Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2019/C 182/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 172, 20.5.2019

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 164, 13.5.2019

EUVL C 155, 6.5.2019

EUVL C 148, 29.4.2019

EUVL C 139, 15.4.2019

EUVL C 131, 8.4.2019

EUVL C 122, 1.4.2019

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landesverwaltungsgericht Oberösterreich (Saksa) on esittänyt 22.8.2018 — DP ja Finanzamt Linz

(asia C-545/18)

(2019/C 182/02)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landesverwaltungsgericht Oberösterreich

Pääasian asianosaiset

Valittajat: DP ja Finanzamt Linz

Vastapuolet: Bezirkshauptmannschaft Braunau am Inn ja Bezirkshauptmannschaft Linz-Land

Muut osapuolet: Finanzamt Braunau-Ried-Schärding ja EO

Ennakkoratkaisukysymykset

Unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on 4.4.2019 antamallaan määräyksellä jättänyt Landesverwaltungsgericht Oberösterreichin 16.8.2018 tekemällään päätöksellä esittämän ennakkoratkaisupyynnön tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesarbeitsgericht (Saksa) on esittänyt 14.11.2018 — WN v. Land Niedersachsen

(asia C-710/18)

(2019/C 182/03)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesarbeitsgericht

Pääasian asianosaiset

Revision-menettelyn valittaja: WN

Revision-menettelyn vastapuoli: Land Niedersachsen

Ennakkoratkaisukysymys

Onko SEUT 45 artiklan 2 kohtaa ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5.4.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011 (1) 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä osavaltioiden julkisen alan työehtosopimuksen (Tarifvertrag für den öffentlichen Dienst der Länder, jäljempänä TV-L) 16 §:n 2 momentin kaltaiselle sääntelylle, jonka mukaan siihenastisen työnantajan palveluksessa aiemmin hankittua soveltuvaa työkokemusta suositaan työehtosopimukseen perustuvan palkkajärjestelmän mukaista palkkatasoa määritettäessä, kun henkilö otetaan takaisin palvelukseen, sillä tällainen työkokemus otetaan TV-L:n 16 §:n 2 momentin toisen virkkeen mukaan huomioon rajoituksetta ja muiden työnantajien palveluksessa hankittu soveltuva työkokemus otetaan TV-L:n 16 §:n 2 momentin kolmannen virkkeen mukaan huomioon enintään kolmen vuoden osalta, kun otetaan huomioon, että tästä suosimisesta säädetään unionin oikeudessa, nimittäin 18.3.1999 tehdyssä määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen, joka on EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikasta työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteenä, 4 lausekkeen 4 kohdassa?

---

(1)  EUVL 2011, L 141, s. 1.

Valitus, jonka Pracsis SPRL ja Conceptexpo Project ovat tehneet 17.12.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-33/18, Pracsis ja Conceptexpo Project v. komissio ja EACEA, 3.10.2018 antamasta määräyksestä

(asia C-794/18 P)

(2019/C 182/04)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: Pracsis SPRL ja Conceptexpo Project (edustaja: J.-N. Louis, avocat)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto (EACEA)

Unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on 11.4.2019 antamallaan määräyksellä hylännyt kanteen, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja koska se on osittain selvästi perusteeton

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Arbeitsgericht Hamburg (Saksa) on esittänyt 20.12.2018 — IX v. WABE e.V.

(asia C-804/18)

(2019/C 182/05)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Arbeitsgericht Hamburg

Pääasian asianosaiset

Kantaja: IX

Vastaaja: WABE e.V.

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Syrjitäänkö työnantajan yksipuolisella määräyksellä, jolla kielletään käyttämästä työpaikalla poliittisen, filosofisen tai uskonnollisen vakaumuksen näkyviä tunnusmerkkejä, sellaisia työntekijöitä, jotka noudattavat pukeutumisessaan uskontoon perustuvia peittävän vaatetuksen sääntöjä, yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (1) 2 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla välittömästi uskontonsa perusteella?

2)

Syrjitäänkö työnantajan yksipuolisella määräyksellä, jolla kielletään käyttämästä työpaikalla poliittisen, filosofisen tai uskonnollisen vakaumuksen näkyviä tunnusmerkkejä, naispuolista työntekijää, joka käyttää tunnustamansa islaminuskon vuoksi huivia, direktiivin 2000/78/EY 2 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla välillisesti uskontonsa ja/tai sukupuolensa perusteella? Erityisesti: a) Voiko uskontoon ja/tai sukupuoleen perustuvan syrjinnän oikeuttamisperusteena direktiivin 2000/78/EY mukaan olla työnantajan subjektiivinen halu noudattaa poliittista, filosofista ja uskonnollista neutraliteettia silloinkin, kun työnantaja haluaa sillä tavoin vastata asiakkaidensa subjektiivisiin toiveisiin? b) Ovatko direktiivin 2000/78/EY säännökset ja/tai Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 artiklassa säädetty elinkeinovapaus, ottaen huomioon direktiivin 2000/78/EY 8 artiklan 1 kohdan säännös, esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan uskonnonvapautta koskevan perusoikeuden suojaamiseksi uskonnollista vaatetusta ei voida kieltää pelkästään työnantajan neutraliteetin vaarantumisen abstraktin mahdollisuuden vuoksi, vaan ainoastaan siksi, että se on oikeutettua työnantajalle tai kolmannelle osapuolelle aiheutuvan riittävän konkreettisen vaaran, erityisesti näitä tahoja konkreettisesti uhkaavan taloudellisen haitan, vuoksi?

---

(1)  EYVL 2000, L 303, s. 16.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale per il Lazio (Italia) on esittänyt 17.1.2019 — Telecom Italia SpA v. Ministero dello Sviluppo Economico ja Ministero dell’Economia e delle Finanze

(asia C-34/19)

(2019/C 182/06)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale per il Lazio

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Telecom Italia SpA

Vastaajat: Ministero dello Sviluppo Economico ja Ministero dell’Economia e delle Finanze

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Voidaanko direktiivin 97/13/EY (1) 22 artiklan 3 kohtaa tulkita siten, että sen nojalla on sallittua pitää voimassa, myös vuoden 1998 osalta, velvoite suorittaa maksu tai korvaus, joka vastaa — koska se on määritetty täsmälleen saman liikevaihdon osuuden perusteella — sitä, joka ennen direktiivin voimaantuloa voimassa olleessa järjestelmässä oli suoritettava?

2)

Onko direktiivi 97/13/EY 18.9.2003 yhdistetyissä asioissa C-292/01 ja C-293/0 ja 21.2.2008 asiassa C-296/06 annettujen tuomioiden nojalla esteenä kansalliselle lainvoimaiselle ratkaisulle, jossa kyseistä direktiiviä on sovellettu virheellisesti ja/tai sitä on rikottu, siten, että toinen tuomioistuin, jonka on ratkaistava riita-asia, joka perustuu samaan aineelliseen oikeussuhteeseen mutta joka on vaaditun maksun liitännäisen luonteen vuoksi erilainen kuin lainvoimaisesti ratkaistussa asiassa kyseessä ollut maksu, voi jättää soveltamatta tällaista lainvoimaista tuomiota?

---

(1)  Telepalvelualan yleisten valtuutusten ja yksittäisten toimilupien yhteisistä puitteista 10.4.1997 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/13/EY (EYVL 1997, L 117, s. 15).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte suprema di cassazione (Italia) on esittänyt 21.1.2019 — CV v. Iccrea Banca SpA Istituto Centrale del Credito Cooperativo

(asia C-37/19)

(2019/C 182/07)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte suprema di cassazione

Pääasian asianosaiset

Valittaja: CV

Vastapuoli: Iccrea Banca SpA Istituto Centrale del Credito Cooperativo

Ennakkoratkaisukysymys

Onko direktiivin 2003/88 (1) 7 artiklan 2 kohtaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohtaa, myös erikseen tarkasteltuina, tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansallisille oikeussäännöille tai kansallisille käytännöille, joiden perusteella työsuhteen päätyttyä oikeutta rahalliseen korvaukseen kertyneistä mutta pitämättä jääneistä lomista (ja oikeudellisesta järjestelystä ”poistetut arkipyhät”, jotka ovat luonteeltaan ja käytännön kannalta rinnastettavissa vuosilomaan) ei ole olemassa tilanteessa, jossa työntekijä ei ole kyennyt käyttämään sitä ennen työsuhteen päättymistä työnantajasta johtuvan lainvastaisen seikan vuoksi (irtisanominen, jonka lainvastaisuuden kansallinen tuomioistuin on todennut lopullisesti tuomiolla, joka sisältää työsuhteen taannehtivan palauttamisen) erityisesti työnantajan menettelyn ja työskentelyn myöhemmän uudelleenaloittamisen välisenä aikana?

---

(1)  Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY (EUVL 2003, L 299, s. 9).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 5.2.2019 — Rieco SpA v. Comune di Lanciano ja Ecolan SpA

(asia C-89/19)

(2019/C 182/08)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Rieco SpA

Vastapuolet: Comune di Lanciano ja Ecolan SpA

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko Euroopan unionin oikeus (erityisesti viranomaisten vapaan harkinnan periaate ja viranomaisten tarvitsemien palveluiden erilaisten hankinta- ja hallinnointitapojen lähtökohtaisen yhdenvertaisuuden periaate) esteenä (julkisia hankintoja koskevasta koodeksista annetun asetuksen [Codice des contratti pubblici, decreto legislativo] nro 50/2016 192 §:n 2 momentin kaltaiselle) kansalliselle lainsäädännölle, jossa in house -hankinta katsotaan tarjouspyyntömenettelyn kautta tehtyihin hankintoihin verrattuna toissijaiseksi ja poikkeukselliseksi i) sallimalla in house -hankinnat ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomaisten markkinoiden toimimattomuus voidaan näyttää toteen, ja ii) velvoittamalla organisaation sisäisen valtuutuksen muodossa tehtävää hankintaa suunnitteleva viranomainen joka tapauksessa nimenomaisesti perustelemaan, mitä yhteiskunnallista hyötyä kyseiseen hankintamuotoon liittyy?

2)

Onko Euroopan unionin oikeus (erityisesti direktiivin 2014/24/EU (1) 12 artiklan 3 kohta, joka koskee monen viranomaisen yhteiseen vastaavaan määräysvaltaan perustuvan järjestelyn mukaisia in house -hankintoja) esteenä (julkisomisteisia yhtiöitä koskevien lakien koonnoksesta [Testo Unico delle società partecipate] annetun asetuksen [decreto legislativo] nro 175/2016 4 §:n 1 momentin kaltaiselle) kansalliselle lainsäädännölle, jossa kielletään viranomaista hankkimasta toisten viranomaisten yhteisomistuksessa olevasta elimestä omistusosuutta (joka ei kuitenkaan riittäisi takaamaan määräysvaltaa tai veto-oikeutta), siinä tapauksessa, että kyseinen viranomainen aikoo joka tapauksessa tulevaisuudessa hankkia itselleen yhteistä määräysvaltaa ja siten mahdollisuuden tehdä kyseiseltä yhteisomistuksessa olevalta elimeltä suorahankintoja?

---

(1)  Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU (EUVL 2014, L 94, s. 65)

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 5.2.2019 — Rieco SpA v. Comune di Ortona ja Ecolan SpA

(asia C-90/19)

(2019/C 182/09)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Rieco SpA

Vastapuolet: Comune di Ortona ja Ecolan SpA

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko Euroopan unionin oikeus (erityisesti viranomaisten vapaan harkinnan periaate ja viranomaisten tarvitsemien palveluiden erilaisten hankinta- ja hallinnointitapojen lähtökohtaisen yhdenvertaisuuden periaate) esteenä (julkisia hankintoja koskevasta koodeksista annetun asetuksen [Codice des contratti pubblici, decreto legislativo] nro 50/2016 192 §:n 2 momentin kaltaiselle) kansalliselle lainsäädännölle, jossa in house -hankinta katsotaan tarjouspyyntömenettelyn kautta tehtyihin hankintoihin verrattuna toissijaiseksi ja poikkeukselliseksi i) sallimalla in house -hankinnat ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomaisten markkinoiden toimimattomuus voidaan näyttää toteen, ja ii) velvoittamalla organisaation sisäisen valtuutuksen muodossa tehtävää hankintaa suunnitteleva viranomainen joka tapauksessa nimenomaisesti perustelemaan, mitä yhteiskunnallista hyötyä kyseiseen hankintamuotoon liittyy?

2)

Onko Euroopan unionin oikeus (erityisesti direktiivin 2014/24/EU (1) 12 artiklan 3 kohta, joka koskee monen viranomaisen yhteiseen vastaavaan määräysvaltaan perustuvan järjestelyn mukaisia in house -hankintoja) esteenä (julkisomisteisia yhtiöitä koskevien lakien koonnoksesta [Testo Unico delle società partecipate] annetun asetuksen [decreto legislativo] nro 175/2016 4 §:n 1 momentin kaltaiselle) kansalliselle lainsäädännölle, jossa kielletään viranomaista hankkimasta toisten viranomaisten yhteisomistuksessa olevasta elimestä omistusosuutta (joka ei kuitenkaan riittäisi takaamaan määräysvaltaa tai veto-oikeutta), siinä tapauksessa, että kyseinen viranomainen aikoo joka tapauksessa tulevaisuudessa hankkia itselleen yhteistä määräysvaltaa ja siten mahdollisuuden tehdä kyseiseltä yhteisomistuksessa olevalta elimeltä suorahankintoja?

---

(1)  Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU (EUVL 2014, L 94, s. 65)

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 5.2.2019 — Rieco SpA v. Comune di San Vito Chietino ja Ecolan SpA

(asia C-91/19)

(2019/C 182/10)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Rieco SpA

Vastapuolet: Comune di San Vito Chietino ja Ecolan SpA

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko Euroopan unionin oikeus (erityisesti viranomaisten vapaan harkinnan periaate ja viranomaisten tarvitsemien palveluiden erilaisten hankinta- ja hallinnointitapojen lähtökohtaisen yhdenvertaisuuden periaate) esteenä (julkisia hankintoja koskevasta koodeksista annetun asetuksen [Codice des contratti pubblici, decreto legislativo] nro 50/2016 192 §:n 2 momentin kaltaiselle) kansalliselle lainsäädännölle, jossa in house -hankinta katsotaan tarjouspyyntömenettelyn kautta tehtyihin hankintoihin verrattuna toissijaiseksi ja poikkeukselliseksi i) sallimalla in house -hankinnat ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomaisten markkinoiden toimimattomuus voidaan näyttää toteen, ja ii) velvoittamalla organisaation sisäisen valtuutuksen muodossa tehtävää hankintaa suunnitteleva viranomainen joka tapauksessa nimenomaisesti perustelemaan, mitä yhteiskunnallista hyötyä kyseiseen hankintamuotoon liittyy?

2)

Onko Euroopan unionin oikeus (erityisesti direktiivin 2014/24/EU (1) 12 artiklan 3 kohta, joka koskee monen viranomaisen yhteiseen vastaavaan määräysvaltaan perustuvan järjestelyn mukaisia in house -hankintoja) esteenä (julkisomisteisia yhtiöitä koskevien lakien koonnoksesta [Testo Unico delle società partecipate] annetun asetuksen [decreto legislativo] nro 175/2016 4 §:n 1 momentin kaltaiselle) kansalliselle lainsäädännölle, jossa kielletään viranomaista hankkimasta toisten viranomaisten yhteisomistuksessa olevasta elimestä omistusosuutta (joka ei kuitenkaan riittäisi takaamaan määräysvaltaa tai veto-oikeutta), siinä tapauksessa, että kyseinen viranomainen aikoo joka tapauksessa tulevaisuudessa hankkia itselleen yhteistä määräysvaltaa ja siten mahdollisuuden tehdä kyseiseltä yhteisomistuksessa olevalta elimeltä suorahankintoja?

---

(1)  Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU (EUVL 2014, L 94, s. 65)

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 5.2.2019 — Burgo Group SpA v. Gestore dei Servizi Energetici — GSE SpA

(asia C-92/19)

(2019/C 182/11)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Burgo Group SpA

Vastapuoli: Gestore dei Servizi Energetici — GSE SpA

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko direktiivi 2004/8/EY (1) (erityisesti sen 12 artikla) esteenä sellaiselle asetuksen nro 20/2007 3 ja 6 §:n tulkinnalle, jonka mukaan asetuksessa nro 79/1999 säädetyt edut (erityisesti sen 11 §:ssä ja Autorità dell’energia elettrica e del gasin tämän säännöksen täytäntöön panemiseksi 19.3.2002 antamassa päätöksessä nro 42/02 tarkoitetut edut) voidaan myöntää 31.12.2010 jälkeenkin myös muille kuin tehokkaille yhteistuotantolaitoksille?

2)	Onko SEUT 107 artikla esteenä edellä 1 kohdassa tarkoitetulle asetuksen nro 20/2007 3 ja 6 §:n tulkinnalle, siltä osin kuin nämä säännökset, sellaisena kuin niitä tulkitaan, voivat merkitä ”valtiontukea” ja siten olla vapaan kilpailun periaatteen vastaisia?

3)

Edellä 1 ja 2 kohdassa todettuun nähden vastaavasti ja valittajan nimenomaisesti esittämän mukaisesti kysytään, onko kansallinen lainsäädäntö yhteisön oikeuteen sisältyvien yhdenvertaisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen mukainen, kun sen mukaan muun kuin tehokkaan yhteistuotannon tukijärjestelmät ovat edelleen hyväksyttyjä 31.12.2015 saakka, sillä tämä saattaa olla Italian kansallisen oikeuden tulkinta, joka seuraa 3.3.2011 annetun asetuksen nro 28 25 §:n 11 momentin c kohdan 1 alakohdasta, jossa kumotaan asetuksen 79/1999 11 §:n edellä mainitut säännökset 1.1.2016 alkaen, tai tällä hetkellä pikemminkin 19.7.2014 saakka (4.7.2014 annetun asetuksen N:o 102 10 §:n 15 momentin perusteella).

---

(1)  Hyötylämmön tarpeeseen perustuvan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä sisämarkkinoilla ja direktiivin 92/42/ETY muuttamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/8/EY (EUVL 2004, L 52, s. 50).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte suprema di cassazione (Italia) on esittänyt 6.2.2019 — San Domenico Vetraria SpA v. Agenzia delle Entrate

(asia C-94/19)

(2019/C 182/12)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte suprema di cassazione (Italia)

Pääasian asianosaiset

Valittaja: San Domenico Vetraria SpA

Vastapuoli: Agenzia delle Entrate

Ennakkoratkaisukysymys

Onko 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) 2 ja 6 artiklaa sekä verotuksen neutraalisuuden periaatetta tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan se, että emoyhtiö lainaa tai lähettää työntekijöitä tytäryhtiölle sillä tavoin, että tämä maksaa näistä ainoastaan vastaavan kulukorvauksen, ei ole arvonlisäverotuksen kannalta merkityksellistä?

---

(1)  Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17.5.1977 annettu neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL 1977, L 145, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte suprema di cassazione (Italia) on esittänyt 6.2.2019 — Agenzia delle Dogane v. Silcompa SpA

(asia C-95/19)

(2019/C 182/13)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte suprema di cassazione

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Agenzia delle Dogane

Vastapuoli: Silcompa SpA

Ennakkoratkaisukysymys

Voidaanko keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä annetun neuvoston direktiivin 76/308/ETY (1) 12 artiklan 3 kohdan säännös, sellaisena kuin kyseinen direktiivi on muutettuna neuvoston direktiivillä 2001/44/EY, (2) luettuna yhdessä valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 92/12/ETY (3) 20 artiklan kanssa, tulkita siten, että oikeudenkäynnissä, joka on pantu vireille perimistoimia vastaan, voidaan tutkia (tosiasiallisen kulutukseen saattamisen) paikka, jossa sääntöjenvastaisuus tai rikkomus on tosiasiallisesti tapahtunut, ja missä rajoissa se voidaan tutkia, jos, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, avunantoa pyytävä valtio ja valtio, jolle pyyntö osoitetaan esittävät erikseen saman vaatimuksen, joka perustuu samoihin vientitoimiin ja yksin niihin, verovelvollista vastaan ja viimeksi mainitussa valtiossa ovat vireillä samaan aikaan sekä oikeudenkäynti, joka koskee kotimaista saatavaa, että oikeudenkäynti, joka koskee perintää toisen valtion puolesta, jolloin tällainen tutkimus estää avunpyynnön ja siten kaikki täytäntöönpanotoimet?

---

(1)  Keskinäisestä avunannosta Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston rahoitusjärjestelmään kuuluvista toimista aiheutuvien saatavien sekä maatalousmaksujen ja tullien perinnässä 15.3.1976 annettu neuvoston direktiivi 76/308/ETY (EYVL 1976, L 73, s. 18).

(2)  Keskinäisestä avunannosta Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston rahoitusjärjestelmään kuuluvista toimista johtuvien saatavien sekä maatalousmaksujen ja tullien perinnässä sekä arvonlisäverosta ja tietyistä valmisteveroista annetun direktiivin 76/308/ETY muuttamisesta 15.6.2001 annettu neuvoston direktiivi 2001/44/EY (EYVL 2001, L 175, s. 17).

(3)  Valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 25.2.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/12/ETY (EYVL 1992, L 76, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 8.2.2019 — Pfeifer & Langen GmbH & Co. KG v. Hauptzollamt Köln

(asia C-97/19)

(2019/C 182/14)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Pfeifer & Langen GmbH & Co. KG

Vastaaja: Hauptzollamt Köln

Ennakkoratkaisukysymys

Onko yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (1) 78 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että sen mukaan pääasian kaltaisessa tilanteessa tulli-ilmoitus on tarkastettava ja oikaistava siten, että tavaranhaltijaa koskevat tiedot korvataan sitä henkilöä koskevilla tiedoilla, jolle maahantuotua tavaraa koskeva tuontitodistus on annettu, ja että kyseistä henkilöä edustaa henkilö, joka on merkitty tulli-ilmoitukseen tavaranhaltijaksi ja joka on esittänyt tullitoimipaikalle tuontitodistuksen haltijan antaman valtakirjan?

---

(1)  EYVL 1992, L 302, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 11.2.2019 — Raggio di Sole Società Cooperativa Onlus v. Comune di Cisternino ja Consorzio per l’Inclusione Sociale dell’Ats Fasano — Ostuni — Cisternino

(asia C-109/19)

(2019/C 182/15)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Raggio di Sole Società Cooperativa Onlus

Vastapuolet: Comune di Cisternino ja Consorzio per l’Inclusione Sociale dell’Ats Fasano — Ostuni — Cisternino

Ennakkoratkaisukysymys

Onko Euroopan unionin oikeus (ja erityisesti luottamuksensuojan, oikeusvarmuuden, vapaan liikkuvuuden, sijoittautumisvapauden ja palveluiden vapaan tarjoamisen periaatteet) esteenä (Italian julkisia hankintoja koskevan koodeksin (Codice dei contratti pubblici) 83 §:n 9 momentin, 95 §:n 10 momentin ja 97 §:n 5 momentin kaltaiselle) kansalliselle lainsäädännölle, jonka nojalla se, että julkiseen hankintamenettelyyn osallistuva tarjoaja laiminlyö työvoimakustannusten ja työntekijöiden turvallisuutta koskevien menojen ilmoittamisen, johtaa joka tapauksessa hankintamenettelystä poissulkemiseen eikä tarjoajalle voida myöhemmin antaa mahdollisuutta niin kutsuttuun täydentämismenettelyyn, kun tällainen ilmoitusvelvollisuus perustuu riittävän selkeisiin ja ymmärrettäviin säännöksiin, ja riippumatta siitä, ettei hankintailmoituksessa nimenomaisesti mainita tätä lakiin perustuvaa täsmällistä ilmoitusvelvollisuutta?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 11.2.2019 — Raggio di Sole Società Cooperativa Onlus v. Comune di Ostuni ja Consorzio per l’Inclusione Sociale dell’Ats Fasano — Ostuni — Cisternino

(asia C-110/19)

(2019/C 182/16)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Raggio di Sole Società Cooperativa Onlus

Vastapuolet: Comune di Ostuni ja Consorzio per l’Inclusione Sociale dell’Ats Fasano — Ostuni — Cisternino

Ennakkoratkaisukysymys

Onko Euroopan unionin oikeus (ja erityisesti luottamuksensuojan, oikeusvarmuuden, vapaan liikkuvuuden, sijoittautumisvapauden ja palveluiden vapaan tarjoamisen periaatteet) esteenä (Italian julkisia hankintoja koskevan koodeksin (Codice dei contratti pubblici) 83 §:n 9 momentin, 95 §:n 10 momentin ja 97 §:n 5 momentin kaltaiselle) kansalliselle lainsäädännölle, jonka nojalla se, että julkiseen hankintamenettelyyn osallistuva tarjoaja laiminlyö työvoimakustannusten ja työntekijöiden turvallisuutta koskevien menojen ilmoittamisen, johtaa joka tapauksessa hankintamenettelystä poissulkemiseen eikä tarjoajalle voida myöhemmin antaa mahdollisuutta niin kutsuttuun täydentämismenettelyyn, kun tällainen ilmoitusvelvollisuus perustuu riittävän selkeisiin ja ymmärrettäviin säännöksiin, ja riippumatta siitä, ettei hankintailmoituksessa nimenomaisesti mainita tätä lakiin perustuvaa täsmällistä ilmoitusvelvollisuutta?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 11.2.2019 — Industria Italiana Autobus SpA v. Comune di Palermo

(asia C-111/19)

(2019/C 182/17)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Industria Italiana Autobus SpA

Vastapuoli: Comune di Palermo

Ennakkoratkaisukysymys

Onko Euroopan unionin oikeus (ja erityisesti luottamuksensuojan, oikeusvarmuuden, vapaan liikkuvuuden, sijoittautumisvapauden ja palveluiden vapaan tarjoamisen periaatteet) esteenä (Italian julkisia hankintoja koskevan koodeksin (Codice dei contratti pubblici) 83 §:n 9 momentin, 95 §:n 10 momentin ja 97 §:n 5 momentin kaltaiselle) kansalliselle lainsäädännölle, jonka nojalla se, että julkiseen hankintamenettelyyn osallistuva tarjoaja laiminlyö työvoimakustannusten ja työntekijöiden turvallisuutta koskevien menojen ilmoittamisen, johtaa joka tapauksessa hankintamenettelystä poissulkemiseen eikä tarjoajalle voida myöhemmin antaa mahdollisuutta niin kutsuttuun täydentämismenettelyyn, kun tällainen ilmoitusvelvollisuus perustuu riittävän selkeisiin ja ymmärrettäviin säännöksiin, ja riippumatta siitä, ettei hankintailmoituksessa nimenomaisesti mainita tätä lakiin perustuvaa täsmällistä ilmoitusvelvollisuutta?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte suprema di cassazione (Italia) on esittänyt 18.2.2019 — Azienda Sanitaria Provinciale di Catania v. Assessorato della Salute della Regione Siciliana

(asia C-128/19)

(2019/C 182/18)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte suprema di cassazione

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Azienda Sanitaria Provinciale di Catania

Vastapuoli: Assessorato della Salute della Regione Siciliana

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko 22.12.2005 annetun Sisilian alueellisen lain nro [19] 25 §:n 16 momentti (”Niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, joista on säädetty 5.6.1989 annetun alueellisen lain nro 12 1 §:ssä, ja 23.12.2000 annetun alueellisen lain nro 32 134 §:n mukaisesti hyväksytään 20 000 000 euron menoerä, josta Sisilian AUSL maksaa asianmukaiset määrät infektio- ja tartuntatautien vuoksi vuosien 2000 ja 2006 välisenä aikana teurastettujen eläinten omistajille ja samojen vuosien ajalta itsenäisinä elinkeinonharjoittajina toimiville eläinlääkäreille, jotka ovat suorittaneet hoitotoimia. Tässä momentissa tarkoitettuja päämääriä varten tilikaudelle 2015 on hyväksytty 10 000 000 euron menoerä (alamomentti 10.3.1.3.2, luku 417702). Seuraavien tilikausien osalta noudatetaan 27.4.1999 annetun alueellisen lain (sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna ja täydennettynä) nro 10 3 §:n 2 momentin i kohtaa”) EY 87 ja 88 artiklan (nykyiset SEUT 107 ja 108 artikla) sekä Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 1.2.2000 julkaistun, maatalousalan valtiontuesta annetuista yhteisön suuntaviivoista annetun komission tiedonannon 2000/C 28/02 perusteella valtion myöntämää tukea, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa?

2)

Vaikka 22.12.2005 annetun Sisilian alueellisen lain nro 19 25 §:n 16 momentti (”Niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, joista on säädetty 5.6.1989 annetun alueellisen lain nro 12 1 §:ssä, ja 23.12.2000 annetun alueellisen lain nro 32 134 §:n mukaisesti hyväksytään 20 000 euron menoerä, josta Sisilian AUSL maksaa asianmukaiset määrät infektio- ja tartuntatautien vuoksi vuosien 2000 ja 2006 välisenä aikana teurastettujen eläinten omistajille ja samojen vuosien ajalta itsenäisinä elinkeinonharjoittajina toimiville eläinlääkäreille, jotka ovat suorittaneet hoitotoimia. Tässä momentissa tarkoitettuja päämääriä varten tilikaudelle 2015 on hyväksytty 10 000 euron menoerä (alamomentti 10.3.1.3.2, luku 417702). Seuraavien tilikausien osalta noudatetaan 27.4.1999 annetun alueellisen lain (sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna ja täydennettynä) nro 10 3 §:n 2 momentin i kohtaa”) voisi periaatteessa olla valtion myöntämää tukea, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, voidaanko sen kuitenkin katsoa olevan EY 87 ja 88 artiklan (nykyiset SEUT 107 ja 108 artikla) mukainen, kun otetaan huomioon ne perustelut, joiden vuoksi komissio päätöksessään C(2002) 4786 päätyi katsomaan, että Sisilian alueellisen lain nro 40/1997 11 §:llä ja Sisilian alueellisen lain nro 22/1999 7 §:llä säädetyt vastaavanlaiset toimenpiteet olivat Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 1.2.2000 julkaistussa, maatalousalan valtiontuesta annetuista yhteisön suuntaviivoista annetussa komission tiedonannossa 2000/C 28/02 esitettyjen edellytysten täyttyessä EY 87 ja 88 artiklan mukaisia?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte suprema di cassazione (Italia) on esittänyt 19.2.2019 — Presidenza del Consiglio dei Ministri v. BV

(asia C-129/19)

(2019/C 182/19)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte suprema di cassazione

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Presidenza del Consiglio dei Ministri

Vastavalittaja: BV

Ennakkoratkaisukysymykset

[Nyt tarkasteltavan pääasian kaltaisessa tilanteessa, jossa on kyse Italiassa vakituisesti asuvan Italian kansalaisen lainsäätäjänä toimivaa Italian valtiota vastaan nostamasta vahingonkorvauskanteesta, joka perustuu siihen, että valtio on jättänyt panematta täytäntöön ja/tai pannut virheellisesti täytäntöön ja/tai pannut puutteellisesti täytäntöön rikoksen uhreille maksettavista korvauksista 29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/80/EY (1) mukaiset velvollisuudet ja erityisesti sen 12 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltioille asetetun velvollisuuden, jonka mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että ne ottavat 1.7.2005 mennessä (kuten direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa säädetään) käyttöön yleisen korvausjärjestelmän, jolla kaikkien tahallisten väkivaltarikosten (myös seksuaalisen väkivaltarikoksen, jollaisen uhriksi kantaja oli joutunut) uhreille pystytään varmistamaan oikeudenmukaiset ja riittävät korvaukset siinä tapauksessa, etteivät nämä voi saada varsinaisilta syyllisiltä vahingonkorvausta koko kärsitystä vahingosta,] Euroopan unionin tuomioistuimelta pyydetään vastausta seuraaviin kysymyksiin:

1)

Tilanteessa, jossa rikoksen uhreille maksettavista korvauksista 29.4.2004 annettua neuvoston direktiiviä 2004/80/EY ei ole pantu kansallisesti täytäntöön määräajassa (ja/tai se on pantu täytäntöön puutteellisesti) ja jossa kyseisellä direktiivillä ei ole välittömiä oikeusvaikutuksia (non self-executing) siltä osin kuin kyse on siinä säädetyn väkivaltarikosten uhreja koskevan korvausjärjestelmän perustamisesta ja jossa syntyy rajatylittävissä tilanteissa oleville henkilöille, joita direktiivi yksinomaan koskee, oikeus saada jäsenvaltiolta vahingonkorvausta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (mm. tuomioissa Francovich ja Brasserie du Pêcheur ja Factortame III) vahvistettujen periaatteiden nojalla, velvoittaako [Euroopan unionin] oikeus katsomaan, että vastaava jäsenvaltion vastuu vallitsee myös suhteessa muihin kuin rajatylittävissä tilanteissa oleviin henkilöihin (toisin sanoen jäsenvaltiossa asuviin henkilöihin), jotka eivät olisi olleet direktiivin täytäntöönpanosta johtuvien etujen suoria saajia mutta joiden olisi — samaten [Euroopan unionin] oikeuteen kuuluvan yhdenvertaisuusperiaatteen tai syrjintäkiellon periaatteen loukkaamisen välttämiseksi — pitänyt ja ollut mahdollista hyötyä direktiivistä (eli edellä mainitusta korvausjärjestelmästä) sen tehokkaan vaikutuksen takaamiseksi, jos direktiivi olisi pantu täytäntöön oikea-aikaisesti ja täydellisesti? Siinä tapauksessa, että edellä esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi:

2)

Voidaanko tahallisten väkivaltarikosten (ja nimenomaisesti rikoslain 609-bis §:ssä tarkoitetun seksuaalisen väkivaltarikoksen) uhreille maksettava korvaus, jonka määräksi on vahvistettu 31.8.2017 annetussa sisäministeriön asetuksessa [joka on annettu 7.7.2016 annetun lain nro 122, ”Italian kuulumisesta Euroopan unioniin johtuvien velvoitteiden täyttämiseksi annetut säännökset — Eurooppalaki 2015–2016”, sellaisena kuin se on myöhemmin (20.11.2017 annetun lain nro 167 6 §:llä ja 30.12.2018 annetun lain nro 145 1 §:n 593–596 momentilla) muutettuna, 11 §:n 3 momentin nojalla] kiinteä 4 800 euron määrä, katsoa direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi oikeudenmukaiseksi ja riittäväksi korvaukseksi uhrille?

---

(1)  Rikoksen uhreille maksettavista korvauksista 29.4.2004 annettu neuvoston direktiivi 2004/80/EY (EUVL 2004, L 261, s. 15).

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 15.2.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-743/16 RENV, CX v. komissio, 13.12.2018 antamasta tuomiosta

(asia C-131/19 P)

(2019/C 182/20)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Berscheid, T. S. Bohr ja C. Ehrbar)

Muu osapuoli: CX

Vaatimukset

—	Unionin yleisen tuomioistuimen 13.12.2018 asiassa T-743/16 RENV antama tuomio CX v. komissio on kumottava siltä osin kuin sillä on kumottu kurinpitoseuraamuksena tehty irtisanomispäätös

—	asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se lausuu muista valitusperusteista

—	oikeudenkäyntikuluista on määrättävä myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste: Virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevien 4 ja 22 artiklan noudattamatta jättäminen tulkitsemalla virheellisesti oikeuden saapua henkilökohtaisesti asian käsittelyyn ulottuvuutta.

Ensimmäisen valitusperusteen tueksi esitetyt väitteet jakautuvat useaan osaan.

Ensimmäisessä osassa komissio väittää, että tuomiossa ei ole noudatettu virkamiehen kyvyttömyyteen saapua asian käsittelyyn sovellettavia oikeudellisia perusteita, perusteluvelvollisuutta ja todistustaakkaa koskevia sääntöjä.

Toisessa osassa komissio väittää, että tuomiossa on sovellettu virheellisesti toisiaan tukevien aihetodisteiden käsitettä sen toteamiseksi, että virkamies oli kyvytön saapumaan istuntoihin, ja että unionin yleinen tuomioistuin on tutkinut epätäydellisesti merkityksellisiä todisteita.

Kolmannessa osassa komissio väittää, että tuomiossa on otettu vääristyneellä tavalla huomioon kaksi todistetta.

Toinen valitusperuste: virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevien 4 ja 22 artiklan noudattamatta jättäminen tulkitsemalla virheellisesti oikeuden tulla kuulluksi kirjallisesti tai edustajan välityksellä ulottuvuutta.

Toisen valitusperusteen tueksi esitetyt väitteet jakautuvat kahteen osaan.

Ensimmäinen osa koskee oikeudellisten perusteiden, joita sovelletaan arvioitaessa virkamiehen kyvyttömyyttä esittää huomautuksia kirjallisesti tai edustajan välityksellä, noudattamatta jättämistä, perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämistä, todistustaakkaa koskevien sääntöjen noudattamatta jättämistä siltä osin kuin oli kyse virkamiehen kyvyttömyydestä puolustautua istunnoissa sekä käsitteen toisiaan tukevat aihetodisteet virheellistä soveltamista.

Toinen osa koskee virkamiehen puolustautumiskyvyttömyydestä esitettyjä ristiriitaisia perusteluja.

Kolmas valitusperuste: perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättäminen siltä osin kuin oli kyse oikeuden tulla kuulluksi loukkaamisen seurauksista

Unionin yleinen tuomioistuin ei ole perustellut syitä, joiden vuoksi kuulluksi tulemisen puuttumista koskeva menettelyllinen säännöstenvastaisuus johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Supremo (Espanja) on esittänyt 20.2.2019 — Atresmedia Corporación de Medios de Comunicación SA v. Asociación de Gestión de Derechos Intelectuales (AGEDI) ja Artistas e Intérpretes o Ejecutantes, Sociedad de Gestión de España (AIE)

(asia C-147/19)

(2019/C 182/21)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Atresmedia Corporación de Medios de Comunicación SA

Vastapuolet: Asociación de Gestión de Derechos Intelectuales (AGEDI) ja Artistas e Intérpretes o Ejecutantes, Sociedad de Gestión de España (AIE)

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Sisältääkö direktiivien 92/100 (1) ja 2006/115 (2) 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kaupallisessa tarkoituksessa julkaistun äänitteen kopion käsite kaupallisessa tarkoituksessa julkaistun äänitteen kopioimisen sellaiseen audiovisuaaliseen tallenteeseen, jolle on tallennettu audiovisuaalinen teos?

2)

Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko televisiolähetystoiminnan harjoittaja, joka käyttää elokuvateoksen tai audiovisuaalisen teoksen tallenteen sisältävää audiovisuaalista tallennetta, jolle tämä kaupallisessa tarkoituksessa julkaistu äänite on kopioitu, mihin tahansa välittämiseen yleisölle, velvollinen maksamaan direktiivien 92/100 ja 2006/115 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kohtuullisen kertakorvauksen?

---

(1)  Vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 19.11.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/100/ETY (EYVL 1992, L 346, s. 61).

(2)  Vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/115/EY (EUVL 2006, L 376, s. 28).

Valitus, jonka BTB Holding Investments SA ja Duferco Participations Holding SA ovat tehneet 19.2.2019 unonin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-100/17, BTB Holding Investments ja Duferco Participations Holding v. komissio, 11.12.2018 antamasta tuomiosta

(asia C-148/19 P)

(2019/C 182/22)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: BTB Holding Investments SA, Duferco Participations Holding SA (edustajat: J.-F. Bellis, R. Luff, M. Favart, Q. Declève, avocats)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Foreign Strategic Investments Holding (FSIH)

Vaatimukset

—	Unionin yleisen tuomioistuimen 11.12.2018 antama tuomio asiassa BTB Holding Investments ja Duferco Participations Holding v. komissio (T-100/17) on kumottava

—	Asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen

—	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan sekä tästä muutoksenhakumenettelystä että asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat vetoavat tuomiosta T-100/17 tekemässään valituksessa siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisessa tuomiossa loukannut oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin esittäessään kannanoton, jonka mukaan ”sen osoittamiseksi, että komissio on tehnyt tosiseikkojen [monitahoisessa taloudellisessa] arvioinnissa ilmeisen virheen, jonka perusteella riidanalainen päätös on kumottava, kantajan esittämien todisteiden on riitettävä tekemään kyseisessä päätöksessä omaksuttu tosiseikkojen arviointi epäuskottavaksi”. Valittajat katsovat erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut todistustaakkaa koskevia periaatteita ja asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Köln (Saksa) on esittänyt 22.2.2019 — FZ v. DER Touristik GmbH

(asia C-153/19)

(2019/C 182/23)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Köln

Pääasian asianosaiset

Kantaja: FZ

Vastaaja: DER Touristik GmbH

Ennakkoratkaisukysymys

Ovatko matkan hinnan alennusta koskevat vaatimukset, joita matkustajalla on matkaa koskevan sopimuksen perusteella matkanjärjestäjää kohtaan lennossa viivästyksen vuoksi olevien puutteiden perusteella, asetuksen N:o 261/2004 (1) 12 artiklassa tarkoitettuja lisäkorvauksia koskevia vaatimuksia ja voidaanko lennon viivästymisen perusteella asetuksen 7 artiklaa soveltaen myönnetty korvaus vähentää asetuksen 12 artiklan mukaisista korvauksista?

---

(1)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landessozialgericht Nordrhein-Westfalen (Saksa) on esittänyt 25.2.2019 — Jobcenter Krefeld — Widerspruchsstelle v. JD

(asia C-181/19)

(2019/C 182/24)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landessozialgericht Nordrhein-Westfalen

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Jobcenter Krefeld — Widerspruchsstelle

Vastapuoli: JD

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko sosiaaliavustusten epääminen direktiivin 2004/38/EY (1) 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti unionin kansalaisilta, joiden oleskeluoikeus perustuu asetuksen (EU) N:o 492/2011 (2) 10 artiklaan, SEUT 18 artiklassa mukaisen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, luettuna yhdessä asetuksen (EU) N:o 492/2011 10 ja 7 artiklan kanssa, mukaista? a) Onko direktiivin 2004/38/EY 24 artiklan 2 kohdan mukainen sosiaaliavustus asetuksen (EU) N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sosiaalinen etu? b) Vaikuttaako SEUT 18 artiklan mukainen yhdenvertaisen kohtelun periaate, luettuna yhdessä asetuksen (EU) N:o 492/2011 10 ja 7 artiklan kanssa, direktiivin 2004/38/EY 24 artiklan 2 kohdan rajoitussäännöksen soveltamiseen?

2)

Onko (EY) N:o 883/2004 (3) 3 artiklan 3 kohdassa ja 70 artiklan 2 kohdassa säädettyjen erityisten maksuihin perustumattomien rahaetuuksien epääminen unionin kansalaisilta SEUT 18 artiklassa mukaisen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, luettuna yhdessä asetuksen (EY) N:o 883/2004 4 artiklan kanssa, mukaista, kun näiden henkilöiden oleskeluoikeus perustuu asetuksen (EU) N:o 492/2011 10 artiklaan ja he kuuluvat sosiaaliturva- tai perhe-etuusjärjestelmään asetuksen (EY) N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla?

---

(1)  Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (jäljempänä asetus 1612/68) muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY (EYVL 2004, L 158, s. 77).

(2)  Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5.4.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 492/2011 (EUVL 2011, L 141, s. 1).

(3)  Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 (EYVL 2004, L 166, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 26.2.2019 — Spenner GmbH & Co. KG v. Saksan valtio

(asia C-189/19)

(2019/C 182/25)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesverwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Revision-menettelyn valittaja: Spenner GmbH & Co. KG

Revision-menettelyn vastapuoli: Saksan valtio, jota edustaa Umweltbundesamt, Deutsche Emissionshandelsstelle

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Edellytetäänkö päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti 27.4.2011 annetun komission päätöksen 2011/278/EU (1) 9 artiklan 9 kohdassa, että vakiintuneen laitoksen kapasiteetin merkittävä laajentuminen on tapahtunut viiteajanjaksolla, jonka jäsenvaltio on määrittänyt päätöksen 2011/278/EU 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti?

2)

Onko päätöksen 2011/278/EU 9 artiklan 9 kohdan ensimmäistä alakohtaa, luettuna yhdessä saman artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava kapasiteetin merkittävän laajentumisen tapauksessa siten, että määritettäessä viiteajanjakson 1.1.2009–31.12.2010 historiallisia tuotantotasoja on jätettävä huomiotta lisäkapasiteetin historialliset tuotantotasot, (silloinkin) kun kapasiteetin merkittävä laajentuminen on tapahtunut viiteajanjaksolla 1.1.2005–31.12.2008?

3)

a) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: onko päätöksen 2011/278/EU 9 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on itse määritettävä viiteajanjakso käsittämään joko ajanjakson 1.1.2005–31.12.2008 tai ajanjakson 1.1.2009–31.12.2010, vai voiko jäsenvaltio antaa toiminnanharjoittajalle oikeuden valita viiteajanjakson? b) Jos jäsenvaltio voi antaa toiminnanharjoittajalle oikeuden valita viiteajanjakson: onko jäsenvaltion otettava lähtökohdaksi viiteajanjakso, joka johtaa korkeampiin historiallisiin tuotantotasoihin, vaikka toiminnanharjoittaja voi jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti valita viiteajanjakson vapaasti ja valitsee viiteajanjakson, jona historialliset tuotantotasot ovat alhaisemmat?

4)

Onko päätöksen 2013/448/EU muuttamisesta siltä osin kuin kyse on yhtenäisen monialaisen korjauskertoimen vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti 24.1.2017 annettua komission päätöstä (EU) 2017/126 (2) tulkittava siten, että päätöksen 2013/448/EU 4 artiklassa ja liitteessä II tarkoitettua monialaista korjauskerrointa alkuperäisen toisinnon mukaisena on sovellettava ennen 1.3.2017 määritettyihin päästöoikeuksiin vuosiksi 2013–2020 ja 28.2.2017 jälkeen tuomioistuinratkaisun perusteella hyväksyttyjen lisäpäästöoikeuksien koko määrään vuosiksi 2013–2020 vai ainoastaan lisäpäästöoikeuksiin vuosiksi 2018–2020?

---

(1)  EUVL 2011, L 130, s. 1.

(2)  EUVL 2017, L 19, s. 93.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Fővárosi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság (Unkari) on esittänyt 6.3.2019 — TN v. Bevándorlási és Menekültügyi Hivatal

(asia C-210/19)

(2019/C 182/26)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Fővárosi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság

Pääasian asianosaiset

Valittaja: TN

Vastapuoli: Bevándorlási és Menekültügyi Hivatal

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Voidaanko perusoikeuskirjan 47 artiklaa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU (1) 31 artiklaa (ns. menettelydirektiivi) tulkita Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklan valossa siten, jäsenvaltion voidaan katsoa takaavan tehokkaat oikeussuojakeinot siinäkin tapauksessa, että sen tuomioistuimet eivät voi muuttaa turvapaikkamenettelyissä tehtyä päätöstä vaan ainoastaan määrätä uuden menettelyn aloittamisesta ja kumota tällaisen päätöksen?

2)

Voidaanko perusoikeuskirjan 47 artiklaa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU 31 artiklaa (ns. menettelydirektiivi) tulkita Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklan valossa siten, että niiden mukainen on jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa säädetään yhdestä yhteensä 60 päivän mittaisesta pakottavasta määräajasta turvapaikkamenettelyjä varten täysin riippumatta yksittäistapauksissa vallitsevista olosuhteista ja ottamatta huomioon asiaan liittyviä erityispiirteitä ja mahdollisia näyttövaikeuksia?

---

(1)  Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU (EUVL 2013, L 180, s. 60).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour de cassation (Ranska) on esittänyt 12.3.2019 — XR v. Conseil de l’ordre des avocats au barreau de Paris, Bâtonnier de l’ordre des avocats au barreau de Paris ja Procureur général près la cour d’appel de Paris

(asia C-218/19)

(2019/C 182/27)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Valittaja: XR

Vastapuolet: Conseil de l’ordre des avocats au barreau de Paris, Bâtonnier de l’ordre des avocats au barreau de Paris ja Procureur général près la cour d’appel de Paris

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko periaate, jonka mukaan Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksella, josta on muutettuna tullut sopimus Euroopan unionin toiminnasta, on perustettu oma oikeusjärjestys, joka on sisällytetty jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin ja jota kansallisten tuomioistuinten on sovellettava, esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa asetetaan asianajajan ammattiin pääsyyn lähtökohtaisesti vaadittavista koulutuksesta ja tutkinnosta myönnettävän erivapauden edellytykseksi, että erivapauden hakija tuntee riittävän hyvin Ranskan kansallisen oikeuden, ja suljetaan siten pois yksinomaan Euroopan unionin oikeuden vastaavan tuntemuksen ottaminen huomioon?

2)

Ovatko SEUT 45 ja SEUT 49 artikla esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa varataan mahdollisuus asianajajan ammattiin pääsyyn lähtökohtaisesti vaadittavista koulutuksesta ja tutkinnosta myönnettävään erivapauteen tietyille saman jäsenvaltion julkishallinnon toimihenkilöille, jotka ovat harjoittaneet tässä ominaisuudessa Ranskassa oikeudellista toimintaa julkishallinnossa tai kansainvälisessä organisaatiossa, ja evätään mahdollisuus tällaiseen erivapauteen Euroopan unionin nykyisiltä tai entisiltä virkamiehiltä, jotka ovat harjoittaneet tässä ominaisuudessa oikeudellista toimintaa yhdellä tai usealla Euroopan unionin oikeuden alalla Euroopan komissiossa?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Augstākā tiesa (Senāts) (Latvia) on esittänyt 20.3.2019 — A v. Veselības ministrija

(asia C-243/19)

(2019/C 182/28)

Oikeudenkäyntikieli: latvia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Augstākā tiesa (Senāts)

Pääasian asianosaiset

Valittaja: A

Vastapuoli: Veselības ministrija

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (1) 20 artiklan 2 kohtaa suhteessa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohtaan tulkittava siten, että jäsenvaltio voi evätä kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luvan, jos henkilön asuinjäsenvaltiossa on saatavilla sairaalahoitoa, jonka lääketieteellistä tehoa ei ole asetettu kyseenalaiseksi, mutta käytetty hoitomenetelmä ei ole kyseisen henkilön uskonnollisen vakaumuksen mukainen?

2)

Onko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 artiklaa ja potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa 9.3.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/24/EU (2) 8 artiklan 5 kohtaa suhteessa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohtaan tulkittava siten, että jäsenvaltio voi evätä kyseisen direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luvan, jos henkilön vakuutusjäsenvaltiossa on saatavilla sairaalahoitoa, jonka lääketieteellistä tehoa ei ole asetettu kyseenalaiseksi, mutta käytetty hoitomenetelmä ei ole kyseisen henkilön uskonnollisen vakaumuksen mukainen?

---

(1)  EUVL 2004, L 166, s. 1.

(2)  EUVL 2011, L 88, s. 45.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Handelsgerichts Wien (Itävalta) on esittänyt 21.3.2019 — GB v. Decker KFZ Handels u. -Reparatur GmbH ja Volkswagen AG

(asia C-244/19)

(2019/C 182/29)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Handelsgerichts Wien

Pääasian asianosaiset

Kantaja: GB

Vastaaja: Decker KFZ-Handels u. -Reparatur GmbH ja Volkswagen AG

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20.6.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 (1) 5 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että asetuksen N:o 715/2007 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ajoneuvon laite ei ole sallittu, jos siinä pakokaasun takaisinkierrätysventtiili (EGR-venttiili) eli osa, joka voi vaikuttaa päästöjen määrään, on suunniteltu siten, että pakokaasun takaisinkierrätysosuus eli takaisin imusarjaan johdettavan pakokaasun osuus on säädetty niin, että venttiili takaa vain 15 ja 33 Celsius-asteen välillä ja vain alle 1 000 metrin korkeudessa vähäpäästöisen toimintamoodin, ja osuus pienenee tämän lämpötilaikkunan ulkopuolella lämpötilan noustessa tai laskiessa 10 Celsius-astetta — ja noustaessa yli 1 000 metrin korkeudesta 1 250 metriin — lineaarisesti nollaan, jolloin typen oksidipäästöt ylittävät asetuksen N:o 715/2007 raja-arvot?

2)	Onko ensimmäisen kysymyksen arvioinnin kannalta merkitystä sillä, onko ensimmäisessä kysymyksessä mainittu ajoneuvon laite välttämätön suojaamaan moottoria vahingoittumiselta?

3)	Onko toisen kysymyksen arvioinnin kannalta merkitystä sillä, onko moottorin osa, jota on suojeltava vahingoittumiselta, EGR-venttiili?

4)

Onko ensimmäisen kysymyksen arvioinnin kannalta merkitystä sillä, jos ensimmäisessä kysymyksessä mainittu ajoneuvon laite on asennettu ajoneuvoon jo valmistusvaiheessa, vai onko ensimmäisessä kysymyksessä kuvattua EGR-venttiilin säätämistä pidettävä kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25.5.1999 annetun Euroopan parlamentin ja direktiivin 1999/44/EY 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna korjaamisena?

5)

Onko kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25.5.1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY (2) 3 artiklan 6 kohtaa tulkittava siten, että kyseessä ei ole vähäinen sopimusvirhe, jos ajoneuvosta on tehty kauppasopimus, jonka mukaan luovutetaan lain (unionin oikeuden) säännöksiä vastaava ajoneuvo, ja ajoneuvoon on asennettu kytkentälogiikka eli säädöt, joiden perusteella ajoneuvo on käynnistettäessä moodissa 1, ja jos ohjelmisto tunnistaa testitilanteen eli ajoneuvon käytön uuden eurooppalaisen ajosyklin (NEDC) mukaisesti, ajoneuvo pysyy moodissa 1 (NEDC), mutta jos ohjelmisto tunnistaa, että ajoneuvo liikkuu NEDC:n toleranssirajojen ulkopuolella (nopeusprofiilin poikkeamat +/- 2 km/h tai +/- 1s), ajoneuvo vaihtaa moodiin 0 (ajotilanne), jossa EGR-venttiiliä säädetään siten, että asetuksen N:o 715/2007 raja-arvoja ei enää pystytä noudattamaan, ja nämä säädöt tapahtuvat niin nopeasti, että ajoneuvo tämän seurauksena liikkuu lähes yksinomaan moodissa 0?

---

(1)  EUVL 2007, L 171, s. 1.

(2)  EYVL 1999, L 171, s. 12.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d’État (Belgia) on esittänyt 25.3.2019 — B. O. L. v. Belgian valtio

(asia C-250/19)

(2019/C 182/30)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Kantaja: B. O. L.

Vastaaja: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Jotta taattaisiin Euroopan unionin oikeuden tehokkuus eikä tehtäisi mahdottomaksi käyttää perheenyhdistämistä koskevaa oikeutta, joka kantajan mukaan annetaan hänelle oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY (1) 4 artiklassa, onko tätä säännöstä tulkittava siten, että sen mukaan perheenkokoajan lapsi voi saada oikeuden perheenyhdistämiseen, jos hän tulee täysi-ikäiseksi sellaisen oikeudenkäynnin aikana, joka on pantu vireille päätöksestä, jolla häneltä evätään tämä oikeus ja joka on tehty silloin kun hän oli vielä alaikäinen?

2)

Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa ja direktiivin 2003/86/EY 18 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että kumoamiskanne, joka on nostettu alaikäisen lapsen perheenyhdistämistä koskevan oikeuden epäämistä koskevasta päätöksestä, jätettäisiin tutkimatta sillä perusteella, että lapsesta on tullut täysi-ikäinen oikeudenkäynnin aikana, koska häneltä evättäisiin mahdollisuus siihen, että hänen tästä päätöksestä nostamastaan kanteesta annettaisiin ratkaisu, ja koska hänen oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin loukattaisiin?

---

(1)  EUVL 2003, L 251, s. 12.

Valitus, jonka Comprojecto-Projetos e Construções, Lda ym. on tehnyt 25.3.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-768/17, Comprojecto-Projetos e Construções ym. v. EKP, 14.2.2019 antamasta määräyksestä

(asia C-251/19 P)

(2019/C 182/31)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Valittajat: Comprojecto-Projetos e Construções, Lda, Paulo Eduardo Matos Gomes de Azevedo, Julião Maria Gomes de Azevedo ja Isabel Maria Matos Gomes de Azevedo (edustaja: M. Ribeiro, advogado)

Muu osapuoli: Euroopan keskuspankki (EKP)

Vaatimukset

—	Unionin tuomioistuimen on otettava valitus tutkittavaksi tai palautettava asia unionin yleiseen tuomioistuimeen tutkittavaksi aineellisen sisällön osalta

—	Unionin tuomioistuimen on perussääntönsä 61 artiklan nojalla kumottava tuomio ja palautettava asia unionin yleiseen tuomioistuimeen sekä määrättävä, että oikeudenkäyntikuluista lausutaan myöhemmin unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan mukaisesti.

Valitus, jonka Ethniko Kentro Erevnas kai Technologikis Anaptyxis (EKETA) on tehnyt 31.3.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-166/17, EKETA v. komissio, 22.1.2019 antamasta tuomiosta

(asia C-273/19 P)

(2019/C 182/32)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Valittaja: Ethniko Kentro Erevnas kai Technologikis Anaptyxis (EKETA) (edustajat: Vasileios Christianos ja Dimitrios Karagounis, dikigori)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

1.	unionin yleisen tuomioistuimen 22.1.2019 asiassa T-166/17 (1) antama tuomio on kumottava tuomiolauselman 2 ja 3 kohdan sekä niihin liittyvien perustelujen osalta

2.	asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen tutkittavaksi

3.	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja ei nyt käsiteltävällä valituksella riitauta valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1 kohtaa eikä siihen liittyviä tuomion perusteluja sen 142, 143, 145, 171, 173, 187–189 ja 191–193 kohdassa.

Valittajan mukaan valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 2 ja 3 kohta sekä niihin liittyvät perustelut on kumottava seuraavilla perusteilla:

—

Ensimmäinen valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin ei noudattanut ratkaisussaan lakia eikä arvioinut kaikkia EKETA:n esittämiä todisteita. Se otti lisäksi mainituista todisteista ilmenevät tosiseikat huomioon vääristyneessä muodossa, teki oikeudellisen virheen todistustaakan jakamisen osalta ja laiminlöi velvollisuutensa perustella ratkaisunsa (valituskirjelmän 5 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

—	Toinen valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tulkitsemalla virheellisesti intressiristiriidan olemassaolon riskiä (valituskirjelmän 78 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

—	Kolmas valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se tulkitsi tässä yhteydessä komission velvollisuutta suorittaa tutkinta kansainvälisten tilintarkastusstandardien perusteella (valituskirjelmän 94 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

—	Neljäs valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen loukkaamansa suhteellisuusperiaatteen tulkinnassa (valituskirjelmän 103 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

---

(1)  EU:T:2019:26.

Valitus, jonka Ethniko Kentro Erevnas kai Technologikis Anaptyxis (EKETA) on tehnyt 31.3.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-198/17, EKETA v. komissio, 22.1.2019 antamasta tuomiosta

(asia C-274/19 P)

(2019/C 182/33)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Valittaja: Ethniko Kentro Erevnas kai Technologikis Anaptyxis (EKETA) (edustajat: Vasileios Christianos ja Dimitrios Karagounis, dikigori)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

1.	unionin yleisen tuomioistuimen 22.1.2019 asiassa T-198/17 (1) antama tuomio on kumottava

2.	asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen tutkittavaksi

3.	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajan mukaan valituksenalainen tuomio on kumottava seuraavilla perusteilla:

—

Ensimmäinen valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin ei noudattanut ratkaisussaan lakia eikä arvioinut kaikkia EKETA:n väitteitä ja todisteita. Se otti lisäksi mainituista todisteista ilmenevät tosiseikat huomioon vääristyneessä muodossa, teki oikeudellisen virheen todistustaakan jakamisen osalta ja laiminlöi velvollisuutensa perustella ratkaisunsa.

—	Toinen valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tulkitsemalla virheellisesti intressiristiriidan olemassaolon riskiä.

—	Kolmas valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen loukkaamansa suhteellisuusperiaatteen tulkinnassa ja soveltamisessa.

---

(1)  EU:T:2019:27.

Valitus, jonka Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanovirasto (ERCEA) on tehnyt 2.4.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-348/16 OP, Aristoteleio Panepistimio Thessalonikis v. ERCEA, 17.1.2019 antamasta tuomiosta

(asia C-280/19 P)

(2019/C 182/34)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanovirasto (ERCEA) (asiamiehet: Francesca Sgritta ja Miguel Pesquera Alonso, avustajanaan Evangelos Kourakis, dikigoros)

Muu osapuoli: Aristoteleio Panepistimio Thessalonikis (APT)

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

toteaa, että tämä valitus on perusteltu ja on otettava tutkittavaksi ja tämän seurauksena kumoaa valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin siinä todetaan seuraavaa: 1) 184 157,00 euron suuruinen summa, joka liittyy henkilöstökuluihin, kuuluu hyväksyttäviin kustannuksiin, 2) edellä mainittuihin henkilöstökuluihin liittyvät epäsuorat kustannukset, joiden määrä on 36 831,40 euroa, ovat hyväksyttäviä kustannuksia

—	asia T-348/16 OP (1) on tarkasteltava uudelleen ja APT:n asiassa T-348/16 nostama kanne, joka liittyy edellä mainittuihin 184 157,00 euron ja 36 831,40 euron suuruisiin summiin, on hylättävä

—	APT on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan ERCEAlle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut tässä menettelyssä ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

ERCEA vetoaa valituksensa tueksi, siltä osin kuin se vaatii valituksenalaisen tuomion kumoamista, neljään valitusperusteeseen:

1.

Ensimmäinen valitusperuste, jossa valittaja väittää unionin yleisen tuomioistuimen tehneen seuraavat virheet: i. unionin oikeuden yleisen edun mukaisten sääntöjen rikkominen, erityisesti kun on kyse seitsemännen tutkimuksen puiteohjelmaa koskevista säännöistä, kyseiseen ohjelmaan sovellettavista säännöistä (esimerkiksi asetus [EY] N:o 1906/2006) ja varainhoitoasetuksesta (jäljempänä asetukset) ii. tulkintaa koskevien sääntöjen rikkominen ja avustussopimuksen nro 211166 (jäljempänä avustussopimus) tulkinta tavalla, joka on virheellinen ja jota ei voida hyväksyä ja joka lisäksi on lainvastainen, koska se on ristiriidassa edellä mainittujen asetusten kanssa iii. toissijaisesti avustussopimuksen merkityksellisten säännösten ilmeisen merkityssisällön vääristäminen ja tämän seurauksena esitetyn todistusaineiston huomioon ottaminen vääristyneellä tavalla iv. perustelujen puuttuminen 1) siltä osin, minkä vuoksi valvonta ei ollut etätyön osalta tarpeellista tai 2) siltä osin, minkä vuoksi kaikentyyppisen etätyön katsotaan automaattisesti vastaavan valvontaa koskevia vaatimuksia ilman, että tarvitaan täydentäviä toimenpiteitä (olettaen, että unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi, että valvontaa edellytettiin myös etätyön osalta).

2.

Toinen valitusperuste, jossa valittaja vaatii valituksenalaisen tuomion kumoamista, koska unionin yleinen tuomioistuin — siitä huolimatta, että se määritteli asianmukaisella tavalla ehdotuksen hyväksyttävyyden lailliset edellytykset — katsoi, että kyseessä oleva ehdotus oli lainmukainen vaikka vain yksi edellytys (kyseessä on tosiasiallisia työtunteja koskeva vaatimus) täyttyi, koska (sen mukaan) ERCEA ei kiistänyt sen täyttymistä. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin: i. rikkoi asetuksia ii. rikkoi sopimuksia koskevia oikeussääntöjä iii. laiminlöi tuomioiden asianmukaista perustelemista koskevaa velvollisuutta, jos katsotaan, ettei se jättänyt tarkastelematta muita edellytyksiä (ja että se teki tämän tietoisesti) iv. joka tapauksessa — ja ottaen huomioon, että unionin yleinen tuomioistuin ei jättänyt muita edellytyksiä arvioimatta ja arvioi niitä implisiittisesti — rikkoi todistustaakkaa koskevia sääntöjä.

3.

Kolmas valitusperuste, jossa valittaja vaatii valituksenalaisen tuomion kumoamista, koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että APT:n ja tarkastajien välisessä palvelujen tarjoamista koskevassa sopimuksessa hyväksyttiin etätyö, jolloin se teki seuraavat virheet: i. sopimusten tulkitsemista koskevien sääntöjen rikkominen, kun unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi palvelujen tarjoamista koskevia sopimuksia tavalla, joka on ilmeisen virheellinen ja jota ei voida hyväksyä ii. esitetyn todistusaineiston huomioon ottaminen vääristyneellä tavalla iii. tuomion puutteelliset ja ristiriitaiset perusteet asian merkittävien seikkojen osalta.

4.

Neljäs valitusperuste, jossa unionin yleistä tuomioistuinta arvostellaan seuraavista virheistä: i. unionin yleinen tuomioistuin ei tarkastellut APT:n käytäntöjä etätyön osalta, ja se käytti arvioinnin kohteena ollutta sopimusta arvioinnin perustana. Tämän seurauksena sen esittämät perustelut olivat puutteelliset, koska ne olivat olennaisilta osin perusteettomat ii. toissijaisesti unionin yleinen tuomioistuin rikkoi todistusaineistoa ja tuomioiden lainmukaisia perusteluita koskevia sääntöjä, koska se ei millään tavalla tarkastellut, mikä oli APT:n käytäntö työntekijöidensä etätyön osalta ja koska se ei esittänyt sen osalta minkäänlaisia yksityiskohtia.

---

(1)  EU:T:2019:14.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 4.4.2019 — Rodriguez Prieto v. komissio

(asia T-61/18) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Asia ”Eurostat” - Kansallinen rikosoikeudellinen menettely - Syytteestä luopuminen - Avustamispyyntö - Väärinkäytösten paljastaja - Syyttömyysolettama - Vahingonkorvaus- ja kumoamiskanne)

(2019/C 182/35)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Amador Rodriguez Prieto (Steinsel, Luxemburg) (edustajat: asianajajat S. Orlandi, T. Martin ja R. Garcia-Valdecasas y Fernandez)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: B. Mongin ja R. Striani)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus saada ensisijaisesti korvaus aineellisista vahingoista ja henkisestä kärsimyksestä, joita kantaja väittää kärsineensä, ja saada toissijaisesti kumotuksi 28.3.2017 tehty komission päätös, jolla kantajan esittämä avustamispyyntö hylättiin.

Tuomiolauselma

1)	Vahingonkorvausvaatimukset hylätään.

2)	Euroopan komission 28.3.2017 tekemä päätös, jolla Amador Rodriguez Prieton esittämä avustamispyyntö hylättiin, kumotaan.

3)	Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Rodriguez Prieton oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 134, 16.4.2018.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 4.4.2019 — ABB v. EUIPO (FLEXLOADER)

(asia T-373/18) (1)

(EU-tavaramerkki - Hakemus sanamerkin FLEXLOADER rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdottomat hylkäysperusteet - Kuvailevuuden puuttuminen - Erottamiskyky - Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta - Uudissana - Riittämätön suora ja konkreettinen yhteys tiettyjen tavaramerkkihakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden kanssa)

(2019/C 182/36)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: ABB AB (Västerås, Ruotsi) (edustajat: asianajajat M. Hartmann ja S. Fröhlich)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: D. Hanf ja W. Schramek)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 29.3.2018 tekemästä päätöksestä (asia R 93/2018-1), joka koskee hakemusta sanamerkin FLEXLOADER rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)

Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) ensimmäisen valituslautakunnan 29.3.2018 tekemä päätös (asia R 93/2018-1) kumotaan siltä osin kuin siinä hylätään sanamerkin FLEXLOADER rekisteröinti: — tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 7 kuuluvat ”mekaaniset välineet kosteuttavien, liimaavien, öljyävien, voitelevien, liukastuttavien tai värjäävien aineiden käyttämiseksi” — Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 9 kuuluvat ”tilanmäärittämistietojen tallennukseen ja sähköiseen käsittelyyn tarkoitetut laitteet, mikroprosessorit, sähköiset tiedon tallennus- ja toistamisvälineet, CD-levyt, levykkeet, teknisten tietojen tallennukseen tarkoitetut magneettinauhat ja puolijohteet”.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	ABB AB ja EUIPO vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 268, 30.7.2018.

Kanne 22.2.2019 — Hemp Foods Australia v. EUIPO — Cabrejos (Sativa)

(asia T-128/19)

(2019/C 182/37)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Hemp Foods Australia Pty Ltd (Sydney, Australia) (edustajat: M. Holah ja P. Brownlow, Solicitors)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: César Raúl Dávila Cabrejos (Lima, Peru)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti tavaramerkistä Sativa — Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1 259 974

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 16.11.2018 asiassa R 1041/2018-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 22.3.2019 — Cognac Ferrand v. EUIPO (Punoksen muoto pullossa)

(Asia T-172/19)

(2019/C 182/38)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Cognac Ferrand (Pariisi, Ranska) (edustaja: asianajaja D. Régnier)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus kolmiulotteisen EU-tavaramerkin rekisteröimiseksi (Punoksen muoto pullossa) — Rekisteröintihakemus nro 17 387 564

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 7.1.2019 asiassa R 1640/2018-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 20.3.2019 — Kalai v. neuvosto

(asia T-178/19)

(2019/C 182/39)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Nader Kalai (Halifax, Kanada) (edustaja: asianajaja G. Karouni)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan seuraavat toimet siltä osin kuin ne koskevat kantajaa: — 21.1.2019 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös (YUTP) 2019/87 Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP täytäntöönpanosta — 21.1.2019 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/85 Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta

—	velvoittamaan neuvoston maksamaan 2 000 000,00 euron määrän korvaukseksi kaikista vahingoista yhdessä tarkasteltuina

—

velvoittamaan neuvoston vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jotka kantajalle ovat aiheutuneet ja joiden perustelemiseen menettelyn aikana kantaja varaa itselleen oikeuden, unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan nojalla, jonka mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu. Tältä osin kantaja väittää Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 ja 13 artiklan sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella, että häntä olisi pitänyt kuulla ennen kuin neuvosto kohdistaa häneen rajoittavia toimenpiteitä, joten kantajan puolustautumisoikeuksia ei ole kunnioitettu.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan SEUT 296 artiklan toisesta kohdasta ilmenevää perusteluvelvollisuutta on rikottu. Kantaja arvostelee neuvostoa siitä, että tämä on tyytynyt epämääräisiin ja yleisiin pohdintoihin mainitsematta nimenomaisesti ja konkreettisesti syitä, joiden perusteella se katsoo harkintavaltaansa käyttäen, että kantajaan on kohdistettava kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet. Neuvosto ei siis ole maininnut mitään konkreettisia ja objektiivisia seikkoja, joista kantajaa arvosteltaisiin ja joilla kyseessä olevat toimenpiteet voitaisiin perustella.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen siltä osin kuin se on esittänyt perusteluissaan rajoittavan toimenpiteen tueksi seikkoja, jotka eivät selvästikään perustu tosiseikkoihin. Niinpä tosiseikoilla, joihin vedotaan, ei ole mitään vakavasti otettavaa perustaa.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan perusoikeuksiin puuttumisessa ei ole noudatettu suhteellisuusperiaatetta. Kantaja nimittäin katsoo, että riidanalainen toimenpide olisi kumottava, koska se ei ole oikeassa suhteessa esitettyyn tavoitteeseen ja siinä on kyseessä suhteeton puuttuminen perusoikeuskirjan 16 artiklassa vahvistettuun elinkeinovapauteen ja 17 artiklassa vahvistettuun omistusoikeuteen. Suhteettomuus johtuu siitä, että toimenpide kohdistuu kaikkeen merkittävään taloudelliseen toimintaan ilman muita kriteereitä.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu omistusoikeuden loukkaamiseen. Kantaja väittää perusoikeuskirjan 17 ja 52 artiklan perusteella, että varojen jäädyttämistä koskeva toimenpide merkitsee kiistatta omistusoikeuden käytön rajoittamista ja että tässä tapauksessa kantajan toiminnasta peräisin olevien varojen jäädyttäminen merkitsee väistämättä neuvoston tavoitteleman päämäärän kannalta suhteetonta puuttumista kyseiseen oikeuteen.

Kanne 29.3.2019 — Jalkh v. parlamentti

(asia T-183/19)

(2019/C 182/40)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Jean-François Jalkh (Gretz-Armainvilliers, Ranska) (edustaja: asianajaja F. Wagner)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 31.1.2019 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen työjärjestyksen muuttamisesta

—	velvoittamaan Euroopan parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee Euroopan unionin perusoikeuskirjan rikkomista, koska riidanalainen muutos merkitsee kieleen perustuvaa syrjintää, ei kunnioita kielellistä monimuotoisuutta ja johtaa siihen, että Euroopan parlamentin ranskalainen jäsen ei käytä äidinkieltään.

2)	Toinen kanneperuste, joka koskee Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklan rikkomista, koska parlamentin uusi työjärjestys merkitsee ranskankielisen kantajan syrjintää.

3)	Kolmas kanneperuste, joka koskee EU-sopimuksen rikkomista. Tämän osalta kantaja väittää, että koska parlamentin uusi työjärjestys on ranskan kieltä syrjivä, se loukkaa kulttuurien ja kielten monimuotoisuutta tässä toimielimessä.

4)	Neljäs kanneperuste, joka koskee EUT-sopimuksen 18 artiklan rikkomista; kyseisessä artiklassa taataan monikielisyyden kunnioittaminen ja siten ranskan kielen käyttö.

5)	Viides kanneperuste, joka koskee Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevien järjestelyjen vahvistamisesta 15.4.1958 annetun neuvoston asetuksen N:o 1 (EYVL 17, 6.10.1958, s. 385) rikkomista.

Kanne 4.4.2019 — Knaus Tabbert v. EUIPO — Carado (CaraTour)

(asia T-202/19)

(2019/C 182/41)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Knaus Tabbert GmbH (Jandelsbrunn, Saksa) (edustaja: asianajaja N. Maenz)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Carado GmbH (Leutkirch im Allgäu, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki CaraTour — Rekisteröintihakemus nro 15 366 313

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 14.1.2019 asiassa R 506/2018-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	hylkää kokonaisuudessaan väitteen, jonka Carado GmbH on tehnyt 27.7.2016 EU-tavaramerkin nro 4 935 334 ja saksalaisen tavaramerkin nro 30 611 776 perusteella (väiteasia nro B 2 742 784)

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperuste

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 4.4.2019 — Knaus Tabbert v. EUIPO — Carado (CaraTwo)

(asia T-203/19)

(2019/C 182/42)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Knaus Tabbert GmbH (Jandelsbrunn, Saksa) (edustaja: asianajaja N. Maenz)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Carado GmbH (Leutkirch im Allgäu, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki CaraTwo — Rekisteröintihakemus nro 15 170 145

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 14.1.2019 asiassa R 851/2018-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa väiteosaston päätöksen

—	hylkää Carado GmbH:n 27.7.2016 esittämän EU-tavaramerkkiä nro 4 935 334 ja saksalaista tavaramerkkiä nro 30 611 776 koskevan väitteen (väiteasia B 2 742 768) kokonaisuudessaan

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 5.4.2019 — Armani v. EUIPO — Invicta Watch Company of America (GLYCINE)

(asia T-209/19)

(2019/C 182/43)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Giorgio Armani SpA (Milano, Italia) (edustajinaan: asianajajat J. Rether ja M. Kinkeldey)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Invicta Watch Company of America, Inc. (Hollywood, Florida, Yhdysvallat)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Mustavalkoista EU-kuviomerkkiä koskeva hakemus — Rekisteröintihakemus nro 15 910 301

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 4.2.2019 asiassa R 578/2018-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 8.4.2019 — Apple v. EUIPO (piirtimet)

(asia T-212/19)

(2019/C 182/44)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Apple Inc. (Cupertino, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat H. Hartwig ja A. von Mühlendahl)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen malli: Rekisteröintihakemus nro 3012707 -0004

Riidanalainen päätös: EUIPO:n kolmannen valituslautakunnan 7.1.2019 asiassa R 2533/2017-3 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen ja

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajalle valituslautakunnassa aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Kanneperusteet

—	Komission asetuksen (EY) N:o 2245/2002 11 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 5 artiklan kanssa, on rikottu.

—	Komission asetuksen (EY) N:o 2245/2002 12 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 5 artiklan kanssa, on rikottu.

Kanne 8.4.2019 — Fleximed v. EUIPO — docPrice (Fleximed)

(asia T-214/19)

(2019/C 182/45)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Fleximed AG (Triesen, Lichtenstein) (edustaja: asianajaja M. Gail)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: docPrice GmbH (Koblenz, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-sanamerkki Fleximed — EU-tavaramerkki nro 12 025 771

EUIPO:ssa käyty menettely: Menettämismenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 6.2.2019 asiassa R 1121/2018-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 60 artiklan 1 kohdan a alakohdan, luettuna yhdessä 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, rikkominen.