Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2018/C 455/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 445, 10.12.2018

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 436, 3.12.2018

EUVL C 427, 26.11.2018

EUVL C 408, 12.11.2018

EUVL C 399, 5.11.2018

EUVL C 392, 29.10.2018

EUVL C 381, 22.10.2018

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Unionin tuomioistuimen uusien jäsenten virkavalan vannominen

(2018/C 455/02)

Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 28.2.2018 (1), 13.6.2018 (2) ja 25.7.2018 (3) tekemillä päätöksillä unionin tuomioistuimeen toimikaudeksi 7.10.2018–6.10.2024 tuomareiksi nimitetyt Lucia Serena Rossi, Irmantas Jarukaitis, Peter George Xuereb ja Nuno José Cardoso da Silva Piçarra vannoivat virkavalansa 8.10.2018.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 28.2.20181 ja 5.9.2018 (4) tekemillä päätöksillä unionin tuomioistuimeen toimikaudeksi 7.10.2018–6.10.2024 julkisasiamiehiksi nimitetyt Giovanni Pitruzzella ja Gerard Hogan vannoivat virkavalansa 8.10.2018.

---

(1)  EUVL L 64, 7.3.2018, s. 1.

(2)  EUVL L 155, 19.6.2018, s. 4.

(3)  EUVL L 209, 20.8.2018, s. 1.

(4)  EUVL L 228, 11.9.2018, s. 1.

Unionin tuomioistuimen presidentin valinta

(2018/C 455/03)

Unionin tuomioistuimen tuomarit valitsivat 9.10.2018 työjärjestyksen 8 artiklan 1 kohdan nojalla unionin tuomioistuimen presidentiksi Koen Lenaertsin toimikaudeksi 9.10.2018–6.10.2021.

Unionin tuomioistuimen varapresidentin valinta

(2018/C 455/04)

Unionin tuomioistuimen tuomarit valitsivat 9.10.2018 työjärjestyksen 8 artiklan 4 kohdan nojalla unionin tuomioistuimen varapresidentiksi Rosario Silva de Lapuertan toimikaudeksi 9.10.2018–6.10.2021.

Viiden tuomarin jaostojen puheenjohtajien valinta

(2018/C 455/05)

Unionin tuomioistuimen tuomarit valitsivat 9.10.2018 työjärjestyksen 12 artiklan 1 kohdan nojalla Jean-Claude Bonichotin ensimmäisen jaoston, Alexander Arabadjievin toisen jaoston, Alexandra (Sacha) Prechalin kolmannen jaoston, Michail Vilaraksen neljännen jaoston ja Eugene Reganin viidennen jaoston puheenjohtajaksi toimikaudeksi 9.10.2018–6.10.2021.

Ensimmäisen julkisasiamiehen nimeäminen

(2018/C 455/06)

Unionin tuomioistuin nimesi yleiskokouksessaan 10.10.2018 julkisasiamies Maciej Szpunarin ensimmäiseksi julkisasiamieheksi toimikaudeksi 10.10.2018–6.10.2019.

Kolmen tuomarin jaostojen puheenjohtajien valinta

(2018/C 455/07)

Unionin tuomioistuimen tuomarit valitsivat 10.10.2018 työjärjestyksen 12 artiklan 2 kohdan nojalla Camelia Toaderin kuudennen jaoston, Thomas von Danwitzin seitsemännen jaoston, François Biltgenin kahdeksannen jaoston, Küllike Jürimäen yhdeksännen jaoston ja Constantinos Lycourgosin kymmenennen jaoston puheenjohtajaksi toimikaudeksi 10.10.2018–6.10.2019.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklassa tarkoitetuista asioista vastaavien jaostojen nimeäminen

(2018/C 455/08)

Unionin tuomioistuin nimesi yleiskokouksessaan 10.10.2018 työjärjestyksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla ensimmäisen ja toisen jaoston toimikaudeksi 10.10.2018–6.10.2019 jaostoiksi, jotka vastaavat työjärjestyksen 107 artiklassa tarkoitetuista asioista.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 193 artiklassa tarkoitetuista asioista vastaavan jaoston nimeäminen

(2018/C 455/09)

Unionin tuomioistuin nimesi yleiskokouksessaan 10.10.2018 työjärjestyksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla kolmannen jaoston toimikaudeksi 10.10.2018–6.10.2019 jaostoksi, joka vastaa työjärjestyksen 193 artiklassa tarkoitetuista asioista.

Tuomarien sijoittaminen jaostoihin

(2018/C 455/10)

Unionin tuomioistuimen yleiskokous päätti 10.10.2018 tuomareiden jakautumisesta viiden tuomarin jaostoihin seuraavasti:

Ensimmäinen jaosto

jaoston puheenjohtaja Jean-Claude Bonichot

tuomarit Camelia Toader, Allan Rosas, Lars Bay Larsen ja Marek Safjan

Toinen jaosto

jaoston puheenjohtaja Alexander Arabadjiev

tuomarit Thomas von Danwitz, Egils Levits, Maria Berger, Christopher Vajda ja Peter George Xuereb

Kolmas jaosto

jaoston puheenjohtaja Alexandra (Sacha) Prechal

tuomarit François Biltgen, Jiří Malenovský, Carl Gustav Fernlund ja Lucia Serena Rossi

Neljäs jaosto

jaoston puheenjohtaja Michail Vilaras

tuomarit Küllike Jürimäe, Daniel Šváby, Siniša Rodin ja Nuno José Cardoso da Silva Piçarra

Viides jaosto

jaoston puheenjohtaja Eugene Regan

tuomarit Constantinos Lycourgos, Endre Juhász, Marko Ilešič ja Irmantas Jarukaitis

Unionin tuomioistuimen yleiskokous päätti 10.10.2018 tuomareiden jakautumisesta kolmen tuomarin jaostoihin seuraavasti:

Kuudes jaosto

jaoston puheenjohtaja Camelia Toader

tuomarit Allan Rosas, Lars Bay Larsen ja Marek Safjan

Seitsemäs jaosto

jaoston puheenjohtaja Thomas von Danwitz

tuomarit Egils Levits, Maria Berger, Christopher Vajda ja Peter George Xuereb

Kahdeksas jaosto

jaoston puheenjohtaja François Biltgen

tuomarit Jiří Malenovský, Carl Gustav Fernlund ja Lucia Serena Rossi

Yhdeksäs jaosto

jaoston puheenjohtaja Küllike Jürimäe

tuomarit Daniel Šváby, Siniša Rodin ja Nuno José Cardoso da Silva Piçarra

Kymmenes jaosto

jaoston puheenjohtaja Constantinos Lycourgos

tuomarit Endre Juhász, Marko Ilešič ja Irmantas Jarukaitis

Luettelot ratkaisukokoonpanojen määrittämiseksi

(2018/C 455/11)

Unionin tuomioistuin laati yleiskokouksessaan 11.10.2018 seuraavan luettelon suuren jaoston kokoonpanon määrittämiseksi:

Allan Rosas

Irmantas Jarukaitis

Endre Juhász

Lucia Serena Rossi

Marko Ilešič

Nuno José Cardoso da Silva Piçarra

Jiří Malenovský

Peter George Xuereb

Egils Levits

Constantinos Lycourgos

Lars Bay Larsen

Küllike Jürimäe

Thomas von Danwitz

François Biltgen

Camelia Toader

Siniša Rodin

Marek Safjan

Christopher Vajda

Daniel Šváby

Carl Gustav Fernlund

Maria Berger

Unionin tuomioistuin laati yleiskokouksessaan 11.10.2018 seuraavat luettelot viiden tuomarin kokoonpanossa kokoontuvista jaostoista:

Ensimmäinen jaosto

Allan Rosas

Marek Safjan

Lars Bay Larsen

Camelia Toader

Toinen jaosto

Egils Levits

Peter George Xuereb

Thomas von Danwitz

Christopher Vajda

Maria Berger

Kolmas jaosto

Jiří Malenovský

Lucia Serena Rossi

Carl Gustav Fernlund

François Biltgen

Neljäs jaosto

Daniel Šváby

Nuno José Cardoso da Silva Piçarra

Siniša Rodin

Küllike Jürimäe

Viides jaosto

Endre Juhász

Irmantas Jarukaitis

Marko Ilešič

Constantinos Lycourgos

Unionin tuomioistuin laati yleiskokouksessaan 11.10.2018 seuraavat luettelot kolmen tuomarin kokoonpanossa kokoontuvista jaostoista:

Kuudes jaosto

Allan Rosas

Lars Bay Larsen

Marek Safjan

Seitsemäs jaosto

Egils Levits

Maria Berger

Christopher Vajda

Peter George Xuereb

Kahdeksas jaosto

Jiří Malenovský

Carl Gustav Fernlund

Lucia Serena Rossi

Yhdeksäs jaosto

Daniel Šváby

Siniša Rodin

Nuno José Cardoso da Silva Piçarra

Kymmenes jaosto

Endre Juhász

Marko Ilešič

Irmantas Jarukaitis

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 18.10.2018 – Euroopan komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

(Asia C-669/16) (1)

((Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Ympäristö - Direktiivi 92/43/ETY - Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu - 4 artiklan 1 kohta - Liitteet II ja III - Erityisten suojelutoimien alueiden osoittaminen - Pyöriäinen))

(2018/C 455/12)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Norris-Usher ja C. Hermes)

Vastaaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamies: G. Brown, avustajinaan R. Palmer ja M. Armitage, barristers)

Tuomiolauselma

1)

Kun Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ei ole asetetussa määräajassa ehdottanut ja toimittanut luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY 4 artiklan 1 kohdan sekä liitteiden II ja II mukaisesti luetteloa, jossa mainitaan riittävä määrä alueita, joilla pyöriäinen (Phocoena phocoena) elää, ja kun se näin ollen ei ole edistänyt tämän direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti Natura 2000 -verkoston aikaansaamista siinä suhteessa kuin sen alueella esiintyy tämän lajin elinympäristöjä, se on jättänyt noudattamatta näiden säännösten mukaisia velvoitteitaan.

2)	Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 63, 27.2.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 18.10.2018 – Valittajana Gul Ahmed Textile Mills Ltd sekä muina osapuolina Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio

(Asia C-100/17 P) (1)

((Muutoksenhaku - Polkumyynti - Asetus (EY) N:o 397/2004 - Pakistanista peräisin olevien puuvillan tyyppisten vuodeliinavaatteiden tuonti - Oikeussuojan tarpeen jatkuminen))

(2018/C 455/13)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Gul Ahmed Textile Mills Ltd (edustajat: L. Ruessmann, avocat, ja J. Beck, solicitor)

Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto (asiamies: J.-P. Hix, avustajinaan R. Bierwagen ja C. Hipp, Rechtsanwälte) ja Euroopan komissio (asiamiehet: J.-F. Brakeland ja N. Kuplewatzky)

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Gul Ahmed Textile Mills Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 168, 29.5.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 18.10.2018 – Valittajana Internacional de Productos Metálicos SA ja muuna osapuolena Euroopan komissio

(Asia C-145/17 P) (1)

((Muutoksenhaku - Polkumyynti - Tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai Malesiasta lähetettyjen rauta- ja teräskiinnittimien maahantuonti - Maailman kauppajärjestön (WTO) yhteydessä tehdyn polkumyynnin vastaisen sopimuksen rikkominen - Jo kannettujen lopullisten polkumyyntitullien kumoaminen - Vaikutus, joka ei ole taannehtiva - SEUT 263 artiklan neljäs kohta - Henkilö, jota toimi koskee erikseen - Sääntelytoimi, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä))

(2018/C 455/14)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Internacional de Productos Metálicos SA (edustajat: C. Cañizares Pacheco, E. Tejedor de la Fuente ja A. Monreal Lasheras, abogados)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: J.-F. Brakeland, M. França ja G. Luengo)

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Internacional de Productos Metálicos SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 195, 19.6.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.10.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Landgericht München I – Saksa) – Bastei Lübbe GmbH & Co. KG v. Michael Strotzer

(Asia C-149/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Tekijänoikeus ja lähioikeudet - Direktiivi 2001/29/EY - Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistaminen - Direktiivi 2004/48/EY - Korvaus tapauksessa, jossa tiedostoja on jaettu tekijänoikeuden vastaisesti - Internetyhteys, joka on sen haltijan perheenjäsenten käytettävissä - Haltijan vapautuminen vahingonkorvausvastuusta tarvitsematta täsmentää, millä tavoin perheenjäsen on käyttänyt internetyhteyttä - Euroopan unionin perusoikeuskirja - 7 artikla))

(2018/C 455/15)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht München I

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Bastei Lübbe GmbH & Co. KG

Vastapuoli: Michael Strotzer

Tuomiolauselma

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 8 artiklan 1 ja 2 kohtaa, luettuna yhdessä yhtäältä sen 3 artiklan 1 kohdan kanssa ja toisaalta teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY 3 artiklan 2 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, sellaisena kuin toimivaltainen kansallinen tuomioistuin sitä tulkitsee, jonka nojalla internetyhteyden, jota käytettiin tekijänoikeuksia loukkaavassa tiedostonjaossa, haltijalla ei ole vahingonkorvausvastuuta, jos internetyhteyden haltija mainitsee vähintään yhden perheenjäsenen, jolla oli hänen lisäkseen mahdollisuus käyttää kyseistä internetyhteyttä, mutta ei esitä tarkempia tietoja kyseisen perheenjäsenen internetyhteyden käytön ajankohdasta ja laadusta.

---

(1)  EUVL C 213, 3.7.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 18.10.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Supreme Court of the United Kingdom – Yhdistynyt kuningaskunta) – Commissioners for Her Majesty’s Revenue & Customs v. Volkswagen Financial Services (UK) Ltd

(Asia C-153/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä - Direktiivi 2006/112/EY - 168 ja 173 artikla - Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen - Ajoneuvojen lunastusmahdollisuuden sisältävät vuokrausliiketoimet - Samalla kertaa sekä verollisiin liiketoimiin että verosta vapautettuihin liiketoimiin käytetyt tavarat ja palvelut - Vähennysoikeuden syntyminen ja laajuus - Vähennyksen suhdeluku))

(2018/C 455/16)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supreme Court of the United Kingdom

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Commissioners for Her Majesty’s Revenue & Customs

Vastapuoli: Volkswagen Financial Services (UK) Ltd

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 168 artiklaa ja 173 artiklan 2 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että yhtäältä silloinkin, kun pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin lunastusmahdollisuuden sisältäviin irtaimen omaisuuden vuokrausliiketoimiin liittyviä yleiskustannuksia ei sisällytetä hintaan, joka asiakkaan on maksettava kyseisen tavaran käyttöön antamisen perusteella, eli liiketoimen verolliseen osaan, vaan siihen korkosummaan, joka on maksettava liiketoimen rahoitusosasta, eli liiketoimen verosta vapautettuun osaan, näiden yleiskustannusten on arvonlisäverotuksen kannalta katsottava kuitenkin muodostavan osan tämän käyttöön antamisen hinnasta ja että toisaalta jäsenvaltiot eivät voi soveltaa jaottelumenetelmää, jossa ei oteta huomioon kyseessä olevan tavaran alkuperäistä arvoa sitä luovutettaessa, jos tällä menetelmällä ei voida taata tarkempaa jaottelua kuin se, joka saavutettaisiin liikevaihtoon perustuvaa jakoperustetta soveltamalla.

---

(1)  EUVL C 178, 6.6.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.10.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Supreme Court – Irlanti) – Volkmar Klohn v. An Bord Pleanála

(Asia C-167/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Ympäristö - Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi - Oikeus hakea muutosta lupapäätökseen - Vaatimus menettelystä, joka ei saa olla niin kallis, että se olisi esteenä siihen osallistumiselle - Käsite - Ajallinen soveltaminen - Välitön oikeusvaikutus - Vaikutus lopulliseksi tulleeseen kansalliseen oikeudenkäyntikulupäätökseen))

(2018/C 455/17)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supreme Court

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Volkmar Klohn

Vastapuoli: An Bord Pleanála

Muut osapuolet: Sligo County Council ja Maloney and Matthews Animal Collections Ltd

Tuomiolauselma

1)

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 26.5.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/35/EY, 10 a artiklan viidettä kohtaa on tulkittava siten, että siinä olevalla vaatimuksella, että tuomioistuinmenettely ei saa olla niin kallis, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle, ei ole välitöntä oikeusvaikutusta. Kun jäsenvaltio ei ole pannut tätä artiklaa täytäntöön, sen kansallisilla tuomioistuimilla on kuitenkin velvollisuus niin pitkälti kuin mahdollista tulkita kansallista oikeutta mainitun artiklan täytäntöönpanolle säädetyn määräajan päättymisestä lähtien siten, että yksityisiä ei saa estää aloittamasta tai jatkamasta saman artiklan soveltamisalaan kuuluvaa tuomioistuinmenettelyä siitä mahdollisesti aiheutuvan taloudellisen rasitteen vuoksi.

2)

Direktiivin 85/337 10 a artiklan viidettä kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, on tulkittava siten, että velvollisuus yhdenmukaiseen tulkintaan velvoittaa jäsenvaltion tuomioistuimia, kun ne päättävät oikeudenkäyntikulujen jakamisesta oikeudenkäyntimenettelyissä, jotka olivat vireillä kyseisen 10 a artiklan viidennessä kohdassa säädetyn sitä koskevan vaatimuksen, että tietyt tuomioistuinmenettelyt ympäristöasioissa eivät saa olla niin kalliita, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle, täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättyessä, riippumatta päivästä, jona nämä oikeudenkäyntikulut ovat aiheutuneet kyseessä olevan menettelyn aikana.

3)

Direktiivin 85/337 10 a artiklan viidettä kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, on tulkittava siten, että pääasian kaltaisessa oikeusriidassa oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistavalla kansallisella tuomioistuimella on velvollisuus yhdenmukaiseen tulkintaan siltä osin kuin oikeudenkäyntikulujen jakamista koskevan lainvoimaisen päätöksen oikeusvoima ei estä sitä, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistettava.

---

(1)  EUVL C 178, 6.6.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 18.10.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Commissione tributaria di primo grado di Bolzano – Italia) – Rotho Blaas Srl v. Agenzia delle Dogane e dei Monopoli

(Asia C-207/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Yhteinen kauppapolitiikka - Kiinan kansantasavallasta peräisin olevia tiettyjä tuotteita koskeva lopullinen polkumyyntitulli - Polkumyyntitulli, jota Maailman kauppajärjestön (WTO) riitojenratkaisuelin pitää tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen vastaisena))

(2018/C 455/18)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Commissione tributaria di primo grado di Bolzano

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Rotho Blaas Srl

Vastapuoli: Agenzia delle Dogane e dei Monopoli

Tuomiolauselma

Ensimmäisen kysymyksen tarkastelussa ei ole tullut esiin mitään, mikä vaikuttaisi lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa 26.1.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 91/2009, asetuksen N:o 91/2009 muuttamisesta 4.10.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 924/2012 ja lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa, sellaisena kuin se on laajennettuna koskemaan Malesiasta lähetettyjen tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuontia riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia, asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen 26.3.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/519 pätevyyteen.

---

(1)  EUVL C 277, 21.8.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.10.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Supreme Court – Irlanti) – Ryanair Ltd v. Revenue Commissioners

(Asia C-249/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä - Verovelvollisen käsite - Holdingyhtiö - Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen - Neuvontapalveluihin, jotka on hankittu tarkoituksena ostaa toisen yhtiön osakkeita, liittyvät menot - Ostajayhtiön aikomus suorittaa hallinnointipalveluja ostotarjouksen kohteena olevalle yhtiölle - Tällaisia palveluja ei ole suoritettu - Hankituista palveluista maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus))

(2018/C 455/19)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supreme Court

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Ryanair Ltd

Vastapuoli: Revenue Commissioners

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 4 ja 17 artiklaa on tulkittava siten, että niissä annetaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle yhtiölle, joka aikoo hankkia toisen yhtiön koko osakekannan voidakseen harjoittaa taloudellista toimintaa, joka muodostuu arvonlisäverollisten hallinnointipalvelujen suorittamisesta viimeksi mainitulle yhtiölle, oikeus vähentää julkisen ostotarjouksen yhteydessä hankkimistaan neuvontapalveluista maksamansa koko arvonlisävero, vaikka osoittautuu, että tämä taloudellinen toiminta ei ole toteutunut, kunhan näiden menojen yksinomaisena syynä on suunniteltu taloudellinen toiminta.

---

(1)  EUVL C 221,10.7.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 18.10.2018 – Euroopan komissio v. Romania

(Asia C-301/17) (1)

((Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Vuoden 2005 liittymisasiakirja - Liittyneiden valtioiden velvollisuudet - Ympäristö - Direktiivi 1999/31/EY - 14 artiklan b alakohta - Kaatopaikat - Sellaisten kaatopaikkojen sulkeminen, jotka eivät ole saaneet lupaa toiminnan jatkamiseen - Käytöstäpoistamis- ja jälkihoitomenettely))

(2018/C 455/20)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Nicolae ja E. Sanfrutos Cano)

Vastaaja: Romania (asiamiehet: aluksi R.-H. Radu, E. Gane, L. Liţu, O.-C. Ichim ja M. Chicu, sitten C.-R. Canţăr, E. Gane, L. Liţu, O.-C. Ichim ja M. Chicu)

Tuomiolauselma

1)

Romania ei ole noudattanut kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY 14 artiklan b alakohdan, luettuna yhdessä sen 13 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole 68 kyseessä olevan kaatopaikan osalta toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä, jotta kaatopaikat, jotka eivät ole saaneet kyseisen direktiivin 8 artiklan mukaista lupaa toiminnan jatkamiseen, voidaan 7 artiklan g alakohdan ja 13 artiklan mukaisesti poistaa mahdollisimman pian käytöstä.

2)	Romania velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 239, 24.7.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 17.10.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Bayerischer Verwaltungsgerichtshof – Saksa) – Günter Hartmann Tabakvertrieb GmbH & Co. KG v. Stadt Kempten

(Asia C-425/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Tupakkatuotteiden valmistaminen, esittämistapa ja myynti - Direktiivi 2014/40/EU - Suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan markkinoille saattamista koskeva kielto - Pureskeltavaksi tarkoitetun tupakan ja suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan käsitteet - Hienoksi jauhettu tupakkamassa (Thunder Chewing Tabacco) ja pieniin, huokoisiin, selluloosasta valmistettuihin annospusseihin pakattu hienoksi jauhettu tupakka (Thunder Frosted Chewing Bags)))

(2018/C 455/21)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bayerischer Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Günter Hartmann Tabakvertrieb GmbH & Co. KG

Vastapuoli: Stadt Kempten

Muu osapuoli: Landesanwaltschaft Bayern

Tuomiolauselma

Tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta 3.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40/EU 2 artiklan 8 alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 2 artiklan 6 alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja pureskeltaviksi tarkoitettuja tupakkatuotteita ovat vain tupakkatuotteet, joita voidaan varsinaisesti kuluttaa vain pureskeltuina; kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on määrittää tämä kyseisten tuotteiden kaikkien merkityksellisten ominaisuuksien perusteella, ja näihin ominaisuuksiin kuuluvat kyseessä olevien tuotteiden koostumus, ainesosat ja esittämistapa sekä tilanteen mukaan se, miten kuluttajat tosiasiassa käyttävät kyseisiä tuotteita.

---

(1)  EUVL C 347, 16.10.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 17.10.2018 – Euroopan komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

(Asia C-503/17) (1)

((Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 95/60/EY - Kaasuöljyn ja lentopetrolin merkitseminen veron määräämiseksi - Yksityisten huvialusten tankkaus))

(2018/C 455/22)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Tomat ja J. Tomkin)

Vastaaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamies: S. Brandon, avustajanaan M. Gray, barrister)

Tuomiolauselma

1)

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut kaasuöljyn ja lentopetrolin merkitsemisestä veron määräämiseksi 27.11.1995 annetun neuvoston direktiivin 95/60/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se on sallinut merkityn polttoaineen käyttämisen yksityisen huviveneen polttoaineena silloinkin, kun tällainen polttoaine ei ole ollut minkään valmisteverovapautuksen tai -vähennyksen kohteena.

2)	Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 347, 16.10.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 17.10.2018 – Euroopan komissio v. Irlanti

(Asia C-504/17) (1)

((Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Energiatuotteiden ja sähkön verotus - Direktiivi 2009/96/EY - 4 ja 7 artikla - Polttoaineisiin sovellettavat vähimmäisverotasot - Direktiivi 95/60/EY - Kaasuöljyn ja lentopetrolin merkitseminen veron määräämiseksi - Yksityisten huvialusten tankkaus))

(2018/C 455/23)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Tomat ja J. Tomkin)

Vastaaja: Irlanti (asiamiehet: M. Browne, G. Hodge, J. Quaney ja A. Joyce, avustajinaan F. Callanan, SC ja B. Doherty, BL)

Tuomiolauselma

1)

Irlanti ei ole noudattanut energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27.10.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY 4 ja 7 artiklan eikä kaasuöljyn ja lentopetrolin merkitsemisestä veron määräämiseksi 27.11.1995 annetun neuvoston direktiivin 95/60/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole valvonut direktiivissä 2003/96 säädettyjen moottoripolttoaineita koskevien vähimmäisverotasojen soveltamista ja se on sallinut merkityn polttoaineen käytön yksityisten huvialusten käyttövoimana silloinkin, kun tällainen polttoaine ei ole ollut minkään valmisteverovapautuksen tai -vähennyksen kohteena.

2)	Irlanti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 347, 16.10.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 18.10.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Consiglio di Stato – Italia) – IBA Molecular Italy Srl v. Azienda ULSS no 3 ym.

(Asia C-606/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Julkiset tavaranhankinnat - Direktiivi 2004/18/EY - 1 artiklan 2 kohdan a alakohta - Toimeksi antaminen julkisia hankintoja koskevan sopimuksen tekomenettelyn ulkopuolella - Vastiketta vastaan tehdyn sopimuksen käsite - Julkisen yksikön käsite))

(2018/C 455/24)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Kantaja: IBA Molecular Italy Srl

Vastaaja: Azienda ULSS no 3, Regione Veneto, Ministero della Salute ja Ospedale dell’Angelo di Mestre

Muut osapuolet: Istituto Sacro Cuore – Don Calabria di Negrar ja Azienda ULSS no 22

Tuomiolauselma

1)

Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY 1 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että vastiketta vastaan tehdyn sopimuksen käsite kattaa sellaisen päätöksen, jolla hankintaviranomainen antaa suoraan ja siis ilman julkisia hankintoja koskevan sopimuksen tekomenettelyä tietylle talouden toimijalle rahoituksen, joka on sidottu kokonaan sellaisten tuotteiden valmistamiseen, jotka sen on toimitettava ilmaiseksi eri viranomaisille, jotka on vapautettu maksamasta mainitulle toimittajalle minkäänlaista vastiketta lukuun ottamatta 180 euron kiinteää määrää lähetykseltä toimituskuluina.

2)

Direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja 2 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa, kun siinä rinnastetaan ”luokitellut” yksityiset sairaalat julkisiin sisällyttämällä ne kansallisen julkisen terveydenhuollon suunnittelujärjestelmään, jota säädellään erityisillä sopimuksilla, jotka poikkeavat muiden terveydenhuoltojärjestelmään osallistuvien yksityisten toimijoiden tavanomaisista akkreditointisuhteista, ne jätetään julkisia hankintoja koskevan kansallisen ja unionin lainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle myös sellaisissa tapauksissa, joissa näille toimijoille on annettu toimeksi valmistaa ja toimittaa ilmaiseksi tiettyjä terveydenhuollon kannalta tarpeellisia tuotteita julkisille terveydenhuollon yksiköille näiden tuotteiden valmistamiseen ja toimittamiseen sidottua julkista rahoitusta vastaan.

---

(1)  EUVL C 22, 22.1.2018.

Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 18.10.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Vrhovno sodišče – Slovenia) – E. G. v. Slovenian valtio

(Asia C-662/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä - Direktiivi 2013/32/EU - 46 artiklan 2 kohta - Muutoksenhaku päätöksestä, jolla evätään pakolaisaseman myöntäminen mutta myönnetään toissijainen suojeluasema - Tutkittavaksi ottaminen - Riittävän edun puuttuminen, jos jäsenvaltion myöntämä toissijainen suojeluasema tarjoaa samat oikeudet ja edut kuin pakolaisasema unionin ja kansallisen lainsäädännön nojalla - Hakijan yksilöllisen tilanteen merkitys arvioitaessa sitä, ovatko mainitut oikeudet ja edut samoja))

(2018/C 455/25)

Oikeudenkäyntikieli: sloveeni

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Vrhovno sodišče

Pääasian asianosaiset

Kantaja: E. G.

Vastaaja: Slovenian valtio

Tuomiolauselma

Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU 46 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella jäsenvaltion lainsäädännöllä myönnetty toissijainen suojeluasema ei tarjoa mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavoin ”samoja oikeuksia ja etuja kuin pakolaisasema unionin ja kansallisen lainsäädännön nojalla”, ja täten kyseisen jäsenvaltion tuomioistuin ei voi jättää tutkimatta muutoksenhakua, joka on tehty päätöksestä, jonka mukaan hakemus on perusteeton pakolaisaseman osalta mutta jolla on myönnetty toissijainen suojeluasema, sillä perusteella, että hakijan edun kannalta ei ole tarpeellista jatkaa menettelyä, jos on selvitetty, että sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan näillä kahdella kansainvälisellä suojeluasemalla myönnettävät oikeudet ja edut eivät ole tosiasiallisesti samanlaiset.

Tällaista muutoksenhakua ei voida jättää tutkimatta, vaikka hakijan konkreettisissa olosuhteissa on todettu, että pakolaisaseman myöntämisellä ei voida tarjota hänelle enempää oikeuksia ja etuja kuin toissijaisen suojeluaseman myöntämisellä, koska hakija ei vetoa tai ei vielä vetoa hänelle pakolaisaseman nojalla myönnettäviin oikeuksiin, mutta näitä oikeuksia ei myönnetä tai ne myönnetään vähemmässä määrin toissijaisen suojeluaseman nojalla.

---

(1)  EUVL C 32, 29.1.2018.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.10.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt High Court of Justice (England and Wales), Family Division – Yhdistynyt kuningaskunta) – UD v. XB

(Asia C-0393/18 PPU) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely - Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa - Asetus (EY) N:o 2201/2003 - 8 artiklan 1 kohta - Toimivalta vanhempainvastuuta koskevissa asioissa - Lapsen asuinpaikan käsite - Fyysistä läsnäoloa koskeva vaatimus - Äidin ja lapsen pitäminen kolmannessa maassa äidin tahdon vastaisesti - Äidin ja lapsen perusoikeuksien loukkaaminen))

(2018/C 455/26)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (England and Wales), Family Division

Pääasian asianosaiset

Hakija: UD

Vastapuoli: XB

Tuomiolauselma

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 8 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että lapsen on pitänyt olla fyysisesti jäsenvaltiossa, jotta hänen voidaan katsoa asuvan kyseisessä jäsenvaltiossa tuossa säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisilla olosuhteilla, jos ne oletetaan näytetyiksi toteen, eli yhtäältä sillä, että isä on kohdistanut äitiin pakkoa, minkä seurauksena äiti on synnyttänyt heidän lapsensa kolmannessa valtiossa ja asunut siellä kyseisen lapsen kanssa tämän syntymästä alkaen, ja toisaalta sillä, että äidin tai lapsen perusoikeuksia on loukattu, ei ole tältä osin vaikutusta.

---

(1)  EUVL C 276, 6.8.2018.

Unionin tuomioistuimen määräys (ensimmäinen jaosto) 27.9.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunale di Milano – Italia) – FR v. Ministero dell’interno – Commissione Territoriale per il riconoscimento della Protezione Internazionale presso la Prefettura U.T.G. di Milano

(Asia C-0422/18) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue - Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevat yhteiset menettelyt - Direktiivi 2013/32/EU - 46 artikla - Euroopan unionin perusoikeuskirja - 18 artikla, 19 artiklan 2 kohta ja 47 artikla - Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin - Päätös, jolla hylätään kansainvälistä suojelua koskeva hakemus - Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään valitusoikeudesta toiseen oikeusasteeseen - Suoraan lain nojalla toteutuva lykkäävä vaikutus koskee vain muutoksenhakua ensimmäiseen oikeusasteeseen))

(2018/C 455/27)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Milano

Asianosaiset

Valittaja: FR

Vastapuoli: Ministero dell’interno – Commissione Territoriale per il riconoscimento della Protezione Internazionale presso la Prefettura U.T.G. di Milano

Määräysosa

Unionin oikeutta, erityisesti kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU säännöksiä, luettuina Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään ensimmäisessä oikeusasteessa annettua sellaista ratkaisua koskevasta muutoksenhakumenettelystä, jolla vahvistetaan toimivaltaisen hallintoviranomaisen tekemä päätös hylätä kansainvälisen suojelun myöntämistä koskeva hakemus, mutta jossa siihen ei suoraan lain nojalla liitetä lykkäävää vaikutusta vaan mahdollistetaan se, että kyseisen ratkaisun tehnyt tuomioistuin asianomaisen pyynnöstä määrää kyseisen ratkaisun täytäntöönpanon keskeytettäväksi sen jälkeen, kun se on arvioinut, ovatko mainitusta ratkaisusta tehdyssä valituksessa esitetyt perusteet perusteltavissa, mutta jättänyt arvioimatta, aiheutuuko mainitun ratkaisun täytäntöönpanosta kyseiselle hakijalle vakavan ja korjaamattoman vahingon vaara.

---

(1)  EUVL C 311, 3.9.2018.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Handelsgericht Wien (Itävalta) on esittänyt 7.9.2018 – Austrian Airlines AG v. MG ja NF

(Asia C-566/18)

(2018/C 455/28)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Handelsgericht Wien

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Austrian Airlines AG

Vastapuolet: MG ja NF

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 ja 7 artiklaa tulkittava siten, että lentomatkustajilla voi asetuksen nojalla olla oikeus saada korvausta useita kertoja saman lentovarauksen osalta, jos lento, jolle kuljettava lentoyhtiö on uudelleenreitittänyt matkustajat, peruutetaan tai se viivästyy enemmän kuin kolme tuntia, jolloin 7 artiklan mukainen korvaus ei ole kiinteä vaan määräytyy peruutusten määrän tai peruutusten ja niistä aiheutuvien viivästysten laajuuden mukaan?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen annetaan myöntävä vastaus: Miten tämä on sovitettavissa yhteen sen yhteisöjen tuomioistuimen 19.11.2009 antamassaan tuomiossa Sturgeon ym. (C-402/07 ja C-432/07) (2) vahvistaman periaatteen kanssa, jonka mukaan asetuksen 5 artiklaa on tulkittava siten, että viivästyneiden lentojen matkustajat voidaan korvauksia koskevien sääntöjen suhteen rinnastaa peruutettujen lentojen matkustajiin, kun unionin tuomioistuin on todennut 23.10.2012 antamassaan tuomiossa Nelson ym. (C-581/10 ja C-629/10) (3) korvausta koskevan oikeuden osalta, ettei viivästymisen kestoa kolme tuntia ylittävältä osalta oteta huomioon kiinteän korvauksen laskemisessa?

---

(1)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.20045 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).

(2)  EU:C:2009:716

(3)  EU:C:2012:657

Valitus, jonka HF on tehnyt 10.9.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu ensimmäinen jaosto) asiassa T-218/17, HF v. parlamentti, 29.6.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-570/18 P)

(2018/C 455/29)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: HF (edustaja: A. Tymen, avocate)

Muu osapuoli: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

—	unionin yleisen tuomioistuimen 29.6.2018 asiassa T-218/17 antama tuomio on kumottava ja tämän seurauksena

—	valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset on hyväksyttävä ja näin ollen

—	Euroopan parlamentin 30.6.2016 tekemä päätös, jolla hänen avustamispyyntönsä hylättiin, on kumottava

—	vastaaja on velvoitettava maksamaan valittajalle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä korvaus, jonka kohtuulliseksi määräksi on arvioitu 90 000 euroa

—	vastaaja on velvoitettava vastaamaan kaikista molemmissa oikeusasteissa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

—	kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaaminen – perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkominen

—	perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan rikkominen – kantajan väitteiden vääristäminen – ensimmäisenä oikeusasteena asiaa käsitelleen tuomioistuimen perusteluvelvollisuuden laiminlyönti

—	perusoikeuskirjan 31 artiklan 1 kohdan rikkominen – henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 1 ja 3 kohdan ja 24 artiklan rikkominen.

Lisäksi valittaja riitauttaa ensimmäisenä oikeusasteena asiaa käsitelleen tuomioistuimen ratkaisun hylätä hänen vahingonkorvausvaatimuksensa sillä perusteella, että riidanalaista päätöstä ei kumottu.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Frankfurt am Main (Saksa) on esittänyt 20.9.2018 – Verbraucherzentrale Berlin eV v. DB Vertrieb GmbH

(Asia C-583/18)

(2018/C 455/30)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Frankfurt am Main

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Verbraucherzentrale Berlin eV

Vastapuoli: DB Vertrieb GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko kuluttajan oikeuksista 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (1) 2 artiklan 6 alakohtaa tulkittava siten, että se käsittää myös sopimukset, joilla elinkeinonharjoittajaa ei välittömästi velvoiteta suorittamaan palvelu vaan joiden nojalla kuluttajalla on oikeus saada alennus tulevaisuudessa tehtävistä palvelutoimeksiannoista? Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

2)

Onko alakohtaista poikkeusta, jota sovelletaan ”sopimuksiin, jotka koskevat matkustajaliikenteen palveluja”, ja josta säädetään kuluttajan oikeuksista 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU 3 artiklan 3 kohdan k alakohdassa, tulkittava siten, että sitä sovelletaan myös tilanteisiin, joissa kuluttaja ei välittömästi saa vastineeksi kuljetuspalvelua vaan pikemminkin oikeuden saada alennus tulevaisuudessa tehtävistä kuljetussopimuksista?

---

(1)  Kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU (EUVL 2011, L 304, s. 64).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Centrale Raad van Beroep (Alankomaat) on esittänyt 25.9.2018 – AFMB Ltd ym. v. Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank

(Asia C-610/18)

(2018/C 455/31)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Centrale Raad van Beroep

Pääasian asianosaiset

Valittajat: AFMB Ltd ym.

Vastapuoli: Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank

Ennakkoratkaisukysymykset

1

A) Onko asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (1) 14 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että pääasioiden kaltaisissa olosuhteissa palkkatyössä toimivan kansainvälisen liikenteen kuorma-autonkuljettajan katsotaan kuuluvan a) sen kuljetusyrityksen ajohenkilöstöön, joka on ottanut asianomaisen palvelukseen, jonka käytettävissä asianomainen tosiasiallisesti on kokonaan toistaiseksi, joka käyttää asianomaisen suhteen työnjohtovaltaa ja jonka kannettavaksi palkkakustannukset tosiasiassa tulevat, vai b) sen yrityksen ajohenkilöstöön, jonka kanssa kuorma-autonkuljettaja on muodollisesti tehnyt työsopimuksen ja joka a kohdassa tarkoitetun kuljetusyrityksen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti maksoi asianomaisen palkan ja siihen liittyvät sosiaaliturvamaksut siinä jäsenvaltiossa, jossa kyseisellä yrityksellä on kotipaikka, eikä jäsenvaltiossa, jossa a kohdassa tarkoitetulla kuljetusyrityksellä on kotipaikka; c) sekä a kohdassa tarkoitetun yrityksen että b kohdassa tarkoitetun yrityksen ajohenkilöstöön? B) Onko asetuksen (EY) N:o 883/2004 (2) 13 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että pääasioiden kaltaisissa olosuhteissa palkkatyössä toimivan kansainvälisen liikenteen kuorma-autonkuljettajan työnantajana pidetään: a) sitä kuljetusyritystä, joka on ottanut asianomaisen palvelukseen, jonka käytettävissä asianomainen tosiasiallisesti on kokonaan toistaiseksi, joka käyttää asianomaisen suhteen työnjohtovaltaa ja jonka kannettavaksi palkkakustannukset tosiasiassa tulevat, vai b) sitä yritystä, jonka kanssa kuorma-autonkuljettaja on muodollisesti tehnyt työsopimuksen ja joka a kohdassa tarkoitetun kuljetusyrityksen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti maksoi asianomaisen palkan ja siihen liittyvät sosiaaliturvamaksut siinä jäsenvaltiossa, jossa kyseisellä yrityksellä on kotipaikka, eikä jäsenvaltiossa, jossa a kohdassa tarkoitetulla kuljetusyrityksellä on kotipaikka; c) sekä a kohdassa tarkoitettua yritystä että b kohdassa tarkoitettua yritystä?

2)

Siinä tapauksessa, että pääasioiden kaltaisissa olosuhteissa työnantajana pidetään 1A-kysymyksen b kohdassa ja 1B-kysymyksen b kohdassa tarkoitettua yritystä: Pätevätkö erityiset edellytykset, joiden nojalla henkilöstövuokrausyritykset ja muut työvoiman välittäjät voivat vedota asetuksen (ETY) N:o 1408/71 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 12 artiklassa säädettyihin työskentelyvaltioperiaatteeseen liittyviin poikkeuksiin, analogisesti kokonaan tai osittain myös pääasioissa sovellettaessa asetuksen (ETY) N:o 1408/71 14 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 13 artiklan 1 kohdan b alakohtaa?

3)

Siinä tapauksessa, että pääasioiden kaltaisissa olosuhteissa työnantajana pidetään 1A-kysymyksen b kohdassa ja 1B-kysymyksen b kohdassa tarkoitettua yritystä ja 2 kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko tässä pyynnössä kuvattujen tosiseikkojen ja olosuhteiden valossa kyse tilanteesta, jota voidaan pitää EU:n oikeuden väärinkäyttönä ja/tai EFTAn oikeuden väärinkäyttönä? Jos näin on, mitä seurauksia tästä on?

---

(1)  Sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 (EYVL 1971, L 149, s. 2).

(2)  Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 (EUVL 2004, L 166, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de Primera Instancia nro 3 bis de Albacete (Espanja) on esittänyt 2.10.2018 – Lainanottajat v. Globalcaja S.A.

(Asia C-617/18)

(2018/C 455/32)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de Primera Instancia nro 3 bis de Albacete

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Lainanottajat

Vastaaja: Globalcaja S.A.

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Sulkeeko direktiivin 93/13 (1) 6 artiklan 1 kohdan ilmaisu ”eivät sido” pois sen mahdollisuuden, että elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja voisivat kohtuullistaa yksityisellä sopimuksella sopimusehtoa, joka ei täytä 4 artiklan 2 kohdan mukaista selkeyden ja ymmärrettävyyden vaatimusta, joko alentamalla kyseisen sopimusehdon sisältämää korkoa tai korvaamalla se toisella sopimusehdolla, joka on kuluttajan kannalta vähemmän haitallinen? Muuttuisiko tähän kysymykseen annettava vastaus, jos kohtuullistamisesta on sovittu kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisellä sopimuksella, jonka tarkoituksena on nimenomaan ratkaista tuomioistuimiin turvautumatta riita, joka koskee sellaisen sopimusehdon mahdollista läpinäkymättömyyttä, josta ei ole neuvoteltu erikseen ja joka sisältyy näiden väliseen aikaisempaan sopimukseen?

2)

Onko direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että ilmaisut sopimuksen pääkohde ja hinnan tai korvauksen asianmukaisuus suhteessa vastineena toimitettaviin palveluihin ja tavaroihin kattavat kaksi sopimusehtoa, jotka kuuluvat sopimukseen, josta ei ole neuvoteltu erikseen elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä ja jolla yhtäältä kohtuullistetaan sopimusehtoa, joka sisältyi näiden väliseen aikaisempaan sopimukseen – korvaamalla se toisella kuluttajan kannalta vähemmän haitallisella ehdolla –, ja jolla toisaalta kuluttaja luopuu oikeudestaan vedota tuomioistuinteitse tai tuomioistuimen ulkopuolella tämän ehdon mahdolliseen läpinäkymättömyyteen ja tämän läpinäkymättömyyden vaikutuksiin?

3)

Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko direktiivin 93/13 4 artiklaa tulkittava siten, että ”sopimuksen kohteena olevien tavaroiden ja palvelujen luonne” ja ”sopimuksentekohetkellä kaikki sopimuksen tekoon liittyvät olosuhteet” voidaan ottaa huomioon vain arvioitaessa niiden sopimusehtojen kohtuuttomuutta, jotka eivät koske sopimuksen pääkohteen määritelmää? Vai voidaanko nämä samat perusteet päinvastoin ottaa huomioon arvioitaessa niiden sopimusehtojen läpinäkyvyyttä, jotka liittyvät 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun sopimuksen pääkohteeseen?

4)

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko kansallinen oikeuskäytäntö direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukainen – konkreettisesti siihen perustuvien selkeyden ja ymmärrettävyyden sekä läpinäkyvyyden vaatimusten mukainen –, jos silloin, kun kyseessä on sopimus, josta ei ole neuvoteltu erikseen elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä ja jolla kohtuullistetaan näiden välillä aikaisemmin tehtyyn sopimukseen sisältyvän sopimusehdon soveltamista, ei pidetä välttämättömänä, että elinkeinonharjoittaja ilmoittaa kuluttajalle tämän sopimusehdon mahdollisesta läpinäkymättömyydestä, koska kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä katsotaan, että tähän läpinäkymättömyyteen johtaneet perusteet ovat yleisesti tunnettuja?

5)

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko direktiivin 4 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että kuluttajan luopuminen esittämästä tuomioistuinteitse tai tuomioistuimen ulkopuolella vaatimuksia, jotka koskevat sellaisen sopimusehdon mahdollista läpinäkymättömyyttä, josta ei ole neuvoteltu erikseen, täyttää ”selkeyden ja ymmärrettävyyden” vaatimuksen vain silloin, jos elinkeinonharjoittaja on ilmoittanut etukäteen kuluttajalle konkreettisista oikeuksista, joista tämä luopuu, erityisesti konkreettisesta summasta, jota tämä luopuu vaatimasta?

---

(1)  Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Administrativo e Fiscal de Coimbra (Portugali) on esittänyt 5.10.2018 – Nelson Antunes da Cunha, Lda v. Instituto de Financiamento da Agricultura e Pescas IP (IFAP)

(Asia C-627/18)

(2018/C 455/33)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Administrativo e Fiscal de Coimbra

Pääasian asianosaiset

Vastaväitteen esittäjä: Nelson Antunes da Cunha, Lda

Ulosmittausvelkoja: Instituto de Financiamento da Agricultura e Pescas IP (IFAP)

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Sovelletaanko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (1) 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vanhentumisaikaa, jota sovelletaan toimivaltuuksiin periä tuki takaisin, ainoastaan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltion välisessä suhteessa, jolle tuen takaisinperimistä koskeva päätös on osoitettu, vai myös kyseisen jäsenvaltion ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi katsotun tuen saajana olevan vastapuolen välisessä suhteessa?

2)

Mikäli todetaan, että kyseistä vanhentumisaikaa sovelletaan tuen takaisinperimistä koskevan päätöksen adressaattina olevan jäsenvaltion ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi katsotun tuen saajan välisessä suhteessa, onko katsottava, että tätä vanhentumisaikaa voidaan soveltaa ainoastaan menettelyyn, jossa takaisinperimistä koskeva päätös annetaan, vai myös tällaisen päätöksen täytäntöönpanoon?

3)

Mikäli todetaan, että kyseistä vanhentumisaikaa sovelletaan tuen takaisinperimistä koskevan päätöksen adressaattina olevan jäsenvaltion ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi katsotun tuen saajan välisessä suhteessa, onko katsottava, että tämä vanhentumisaika katkeaa millä tahansa sääntöjenvastaiseen tukeen liittyvällä komission tai jäsenvaltion toimella, vaikka sitä ei ole annettu tiedoksi palautettavan tuen saajalle?

4)

Ovatko 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 16 artiklan 2 kohta ja eurooppalaiset periaatteet, ja erityisesti tehokkuusperiaate ja periaate, joka koskee valtiontukien soveltumattomuutta yhteismarkkinoille, esteenä sille, että takaisin perittävään tukeen lisättäviin korkoihin sovelletaan vanhentumisaikaa, joka on lyhyempi kuin asetuksen 17 artiklassa vahvistettu vanhentumisaika, kuten siviilikoodeksin 310 §:n 1 momentin d kohdassa säädetty vanhentumisaika?

---

(1)  EUVL 2015, L 248, s. 9.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sofiyski gradski sad (Bulgaria) on esittänyt 8.10.2018 – EN, FM ja GL v. Ryanair Designated Activity Company

(Asia C-629/18)

(2018/C 455/34)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sofiyski gradski sad

Pääasian asianosaiset

Kantajat: EN, FM ja GL

Vastaaja: Ryanair Designated Activity Company

Ennakkoratkaisukysymys

Onko Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (1) 25 artiklan kanssa yhteensopivaa se, että matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 261/2004 (2) perustuvien kanteiden oikeuspaikasta sovitaan sopimuksella, joka tehtiin ennen riidan syntymistä?

---

(1)  Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1).

(2)  EUVL 2004, L 46, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Okrazhen sad Vidin (Bulgaria) on esittänyt 17.10.2018 – Korporativna targovska banka AD, selvitystilassa v. Elit Petrol AD

(Asia C-647/18)

(2018/C 455/35)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Okrazhen sad Vidin

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Korporativna targovska banka AD, selvitystilassa

Vastaaja: Elit Petrol AD

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

i) Onko SEU 2 artiklassa turvattua oikeusvaltion arvoa tulkittava siten, että kansallisella lainsäätäjällä on jäsenvaltion lainsäädäntöä antaessaan velvollisuus noudattaa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja Euroopan parlamentille ja neuvostolle 11.3.2014 annetussa Euroopan komission tiedonannossa ”Uusi EU:n toimintakehys oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi” kehitettyjä ja mainittuja oikeusvaltiolle tunnusomaisia oikeudellisia periaatteita ja kriteerejä? ii) Onko SEU 2 artiklassa vahvistettua oikeusvaltion arvoa ja sen perusperiaatteita – laillisuusperiaatetta, oikeusvarmuutta, riippumatonta ja tehokasta tuomioistuinvalvontaa myös siltä osin kuin on kyse perusoikeuksien kunnioittamisesta ja yhdenvertaisuudesta lain edessä – tulkittava siten, että ne ovat esteenä pankkien maksukyvyttömyydestä annetun lain muuttamisesta ja täydentämisestä annetun lain (Zakon za izmenenie i dopalnenie na Zakona za bankovata nesastoyatelnost, jäljempänä ZIDZBN) siirtymä- ja loppusäännösten 5 §:n kaltaisen kansallisen säännöksen antamiselle, jossa säädetään poikkeuksellisella ja uudella tavalla niistä sosiaalisista suhteista, jotka liittyvät vakuusoikeuksien kirjaamiseen julkisiin rekistereihin konkreettisen yksityisen hyväksi? Konkreettisesti tässä tapauksessa kansallisessa säännöksessä säädetään taannehtivasti, että maksukyvyttömän KTB AD:n hyväksi rekisteröityjen vakuusoikeuksien rekistereihin kirjatut lakkaamiset ovat mitättömiä, ja säännöksellä luodaan epävarma oikeustila, koska siinä säädetään, että maksukyvytön KTB AD voi vedota suoraan lain nojalla lakanneisiin vakuusoikeuksiin kolmansia vastaan, vaikka sopimusvelvoitteet, joita varten vakuusoikeudet oli rekisteröity, on täytetty. iii) Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin pyytää tulkintaa siitä kysymyksestä, voiko se vedota suoraan SEU 2 artiklaan ja soveltaa kyseistä määräystä välittömästi, kun se toteaa, että se, miten kansallisessa ZIDZBN:n siirtymä- ja loppusäännösten 5 §:ssä säädetään taannehtivasti toisin niistä oikeudellisista vaikutuksista, joita vakuusoikeuksien kirjaamisella julkisiin rekistereihin maksukyvyttömän KTB AD:n hyväksi on, loukkaa oikeusvaltiota arvona ja sen edellä mainittuja perusperiaatteita. iv) Mitä kriteerejä ja edellytyksiä kansallisen tuomioistuimen on sovellettava, kun se tutkii, onko SEU 2 artiklassa tarkoitettu oikeusvaltion arvo esteenä ZIDZBN:n siirtymä- ja loppusäännösten 5 §:n kaltaisen kansallisen säännöksen antamiselle? v) Onko SEUT 67 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan unioni muodostaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, jolla kunnioitetaan perusoikeuksia sekä jäsenvaltioiden erilaisia oikeusjärjestelmiä ja -perinteitä, tulkittava siten, että kyseinen määräys on esteenä kansallisille säännöksille, jotka aiheuttavat epävarmuutta siviilioikeudellisten toimien ja liiketoimien osalta tai joilla pyritään ennakoivasti vaikuttamaan vireillä olevien oikeudenkäyntien lopputulokseen?

2)

i) Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin tiedustelee, voidaanko asiassa sovellettavaa maksukyvyttömyysmenettelyistä 20.5.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/848 (1) 7 artiklan 2 kohdan h alakohtaa ja 8 artiklaa, tulkittuna yhdessä SEU 2 artiklan kanssa, tulkita systemaattisesti yhdessä perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdan, 20 artiklan ja 47 artiklan 2 kohdan mukaisten perusoikeuksien kanssa. ii) Jos edellä mainittuja unionin oikeussääntöjä on tulkittava yhdessä perusoikeuskirjassa taattujen oikeuksien kanssa, voidaanko kyseisiä oikeuksia näin ollen soveltaa maksukyvyttömyysmenettelyssä jäsenvaltiossa ja onko näihin oikeuksiin perustuvaa suojaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle oikeussäännölle, jolla säädetään taannehtivasti sosiaalisista suhteista lainsäätäjän konkreettisesti nimeämän maksukyvyttömyysmenettelyn velkojan hyväksi uudella ja poikkeuksellisella tavalla? iii) Ovatko maksukyvyttömyysmenettelyistä 20.5.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/848 7 artiklan 2 kohdan h alakohta ja 8 artikla tulkittuna yhdessä perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdan, 20 artiklan ja 47 artiklan 2 kohdan mukaisten oikeuksien kanssa esteenä sellaisen kansallisen oikeussäännön soveltamiselle, jolla julistetaan taannehtivasti mitättömiksi KTB AD:n vakuusoikeuksien rekistereihin kirjatut lakkaamiset ja jolla julistetaan maksukyvyttömän KTB AD:n hyväksi ”henkiin herätetyt” vakuusoikeudet suoraan lain nojalla sitoviksi kolmansiin henkilöihin nähden, millä loukataan muiden velkojien oikeuksia ja muutetaan järjestystä, jonka mukaisesti maksuja suoritetaan maksukyvyttömyysmenettelyssä? iv) Voidaanko maksukyvyttömyysmenettelyistä 20.5.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/848 7 artiklan 2 kohdan h alakohtaa, tulkittuna yhdessä perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdan, 20 artiklan ja 47 artiklan 2 kohdan mukaisten oikeuksien kanssa, tulkita siten, että se on esteenä lainsäätäjän konkreettisesti nimeämän velkojan (KTB AD) saatavien ehdolliselle hyväksymiselle maksukyvyttömyysmenettelyssä, kun saatavien valvontahetkellä kyseisen velkojan saatavat olivat kokonaan lakanneet kuittauksen nojalla ja kun on vireillä oikeudenkäyntejä, joissa kyseinen kuittaus on riitautettu ja jotka eivät vielä ole päättyneet? Kun velkoja on valvonut saatavansa maksukyvyttömyysmenettelyssä sillä ehdolla, että kansallinen tuomioistuin toteaa kuittaukset, joiden nojalla saatavat ovat lakanneet, pätemättömiksi, onko perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohdassa taatun oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kanssa ristiriidassa sellainen kansallinen oikeussääntö, jolla taannehtivasti muutetaan pätevän kuittauksen edellytyksiä ja jolla siten pyritään ennakoivasti vaikuttamaan vireillä olevien kuittausta koskevien riita-asioiden lopputulokseen tai saatavan hyväksymiseen vireillä olevassa maksukyvyttömyysmenettelyssä? v) Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin tiedustelee, voiko se vedota suoraan maksukyvyttömyysmenettelyistä 20.5.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/848 7 artiklan 2 kohdan h alakohdassa ja 8 artiklassa säädettyyn tulkittuna yhdessä perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdan, 20 artiklan ja 47 artiklan 2 kohdan kanssa ja voiko se soveltaa näitä säännöksiä ja määräyksiä välittömästi, kun se toteaa, että kansalliset säännökset, joihin KTB AD:n saatavan ehdollinen huomioon ottaminen perustuu ja/tai jotka johtavat siihen, että saatavan huomioon ottamista koskeva ehto täyttyy, ovat ristiriidassa unionin oikeussääntöjen kanssa.

3)

Onko direktiivin 2014/59/EU (2) 77 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sellaisen kansallisen lain soveltamiselle, jolla muutetaan taannehtivasti edellytyksiä, joilla molemminpuolisia sopimusvelvoitteita ja velkoja voidaan kuitata elvytys- ja kriisinratkaisuprosessissa olevaan luottolaitokseen nähden ja jolla siten pyritään vaikuttamaan ennakoivasti sellaisten vireillä olevien riita-asioiden lopputuloksiin, joissa on riitautettu luottolaitoksen saatavien kuittaukset?

---

(1)  EUVL 2015, L 141, s. 19.

(2)  Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/ЕU (EUVL 2014, L 173, s. 190).

Kanne 8.10.2018 – ZF v. komissio

(Asia T-605/18)

(2018/C 455/36)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZF (edustaja: asianajaja J.-N. Louis)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

toteamaan ja päättämään, että

—	komission 30.11.2017 tekemä päätös, jolla vahvistettiin kantajan eläkeoikeudet taannehtivin vaikutuksin 6.3.2015 ja komission 31.1.2018 tekemä päätös, jolla väitetysti perusteettomasti maksetut summat päätettiin periä takaisin, kumotaan

—	komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu sellaisen toimen lainvastaiseen peruuttamiseen, jolla on myönnetty subjektiivisia oikeuksia siltä osin kuin kantajan oikeudet vahvistettiin hänen aloittaessaan EUH:n palveluksessa 1.10.2011 Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Kantaja katsoo siis, että joko tämä päätös oli lainmukainen eikä sitä voitu peruuttaa tai se oli lainvastainen ja se voitiin peruuttaa vain kohtuullisessa ajassa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen siltä osin kuin päätös, jolla kantaja otettiin palvelukseen palkkaluokan AD12, palkkatason 8 väliaikaiseksi toimihenkilöksi ja jossa hänen palvelusaikansa tällä palkkatasolla alkoi 1.11.2007, oli lainmukainen ja osapuolten välisen sopimuksen mukainen ja siltä osin kuin se voitiin peruuttaa ja korvata lainmukaisesti vain päätöksellä, jossa sovelletaan korjauskerrointa, joka johtaa kantajan palkan merkittävään alenemiseen.

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen, jonka komissio väitetysti teki päättäessään, että kantaja hoiti osastopäällikön tehtävien tasoisia tehtäviä

4)	Neljäs kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin siltä osin kuin merkitykselliset perustelut puuttuvat riidanalaisista päätöksistä kokonaan.

5)	Viides kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 85 artiklan rikkomiseen, koska kantaja ei voinut olla tietoinen hänen oikeutensa vahvistamisesta hänen aloittaessaan EUH:n palveluksessa tehdyn päätöksen mahdollisesta sääntöjenvastaisuudesta.

Kanne 9.10.2018 – ZR v. EUIPO

(Asia T-610/18)

(2018/C 455/37)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: ZR (edustajat: asianajajat S. Rodrigues ja A. Blot)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan valintalautakunnan 1.12.2017 tekemän päätöksen, jolla kantajan nimi jätettiin merkitsemättä varallaololuetteloon, toisin sanoen tietokantaan hakijoista, jotka olivat läpäisseet avoimen kilpailun EUIPO/AD/01/17 – AD 6 – hallintovirkamiehet immateriaalioikeuksien alalla

—	kumoamaan, siltä osin kuin on tarpeen, valintalautakunnan 7.3.2018 tekemän päätöksen, jolla se hylkäsi kantajan uudelleentarkastelua koskevan pyynnön

—	kumoamaan, siltä osin kuin on tarpeen, EUIPO:n pääjohtajan 27.6.2018 tekemän ja 29.6.2018 tiedoksi annetun päätöksen, jolla kantajan valitus hylättiin

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu henkilöstösääntöjen 27 ja 29 artiklan sekä niiden liitteessä III olevan 1 artiklan a) ja c) kohdan rikkomiseen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu henkilöstösääntöjen 30 artiklan ja niiden liitteessä III olevan 3 artiklan rikkomiseen sekä kilpailuilmoituksen liitteessä III (”avoimia kilpailuja koskevat yleiset säännöt”) olevan 3 artiklan rikkomiseen. — Kantaja vetoaa tältä osin valintalautakunnan jäsenten valinnassa väitetysti tapahtuneisiin sääntöjenvastaisuuksiin. — Kantaja viittaa lisäksi valintalautakunnan nimittämistä koskevien päätösten ja valintalautakunnan jäsenten nimien julkaisematta jättämiseen. — Kantaja vetoaa henkilöstökomitean ja nimittävän viranomaisen epäsuhtaiseen edustukseen valintalautakunnassa. — Kantaja vetoaa myös valintalautakunnan epäsuhtaiseen sukupuolijakaumaan. — Viimeiseksi kantaja vetoaa tämän kanneperusteen tueksi valintalautakunnan pysyvyyden ja jatkuvuuden periaatteen loukkaamiseen.

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen, perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja avoimuuden puutteeseen. — Kantaja väittää, että valintalautakunta sivuutti joitakin tosiseikkoja, ja hän viittaa tältä osin valintalautakunnan pätevyyksistä suorittamaan arviointiin, sellaisina kuin niitä kuvailtiin kilpailuilmoituksessa. — Kantaja väittää, että tietyt tulokset pätevyyspassissa eivät vastanneet kilpailuilmoitusta ja valittaa tässä yhteydessä avoimuuden puutteesta. — Kantaja väittää myös, että pätevyyspassi sisälsi ristiriitaisia arvioita.

Kanne 9.10.2018 – Pharmaceutical Works Polpharma v. EMA

(Asia T-611/18)

(2018/C 455/38)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Pharmaceutical Works Polpharma S.A. (Starogard Gdański, Puola) (edustajat: asianajajat M. Martens ja N. Carbonnelle sekä solicitor S. Faircliffe)

Vastaaja: Euroopan lääkevirasto (EMA)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan EMA:n 30.7.2018 tekemän päätöksen olla hyväksymättä kantajan myyntilupahakemusta, joka koskee Dimethyl Fumarate Polpharmaa, joka on Tecfideran geneerinen versio

—	velvoittamaan EMA:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen kanneperusteeseen.

Sen mukaan riidanalaisella päätöksellä kieltäydyttiin hyväksymästä kantajan myyntilupahakemusta, joka koskee Dimethyl Fumarate Polpharmaa sillä perusteella, että vertailuvalmistetta koskeva dokumentaatio nauttii väitetysti lakisääteistä suojaa.

Kantajan mukaan päätöksestä, jolla myönnettiin myyntilupa vertailuvalmisteelle, on tehty SEUT 277 artiklaan perustuva lainvastaisuusväite siltä osin kuin kyseisessä päätöksessä ilmaistaan ilmeisen virheellinen päätelmä, jonka mukaan kyseinen valmiste poikkeaa ”yleisen myyntiluvan” myöntämisen kannalta Fumadermistä. Kantaja väittää ainoalla kanneperusteellaan, että koska lainvastaisuusväite täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset ja on perusteltu, riidanalaisessa päätöksessä esitettyjä perusteluja sille, ettei kantajan myyntilupahakemusta hyväksytty, ei voida SEUT 296 artiklan perustella hyväksyä.

Kanne 8.10.2018 – Diesel v. EUIPO – Sprinter megacentrosdel deporte (D)

(Asia T-615/18)

(2018/C 455/39)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Diesel SpA (Breganze, Italia) (edustaja: asianajaja A. Parassina)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Sprinter megacentros del deporte, SL (Elche, Espanja)

Menettely EUIPO:ssa

Kyseessä olevan tavaramerkin hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Kyseessä oleva tavaramerkki: Hakemus kuviomerkin D rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 11 404 019

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 3.8.2018 asiassa R 2657/2017-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	komission asetuksen (EY) No 2868/95 22 säännön 3 kohdan rikkominen

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 47 artiklan 2 kohdan rikkominen

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 72 artiklan 6 kohdan rikkominen.

Kanne 15.10.2018 – ZI v. komissio

(Asia T-618/18)

(2018/C 455/40)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZI (edustaja: asianajaja J.-N. Louis)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan komission päätöksen, jolla evättiin kantajan aviomiehen liittyminen Euroopan unionin virkamiesten yhteiseen sairausvakuutusjärjestelmään;

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen ainoaan kanneperusteeseen, jonka mukaan Euroopan unionin virkamiesten yhteinen sairausvakuutusjärjestelmän 13 artiklaa on lainvastainen, koska sillä rikotaan Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 72 artiklaa rajoittamalla sen soveltamisalaa.

Kanne 22.10.2018 – E. J. Papadopoulos v. EUIPO – Europastry (fripan VIENNOISERIE CAPRICE Pur Beurre)

(Asia T-628/18)

(2018/C 455/41)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Viomichania mpiskoton kai eidon diatrofis E. J. Papadopoulos S.A. (Moscháto-Távros, Kreikka) (edustajat: asianajajat C. Chrysanthis, P.-V. Chardalia ja A. Vasilogamvrou)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Europastry, SA (Sant Cugat del Vallès, Espanja)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa.

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus EU-tavaramerkiksi rekisteröitäväksi kuviomerkiksi fripan VIENNOISERIE CAPRICE Pur Beurre – Rekisteröintihakemus nro 13 125 265.

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 8.8.2018 asiassa R 493/2018-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n ja Europastry S.A.:n, mikäli tämä osallistuu asian käsittelyyn, korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 23.10.2018 – ZM ym. v. neuvosto

(Asia T-632/18)

(2018/C 455/42)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: ZM, ZN ja ZO (edustaja: asianajaja N. de Montigny)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan eri kantajille vastaiset päätökset, jotka ovat nimittävän viranomaisen päätöksiä siitä, että heille ei myönnetä korvausta vuoden 2017/2018 koulumaksuista, ja jotka on annettu eri tavoin kunkin kantajan yksittäistapaukseen liittyvissä olosuhteissa seuraavasti: — yksittäisellä päätöksellä (ja tarkemmin sähköpostilla), jossa korvauksen epääminen ilmoitetaan nimenomaisesti — Sysperiin merkityllä maininnalla ”käsitelty”, jonka kantaja katsoo epäämispäätökseksi, koska tätä seuraavan kuukauden palkkakuitti (aikaisintaan kymmenentenä päivänä, koska se on palkkalaskelmien toimittamispäivä) ei sisällä korvausta tai sisältää korvauksen vain matkakuluista

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen.

—

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 3 artiklan 1 kohdan ja sairauskulujen korvaamisesta annettujen yleisten täytäntöönpanosäännösten rikkomista sikäli kuin vastaajan tulkinnan muuttamisella on loukattu saavutettuja etuja, oikeutettuja odotuksia, oikeusvarmuutta ja hyvän hallinnon periaatetta.

—	Toinen kanneperuste, joka koskee lasten oikeuksien, oikeuden perhe-elämään ja oikeuden koulutukseen loukkaamista.

—	Kolmas kanneperuste, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista.

—	Neljäs kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä ei ole tosiasiallisesti punnittu kantajien etuja eikä siinä ole noudatettu suhteellisuusperiaatetta.

Kanne 22.10.2018 – Rose Gesellschaft v. EUIPO – Iviton (TON JONES)

(Asia T-633/18)

(2018/C 455/43)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Rose Gesellschaft mbH (Wien, Itävalta) (edustaja: asianajaja R. Kornfeld)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Iviton s. r. o. (Prešov, Slovakia)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin TON JONES rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 15 109 614

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 12.7.2018 asiassa R 2136/2017-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston jatkamaan väitemenettelyä soveltamatta aiemmin käytettyä epäämisperustetta

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—	ei missään tapauksessa velvoita hakijaa vastaamaan mistään menettelyyn liittyvistä kuluista.

Kanneperusteet

—	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 15 artiklaa on rikottu.