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetusta direktiivistä 2003/87/EY 24.4.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 377/2013/EU tarkastelussa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kannalta ei ole ilmennyt mitään seikkoja, jotka voisivat vaikuttaa kyseisen päätöksen pätevyyteen, siltä osin kuin tilapäistä poikkeusta, josta kyseisen päätöksen 1 artiklassa on säädetty niiden kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 19.11.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/101/EY, 12 artiklan 2 a kohdasta ja 16 artiklasta aiheutuvien vaatimusten osalta, jotka koskevat kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien palauttamista vuoden 2012 aikana Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja useimpien kolmansien maiden välillä liikennöityjen lentojen osalta, ei sovelleta muun muassa Sveitsissä sijaitseville lentopaikoille saapuviin ja niiltä lähteviin lentoihin.

(1)  EUVL C 279, 24.8.2015.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/13

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Østre Landsret – Tanska) – TDC A/S v. Teleklagenævnet ja Erhvervs- og Vækstministeriet

(Asia C-327/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut - Direktiivi 2002/22/EY - Yleispalvelu - 12 ja 13 artikla - Yleispalveluvelvollisuuksien kustannusten laskeminen - 32 artikla - Pakollisten lisäpalveluiden kustannusten korvaaminen - Välitön oikeusvaikutus - SEUT 107 artiklan 1 kohta ja SEUT 108 artiklan 3 kohta - Tanskassa ja Grönlannissa hoidetut meriturvallisuus- ja meripelastuspalvelut - Kansallinen säännöstö - Pakollisten lisäpalveluiden kustannusten korvaamista koskevan vaatimuksen esittäminen - Kolmen kuukauden määräaika - Vastaavuusperiaate ja tehokkuusperiaate))

(2017/C 053/15)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Østre Landsret

Pääasian asianosaiset

Kantaja: TDC A/S

Vastaajat: Teleklagenævnet ja Erhvervs- og Vækstministeriet

Tuomiolauselma

1)

Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) säännöksiä ja etenkin sen 32 artiklaa on tulkittava niin, että ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään sellaisesta pakollisten lisäpalvelujen tarjoamisen korvausjärjestelmästä, jonka mukaan yrityksellä ei ole oikeutta saada jäsenvaltiolta korvausta pakollisen lisäpalvelun tarjoamisen nettokustannuksista silloin, kun muista palveluista, jotka kuuluvat yrityksen yleispalveluvelvollisuuksiin, kyseiselle yritykselle kertyvä ylijäämä on suurempi kuin pakollisen lisäpalvelun tarjoamisesta sille aiheutunut alijäämä.

2)

Direktiiviä 2002/22 on tulkittava niin, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan pakollisten lisäpalvelujen tarjoajaksi nimetyllä yrityksellä on oikeus saada korvausta jäsenvaltiolta kyseisten palvelujen tarjoamisen nettokustannuksista vain siinä tapauksessa, että mainitut kustannukset ovat kyseiselle yritykselle kohtuuton rasite.

3)

Direktiiviä 2002/22 on tulkittava niin, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan yleispalveluvelvollisuuden täyttäjäksi nimetylle yritykselle aiheutuneet nettokustannukset saadaan kaikkien kyseisen palvelun tarjoamiseen liittyvien tulojen ja kaikkien siitä aiheutuneiden kustannusten välisenä erotuksena, mukaan lukien tulot ja kustannukset, jotka yritykselle olisivat aiheutuneet myös siinä tapauksessa, ettei se olisi ollut yleispalvelun tarjoaja.

4)

Pääasian kaltaisissa olosuhteissa sillä, että direktiivin 2002/22 32 artiklassa tarkoitetusta pakollisesta lisäpalvelusta vastaava yritys tarjoaa kyseistä palvelua Tanskan alueen lisäksi myös Grönlannin alueella, ei ole vaikutusta mainitun direktiivin säännösten tulkintaan.

5)

Direktiivin 2002/22 32 artiklaa on tulkittava niin, että sillä on välitön oikeusvaikutus siltä osin kuin siinä kielletään jäsenvaltioita asettamasta pakollisten lisäpalvelujen tarjoamiseen liittyviä kaikkia kustannuksia tai osaa niistä sen yrityksen kannettaviksi, joka vastaa kyseisen palvelun tarjoamisesta.

6)

Vilpittömän yhteistyön periaatetta, vastaavuusperiaatetta ja tehokkuusperiaatetta on tulkittava niin, että ne eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle säännöstölle, jossa yleispalvelusta vastaavalle toimijalle asetetaan kolmen kuukauden määräaika edellisen tilikauden alijäämää koskevien korvausvaatimusten esittämiselle ja kyseinen määräaika alkaa kulua siitä, kun mainitulle toimijalle asetettu määräaika vuosikertomuksen toimittamiselle toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle päättyy, kunhan mainittu määräaika ei ole epäedullisempi kuin määräaika, josta kansallisessa oikeudessa säädetään vastaavan vaatimuksen osalta, ja kunhan se ei ole omiaan tekemään direktiivillä 2002/22 yrityksille annettujen oikeuksien käyttämisestä käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa, minkä tarkastaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

(1)  EUVL C 294, 7.9.2015.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/14

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Verwaltungsgerichtshof – Itävalta) – Bietergemeinschaft Technische Gebäudebetreuung GesmbH und Caverion Österreich GmbH v. Universität für Bodenkultur Wien ja VAMED Management und Service GmbH & Co. KG in Wien

(Asia C-355/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Julkiset hankinnat - Direktiivi 89/665/ETY - Julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvät muutoksenhakumenettelyt - 1 artiklan 3 kohta - Oikeussuojan tarve - 2 a artiklan 2 kohta - Käsite ”asianomainen tarjoaja” - Hankintaviranomaisen lopullisesti poissulkeman tarjoajan oikeus hakea muutosta myöhemmin tehtyyn hankintasopimuksen sopimuspuolen valintaa koskevaan päätökseen))

(2017/C 053/16)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Bietergemeinschaft Technische Gebäudebetreuung GesmbH und Caverion Österreich GmbH

Vastapuolet: Universität für Bodenkultur Wien ja VAMED Management und Service GmbH & Co. KG in Wien

Tuomiolauselma

Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 11.12.2007 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/66/EY, 1 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että tarjoajalta, joka on hankintaviranomaisen lainvoimaisella päätöksellä suljettu pois julkisia hankintoja koskevan sopimuksen tekomenettelystä, evätään mahdollisuus hakea muutosta kyseisen julkista hankintaa koskevan sopimuksen sopimuspuolen valintaa koskevaan päätökseen ja hankintasopimuksen tekemiseen, kun tarjouksia ovat jättäneet ainoastaan mainittu hylätty tarjoaja ja sopimuspuoleksi valittu tarjoaja ja kun ensin mainittu tarjoaja väittää, että sopimuspuoleksi valitun tarjoajan tarjous olisi sekin pitänyt hylätä.

(1)  EUVL C 320, 28.9.2015.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/15

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunale amministrativo regionale per il Veneto – Italia) – Associazione Italia Nostra Onlus v. Comune di Venezia ym.

(Asia C-444/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Ympäristö - Direktiivi 2001/42/EY - Tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi - 3 artiklan 3 kohta - Suunnitelmat ja ohjelmat, joista edellytetään ympäristöarviointia ainoastaan, jos jäsenvaltiot määrittelevät, että niillä on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia - Pätevyys EUT-sopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan kannalta - Käsite ”pienten alueiden” käyttö ”paikallisella tasolla” - Kansallinen säännöstö, jossa viitataan asianomaisten alueiden pinta-alaan))

(2017/C 053/17)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale amministrativo regionale per il Veneto

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Associazione Italia Nostra Onlus

Vastaaja: Comune di Venezia, Ministero per i beni e le attività culturali, Regione Veneto, Ministero delle Infrastrutture e dei Trasporti, Ministero della Difesa – Capitaneria di Porto di Venezia ja Agenzia del Demanio

Muu osapuoli: Società Ca’ Roman Srl

Tuomiolauselma

1)

Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen tutkinnassa ei ole tullut esille mitään seikkaa, joka voisi vaikuttaa tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY 3 artiklan 3 kohdan pätevyyteen EUT-sopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräysten kannalta.

2)

Direktiivin 2001/42 3 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä direktiivin johdanto-osan kymmenennen perustelukappaleen kanssa, on tulkittava siten, että kyseiseen 3 kohtaan sisältyvä käsite ”pien[et] alue[et] paikallisella tasolla” on määriteltävä viittaamalla asianomaisen alueen pinta-alaan seuraavin edellytyksin:

—

suunnitelma tai ohjelma on paikallisen viranomaisen, eikä alueellisen tai kansallisen viranomaisen, valmistelema ja/tai hyväksymä ja

—

tällainen paikallisen viranomaisen toimivalta-alueeseen sisältyvä alue on kooltaan vähäinen suhteessa kyseiseen toimivalta-alueeseen.

(1)  EUVL C 381, 16.11.2015.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/16

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyynnöt, jotka on esittänyt Verwaltungsgericht Berlin – Saksa) – Sidika Ucar (C-508/15) ja Recep Kilic (C-509/15) v. Land Berlin

(Yhdistetyt asiat C-508/15 ja C-509/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus - Päätös N:o 1/80 - 7 artiklan ensimmäinen kohta - Jäsenvaltion laillisille työmarkkinoille kuuluvan turkkilaisen työntekijän perheenjäsenten oleskeluoikeus - Edellytykset - Turkkilaisen työntekijän ei edellytetä kuuluneen jäsenvaltion laillisille työmarkkinoille perheenjäsenen kolmen ensimmäisen oleskeluvuoden ajan))

(2017/C 053/18)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Berlin

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Sidika Ucar (C-508/15) ja Recep Kilic (C-509/15)

Vastaaja: Land Berlin,

Tuomiolauselma

Assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tehdyn assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että siinä annetaan oleskeluoikeus vastaanottavassa jäsenvaltiossa sellaiselle turkkilaisen työntekijän perheenjäsenelle, jolle on annettu lupa saapua kyseiseen jäsenvaltioon perheenyhdistämisen perusteella ja joka on tähän jäsenvaltioon saapumisestaan saakka asunut yhdessä kyseisen turkkilaisen työntekijän kanssa, vaikkei vähintään kolmen vuoden ajanjakso, jona tämä työntekijä on kuulunut laillisille työmarkkinoille, ole alkanut välittömästi kyseisen perheenjäsenen tähän vastaanottavaan jäsenvaltioon saapumisen jälkeen vaan tätä myöhemmin.

(1)  EUVL C 16, 18.1.2016.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/16

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Oberster Gerichtshof – Itävalta) – Daniel Bowman v. Pensionsversicherungsanstalt

(Asia C-539/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Sosiaalipolitiikka - Euroopan unionin perusoikeuskirja - Direktiivi 2000/78/EY - Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa - 2 artiklan 1 ja 2 kohta - Ikään perustuva syrjintä - Työehtosopimus - Ensimmäiseltä palkkatasolta toiselle palkkatasolle siirtymiseksi sovellettavan etenemisajan pidentäminen - Välillinen ikään perustuva erilainen kohtelu))

(2017/C 053/19)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Daniel Bowman

Vastapuoli: Pensionsversicherungsanstalt

Tuomiolauselma

Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY 2 artiklan 1 ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle työehtosopimukselle, jonka mukaan työntekijään, jonka eduksi opintojaksot otetaan huomioon palkkatasolle luokittelussa, sovelletaan pidennystä etenemisajassa ensimmäiseltä palkkatasolta toiselle palkkatasolle, kunhan tällaista pidennystä sovelletaan kaikkiin työntekijöihin, joiden eduksi kyseisten jaksojen huomioon ottamista sovelletaan, ja näin on myös silloin, kun sitä sovelletaan taannehtivasti niihin työntekijöihin, jotka ovat jo saavuttaneet seuraavat palkkatasot.

(1)  EUVL C 27, 25.1.2016.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/17

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Kúria – Unkari) – Interservice d.o.o. Koper v. Sándor Horváth

(Asia C-547/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Yhteisön tullikoodeksi - Asetus (ETY) N:o 2913/92 - 96 artikla - Ulkoinen passitusmenettely - Kuljettajan käsite - Tilanne, jossa tavaroita ei ole esitetty tullille määrätullitoimipaikassa - Vastuu - Alihankkijana toimiva kuljettaja, joka on luovuttanut tavarat kuljetuksesta ensisijaisesti vastuussa olevalle määrätullitoimipaikan pysäköintialueella ja ottanut kyseiset tavarat uudelleen haltuunsa kuljetuksen seuraavaa osuutta varten))

(2017/C 053/20)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Kúria

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Interservice d.o.o. Koper

Vastapuoli: Sándor Horváth

Tuomiolauselma

1)

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 13.4.2005 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 648/2005, 96 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sellaisen kuljettajan käsitettä, joka on velvollinen esittämään tavarat muuttumattomina tullille määrätullitoimipaikassa, on tulkittava siten, että se kattaa kaikki ne henkilöt, mukaan lukien alihankkijana toimivan kuljettajan, jotka tosiasiallisesti suorittavat yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn asetettujen tavaroiden kuljetuksen ja jotka ovat ottaneet kyseisen kuljetuksen vastaan tietoisena siitä, että tavarat oli asetettu kyseiseen menettelyyn.

2)

Asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 648/2005, 96 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että sellainen alihankkijana toimiva kuljettaja, josta on kyse pääasiassa ja joka on yhtäältä luovuttanut tavarat passitusasiakirjoineen kuljetuksesta ensisijaisesti vastuussa olevalle määrätullitoimipaikan pysäköintialueella ja toisaalta ottanut kyseiset tavarat uudelleen haltuunsa kuljetuksen seuraavaa osuutta varten, oli velvollinen varmistautumaan siitä, että tavarat oli esitetty tullille määrätullitoimipaikassa, ja hänen voidaan katsoa olevan vastuussa siitä, ettei tavaroita ole esitetty tullille, vain siinä tapauksessa, että hän ottaessaan mainitut tavarat uudelleen haltuunsa oli tietoinen siitä, ettei passitusmenettely ollut päättynyt sääntöjenmukaisesti, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

(1)  EUVL C 27, 25.1.2016.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/18

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Cour de cassation – Ranska) – Concurrence SARL v. Samsung Electronics France SAS ja Amazon Services Europe Sàrl

(Asia C-618/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa - Asetus (EY) N:o 44/2001 - Tuomioistuimen toimivalta - Sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva asia - Valikoiva jakeluverkko - Verkon ulkopuolella internetissä tapahtuva jälleenmyynti - Kanne lainvastaisen häiriön kieltämiseksi - Liittymä))

(2017/C 053/21)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Concurrence SARL

Vastapuolet: Samsung Electronics France SAS ja Amazon Services Europe Sàrl

Tuomiolauselma

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava, kun kyseessä on tuomioistuimen toimivalta käsitellä tämän säännöksen perusteella vahingonkorvauskanne, joka koskee valikoivan jakeluverkon ulkopuolista myyntiä koskevan kiellon rikkomista eri jäsenvaltioissa ylläpidettyjen sivustojen välityksellä tehdyllä, kyseisessä verkossa myytäviä tavaroita koskevalla myyntitarjouksella, siten, että paikkakuntana, jossa vahinko on sattunut, on pidettävä sen jäsenvaltion aluetta, jossa kyseistä myyntikieltoa suojataan tällä kanteella, kun kantaja väittää myyntinsä vähentyneen kyseisellä alueella.

(1)  EUVL C 38, 1.2.2016.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/18

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Högsta domstolen – Ruotsi) – Länsförsäkringar AB v. Matek A/S

(Asia C-654/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - EU-tavaramerkki - Asetus (EY) N:o 207/2009 - 9 artiklan 1 kohdan b alakohta - 15 artiklan 1 kohta - 51 artiklan 1 kohdan a alakohta - Tavaramerkin haltijan yksinoikeuden ulottuvuus - Rekisteröinnin jälkeinen viiden vuoden jakso))

(2017/C 053/22)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Högsta domstolen

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Länsförsäkringar AB

Vastapuoli: Matek A/S

Tuomiolauselma

[Euroopan unionin] tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 9 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 15 artiklan 1 kohdan ja 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että EU-tavaramerkin rekisteröinnin jälkeisen viiden vuoden ajanjakson aikana sen haltija voi, jos on olemassa sekaannusvaara, kieltää muita käyttämästä elinkeinotoiminnassa merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin sen tavaramerkki, kaikkien niiden tavaroiden tai palveluiden osalta, jotka ovat samoja tai samankaltaisia kuin ne, joita varten kyseinen tavaramerkki on rekisteröity, tarvitsematta osoittaa tämän tavaramerkin tosiasiallista käyttämistä kyseisiin tavaroihin tai palveluihin.

(1)  EUVL C 48, 8.2.2016.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/19

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 21.12.2016 – Valittajana Euroopan unionin neuvosto sekä muina osapuolina Saguia el Hamran ja Río de Oron vapautuksen kansallinen rintama (Polisario-rintama) ja Euroopan komissio

(Asia C-104/16 P) (1)

((Muutoksenhaku - Ulkosuhteet - Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välillä maatalouden ja kalastuksen alan vapauttamistoimenpiteistä tehty sopimus - Päätös, jolla hyväksytään kansainvälisen sopimuksen tekeminen - Kumoamiskanne - Tutkittavaksi ottaminen - Asiavaltuus - Sopimuksen alueellinen soveltaminen - Sopimuksen tulkinta - Itsemääräämisoikeuden periaate - Sopimusten suhteellisen vaikutuksen periaate))

(2017/C 053/23)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: H. Legal, A. de Elera-San Miguel Hurtado ja A. Westerhof Löfflerová)

Muut osapuolet: Saguia el Hamran ja Río de Oron vapautuksen kansallinen rintama (Polisario-rintama) (edustaja: G. Devers, avocat) ja Euroopan komissio (asiamiehet: F. Castillo de la Torre, E. Paasivirta ja B. Eggers)

Väliintulijat, jotka tukevat valittajan vaatimuksia: Belgian kuningaskunta (asiamiehet: C. Pochet ja J.-C. Halleux), Saksan liittotasavalta (asiamies: T. Henze), Espanjan kuningaskunta (asiamiehet: M. Sampol Pucurull ja S. Centeno Huerta), Ranskan tasavalta (asiamiehet: F. Alabrune, G. de Bergues, D. Colas, F. Fize ja B. Fodda), Portugalin tasavalta (asiamiehet: L. Inez Fernandes ja M. Figueiredo), ja Confédération marocaine de l’agriculture et du développement rural (Comader) (edustajat: J.-F. Bellis, M. Struys, A. Bailleux, L. Eskenazi ja R. Hicheri, avocats)

Tuomiolauselma

1)

Unionin yleisen tuomioistuimen 10.12.2015 antama tuomio Polisario-rintama vastaan neuvosto (T-512/12, EU:T:2015:953) kumotaan.

2)

Saguia el Hamran ja Río de Oron vapautuksen kansallisen rintaman (Polisario-rintama) kanne jätetään tutkimatta.

3)

Saguia el Hamran ja Río de Oron vapautuksen kansallinen rintama (Polisario-rintama) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

4)

Belgian kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Portugalin tasavalta, Euroopan komissio ja Confédération marocaine de l’agriculture et du développement rural (Comader) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EUVL C 111, 29.3.2016.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/20

Valitus, jonka Europäischen Tier- und Naturschutz e.V. ja Horst Giesen ovat tehneet 20.6.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-595/15, Europäischer Tier- und Naturschutz ja Giesen v. komissio, 14.6.2016 antamasta määräyksestä

(Asia C-343/16 P)

(2017/C 053/24)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittajat: Europäischer Tier- und Naturschutz e.V. ja Horst Giesen (edustaja: P. Brockmann, Rechtsanwalt)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on hylännyt valituksen 12.1.2017 antamallaan määräyksellä ja päättänyt, että valittajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/20

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de première instance francophone de Bruxelles on esittänyt 26.9.2016 – Karim Boudjellal v. Rauwers Contrôle SA

(Asia C-508/16)

(2017/C 053/25)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de première instance francophone de Bruxelles

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Karim Boudjellal

Vastapuoli: Rauwers Contrôle SA

Unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on 11.1.2017 antamallaan määräyksellä todennut, että se ei selvästi ole toimivaltainen vastaamaan Tribunal de première instance francophone de Bruxellesin esittämiin kysymyksiin.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/20

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hamburg (Saksa) on esittänyt 4.11.2016 – Birgit Bossen ym. v. Brussels Airlines NV

(Asia C-559/16)

(2017/C 053/26)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Hamburg

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Birgit Bossen, Anja Bossen ja Gudula Gräßmann

Vastaaja: Brussels Airlines NV

Ennakkoratkaisukysymys

Onko asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 7 artiklan 1 kohdan toista virkettä tulkittava siten, että käsite ”lennon pituus” koskee yksinomaan isoympyräratamenetelmällä mitattavaa suoraa välimatkaa lähtöpaikan ja viimeisen määräpaikan välillä siitä riippumatta, minkä pituinen matka tosiasiallisesti on lennetty?

(1)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1)

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/21

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesarbeitsgericht (Saksa) on esittänyt 10.11.2016 – Stadt Wuppertal v. Maria Elisabeth Bauer

(Asia C-569/16)

(2017/C 053/27)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesarbeitsgericht

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Stadt Wuppertal

Vastapuoli: Maria Elisabeth Bauer

Ennakkoratkaisukysymys

Onko työsuhteen aikana kuolleen työntekijän perillisellä tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (1) 7 artiklan tai Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan mukaan oikeus saada rahallinen korvaus työntekijälle ennen kuolemaa kuuluneesta vähimmäisvuosilomasta, mikä suljetaan pois Saksan liittotasavallan vuosilomalain (Bundesurlaubsgesetz, BUrlG) 7 §:n 4 momentissa, luettuna yhdessä siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch, BGB) 1922 §:n 1 momentin kanssa?

(1)  EUVL 2003, L 299, s. 9.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/21

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesarbeitsgericht (Saksa) on esittänyt 10.11.2016 – Volker Willmeroth toiminimen TWI Technische Wartung und Instandsetzung Volker Willmeroth e. K. haltijana v. Martina Broßonn

(Asia C-570/16)

(2017/C 053/28)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesarbeitsgericht

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Volker Willmeroth toiminimen TWI Technische Wartung und Instandsetzung Volker Willmeroth e. K. haltijana

Vastapuoli: Martina Broßonn

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko työsuhteen aikana kuolleen työntekijän perillisellä tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (1) 7 artiklan tai Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan mukaan oikeus saada rahallinen korvaus työntekijälle ennen kuolemaa kuuluneesta vähimmäisvuosilomasta, mikä suljetaan pois Saksan liittotasavallan vuosilomalain (Bundesurlaubsgesetz, BUrlG) 7 §:n 4 momentissa, luettuna yhdessä siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch, BGB) 1922 §:n 1 momentin kanssa?

2)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Päteekö tämä myös silloin, kun kyse oli kahden yksityishenkilön välisestä työsuhteesta?

(1)  EUVL 2003, L 299, s. 9.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/22

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Berlin (Saksa) on esittänyt 14.11.2016 – INEOS Köln GmbH v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-572/16)

(2017/C 053/29)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Berlin

Pääasian asianosaiset

Kantaja: INEOS Köln GmbH

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Ennakkoratkaisukysymys

Estävätkö kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (1) 10 a artiklan säännökset sekä päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti 27.4.2011 annetun komission päätöksen (2011/278/EU) (2) säännökset sellaisen kansallisen sääntelyn, jossa säädetään päästökauppakauden 2013–2020 osalta aineellisoikeudellisesta preklusiivisesta määräajasta, jota sovelletaan muulloin kuin määräaikana jätettyihin hakemuksiin, jotka koskevat maksuttomien päästöoikeuksien jakoa vakiintuneille laitoksille, ja jossa suljetaan pois mahdollisuus sellaisten virheiden korjaamiseen tai (puutteellisten) tietojen täydentämiseen päästöoikeuksien jakoa koskevassa hakemuksessa, jotka todetaan vasta jäsenvaltion asettaman määräajan umpeuduttua?

(1)  EUVL 2003, L 275, s. 32.

(2)  EUVL 2011, L 130, s. 1.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/23

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 15.12.2016 – Khadija Jafari ja Zainab Jafari

(Asia C-646/16)

(2017/C 053/30)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Khadija Jafari ja Zainab Jafari

Muu osapuoli: Bundesamt für Fremdenwesen und Asyl

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 (1) (uudelleenlaadittu) (jäljempänä Dublin III -asetus) 2 artiklan m alakohdan, 12 artiklan ja 13 artiklan tulkitsemisessa otettava huomioon muita säädöksiä, joihin Dublin III -asetuksella on liittymäkohtia, vai onko mainituille säännöksille annettava niistä erillinen merkitys?

2)

Siinä tapauksessa, että Dublin III -asetuksen säännöksiä on tulkittava erillään muista säädöksistä:

a)

Onko pääasioiden, joille on tunnusomaista tapahtumien ajoittuminen ajanjaksoon, jolla asiaan liittyvien valtioiden kansalliset viranomaiset olivat tekemisissä poikkeuksellisen suuren niiden alueen läpi kauttakulkua vaativien ihmisten määrän kanssa, tilanteessa yhden jäsenvaltion tosiasiallisesti sietämä maahantulo alueelleen pelkästään kauttakulkua tämän jäsenvaltion läpi ja kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemistä toisessa jäsenvaltiossa varten katsottava Dublin III -asetuksen 2 artiklan m alakohdassa ja 12 artiklassa tarkoitetuksi viisumiksi?

Mikäli toisen kysymyksen a kohtaan vastataan myöntävästi:

b)

Onko kauttakulkua varten tapahtuvan maahantulon tosiasiallisen sietämisen osalta katsottava, että ”viisumin” voimassaolo päättyy kyseisestä jäsenvaltiosta lähdettäessä?

c)

Onko kauttakulkua varten tapahtuvan maahantulon tosiasiallisen sietämisen osalta katsottava, että ”viisumi” on yhä voimassa, kun kyseisestä jäsenvaltiosta ei ole vielä lähdetty, vai päättyykö ”viisumin” voimassaolo tapahtumatta jääneestä lähdöstä huolimatta sinä ajankohtana, jona hakija luopuu lopullisesti tavoitteestaan matkustaa toiseen jäsenvaltioon?

d)

Johtaako hakijan luopuminen tavoitteestaan matkustaa alun perin päämääränä pitämäänsä jäsenvaltioon siihen, että on kyse Dublin III -asetuksen 12 artiklan 5 kohdan mukaisesti ”viisumin” myöntämisen jälkeen tapahtuneesta petollisesta menettelystä, minkä vuoksi ”viisumin” myöntänyt jäsenvaltio ei ole vastuussa hakemuksen käsittelystä?

Mikäli toisen kysymyksen a kohtaan vastataan kieltävästi:

e)

Onko Dublin III -asetuksen 13 artiklan 1 kohtaan sisältyvä ilmaisu ”ylittänyt jäsenvaltion rajan luvattomasti maitse, meritse tai lentoteitse kolmannesta maasta käsin” ymmärrettävä siten, ettei pääasioissa vallitsevissa erityisissä tilanteissa ole kyse ulkorajan luvattomasta ylittämisestä?

3)

Siinä tapauksessa, että Dublin III -asetuksen säännöksiä on tulkittava ottaen huomioon muita säädöksiä:

a)

Onko sen arvioinnissa, onko kyse Dublin III -asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta rajan ”luvattomasta ylittämisestä”, otettava erityisesti huomioon se, täyttyvätkö Schengenin rajasäännöstön – erityisesti pääasioissa maahantuloajankohdan vuoksi merkityksellisen henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä 15.3.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 (2) 5 artiklan – mukaiset maahantulon edellytykset?

Mikäli kolmannen kysymyksen a kohtaan vastataan kieltävästi:

b)

Mitkä unionin oikeuden säännökset on erityisesti otettava huomioon, kun arvioidaan, onko kyse Dublin III -asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta rajan ”luvattomasta ylittämisestä”?

Mikäli kolmannen kysymyksen a kohtaan vastataan myöntävästi:

c)

Onko pääasioiden, joille on tunnusomaista tapahtumien ajoittuminen ajanjaksoon, jolla asiaan liittyvien valtioiden kansalliset viranomaiset olivat tekemisissä poikkeuksellisen suuren niiden alueen läpi kauttakulkua vaativien ihmisten määrän kanssa, tilanteessa yhden jäsenvaltion kyseiseen tapaukseen liittyviä seikkoja tutkimatta tosiasiallisesti sietämä maahantulo alueelleen pelkästään kauttakulkua tämän jäsenvaltion läpi ja kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemistä toisessa jäsenvaltiossa varten katsottava Schengenin rajasäännöstön 5 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetuksi maahantulon sallimiseksi?

Mikäli kolmannen kysymyksen a ja c kohtaan vastataan myöntävästi:

d)

Johtaako maahantulon salliminen Schengenin rajasäännöstön 5 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisesti siihen, että kyseessä on Schengenin rajasäännöstön 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua viisumia vastaava lupa ja näin ollen Dublin III -asetuksen 2 artiklan m alakohdan mukainen ”viisumi”, minkä vuoksi sovellettaessa Dublin III -asetuksen säännöksiä hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi on otettava huomioon myös sen 12 artikla?

Mikäli kolmannen kysymyksen a, c ja d kohtaan vastataan myöntävästi:

e)

Onko kauttakulkua varten tapahtuvan maahantulon tosiasiallisen sietämisen osalta katsottava, että ”viisumin” voimassaolo päättyy kyseisestä jäsenvaltiosta lähdettäessä?

f)

Onko kauttakulkua varten tapahtuvan maahantulon tosiasiallisen sietämisen osalta katsottava, että ”viisumi” on yhä voimassa, kun kyseisestä jäsenvaltiosta ei ole vielä lähdetty, vai päättyykö ”viisumin” voimassaolo tapahtumatta jääneestä lähdöstä huolimatta sinä ajankohtana, jona hakija luopuu lopullisesti tavoitteestaan matkustaa toiseen jäsenvaltioon?

g)

Johtaako hakijan luopuminen tavoitteestaan matkustaa alun perin päämääränä pitämäänsä jäsenvaltioon siihen, että on kyse Dublin III -asetuksen 12 artiklan 5 kohdan mukaisesti ”viisumin” myöntämisen jälkeen tapahtuneesta petollisesta menettelystä, minkä vuoksi ”viisumin” myöntänyt jäsenvaltio ei ole vastuussa hakemuksen käsittelystä?

Mikäli kolmannen kysymyksen a ja c kohtaan vastataan myöntävästi mutta d kohtaan kieltävästi:

h)

Onko Dublin III -asetuksen 13 artiklan 1 kohtaan sisältyvä ilmaisu ”ylittänyt jäsenvaltion rajan luvattomasti maitse, meritse tai lentoteitse kolmannesta maasta käsin” ymmärrettävä siten, ettei Schengenin rajasäännöstön 5 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetuksi maahantulon sallimiseksi luokiteltavaa rajanylittämistä katsota pääasioissa vallitsevissa erityisissä tilanteissa ulkorajan luvattomaksi ylittämiseksi?

(1)  EUVL 2013, L 180, s. 31.

(2)  Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15.3.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 562/2006 (EUVL 2006, L 105, s. 1).

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/25

Valitus, jonka Lysoform Dr. Hans Rosemann GmbH ja Ecolab Deutschland GmbH ovat tehneet 21.12.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-669/15, Lysoform Dr. Hans Rosemann GmbH ja Ecolab Deutschland GmbH v. Euroopan kemikaalivirasto 12.10.2016 antamasta määräyksestä

(Asia C-663/16 P)

(2017/C 053/31)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Lysoform Dr. Hans Rosemann GmbH ja Ecolab Deutschland GmbH (edustajat: asianajajat M. Grunchard, K. Van Maldegem ja P. Sellar,)

Muu osapuoli: Euroopan kemikaalivirasto

Vaatimukset

—

unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-669/15 antama määräys on kumottava

—

tutkittavaksi ottaminen on ratkaistava ja asia on palautettava takaisin unionin yleiseen tuomioistuimeen asiakysymyksen ratkaisemiseksi

—

toissijaisesti asia on palautettava takaisin unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se ratkaisee katajien riidanalaisen toimen kumoamisvaatimuksen tutkittavaksi ottamisen ja tämän jälkeen ratkaisee asiakysymyksen

—

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan luettuna oikeudenkäyntiväitteeseen unionin yleisessä tuomioistuimessa liittyvät kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi ja sovelsi oikeussääntöä virheellisesti ja tästä syystä teki oikeudellisen virheen jättäessään kantajien riidanalaisen toimen kumoamisvaatimuksen tutkimatta.

Kantajat väittävät erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin teki useita päättely- ja tulkintavirheitä kantajien tilanteeseen sovellettavan oikeudellisen kehyksen suhteen. Tästä syystä unionin yleinen tuomioistuin teki seuraavat oikeudelliset virheet:

—

unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti työjärjestyksensä 130 artiklan 1 kohtaa arvioidessaan tapauksen asiakysymystä

—

unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti työjärjestyksensä 130 artiklan 7 kohtaa, koska se ei lykännyt ratkaisuaan tutkittavaksi ottamisesta siihen saakka, kunnes sille oli esitetty täysi selvitys tapauksen asiakysymyksestä.

Jättäessään kantajien vaatimuksen tutkimatta unionin yleinen tuomioistuin myös loukkasi kantajien puolustautumisoikeuksia, niiden oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa ja perusteluvelvollisuutta, jotka kuuluvat yksilöiden perusoikeuksiin ja täten EU-oikeuden yleisperiaatteisiin.

Näistä syistä valittajat vaativat, että unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-669/15 antama määräys on kumottava ja että unionin tuomioistuin ratkaisee tutkittavaksi ottamisen ja palauttaa asiaan unionin yleiseen tuomioistuimeen asiakysymyksen ratkaisemiseksi.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/26

Valitus, jonka Lysoform Dr. Hans Rosemann GmbH ja Ecolab Deutschland GmbH ovat tehneet 21.12.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-543/15, Lysoform Dr. Hans Rosemann GmbH ja Ecolab Deutschland GmbH v. Euroopan kemikaalivirasto 12.10.2016 antamasta määräyksestä

(Asia C-666/16 P)

(2017/C 053/32)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Lysoform Dr. Hans Rosemann GmbH ja Ecolab Deutschland GmbH (edustajat: asianajajat M. Grunchard, K. Van Maldegem ja P. Sellar,)

Muu osapuoli: Euroopan kemikaalivirasto

Vaatimukset

—

unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-543/15 antama määräys on kumottava

—

tutkittavaksi ottaminen on ratkaistava ja asia on palautettava takaisin unionin yleiseen tuomioistuimeen asiakysymyksen ratkaisemiseksi

—

toissijaisesti asia on palautettava takaisin unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se ratkaisee katajien riidanalaisen toimen kumoamisvaatimuksen tutkittavaksi ottamisen ja tämän jälkeen ratkaisee asiakysymyksen

—

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan luettuna oikeudenkäyntiväitteeseen unionin yleisessä tuomioistuimessa liittyvät kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi ja sovelsi oikeussääntöä virheellisesti ja tästä syystä teki oikeudellisen virheen jättäessään kantajien riidanalaisen toimen kumoamisvaatimuksen tutkimatta.

Kantajat väittävät erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin teki useita päättely- ja tulkintavirheitä kantajien tilanteeseen sovellettavan oikeudellisen kehyksen suhteen. Tästä syystä unionin yleinen tuomioistuin teki seuraavat oikeudelliset virheet:

—

unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti työjärjestyksensä 130 artiklan 1 kohtaa arvioidessaan tapauksen asiakysymystä

—

unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti työjärjestyksensä 130 artiklan 7 kohtaa, koska se ei lykännyt ratkaisuaan tutkittavaksi ottamisesta siihen saakka, kunnes sille oli esitetty täysi selvitys tapauksen asiakysymyksestä.

Jättäessään kantajien vaatimuksen tutkimatta unionin yleinen tuomioistuin myös loukkasi kantajien puolustautumisoikeuksia, niiden oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa ja perusteluvelvollisuutta, jotka kuuluvat yksilöiden perusoikeuksiin ja täten EU-oikeuden yleisperiaatteisiin.

Näistä syistä valittajat vaativat, että unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-543/15 antama määräys on kumottava ja että unionin tuomioistuin ratkaisee tutkittavaksi ottamisen ja palauttaa asiaan unionin yleiseen tuomioistuimeen asiakysymyksen ratkaisemiseksi.

Unionin yleinen tuomioistuin

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/27

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.1.2017 – Gascogne Sack Deutschland GmbH ja Gascogne v. Euroopan unioni

(Asia T-577/14) (1)

((Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Kannekirjelmän täsmällisyys - Vanhentuminen - Tutkittavaksi ottaminen - Perusoikeuskirjan 47 artikla - Tuomion antaminen kohtuullisessa ajassa - Aineellinen vahinko - Aiheutuneet tappiot - Maksamatta jätetylle sakolle kertyneet korot - Pankkitakauskulut - Mahdollisuuden menettäminen - Aineeton vahinko - Syy-yhteys))

(2017/C 053/33)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Gascogne Sack Deutschland GmbH, kotipaikka Wieda (Saksa) ja Gascogne, kotipaikka Saint-Paul-les-Dax (Ranska) (edustajinaan: asianajajat F. Puel, E. Durand ja L. Marchal)

Vastaaja: Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin (asiamiehinään: aluksi M. A. Placco, sitten M. J. Inghelram ja S. Chantre)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan komissio (asiamiehinään: N. Khan, V. Bottka ja P. van Nuffel)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 268 artiklaan perustuva vaatimus sen vahingon korvaamiseksi, joka kantajille on väitetysti aiheutunut unionin yleisessä tuomioistuimessa 16.11.2011 annettuun tuomioon Groupe Gascogne v. komissio (T-72/06, ei julkaistu, EU:T:2011:671) ja 16.11.2011 annettuun tuomioon Sachsa Verpackung v. komissio (T-79/06, ei julkaistu, EU:T:2011:674) johtaneissa asioissa käytyjen oikeudenkäyntien keston vuoksi

Tuomiolauselma

1)

Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin, velvoitetaan maksamaan Gascognelle 47 064,33 euron suuruinen korvaus aineellisesta vahingosta, joka tälle yritykselle on aiheutunut siitä, että 16.11.2011 annettuun tuomioon Groupe Gascogne v. komissio (T-72/06, ei julkaistu, EU:T:2011:671) ja 16.11.2011 annettuun tuomioon Sachsa Verpackung v. komissio (T-79/06, ei julkaistu, EU:T:2011:674) johtaneissa asioissa ei annettu tuomiota kohtuullisessa ajassa. Korvaukseen on lisättävä hyvityskorot, jotka lasketaan 4.8.2014 lukien tämän tuomion julistamiseen asti ja Eurostatin (Euroopan unionin tilastotoimiston) siinä jäsenvaltiossa, johon tämä yritys on sijoittautunut, kyseisellä aikavälillä toteaman vuotuisen inflaatioprosentin mukaisesti.

2)

Unioni, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin, velvoitetaan maksamaan Gascogne Sack Deutschland GmbH:lle 5 000 euron korvaus ja Gascognelle 5 000 euron korvaus aineettomasta vahingosta, joka näille yrityksille on aiheutunut siitä, ettei asioissa T-72/06 ja T-79/06 annettu tuomiota kohtuullisessa ajassa.

3)

Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin korvauksiin lisätään viivästyskorot, jotka lasketaan tämän tuomion julistamisesta siihen asti, kunnes korvaus on kokonaan maksettu, sen korkokannan mukaisesti, jonka määrä vastaa Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltamaa korkokantaa korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä.

4)

Kanne hylätään muilta osin.

5)

Unioni, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Gascogne Sack Deutschlandille ja Gascognelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut sekä 2.2.2015 annettuun määräykseen Gascogne Sack Deutschland ja Gascogne v. Euroopan unioni (T-577/14, ei julkaistu, EU:T:2015:80) johtaneesta oikeudenkäyntiväitteestä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

6)

Gascogne Sack Deutschland ja Gascogne sekä unioni, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, jotka liittyvät tähän tuomioon johtaneeseen kanteeseen.

7)

Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EUVL C 351, 6.10.2014.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/28

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 11.1.2017 – Topps Europe v. komissio

(Asia T-699/14) (1)

((Kilpailu - Kartellit ja muut yhteistoimintajärjestelyt - Määräävän aseman väärinkäyttö - Teollis- ja tekijänoikeuksien lisensointi jalkapalloon liittyville keräilyesineille - Päätös kantelun hylkäämisestä - Oikeus tutustua asiakirjoihin - Asetuksen (EY) N:o 773/2004 8 artiklan 1 kohta - Ilmeinen arviointivirhe - Merkitykselliset markkinat - Yksinoikeuslisenssi - Yhden tuotemerkin määrääminen - Kohtuuttomat hinnat))

(2017/C 053/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Topps Europe Ltd (Milton Keynes, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: aluksi R. Vidal ja A. Penny, solicitors sekä B. Kennelly, QC, sitten R. Subiotto, QC, ja asianajaja A. Cleenewerck de Crayencour, ja lopuksi T. de la Mare, QC)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Jimeno Fernández ja M. Farley)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Kansainvälinen jalkapalloliitto (FIFA) (Zürich, Sveitsi) (edustajat: A. Barav ja D. Reymond) ja Panini SpA (Modena, Italia) (edustajat: asianajajat F. Wijckmans, F. Tuytschaever ja M. Varga)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota komission päätös C(2014) 5123 final, jossa hylättiin kantajan tekemä kantelu asiassa AT.39899 – Teollis- ja tekijänoikeuksien lisensointi jalkapalloon liittyville keräilyesineille.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Topps Europe Ltd vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission, Kansainvälisen jalkapalloliiton (FIFA) ja Panini Spa:n oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 448, 15.12.2014.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/29

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 16.12.2016 – Ica Foods v. EUIPO – San Lucio (GROK)

(Asia T-774/14) (1)

((EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - Rekisteröintihakemuksen peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen))

(2017/C 053/35)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Ica Foods SpA (Pomezia, Italia) (edustaja: asianajaja A. Nespega)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: L. Rampini)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: San Lucio Srl (San Gervasio Bresciano, Italia) (edustaja: asianajaja F. Sangiacomo)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 9.9.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 1815/2013-2), joka koskee San Lucio Srl:n ja Ica Foods SpA:n välistä mitättömyysmenettelyä.

Määräysosa

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Ica Foods SpA ja San Lucio Srl vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne kumpikin velvoitetaan korvaamaan puolet Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) oikeudenkäyntikuluista.

(1)  EUVL C 26, 26.1.2015.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/29

Kanne 7.11.2016 – Salehi v. komissio

(Asia T-773/16)

(2017/C 053/36)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Dominik Salehi (Bremen, Saksa) (edustaja: asianajaja C. Drews)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

vahvistamaan, että vastaaja on rikkonut asetuksen (EY) N:o 539/2001 (jota on muutettu asetuksella (EU) N:o 1289/2013) 1 artiklan 4 kohtaa, koska se on jättänyt kantajan 1.7.2016 ja 16.9.2016 päivättyjen asiakirjojen osalta toteuttamatta mainitussa säännöksessä säädettyjä toimenpiteitä ja toimittamatta kantajalle ilmoitusta

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: Vastavuoroisuusperiaatteen loukkaaminen Visa Waiver Program Improvement and Terrorist Travel Prevention Act of 2015:n tiukalla soveltamisella

2)

Toinen kanneperuste: Vastaajan passiivisuus

Kantaja väittää, ettei komissio ole toteuttanut luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, 15.3.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 (EYVL 2001, L 81, s. 1) 1 artiklan 4 kohdan e alakohdan i alakohdan mukaisia toimenpiteitä.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/30

Kanne 30.11.2016 – QG v. komissio

(Asia T-845/16)

(2017/C 053/37)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: QG (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat L. Ruiz Ezquerra, R. Oncina Borrego, I. Sobrepera Millet ja A. Hernández Pardo)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

toteamaan, että valtiontuesta SA.29769 (2013/C) (ex 2013/NN), jonka Espanja on toteuttanut eräiden jalkapalloseurojen hyväksi, 4.6.2016 tehdyllä komission päätöksellä rikottiin SEUT 107 artiklan 1 kohta ja SEUT 108 artiklan 1 kohtaa, koska lailla nro 10/1990 neljälle jalkapalloseuralle annetusta luvasta osallistua useisiin sarjoihin seuraava mahdollisuus konsolidoida tilinpäätökset merkitsee valtiontukea, kuten myös alennetun verokannan soveltaminen yhtiöverotuksessa, ja Euroopan komission olisi pitänyt todeta tämä päätöksessään;

—

tämän seurauksena kumoamaan kyseisen toimenpiteen ja velvoittamaan Espanjan perimään takaisin sisämarkkinoille soveltumattoman tuen. Tämän lisäksi vastaaja on nimenomaisesti velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi SEUT 107 artiklan 1 kohdan ja SEUT 108 artiklan 1 kohdan rikkomiseen.

Kantaja, joka on koripalloseura, hyväksyy riidanalaisen toimenpiteen siltä osin kuin komissio totesi siinä, että lailla nro 10/1990 käyttöön otettua toimenpidettä, jolla tietyille jalkapalloseuroille myönnettiin alennetun verokannan muodossa suosiva kohtelu yhtiöveron osalta, oli pidettävä sisämarkkinoille soveltumattomana valtiontukena.

Kantaja katsoo kuitenkin, että komission olisi pitänyt tehdä sama päätelmä sen veroedun osalta, joka myöskin myönnettiin lailla nro 10/1990 ja joka muodostui tietyille jalkapalloseuroille annetusta luvasta pelata useassa sarjassa.

Ainoastaan ne seurat, jotka voivat osallistua usean sarjan ammattilaiskilpailuihin, voivat konsolidoida jalkapalloon ja koripalloon – jotka ovat pääasialliset urheilulajit Euroopassa – liittyvät tilinpäätökset, mikä vaikuttaa suoraan yhtiöveron veropohjan laskemiseen. Tilinpäätösten konsolidoinnilla näet voidaan vähentää jalkapallosta saatuja merkittäviä tuloja koripallosta kertyneillä tappioilla siten, että yhtiöveron veropohja on olennaisesti pienempi, kuten myös maksettavan veron määrä.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/31

Kanne 30.11.2016 – QF v. komissio

(Asia T-846/16)

(2017/C 053/38)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: QF (Barcelona, Espanja) (edustajat: asianajajat L. Ruiz Ezquerra, R. Oncina Borrego, I. Sobrepera Millet ja A. Hernández Pardo)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

toteamaan, että valtiontuesta SA.29769 (2013/C) (ex 2013/NN), jonka Espanja on toteuttanut eräiden jalkapalloseurojen hyväksi, 4.6.2016 tehdyllä komission päätöksellä rikottiin SEUT 107 artiklan 1 kohta ja SEUT 108 artiklan 1 kohtaa, koska lailla nro 10/1990 neljälle jalkapalloseuralle annetusta luvasta osallistua useisiin sarjoihin seuraava mahdollisuus konsolidoida tilinpäätökset merkitsivät valtiontukea, kuten myös alennetun verokannan soveltaminen yhtiöverotuksessa, ja Euroopan komission olisi pitänyt todeta tämä päätöksessään;

—

tämän seurauksena kumoamaan kyseisen toimenpiteen ja velvoittamaan Espanjan perimään takaisin sisämarkkinoiden kanssa yhteensoveltumattoman tuen. Tämän lisäksi vastaaja on nimenomaisesti velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat, joihin on vedottu asiassa T-845/16, QG v. komissio, nostetun kanteen tueksi.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/31

Kanne 30.11.2016 – Access Info Europe v. komissio

(Asia T-851/16)

(2017/C 053/39)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Access Info Europe (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat O. Brouwer, E. Raedts ja J. Wolfhagen)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan 19.9.2016 annetun komission päätöksen C(2016) 6029, jolla kantajalta evättiin oikeus saada tutustua asiakirjoihin, joihin tämä oli pyytänyt saada tutustua asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) mukaisesti

—

velvoittamaan komissio korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio sovelsi virheellisesti asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmatta luetelmakohtaa katsomalla, että oikeus saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin vahingoittaisi vakavasti kansainvälisiä suhteita.

2.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio sovelsi virheellisesti asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toista luetelmakohtaa katsomalla, että oikeus saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin vahingoittaisi vakavasti tuomioistuinkäsittelyjä asioissa T-192/16, T-193/16 ja T-257/16 ja että oikeus saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin vahingoittaisi komission intressiä pyytää oikeudellista neuvontaa ja saada rehellistä, objektiivista ja kattavaa neuvontaa. Kantaja väittää tässä yhteydessä myös, että komissio ei myöntänyt, että oikeus saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin on ylivoimaisen yleisen edun mukaista ja että niihin pitäisi tämän vuoksi saada tutustua.

3.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio sovelsi virheellisesti asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa, koska se katsoi, että oikeus saada tutustua kyseisiin asiakirjoihin vahingoittaisi vakavasti päätöksentekomenettelyä, ja/tai koska se ei katsonut, että ylivoimainen yleinen etu on olemassa erityisesti siksi, että kyseessä oleva päätöksentekomenettely on saatettu päätökseen.

4.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan – toissijaisesti – komissio sovelsi virheellisesti asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohtaa, koska se ei myöntänyt edes osittaista tutustumisoikeutta pyydettyihin asiakirjoihin, vaan eväsi kyseisen oikeuden kokonaisuudessaan.

(1)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43)

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/32

Kanne 30.11.2016 – Access Info Europe v. komissio

(Asia T-852/16)

(2017/C 053/40)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Access Info Europe (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat O. Brouwer, E. Raedts ja J. Wolfhagen)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan 19.9.2016 annetun komission päätöksen C(2016) 6030, jolla kantajalta evättiin oikeus saada tutustua asiakirjoihin, joihin tämä oli pyytänyt saada tutustua asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) mukaisesti

—

velvoittamaan komissio korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio sovelsi virheellisesti asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmatta luetelmakohtaa katsomalla, että oikeus saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin vahingoittaisi vakavasti kansainvälisiä suhteita.

2.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio sovelsi virheellisesti asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toista luetelmakohtaa katsomalla, että oikeus saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin vahingoittaisi vakavasti tuomioistuinkäsittelyjä asioissa T-192/16, T-193/16 ja T-257/16 ja että oikeus saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin vahingoittaisi komission intressiä pyytää oikeudellista neuvontaa ja saada rehellistä, objektiivista ja kattavaa neuvontaa. Kantaja väittää tässä yhteydessä myös, että komissio ei myöntänyt, että oikeus saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin on ylivoimaisen yleisen edun mukaista ja että niihin pitäisi tämän vuoksi saada tutustua.

3.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio sovelsi virheellisesti asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa, koska se katsoi, että oikeus saada tutustua kyseisiin asiakirjoihin vahingoittaisi vakavasti päätöksentekomenettelyä ja/tai koska se ei katsonut, että ylivoimainen yleinen etu on olemassa erityisesti siksi, että kyseessä oleva päätöksentekomenettely on saatettu päätökseen.

4.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan – toissijaisesti – komissio sovelsi virheellisesti asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohtaa, koska se ei myöntänyt edes osittaista tutustumisoikeutta pyydettyihin asiakirjoihin, vaan eväsi kyseisen oikeuden kokonaisuudessaan.

(1)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43)

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/33

Kanne 22.12.2016 – SilverTours v. EUIPO (billiger mietwagen.de)

(Asia T-866/16)

(2017/C 053/41)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: SilverTours GmbH (Freiburg im Breisgau, Saksa) (edustaja: asianajaja P. Neuwald)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ”billiger-mietwagen.de” – Rekisteröintihakemus nro 14 343 099

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 3.11.2016 asiassa R 206/2016-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—

Asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä on rikottu.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on rikottu.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/34

Kanne 9.12.2016 – Verschuur v. komissio

(Asia T-877/16)

(2017/C 053/42)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Steven Verschuur (Baarn, Alankomaat) (edustaja: asianajaja P. Kreijger)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan 3.10.2016 annetun komission päätöksen C(2016) 6455 final, jolla hylättiin kantajan uudistettu hakemus (1) asiakirjoihin tutustumiseksi asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (2) nojalla (GESTDEM 2015/3732)

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajalle aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmatta luetelmakohtaa, joka koskee tutkintatoimien tarkoitusten suojaa, ja teki samalla ilmeisen tosiseikkoja koskevan virheen.

2.

Toisen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa, joka koskee komission päätöksentekomenettelyn suojaa, ja esitti samalla riittämättömät perustelut.

3.

Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa, joka koskee oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaa, ja 4 artiklan 6 kohtaa, joka koskee toimielimen velvollisuutta myöntää osittainen tutustumisoikeus, kun vain osaan asiakirjasta voidaan soveltaa yhtä tai useampaa poikkeusta, ja esitti samalla riittämättömät perustelut.

(1)  Hakemus, joka koskee tutustumista tiettyihin asiakirjoihin, jotka liittyvät asiassa SA.38374 – Alankomaiden täytäntöön panema valtiontuki Starbucksin hyväksi 21.10.2015 annettuun komission päätökseen.

(2)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43).

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/34

Kanne 14.12.2016 – Sony Interactive Entertainment Europe v. EUIPO – Marpefa (Vieta)

(Asia T-879/16)

(2017/C 053/43)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Sony Interactive Entertainment Europe Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: S. Malynicz, QC)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Marpefa, SL (Barcelona, Espanja)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, joka sisältää sanaosan VIETA – EU-tavaramerkki nro 1 790 674

EUIPO:ssa käyty menettely: Menettämismenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 4.10.2016 asiassa R 1010/2016-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n ja muun osapuolen vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—

Asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 6 kohtaa on rikottu.

—

Periaatetta, jonka mukaan tavaramerkkien on oltava selkeitä ja täsmällisiä, on loukattu.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/35

Kanne 5.12.2016 – RF v. komissio

(Asia T-880/16)

(2017/C 053/44)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: RF (Gdynia, Puola) (edustaja: asianajaja K. Komar-Komarowski)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan komission 15.9.2016 antaman päätöksen C(2016) 5925 final, jolla hylätään kantelu asiassa COMP AT.40251 – Rautatieliikenne, tavaroiden huolinta, ja palauttamaan asian komissioon uudelleen tutkittavaksi.

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) (EYVL 2003, L 1, s. 1) 13 artiklan rikkomiseen sillä perusteella, että sitä on tulkittu ja mahdollisesti sovellettu virheellisesti.

2)

Toinen kanneperuste perustuu SEUT 105 artiklan 1 kohdan rikkomiseen.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/36

Kanne 8.12.2016 – BP v. FRA

(Asia T-888/16)

(2017/C 053/45)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: BP (Wien, Itävalta) (edustaja: asianajaja E. Lazar)

Vastaaja: Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen 21.4.2016 tekemän päätöksen olla uusimatta kantajan työsopimusta

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajalle aineellisen ja aineettoman vahingon, jonka hänelle on aiheutunut yhtäältä työsopimuksen uusimatta jättämistä koskevasta lainvastaisesta päätöksestä ja toisaalta asiassa T-658/13 P (1) annetun tuomion lainvastaisesta täytäntöön panemisesta seuraavasti: 63 246 euroa tulonmenetyksistä; 26 630 euroa korvauksena kantajan menettämistä eläkeoikeuksista 19 kuukauden ajalta, tai tuomioistuimen kohtuulliseksi arvioima summa; 1 200 euroa korvauksena kantajalle oikeudenkäyntiä edeltäneessä vaiheessa aiheutuneista kustannuksista alkaen päätösluonnoksen antamispäivästä 29.1.2016 ja päättyen vastaajan päätöksen antamispäivään 21.4.2016; 60 000 euroa menetetystä mahdollisuudesta toistaiseksi voimassaolevaan työsopimukseen tai tuomioistuimen kohtuulliseksi arvioima summa; 50 000 euroa aineettomasta vahingosta, joka kantajalle on aiheutunut väitetyistä virheistä, sääntöjenvastaisuuksista ja vahingoista, jotka kantaja on aiheuttanut asiassa T-658/13 P annetun tuomion täytäntöönpanossa.

—

velvoittamaan vastaajan korvaaman aineellisen ja aineettoman vahingon, joka kantajalle on aiheutunut siitä, että vastaaja ei ole antanut arviointia, uudelleen luokittelua ja uusimista koskevia lainmukaisia sääntöjä, ja vahingon, joka on aiheutunut tällaisten sääntöjen puuttumisesta, sekä arviointikertomusten myöhäisestä laatimisesta ja tällaisten ajoissa laadittujen arviointikertomusten puuttumisesta aiheutuneet vahingot

—

toteamaan, että vastaajan suuntaviivat, joita sovelletaan arviointimenettelyyn ja uudelleen luokittelua koskevaan menettelyyn, sekä työsopimuksen uusimista koskeva menettelysäännöt ovat lainvastaisia, koska ne on annettu sellaisen lainvastaisen menettelyn seurauksena, jonka toimijalla ei ole ollut asianmukaista toimivaltaa

—

käyttämään täyttä harkintavaltaansa varmistaakseen ratkaisunsa tehokkuuden

—

velvoittamaan vastaajan maksamaan lopullisesti vahvistettavalle summalle Euroopan keskuspankin ohjauskoron mukaista viivästyskorkoa korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä, tai muuta unionin yleisen tuomioistuimen kohtuulliseksi ja asianmukaiseksi katsomaa korkoa

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut siinäkin tapauksessa, että kanne hylätään

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen:

—

Oikeutta tulla kuulluksi on loukattu, FRA:n nimittävä viranomainen ei ole järjestänyt oikeudenmukaista ja tehokasta kuulemismenettelyä ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on rikottu

—

Puolustautumisoikeuksien toista osaa (oikeus tutustua asiakirjoihin) on loukattu, oikeus tutusta henkilökansioon ja 27.2.2012 tehtyä kielteistä päätöstä koskeviin asiakirjoihin on evätty, henkilöstösääntöjen 25 ja 26 artiklaa on rikottu ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on rikottu

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu vallan väärinkäyttöön ja eturistiriitaan, yksikön edun loukkaamiseen, ilmeiseen arviointivirheeseen sekä taannehtivuuskiellon virheelliseen soveltamiseen.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että velvollisuutta noudattaa rehellisesti ja vilpittömästi asiassa T-658/13 P annettua tuomiosta, ei ole noudatettu.

(1)  Tuomio 3.6.2015, BP v. FRA, T-658/13 P, EU:T:2015:356

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/37

Kanne 19.12.2016 – Apple Sales International ja Apple Operations Europe v. komissio

(Asia T-892/16)

(2017/C 053/46)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Apple Sales International (Cork, Irlanti) ja Apple Operations Europe (Cork, Irlanti) (edustajat: asianajajat A. von Bonin ja E. van der Stock, D. Beard, QC, A. Bates, L. Osepciu ja J. Bourke, barristers)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Irlannin Applelle myöntämästä valtiontuesta SA.38373 (2014/C) (ex 2014/NN) (ex 2014/CP) 30.8.2016 tehdyn Euroopan komission päätöksen

—

toissijaisesti kumoamaan kyseisen päätöksen osittain ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa 14 kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on tulkinnut Irlannin lainsäädäntöä virheellisesti

—

Kantajat katsovat, että ulkomailla asuvina yhtiöinä ne olivat yhteisöverovelvollisia Taxes Consolidation Act 1997:n Section 25:n nojalla vain siitä ”verotettavasta voitosta”, joka on peräisin niiden irlantilaisten sivuliikkeiden toiminnasta. Verotuspäätöksissä on aivan oikein otettu perustaksi sivuliikkeiden ”verotettava voitto”, eikä niissä siten annettu mitään etua. Lisäksi komissio on virheellisesti todennut, että Section 25:n mukaiseen voiton kohdentamiseen on sovellettava markkinaehtoperiaatetta.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että markkinaehtoperiaate ei toimi testinä SEUT 107 artiklassa tarkoitetun valtiontuen olemassaolosta verotuskysymyksissä

—

Komissio on todennut virheellisesti, että SEUT 107 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan Irlanti laskemaan kantajien Section 25:n mukainen verotettava voitto komission markkinaehtoperiaatteen mukaisesti.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on tehnyt kantajien toimintaa Irlannin ulkopuolella koskevia perustavanlaatuisia virheitä

—

Komissio on tehnyt perustavanlaatuisia virheitä jättäessään ottamatta huomioon sen, että kantajien voittoa tuottavia toimintoja, erityisesti teollisoikeuksien (”Apple IP”) kehittämistä ja markkinointia valvottiin ja hallinnoitiin Yhdysvalloista. Kyseisistä toiminnoista saadut voitot lasketaan Yhdysvalloille eikä Irlannille. Komissio on virheellisesti ottanut huomioon vain kantajien johtokunnan kokouspöytäkirjat ja sivuuttanut muut todisteet toiminnoista.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on tehnyt kantajien toimintaa Irlannissa koskevia perustavanlaatuisia virheitä

—

Komissio ei ole myöntänyt, että Irlannin sivuliikkeet suorittivat vain rutiinitoimintoja, eivätkä ne olleet mukana Apple IP:n voittoja tuottavissa kehittämis- ja markkinointitehtävissä.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että komission olettamat ovat vastoin todistustaakkaa koskevaa olettamaa, OECD:n suuntaviivoja ja yksimielisiä asiantuntijalausuntoja; sen päätelmää on itsessään ristiriitainen

—

Komissio on olettanut, että kantajien kaikki kriittiset voittoa tuottavat toiminnat oli laskettava Irlannin sivuliikkeiden hyväksi arvioimatta asianmukaisesti näyttöä, joka sisältää useita asiantuntijalausuntoja, jotka osoittavat, että voitot eivät olleet laskettavissa Irlannin toiminnoille.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että kantajia on kohdeltu samalla tavoin kuin muita ulkomailla asuvia veronmaksajia Irlannissa eikä niille myönnettyä valikoivaa etua

—

Komissio ei ole osoittanut valikoivuutta: se on virheellisesti kohdellut kantajia niin kuin ne olisivat Irlannissa asuvia yhtiöitä ja niitä olisi verotettava niiden maailmanlaajuisista voitoista.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että pääperuste on kumottava olennaisten menettelymääräysten rikkomisen vuoksi

—

Menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä ei ole esitetty pääperustetta yksityiskohtaisesti. Jos näin olisi tehty, Apple olisi voinut esittää näyttöä, joka olisi voinut ja todennäköisesti olisi johtanut toisenlaiseen lopputulokseen.

8)

Kahdeksas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on tehnyt tosiseikkoja koskevia virheitä ja arviointivirheitä liiketoiminettomarginaalimenetelmän soveltamisessa Irlannin sivuliikkeisiin toissijaisissa perusteissaan.

—

Komission toissijaisissa perusteissa asiantuntijalausunnot hylättiin virheellisesti eikä selitetty, mikä olisi oikea voitonjakoanalyysi.

9)

Yhdeksäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että vaihtoehtoisissa perusteissa rikotaan olennaisia menettelymääräyksiä ja ne sisältävät ilmeisen arviointivirheen

—

Komissio on vertaillut virheellisesti Irish Revenue Commissionersin päätöksiä kolmansille osoitettuihin päätöksiin, koska niihin liittyvät tosiseikat olivat erilaisia.

10)

Kymmenes kanneperuste, joka perustuu siihen, että toissijaisten ja vaihtoehtoisten perusteiden avulla ei voida laskea takaisin perittävää määrää

—

Päätös ei sisällä mitään selitystä siitä, kuinka paljon olisi perittävä takaisin toissijaisten ja vaihtoehtoisten perusteiden mukaisesti, ja tämä on ristiriidassa valtiontukia koskevien sääntöjen ja oikeudenvarmuuden periaatteen kanssa.

11)

Yhdestoista kanneperuste, joka koskee sitä, että komissio on loukannut oikeusvarmuusperiaatetta ja taannehtivuuskiellon periaatetta määrätessään väitetyn tuen takaisinperinnästä

12)

Kahdestoista kanneperuste, joka koskee sitä, että komissio ei ole suorittanut huolellista ja puolueetonta tutkintaa

13)

Kolmastoista kanneperuste, joka koskee sitä, että SEUT 296 artiklaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artikla 2 kohdan c alakohtaa on rikottu

14)

Neljästoista kanneperuste, joka koskee sitä, että komissio on päätöksellään ylittänyt SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaisen toimivaltansa

—

Komissio on loukannut oikeusvarmuutta määrätessään takaisinperimisestä ennalta arvaamattomalla valtion tukia koskevan säännöstön tulkinnalla, se on jättänyt tutkimatta kaiken asiassa merkityksellisen näytön sen huolellisuusvelvoitteen vastaisesti, se ei ole perustellut päätöstä asianmukaisesti ja se on ylittänyt SEUT 107 artiklaan perustuvan toimivaltansa pyrkimällä muotoilemaan uudelleen Irlannin yhteisöverojärjestelmää.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/39

Kanne 20.12.2016 – Puma v. EUIPO – Senator (TRINOMIC)

(Asia T-896/16)

(2017/C 053/47)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Puma SE (Herzogenaurach, Saksa) (edustaja: asianajaja M. Schunke)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Senator GmbH & Co. KGaA (Groß-Bieberau, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki TRINOMIC – Rekisteröintihakemus nro 12 697 074

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 19.10.2016 asiassa R 70/2016-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, asian käsittelystä valituslautakunnassa aiheutuneet kulut mukaan luettuina.

Kanneperusteet

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

—

Yhdenvertaisuusperiaatteen ja periaatteen, jonka mukaan viranomaisten omat toimet sitovat niitä itseään, loukkaaminen.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/40

Kanne 21.12.2016 – Elche Club de Fútbol v. komissio

(Asia T-901/16)

(2017/C 053/48)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Elche Club de Fútbol, SAD (Elche, Espanja) (edustajat: asianajajat M. Segura Catalán ja M. Clayton)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

ottamaan kanteessa esitetyt kumoamisperusteet tutkittavaksi;

—

kumoamaan valtiontuesta SA.36387 (2013/C) (ex 2013/CP), jonka Espanja on toteuttanut Elche Club de Fútbol S.A.D:n (ja eräiden muiden jalkapalloseurojen) hyväksi, 4.7.2016 tehdyn komission päätöksen C(2016) 4060 final erityisesti Elche CF:ä koskevilta osin;

—

kumoamaan riidanalaisen päätöksen 1 artiklan toimenpidettä 3 koskevilta osin;

—

kumoamaan riidanalaisen päätöksen 2 artiklan siltä osin kuin siinä edellytetään toimenpidettä 3 koskevien valtiontukien takaisin perimistä Elche FC:ltä;

—

velvoittamaan komission maksamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu arviointi- ja perusteluvirheeseen tuen ja tuensaajan määrittämisessä, koska komissio katsoi, että Elche CF oli Instituto Valenciano de Finanzasin (IVF) Fundación Elche CF:lle antamien takausten osalta SEUT 107 artiklassa tarkoitettu tuensaaja.

2.

Toinen kanneperuste perustuu SEUT 107 artiklan rikkomiseen ja perustelujen puutteellisuuteen siltä osin kuin komissio luokitteli IVF:n Fundación Elche CF:lle antamat takaukset valtiontueksi. Komissio ei ole osoittanut sitä, että toimenpide olisi katsottava valtion toimenpiteeksi eikä sitä, että sillä annettiin etua tai että etu oli valikoivaa, eikä se myöskään ole arvioinut kilpailun vääristymistä eikä perustellut riittävällä tavalla vaikutusta Euroopan talousalueella.

3.

Kolmas kanneperuste perustuu SEUT 107 artiklan rikkomiseen tuen määrän ja takaisin perittävän määrän määrittämisessä.

4.

Neljäs kanneperuste, johon kantaja vetoaa toissijaisesti, perustuu SEUT 107 artiklan rikkomiseen arvioitaessa tuen soveltuvuutta ja valtiontuesta yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen suuntaviivojen soveltamista.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/40

Kanne 21.12.2016 – HeidelbergCement v. komissio

(Asia T-902/16)

(2017/C 053/49)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: HeidelbergCement AG (Heidelberg, Saksa) (edustajat: asianajajat U. Denzel, C. von Köckritz, P. Pichler ja H. Weiß)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan 10.10.2016 tehdyn Euroopan komission päätöksen (2016)6591 final, joka koskee menettelyn aloittamista neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti asiassa M 7878 – HeidelbergerCement/Schwenk/Cemex Hungary/Cemex Croatia ja jossa on kyse siitä, että Duna-Dráva Cement Kft. aikoo hankkia 100 % Cemex Hratska dd:n and Cemex Hungária Építőanyagok Kft:n osakkeista, ja

—

joka tapauksessa velvoittamaan komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja esittää kanteensa tueksi yhden kanneperusteen.

Kantajan mukaan Euroopan komissio teki ilmeisen arviointivirheen, kun se katsoi, että kantaja ja Schwenk Zement KG, eikä Duna-Dráva Cement Kft, joka on kaiken toiminnan hoitava yhteisyritys, josta kantajalla ja Schwenk Zement KG:lla kummallakin on määräysvallan tuova 50 prosentin osuus, ovat ”asianomaisia yrityksiä”, ja päätteli näin ollen, että liiketoimi on neuvoston asetuksen (EY) 139/20014 1 artiklassa tarkoitetuin tavoin yhteisönlaajuinen. Kantajan mukaan Euroopan komissiolla ei tosiasiallisesti ole toimivaltaa tehdä riidanalaista päätöstä eikä arvioida liiketointa neuvoston asetuksen (EY) 139/2004 nojalla, minkä vuoksi riidanalainen päätös on neuvoston asetuksen (EY) 139/2004 1 artiklan vastainen ja loukkaa sen taustalla olevia oikeusvarmuuden periaatetta ja subsidiariteettiperiaatetta

Kantaja väittää ensiksi, että Euroopan komissio teki oikeudellisen virheen ja ilmeisen arviointivirheen nojautuessaan toimivaltakysymyksistä annetun konsolidoidun tiedonannon (2) 147 kohtaan luokitellessaan kantajan ja SchwenkZement KG:n eikä Duna-Dráva Cement Kft:n asianomaisiksi yrityksiksi.

Kantaja väittää toiseksi, että toimivaltakysymyksistä annetun konsolidoidun tiedonannon 147 kohta olisi lainvastainen, jos sitä edes voitaisiin soveltaa tähän tapaukseen, neuvoston asetuksen (EY) 139/2004 1 artiklan rikkomisen ja asetuksen taustalla olevien primaarioikeuteen kuuluvien oikeusvarmuuden periaatteen ja subsidiariteettiperiaatteen loukkaamisen vuoksi.

(1)  Yrityskeskittymien valvonnasta 20.1.2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004 (EUVL 2004, L 24, s. 1).

(2)  Yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 mukaisesti annettu komission konsolidoitu tiedonanto toimivaltakysymyksistä (EUVL 2008, C 95, s. 1).

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/41

Kanne 19.12.2016 – RE v. komissio

(Asia T-903/16)

(2017/C 053/50)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: RE (Abu Dhabi, Yhdistyneet arabiemiirikunnat) (edustaja: asianajaja S. Pappas)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

määräämään 12.10.2016 tehdyn Euroopan komission päätöksen SEC 10.20/06/15 kumottavaksi asetukseen 45/2001 liittyvän osan osalta ja velvoittamaan vastaajan maksamaan kantajalle kymmenen tuhatta euroa (10 000 EUR) oikeudenmukaisena ja kohtuullisena korvauksena siitä aiheutuneesta aineettomasta vahingosta, että tilaisuus tutustua kantajan henkilötietoihin evättiin lainvastaisesti

—

määräämään vastaaja esittämään kantajan palvelukseen ottamista koskevan asiakirjan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan c alakohdan nojalla tai vaihtoehtoisesti toimittamaan tämän asiankirjan unionin yleiselle tuomioistuimelle edellä mainitun työjärjestyksen 104 artiklan nojalla ja velvoittamaan vastaajan maksamaan kantajalle kolmekymmentä tuhatta euroa (30 000 EUR) korvauksena hänen henkilötietojensa epäeettisestä ja lainvastaisesta käsittelystä tutkinnan aikana

—

määräämään vastaajan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoittamaan sen korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tässä asiassa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kumoamiskanteensa tueksi kantaja vetoaa siihen, että riidanalaisesta päätöksestä puuttuvat kokonaan perustelut niiden tietojen osalta, joista ei ole vedottu poikkeukseen, jonka perusteella kieltäytyminen myöntää kantajalle tilaisuus tutustua näihin henkilötietoihin voitaisiin perustella.

Kantaja toteaa, että riidanalainen päätös on katsottava lainvastaiseksi siltä osin kuin siinä estetään kantajaa tutustumasta henkilötietoihinsa vetoamalla asetuksen N:o 45/2001 (1) 20 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyyn tutkimuksen suojaa koskevaan poikkeukseen, koska siinä ei osoiteta, miten sellaisen poikkeuksen soveltamista voidaan jatkaa kantajaa koskevan tutkimuksen päättymisen jälkeen.

Kantaja katsoo, että hänen ensimmäisen kerran 21.9.2016 esittämänsä erityisen pyynnön saada tutustua asiakirjaan, josta oli poistettu/ peitetty osia, hylkääminen riidanalaisessa päätöksessä on katsottava lainvastaiseksi, koska päätöksessä ei esitetä mitään syitä sille, miksi kantajan henkilötietoja oli mahdotonta paljastaa tässä asiassa – erityisesti tutkimuksen päättymisen jälkeen – sellaisina, että niistä oli poistettu osia.

Kantaja vetoa kumoamiskanteensa tueksi siihen, että hänelle aiheutui aineetonta vahinkoa henkilöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston evättyä häneltä lainvastaisesti tilaisuuden saada tutustua henkilötietoihinsa, että hänen ammatilliselle etenemiselle aiheutui huomattavaa vahinkoa kyseisen pääosaston suorittaman hänen henkilötietojensa lainvastaisen käsittelyn takia ja erityisesti tutkimusta koskevien tietojen lainvastaisen levittämisen johdosta, jonka tarkoituksena oli aiheuttaa vahinkoa hänen urakehitykselleen, ja toteaa, että tätä vahinkoa ei voida korjata yksistään riidanalaisen päätöksen kumoamisella. Kantaja pyytää tässä yhteydessä unionin yleistä tuomioistuinta ottamaan huomioon kaksi asiakirjaa hänen hallinnon menettelystä aiheutuvan aineettoman vahingon korvaamisesta esittämänsä vaatimuksen tutkimista varten ja velvoittamaan korvaamaan hänelle tämän aineettoman vahingon.

(1)  Yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) 45/2001 (EYVL L 8, s. 1)

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/42

Kanne 22.12.2016 – Chefaro Ireland v. EUIPO – Laboratoires M&L (NUIT PRECIEUSE)

(Asia T-905/16)

(2017/C 053/51)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Chefaro Ireland DAC (Dublin, Irlanti) (edustajat: asianajajat Maeyaert ja J. Muyldermans)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Laboratoires M&L SA (Manosque, Ranska)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti, joka koskee kuviomerkkiä, joka sisältää sanaosan ”NUIT PRECIEUSE” – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1 063 952

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 19.10.2016 asiassa R 2596/2015-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/43

Kanne 29.12.2016 – Laboratorios Ern v. EUIPO – Sharma (NRIM Life Sciences)

(Asia T-909/16)

(2017/C 053/52)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Laboratorios Ern SA (Barcelona, Espanja) (edustaja: asianajaja S. Correa Rodríguez)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Anil K. Sharma (Hillingdon, Yhdistynyt kuningaskunta)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-sanamerkki NRIM life Sciences – Rekisteröintihakemus nro 13 031 455

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 26.9.2016 asiassa R 2376/2015-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen ja hylkää mainitun EU-tavaramerkkihakemuksen nro 13 031 455 NRIM LIFE SCIENCES kaikkia luokkaan 5 kuuluvia tavaroita varten

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja siltä varalta, että ANIL K. SHARMA päättää osallistua asian käsittelyyn, velvoittaa sen korvaamaan tästä aiheutuvat kulut.

Kanneperusteet

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklaa on rikottu.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/44

Kanne 23.12.2016 – Hesse v. EUIPO – Wedl & Hofmann (TESTA ROSSA)

(Asia T-910/16)

(2017/C 053/53)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Kurt Hesse (Nürnberg, Saksa) (edustaja: asianajaja M. Krogmann)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Wedl & Hofmann GmbH (Mils/Hall in Tirol, Itävalta

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, joka sisältää sanaosat TESTA ROSSA – EU-tavaramerkki nro 7 070 519

EUIPO:ssa käyty menettely: Menettämismenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 5.10.2016 asiassa R 68/2016-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen ja julistaa EU-tavaramerkin nro 0707519 menetetyksi myös seuraavien tavaroiden osalta:

Luokka 21 – Astiat kotitalouksiin ja keittiöön; lasitavarat, posliini, erityisesti astiat; juomalasit

Luokka 25 – Vaatteet, erityisesti esiliinat, paidat, poolopaidat ja t-paidat; päähineet

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

Asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on rikottu.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/44

Kanne 23.12.2016 – Wedl & Hofmann v. EUIPO – Hesse (TESTA ROSSA)

(Asia T-911/16)

(2017/C 053/54)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset ja muu osapuoli

Kantaja: Wedl & Hofmann GmbH (Mils/Hall in Tirol, Itävalta) (edustaja: asianajaja T. Raubal)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Kurt Hesse (Nürnberg, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, joka sisältää sanaosat ”TESTA ROSSA” – EU-tavaramerkki nro 7 070 519

EUIPO:ssa käyty menettely: Menettämismenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 5.10.2016 asiassa R 68/2016-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin tai muuttaa sitä siltä osin kuin siinä on hylätty kantajan valitus ja todettu kantajan tavaramerkki menetetyksi luokkien 7, 11 ja 20 osalta, osittain luokkien 21 ja 25 osalta, luokan 28 osalta, osittain luokan 30 osalta sekä luokkien 34 ja 38 osalta ja siltä osin kuin siinä on pysytetty mitättömyysosaston kyseisiltä osin 17.11.2015 tekemä päätös (kantaja ei kuitenkaan riitauta sitä osaa riidanalaisesta päätöksestä, jossa kantajan valitus on hyväksytty)

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—

Asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkominen

—

Asetuksen N:o 2868/95 40 säännön 5 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 22 säännön 3 ja 4 kohdan kanssa, rikkominen

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/45

Kanne 2.1.2017 – La Mafia Franchises v. EUIPO – Italia (La Mafia SE SIENTA A LA MESA)

(Asia T-1/17)

(2017/C 053/55)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: La Mafia Franchises, SL (Zaragoza, Espanja) (edustaja: asianajaja I. Sempere Massa)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Italian tasavalta

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-kuviomerkki, joka sisältää sanaosat ”La Mafia SE SIENTA A LA MESA” – EU-tavaramerkki nro 5 510 921

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 27.10.2016 asiassa R 803/2016-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

toteaa riitautetun EU-tavaramerkin nro 5 510 921 ”LA MAFIA SE SIENTA A LA MESA” päteväksi

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—

Asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on rikottu.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohtaa on rikottu.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/46

Kanne 4.1.2017 – Sharif v. neuvosto

(Asia T-5/17)

(2017/C 053/56)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ammar Sharif (Damaskos, Syyria) (edustaja: B. Kennelly, QC ja barrister J. Pobjoy)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP täytäntöönpanosta 27.10.2016 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (YUTP) 2016/1897 (EUVL 2016, L 293, s. 36; jäljempänä riidanalainen päätös) ja Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 27.10.2016 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1893 (EUVL 2016, L 293, s. 25; jäljempänä riidanalainen asetus) siltä osin kuin niitä sovelletaan kantajaan

—

toteamaan SEUT 277 artiklan nojalla, että Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 31.5.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/255/YUTP (EUVL 2013, L 147, s. 14) 28 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 442/2011 kumoamisesta 18.1.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 36/2012 (EUVL 2012, L 16, s. 1) 15 artiklan 1 a kohdan a alakohtaa ei sovelleta kantajaan ja että riidanalainen päätös ja riidanalainen asetus on näin ollen kumottava siltä osin kuin niitä sovelletaan kantajaan

—

katsomaan, että EU on SEUT 340 artiklan 2 kohdan mukaisesti sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa kantajalle aiheutuneista vahingoista neuvoston lainvastaisen toiminnan johdosta, ja

—

velvoittamaan neuvoston vastaamaan oikeudenkäyntikuluista.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu väitteeseen, jonka mukaan neuvosto teki ilmeisiä arviointivirheitä katsoessaan, että kantaja täyttää edellytykset päätöksen 2013/255/YUTP 28 artiklassa ja asetuksen N:o 36/2012 15 artiklassa tarkoitetuissa luetteloissa mainitsemista varten.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu väitteeseen, jonka mukaan neuvosto rikkoi perusteettomasti ja suhteettomalla tavalla kantajan perusoikeuksia, mukaan lukien hänen oikeuttaan omaisuuden, maineen ja yrityksensä suojaan. Riidanalaisilla toimenpiteillä on merkittäviä vaikutuksia kantajaan sekä hänen omaisuutensa että hänen maailmanlaajuisen maineensa osalta. Neuvosto ei ole osoittanut, että kantajan varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen liittyy mihinkään oikeutettuun päämäärään, eikä se ole osoittanut varsinkaan, että varojen jäädyttäminen on oikeassa suhteessa tällaiseen tavoitteeseen.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että jos – toisin kuin kantaja pääasiallisesti väittää – määrittelemisen perustetta olisi tulkittava niin, että siihen kuuluvat kaikki Syyrian johtavat liike-elämän ihmiset riippumatta siitä, onko heillä minkäänlaisia yhteyksiä tai liitoksia Syyrian hallintoon ja riippumatta siitä, saavatko nämä henkilöt etua tai tukea Syyrian hallinnolta, kantaja vaatii toteamaan, että päätöksen 2013/255/UYTP 28 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja asetuksen N:o 36/2012 15 artiklan 1 a kohdan a alakohtaa ei sovelleta kantajaan sillä perusteella, että määrittelyperuste on suhteeton näiden säännösten muilta osin perusteltuihin tavoitteisiin nähden.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/47

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 21.12.2016 – fleur ami v. EUIPO – 8 Seasons Design (valaisimet)

(Asia T-67/16) (1)

(2017/C 053/57)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Viidennen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

(1)  EUVL C 111, 29.3.2016.

20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/47

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 20.12.2016 – Amira ym. v. EKP

(Asia T-736/16) (1)

(2017/C 053/58)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Kolmannen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

(1)  EUVL C 475, 19.12.2016.