ISSN 1977-0812 |
||
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 360 |
|
![]() |
||
Suomenkielinen laitos |
Lainsäädäntö |
57. vuosikerta |
Sisältö |
|
II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset |
Sivu |
|
|
ASETUKSET |
|
|
* |
Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1334/2014, annettu 16 päivänä joulukuuta 2014, tehoaineen gamma-syhalotriini hyväksymisestä kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteen muuttamisesta sekä jäsenvaltioiden mahdollisuudesta pidentää kyseiselle tehoaineelle myönnettyjen väliaikaisten lupien voimassaoloa ( 1 ) |
|
|
* |
||
|
* |
||
|
* |
||
|
* |
||
|
|
||
|
|
DIREKTIIVIT |
|
|
* |
Komission delegoitu direktiivi 2014/109/EU, annettu 10 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40/EU liitteen II muuttamisesta hyväksymällä tupakkatuotteissa käytettävien kuvavaroitusten arkisto ( 1 ) |
|
|
|
PÄÄTÖKSET |
|
|
|
2014/911/EU |
|
|
* |
||
|
* |
||
|
* |
||
|
|
2014/914/EU |
|
|
* |
||
|
* |
||
|
|
2014/916/EU |
|
|
* |
||
|
|
2014/917/EU |
|
|
* |
||
|
|
2014/918/EU |
|
|
* |
|
|
|
(1) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti |
FI |
Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu. Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä. |
II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset
ASETUKSET
17.12.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 360/1 |
KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1334/2014,
annettu 16 päivänä joulukuuta 2014,
tehoaineen gamma-syhalotriini hyväksymisestä kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteen muuttamisesta sekä jäsenvaltioiden mahdollisuudesta pidentää kyseiselle tehoaineelle myönnettyjen väliaikaisten lupien voimassaoloa
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (1) ja erityisesti sen 13 artiklan 2 kohdan ja 78 artiklan 2 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 80 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti neuvoston direktiivin 91/414/ETY (2) säännöksiä sovelletaan hyväksymismenettelyn ja hyväksynnän edellytysten osalta tehoaineisiin, joista on tehty päätös kyseisen direktiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti ennen 14 päivää kesäkuuta 2011. Gamma-syhalotriinin osalta asetuksen (EY) N:o 1107/2009 80 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät komission päätöksellä 2004/686/EY (3). |
(2) |
Yhdistynyt kuningaskunta vastaanotti 4 päivänä marraskuuta 2003 yritykseltä Cheminova A/S direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti hakemuksen tehoaineen gamma-syhalotriini sisällyttämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I. Päätöksessä 2004/686/EY vahvistettiin, että asiakirja-aineisto oli täydellinen, eli sen voitiin periaatteessa katsoa täyttävän direktiivin 91/414/ETY liitteissä II ja III asetetut tietovaatimukset. |
(3) |
Kyseisen tehoaineen vaikutukset ihmisten ja eläinten terveyteen ja ympäristöön on arvioitu direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 ja 4 kohdan säännösten mukaisesti hakijan ehdottamien käyttötarkoitusten osalta. Esittelevä jäsenvaltio Yhdistynyt kuningaskunta toimitti arviointikertomuksen luonnoksen 25 päivänä tammikuuta 2008. Hakijalta pyydettiin komission asetuksen (EU) N:o 188/2011 (4) 11 artiklan 6 kohdan mukaisesti lisätietoja. Yhdistyneen kuningaskunnan näistä lisätiedoista tekemä arviointi toimitettiin arviointikertomuksen luonnoksen lisäysten muodossa 13 päivänä syyskuuta 2012. |
(4) |
Jäsenvaltiot ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, tarkastelivat arviointikertomuksen luonnosta. Elintarviketurvallisuusviranomainen esitti komissiolle päätelmänsä (5) tehoaineen gamma-syhalotriini käyttöä torjunta-aineissa koskevasta riskinarvioinnista 4 päivänä helmikuuta 2014. Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat arviointikertomuksen luonnosta ja elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmiä pysyvässä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomiteassa, ja gamma-syhalotriinia koskeva komission tarkastelukertomus saatiin valmiiksi 10 päivänä lokakuuta 2014. |
(5) |
Eri tutkimuksista on käynyt ilmi, että gamma-syhalotriinia sisältävien kasvinsuojeluaineiden voidaan yleisesti olettaa täyttävän direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa ja 5 artiklan 3 kohdassa säädetyt vaatimukset erityisesti tutkittujen ja komission tarkastelukertomuksessa lueteltujen käyttötarkoitusten osalta. Näin ollen gamma-syhalotriini on aiheellista hyväksyä. |
(6) |
Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 13 artiklan 2 kohdan sekä sen 6 artiklan mukaisesti ja ottaen huomioon nykyinen tieteellinen ja tekninen tietämys hyväksyntään on kuitenkin tarpeen liittää tiettyjä edellytyksiä ja rajoituksia. Erityisesti on aiheellista edellyttää lisää vahvistavia tietoja. |
(7) |
Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen hyväksymistä, jotta jäsenvaltiot ja asianomaiset osapuolet voivat valmistautua hyväksymisestä seuraaviin uusiin vaatimuksiin. |
(8) |
Rajoittamatta asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 säädettyjen hyväksynnästä johtuvien velvoitteiden soveltamista ja ottaen huomioon direktiivistä 91/414/ETY asetukseen (EY) N:o 1107/2009 siirtymisestä aiheutuva erityistilanne olisi kuitenkin sovellettava seuraavia säännöksiä. Jäsenvaltioilla olisi hyväksymisen jälkeen oltava kuusi kuukautta aikaa tarkistaa gamma-syhalotriinia sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat. Jäsenvaltioiden olisi tapauksen mukaan muutettava lupia taikka korvattava tai peruutettava ne. Mainitusta määräajasta poiketen olisi yhdenmukaisten periaatteiden mukaisesti säädettävä pidemmästä määräajasta kutakin kasvinsuojeluainetta ja kutakin aiottua käyttötarkoitusta koskevan täydellisen, direktiivin 91/414/ETY liitteen III mukaisen asiakirja-aineiston toimittamista ja arviointia varten. |
(9) |
Komission asetuksen (ETY) N:o 3600/92 (6) puitteissa arvioitujen tehoaineiden sisällyttämisestä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I saatu kokemus on osoittanut, että tietojen saantiin liittyviä nykyisten lupien haltijoiden velvollisuuksia voi olla vaikea tulkita. Uusien vaikeuksien välttämiseksi näyttääkin olevan tarpeen selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksia ja erityisesti velvollisuutta tarkistaa, että luvanhaltija osoittaa, että kyseisen direktiivin liitteen II vaatimukset täyttävä asiakirja-aineisto on saatavilla. Tällä selvennyksellä ei kuitenkaan aiheuteta jäsenvaltioille tai luvanhaltijoille uusia velvoitteita verrattuna direktiiveihin, joita on tähän mennessä annettu kyseisen direktiivin liitteen I muuttamiseksi, tai verrattuna asetuksiin, joita on annettu tehoaineiden hyväksymisestä. |
(10) |
Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti olisi muutettava komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 (7) liitettä. |
(11) |
On myös aiheellista antaa jäsenvaltioille mahdollisuus pidentää gamma-syhalotriinia sisältäville kasvinsuojeluaineille myönnettyjen väliaikaisten lupien voimassaoloa, jotta ne saavat tarpeeksi aikaa täyttää tässä asetuksessa säädetyt kyseisiä väliaikaisia lupia koskevat velvoitteensa. |
(12) |
Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Tehoaineen hyväksyminen
Hyväksytään liitteessä I määritetty tehoaine gamma-syhalotriini kyseisessä liitteessä vahvistetuin edellytyksin.
2 artikla
Kasvinsuojeluaineiden uudelleenarviointi
1. Jäsenvaltioiden on asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti tarvittaessa muutettava tai peruutettava gamma-syhalotriinia tehoaineena sisältävien kasvinsuojeluaineiden voimassa olevat luvat viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2015.
Jäsenvaltioiden on kyseiseen päivämäärään mennessä erityisesti tarkistettava, että tämän asetuksen liitteen I edellytykset täyttyvät, lukuun ottamatta kyseisessä liitteessä olevassa erityisiä säännöksiä koskevassa sarakkeessa mainittuja edellytyksiä, ja että luvanhaltijalla tai luvanhaltijan saatavilla on direktiivin 91/414/ETY liitteen II vaatimukset täyttävä asiakirja-aineisto kyseisen direktiivin 13 artiklan 1–4 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1107/2009 62 artiklan edellytysten mukaisesti.
2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on arvioitava uudelleen kaikki sellaiset sallitut kasvinsuojeluaineet, jotka sisältävät gamma-syhalotriinia joko ainoana tehoaineena tai yhtenä monista tehoaineista, jotka kaikki oli 31 päivään maaliskuuta 2015 mennessä sisällytetty täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteeseen; uudelleenarviointi on suoritettava asetuksen (EY) N:o 1107/2009 29 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen yhdenmukaisten periaatteiden mukaisesti, direktiivin 91/414/ETY liitteessä III säädetyt vaatimukset täyttävän asiakirja-aineiston perusteella ja ottaen huomioon tämän asetuksen liitteessä I oleva erityisiä säännöksiä koskeva sarake. Jäsenvaltioiden on kyseisen arvioinnin perusteella määritettävä, täyttääkö tuote asetuksen (EY) N:o 1107/2009 29 artiklan 1 kohdassa vahvistetut edellytykset.
Määrittämisen jälkeen jäsenvaltioiden on
a) |
niiden tuotteiden osalta, jotka sisältävät gamma-syhalotriinia ainoana tehoaineena, tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2016; tai |
b) |
niiden tuotteiden osalta, jotka sisältävät gamma-syhalotriinia yhtenä monista tehoaineista, tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2016 taikka siinä säädöksessä tai niissä säädöksissä, joilla kyseinen aine tai aineet lisättiin direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I tai joilla kyseinen aine tai kyseiset aineet hyväksyttiin, tällaista muuttamista tai peruuttamista varten vahvistettuna ajankohtana sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi. |
3 artikla
Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttaminen
Muutetaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liite tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.
4 artikla
Nykyisten väliaikaisten lupien voimassaolon pidentäminen
Jäsenvaltiot voivat pidentää gamma-syhalotriinia sisältävien kasvinsuojeluaineiden nykyisten väliaikaisten lupien voimassaoloa viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2016 päättyväksi ajanjaksoksi.
5 artikla
Voimaantulo ja soveltamispäivä
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Sitä sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 2015.
Tämän asetuksen 4 artiklaa sovelletaan kuitenkin asetuksen voimaantulopäivästä lähtien.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 16 päivänä joulukuuta 2014.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
Jean-Claude JUNCKER
(1) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.
(2) Neuvoston direktiivi 91/414/ETY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 1991, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta (EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1).
(3) Komission päätös 2004/686/EY, tehty 29 päivänä syyskuuta 2004, yksityiskohtaista tutkimusta varten toimitetun asiakirja-aineiston täydellisyyden periaatteellisesta hyväksymisestä prokinatsidin, IKI-220:n (flonikamidi) ja gamma-syhalotriinin mahdolliseksi sisällyttämiseksi neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I (EUVL L 313, 12.10.2004, s. 21).
(4) Komission asetus (EU) N:o 188/2011, annettu 25 päivänä helmikuuta 2011, neuvoston direktiivin 91/414/ETY täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä siltä osin kuin on kyse sellaisten tehoaineiden arviointimenettelystä, joita ei ollut markkinoilla kahtena kyseisen direktiivin tiedoksi antamista seuraavana vuonna (EUVL L 53, 26.2.2011, s. 51).
(5) Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, 2014: Conclusion on the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance gamma-cyhalothrin. EFSA Journal 2014;12(2):3560 [93 s.]. doi:10.2903/j.efsa.2014.3560.
(6) Komission asetus (ETY) N:o 3600/92, annettu 11 päivänä joulukuuta 1992, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 366, 15.12.1992, s. 10).
(7) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 540/2011, annettu 25 päivänä toukokuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta hyväksyttyjen tehoaineiden luettelon osalta (EUVL L 153, 11.6.2011, s. 1).
LIITE I
Nimi, tunnistenumero |
IUPAC-nimi |
Puhtaus (1) |
Hyväksymispäivä |
Hyväksynnän päättymispäivä |
Erityiset säännökset |
||||||||||||
Gamma-syhalotriini CAS-numero: 76703-62-3 CIPAC-numero: 768 |
(S)-α-syaani-3-fenoksibentsyyli-(1R,3R)-3-[(Z)-2-kloori-3,3,3-trifluoripropenyyli]-2,2-dimetyylisyklopropaanikarboksilaatti tai (S)-α-syaani-3-fenoksibentsyyli-(1R)-cis-33-[(Z)-2-kloori-3,3,3-trifluoripropenyyli]-2,2-dimetyylisyklopropaanikarboksilaatti |
≥ 980 g/kg |
1. huhtikuuta 2015 |
31. maaliskuuta 2025 |
Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 29 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen yhdenmukaisten periaatteiden täytäntöön panemiseksi on otettava huomioon pysyvässä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomiteassa 10. lokakuuta 2014 valmiiksi saadun gamma-syhalotriinia koskevan tarkastelukertomuksen päätelmät ja erityisesti sen lisäykset I ja II. Kokonaisarvioinnissa jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota
Käyttöedellytyksiin on tarvittaessa sisällyttävä riskinhallintatoimenpiteitä. Hakijan on toimitettava vahvistavat tiedot
Hakijan on toimitettava asianomaiset tiedot komissiolle, jäsenvaltioille ja elintarviketurvallisuusviranomaiselle viimeistään 31. maaliskuuta 2017. |
(1) Lisätietoja tehoaineen tunnistuksesta ja spesifikaatiosta annetaan sitä koskevassa tarkastelukertomuksessa.
LIITE II
Lisätään täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteessä olevaan B osaan seuraava kohta:
Numero |
Nimi, tunnistenumero |
IUPAC-nimi |
Puhtaus (1) |
Hyväksymispäivä |
Hyväksynnän päättymispäivä |
Erityiset säännökset |
||||||||||||
”82 |
Gamma-syhalotriini CAS-numero: 76703-62-3 CIPAC-numero: 768 |
(S)-α-syaani-3-fenoksibentsyyli-(1R,3R)-3-[(Z)-2-kloori-3,3,3-trifluoripropenyyli]-2,2-dimetyylisyklopropaanikarboksilaatti tai (S)-α-syaani-3-fenoksibentsyyli-(1R)-cis-33-[(Z)-2-kloori-3,3,3-trifluoripropenyyli]-2,2-dimetyylisyklopropaanikarboksilaatti |
≥ 980 g/kg |
1. huhtikuuta 2015 |
31. maaliskuuta 2025 |
Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 29 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen yhdenmukaisten periaatteiden täytäntöön panemiseksi on otettava huomioon pysyvässä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomiteassa 10. lokakuuta 2014 valmiiksi saadun gamma-syhalotriinia koskevan tarkastelukertomuksen päätelmät ja erityisesti sen lisäykset I ja II. Kokonaisarvioinnissa jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota
Käyttöedellytyksiin on tarvittaessa sisällyttävä riskinhallintatoimenpiteitä. Hakijan on toimitettava vahvistavat tiedot
Hakijan on toimitettava asianomaiset tiedot komissiolle, jäsenvaltioille ja elintarviketurvallisuusviranomaiselle viimeistään 31. maaliskuuta 2017.” |
(1) Lisätietoja tehoaineen tunnistuksesta ja spesifikaatiosta annetaan sitä koskevassa tarkastelukertomuksessa.
17.12.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 360/6 |
KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1335/2014,
annettu 16 päivänä joulukuuta 2014,
neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maito- ja maitotuotealan tuontijärjestelmän ja tariffikiintiöiden avaamisen osalta annetun asetuksen (EY) N:o 2535/2001 muuttamisesta
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) ja erityisesti sen 187 artiklan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 1101/2014 (2) säädetään muutoksista 4 ryhmään kuuluvien maitotuotteiden CN-koodeihin 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen. |
(2) |
Komission asetuksessa (EY) N:o 2535/2001 (3) vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt maito- ja maitotuotealan tuontijärjestelmän ja tariffikiintiöiden avaamisen osalta. Maitotuotteiden CN-koodien muutosten huomioimiseksi on tarpeen muuttaa kyseisen asetuksen liitteitä I, II ja VII a. |
(3) |
Asetuksen (EY) N:o 2535/2001 4 artiklan 2 kohdassa viitataan CN-koodeihin, jotka poistetaan 1 päivästä tammikuuta 2015. Lisäksi neuvoston ja komission päätöksellä 2002/309/EY, Euratom (4) hyväksytyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen maataloustuotteiden kauppaa koskevan sopimuksen (5) liitteessä 3, joka liittyy juustoja koskeviin myönnytyksiin, määrätään juustojen kahdenvälisen kaupan vapauttamisesta kokonaan tammikuusta 2007. Sen vuoksi kyseinen säännös on vanhentunut ja se olisi poistettava. |
(4) |
Asetuksen (EY) N:o 2535/2001 19 a artiklan 1 kohdan c alakohta ja 4 artiklan c alakohta, jotka liittyvät mainitun asetuksen liitteessä VII a olevaan 3 osaan sekä saman asetuksen 20 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta, joka liittyy mainitun asetuksen liitteessä II olevaan C osaan, koskevat juustojen tariffikiintiötä ja etuuskohteluun oikeutettua tuontia neuvoston päätöksellä 2004/441/EY (6) hyväksytyn Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan välisen kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen (7) mukaisesti. Kyseisissä säännöksissä viitataan 1 päivästä tammikuuta 2015 poistettaviin CN-koodeihin. Koska vastaava kiintiökausi ja tuontitullien poistamiskausi ovat päättyneet, on aiheellista poistaa kyseiset säännökset. |
(5) |
Asetusta (EY) N:o 2535/2001 olisi sen vuoksi muutettava. |
(6) |
Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitean lausunnon mukaiset, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Muutetaan asetus (EY) N:o 2535/2001 seuraavasti:
1) |
Poistetaan 4 artiklan 2 kohta. |
2) |
Poistetaan 19 a artiklan 1 kohdan c alakohta ja 4 kohdan c alakohta. |
3) |
Poistetaan 20 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta. |
4) |
Muutetaan liite I tämän asetuksen liitteen I mukaisesti. |
5) |
Muutetaan liite II seuraavasti:
|
6) |
Muutetaan liite VII a seuraavasti:
|
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 16 päivänä joulukuuta 2014.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
Jean-Claude JUNCKER
(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.
(2) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1101/2014, annettu 16 päivänä lokakuuta 2014, tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta (EUVL L 312, 31.10.2014, s. 1).
(3) Komission asetus (EY) N:o 2535/2001, annettu 14 päivänä joulukuuta 2001, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maito- ja maitotuotealan tuontijärjestelmän ja tariffikiintiöiden avaamisen osalta (EYVL L 341, 22.12.2001, s. 29).
(4) Neuvoston ja, tiede- ja teknologiayhteistyötä koskevan sopimuksen osalta, komission päätös 2002/309/EY, Euratom, tehty 4 päivänä huhtikuuta 2002, seitsemän sopimuksen tekemisestä Sveitsin valaliiton kanssa (EYVL L 114, 30.4.2002, s. 1).
(5) EYVL L 114, 30.4.2002, s. 132.
(6) Neuvoston päätös 2004/441/EY, tehty 26 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ja Etelä-Afrikan tasavallan välisen kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen tekemisestä (EUVL L 127, 29.4.2004, s. 109).
LIITE I
Muutetaan asetuksen (EY) N:o 2535/2001 liite I seuraavasti:
1) |
Korvataan I.A kohta seuraavasti: ”I.A TARIFFIKIINTIÖT, JOITA EI OLE ERITELTY ALKUPERÄMAITTAIN
|
2) |
Korvataan I.I kohta seuraavasti: ”I.I Islannin kanssa tehdyn, päätöksellä 2007/138/EY hyväksytyn sopimuksen liitteen II mukaiset tariffikiintiöt Vuotuinen kiintiö 1.7.–30.6. Määrä (tonnia)
|
(*1) 1 kilogramma tuotetta = 1,22 kilogrammaa voita.
(1) Sen rajoittamatta, mitä yhdistetyn nimikkeistön soveltamissäännöissä sanotaan, tavaran kuvaus on ohjeellinen, ja etuuskohtelujärjestely määräytyy tämän liitteen yhteydessä CN-koodin kattavuudella. Jos CN-koodin edessä on ’ex’, etuuskohtelujärjestely määräytyy sekä CN-koodin että sitä vastaavan tavaran kuvauksen perusteella.
(2) Kyseessä olevat juustot katsotaan jalostetuiksi, kun ne on jalostettu yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 0406 30 kuuluviksi tuotteiksi. Sovelletaan asetuksen (ETY) N:o 2454/93 291–300 artiklan säännöksiä.”
(*2) Sen rajoittamatta, mitä yhdistetyn nimikkeistön tulkintasäännöissä määrätään, tavaran kuvaus on ohjeellinen, koska etuuskohtelujärjestely määräytyy tässä liitteessä CN-koodin soveltamisalan perusteella. Jos CN-koodin edessä on ’ex’, etuuskohtelujärjestely määräytyy sekä CN-koodin että sitä vastaavan tavaran kuvauksen perusteella.
(*3) Tullikoodi saattaa muuttua; odotetaan vahvistusta tuotteen luokituksesta.”
LIITE II
”II.B
ETUUSKOHTELUUN OIKEUTTAVAT TUONTIJÄRJESTELMÄT — TURKKI
Sarjanumero |
CN-koodi |
Kuvaus (1) |
Alkuperämaa |
Tuontitulli (euroa/100 kg nettopaino, jollei muutoin ilmoiteta) |
1 |
0406 90 29 |
Kashkaval |
Turkki |
67,19 |
2 |
0406 90 50 |
Lampaan- tai puhvelinmaidosta valmistettu juusto, suolavettä sisältävissä astioissa tai lampaan- tai vuohennahkaisissa leileissä |
Turkki |
67,19 |
3 |
ex 0406 90 86 ex 0406 90 89 ex 0406 90 92 |
Tulum Peyniri -juusto, valmistettu lampaan- tai puhvelinmaidosta, yksittäisissä muovi- tai muissa pakkauksissa, joiden paino alle 10 kg |
Turkki |
67,19 |
(1) Sen rajoittamatta, mitä yhdistetyn nimikkeistön tulkintasäännöissä määrätään, tavaran kuvaus on ohjeellinen, koska etuuskohtelujärjestely määräytyy tässä liitteessä CN-koodin soveltamisalan perusteella. Silloin kun ex CN-koodi on merkitty, etuuskohtelukohtelujärjestely määräytyy soveltamalla yhdessä CN-koodia ja vastaavaa tavaran kuvausta.”
LIITE III
”4.
EY–TURKKI-ASSOSIAATIONEUVOSTON PÄÄTÖKSEN N:o 1/98 PÖYTÄKIRJAN NRO 1 MUKAISET TARIFFIKIINTIÖT
Kiintiön numero |
CN-koodi |
Kuvaus (1) |
Alkuperämaa |
Vuotuinen kiintiö 1.1.–31.12. (tonnia) |
Tuontitulli (euroa/100 kg nettopaino) |
09.0243 |
0406 90 29 |
Kashkaval |
Turkki |
2 300 |
0 |
0406 90 50 |
Juusto, joka on valmistettu lampaan- tai puhvelinmaidosta, suolavettä sisältävissä astioissa tai lampaan- tai vuohennahkaisissa leileissä |
||||
ex 0406 90 86 ex 0406 90 89 ex 0406 90 92 |
Tulum Peyniri -juusto, valmistettu lampaan- tai puhvelinmaidosta, yksittäisissä muovi- tai muissa pakkauksissa, joiden paino alle 10 kg |
(1) Sen rajoittamatta, mitä yhdistetyn nimikkeistön tulkintasäännöissä määrätään, tavaran kuvaus on ohjeellinen, koska etuuskohtelujärjestely määräytyy tässä liitteessä CN-koodin soveltamisalan perusteella. Silloin kun ex CN-koodi on merkitty, etuuskohtelujärjestely määräytyy soveltamalla yhdessä CN-koodia ja vastaavaa tavaran kuvausta.”
17.12.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 360/13 |
KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 1336/2014,
annettu 16 päivänä joulukuuta 2014,
maito- ja maitotuotealan tilapäisistä poikkeustoimenpiteistä voin ja rasvattoman maitojauheen julkisen interventiojakson aikaistamiseksi vuonna 2015
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) ja erityisesti sen 219 artiklan 1 kohdan yhdessä 228 artiklan kanssa,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Venäjän hallitus otti 7 päivänä elokuuta 2014 käyttöön tiettyjen tuotteiden, kuten maidon ja maitotuotteiden, tuontikiellon unionista Venäjälle. Tämä kielto on aiheuttanut markkinahäiriöitä ja hintojen huomattavaa alentumista tärkeiden vientimarkkinoiden yhtäkkiä kadotessa. |
(2) |
Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 12 artiklan d alakohdassa säädetään, että voin ja rasvattoman maitojauheen julkinen interventio on mahdollista 1 päivästä maaliskuuta 30 päivään syyskuuta. |
(3) |
Sen vuoksi on syntynyt tilanne, jossa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisesti käytettävissä olevat toimenpiteet ovat ilmeisesti riittämättömiä markkinahäiriöiden korjaamiseksi. |
(4) |
Komission delegoidulla asetuksella (EU) N:o 949/2014 (2) voin ja rasvattoman maitojauheen julkista interventiojaksoa pidennettiin 31 päivään joulukuuta 2014. |
(5) |
Voin ja rasvattoman maitojauheen hinnat unionissa ovat edelleen alentuneet, ja alentumispaineen oletetaan todennäköisesti jatkuvan. |
(6) |
Sellaisen tilanteen helpottamiseksi, jossa hintojen alentuminen jatkuisi ja pahentaisi markkinahäiriöitä, on olennaisen tärkeää, että voin ja rasvattoman maitojauheen julkinen interventio on käytettävissä myös 31 päivän joulukuuta 2014 jälkeen. |
(7) |
Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa voin ja rasvattoman maitojauheen interventio-ostojen alkamisajankohdaksi vuoden 2015 osalta 1 päivä tammikuuta. |
(8) |
Jotta markkinoihin kohdistuisi välittömiä vaikutuksia ja jotta hinnat vakautuisivat, tässä asetuksessa säädetyn tilapäisen toimenpiteen olisi tultava voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun asetus on julkaistu, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 12 artiklan d alakohdassa säädetään, vuonna 2015 voin ja rasvattoman maitojauheen julkinen interventio on mahdollista 1 päivästä tammikuuta30 päivään syyskuuta.
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 16 päivänä joulukuuta 2014.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
Jean-Claude JUNCKER
(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.
(2) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 949/2014, annettu 4 päivänä syyskuuta 2014, maito- ja maitotuotealan tilapäisistä poikkeustoimenpiteistä voin ja rasvattoman maitojauheen julkisen interventiojakson pidentämiseksi vuonna 2014 (EUVL L 265, 5.9.2014, s. 21).
17.12.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 360/15 |
KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1337/2014,
annettu 16 päivänä joulukuuta 2014,
täytäntöönpanoasetusten (EU) N:o 947/2014 ja (EU) N:o 948/2014 muuttamisesta voin ja rasvattoman maitojauheen yksityisen varastoinnin tukea koskevien hakemusten viimeisen jättöpäivän osalta
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) ja erityisesti sen 18 artiklan 2 kohdan, 20 artiklan c, f, l, m ja n alakohdan sekä 223 artiklan 3 kohdan c alakohdan,
ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvien tiettyjen tukien ja vientitukien vahvistamista koskevien toimenpiteiden määrittämisestä 16 päivänä joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1370/2013 (2) ja erityisesti sen 4 artiklan,
ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (3) ja erityisesti sen 62 artiklan 2 kohdan b alakohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Komission täytäntöönpanoasetuksissa (EU) N:o 947/2014 (4) ja (EU) N:o 948/2014 (5) aloitettiin voin ja rasvattoman maitojauheen julkisen varastoinnin tuen myöntäminen erityisesti Venäjän hallituksen käyttöön ottamasta maitotuotteiden tuontikiellosta unionista Venäjälle johtuvan erityisen vaikean markkinatilanteen huomioon ottamiseksi. |
(2) |
Kyseisissä asetuksissa säädetään, että tukihakemuksia voidaan jättää 31 päivään joulukuuta 2014 asti. |
(3) |
Voin ja rasvattoman maitojauheen hinnat unionissa ovat edelleen alentuneet, ja alentumispaineen odotetaan todennäköisesti jatkuvan. |
(4) |
Nykyisen markkinatilanteen perusteella on aiheellista jatkaa voin ja rasvattoman maitojauheen yksityisen varastoinnin tukijärjestelmien voimassaoloa. |
(5) |
Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitean lausunnon mukaiset, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Asetuksen (EU) N:o 947/2014 muuttaminen
Korvataan asetuksen (EU) N:o 947/2014 5 artiklassa päivämäärä ”31 päivä joulukuuta 2014” päivämäärällä ”28 päivä helmikuuta 2015”.
2 artikla
Asetuksen (EU) N:o 948/2014 muuttaminen
Korvataan asetuksen (EU) N:o 948/2014 5 artiklassa päivämäärä ”31 päivä joulukuuta 2014” päivämäärällä ”28 päivä helmikuuta 2015”.
3 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 16 päivänä joulukuuta 2014.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
Jean-Claude JUNCKER
(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.
(2) EUVL L 346, 20.12.2013, s. 12.
(3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549.
(4) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 947/2014, annettu 4 päivänä syyskuuta 2014, yksityisen varastoinnin tuen myöntämisestä voille ja tuen määrän vahvistamisesta ennakolta (EUVL L 265, 5.9.2014, s. 15).
(5) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 948/2014, annettu 4 päivänä syyskuuta 2014, yksityisen varastoinnin tuen myöntämisestä rasvattomalle maitojauheelle ja tuen määrän vahvistamisesta ennakolta (EUVL L 265, 5.9.2014, s. 18).
17.12.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 360/17 |
KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1338/2014,
annettu 16 päivänä joulukuuta 2014,
yleisessä tullietuusjärjestelmässä käytettävästä asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 vahvistetusta ”alkuperätuotteiden” käsitteen määritelmästä poikkeamisesta Kap Verden erityistilanteen huomioon ottamiseksi tiettyjen Euroopan unioniin vietävien kalastustuotteiden osalta annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 439/2011 muuttamisesta mainitun poikkeuksen voimassaolon jatkamiseksi
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (1) ja erityisesti sen 247 artiklan,
ottaa huomioon tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (2) ja erityisesti sen 89 artiklan 1 kohdan b alakohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Kap Verdelle myönnettiin komission asetuksella (EY) N:o 815/2008 (3) poikkeus asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 säädetyistä alkuperäsäännöistä. Komissio myönsi täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 439/2011 (4) Kap Verdelle uuden poikkeuksen kyseisistä alkuperäsäännöistä. Viimeisimmän poikkeuksen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2014. |
(2) |
Kap Verde pyysi 4 päivänä kesäkuuta 2014 päivätyssä kirjeessä, että poikkeuksen voimassaoloa pidennettäisiin määrittämättömäksi ajaksi 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen joko siihen asti, kun Euroopan unionin ja Kap Verden kesken näiden välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta hyväksytyn pöytäkirjan (jota ei ole vielä julkaistu) voimassaolo päättyy, tai siihen asti, kun unionin ja Länsi-Afrikan talousyhteisön talouskumppanuussopimuksen soveltaminen alkaa, sen mukaan, kumpi niistä tapahtuu myöhemmin. Pyyntö koskee 2 500 tonnin suuruista määrää makrillifileevalmisteita ja -säilykkeitä ja 875 tonnin suuruista määrää auksidifileevalmisteita ja -säilykkeitä. |
(3) |
Kap Verdelle myönnetyillä poikkeuksen mukaisilla vuotuisilla kokonaismäärillä on vuodesta 2008 alkaen parannettu merkittävästi Kap Verden kalanjalostusalan tilannetta. Kyseisillä määrillä elvytetään myös jossakin määrin Kap Verden pienimuotoista kalastusta harjoittavaa laivastoa, joka on maalle elintärkeä. Kap Verden laivaston elvyttäminen suunnitellulle tasolle edellyttää kuitenkin, että Kap Verden kalanjalostusala saa jatkossakin riittävästi alkuperäraaka-aineita. |
(4) |
Pyynnössä osoitetaan, että ilman poikkeusta Kap Verden kalanjalostusalan mahdollisuudet jatkaa vientiä unioniin heikkenisivät huomattavasti, mikä saattaisi estää pienimuotoista pelagista kalastusta harjoittavan Kap Verden laivaston jatkokehityksen. |
(5) |
Tarvitaan lisäaikaa, jotta voidaan vakiinnuttaa tulokset, jotka Kap Verde on jo saavuttanut pyrkimyksissään elvyttää paikallinen kalastuslaivastonsa. Poikkeuksella olisi annettava Kap Verdelle riittävästi aikaa valmistautua etuuskohteluun oikeuttavan alkuperän hankintaa koskevien sääntöjen noudattamiseen. |
(6) |
Kun otetaan huomioon alkuperätuotteiden käsitteen määritelmää koskevien poikkeusten väliaikaisuus, ei ole mahdollista myöntää Kap Verden pyytämää poikkeusta määrittämättömäksi ajaksi. Sen sijaan poikkeus olisi myönnettävä kahdeksi vuodeksi 2 500 tonnin suuruiselle määrälle makrillifileevalmisteita ja -säilykkeitä ja 875 tonnin suuruiselle määrää auksidifileevalmisteita ja -säilykkeitä, jotta Kap Verde voisi alkaa noudattamaan sääntöjä. |
(7) |
Sen vuoksi täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 439/2011 olisi muutettava. |
(8) |
Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Muutetaan täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 439/2011 seuraavasti:
1) |
Korvataan 2 artikla seuraavasti: ”2 artikla Edellä 1 artiklassa säädettyä poikkeusta sovelletaan Kap Verdestä vietäviin, unionissa vapaaseen liikkeeseen luovutettaviin tuotteisiin 1 päivän tammikuuta 2011 ja 31 päivän joulukuuta 2011, 1 päivän tammikuuta 2012 ja 31 päivän joulukuuta 2012, 1 päivän tammikuuta 2013 ja 31 päivän joulukuuta 2013, 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2014, 1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2015 sekä 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana enintään liitteessä lueteltuihin määriin asti, edellyttäen että asetuksen (ETY) N:o 2454/93 74 artiklassa eritellyt edellytykset täyttyvät.” |
2) |
Korvataan liite tämän asetuksen liitteellä. |
2 artikla
1. Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
2. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.
Tehty Brysselissä 16 päivänä joulukuuta 2014.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
Jean-Claude JUNCKER
(1) EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1.
(2) EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1.
(3) Komission asetus (EY) N:o 815/2008, annettu 14 päivänä elokuuta 2008, asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 osana yleistä tullietuusjärjestelmää annetusta ”alkuperätuotteiden” käsitteen määritelmästä poikkeamisesta Kap Verden erityistilanteen huomioon ottamiseksi tiettyjen tästä maasta yhteisöön vietävien kalastustuotteiden osalta (EUVL L 220, 15.8.2008, s. 11).
(4) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 439/2011, annettu 6 päivänä toukokuuta 2011, asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 osana yleistä tullietuusjärjestelmää annetusta ”alkuperätuotteiden” käsitteen määritelmästä poikkeamisesta Kap Verden erityistilanteen huomioon ottamiseksi tiettyjen tästä maasta yhteisöön vietävien kalastustuotteiden osalta (EUVL L 119, 7.5.2011, s. 1).
LIITE
Järjestysnumero |
CN-koodi |
|
Tavaran kuvaus |
Ajanjakso |
Määrä (tonnia, nettopaino) |
09.1647 |
1604 15 11 ex 1604 19 97 |
|
Makrillifileevalmisteet tai -säilykkeet (Scomber scombrus, Scomber japonicus, Scomber colias) |
1.1.2011–31.12.2011 1.1.2012–31.12.2012 1.1.2013–31.12.2013 1.1.2014–31.12.2014 1.1.2015–31.12.2015 1.1.2016–31.12.2016 |
2 500 tonnia 2 500 tonnia 2 500 tonnia 2 500 tonnia 2 500 tonnia 2 500 tonnia |
09.1648 |
ex 1604 19 97 |
|
Auksidifileevalmisteet tai -säilykkeet (Auxis thazard, Auxis rochei) |
1.1.2011–31.12.2011 1.1.2012–31.12.2012 1.1.2013–31.12.2013 1.1.2014–31.12.2014 1.1.2015–31.12.2015 1.1.2016–31.12.2016 |
875 tonnia 875 tonnia 875 tonnia 875 tonnia 875 tonnia 875 tonnia |
17.12.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 360/20 |
KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1339/2014,
annettu 16 päivänä joulukuuta 2014,
kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1),
ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille. |
(2) |
Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 16 päivänä joulukuuta 2014.
Komission puolesta,
puheenjohtajan nimissä
Jerzy PLEWA
Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja
LIITE
Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi
(EUR/100 kg) |
||
CN-koodi |
Kolmansien maiden koodi (1) |
Kiinteä tuontiarvo |
0702 00 00 |
AL |
55,8 |
IL |
97,8 |
|
MA |
87,7 |
|
TN |
139,2 |
|
TR |
110,2 |
|
ZZ |
98,1 |
|
0707 00 05 |
EG |
191,6 |
TR |
142,8 |
|
ZZ |
167,2 |
|
0709 93 10 |
MA |
80,9 |
TR |
134,6 |
|
ZZ |
107,8 |
|
0805 10 20 |
AR |
35,3 |
MA |
68,6 |
|
TR |
59,8 |
|
UY |
32,9 |
|
ZA |
47,2 |
|
ZW |
33,9 |
|
ZZ |
46,3 |
|
0805 20 10 |
MA |
64,8 |
ZZ |
64,8 |
|
0805 20 30 , 0805 20 50 , 0805 20 70 , 0805 20 90 |
IL |
95,0 |
MA |
75,3 |
|
TR |
76,8 |
|
ZZ |
82,4 |
|
0805 50 10 |
TR |
77,1 |
ZZ |
77,1 |
|
0808 10 80 |
BR |
53,5 |
CL |
80,2 |
|
NZ |
90,6 |
|
US |
94,0 |
|
ZA |
143,5 |
|
ZZ |
92,4 |
|
0808 30 90 |
CN |
98,5 |
TR |
174,9 |
|
US |
173,2 |
|
ZZ |
148,9 |
(1) Kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevista yhteisön tilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 471/2009 täytäntöönpanosta maa- ja alueluokituksen ajan tasalle saattamisen osalta 27 päivänä marraskuuta 2012 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1106/2012 (EUVL L 328, 28.11.2012, s. 7) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.
DIREKTIIVIT
17.12.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 360/22 |
KOMISSION DELEGOITU DIREKTIIVI 2014/109/EU,
annettu 10 päivänä lokakuuta 2014,
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40/EU liitteen II muuttamisesta hyväksymällä tupakkatuotteissa käytettävien kuvavaroitusten arkisto
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta 3 päivänä huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40/EU (1) ja erityisesti sen 10 artiklan 3 kohdan b alakohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Direktiivin 2014/40/EU 10 artiklassa säädetään, että kussakin poltettavaksi tarkoitetun tupakkatuotteen vähittäismyyntipakkauksessa ja mahdollisessa myyntipäällyksessä on oltava yhdistetyt terveysvaroitukset, ellei niitä vapauteta tästä velvoitteesta 11 artiklan mukaisesti. Yhdistettyjen terveysvaroitusten on sisällettävä muun muassa yksi kyseisen direktiivin liitteessä I luetelluista tekstivaroituksista ja vastaava värivalokuva, joka on täsmennetty liitteessä II olevassa kuva-arkistossa. |
(2) |
Direktiivillä 2014/40/EU siirretään lisäksi komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä liitteessä II olevan kuva-arkiston hyväksymiseksi ja mukauttamiseksi tieteen ja markkinoiden kehitykseen. |
(3) |
Sen vuoksi direktiivin 2014/40/EU liitettä II olisi muutettava, |
ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Korvataan direktiivin 2014/40/EU liite II tämän direktiivin liitteen mukaisesti.
2 artikla
1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 20 päivänä toukokuuta 2016. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.
Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 20 päivästä toukokuuta 2016.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
3 artikla
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
4 artikla
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty Brysselissä 10 päivänä lokakuuta 2014.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
José Manuel BARROSO
LIITE
”LIITE II
(Yhdistettyjen terveysvaroitusten) kuva-arkisto
(10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu)
Kokonaisuus 1
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kokonaisuus 2
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kokonaisuus 3
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
PÄÄTÖKSET
17.12.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 360/28 |
NEUVOSTON PÄÄTÖS,
annettu 4 päivänä joulukuuta 2014,
sormenjälkitietoja koskevan automaattisen tietojenvaihdon aloittamisesta Latvian kanssa
(2014/911/EU)
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi 23 päivänä kesäkuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/615/YOS (1) ja erityisesti sen 25 artiklan,
ottaa huomioon päätöksen 2008/615/YOS täytäntöönpanosta 23 päivänä kesäkuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/616/YOS (2) ja erityisesti sen 20 artiklan sekä sen liitteessä olevan 4 luvun,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen liitetyn, siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan mukaan ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa hyväksyttyjen unionin toimielinten, elinten ja laitosten säädösten oikeusvaikutukset säilyvät niin kauan kuin näitä säädöksiä ei kumota, julisteta mitättömiksi tai muuteta perussopimusten nojalla. |
(2) |
Näin ollen päätöksen 2008/615/YOS 25 artiklaa sovelletaan, ja neuvoston on päätettävä yksimielisesti, ovatko jäsenvaltiot panneet täytäntöön mainitun päätöksen 6 luvun säännökset. |
(3) |
Päätöksen 2008/616/YOS 20 artiklassa säädetään, että päätöksen 2008/615/YOS 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut päätökset tehdään kyselyyn perustuvan arviointiraportin perusteella. Päätöksen 2008/615/YOS 2 luvun mukaisen automaattisen tietojenvaihdon osalta arviointiraportin on perustuttava arviointikäyntiin ja testausajoon. |
(4) |
Päätöksen 2008/616/YOS liitteessä olevan 4 luvun 1.1 kohdan mukaan asiaa käsittelevä neuvoston työryhmä laatii kyselyn, joka koskee kutakin automaattista tietojenvaihtoa, ja heti kun jäsenvaltio katsoo täyttävänsä edellytykset tietojen jakamiseksi kyseisessä tietoluokassa, se vastaa kyselyyn. |
(5) |
Latvia on vastannut tietosuojaa koskevaan kyselyyn ja sormenjälkitietojen vaihtoa koskevaan kyselyyn. |
(6) |
Latvia on toteuttanut Itävallan kanssa onnistuneen testausajon. |
(7) |
Latviaan on tehty arviointikäynti, ja Itävallan arviointiryhmä on laatinut arviointikäynnistä raportin, joka on toimitettu asiaankuuluvalle neuvoston työryhmälle. |
(8) |
Neuvostolle on esitetty arviointiraportti, jossa on yhteenveto sormenjälkitietojen vaihtoa koskeneiden kyselyn, arviointikäynnin ja testausajon tuloksista, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:
1 artikla
Latvia on sormenjälkitietojen automaattisen haun toteuttamiseksi pannut täysimääräisesti täytäntöön päätöksen 2008/615/YOS 6 luvun tietosuojaa koskevat yleiset säännökset, ja sillä on oikeus vastaanottaa ja toimittaa henkilötietoja kyseisen päätöksen 9 artiklan mukaisesti tämän päätöksen voimaantulopäivästä alkaen.
2 artikla
Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.
Tehty Brysselissä 4 päivänä joulukuuta 2014.
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
A. ORLANDO
17.12.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 360/30 |
NEUVOSTON PÄÄTÖS 2014/912/YUTP,
annettu 15 päivänä joulukuuta 2014,
pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman kaupan riskin pienentämiseksi Sahelin alueella toteutettavien fyysiseen turvallisuuteen ja varastojen hallintaan liittyvien toimien tukemisesta
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 26 artiklan 2 kohdan ja 31 artiklan 1 kohdan,
ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ehdotuksen,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Eurooppa-neuvosto hyväksyi joulukuun 15 ja 16 päivänä 2005 EU:n strategian pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman keskittymisen ja kaupan torjumiseksi. Mainitussa strategiassa Eurooppa-neuvosto tunnustaa, että runsaat pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä ampumatarvikkeiden varastot tuovat aseet helposti siviilien, rikollisten, terroristien ja taistelevien ryhmien ulottuville, ja korostetaan tarvetta toteuttaa ehkäiseviä toimia tavanomaisten aseiden laittoman tarjonnan ja kysynnän torjumiseksi. Siinä myös mainitaan Afrikka maanosana, johon pienaseiden ja kevyiden aseiden epävakauttavan keskittymisen pahentamat sisäiset konfliktit vaikuttavat eniten. |
(2) |
Neuvosto hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2011 Sahelin alueen turvallisuutta ja kehitystä koskevan Euroopan unionin strategian. Strategia antaa yhdennetyt puitteet unionin toiminnalle Sahelin alueella. Yhdellä strategian neljästä toiminta-alasta pyritään tehostamaan valmiuksia turvallisuuden, lainvalvonnan ja oikeusvaltion aloilla tällä alueella uhkien torjumiseksi ja terrorismiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen puuttumiseksi tehokkaammin ja erikoistuneemmin ja yhdistämään tämä hyvää hallintotapaa koskeviin toimenpiteisiin. |
(3) |
Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön ECOWASin jäsenvaltiot hyväksyivät 14 päivänä kesäkuuta 2006 Abujassa Nigeriassa pienaseita ja kevyitä aseita, niissä käytettäviä ampumatarvikkeita ja niihin liittyvää materiaalia koskevan ECOWASin yleissopimuksen, joka tuli voimaan 29 päivänä syyskuuta 2009. Keski-Afrikan talousyhteisön ECCASin jäsenvaltiot ja Ruandan tasavalta hyväksyivät 30 päivänä huhtikuuta 2010 Kinshasassa Kongon demokraattisessa tasavallassa Keski-Afrikan yleissopimuksen pienaseiden ja kevyiden aseiden, niissä käytettävien ampumatarvikkeiden sekä sellaisten osien ja komponenttien valvonnasta, joita voidaan käyttää niiden valmistamiseen, kunnostamiseen tai kokoamiseen. Allekirjoittajavaltiot ovat molemmissa yleissopimuksissa sitoutuneet muun muassa toteuttamaan tarpeelliset toimenpiteet varmistaakseen pienaseiden ja kevyiden aseiden varastojensa turvatun ja tehokkaan hallinnan, varastoinnin ja turvallisuuden asianmukaisten standardien ja menettelyjen mukaisesti. |
(4) |
Burkina Faso, Mali ja Nigeria sekä 23 unionin jäsenvaltiota ovat ratifioineet asekauppasopimuksen, kun taas Tšad, Mauritania ja Niger ovat allekirjoittaneet sen. Asekauppasopimuksen 16 artiklan 1 kohdassa määrätään, että kyseistä sopimusta täytäntöön pannessaan osapuolet voivat pyytää apua, mukaan lukien oikeusapu ja lainsäädäntöapu, instituutioiden valmiuksien kehittäminen sekä tekninen, aineellinen ja rahallinen apu. Tätä apua voidaan antaa varastojen hallinnassa, aseidenriisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskevien ohjelmien toteuttamisessa, mallilainsäädännön laadinnassa sekä tehokkaiden täytäntöönpanomenettelyjen käyttöönotossa. Kaikki osapuolet, jotka siihen pystyvät, antavat tällaista apua pyydettäessä. |
(5) |
Burkina Faso, Mali, Mauritania ja Nigeria ovat ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja kaupan torjumista koskevan kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen lisäpöytäkirjan, jäljempänä ’ampuma-asepöytäkirja’, osapuolia. |
(6) |
Kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet panemaan tosiasiallisesti täytäntöön pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan kaikkien osa-alueiden ehkäisemistä, torjumista ja poistamista koskevan YK:n toimintaohjelman, jäljempänä ’YK:n toimintaohjelma’, sekä kansainvälisen välineen, jonka avulla valtiot voivat tunnistaa ja jäljittää nopeasti ja luotettavasti laittomat pienaseet ja kevyet aseet. |
(7) |
Kaikki YK:n jäsenvaltiot toistivat YK:n toimintaohjelman täytäntöönpanoa käsitelleessä viidennessä valtioiden kaksivuotiskokouksessa (16.–20. kesäkuuta 2014, New York), että pienaseiden ja kevyiden aseiden varastojen asianmukainen hallinta erityisesti konflikti- ja konfliktinjälkeisissä tilanteissa on olennaisen tärkeää onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja sellaisen riskin vähentämiseksi, että aseita kulkeutuu laittomaan kauppaan, laittomille aseistautuneille ryhmille, terroristeille ja muille luvattomille vastaanottajille. YK:n jäsenvaltiot vetosivat tehostettuun kansainväliseen ja alueelliseen yhteistyöhön ja avunantoon varastojen hallintaa ja fyysistä turvallisuutta koskevissa kysymyksissä ja lupasivat mahdollisuuksien mukaan hyödyntää teknistä edistymistä varastojen hallinnan tehostamiseksi, mukaan lukien fyysistä turvallisuutta koskevat toimenpiteet. |
(8) |
Helmikuussa 2011 alkanut Libyan kansannousu ja sitä seurannut aseellinen konflikti sekä Malin vuoden 2012 poliittiset ja turvallisuuskriisit ovat osoittaneet, kuinka valtiosta riippumattomat toimijat, mukaan lukien terroristit, voivat käyttää hyväkseen huonosti turvattuja ja hallinnoituja valtion hallussa olevia varastoja saadakseen haltuunsa pienaseita ja kevyitä aseita ja ampumatarvikkeita rauhan ja turvallisuuden kustannuksella. Valtiosta riippumattomien toimijoiden lisääntyvä toiminta Sahelin alueella, mukaan lukien Pohjois-Nigeriassa, on johtanut siihen, että ase- ja ampumatarvikevarastojen turvallisuuden parantamisesta Sahelin alueen valtioissa on tullut prioriteetti. |
(9) |
Afrikan rauhan ja aseriisunnan Yhdistyneiden kansakuntien aluekeskuksella (UNREC), joka on osa Yhdistyneiden kansakuntien aseriisuntatoimistoa (UNODA), on pitkä kokemus Sahelin alueen valtioiden ja kansalaisyhteiskunnan tukemisessa YK:n yleiskokoukselta saamansa toimeksiannon mukaisesti (päätöslauselma 40/151, G-kohta, 16.12.1985) niiden pannessa täytäntöön pienten aseiden ja kevyiden aseiden valvontaa koskevia kansainvälisiä ja alueellisia välineitä. |
(10) |
YK:n operaatio Malin vakauttamiseksi (MINUSMA) on avustanut Yhdistyneiden kansakuntien miinojen vastaisen toiminnan yksikön (UNMAS) välityksellä vuodesta 2013 Malin viranomaisia miinanraivauksessa sekä aseiden ja ampumatarvikkeiden hallinnassa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 2100 (2013) ja 2164 (2014) mukaisesti. |
(11) |
Valtiosta riippumaton järjestö miinanraivauksen neuvoa-antava ryhmä (MAG) on hiljattain aloittanut alueellisen hankkeen, jossa käsitellään kiireellisiä tavanomaisten aseiden ja ampumatarvikkeiden turvallisuus- ja hallintakysymyksiä Sahelin ja Maghrebin alueen kohdemaissa. |
(12) |
Unioni on rahoittanut neuvoston päätöksen 2011/428/YUTP (1) mukaisesti muun muassa merkintälaitteiden toimittamista useiden Länsi-Afrikan maiden lainvalvontavirastoille sekä koulutusta, jossa käsitellään kansainvälistä jäljittämisvälinettä ja ampumatarvikkeita koskevia kansainvälisiä teknisiä suuntaviivoja. |
(13) |
Unioni tukee neuvoston päätöksen 2013/320/YUTP (2) mukaisesti toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on varmistaa Libyan asevarastojen asianmukainen fyysinen turvallisuus ja hallinta, jotta vähennettäisiin pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman leviämisen aiheuttamaa vaaraa Libyan ja sen naapurimaiden turvallisuudelle, mukaan lukien Sahelin alueella. |
(14) |
Unioni tukee neuvoston päätöksen 2013/698/YUTP (3) mukaisesti laittomia pienaseita ja kevyitä aseita sekä muita tavanomaisia aseita ja ampumatarvikkeita koskevan maailmanlaajuisen raportointijärjestelmän jäljempänä ’iTrace-järjestelmä’, luomista erityisesti konfliktialueilla, mukaan lukien Afrikassa, liikkuvia pienaseita ja kevyitä aseita ja ampumatarvikkeita koskevien kenttätutkimusten perusteella. |
(15) |
Unioni on yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkansa mukaisesti käynnistänyt Sahelin alueella kolme toimintaa: ensiksi EUCAP Sahel Niger -operaation, joka käynnistyi 8.8.2012, järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnan tukemiseksi Nigerissä; toiseksi Euroopan unionin koulutusoperaation Malissa, joka käynnistyi 18.2.2013, Malin armeijan rakenteiden uudistamisen ja uudelleen järjestäytymisen edistämiseksi antamalla koulutusta ja neuvoja; ja kolmanneksi EUCAP Sahel Mali -operaation, joka käynnistyi 15.4.2014, strategisten neuvojen ja koulutuksen antamiseksi Malin sisäisille turvallisuusjoukoille. |
(16) |
Unioni on antanut vuodesta 2011 YK:n huume- ja rikosjärjestölle vakautta ja rauhaa edistävästä välineestä tukea sen pyrkimyksissä edistää ampuma-asepöytäkirjan ratifiointia ja täytäntöönpanoa erityisesti Länsi-Afrikassa. Unioni on antanut kyseisestä välineestä rahoitustukea Suurten järvien alueella, Afrikan sarvessa ja niihin rajoittuvissa valtioissa toimivalle Nairobissa sijaitsevalle pienaseiden alueelliselle keskukselle (RECSA), |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:
1 artikla
1. Unioni edistää turvallisuutta ja vakautta Sahelin alueella auttamalla alueen valtioita ehkäisemään valtion hallussa olevien pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä ampumatarvikkeiden välitystä ja laitonta kauppaa parantamalla niiden fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa.
2. Unionin tukemilla toimilla on oltava seuraavat erityistavoitteet:
a) |
tarpeellisen poliittisen hyväksynnän saaminen fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa koskevien menettelyjen tehostamista varten ja alueellisen yhteistyön ja tietämyksen jakamisen edistäminen; |
b) |
kohdemaiden tukeminen päivitettäessä lainsäädäntöä, kehitettäessä hallinnollisia menettelyjä ja käytännön menettelytapaohjeita luotaessa pohjaa fyysiselle turvallisuudelle ja varastojen hallinnalle parhaita käytäntöjä koskevien kansainvälisten normien mukaisesti; |
c) |
varastojen hallinta- ja turvallisuustoimien täytäntöönpanon suora tukeminen, mukaan lukien varastointialueiden kunnostaminen, ylijäämäisten, vanhentuneiden tai laittomien pienaseiden ja kevyiden aseiden hävittäminen sekä uuden teknologian kokeileminen. |
Yksityiskohtainen kuvaus näistä toimenpiteistä on liitteessä.
2 artikla
1. Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, jäljempänä ’korkea edustaja’, vastaa tämän päätöksen täytäntöönpanosta.
2. Edellä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimien teknisen täytäntöönpanon suorittaa UNODA UNRECin välityksellä. UNODA suorittaa nämä tehtävät korkean edustajan alaisuudessa. Korkea edustaja aloittaa tätä silmällä pitäen tarpeelliset järjestelyt UNODAn kanssa.
3 artikla
1. Rahoitusohje 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimien toteuttamiseksi on 3 561 257,06 euroa. Koko hankkeen arvioitu kokonaisbudjetti on 4 129 393,06 euroa, mikä koostuu yhteisrahoituksesta.
2. Edellä 1 kohdassa säädetyllä määrällä rahoitettavien menojen hallinnoinnissa noudatetaan unionin yleiseen talousarvioon sovellettavia unionin menettelyjä ja sääntöjä.
3. Komissio valvoo 1 kohdassa tarkoitetun unionin osuuden asianmukaista täytäntöönpanoa. Se tekee sitä varten rahoitussopimuksen UNODAn kanssa. Sopimuksessa määrätään, että UNODAn on varmistettava unionin osuuden riittävä näkyvyys sen suuruuden mukaisesti.
4. Komissio pyrkii tekemään 3 kohdassa tarkoitetun rahoitussopimuksen mahdollisimman pian 15 päivän joulukuuta 2014 jälkeen. Se ilmoittaa neuvostolle ja korkealle edustajalle menettelyssä mahdollisesti ilmenevistä vaikeuksista ja rahoitussopimuksen tekopäivästä kahden viikon kuluessa allekirjoittamisesta.
4 artikla
1. Korkea edustaja tiedottaa neuvostolle tämän päätöksen täytäntöönpanosta UNODAn säännöllisesti laatimien kertomusten perusteella. Nämä kertomukset ovat perustana neuvoston arvioinnille.
2. Komissio antaa tietoja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimien täytäntöönpanon rahoitusnäkökohdista.
5 artikla
1. Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.
2. Tämän päätöksen voimassaolo päättyy 42 kuukauden kuluttua 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun rahoitussopimuksen tekemisestä, tai kuuden kuukauden kuluttua päätöksen hyväksymisestä, jos rahoitussopimusta ei ole tämän ajan kuluessa tehty.
Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2014.
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
F. MOGHERINI
(1) Neuvoston päätös 2011/428/YUTP, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2011, Yhdistyneiden Kansakuntien aseriisuntatoimiston toimien tukemisesta pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan kaikkien osa-alueiden ehkäisemistä, torjumista ja poistamista koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaohjelman toteuttamiseksi (EUVL L 188, 19.7.2011, s. 37).
(2) Neuvoston päätös 2013/320/YUTP, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2013, pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman kaupan riskin pienentämiseksi Libyassa ja sen lähialueilla toteutettavien fyysiseen turvallisuuteen ja varastojen hallintaan liittyvien toimien tukemisesta (EUVL L 173, 26.6.2013, s. 54).
(3) Neuvoston päätös 2013/698/YUTP, annettu 25 päivänä marraskuuta 2013, laittomia pienaseita ja kevyitä aseita sekä muita laittomia tavanomaisia aseita ja ampumatarvikkeita koskevan maailmanlaajuisen raportointijärjestelmän tukemiseksi niiden laittoman kaupan riskin pienentämiseksi (EUVL L 320, 30.11.2013, s. 34).
LIITE
Pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman kaupan riskin pienentämiseksi Sahelin alueella toteutettavat fyysiseen turvallisuuteen ja varastojen hallintaan liittyvät toimet
1. YUTP-tuen tausta ja perustelut
1.1 Tausta
On tunnustettu, että kansainvälisten normien mukaisten fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa koskevien toimien toteuttamatta jättäminen Sahelin alueella olevissa tavanomaisten aseiden ja ampumatarvikkeiden varastoissa on vakava haaste rauhalle ja turvallisuudelle alueella ja sen ulkopuolella. Aseistetut valtiosta riippumattomat toimijat, mukaan lukien terroristiryhmät, ovat viime aikoina ryöstäneet valtion hallussa olevia varastoja Libyassa ja Malissa. On olemassa todellinen vaara siitä, että vastaava tilanne voi syntyä osissa Burkina Fasoa, Tšadia, Mauritaniaa, Nigeriä ja Nigeriaa, koska aseistetut ryhmät ja terroristiryhmät toimivat rajojen yli ja osallistuvat pienaseiden ja kevyiden aseiden laittomaan kauppaan. Riittämättömät toimet pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä ampumatarvikkeiden fyysisen turvallisuuden ja varastojen hallinnan osalta lisäävät vaaraa siitä, että aseita ja tarvikkeita välitetään — muun muassa varkauksien ja hyökkäysten välityksellä — laittomille markkinoille ja ammusvarastoja räjäytetään suunnittelemattomasti. Tämä voi johtaa pienaseiden ja kevyiden aseiden epävakauttavaan keskittymiseen ja kauppaan, mikä horjuttaa kansallista, alueellista ja kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta.
Uhka mainitaan myös Sahelin aluetta koskevassa Yhdistyneiden kansakuntien yhdennetyssä strategiassa, jossa pidetään tarpeellisena minimoida pienaseiden ja kevyiden aseiden välittäminen valtiosta riippumattomille toimijoille parantamalla olemassa olevien varastojen turvallisuutta ja tarvittaessa sijoittamalla niitä uudelleen ja hävittämällä laittomien pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä ampumatarvikkeiden ylijäämiä. Tämä voidaan tehdä panemalla tosiasiallisesti täytäntöön pienaseiden ja kevyiden aseiden laitonta kauppaa koskeva YK:n toimintaohjelma ja kansainvälinen jäljittämisväline käyttämällä pienaseita ja kevyitä aseita koskevia kansainvälisiä valvontanormeja (ISACS) sekä YK:n puitteissa kehitettyjä, ampumatarvikkeita koskevia kansainvälisiä teknisiä suuntaviivoja (IATG).
1.2 Perustelut
Afrikan rauhan ja aseriisunnan Yhdistyneiden kansakuntien aluekeskuksella (UNREC) on sen YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 40/151 G-kohdan toimeksiannon mukaisesti Yhdistyneiden kansakuntien aseriisuntatoimiston (UNODA) alueellisena edustajana Afrikassa ainutlaatuinen tilaisuus auttaa Sahelin alueen valtioita ja vahvistaa niiden valmiuksia ja kykyä näiden normien ja parhaiden käytäntöjen tehokkaassa hyödyntämisessä ja niiden pienaseiden ja kevyiden aseiden ja ampumatarvikkeiden varastojen valvonnassa, jotta estettäisiin pienaseiden ja kevyiden aseiden keskittymisestä ja laittomasta kaupasta aiheutuvat horjuttavat vaikutukset kyseisellä osa-alueella ja sen ulkopuolella.
UNREC ehdottaa hankkeiden toteuttamista yhteistyössä Yhdistyneiden kansakuntien miinojen vastaisen toiminnan yksikön (UNMAS) ja valtiosta riippumattoman miinanraivauksen neuvoa-antavan ryhmän (MAG) kanssa ja koordinoiden merkittävien alueellisten ja osa-alueellisten järjestöjen kuten ECOWAS ja ECCAS sekä valtiosta riippumattomien järjestöjen kanssa. UNMAS tukee YK:n vakautusoperaatiota Malissa (MINUSMA) YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2100 (2013) puitteissa Malissa olevan YK:n maatiimin kanssa. MAG toteuttaa parhaillaan alueellista hanketta, jossa käsitellään tavanomaisten aseiden ja ampumatarvikkeiden turvallisuus- ja hallintakysymyksiä Sahelin ja Maghrebin alueen kohdemaissa. Näistä toimista saatuja havaintoja käytetään hankkeen suunnittelusta ja toteuttamisesta tiedottamiseen. Synergian ansiosta voidaan saavuttaa parempi kokonaisvaikutus. Lisäksi hanke hyödyttää UNODAn omaa asiantuntemusta YK:n päämajassa ja kyseisellä alueella sekä YK:n järjestelmässä saatavilla olevaa lisäasiantuntemusta.
Nämä toimet perustuvat synergiaan UNRECin ja muiden kahdenvälisten kumppaneiden, YK:n virastojen, osa-alueellisten järjestöjen ja valtiosta riippumattomien järjestöjen alueella jo toteuttamien hankkeiden kanssa, ja niillä täydennetään ja hyödynnetään mainittua synergiaa. Näihin kuuluvat hanke tukea pienaseita ja kevytaseita käsittelevän Malin kansallisen komitean saattamista uudelleen toimintakuntoon ja pienaseita ja kevytaseita koskevan kansallisen toimintasuunnitelman laatimista, päätös 2011/428/YUTP, jonka nojalla muun muassa toimitetaan merkintälaitteita Burkina Fasoon ja Nigeriin, meneillään oleva hanke ampuma-aseiden laittoman keskittymisen ja kaupan torjunnasta Afrikassa, jota Euroopan komissio rahoittaa vakautta ja rauhaa edistävästä välineestä ja jonka ensimmäisessä vaiheessa (2010–2013) toteutettiin muun muassa merkintätoimia ja toimitettiin sähköisiä merkintälaitteita, joihin liittyy asiakaskohtainen ohjelmisto kirjaamista varten Itä-Afrikan maissa samalla kun parhaillaan toteutettavan vaiheen (2013–2016) aikana on määrä suorittaa vastaavia toimia muissa maissa (viitteellisesti seuraavissa: Burundi, Kamerun, Tšad, Norsunluurannikko, Päiväntasaajan Guinea, Gabon, Ghana, Liberia, Mali, Ruanda, Somalia, Etelä-Sudan, Togo, Uganda); alueiden välinen hanke, jonka YK:n huume- ja rikosjärjestö toteuttaa muun muassa Länsi-Afrikassa (Benin, Burkina Faso, Gambia, Ghana, Mali, Mauritania, Senegal, Togo) ja jota niin ikään rahoitetaan vakautta ja rauhaa edistävästä unionin välineestä tarkoituksena edistää kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen ja sen ampuma-asepöytäkirjan ratifiointia ja täytäntöönpanoa pääosin tukemalla lainsäädännön tarkistamista ja uudistamista, EU:n yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan operaation EUCAP Sahel Niger puitteissa toteutettavaan koulutukseen liittyvä aseiden hallinta sekä Naton huolto- ja hankintaviraston toteuttama Nato-hanke Mauritaniassa.
Lisäksi tämän hankkeen mukaisessa fyysiseen turvallisuuteen ja varastojen hallintaan liittyvässä toiminnassa olisi otettava huomioon tuensaajamaissa toteutettavat laajemmat turvallisuusohjelmat ja tapauksen mukaan tuettava niitä (esimerkiksi aseistariisunta, demobilisaatio ja yhteiskuntaan sopeuttaminen (DDR-toiminta) ja turvallisuusalan uudistus (SSR-toiminta)). Fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa koskevan lainsäädännön ja hallinnollisten puitteiden tarkistaminen ja suositukset siitä, että ne olisivat asevalvontaa koskevien kansainvälisten vaatimusten mukaisia sekä asiaa koskevien käyttömenettelyjen kansallisten standardien kehittäminen edistävät SSR-pyrkimyksiä jokaisessa maassa sekä osa-alueella. Hankkeen mukaisilla toimilla voidaan mahdollisesti myös tukea DDR-pyrkimyksiä, varsinkin käytännön aseriisuntaan liittyviä pyrkimyksiä, koska asevalvontaa koskevien kansallisten menettelytapaohjeiden laatiminen voidaan liittää DDR-prosesseihin esimerkiksi asettamalla normeja palautettujen aseiden merkintää ja rekisteröintiä tai hävittämistä varten. Yhdenmukaisten prosessien varmistamiseksi olisi sovellettava olemassa olevia käytäntöjä, joita edistetään myös muilla merkittävillä EU:n rahoittamilla hankkeilla.
Panemalla täytäntöön kansainvälisiä parhaita käytäntöjä koskevat normit asevalvonnassa tällä hankkeella autetaan valtioita kehittämään kansallisten fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa koskevien toimien itsenäistä siviilivalvontaa. Siviilivalvonnan tarve otetaan huomioon hankkeen eri toimissa, erityisesti kuulemisissa ja työpajoissa.
2. Kokonaistavoitteet
Tässä kohdassa kuvatulla toiminnalla edistetään turvallisuutta ja vakautta Sahelin alueella ja autetaan kuutta Sahelin alueen valtiota (Burkina Faso, Tšad, Mali, Mauritania, Niger ja Nigeria) ehkäisemään valtion hallussa olevien pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä ampumatarvikkeiden välitystä ja laitonta kauppaa parantamalla niiden fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa.
Toiminnan tarkoituksena on erityisesti:
a) |
tarpeellisen poliittisen hyväksynnän saaminen fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa koskevien menettelyjen tehostamista varten ja alueellisen yhteistyön ja tietämyksen jakamisen edistäminen; |
b) |
kohdemaiden tukeminen päivitettäessä lainsäädäntöä, kehitettäessä hallinnollisia menettelyjä ja käytännön menettelytapaohjeita paremman fyysisen turvallisuuden ja varastojen hallinnan pohjaksi parhaita käytäntöjä koskevien kansainvälisten normien mukaisesti; |
c) |
varastojen hallintatoimien täytäntöönpanon suora tukeminen, mukaan lukien varastointialueiden kunnostaminen, ylijäämäisten, vanhentuneiden tai laittomien pienaseiden ja kevyiden aseiden hävittäminen sekä uuden teknologian kokeileminen. |
3. Tulokset
Toiminnalla päästään seuraaviin tuloksiin:
a) |
luodaan asianmukaiset lainsäädäntö- ja hallinnolliset normit pienaseiden ja kevyiden aseiden fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa varten; |
b) |
tehostetaan pienaseiden ja kevyiden aseiden fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa varastointipaikkoja parantamalla; |
c) |
vähennetään vaaraa ylijäämäisten, vanhentuneiden tai laittomien pienaseiden ja kevyiden aseiden ja ampumatarvikkeiden välittämisestä ja tahattomista räjähdyksistä hävittämällä ne; |
d) |
parannetaan pienaseiden ja kevyiden aseiden merkintää, jäljittämistä ja kirjaamista; |
e) |
tehostetaan alueellista yhteistyötä ja tiedonjakoa; |
f) |
määritetään mahdollinen uuden teknologian käyttö fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa varten; |
g) |
tehostetaan kansallisia valmiuksia ja yhteisvastuuta fyysisen turvallisuuden ja varastojen hallinnan osalta tuensaajamaissa; |
h) |
autetaan ymmärtämään fyysisen turvallisuuden ja varastojen hallinnan merkitystä alueen turvallisuudelle; |
i) |
vähennetään alueellisen epävakauden riskiä, joka voi syntyä pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden liiallisesta keskittymisestä tai pienaseiden ja kevyiden aseiden välittämisestä valtiosta riippumattomille toimijoille, mukaan lukien terroristiryhmille. |
4. Toiminnan kuvaus
4.1 Wilton Park -konferenssi fyysisestä turvallisuudesta ja varastojen hallinnasta Sahelin alueella
Tavoitteet
Tilaisuuden tarjoaminen kokemusten vaihtoon ja tarpeellisen poliittisen hyväksynnän saaminen hankkeen mukaisten toimien toteuttamiseksi.
Kuvaus
Wilton Park ja UNREC järjestävät konferenssin, jossa on määrä keskustella Libyan turvaamattomien varastojen vaikutuksista aseturvallisuuteen Sahelin alueella ja kehittää strategioita valtion hallussa olevien pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä ampumatarvikkeiden välityksen ja laittoman kaupan ehkäisemiseksi parantamalla niiden fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa. Lisäksi konferenssi tarjoaa tilaisuuden tarkastella fyysisen turvallisuuden ja varastojen hallinnan alalla Sahelin alueella erityisesti kansainvälisen avun yhteydessä saavutettua edistymistä, keskustella maiden todellisista tarpeista, kartoittaa merkittävät parhaillaan toteutettavat toimet ja yksilöidä puutteet, joihin olisi puututtava. Konferenssissa tarkastellaan myös synergiaa muiden EU:n tukemien pienaseiden ja kevyiden aseiden valvontavälineiden kanssa, mukaan lukien maailmanlaajuinen iTrace-seurantajärjestelmä (jota rahoitetaan päätöksen 2013/698/YUTP mukaisesti), vastaanottajamaita kuullen. Konferenssiin osallistutaan vain kutsusta, ja korkean tason edustajat pyritään saamaan Sahelin alueen kuudesta valtiosta (Burkina Faso, Tšad, Mali, Mauritania, Niger ja Nigeria) sekä Libyasta, muista merkittävistä naapurimaista, ECOWASista, ECCASista ja Afrikan unionista (AU).
Tulokset/täytäntöönpanon indikaattorit
Wilton Park -konferenssi järjestetään suunnitellusti, ja siihen osallistuu merkittäviä sidosryhmiä, mukaan lukien kuuden kohdemaan edustajia (yhteensä 40 osallistujaa).
4.2 Lainsäädännön ja hallinnollisten menettelyjen tarkistaminen sekä fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa koskevat kuulemiset
4.2.1 Kansalliset kuulemiset fyysiseen turvallisuuteen ja varastojen hallintaa liittyvistä menettelyistä sekä pilottipaikkojen määrittämistä varten
Tavoitteet
a) |
Pyritään saamaan selkeä käsitys fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa koskevista lainsäädäntö- ja hallintapuitteista maittain ja alueittain. |
b) |
Maissa, joissa ei ole päivitettyjä sääntelypuitteita, annetaan lainsäädäntöä ja menettelyjä koskevia suosituksia niiden vaatimusten täyttämiseksi, jotka asetetaan oikeudellisesti sitovissa kansainvälisissä välineissä (esim. YK:n ampuma-asepöytäkirja, pienaseita ja kevyitä aseita koskeva ECOWASin yleissopimus (1) ja Kinshasan yleissopimus (2)), pienaseiden ja kevyiden aseiden laitonta kauppaa koskevassa YK:n toimintaohjelmassa, kansainvälisessä jäljittämisvälineessä, IATG:ssä ja ISACS:ssa sekä muissa asiaankuuluvissa normeissa ja välineissä. |
c) |
Määritetään ensisijaiset varastointialueet, jotka voivat toimia pilottipaikkoina, maiden kansallisten prioriteettien mukaisesti ja ottamalla tapauksen mukaan huomioon saatavilla olevat tiedot välittämisen ja laittoman kaupan malleista. |
Kuvaus
UNREC tekee yhdessä Sahelin alueen kuuden valtion (Burkina Faso, Tšad, Mali, Mauritania, Niger ja Nigeria) kanssa arvioinnin kaikesta fyysiseen turvallisuuteen ja varastojen hallintaan liittyvästä lainsäädännöstä sekä hallinnollisista ja menettelytapaohjeista hyödyntäen täysin olemassa olevia arviointeja ja ottamalla huomioon pienaseiden ja kevyiden aseiden lainsäädäntöuudistuksia tukevat alueelliset ja kahdenväliset hankkeet kaksinkertaisten toimien ja päällekkäisyyksien välttämiseksi.
UNRECin oikeudelliset asiantuntijat tukevat sektoriministeriöitä, lainsäätäjiä ja johtavia lainvalvonta- ja puolustusviranomaisia kansallisen lainsäädännön ja hallinnollisten menettelyjen tarkistamisessa sen varmistamiseksi, että kansainväliset oikeudelliset velvoitteet ja tekniset normit, varsinkin ISACS ja IATG, sisällytetään kansallisiin sääntelypuitteisiin.
Tukea tällä alalla olisi annettava maiden pyynnöstä, ja siinä olisi keskityttävä pääosin lainsäädännön lähentämiseen fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa koskeviin kansainvälisiin normeihin ottaen huomioon muut meneillään olevat aloitteet avun tai neuvojen antamiseksi laajemmissa asevalvonta- tai turvallisuusalan kysymyksissä.
UNREC järjestää kansallisia työpajoja, joihin osallistuu johtavia kansallisia puolustusviranomaisia, lainvalvontaviranomaisia ja muita pienaseiden ja kevyiden aseiden turvallisuuden parissa toimivia siviiliviranomaisia. Osallistujat keskustelevat yhdessä arvioinnin havainnoista ja suosituksista ja sopivat eri toimenpiteistä ja määrittelevät suosituksia, joita voidaan toteuttaa lainsäädännön muutoksilla tai hallinnollisilla määräyksillä.
Ensisijaiset pilottipaikkoina toimivat varastointialueet määritetään kansallisissa kuulemisissa. Näitä voisivat olla yksi paikka kussakin pääkaupungissa, yksi jossakin merkittävässä alueellisessa keskuksessa, yksi jollakin maaseutualueella ja/tai raja-alueella (maaraja, satama tai lentokenttä) sekä valtion hallussa olevien pienaseiden ja kevyiden aseiden ja ampumatarvikkeiden tärkeimmät kuljetusreitit. Ensisijaisten varastointialueiden valinnassa olisi mahdollisuuksien ja tapauksen mukaan otettava huomioon saatavilla olevat tiedot välittämisen ja laittoman kaupan malleista, jotta ensisijaisia olisivat varastot, joiden on katsottu vaarantavan alueen vakauden.
UNREC antaa kutakin maata varten yhden lopullisen arviointikertomuksen, jossa esitetään yksityiskohtaisesti suositukset lainsäädännöstä ja menettelyistä kansainvälisten vaatimusten täyttämiseksi. Kertomuksiin sisältyy kuuden kohdemaan kansallisilta viranomaisilta ja muilta sidosryhmiltä saatu palaute.
Tulokset/täytäntöönpanon indikaattorit
a) |
Laaditaan maakohtaiset kertomukset (yhteensä kuusi) fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa koskevista lainsäädäntö- ja hallintapuitteista, mukaan lukien suositukset kansainvälisten aseriisuntavälineiden noudattamisessa havaittujen puutteiden korjaamiseksi. |
b) |
Järjestetään kuusi kansallista työpajaa, yksi kussakin kohdemaassa. |
c) |
Valitaan yhteensä 18 varastointialuetta (kolme/maa) pilottipaikoiksi. |
4.2.2 Alueelliset kuulemiset fyysiseen turvallisuuteen ja varastojen hallintaan liittyvistä menettelyistä
Tavoitteet
a) |
Tietojen ja kokemusten vaihtamisen helpottaminen fyysiseen turvallisuuteen ja varastojen hallintaan liittyvistä menettelyistä alueellisella tasolla 4.2.1 kohdan mukaisesti toteutettavien kansallisten arviointien perusteella. |
b) |
ISACSin ja IATG:n käytön edistäminen kansallisten ja alueellisten sidosryhmien keskuudessa. |
Kuvaus
Järjestetään alueellisia kuulemisia, joihin osallistuu kuuden hallituksen johtavia edustajia, tietojen vaihtamiseksi kansallisista havainnoista ja kokemusten ja parhaiden käytäntöjen jakamiseksi kansallisen arvioinnin perusteella (4.2.1 kohta). Myös merkittävien alueellisten ja osa-alueellisten järjestöjen (AU, ECOWAS, ECCAS, RECSA) edustajia, pienaseiden alalla toteutettavaan YK:n koordinointitoimintaan (CASA) osallistuvien YK:n virastojen edustajia, unionin ja sen jäsenvaltioiden asiaankuuluvia asiantuntijoita (mukaan lukien yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden asiantuntijat) sekä alueen ulkopuolisia johtavia asiantuntijoita kutsutaan kertomaan kokemuksistaan.
UNREC laatii kertomuksen alueellisen neuvoa-antavan työpajan havainnoista.
Tulokset/täytäntöönpanon indikaattorit
a) |
Toteutetaan yksi alueellinen kuuleminen fyysiseen turvallisuuteen ja varastojen hallintaan liittyvistä menettelyistä. |
b) |
Laaditaan kertomus alueellisesta neuvoa-antavasta työpajasta. |
4.3 Fyysinen turvallisuus ja varastojen hallinta
4.3.1 Arviointi fyysisestä turvallisuudesta ja varastojen hallinnasta kansallisissa tavanomaisten aseiden varastoissa sekä pienaseiden ja kevytaseiden ja ampumatarvikkeiden kuljetuksesta
Tavoitteet
a) |
Toteutetaan yksityiskohtainen ja käytännönläheinen arviointi valikoiduista esimerkkipaikoista määrittämään nykyiset käytännöt, fyysinen turvallisuus ja aseiden ja ampumatarvikkeiden ylijäämät sekä vanhentuneet tai laittomat aseet ja ampumatarvikkeet. |
b) |
Siirretään käytännön tietoja ja taitoja fyysiseen turvallisuuteen ja varastojen hallintaan liittyvistä menettelyistä kansainvälisten hyvän käytännön normien mukaisesti. |
Kuvaus
UNMASin ja MAGin asiantuntijat toteuttavat UNRECin asiantuntijoiden kanssa koordinoiden kansallisten neuvoa-antavien työpajojen tekemien havaintojen perusteella yksityiskohtaisen ja käytännönläheisen arvioinnin valikoiduista esimerkkipaikoista nykyisten käytäntöjen ja kysymysten määrittämiseksi käyttämällä pohjana ISACSia ja IATG:ta. Lisäksi asiantuntijat tarkistavat näissä pilottipaikoissa nykyisiä kansallisia käytäntöjä ottamalla huomioon voimassa olevan kansallisen lainsäädännön ja nykyiset kansalliset menettelyt ja ehdottavat tarvittaessa niiden tarkistamista.
UNMASin ja MAGin asiantuntijat toimivat maissa, joissa nämä järjestöt toteuttavat parhaillaan toimia. UNMAS toimii Malissa nykyisten toimiensa ja toimeksiantonsa puitteissa, ja MAG Burkina Fasossa, Tšadissa, Mauritaniassa, Nigerissä ja Nigeriassa. Toimia toteutetaan yhteistyössä pienaseita ja kevytaseita käsittelevien kansallisten komiteoiden kanssa. Toimintaan kuuluu arviointi infrastruktuurin ja fyysisen turvallisuuden soveltuvuudesta, pienaseiden ja kevyiden aseiden ja ampumatarvikkeiden varastojen oloista, pienaseiden ja kevyiden aseiden ja ampumatarvikkeiden kuljetuskäytännöistä sekä kansallisten viranomaisten tukemana ja näiden suostumuksella varastoissa olevien tavanomaisten aseiden ja ampumatarvikkeiden ylijäämien sekä vanhentuneiden tai laittomien aseiden ja ampumatarvikkeiden määrittäminen. Lisäksi arvioidaan varastojen henkilöstön pätevyyttä ja valmiuksia mahdollisten koulutustarpeiden kartoittamiseksi. Näitä arviointeja suoritettaessa hyödynnetään ISACSin arviointivälinettä ja MAGin asevarastojen riskinarviointivälinettä. Tuensaajavaltion pyynnöstä voidaan järjestää fyysiseen turvallisuuteen ja varastojen hallintaan liittyvää ad hoc -koulutusta valikoiduissa paikoissa kiireellisiin tarpeisiin vastaamiseksi.
Turvallisuustilanne kohdemaissa on erilainen. Fyysiseen turvallisuuteen ja varastojen hallintaan liittyvä toiminta vaihtelee kussakin maassa riippuen maiden käytettävissä olevista kansallisista resursseista ja niiden kansainvälisiltä avunantajilta ja kumppaneilta saamasta tuesta. Parhaillaan toteutettavien pyrkimysten hyödyntämiseksi ja parhaiden käytäntöjen yksilöimiseksi hankkeen fyysiseen turvallisuuteen ja varastojen hallintaan liittyvää osa-aluetta aletaan toteuttaa kahdessa maassa, jonka jälkeen sitä laajennetaan vaiheittain muihin maihin.
Tulokset/täytäntöönpanon indikaattorit
a) |
Käydään 18 varastointipaikassa kuudessa kohdemaassa (kolme/maa) ja tehdään arviointi. |
b) |
Järjestetään 18 koulutustilaisuutta (kolme/maa) fyysiseen turvallisuuteen ja varastojen hallintaan liittyvistä parhaiden käytäntöjen normeista valikoiduissa paikoissa niitä maita varten, jotka pyytävät fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa koskevien valmiuksien kehittämistä. |
4.3.2 Valikoitujen varastointialueiden kunnostaminen ja pienaseiden ja kevyiden aseiden merkintä
Tavoitteet
a) |
Kunnostetaan pilottipaikkoina toimivat varastot niiden saattamiseksi ISACSin ja IATG:n normien ja suuntaviivojen mukaisiksi, ja vähennetään aseiden ja ampumatarvikkeiden välittämisen riskiä. |
b) |
Toteutetaan tarvittaessa välittömästi kohtuuhintaisia ja vaikuttavia toimia pilottipaikkoina toimivien varastojen turvaamiseksi (esim. varustamalla ne ovin, lukoin jne.). |
c) |
Edistetään aseiden merkintää ja rekisteröimistä parhaiden käytäntöjen pohjalta hyödyntämällä myös aiemmilla ja parhaillaan toteutettavilla avustusohjelmilla luotuja valmiuksia kaksinkertaisten toimien välttämiseksi. |
d) |
Avustetaan aseita koskevien kansallisten keskustietokantojen kehittämisessä tai parantamisessa käyttämällä UNRECin kehittämää ohjelmistoa ja kansainvälisten parhaita käytäntöjä koskevien normien mukaisesti, kuten kansainvälisissä aseriisuntavälineissä on esitetty ja kuullen alueen maita avustavia toimijoita, joita ovat esimerkiksi YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaava järjestö (UNODC) ja RECSA. |
Kuvaus
UNMASin ja MAGin asiantuntijat toteuttavat UNRECin kanssa koordinoiden tarvittaessa välittömiä toimia. Tämän alustavan toimen jälkeen arvioidut ase- ja ampumatarvikevarastot kunnostetaan ISACSin ja IATG:n normien mukaisesti valtion hallussa olevien varastojen turvaamiseksi aseiden välittämiseltä, varkauksilta ja hyökkäyksiltä. Kunnostusta varten valmisteltavat suunnitelmat ja asiakirjat toimivat malliasiakirjoina muiden ase- ja ampumatarvikevarastojen kunnostusta ja rakentamista varten. Toimien laajuus ja kunnostusta tai rakentamista koskevat tarkastelut kussakin pilottipaikassa perustuvat arvioinnin tuloksiin.
UNREC toimii kansallisten viranomaisten kanssa, jotta varastoidut pienaseet ja kevyet aseet merkitään ja rekisteröidään ISACSin normien mukaisesti osa-alueen tämänhetkisiä valmiuksia hyödyntäen. UNREC kehittää myös ase- ja ampumatarvikevarastojen hallintaa varten täsmällisen ja kattavan järjestelmän, jolla vastataan kyseisten maiden tarpeisiin, otetaan huomioon nykyiset järjestelmät ja vältetään kaksinkertaisia toimia. Sen ansiosta voidaan luotettavasti arvioida tavanomaisten aseiden ja ampumatarvikkeiden tyyppejä, niiden rekisteröintiä ja avoimuutta ottamalla huomioon olemassa oleva tietotekniikkainfrastruktuuri varmistaen yhteensopivuus Interpolin iARMS-järjestelmän kanssa ja yhteentoimivuus maiden välillä. Tämä helpottaa rajatylittävää yhteistyötä aseiden jäljittämisessä ja pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan ehkäisemisessä.
Pienaseiden ja kevyiden aseiden merkintä, rekisteröinti ja varastojen hallinta perustuu kyseisellä osa-alueella viime aikoina toteutettuihin ja tällä hetkellä toteutettaviin merkintätoimiin, joita rahoitetaan päätöksen 2011/428/YUTP mukaisesti ja vakautta ja rauhaa edistävästä EU:n välineestä. Siinä hyödynnetään UNRECin kokemuksia vastaavien toimien toteuttamisesta osa-alueen konfliktinjälkeisissä maissa.
Tulokset/täytäntöönpanon indikaattorit
a) |
Pyritään siihen, että 18 pilottipaikkaa ovat fyysiseen turvallisuuteen ja varastojen hallintaan liittyvien kansainvälisten parhaiden käytäntöjen mukaisia. |
b) |
Pilottipaikkojen merkitsemättömät aseet merkitään ja rekisteröidään. |
c) |
Kussakin maassa kehitetään tietokanta (tai parannetaan sitä) merkittyjen ja muiden aseiden rekisteröimiseksi. |
4.3.3 Ampumatarvikkeiden sekä pienaseiden ja kevyiden aseiden ylijäämien hävittäminen
Tavoitteet
Edistetään ylijäämäisten sekä vanhentuneiden tai laittomien aseiden hävittämistä maassa.
Kuvaus
Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset hävittävät UNRECin kanssa koordinoiden pienaseet ja kevyet aseet ja ampumatarvikkeet, joiden on todettu olevan ylijäämäisiä, vanhentuneita tai laittomia arvioiduissa varastoissa. UNMAS ja MAG (maissa, joissa ne toimivat) antavat teknistä apua ISACS 05.50 ja IATG 10.10 normien mukaisesti. Hävittämistä varten toimitettavat laitteet ja hävitettävien aseiden määrä riippuvat arvioinnin havainnoista.
Tulokset/täytäntöönpanon indikaattorit
a) |
Hävitetään määritetyt aseet. |
b) |
Hävittämistekniikkojen teknisestä osaamisesta huolehtivat kohdemaiden viranomaiset. |
4.3.4 Uuden teknologian kokeileminen
Tavoitteet
Arvioidaan mahdollisuudet käyttää alueen tarpeita vastaavaa uutta teknologiaa pienaseiden ja kevyiden aseiden turvaamiseksi.
Kuvaus
Jos fyysiseen turvallisuuteen ja varastojen hallintaan liittyvä infrastruktuuri on maissa riittämätön, pienaseiden ja kevyiden aseiden välittäminen on äärimmäisen helppoa, kun niiden varastot sijaitsevat syrjäisissä paikoissa, mukaan lukien rauhattomilla raja-alueilla, sekä kuljetuksen aikana. Jos aseita kulkeutuu ryöstöjen ja varkauksien vuoksi valtiosta riippumattomille toimijoille, niitä voidaan käyttää väärin, jollei niitä turvata.
Uusi liikkuva ja joustava teknologia voi tarjota ratkaisuja pienaseiden ja kevyiden aseiden turvaamiseksi tehokkaasti paikoissa, joissa niiden välittämisriski on suurin. Teknologia voisi tarjota hyviä kustannustehokkaita ratkaisuja jäsenvaltioille, joiden aseturvallisuusinfrastruktuuri on puutteellinen.
Elektroniikan ansiosta pienaseiden turvallisuutta ja turvaamista voitaisiin yhä vain parantaa. Järjestelmä, jolla aseet turvataan kerättäessä turvatusta varastosta, kuljetuksen ja väliaikaisen varastoinnin aikana kunnes ne päätyvät lopulliseen turvattuun paikkaan, voisi huomattavasti vähentää riskiä aseiden välittämisestä ryöstö- ja varkaustapauksissa. Sähköisissä järjestelmissä, joissa ase lukitaan tai tehdään toimintakyvyttömäksi kuljetuksen ja väliaikaisen varastoinnin ajaksi, voitaisiin käyttää lukkoja, joilla on digitaalinen, radiotaajuus- tai biometrinen koodi, mikä parantaisi fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa haavoittuvimmissa vaiheissa. Digitaalisia avaimia ei voisi käyttää kuljetuksen aikana, koska ne voitaisiin toimittaa valtuutetuille henkilöille käyttämällä muita viestintävälineitä kuten sähköpostia tai tekstiviestejä. Näiden suojelutoimenpiteiden ansiosta asiattomat henkilöt eivät voisi käyttää varkauksien ja ryöstöjen vuoksi laittomille markkinoille välitettyjä aseita.
UNREC suorittaa alueellisia järjestöjä ja pienaseita ja kevyitä aseita käsitteleviä kansallisia komiteoita kuullen ja yhteistyössä teollisuuden kanssa arvioinnin mahdollisuuksista käyttää alueen tarpeita vastaavaa uutta teknologiaa pienaseiden ja kevyiden aseiden turvaamiseksi. Huomioon otetaan myös osa-alueen naapurimaista saadut kokemukset älykkään teknologian hyödyntämisestä aseiden turvaamiseksi DDR-toiminnan aikana, esimerkiksi Norsunluurannikolla toteutettu tapaustutkimus.
Arvioinnissa tarkastellaan myös Burkina Fasossa ja Tšadissa olevia varastoja ja kuljetusreittejä, joissa tällaista teknologiaa voidaan kokeilla. Tällainen tavanomaisten aseiden ja ampumatarvikkeiden varastointia ja aseturvallisuutta koskeva teknologia (mukaan lukien kuljetukset) otetaan käyttöön neljässä varastossa.
Arvioinnista saadut havainnot ja pilottitoimet toimivat pohjana ohjeasiakirjalle, jossa esitetään pitkän aikavälin etenemissuunnitelma uuden teknologian mahdolliselle käytölle Afrikassa ja joka toimitetaan kaikille Sahelin alueen valtioille ja alueellisille ja osa-alueellisille järjestöille ja jaetaan kansainvälisissä teknologiaa käsittelevissä konferensseissa ja kokouksissa.
Tulokset/täytäntöönpanon indikaattorit
a) |
raportoidaan uuden teknologian käyttöä koskevasta arvioinnista, mihin sisältyy kokeiltavan teknologian ja neljän pilottipaikan ja kuljetusreitin määrittäminen Burkina Fasossa ja Tšadissa; |
b) |
kokeillaan uutta teknologiaa neljässä kohteessa, joista kaksi Burkina Fasossa ja kaksi Tšadissa, ja kuljetusreiteillä; |
c) |
raportoidaan pilottitoimien tuloksista. |
4.4 Kansallisten normien asettaminen IATG:n ja ISACSin mukaisesti
Tavoitteet
a) |
Parannetaan aseiden ja ampumatarvikkeiden hallintaa. |
b) |
Laaditaan ja vahvistetaan fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa koskevat kansalliset menettelytapaohjeet, joissa noudatetaan kansainvälisiä parhaiden käytäntöjen normeja ja parannetaan näin tavanomaisten aseiden ja ampumatarvikkeiden varastojen turvallisuutta ja turvaa. |
Kuvaus
UNREC kannustaa arvioinneissa ja kuulemisissa tehtyjen havaintojen (ks. edellä oleva 4.2. kohta) sekä käytännön arvioinneissa ja kunnostustyössä saatujen kokemusten (ks. 4.3. kohta) pohjalta tuensaajamaita tarkistamaan ja tarvittaessa laatimaan fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa koskevia kansallisia käsikirjoja, suuntaviivoja ja menettelytapaohjeita niiden saattamiseksi ISACSin ja IATG:n normien ja alueellisen ja osa-alueellisen lainsäädännön mukaisiksi. Menettelytapaohjeet koskevat myös kansainvälisten välineiden mukaisia raportointivelvoitteita.
UNREC järjestää jokaisessa maassa työpajoja menettelytapaohjeiden vahvistamista varten ennen kuin ne otetaan käyttöön kansallisesti. Yhteen työpajaan osallistuu johtavia teknisiä asiantuntijoita, ja yksi järjestetään korkealla poliittisella tasolla. Työpajojen ohjelmaan sisältyy arviointiosuus kussakin maassa jo toteutettujen toimien arvioimiseksi. UNREC ja toteuttavat osapuolet järjestävät osana käyttöönottomenettelyä jokaisessa asianomaisista maista koulutusta uusia menettelytapaohjeita esitteleville kouluttajille.
Tulokset/täytäntöönpanon indikaattorit
a) |
Laaditaan fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa koskevat menettelytapaohjeet kohdemaita varten. |
b) |
Kuudessa kohdemaassa järjestetään teknisiä ja korkean tason poliittisia työpajoja. |
c) |
Kussakin maassa järjestetään yksi menettelytapaohjeita käsittelevä kouluttajien työpaja, jossa on enintään 35 osallistujaa. |
4.5 Arviointi ja jatkotoimet
4.5.1 Alueellinen arviointi
Tavoitteet
a) |
Analysoidaan hankkeen täytäntöönpanon jälkeisiä vaikutuksia tai mahdollisia vaikutuksia. |
b) |
Arvioidaan kaikkia hankkeen aikana toteutettuja toimenpiteitä, yksilöidään hyvät käytännöt, puutteet ja tulevat toiminta-alueet. |
Kuvaus
UNREC tekee hankkeen aikana kohteisiin säännöllisiä seurantakäyntejä. Näiden seurantakäyntien ansiosta se voi arvioida kohteiden käyttöä ja käytäntöjä ajan myötä ja johtavat asiantuntijat voivat osallistua jatkuvasti toimiin.
Kansallisten arviointien havainnoista keskustellaan alueellisessa kokouksessa, johon osallistuu kuuden Sahelin alueen valtioiden, avunantajien, CASAan osallistuvien virastojen ja merkittävien alueellisten järjestöjen (AU, ECOWAS, ECCAS, RECSA) edustajia sekä unionin ja sen jäsenvaltioiden asiantuntijoita (mukaan lukien yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden asiantuntijat) ja kansalaisyhteiskunnan edustajia. Määritetään alat, joilla voidaan vaihtaa parhaita käytäntöjä Sahelin alueen maiden kesken, mukaan lukien aloitteet siviilivalvonnan tehostamiseksi, sekä tulevat toimet fyysistä turvallisuutta ja varastojen hallintaa koskevaa rajatylittävää yhteistyötä varten.
Tulokset/täytäntöönpanon indikaattorit
a) |
Hanketta toteuttavien henkilöiden maakohtaisiin vierailuihin ja tarkastuksiin sisältyy muun toiminnan ohella arviointia ja seurantaa. |
b) |
Seurantatarkastuksia tehdään puolen vuoden välein. |
c) |
Hankkeen tuloksia käsitellään alueellisessa kokouksessa. |
4.5.2 Loppukertomus
Tavoitteet
a) |
Analysoidaan hankkeen täytäntöönpanon jälkeisiä vaikutuksia tai mahdollisia vaikutuksia ottamalla huomioon sidosryhmiltä ja kansallisilta viranomaisilta saatu palaute. |
b) |
Arvioidaan kaikkia hankkeen aikana toteutettuja toimenpiteitä, yksilöidään hyvät käytännöt, puutteet ja tulevat toiminta-alueet. |
Kuvaus
UNREC laatii loppukertomuksen, johon sisältyy tiivistelmä, jossa esitetään kansallisten ja alueellisten työpajojen havainnot, kansallinen lainsäädäntö, hallinnolliset menettelyt ja menettelytapaohjeet sekä ase- ja ampumatarvikevarastojen hallintaa varten sovelletusta uudesta teknologiasta saadut havainnot. Siihen sisältyy myös mallisuunnitelmia ja -asiakirjoja ase- ja ampumatarvikevarastojen kunnostusta varten.
Tulokset/täytäntöönpanon indikaattorit
Laaditaan loppukertomus ja jaetaan se.
5. Kesto
Hankkeen täytäntöönpanon arvioitu kokonaiskesto on 36 kuukautta.
6. Tuensaajat
Hankkeen suoria tuensaajia ovat pienaseiden ja kevyiden aseiden valvonnasta ja fyysisestä turvallisuudesta ja varastojen hallinnasta vastaavat Burkina Fason, Tšadin, Malin, Mauritanian, Nigerin ja Nigerian kansalliset instituutiot kuten puolustus- ja turvallisuusministeriöt sekä pienaseita ja kevyitä aseita käsittelevät kansalliset komiteat.
Epäsuoria tuensaajia ovat Sahelin alueen kuuden valtion siviiliväestö, naapurimaat ja niiden väestö, AU, Afrikan osa-alueelliset järjestöt sekä kaikki valtiot, jotka hyötyvät tästä hankkeesta saatavista kokemuksista.
7. Toimenpiteiden täytäntöönpanosta vastaava organisaatio
Toimenpiteet panee täytäntöön UNODA alueellisen aseriisuntakeskuksensa UNRECin välityksellä yhteistyössä seuraavien kanssa:
a) |
Burkina Fason, Tšadin, Malin, Mauritanian, Nigerin ja Nigerian kansalliset yhteyspisteet sekä pienaseita ja kevyitä aseita käsittelevät komiteat; |
b) |
DPKO/UNMAS; |
c) |
MAG; |
d) |
ISACS-normeja koskeva virastojenvälinen tukiyksikkö; |
e) |
Wilton Park. |
UNODA vastaa viime kädessä komissiolle tämän toiminnan täytäntöönpanosta.
8. Kumppanuudet ja synergia
UNREC järjestää hankkeen toteuttamisen aikana kokouksia kyseisissä kuudessa Sahelin alueen valtioissa olevien EU:n edustustojen ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjen kanssa pitää ne ajan tasalla hankkeen toimista kussakin maassa. EU:n edustustoille ja jäsenvaltioiden edustajille ilmoitetaan etukäteen hankkeen toimista (kuten työpajoista), ja niitä pyydetään osallistumaan toimiin. UNREC kuulee tarvittaessa myös EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioita EUCAP Sahel Niger ja EUCAP Sahel Mali ja toimii yhteistyössä niiden kanssa.
Lisäksi UNREC koordinoi toimintaa muiden kumppanien kanssa kaksinkertaisten pyrkimysten välttämiseksi ja määrittää hankkeen tavoitteita tukevia yhteistyö- ja täydentäviä aloja. Näitä kumppaneita ovat AU, Afrikan alueelliset järjestöt (mukaan lukien ECOWAS, ECCAS, RECSA), Nato, YK:n maatiimit, YK:n huumeiden ja UNODC, turvallisuuden alalla toimivat tekniset ja rahoituskumppanit, kansainväliset valtiosta riippumattomat järjestöt (mukaan lukien Small Arms Survey, Handicap International, Parliamentary Forum on Small Arms and Light Weapons ja Parliamentarians for Global Action), pienase- ja ampumatarvikekysymyksiä käsittelevä monikansallinen ryhmä (MSAG) sekä teollisuus.
UNREC ja muut täytäntöönpanokumppanit kuulevat myös yksiköitä, jotka tutkivat aseiden välitystä ja laitonta kauppaa muun muassa jäljittämällä laittomia pienaseita ja kevyitä aseita ja ampumatarvikkeita Sahelin alueella. Näitä ovat asevientikieltoja valvovat YK:n asiantuntijapaneelit, YK:n rauhantukioperaatioissa toimivat asealan asiantuntijat, Small Arms Survey ja Conflict Armament Research (maailmanlaajuinen iTrace-seurantajärjestelmä, jota rahoitetaan päätöksen 2013/698/YUTP mukaisesti). Lisäksi UNREC kannustaa tuensaajamaiden asiaankuuluvia viranomaisia hyödyntämään EU:n rahoittamaa Interpolin laittomien aseiden rekisteröinnin ja jäljityksen hallintajärjestelmää (iARMS).
9. Täytäntöönpanovirasto: valinnan perustelut
UNODAlla on keskeinen rooli aseriisuntapyrkimysten edistämisessä tavanomaisten aseiden kuten pienaseiden ja kevyiden aseiden alalla. Se edistää kansallisella, alueellisella ja globaalilla tasolla monenvälisesti neuvoteltujen normatiivisten puitteiden kuten pienaseita ja kevyitä aseita koskevan YK:n toimintaohjelman ja kansainvälisen jäljittämisvälineen täytäntöönpanoa. Unioni pyrkii jatkamaan tuloksekasta yhteistyötä UNODAn kanssa.
UNRECilla, joka on osa UNODAa, on pitkä kokemus Sahelin alueen valtioiden ja kansalaisyhteiskunnan tukemisessa YK:n yleiskokoukselta saamansa toimeksiannon mukaisesti niiden pannessa täytäntöön pienten aseiden ja kevyiden aseiden valvontaa koskevia kansainvälisiä ja alueellisia välineitä. Se antaa 16 päivänä joulukuuta 1985 annetun päätöslauselman 40/151 G-kohdan mukaisesti pyynnöstä merkittävää tukea kyseisen Afrikan alueen jäsenvaltioiden aloitteille ja muille pyrkimyksille rauhaa, aseiden rajoittamista ja aseriisuntaa koskevien toimenpiteiden toteuttamiseksi alueella. UNREC on jo ollut yhteydessä mahdollisiin tuensaajamaihin saadakseen niiden hyväksynnän, ja se toteuttaa parhaillaan asevalvontahankkeita kolmessa kohdemaassa. UNRECilla on sen vuoksi ainutlaatuinen asema tämän päätöksen täytäntöön panemiseksi.
10. EU:n näkyvyys
UNREC toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet julkistaakseen sen, että toiminta on Euroopan unionin rahoittamaa. Tällaiset toimenpiteet toteutetaan komission vahvistaman ja julkaiseman Euroopan unionin ulkoisen toiminnan tiedotusta ja näkyvyyttä koskevan käsikirjan (Communication and Visibility Manual for EU External Actions) ja muiden komission ja YK:n välillä sovittujen suuntaviivojen mukaisesti.
Alustava aikataulu
Kokonaiskesto: 36 kuukautta
Toiminto |
Ehdotettu aikataulu |
||
|
tammi–maaliskuu 2015 (konferenssi helmikuussa 2015) |
||
|
tammi–joulukuu 2015 |
||
|
tammi–syyskuu 2015 |
||
|
loka–joulukuu 2015 |
||
|
heinäkuu 2015–maaliskuu 2017 |
||
|
heinäkuu 2015–kesäkuu 2017 |
||
|
heinäkuu 2015–kesäkuu 2017 |
||
|
heinäkuu 2015–kesäkuu 2017 |
||
|
tammi–kesäkuu 2017 |
||
|
tammi–joulukuu 2017 |
||
|
heinä–joulukuu 2017 |
||
|
heinä–joulukuu 2017 |
||
|
loka–joulukuu 2017 |
(1) Burkina Faso, Mali, Niger ja Nigeria ovat ECOWASin yleissopimuksen osapuolia.
(2) Tšad ratifioi Kinshasan yleissopimuksen 8.8.2012.
17.12.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 360/44 |
NEUVOSTON PÄÄTÖS 2014/913/YUTP,
annettu 15 päivänä joulukuuta 2014,
Haagin käytännesäännöstön ja ballististen ohjusten leviämisen estämisen tukemisesta joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian täytäntöönpanon yhteydessä
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 26 artiklan 2 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Eurooppa-neuvosto hyväksyi 12 päivänä joulukuuta 2003 joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian, jäljempänä ’strategia’, jonka III luvussa on lueteltu sekä unionissa että kolmansissa maissa toteutettavia toimenpiteitä joukkotuhoaseiden leviämisen torjumiseksi. |
(2) |
EU panee aktiivisesti täytäntöön strategiaa ja toteuttaa sen II ja III luvuissa lueteltuja toimenpiteitä esimerkiksi antamalla varoja sellaisten erityishankkeiden tukemiseen, jotka edistävät monenvälistä asesulkujärjestelmää ja monenvälisiä luottamusta lisääviä toimenpiteitä. Ballististen ohjusten leviämisen estävä Haagin käytännesäännöstö, jäljempänä ’Haagin käytännesäännöstö’, ja ohjusteknologian valvontajärjestely (MTCR) ovat olennainen osa tätä monenvälistä leviämisen vastaista järjestelmää. Haagin käytännesäännöstön ja ohjusteknologian valvontajärjestelyn tavoitteena on ehkäistä ja hillitä joukkotuhoaseiden maaliin saattamiseen soveltuvien ballististen ohjusjärjestelmien ja niihin liittyvien teknologioiden leviämistä. |
(3) |
Neuvosto hyväksyi 17 päivänä marraskuuta 2003 yhteisen kannan 2003/805/YUTP (1). Kyseisessä yhteisessä kannassa kehotetaan muun muassa edistämään sitä, että mahdollisimman monet valtiot ja erityisesti ne, joilla on ballistisia ohjuksia koskevia voimavaroja, sitoutuisivat noudattamaan Haagin käytännesäännöstöä, minkä lisäksi siinä kehotetaan kehittämään kyseistä säännöstöä ja panemaan se täytäntöön erityisesti luottamusta lisäävien toimenpiteiden osalta sekä edistämään tiiviimpien suhteiden luomista Haagin käytännesäännöstön ja YK:n monenvälisen asesulkujärjestelmän välille. |
(4) |
Neuvosto hyväksyi 8 päivänä joulukuuta 2008 päätelmät ja asiakirjan ”Euroopan unionin uudet toimintalinjat joukkotuhoaseiden ja niiden maaliinsaattamisjärjestelmien leviämisen torjumiseksi”. Asiakirjassa todetaan muun muassa, että joukkotuhoaseiden ja niiden maaliinsaattamisjärjestelmien leviäminen on edelleen suurimpia turvallisuushaasteita ja että asesulkupolitiikka on olennainen osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Uusien toimintalinjojen täytäntöönpanossa saavutettu edistyminen ja meneillään olevat toimet huomioon ottaen neuvosto päätti joulukuussa 2010 jatkaa toimintalinjojen täytäntöönpanokautta vuoden 2012 loppuun saakka. |
(5) |
Neuvosto hyväksyi 18 päivänä joulukuuta 2008 päätöksen 2008/974/YUTP (2) Haagin käytännesäännöstön tukemisesta strategian täytäntöönpanon yhteydessä. |
(6) |
Neuvosto hyväksyi 23 päivänä heinäkuuta 2012 päätöksen 2012/423/YUTP (3). Kyseisen päätöksen 2012/423/YUTP ansiosta on voitu onnistuneesti edistää Haagin käytännesäännöstön maailmanlaajuista soveltamista ja sen periaatteiden noudattamista. Unionille on ensiarvoisen tärkeää jatkaa vuoropuhelua Haagin käytännesäännöstön noudattamiseen sitoutuneiden valtioiden ja toisaalta niiden valtioiden välillä, jotka eivät ole sitoutuneet noudattamaan kyseistä säännöstöä, jotta voitaisiin edistää edelleen Haagin käytännesäännöstön maailmanlaajuista soveltamista sekä sen laajempaa täytäntöönpanoa ja tehokkuutta. Tämän päätöksen on tarkoitus tukea tätä prosessia. |
(7) |
Yleisemmin joukkotuhoaseiden maaliin saattamiseen soveltuvien ballististen ohjusten jatkuva leviäminen, erityisesti Lähi-idässä, Koillis-Aasiassa ja Kaakkois-Aasiassa, Iran, Syyria ja Korean demokraattinen kansantasavalta mukaan luettuina, käynnissä olevat ohjusohjelmat, on kasvava huolenaihe kansainväliselle yhteisölle. |
(8) |
Yhdistyneiden kansakuntien (YK) turvallisuusneuvosto painotti päätöslauselmassa 1540 (2004) ja palautti mieleen päätöslauselmassa 1977 (2011), että ydinaseiden sekä kemiallisten ja biologisten aseiden ja niiden maaliinsaattamisjärjestelmien leviäminen on uhka kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle, ja velvoitti valtiot muun muassa pidättymään antamasta millään tavoin tukea valtiosta riippumattomille toimijoille ydinaseiden sekä kemiallisten tai biologisten aseiden ja niiden maaliinsaattamisjärjestelmien kehittämiseen, hankkimiseen, valmistamiseen, hallussa pitämiseen, kuljettamiseen, siirtämiseen tai käyttämiseen. Ydinaseiden sekä kemiallisten ja biologisten aseiden ja niiden maaliinsaattamisjärjestelmien aiheuttama uhka kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle vahvistettiin uudelleen päätöslauselmassa 1887 (2009) ydinsulusta ja ydinaseriisunnasta. Lisäksi turvallisuusneuvosto päätti päätöslauselmissa 1929 (2010) ja 1718 (2006), jotka perustuvat muun muassa päätöslauselmiin 1540 (2004), 1977 (2011) ja 1887 (2009), että Iran ja Korean demokraattinen kansantasavalta eivät saisi toteuttaa mitään toimia, jotka liittyvät ydinaseiden maaliin saattamiseen soveltuviin ballistisiin ohjuksiin, mukaan lukien ballistista ohjusteknologiaa käyttäen suoritetut laukaisut, ja että valtioiden olisi ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimiin estääkseen tällaiseen toimintaan liittyvän teknologian tai teknisen avun siirtäminen Iraniin ja Korean demokraattiseen kansantasavaltaan. |
(9) |
Tällä päätöksellä olisi yleensäkin edistettävä erilaisia toimia, joiden tarkoituksena on ballististen ohjusten leviämisen torjuminen, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:
1 artikla
1. Strategian tiettyjen osien, siten kuin ne on esitetty liitteessä, jatkuvan ja tosiasiallisen täytäntöönpanon varmistamiseksi unioni
a) |
tukee toimia Haagin käytännesäännöstön ja ohjusteknologian valvontajärjestelyn tukemiseksi, tavoitteena erityisesti
|
b) |
tukee yleensäkin erilaisia toimia, joiden tarkoituksena on ballististen ohjusten leviämisen torjuminen ja joilla pyritään erityisesti lisäämään tietoisuutta tästä uhasta, vauhdittamaan ponnisteluja monenvälisten välineiden tehokkuuden lisäämiseksi, kehittämään tukea aloitteille, joilla näihin erityisiin haasteisiin vastataan, sekä auttamaan tästä kiinnostuneita maita vahvistamaan kansallisesti asiaankuuluvia vientivalvontajärjestelmiään. |
2. Tässä yhteydessä unionin tukemat hankkeet kattavat seuraavat erityistoimet:
a) |
Haagin käytännesäännöstöä tukevat toimet:
|
b) |
ballististen ohjusten leviämisen estämistä yleisesti tukevat toimet:
|
Hankkeiden yksityiskohtainen kuvaus esitetään liitteessä.
2 artikla
1. Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, jäljempänä ’korkea edustaja’, vastaa tämän päätöksen täytäntöönpanosta.
2. Edellä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen hankkeiden teknisestä täytäntöönpanosta vastaa Fondation pour la Recherche Stratégique (strategisen tutkimuksen säätiö, jäljempänä ’FRS’), joka suorittaa tämän tehtävän korkean edustajan valvonnassa. Tätä varten korkea edustaja sopii tarvittavista järjestelyistä FRS:n kanssa.
3 artikla
1. Rahoitusohje 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen hankkeiden toteuttamiseksi on 990 000 euroa.
2. Edellä 1 kohdassa vahvistetulla määrällä rahoitettavia menoja hallinnoidaan unionin yleiseen talousarvioon sovellettavien menettelytapojen ja sääntöjen mukaisesti.
3. Komissio valvoo, että 1 kohdassa tarkoitettuja menoja hallinnoidaan asianmukaisesti. Tätä varten se tekee FRS:n kanssa rahoitussopimuksen. Sopimuksessa määrätään, että FRS:n on varmistettava EU:n osuuden näkyvyys sen suuruuden mukaisesti.
4. Komissio pyrkii tekemään 3 kohdassa tarkoitetun rahoitussopimuksen mahdollisimman pian tämän päätöksen voimaantulon jälkeen. Se ilmoittaa neuvostolle kyseisessä prosessissa mahdollisesti ilmenevistä vaikeuksista sekä rahoitussopimuksen tekopäivästä.
4 artikla
1. Korkea edustaja raportoi neuvostolle tämän päätöksen täytäntöönpanosta FRS:n säännöllisin väliajoin laatimien raporttien perusteella. Nämä raportit ovat perustana neuvoston suorittamalle arvioinnille.
2. Komissio antaa tietoja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen hankkeiden rahoitukseen liittyvistä näkökohdista.
5 artikla
1. Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.
2. Tämän päätöksen voimassaolo päättyy 30 kuukauden kuluttua 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun rahoitussopimuksen tekemisestä. Tämän päätöksen voimassaolo päättyy kuitenkin kuuden kuukauden kuluttua sen voimaantulosta, jos rahoitussopimusta ei ole siihen mennessä tehty.
Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2014.
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
F. MOGHERINI
(1) Neuvoston yhteinen kanta 2003/805/YUTP, 17 päivältä marraskuuta 2003, joukkotuhoaseiden ja maaliinsaattamisjärjestelmien leviämisen estämistä koskevien monenvälisten sopimusten saattamisesta maailmanlaajuisiksi ja niiden vahvistamisesta (EUVL L 302, 20.11.2003, s. 34).
(2) Neuvoston päätös 2008/974/YUTP, 18 päivänä joulukuuta 2008, ballististen ohjusten leviämisen estävän Haagin käytännesäännöstön tukemisesta joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian täytäntöönpanon yhteydessä (EUVL L 345, 23.12.2008, s. 91).
(3) Neuvoston päätös 2012/423/YUTP, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2012, ballististen ohjusten leviämisen estämisen tukemisesta joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian sekä neuvoston yhteisen kannan 2003/805/YUTP täytäntöönpanon yhteydessä (EUVL L 196, 24.7.2012, s. 74).
LIITE
1. TAVOITTEET
Unioni on ohjusten leviämisen estämisen vahva edistäjä. Sen toimintoihin alalla kuuluvat strategia ja yhteinen kanta 2003/805/YUTP. Lisäksi neuvosto hyväksyi asiakirjan ”Euroopan unionin uudet toimintalinjat joukkotuhoaseiden ja niiden maaliinsaattamisjärjestelmien leviämisen torjumiseksi” ja EU antoi tukensa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalle 1540 (2004), mikä on sittemmin palautettu mieleen päätöslauselmassa 1977 (2010).
Unioni pitää ohjusteknologian valvontajärjestelyä tärkeänä monenvälisenä välineenä, jonka tavoitteena on hillitä ballististen ohjusjärjestelmien ja niihin liittyvien teknologioiden ja osaamisen leviämistä. Tätä varten säädetään arkaluonteisen materiaalin vientivalvontasääntelyn perustamisesta ja täytäntöönpanosta. Jäsenvaltioista 19 on ohjusteknologian valvontajärjestelyn osallistujavaltioita, ja kaikki jäsenvaltiot panevat täytäntöön järjestelyyn kuuluvaa vientivalvontaluetteloa neuvoston asetuksella (EY) N:o 428/2009 (1).
Unioni on myös voimakkaasti tukenut Haagin käytännesäännöstöä alusta alkaen ja ilmaissut säännöllisesti huolensa ballististen ohjusten leviämisestä. Unioni katsoo, että Haagin käytännesäännöstö on keskeinen toimenpide avoimuuden ja luottamuksen rakentamiseksi. Kaikki jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan Haagin käytännesäännöstöä ja soveltavat sitä vilpittömässä mielessä.
Unioni on yrittänyt aiemmin korjata Haagin käytännesäännöstön täytäntöönpanossa ja sen maailmanlaajuisessa soveltamisessa jäljellä olevia puutteita järjestämällä seminaareja, asiantuntijakokouksia ja alueellisia seminaareja tietoisuuden lisäämiseksi. Nämä FRS-säätiön päätöksen 2008/974/YUTP nojalla toteuttamat toimet ovat osoittautuneet tehokkaiksi ja tarpeellisiksi.
Näiden tapahtumien tulosten rohkaisemana unioni on jatkanut aloitettaan ja tukenut Haagin käytännesäännöstöä seuraavien kolmen näkökohdan osalta:
a) |
Haagin käytännesäännöstön maailmanlaajuinen soveltaminen; |
b) |
Haagin käytännesäännöstön täytäntöönpano; |
c) |
Haagin käytännesäännöstön tehostaminen ja sen toiminnan parantaminen. |
Näitä toimia toteutettiin päätöksen 2012/423/YUTP nojalla, mikä mahdollisti useiden aloitteiden kehittämisen Haagin käytännesäännöstön tukemiseksi, mukaan lukien:
a) |
oman turvallisen verkkosivuston kehittäminen; |
b) |
useiden oheistapahtumien järjestäminen Wienissä, Genevessä ja New Yorkissa Haagin käytännesäännöstön edistämiseksi niiden valtioiden parissa, jotka eivät ole sitoutuneet siihen; |
c) |
perehdytysseminaari Pariisissa Afrikan ja Lähi-idän maille; |
d) |
alueelliset seminaarit Singaporessa, Abu Dhabissa ja Limassa; |
e) |
pohdinta-asiakirjojen laatiminen. |
Päätös 2012/423/YUTP auttoi osaltaan lisäämään tietoa Haagin käytännesäännöstöstä ja tuomaan sitä esille kolmansien maiden parissa. Päätöksen avulla unioni tuki Costa Ricaa, Ranskaa, Unkaria, Japania, Perua ja Romaniaa niiden toimiessa Haagin käytännesäännöstön puheenjohtajina. Haagin käytännesäännöstön profiilia nostamalla se on tehnyt helpommaksi uusien jäsenten liittymisen Haagin käytännesäännöstöön.
Ottaen huomioon saavutetut tulokset ja joukkotuhoaseiden maaliin saattamiseen soveltuvien ballististen ohjusten jatkuva leviäminen, joka on kansainvälisen yhteisön kasvava huolenaihe, ja erityisesti Lähi-idässä, Koillis-Aasiassa ja Kaakkois-Aasiassa, Iran ja Korean demokraattinen kansantasavalta mukaan luettuna, käynnissä olevat ohjusohjelmat toteutetaan seuraavat toimet:
a) |
Hanke 1: Tiedotus ja viestintä; |
b) |
Hanke 2: Ballististen ohjusten leviämisen estämisen vahvistaminen; |
c) |
Hanke 3: Haagin käytännesääntöjen saattaminen maailmanlaajuisiksi — tiedotustoimet. |
Koska tämä uusi päätös menee pelkkää Haagin käytännesäännöstöön ja ohjusteknologian valvontajärjestelyyn liittymisen edistämistä pitemmälle, se mahdollistaa perusteellisemman ohjusten leviämistä koskevan kansainvälisen keskustelun sekä uusien alueiden ja yhteisöjen saamisen mukaan.
2. HANKKEIDEN KUVAUS
2.1 Hanke 1: Tiedottaminen ja viestintä
2.1.1 Hankkeen tavoite
Haagin käytännesäännöstö on tärkeä väline ballististen ohjusten ja niihin liittyvien teknologioiden leviämisen hillitsemiseksi luottamusta ja avoimuutta lisäävien toimenpiteiden avulla. Tarvitaan kuitenkin lisätoimia sen tukemiseksi, tavoitteena erityisesti
a) |
edistää Haagin käytännesäännöstön maailmanlaajuista soveltamista ja erityisesti sitä, että kaikki valtiot, joilla on ballistisia ohjuksia koskevia voimavaroja ja avaruusvoimavaroja, sitoutuisivat noudattamaan kyseistä säännöstöä; |
b) |
tukea Haagin käytännesäännöstön täytäntöönpanoa kaikilta osin; |
c) |
lisätä Haagin käytännesäännöstön näkyvyyttä. |
2.1.2 Hankkeen kuvaus
Hanke käsittää kolmentyyppisiä toimenpiteitä:
a) |
laaditaan enimmillään 1 500 esitettä unionin tuesta ballististen ohjusten leviämisen estävälle Haagin käytännesäännöstölle ja suunnitellaan, painetaan ja jaetaan kyseiset esitteet. Esitteeseen sisältyvät myös seuraavat seikat:
|
b) |
laaditaan, suunnitellaan, painetaan ja jaetaan enimmillään 1 000 esittelypakettia (painettu esite ja USB-tikku) niihin valtioihin kohdistuvia tiedotustoimia varten, jotka eivät ole sitoutuneet Haagin käytännesäännöstöön, sekä myös Haagin käytännesäännöstöön sitoutuneiden valtioiden velvoitteiden palauttamiseksi mieleen. Se tulee olemaan saatavilla myös verkossa, ja se sisältää kaikki tarpeelliset tiedot Haagin käytännesäännöstöstä ja asiaankuuluvista yhteyspisteistä. Esittelypakettiin sisältyy a alakohdassa kuvattu esite. |
c) |
tuetaan ja päivitetään Haagin käytännesäännöstön Internet-pohjaista turvallista tieto- ja viestintäjärjestelmää (”electronic Immediate Central Contact” eli e-ICC) muun muassa kehittämällä verkkosivustoa teknisesti tiiviissä yhteistyössä Itävallan ulkoasiainministeriön kanssa. |
2.1.3 Hankkeelta odotetut tulokset/indikaattorit
a) |
kumppanien tietoisuutta lisätään Haagin käytännesäännöstön lisäarvosta ja unionin roolista jakamalla esittelypakettia laajasti eri tapahtumissa; |
b) |
Haagin käytännesäännöstön koskevan verkkosivuston turvallisuutta lisäämällä parannetaan asiaankuuluvien tietojen vaihtoa; |
c) |
Haagin käytännesäännöstön puheenjohtaja, sihteeristö Itävallassa (Haagin käytännesäännöstön välitön keskusyhteyspiste, ICC), unioni ja muut kumppanit käyttävät esittelypakettia tarvittaessa tiedotustoiminnassaan. |
2.1.4 Hankkeen edunsaajat
Hankkeen edunsaajia ovat sekä Haagin käytännesäännöstöön sitoutuneet valtiot että siihen sitoutumattomat valtiot.
2.2 Hanke 2: Ballististen ohjusten leviämisen estämisen vahvistaminen
2.2.1 Hankkeen tarkoitus
Joukkotuhoaseiden maaliin saattamiseen soveltuvien ballististen ohjusten jatkuva leviäminen ja operatiivinen käyttö, erityisesti Lähi-idässä, Koillis-Aasiassa ja Kaakkois-Aasiassa, Iran ja Korean demokraattinen kansantasavalta mukaan luettuna, käynnissä olevat ohjusohjelmat, on kasvava huolenaihe kansainväliselle yhteisölle.
Hankkeella tuetaan yleisesti erilaisia toimia, joiden tarkoituksena on ballististen ohjusten leviämisen torjuminen ja joilla pyritään erityisesti lisäämään tietoa tästä uhasta, vauhdittamaan ponnisteluja monenvälisten välineiden tehokkuuden lisäämiseksi, kehittämään tukea aloitteille, joilla näihin erityisiin haasteisiin vastataan, sekä auttamaan tästä kiinnostuneita maita vahvistamaan kansallisesti asiaankuuluvia vientivalvontajärjestelmiään.
2.2.2 Hankkeen kuvaus
Kahden pohdinta-asiakirjan julkaiseminen vuodessa (hankkeen voimassaolon aikana neljä). Mahdollisia aiheita voisivat olla:
a) |
nykyisten joukkotuhoaseista vapaiden vyöhykkeiden käyttö esimerkkinä ja mahdollisina puitteina tuleville aloitteille ballististen ohjusten kieltämiseksi; |
b) |
uudet monenväliset toimet ohjusten leviämisen uhkan ehkäisemiseksi ja aseriisuntatoimien edistämiseksi ballististen ohjusten alalla keskittyen erityisesti mahdollisiin luottamusta lisääviin toimiin; |
c) |
vientiä ja kauttakulkua koskevat valvontamenetelmät; |
d) |
aineettoman teknologiansiirron rooli ballististen ohjusten alalla. |
2.2.3 Hankkeelta odotetut tulokset/indikaattorit
a) |
edistämällä monenvälisiä toimia ohjusten leviämisen hillitsemiseksi, Haagin käytännesäännöstö ja ohjusteknologian valvontajärjestely mukaan luettuina, lisätään EU:n vaikutusvaltaa ohjusten leviämisen estämisen alalla; |
b) |
kannustamalla keskusteluun uusista aloitteista Haagin käytännesäännöstön ja ohjusteknologian valvontajärjestelyn vahvistamiseksi avataan ovi uusille aloitteille: |
c) |
edistetään ohjusten leviämisen estämistä; |
d) |
julkaistaan ainakin neljä pohdinta-asiakirjaa; |
e) |
lisäämällä tietoisuutta kaksikäyttöteknologian ja kaksikäyttötuotteita koskevan osaamisen siirtoa koskevista kysymyksistä estetään tahattomat siirrot jäsenvaltioiden välillä ja lisätään maailmanlaajuista tietoisuutta viennin valvontamekanismista. |
2.2.4 Hankkeen edunsaajat
Unioni ja jäsenvaltiot hyötyvät pohdinta-asiakirjoista; korkea edustaja päättää jakelun laajuudesta jäsenvaltioita tiiviisti kuullen neuvoston toimivaltaisen työryhmän puitteissa. Lopullisen päätöksen on perustuttava hankkeet toteuttavan organisaation ehdotuksiin tämän päätöksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
2.3 Hanke 3: Haagin käytännesääntöjen saattaminen maailmanlaajuisiksi — tiedotustoimet
2.3.1 Hankkeen tarkoitus
Hankkeella lisätään tietoa sekä ohjusten leviämisen estämisestä että Haagin käytännesäännöstöstä järjestämällä useita tapahtumia, joiden tarkoituksena on saada mukaan ne valtiot, jotka eivät ole sitoutuneet Haagin käytännesäännöstöön. Tätä varten järjestetään tapahtumia Wienissä ja New Yorkissa YK:n valtuuskunnille tiedottamiseksi asianomaisten tapahtumien yhteydessä.
2.3.2 Hankkeen kuvaus
Hanke käsittää kolmentyyppisiä tapahtumia:
a) |
Neljän Haagin käytännesäännöstön ja ballististen ohjusten leviämisen estämisen tukemiseksi järjestettävän tiedotustapahtuman (kahden kussakin kaupungissa) rahoitus; tapahtumia on kahdessa kaupungissa:
Seminaarien järjestäminen:
|
b) |
Kolmen alueellisen tiedotusseminaarin rahoittaminen; seminaarit voitaisiin pitää Latinalaisessa Amerikassa (esim. Argentiina, Brasilia Chile, Meksiko tai Karibian alueen valtio, joka ei ole jäsen), Lähi-idässä (esim. Persianlahden maat, Bahrain, Qatar, tai Saudi-Arabia) ja Aasiassa (esim. Indonesia tai Vietnam). Paikka valitaan yhteisymmärryksessä korkean edustajan kanssa ja tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toimivaltaisen neuvoston työryhmän puitteissa. Seminaarin aiheena on ohjusten leviämisessä ilmenevät suuntaukset, ja siinä keskitytään alueellisiin kysymyksiin ja tarkastellaan Haagin käytännesäännöstöä ja käytännön tietoja Haagin käytännesäännöstöön sitoutuneena valtiona olemisesta. Alueen valtioiden, jotka ovat sitoutuneet Haagin käytännesäännöstöön, hallitustason edustajia kutsutaan jakamaan kokemuksiaan säännöstöön sitoutumattomien valtioiden kanssa. Myös Haagin käytännesäännöstön puheenjohtajaa pyydetään antamaan julkilausuma ja toimimaan puheenjohtajana. Osallistujina voisi olla muun muassa virkamiehiä, diplomaatteja, sotilashenkilöstöä, sekä kansainvälisten järjestöjen, EU:n ja yliopistomaailman edustajia. Seminaarien järjestäminen:
|
c) |
Enimmillään 10 kohdennettua asiantuntijavierailua Haagin käytännesäännöstöön sitoutumattomille valtioille. Vierailut kohdistetaan pääasiassa asianomaisiin teollisuudenaloihin, tiedeyhteisöön, vientivalvonnan asiantuntijoihin ja kansalaisyhteiskunnan edustajiin. Kaksi ballististen ohjusten leviämisen estämisen asiantuntijaa täytäntöönpanovirastosta ja EU:n asiantuntija suorittavat Euroopan unionin osaamiskeskusten kanssa koordinoiden vierailuja kohdemaihin. Mahdollisiin kohteisiin voisivat kuulua muun muassa Algeria, Bahrain, Bolivia, Brasilia, Kiina, Egypti, Intia, Indonesia, Israel, Malesia, Meksiko, Qatar, Saudi-Arabia, Etelä-Afrikka ja Thaimaa. Lopullinen maaluettelo sekä mahdollisuudet yhteisiin toimenpiteisiin päätöslauselmalla 1540 perustetun YK:n komitean tiedotustoimien kanssa päätetään tiiviissä yhteistyössä korkean edustajan kanssa. Osallistujina voisi olla muun muassa virkamiehiä, diplomaatteja, sotilashenkilöstöä, yliopistomaailman ja teollisuuden edustajia, tutkijoita jne. vierailun kohteena olevasta maasta. Etusijalle asetetaan virkamiehet ja poliittiset päättäjät, diplomaatit, asianomainen sotilashenkilöstö jne. Seminaarien järjestäminen:
|
2.3.3 Hankkeelta odotetut tulokset/indikaattorit
a) |
vähintään neljä tiedotustapahtumaa järjestetään New Yorkissa ja Wienissä; |
b) |
kolme alueellista tapahtumaa kokoavat yhteen huomattavan diplomaatti- ja akateemisen yhteisön ja mahdollistavat uusia näkymiä liittymiseen; |
c) |
toteutetaan kymmenen asiantuntijavierailua, joilla tehostetaan Haagin käytännesäännöstön maailmanlaajuiseksi saattamista. Vierailut kokoavat yhteen vähintään 20 päättäjää ja virkamiestä ja lisäävät virkamiesten ja päättäjien sitoutumista maissa, joissa vierailtiin; |
d) |
lisätään tietoa ohjusten leviämisessä ilmenevistä suuntauksista ja aivan erityisesti Haagin käytännesäännöstöstä siltä osin kuin on kyse valtioista, jotka eivät ole sitoutuneet siihen, ja vireytetään keskusteluja ohjusten leviämisen hillitsemistä koskevista uusista toimista; |
e) |
hankkeella edistetään keskustelua tulevista hankkeista unionissa ja sen ulkopuolella; |
f) |
hankkeella tuodaan ohjusten leviäminen näkyvämmin esiin strategisena haasteena. |
2.3.4 Hankkeen edunsaajat
Kyseisissä tapahtumissa keskitytään pääasiassa valtioihin, jotka eivät ole sitoutuneet Haagin käytännesäännöstöön, vaikka noudattamiseen sitoutuneet valtiot voivat osallistua joihinkin tapahtumiin poliittisista syistä. Osallistujat olisivat ensisijaisesti hallitusten asiantuntijoita ja johtavassa asemassa olevia virkamiehiä.
Hankkeet toteuttava organisaatio ja korkea edustaja päättävät hankkeisiin osallistuvien valtioiden lopullisesta valinnasta tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa neuvoston toimivaltaisen työryhmän puitteissa.
3. KESTO
Hankkeiden toteuttamisen arvioitu kokonaiskesto on 30 kuukautta.
4. HANKKEET TOTEUTTAVA ORGANISAATIO
a) |
FRS:lle annetaan tehtäväksi hankkeiden tekninen toteutus; |
b) |
yhteisrahoitus riippuu FRS:stä; |
c) |
hankkeen toteuttava organisaatio laatii:
|
d) |
Raportit toimitetaan korkealle edustajalle; |
e) |
FRS huolehtii unionin osallistumisen näkyvyydestä asianmukaisessa laajuudessa panostuksen määrään nähden. |
5. HANKKEISIIN OSALLISTUVAT KOLMANNET OSAPUOLET
Hankkeet rahoitetaan kokonaisuudessaan tällä päätöksellä. Haagin käytännesäännöstöön sitoutuneiden valtioiden tai siihen sitoutumattomien valtioiden asiantuntijoita voidaan pitää hankkeeseen osallistuvina kolmansina osapuolina. He noudattavat työssään FRS:n vakiosääntöjä.
(1) Neuvoston asetus (EY) N:o 428/2009, annettu 5 päivänä toukokuuta 2009, kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta (EUVL L 134, 29.5.2009, s. 1).
17.12.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 360/53 |
NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,
annettu 15 päivänä joulukuuta 2014,
LIS-kalastuksen torjumista koskevaan yhteistyöhön osallistumattomia kolmansia maita koskevan luettelon laatimisesta laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä annetun asetuksen (EY) N:o 1005/2008 nojalla annetun täytäntöönpanopäätöksen 2014/170/EU muuttamisesta Belizen osalta
(2014/914/EU)
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta 29 päivänä syyskuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 (1) ja erityisesti sen 34 artiklan 1 kohdan,
ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sekä katsoo seuraavaa:
1. JOHDANTO
(1) |
Asetuksessa (EY) N:o 1005/2008 luodaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskeva unionin järjestelmä. |
(2) |
Asetuksen (EY) N:o 1005/2008 VI luvussa säädetään menettelystä yhteistyöhön osallistumattomien kolmansien maiden toteamiseksi, toimenpiteistä yhteistyöhön osallistumattomiksi todettuihin kolmansiin maihin nähden, yhteistyöhön osallistumattomia kolmansia maita koskevan luettelon laatimisesta, yhteistyöhön osallistumattomien kolmansien maiden luettelosta poistamisesta, yhteistyöhön osallistumattomien kolmansien maiden luettelon julkisuudesta sekä kiireellisistä toimenpiteistä. |
(3) |
Asetuksen (EY) N:o 1005/2008 32 artiklan mukaisesti komissio on 15 päivänä marraskuuta 2012 annetulla komission päätöksellä (2), jäljempänä ’15 päivänä marraskuuta 2012 annettu päätös’, ilmoittanut kahdeksalle kolmannelle maalle mahdollisuudesta, että ne voidaan todeta maiksi, joiden komissio katsoo olevan yhteistyöhön osallistumattomia maita. Belize on yksi näistä maista. |
(4) |
Komissio sisällytti 15 päivänä marraskuuta 2012 annettuun päätökseensä tiedot tällaisen toteamisen perusteena olevista olennaisista tosiasioista ja huomioista. |
(5) |
Komissio ilmoitti myös 15 päivänä marraskuuta 2012 kyseisille kahdeksalle kolmannelle maalle kullekin erikseen lähetetyllä kirjeellä, että se harkitsi mahdollisuutta todeta ne yhteistyöhön osallistumattomiksi kolmansiksi maiksi. Belize on yksi näistä maista. |
(6) |
Komissio totesi 26 päivänä marraskuuta 2013 annetussa täytäntöönpanopäätöksessä (3), jäljempänä ’26 päivänä marraskuuta 2013 annettu täytäntöönpanopäätös’, Belizen, Guinean tasavallan ja Kambodžan kuningaskunnan kolmansiksi maiksi, jotka eivät osallistu LIS-kalastuksen torjumista koskevaan yhteistyöhön. Asetuksen (EY) N:o 1005/2008 mukaisesti komissio esitti syyt, miksi se katsoo, että nämä kolme maata ovat laiminlyöneet niille lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltioina kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat velvollisuudet toteuttaa toimia LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi. |
(7) |
Asetuksen (EY) N:o 1005/2008 33 artiklan mukaisesti neuvosto sisällytti täytäntöönpanopäätöksellä 2014/170/EU (4) Belizen, Guinean tasavallan ja Kambodžan kuningaskunnan LIS-kalastuksen torjumista koskevaan yhteistyöhön osallistumattomien kolmansien maiden luetteloon. |
(8) |
Sen jälkeen kun kyseinen luettelo oli vahvistettu täytäntöönpanopäätöksellä 2014/170/EU, komissio antoi asianomaisille maille mahdollisuuden jatkaa vuoropuhelua asetuksessa (EY) N:o 1005/2008 säädettyjen aineellisten ja menettelyllisten vaatimusten mukaisesti. Komissio jatkoi kaikkien tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja todentamista, suulliset ja kirjalliset huomautukset mukaan luettuina, jotta kyseessä olevalla maalla olisi mahdollisuus korjata luetteloon merkitsemiseen johtanut tilanne ja toteuttaa konkreettisia toimenpiteitä todettujen laiminlyöntien oikaisemiseksi. Tämän menettelyn tuloksena voitiin todeta, että Belize on parantanut tilannetta ja toteuttanut korjaavia toimia. |
(9) |
Tämän vuoksi neuvoston olisi asetuksen (EY) N:o 1005/2008 34 artiklan 1 kohdan mukaisesti muutettava täytäntöönpanopäätös 2014/170/EU poistamalla Belize yhteistyöhön osallistumattomien kolmansien maiden luettelosta. |
(10) |
Belizen poistamisesta yhteistyöhön osallistumattomien kolmansien maiden luettelosta asetuksen (EY) N:o 1005/2008 34 artiklan 1 kohdan mukaisesti annetun päätöksen hyväksymisen myötä 26 päivänä marraskuuta 2013 annettu komission täytäntöönpanopäätös, jossa Belize todetaan yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi, käy tarpeettomaksi. |
2. BELIZEN POISTAMINEN YHTEISTYÖHÖN OSALLISTUMATTOMIEN KOLMANSIEN MAIDEN LUETTELOSTA
(11) |
Komissio jatkoi vuoropuhelua Belizen kanssa 26 päivänä marraskuuta 2013 annetun täytäntöönpanopäätöksen ja täytäntöönpanopäätöksen 2014/170/EU hyväksymisen jälkeen. Näyttää ilmeiseltä, että Belize on pannut täytäntöön kansainvälisen oikeuden mukaiset velvoitteensa ja hyväksynyt asianmukaisen lainsäädäntökehyksen LIS-kalastuksen torjuntaa varten. Se on ottanut käyttöön riittävän ja tehokkaan seuranta-, valvonta- ja tarkastusjärjestelmän ja pelotteena toimivan seuraamusjärjestelmän sekä varmistanut saalistodistusjärjestelmän asianmukaisen täytäntöönpanon. Lisäksi Belize on parantanut kansainvälisten velvoitteidensa noudattamista, alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen suositukset ja päätöslauselmat mukaan luettuina, ja ottanut käyttöön alusten rekisteröintiä koskevan uuden järjestelmän kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Belize noudattaa nykyään asiaankuuluvien elinten suosituksia ja päätöslauselmia ja on laatinut LIS-kalastuksen torjuntaa koskevan kansallisen toimintasuunnitelman, joka noudattaa Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälistä toimintasuunnitelmaa LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, vastustamiseksi ja poistamiseksi. |
(12) |
Komissio on tarkastellut uudelleen sitä, miten Belize on noudattanut kansainvälisiä velvoitteitaan lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona ottaen huomioon 15 päivänä marraskuuta 2012 annetussa päätöksessä, 26 päivänä marraskuuta 2013 annetussa täytäntöönpanopäätöksessä ja täytäntöönpanopäätöksessä 2014/170/EU esitetyt havainnot sekä Belizen toimittamat asiaa koskevat tiedot. Se on ottanut huomioon myös tilanteen parantamiseksi toteutetut toimenpiteet sekä Belizen toimivaltaisten viranomaisten antamat takeet. |
(13) |
Edellä mainittujen näkökohtien perusteella komissio päätteli, että Belizen toteuttamat toimet sille lippuvaltiona kuuluvien velvollisuuksien täyttämiseksi ovat riittävät Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 91, 94, 117 ja 118 artiklan, Yhdistyneiden kansakuntien kalakantasopimuksen 18, 19 ja 20 artiklan sekä kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen edistämisestä aavalla merellä toimivien kalastusalusten osalta tehdyn FAO:n sopimuksen III artiklan 8 kohdan noudattamiseksi. Komissio totesi Belizen esittämien seikkojen perusteella, että Belizen luetteloon merkitsemiseen johtanut tilanne on korjattu ja että Belize on toteuttanut konkreettisia toimenpiteitä, joilla tilannetta voidaan parantaa pysyvällä tavalla. |
(14) |
Näissä olosuhteissa ja asetuksen (EY) N:o 1005/2008 34 artiklan 1 kohdan nojalla neuvosto toteaa, että Belize olisi poistettava yhteistyöhön osallistumattomien kolmansien maiden luettelosta. Täytäntöönpanopäätös 2014/170/EU olisi sen vuoksi muutettava. |
(15) |
Neuvoston päätös ei rajoita neuvostoa tai komissiota toteuttamasta myöhemmin toimia asetuksen (EY) N:o 1005/2008 VI luvun mukaisesti, jos tosiseikat osoittavat, että Belize on laiminlyönyt sille lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat LIS-kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevat velvollisuudet. |
(16) |
Ottaen huomioon yhteistyöhön osallistumattomien kolmansien maiden luetteloon merkitsemisen kielteiset seuraukset on suotavaa, että Belizen poistaminen kyseisestä luettelosta tulee voimaan välittömästi, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:
1 artikla
Poistetaan Belize täytäntöönpanopäätöksen 2014/170/EU liitteestä.
2 artikla
Tämä päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2014.
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
M. MARTINA
(1) EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1.
(2) Komission päätös, annettu 15 päivänä marraskuuta 2012, tiedon antamisesta niille kolmansille maille, jotka komissio katsoo mahdollisesti yhteistyöhön osallistumattomiksi kolmansiksi maiksi laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 mukaisesti (EUVL C 354, 17.11.2012, s. 1).
(3) Komission täytäntöönpanopäätös, annettu 26 päivänä marraskuuta 2013, niiden kolmansien maiden yksilöimisestä, jotka komissio katsoo yhteistyöhön osallistumattomiksi kolmansiksi maiksi laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 mukaisesti (EUVL C 346, 27.11.2013, s. 2).
(4) Neuvoston täytäntöönpanopäätös 2014/170/EU, annettu 24 päivänä maaliskuuta 2014, LIS-kalastuksen torjumista koskevaan yhteistyöhön osallistumattomia kolmansia maita koskevan luettelon laatimisesta laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä annetun asetuksen (EY) N:o 1005/2008 nojalla (EUVL L 91, 27.3.2014, s. 43).
17.12.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 360/56 |
NEUVOSTON PÄÄTÖS 2014/915/YUTP,
annettu 16 päivänä joulukuuta 2014,
Georgiassa toteutettavasta Euroopan unionin tarkkailuoperaatiosta, EUMM Georgia, annetun päätöksen 2010/452/YUTP muuttamisesta
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 28 artiklan, 42 artiklan 4 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan,
ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ehdotuksen,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Neuvosto hyväksyi 12 päivänä elokuuta 2010 päätöksen 2010/452/YUTP (1), jolla jatkettiin yhteisellä toiminnalla 2008/736/YUTP (2) perustettua Georgiassa toteutettavaa Euroopan unionin tarkkailuoperaatiota, EUMM Georgiaa, jäljempänä ’EUMM Georgia’ tai ’operaatio’. Päätöksen 2010/452/YUTP voimassaolo päättyy 14 päivänä joulukuuta 2014. |
(2) |
EUMM Georgian voimassaoloa olisi jatkettava vielä kahdella vuodella sen nykyisen toimeksiannon pohjalta. |
(3) |
Operaatio toteutetaan tilanteessa, joka saattaa huonontua ja joka voi haitata Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa määrättyjen unionin ulkoisen toiminnan tavoitteiden saavuttamista. |
(4) |
Päätös 2010/452/YUTP olisi sen vuoksi muutettava, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:
1 artikla
Muutetaan päätös 2010/452/YUTP seuraavasti:
1) |
Korvataan 7 artiklan 3 kohta seuraavasti: ”3. Kaikkien henkilöstöön kuuluvien on noudatettava operaatiokohtaisia turvallisuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia sekä kentällä tapahtuvan toiminnan turvallisuutta koskevaa unionin politiikkaa tukevaa operaation turvallisuussuunnitelmaa. Kaikkien henkilöstöön kuuluvien on tehtävissään haltuunsa saamien EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisen osalta noudatettava neuvoston päätöksessä 2013/488/EU (*1) määriteltyjä turvallisuutta koskevia periaatteita ja vähimmäisvaatimuksia. (*1) Neuvoston päätös 2013/488/EU, annettu 23 päivänä syyskuuta 2013, EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista turvallisuussäännöistä (EUVL L 274, 15.10.2013, s. 1).” " |
2) |
Korvataan 12 artiklan 5 kohta seuraavasti: ”5. Operaation johtaja huolehtii EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta päätöksen 2013/488/EU mukaisesti.” |
3) |
Lisätään 14 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti: ”Operaatioon liittyviin menoihin tarkoitettu rahoitusohje on 18 300 000 euroa 15 päivän joulukuuta 2014 ja 14 päivän joulukuuta 2015 välisenä aikana.” |
4) |
Lisätään artikla seuraavasti: ”14 a artikla Hankeyksikkö 1. EUMM Georgialla on hankeyksikkö hankkeiden määrittelyä ja toteuttamista varten. EUMM Georgia tarvittaessa avustaa ja ohjeistaa jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden omalla vastuullaan toteuttamia hankkeita EUMM Georgian toimeksiantoon liittyvillä aloilla ja sen tavoitteiden tukemiseksi. 2. Jollei 3 kohdasta muuta johdu, EUMM Georgialla on lupa käyttää jäsenvaltioiden tai kolmansien valtioiden rahoitusosuuksia pannakseen täytäntöön hankkeita, joiden katsotaan täydentävän johdonmukaisesti EUMM Georgian muita toimia, jos kyseiset hankkeet:
EUMM Georgia tekee näiden valtioiden kanssa sopimuksen, johon sisällytetään etenkin erityismenettelyt kolmansien osapuolien sellaisten valitusten käsittelemiseksi, jotka koskevat EUMM Georgian toimista tai laiminlyönneistä aiheutuneita vahinkoja näiden valtioiden käyttöön antamien varojen käytössä. Osallistuvat valtiot eivät voi missään tapauksessa katsoa unionin tai korkean edustajan olevan vastuussa EUMM Georgian toimista tai laiminlyönneistä näiden valtioiden käyttöön antamien varojen käytössä. 3. Kolmansien valtioiden osallistuminen hankeyksikön rahoittamiseen edellyttää PTK:n antamaa hyväksyntää.” |
5) |
Korvataan 16 artiklan 1, 2 ja 3 kohta seuraavasti: ”1. Korkealla edustajalla on valtuudet luovuttaa tarvittaessa ja operaation tarpeiden mukaisesti tähän päätökseen osallistuville kolmansille valtioille operaatiota varten laadittuja EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja ja asiakirjoja ’CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL’ -tasolle saakka päätöksen 2013/488/EU mukaisesti. 2. Korkealla edustajalla on myös valtuudet operaation operatiivisten tarpeiden mukaisesti luovuttaa Yhdistyneille kansakunnille sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle operaatiota varten laadittuja EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja ja asiakirjoja ’RESTREINT UE/EU RESTRICTED’ -tasolle saakka päätöksen 2013/488/EU mukaisesti. Tätä varten vahvistetaan korkean edustajan sekä Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön toimivaltaisten viranomaisten väliset järjestelyt. 3. Jos kyseessä on tarkasti määritelty ja välitön operatiivinen tarve, korkealla edustajalla on lisäksi valtuudet luovuttaa isäntävaltiolle operaatiota varten laadittuja EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja ja asiakirjoja ’RESTREINT UE/EU RESTRICTED’ -tasolle saakka päätöksen 2013/488/EU mukaisesti. Tätä varten vahvistetaan korkean edustajan ja isäntävaltion toimivaltaisten viranomaisten väliset järjestelyt.” |
6) |
Korvataan 18 artiklan toinen kohta seuraavasti: ”Sen voimassaolo päättyy 14 päivänä joulukuuta 2016.” |
2 artikla
Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.
Sitä sovelletaan 15 päivästä joulukuuta 2014.
Tehty Brysselissä 16 päivänä joulukuuta 2014.
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
S. GOZI
(1) Neuvoston päätös 2010/452/YUTP, annettu 12 päivänä elokuuta 2010, Georgiassa toteutettavasta Euroopan unionin tarkkailuoperaatiosta, EUMM Georgia (EUVL L 213, 13.8.2010, s. 43).
(2) Neuvoston yhteinen toiminta 2008/736/YUTP, hyväksytty 15 päivänä syyskuuta 2008, Georgiassa toteutettavasta Euroopan unionin tarkkailuoperaatiosta, EUMM Georgia (EUVL L 248, 17.9.2008, s. 26).
17.12.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 360/58 |
KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,
annettu 15 päivänä joulukuuta 2014,
luvan antamisesta aineen (6S)-5-metyylitetrahydrofoolihappo, glukosamiinisuola saattamiseksi markkinoille elintarvikkeiden uutena ainesosana Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 mukaisesti annetun täytäntöönpanopäätöksen 2014/154/EU liitteen oikaisemisesta
(tiedoksiannettu numerolla C(2014) 9452)
(Ainoastaan italiankielinen teksti on todistusvoimainen)
(2014/916/EU)
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon uuselintarvikkeista ja elintarvikkeiden uusista ainesosista 27 päivänä tammikuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Komission täytäntöönpanopäätöksellä 2014/154/EU (2) sallitaan aineen (6S)-5-metyylitetrahydrofoolihappo, glukosamiinisuola saattaminen markkinoille elintarvikkeiden uutena ainesosana. |
(2) |
Täytäntöönpanopäätöksen 2014/154/EU liitteessä vahvistetaan aineen (6S)-5-metyylitetrahydrofoolihappo, glukosamiinisuola eritelmä. Liitteen eritelmässä on virhe. Tämä virhe olisi oikaistava. |
(3) |
Sen vuoksi täytäntöönpanopäätös 2014/154/EU olisi oikaistava. |
(4) |
Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:
1 artikla
Korvataan täytäntöönpanopäätöksen 2014/154/EU liitteessä olevassa puhtautta koskevassa eritelmässä glukosamiinipitoisuutta koskeva kohta seuraavasti:
”Glukosamiinipitoisuus |
34–46 % kuivapainosta” |
2 artikla
Tämä päätös on osoitettu yritykselle Gnosis SpA, Via Lavoratori Autobianchi 1, 20832 Desio (MB), Italia.
Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2014.
Komission puolesta
Vytenis ANDRIUKAITIS
Komission jäsen
(1) EYVL L 43, 14.2.1997, s. 1.
(2) Komission täytäntöönpanopäätös 2014/154/EU, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2014, luvan antamisesta aineen (6S)-5-metyylitetrahydrofoolihappo, glukosamiinisuola saattamiseksi markkinoille elintarvikkeiden uutena ainesosana Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 mukaisesti (EUVL L 85, 21.3.2014, s. 10).
17.12.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 360/59 |
KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,
annettu 15 päivänä joulukuuta 2014,
neuvoston direktiivin 2000/29/EY täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä siltä osin kuin on kyse haitallisten organismien esiintymistä koskevista jäsenvaltioiden ilmoituksista sekä toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tai aikovat toteuttaa
(tiedoksiannettu numerolla C(2014) 9460)
(2014/917/EU)
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon kasveille ja kasvituotteille haitallisten organismien yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä 8 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/29/EY (1) ja erityisesti sen 16 artiklan 4 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Direktiivin 2000/29/EY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten, jotka koskevat haitallisten organismien esiintymistä, ja kyseisen direktiivin 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten, jotka koskevat haitallisten organismien todettua tai epäiltyä esiintymistä, olisi sisällettävä kaikki sellaiset tiedot, joiden avulla komissio ja muut jäsenvaltiot voivat suunnitella ja panna täytäntöön mahdollisimman tehokkaat toimet tapauksen mukaan unionin tasolla tai alueellisella tasolla. Tämä on tärkeää, jotta varmistetaan unionin alueen kattava suojelu kaikista mahdollisista lähteistä kasvinterveydelle aiheutuvaa riskiä vastaan. |
(2) |
Jotta reagointi olisi nopeaa, kyseiset ilmoitukset olisi tietyiltä osin toimitettava kahdeksan työpäivän kuluessa siitä, kun haitallisten organismien esiintyminen on vahvistettu, ottaen huomioon niiden merkityksen ja mahdollisuudet toimittaa ne nopeasti, ja kaikki tarvittavat tiedot olisi toimitettava viimeistään kolmenkymmenen päivän kuluttua kyseisestä vahvistuksesta. |
(3) |
Sen varmistamiseksi, että komissiolle ja muille jäsenvaltioille ilmoitetaan mahdollisista muutoksista, ilmoittavan jäsenvaltion on ajantasaistettava kyseiset ilmoitukset niin pian kuin mahdollista, jos sen saataville tulee uusia asiaan liittyviä tietoja tai jos se toteuttaa uusia asiaan liittyviä toimenpiteitä sen jälkeen, kun se on toimittanut tarvittavat tiedot. |
(4) |
Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:
1 artikla
Ilmoitusten sisältö
1. Ilmoittaessaan komissiolle ja muille jäsenvaltioille direktiivin 2000/29/EY 16 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista haitallisten organismien esiintymisistä tai kyseisen direktiivin 16 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista haitallisten organismien todetuista esiintymisistä jäsenvaltioiden on toimitettava liitteessä esitetyt tiedot.
2. Ilmoittaessaan komissiolle ja muille jäsenvaltioille direktiivin 2000/29/EY 16 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista haitallisten organismien epäillyistä esiintymisistä jäsenvaltioiden on toimitettava tarvittaessa liitteessä esitetyt tiedot.
2 artikla
Ilmoitusten toimittamisen määräajat
1. Jäsenvaltioiden on viimeistään kahdeksan työpäivän kuluessa siitä päivästä, jona asiasta vastaava virallinen elin on virallisesti vahvistanut direktiivin 2000/29/EY 16 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 16 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun haitallisen organismin esiintymisen tai todetun esiintymisen, toimitettava ilmoitus, joka sisältää vähintään liitteessä olevassa 1.1, 1.3, 2.1, 2.2, 3.1, 4.1, 5.1, 5.2, 5.6 ja 6.4 alakohdassa ja 8 kohdassa esitetyt tiedot.
2. Jäsenvaltioiden on viimeistään 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona asiasta vastaava virallinen elin on virallisesti vahvistanut direktiivin 2000/29/EY 16 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 16 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun haitallisen organismin esiintymisen tai todetun esiintymisen, toimitettava ilmoitus, joka sisältää niissä liitteen kohdissa esitetyt tiedot, joihin ei viitata edellä 1 kohdassa.
3. Jäsenvaltioiden on viimeistään kahdeksan työpäivän kuluessa siitä päivästä, jona asiasta vastaava virallinen elin direktiivin 2000/29/EY 16 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti epäilee haitallisen organismin esiintymistä, toimitettava ilmoitus, joka sisältää vähintään liitteessä olevassa 1.1, 1.3, 2.1, 2.2, 3.1, 4.1, 5.1, 5.2 ja 6.4 alakohdassa ja 8 kohdassa esitetyt tiedot.
4. Jäsenvaltioiden on viimeistään 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona asiasta vastaava virallinen elin direktiivin 2000/29/EY 16 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti epäilee haitallisen organismin esiintymistä, toimitettava ilmoitus, joka sisältää niissä liitteen kohdissa esitetyt tiedot, joihin ei viitata edellä 3 kohdassa.
5. Jäsenvaltioiden on ajantasaistettava 1–4 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset heti, kun niiden saatavilla on uusia asiaan liittyviä tietoja ja kun ne ovat tarkistaneet ne tai heti kun ne ovat toteuttaneet uusia toimenpiteitä.
3 artikla
Osoitus
Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2014.
Komission puolesta
Vytenis ANDRIUKAITIS
Komission jäsen
LIITE
TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖKSEN 1 ARTIKLASSA TARKOITETTUJEN ILMOITUSTEN SISÄLTÖ
1. Ilmoitusta koskevat yleiset tiedot
1.1 |
Otsikko. Kyseisen haitallisen organismin tieteellinen nimi, esiintymispaikka ja tieto siitä, onko kyse ensimmäisestä esiintymisestä vai ei. Tieteellisen nimen on oltava jokin seuraavista:
Mahdollisesti toimitettavat selittävät huomautukset. |
1.2 |
Tiivistelmä. Toimitetaan yhteenveto 3–7 kohdassa tarkoitetuista tiedoista. |
1.3 |
Ilmoitetaan jokin seuraavista: 1) 2 artiklan 1 kohdan tai 2 artiklan 3 kohdan mukainen osittainen ilmoitus; 2) 2 artiklan 2 kohdan tai 2 artiklan 4 kohdan mukainen ilmoitus; 3) 2 artiklan 5 kohdan mukainen ilmoituksen saattaminen ajan tasalle; 4) lopettamista koskeva ilmoitus toteutettujen toimenpiteiden päättämisestä ja päättämisen syistä. |
2. Yhteysviranomaisen ja vastuuhenkilöiden tiedot
2.1 |
Direktiivin 2000/29/EY 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun, ilmoituksen toimittamisesta vastaavan viranomaisen, jäljempänä ’yhteysviranomainen’, nimi. Maininta ”Ilmoitus seuraavalta:”, jonka jälkeen seuraa yhteysviranomaisen nimi ja kyseisen viranomaisen jäsenvaltion nimi. |
2.2 |
Yhteysviranomaisessa toimiva virallinen yhteyshenkilö. Sen henkilön nimi, puhelinnumero ja sähköpostiosoite, jonka yhteysviranomainen on nimennyt viralliseksi yhteyshenkilöksi kyseessä olevan ilmoituksen osalta. Jos on nimetty useampi kuin yksi henkilö, on ilmoitettava perusteet tähän. |
3. Haitallisen organismin esiintymispaikka
3.1 |
Mahdollisimman täsmällinen tieto siitä, mikä on kyseisen haitallisen organismin esiintymispaikka, vähintään asiaankuuluva hallinnollinen alue (esimerkiksi kunta, kaupunki, maakunta). |
3.2 |
Sen täsmentämiseksi, mitä 3.1 kohdassa ilmoitetaan, kartta (kartat) esiintymispaikasta. On mahdollista esittää huomautuksia ja antaa tietoja rajoista viittaamalla Eurostatin tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöön (NUTS) tai maantieteellisiin koodeihin (Geocodes) sekä toimittaa ilmakuvia tai GPS-järjestelmän avainkoordinaatteja. |
4. Tiedot, jotka koskevat ilmoituksen syitä sekä kyseisen alueen ja jäsenvaltion kasvintuhoojatilannetta
4.1 |
Ilmoitetaan jompikumpi seuraavista vaihtoehdoista: 1) haitallisen organismin ensimmäinen vahvistettu tai epäilty esiintyminen kyseisen jäsenvaltion alueella; 2) haitallisen organismin vahvistettu tai epäilty esiintyminen kyseisen jäsenvaltion alueen sellaisessa osassa, jossa sen esiintyminen ei ollut aiemmin tiedossa. Vaihtoehdon 2 kohdalla tapauksen mukaan tieto haitallisen organismin esiintymisestä kyseisen jäsenvaltion alueen sellaisessa osassa, jossa kyseistä haitallista organismia oli aiemmin esiintynyt mutta josta se oli hävitetty. |
4.2 |
Kasvintuhoojatilanne alueella, jolla haitallisen organismin on todettu esiintyvän, kun esiintyminen on virallisesti vahvistettu. Ilmoitetaan yksi tai useampi seuraavista vaihtoehdoista ja esitetään selittävä huomautus: 1) Esiintyy: kaikissa kyseisen alueen osissa; 2) Esiintyy: ainoastaan kyseisen alueen tietyissä osissa; 3) Esiintyy: alueen tietyissä osissa, joissa ei kasvateta isäntäkasveja; 4) Esiintyy: hävittämistoimien kohteena; 5) Esiintyy: leviämisen estämistoimien kohteena; 6) Esiintyy: esiintyy vain vähän; 7) Ei esiinny: tuhoojan todettu esiintyvän mutta hävitetty; 8) Ei esiinny: tuhoojan todettu esiintyvän muttei esiinny enää, ja tämä johtuu muista syistä kuin hävittämisestä; 9) Ohimenevä (haitallisen organismin esiintymisen ei odoteta johtavan asettumiseen): ei edellytä toimia; 10) Ohimenevä: edellyttää toimia, valvontatoimien kohteena; 11) Ohimenevä: edellyttää toimia, hävittämistoimien kohteena; 12) Muu. |
4.3 |
Kasvintuhoojatilanne kyseisessä jäsenvaltiossa ennen haitallisen organismin esiintymisen virallista vahvistamista tai epäiltyä esiintymistä. Ilmoitetaan yksi tai useampi seuraavista vaihtoehdoista ja esitetään selittävä huomautus: 1) Esiintyy: kaikissa kyseisen jäsenvaltion osissa; 2) Esiintyy: ainoastaan joissakin kyseisen jäsenvaltion osissa; 3) Esiintyy: jäsenvaltion tietyissä osissa, joissa ei kasvateta isäntäkasvia (isäntäkasveja); 4) Esiintyy: kausiluonteisesti; 5) Esiintyy: hävittämistoimien kohteena; 6) Esiintyy: leviämisen estämistoimien kohteena, hävittäminen mahdotonta; 7) Esiintyy: esiintyy vain vähän; 8) Ei esiinny: ei aiempia tietoja tuhoojan esiintymisestä; 9) Ei esiinny: tuhooja hävitetty; 10) Ei esiinny: tuhoojaa ei esiinny enää, ja tämä johtuu muista syistä kuin hävittämisestä; 11) Ei esiinny: aiemmat tiedot tuhoojan esiintymisestä eivät voimassa; 12) Ei esiinny: aiemmat tiedot tuhoojan esiintymisestä epäluotettavia; 13) Ei esiinny: ainoastaan pysäytetty; 14) Ohimenevä: ei edellytä toimia; 15) Ohimenevä: edellyttää toimia, valvontatoimien kohteena; 16) Ohimenevä: edellyttää toimia, hävittämistoimien kohteena; 17) Muu. |
4.4 |
Kasvintuhoojatilanne kyseisessä jäsenvaltiossa haitallisen organismin esiintymisen virallisen vahvistamisen jälkeen. Ilmoitetaan yksi tai useampi seuraavista vaihtoehdoista ja esitetään selittävä huomautus: 1) Esiintyy: kaikissa kyseisen jäsenvaltion osissa; 2) Esiintyy: ainoastaan joissakin kyseisen jäsenvaltion osissa; 3) Esiintyy: jäsenvaltion tietyissä osissa, joissa ei kasvateta isäntäkasvia (isäntäkasveja); 4) Esiintyy: kausiluonteisesti; 5) Esiintyy: hävittämistoimien kohteena; 6) Esiintyy: leviämisen estämistoimien kohteena, hävittäminen mahdotonta; 7) Esiintyy: esiintyy vain vähän; 8) Ei esiinny: tuhooja hävitetty; 9) Ei esiinny: tuhoojaa ei esiinny enää, ja tämä johtuu muista syistä kuin hävittämisestä; 10) Ei esiinny: aiemmat tiedot tuhoojan esiintymisestä eivät voimassa; 11) Ei esiinny: aiemmat tiedot tuhoojan esiintymisestä epäluotettavia; 12) Ei esiinny: ainoastaan pysäytetty; 13) Ohimenevä: ei edellytä toimia; 14) Ohimenevä: edellyttää toimia, valvontatoimien kohteena; 15) Ohimenevä: edellyttää toimia, hävittämistoimien kohteena; 16) Muu. |
5. Tiedot haitallista organismia koskevasta havainnosta, näytteenotosta, testauksesta ja vahvistuksesta
5.1 |
Miten haitallisen organismin esiintyminen havaittiin. Ilmoitetaan jokin seuraavista vaihtoehdoista: 1) tuhoojaan liittyvä virallinen kartoitus; 2) haitallisen organismin olemassa olevaan tai hävitettyyn esiintymään liittyvä kartoitus; 3) kasvinterveystarkastus; 4) taakse- ja eteenpäin tehtävää jäljitystä koskeva tarkastus, joka liittyy kyseisen haitallisen organismin tiettyyn esiintymiseen; 5) virallinen tarkastus muuhun kuin kasvinterveyteen liittyvistä syistä; 6) ammattimaisten toimijoiden, laboratorioiden tai muiden henkilöiden toimittamat tiedot; 7) tieteelliset tiedot; 8) muu. On mahdollista esittää lisähuomautuksia vapaamuotoisena tekstinä tai liiteasiakirjoina. Jos ilmoitetaan vaihtoehto 8, sitä on täsmennettävä. Tarvittaessa ilmoitetaan tarkastuksen (tarkastusten) päivämäärä, tarkastusmenetelmän kuvaus (myös yksityiskohtaiset tiedot silmämääräisistä tai muista tarkastuksista tapauksen mukaan) ja lyhyt kuvaus paikasta, jossa tarkastus tehtiin, sekä kyseiseen tarkastukseen liittyvät havainnot ja kuva(t). Jos ilmoitetaan vaihtoehto 3 tai 4, on ilmoitettava tarkastuksen (tarkastusten) päivämäärä, kuvaus tarkastusmenetelmästä (myös yksityiskohtaiset tiedot silmämääräisistä tai muista tarkastuksista tapauksen mukaan). Mahdollisesti lyhyt kuvaus paikasta, jossa tarkastus tehtiin, sekä kyseiseen tarkastukseen liittyvät havainnot ja kuva(t). |
5.2 |
Havaitsemispäivä: Ilmoitetaan päivä, jona asiasta vastaava virallinen elin havaitsi haitallisen organismin esiintymisen tai sai ensimmäisen tiedon sen havaitsemisesta. Jos haitallisen organismin havaitsi muu henkilö kuin asiasta vastaava virallinen elin, ilmoitetaan päivä, jona kyseinen henkilö havaitsi haitallisen organismin, ja päivä, jona kyseinen henkilö ilmoitti havainnosta asiasta vastaavalle viralliselle elimelle. |
5.3 |
Näytteenotto laboratorioanalyysejä varten. Tarvittaessa toimitetaan tiedot laboratorioanalyysejä koskevasta näytteenottomenettelystä, mukaan lukien päivämäärä, menetelmä ja näytteen koko. Kuvia on mahdollista liittää mukaan. |
5.4 |
Laboratorio. Tarvittaessa ilmoitetaan niiden laboratorioiden nimet ja osoitteet, jotka ovat osallistuneet kyseessä olevan haitallisen organismin tunnistamiseen. |
5.5 |
Diagnostinen menetelmä. Ilmoitetaan jokin seuraavista vaihtoehdoista: 1) Vertaisarvioidun protokollan mukaan; 2) Muu, täsmennettävä kyseessä oleva menetelmä. Jos ilmoitetaan vaihtoehto 1, on esitettävä selkeä viittaus kyseessä olevaan protokollaan sekä tarvittaessa kaikki poikkeamat protokollasta. |
5.6 |
Päivä, jona vahvistettiin virallisesti, mikä haitallinen organismi on kyseessä. |
6. Tiedot saastuneesta alueesta sekä esiintymän vakavuudesta ja lähteestä kyseisellä alueella
6.1 |
Saastuneen alueen koko ja rajaus. Ilmoitetaan yksi tai useampia seuraavista vaihtoehdoista: 1) saastuneen alueen pinta-ala (m2, ha, km2); 2) saastuneiden kasvien määrä (kappalemäärä); 3) saastuneiden kasvituotteiden määrä (tonnia, m3); 4) GPS-järjestelmän avainkoordinaatit tai jokin muu tarkka kuvaus saastuneen alueen rajoista. Voidaan esittää arvioidut luvut, mutta tällöin on selitettävä tarkkojen lukujen puuttumisen syyt. |
6.2 |
Saastuneen alueen ja sen lähiympäristön kuvaus. Ilmoitetaan yksi tai useampia seuraavista vaihtoehdoista:
Kunkin vaihtoehdon kohdalla ilmoitus siitä, koskeeko kyseessä oleva saastunta yhtä tai useampaa seuraavista: istutettaviksi tarkoitetut kasvit, muut kasvit tai kasvituotteet. |
6.3 |
Saastuneella alueella ja sen lähiympäristössä olevat isäntäkasvit. Ilmoitetaan kyseisellä alueella olevien isäntäkasvien tieteellinen nimi 6.4 kohdan mukaisesti. Lisätietoja voidaan antaa alueen isäntäkasvien tiheydestä viittaamalla viljelykäytäntöihin ja luontotyyppien erityispiirteisiin tai alueella tuotettavista haitalliselle organismille alttiista kasvituotteista. |
6.4 |
Saastuneet kasvit, kasvituotteet ja muut tavarat. Ilmoitetaan saastuneiden isäntäkasvien tieteellinen nimi.
Lajike ja kasvituotteiden osalta tapauksen mukaan hyödyketyyppi, mikäli mahdollista. |
6.5 |
Alueella olevat vektorit. Ilmoitetaan tarvittaessa jokin seuraavista vaihtoehdoista:
Lisätietoja voidaan antaa vektorien tiheydestä tai vektoreille tärkeiden kasvien ominaisuuksista. |
6.6 |
Esiintymän vakavuus. Kuvaus saastunnan vallitsevasta laajuudesta, oireista ja aiheutuneesta vahingosta sekä tarvittaessa ennusteet heti, kun nämä tiedot ovat saatavilla. |
6.7 |
Esiintymän lähde. Tapauksen mukaan ilmoitetaan vahvistettu reitti, jota pitkin haitallinen organismi on kulkeutunut alueelle, tai epäilty reitti, kun se on vielä vahvistamatta. On mahdollista liittää mukaan tietoja, jotka koskevat haitallisen organismin vahvistettua tai mahdollista alkuperää. |
7. Viralliset kasvinsuojelutoimenpiteet
7.1 |
Virallisten kasvinsuojelutoimenpiteiden hyväksyminen. Ilmoitetaan jokin seuraavista vaihtoehdoista ja esitetään selittävä huomautus: 1) Toteutettu virallisia kasvinsuojelutoimenpiteitä kemiallisen, biologisen tai fyysisen käsittelyn muodossa; 2) Toteutettu virallisia kasvinsuojelutoimenpiteitä, muita toimenpiteitä kuin kemiallinen, biologinen tai fyysinen käsittely; 3) Aiotaan toteuttaa virallisia kasvinsuojelutoimenpiteitä; 4) Vireillä päätös siitä, toteutetaanko virallisia kasvinsuojelutoimenpiteitä; 5) Ei virallisia kasvinsuojelutoimenpiteitä. Jos on määritetty rajattu alue, ilmoitetaan vaihtoehtojen 1, 2 ja 3 yhteydessä, toteutetaanko toimenpiteet kyseisen alueen sisä- vai ulkopuolella. Jos ilmoitetaan vaihtoehto 5, on ilmoitettava virallisten kasvinsuojelutoimenpiteiden toteuttamatta jättämisen syy. |
7.2 |
Virallisten kasvinsuojelutoimenpiteiden hyväksymispäivä. Jos toimenpiteet ovat väliaikaisia, ilmoitetaan niiden odotettu kesto. |
7.3 |
Virallisten kasvinsuojelutoimenpiteiden piiriin kuuluvan alueen yksilöinti. Ilmoitetaan menetelmä, jota on käytetty virallisten kasvinsuojelutoimenpiteiden piiriin kuuluvan alueen yksilöinnissä. Jos asiassa tehtiin kartoituksia, ilmoitetaan kartoitustulokset. |
7.4 |
Virallisten kasvinsuojelutoimenpiteiden tavoite. Ilmoitetaan jompikumpi seuraavista vaihtoehdoista: 1) hävittäminen; 2) leviämisen estäminen, jos hävittäminen on mahdotonta. |
7.5 |
Toimenpiteet, jotka vaikuttavat tavaroiden liikkuvuuteen. Ilmoitetaan jompikumpi seuraavista vaihtoehdoista: 1) toimenpiteet vaikuttavat tavaroiden unioniin suuntautuvaan tuontiin tai tavaroiden liikkuvuuteen unionissa; 2) toimenpiteet eivät vaikuta tavaroiden unioniin suuntautuvaan tuontiin eivätkä tavaroiden liikkuvuuteen unionissa. Jos ilmoitetaan vaihtoehto 1, on esitettävä kuvaus toimenpiteistä. |
7.6 |
Erityiset kartoitukset. Jos virallisten kasvinsuojelutoimenpiteiden osana toteutetaan kartoituksia, ilmoitetaan niiden menetelmät, kesto ja kohde. |
8. Tuhoojiin liittyvän riskin analysointi/arviointi. Ilmoitetaan jokin seuraavista vaihtoehdoista: 1) Tuhoojiin liittyvää riskianalyysiä ei edellytetä (haitallinen organismi sisältyy direktiivin 2000/29/EY liitteessä I tai liitteessä II olevaan luetteloon tai siihen kohdistuu kyseisen direktiivin 16 artiklan 3 kohdan nojalla hyväksyttyjä toimenpiteitä); 2) Tuhoojiin liittyvä riskianalyysi tai tuhoojiin liittyvä alustava riskianalyysi kehitteillä; 3) Alustava riskianalyysi olemassa; 4) Riskianalyysi olemassa. Jos ilmoitetaan vaihtoehto 3 tai 4, on esitettävä kuvaus tärkeimmistä havainnoista ja liitettävä asiaankuuluva tuhoojiin liittyvä riskianalyysi tai ilmoitettava lähde, josta analyysi on saatavissa.
9. Linkkejä asiaan liittyville verkkosivuille, muita tiedonlähteitä.
10. Jäsenvaltiot voivat pyytää komissiota toimittamaan tiedot yhden tai useamman 1.1, 1.3, 3.1, 4.1–4.4, 5.1–5.6, 6.1–6.7 tai 7.1–7.6 alakohtaan tai 8 kohtaan sisältyvän seikan osalta Euroopan ja Välimeren maiden kasvinsuojelujärjestölle.
17.12.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 360/65 |
KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,
annettu 16 päivänä joulukuuta 2014,
Kiinan kansantasavallasta, Intiasta ja Vietnamista peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuontia koskevan tukien vastaisen menettelyn päättämisestä
(2014/918/EU)
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä kesäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 (1) ja erityisesti sen 14 artiklan 2 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
1. MENETTELY
1.1 VIREILLEPANO
(1) |
Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 19 päivänä joulukuuta 2013 asetuksen (EY) N:o 597/2009, jäljempänä ’perusasetus’, 10 artiklan nojalla vireille tukien vastaisen tutkimuksen, joka koski Kiinan kansantasavallasta, Intiasta ja Vietnamista, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuontia unioniin. Se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’. |
(2) |
Komissio pani tutkimuksen vireille eurooppalaisen järjestön European Man-made Fibres Association (CIRFS), jäljempänä ’valituksen tekijä’, 4 päivänä marraskuuta 2013 seitsemän tuottajan puolesta tekemän valituksen perusteella. Valituksen tekijän osuus polyesterikatkokuitujen kokonaistuotannosta unionista oli yli 70 prosenttia. Valituksessa esitetty alustava näyttö tuetusta tuonnista ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta oli riittävä tutkimuksen vireillepanoa varten. |
(3) |
Ennen menettelyn vireillepanoa komissio ilmoitti perusasetuksen 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti Kiinan kansantasavallan viranomaisille, Intian viranomaisille ja Vietnamin viranomaisille saaneensa asianmukaisesti asiakirjanäytöllä vahvistetun valituksen, jossa väitetään, että näistä maista peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuettu tuonti aiheuttaa merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Kyseisiä viranomaisia kehotettiin aloittamaan yksilölliset neuvottelut valituksen sisällön selvittämiseksi ja molemminpuolisesti tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi. |
Kiinan kansantasavalta
(4) |
Kiinan viranomaiset eivät hyväksyneet neuvottelutarjousta ja vetosivat valituksen jättöpäivää koskevaan väärinymmärrykseen. Kiinan viranomaiset kuitenkin toimittivat valitukseen sisältyvien väitteiden osalta huomautuksia siitä, että järjestelmät eivät mahdollistaneet tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa. |
Intia
(5) |
Intian viranomaiset hyväksyivät neuvottelutarjouksen ja neuvotteluja käytiin. Neuvottelujen aikana ei päästy molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Intian viranomaisten esittämät huomautukset valituksessa luetelluista järjestelmistä otettiin kuitenkin asianmukaisesti huomioon. |
Vietnam
(6) |
Vietnamin viranomaiset hyväksyivät neuvottelutarjouksen ja neuvotteluja käytiin. Neuvottelujen aikana ei päästy molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Vietnamin viranomaisten esittämät huomautukset valituksessa luetelluista järjestelmistä otettiin kuitenkin asianmukaisesti huomioon. |
1.2 ASIANOMAISET OSAPUOLET
(7) |
Vireillepanoilmoituksessa komissio pyysi asianomaisia osapuolia ottamaan siihen yhteyttä tutkimukseen osallistumista varten. Lisäksi komissio ilmoitti nimenomaisesti tutkimuksen vireillepanosta valituksen tekijöille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille ja Kiinan, Intian ja Vietnamin viranomaisille, tiedossa oleville tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, kauppiaille sekä järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen. |
(8) |
Asianomaisilla osapuolilla oli tilaisuus esittää huomautuksensa tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää saada tulla komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kuulemiksi. |
a)
(9) |
Koska vientiä harjoittavia tuottajia, unionin tuottajia ja etuyhteydettömiä tuojia oli ilmeisen runsaasti, kaikkia tiedossa olevia vientiä harjoittavia tuottajia ja etuyhteydettömiä tuojia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksen mukaisesti perustiedot polyesterikatkokuituihin liittyvästä liiketoiminnastaan 1 päivän lokakuuta 2012 ja 30 päivän syyskuuta 2013 väliseltä ajalta. Tätä tietoa pyydettiin perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti, jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen. Myös Kiinan, Intian ja Vietnamin viranomaisia kuultiin. |
Unionin tuottajia koskeva otanta
(10) |
Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessaan, että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista. Komissio valitsi otoksen polyesterikatkokuitujen myynti- ja tuotantomäärien perusteella tutkimusajanjaksolla ja otti huomioon maantieteellisen jakauman. Otokseen valittiin neljä unionin tuottajaa. Otokseen valittujen unionin tuottajien osuus polyesterikatkokuitujen kokonaistuotannosta unionissa oli 54 prosenttia. |
(11) |
Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa alustavasta otoksesta. Huomautuksia ei esitetty. Otos on unionin tuotannonalaa edustava. |
Tuojien otanta
(12) |
Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa esitetyt tiedot. |
(13) |
Kahdeksan etuyhteydetöntä tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti kolmen etuyhteydettömän tuojan alustavan otoksen suurimman unioniin suuntautuvan tuonnin määrän perusteella. Kaikkia asianomaisia tiedossa olevia tuojia kuultiin otoksen valinnasta perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti. |
(14) |
Yksi otokseen valituista tuojista vetäytyi otoksesta ja ilmoitti komissiolle, että se ei aio toimittaa vastausta kyselylomakkeeseen. Tämän jälkeen komissio päätti olla soveltamatta otantaa, koska jäljellä (otoksen ulkopuolella) oli niin vähän tuojia, ja niitä kaikkia pyydettiin toimittamaan vastaus kyselylomakkeeseen. Kaksi yritystä, jotka sekä tuovat että käyttävät tarkasteltavana olevaa tuotetta, ei halunnut toimia yhteistyössä tuojina vaan käyttäjinä. Jäljellä olevasta viidestä etuyhteydettömästä tuojasta neljältä saatiin kyselylomakevastaus. |
Kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia koskeva otanta
(15) |
Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan edustustoa Euroopan unionissa yksilöimään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin. |
(16) |
Alustavassa vaiheessa 23 vientiä harjoittavaa tuottajaa/tuottajaryhmää toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio ehdotti näiltä vientiä harjoittavilta tuottajilta/tuottajaryhmiltä saatujen tietojen perusteella ja perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti alustavasti viiden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan/tuottajaryhmän otosta tutkimusajanjaksolla unioniin suuntautuneen viennin suurimman määrän perusteella. Kaksi muuta kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa/tuottajaryhmää toimitti pyydetyt tiedot myöhemmässä vaiheessa. Nämä kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa/tuottajaryhmää eivät kuitenkaan olleet kooltaan sellaisia, että ne olisivat muuttaneet otosta, jos ne olisivat toimittaneet pyydetyt tiedot määräajassa. |
(17) |
Kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa/tuottajaryhmää pyysi, että otos valittaisiin polyesterikatkokuitujen tuotantoon käytettyjen raaka-aineiden perusteella. Ne väittivät, että otokseen olisi valittava sama määrä sellaisia polyesterikatkokuitujen tuottajia, jotka käyttävät puhdistettua tereftaalihappoa/monoeteeniglykolia, jäljempänä ’PTA/MEG’, ja sellaisia, jotka käyttävät PET-rouhetta. Ne väittivät vielä, että tuotantoprosessit ovat erilaiset käytetyn raaka-aineen mukaan ja että eri raaka-aineita käyttävät tuottajat eivät kilpaile samoilla markkinoilla. Lisäksi väitettiin, että polyesterikatkokuitujen tuottajat, jotka eivät käytä PTA/MEG:tä raaka-aineena, eivät saa etua valituksessa kuvatusta PTA/MEG:n tarjoamisesta riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan. |
(18) |
Komissio valitsi otoksen perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti unioniin tutkimusajanjaksolla suuntautuneen suurimman vientimäärän mukaan. Otoksessa otettiin myös huomioon se seikka, että kaikki kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät ehkä käytä joitakin järjestelmistä. Lisäksi on syytä huomata, että otokseen sisältyy yrityksiä, jotka käyttävät molempia tuotantoprosesseja. |
(19) |
Pelkästään tuotantoprosessin tyypin käyttäminen perustana otoksen valinnassa vaarantaisi tutkimuksen tuloksen, koska oletuksena olisi, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavia tukia havaittaisiin vain niiden tuottajien osalta, jotka käyttävät PTA/MEG:tä raaka-aineena, muttei niiden osalta, jotka käyttävät PET-rouhetta. Lisäksi katsottiin, että tällainen valintaperuste olisi mielivaltainen, koska sen perusteella valittu otos, jossa on yhtä monta yritystä, ei olisi edustava unioniin suuntautuvan viennin osalta perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja tämän vuoksi pyyntö hylättiin. |
(20) |
Yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja/tuottajaryhmä väitti, että otoksen valinnan pitäisi perustua viennin arvoon eikä vientimäärään, ja pyysi, että se sisällytettäisiin otokseen. Otoksen valinta viennin arvon perusteella ei johtaisi edustavuuteen eikä objektiivisiin tuloksiin, koska tuet saattaisivat vääristää hintoja. Komissio valitsi otokseen viisi vientimäärältään suurinta vientiä harjoittavaa tuottajaa/tuottajaryhmää, joiden osuus yhteistyössä toimineiden kiinalaisten viejien unioniin suuntautuvan viennin kokonaismäärästä oli 53 prosenttia. Tätä pidetään suurimpana edustavana vientimääränä, joka voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tämän vuoksi kyseinen väite hylättiin. |
(21) |
Sama osapuoli väitti, että sen raaka-aine koostui kokonaan kierrätetystä tekstiilijätteestä eikä se saanut mitään tukia, jotka saattaisivat liittyä PTA/MEG:n käyttöön. Osapuoli väitti vielä, että siihen ei pitäisi soveltaa mitään tukimarginaalia, joka oli laskettu yrityksille, jotka käyttävät PTA/MEG:tä raaka-aineenaan. Kuten 18 kappaleessa selitettiin, otoksessa otettiin huomioon se seikka, että kaikki kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät ehkä käytä joitakin järjestelmistä. Näin ollen tämä pyyntö hylättiin. |
(22) |
Lopulliseksi otokseksi vahvistettiin näin ollen 16 kappaleessa kuvattu viiden vientiä harjoittavan tuottajan alustava otos. |
(23) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä kyseenalaisti komission soveltaman otantamenetelmän. Se epäili 16 kappaleessa mainittujen 23:n yhteistyössä toimineen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan/tuottajaryhmän edustavuutta suhteessa Kiinasta unioniin vietyjen polyesterikatkokuitujen kokonaismäärään. Lisäksi se katsoi, että viidestä yrityksestä koostuva otos ei ole riittävä, kun otetaan huomioon, että väitteen mukaan Kiinassa on 150 polyesterikatkokuitujen tuottajaa. Se väitti vielä, että otannassa ei ollut otettu huomioon kiinalaisten tuottajien maantieteellistä jakaumaa eikä niiden kiinalaisten tuottajien osuutta, jotka käyttävät erilaisia tuotantoprosesseja. Valituksen tekijä väitti myös, että komissio ei ole ilmoittanut otokseen valittujen kiinalaisten yritysten tuottaman polyesterikatkokuidun määrää, ja pohti, onko tuotantomäärä edustava suhteessa Kiinassa tuotetun polyesterikatkokuidun kokonaismäärään. |
(24) |
Yhteistyössä toimineiden 23:n kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan/tuottajaryhmän tuonnin osuus Kiinasta tulevan tuonnin kokonaismäärästä oli 83 prosenttia, minkä vuoksi yhteistyössä toimimisen astetta pidettiin korkeana. Kuten 16 kappaleessa mainittiin, komissio valitsi perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti viiden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan/tuottajaryhmän otoksen tutkimusajanjaksolla unioniin suuntautuneen viennin suurimman määrän perusteella. Tällä perusteella otosta pidettiin edustavana. Valittuja yrityksiä pyydettiin täyttämään kyselylomake kokonaan. Vientiä harjoittavia tuottajia, jotka eivät halua toimia yhteistyössä tutkimuksessa, ei edes voida valita otokseen, koska komissio pyrkii tekemään päätelmät niiden tietojen perusteella, jotka kerätään yhteistyössä toimineiden tuottajien kyselylomakevastauksista ja todennetaan paikan päällä tehtävässä tarkastuksessa. |
(25) |
Mitä tulee vientiä harjoittavien tuottajien otoksen valintaan tuottajien maantieteellisen jakauman perusteella, valituksen tekijä ei esittänyt väitteensä tueksi mitään näyttöä. Valituksen tekijä ei varsinkaan selittänyt, miksi maantieteelliseen jakaumaan perustuva otos olisi ollut perusasetuksen 27 artiklan mukainen, koska kyseisessä artiklassa säädetään mahdollisuudesta valita otos suurimman vientimäärän perusteella. |
(26) |
Väitteestä, jonka mukaan otoksessa ei otettu huomioon niiden kiinalaisten tuottajien osuuksia, jotka käyttävät eri tuotantoprosesseja, on syytä muistaa, että otokseen sisältyy yrityksiä, jotka käyttävät molempia tuotantoprosesseja (ks. 18 kappale). Suurimmat kiinalaiset viejät käyttävät lisäksi PTA/MEG:tä tuottaakseen polyesterikatkokuitua unionin markkinoille. |
(27) |
Valituksen tekijä viittaa tuotantoon eikä unioniin suuntautuvaan vientiin, mutta on huomattava, että komission ei tarvitse esittää otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien/tuottajaryhmien tuottaman polyesterikatkokuidun määrää, koska tässä menettelyssä on tarkoitus arvioida tukea suhteessa Kiinassa tuotetun ja unioniin viedyn polyesterikatkokuidun määrään. |
(28) |
Sen vuoksi kaikki valituksen tekijän otokseen liittyvästä menetelmästä esittämät väitteet hylättiin. |
Intialaisia vientiä harjoittavia tuottajia koskeva otanta
(29) |
Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia Intiassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot. Lisäksi komissio pyysi Intian edustustoa Euroopan unionissa yksilöimään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin. |
(30) |
Kahdeksan intialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti neljän yrityksen otoksen, joka perustui unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia ja Intian viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta. Huomautuksia ei esitetty. |
(31) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä toi esiin, että Intiassa on 17 polyesterikatkokuidun tuottajaa, ja epäili, oliko neljän vientiä harjoittavan tuottajan otos edustava. Komissio vahvistaa, että neljän intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan otosta pidettiin edustavana, koska niiden osuus Intiasta unioniin suuntautuneesta kokonaisviennistä tutkimusajanjaksolla oli noin 90 prosenttia. |
Vietnamilaisia vientiä harjoittavia tuottajia koskeva otanta
(32) |
Komissio pyysi kaikki tiedossa olevia vientiä harjoittavia tuottajia Vietnamissa toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot. Lisäksi komissio pyysi Vietnamin edustustoa Euroopan unionissa yksilöimään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin. |
(33) |
Viisi vietnamilaista vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen, mutta yhdellä näistä yrityksistä ei ollut lainkaan vientimyyntiä unioniin tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi komissio päätti olla tutkimatta tätä yritystä. Jäljellä olevien vientiä harjoittavien tuottajien vähäisen määrän vuoksi komissio päätti, ettei otanta ollut tarpeen. |
(34) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä huomautti, että Vietnamin osalta kyselylomakevastaukset saatiin kolmelta neljästä vientiä harjoittavasta tuottajasta ja että komission olisi pitänyt pyrkiä samaan kattavuuteen myös Kiinan ja Intian osalta. Komissio toi esiin, että tuotannonalan tilanne oli varsin erilainen Vietnamissa yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien erittäin vähäisen määrän (siis kolme) vuoksi, kun taas Kiinassa ja Intiassa vientiä harjoittavia tuottajia on merkittävä määrä. Näin ollen otanta oli tarpeen vain näiden kahden jälkimmäisen maan osalta. Komissio selvensi lisäksi, että kolmen yhteistyössä toimineen ja tutkimuksen kohteena olleen vientiä harjoittavan vietnamilaisen vientiä harjoittavan tuottajan osuus Vietnamista unioniin suuntautuvan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kokonaismäärästä oli yli 99 prosenttia. |
b)
(35) |
Kolme kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa/tuottajaryhmää pyysi perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan mukaista yksilöllistä tarkastelua. Kun otetaan huomioon yksilöllistä tarkastelua koskevien pyyntöjen määrä ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien otoksen koko, näiden pyyntöjen tutkiminen olisi ollut kohtuuttoman työlästä. Tämän vuoksi nämä pyynnöt hylättiin. |
(36) |
Yksi intialainen vientiä harjoittava tuottaja pyysi perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan mukaista yksilöllistä tarkastelua. Tätä tarkastelua koskeva pyyntö hyväksyttiin. Erityisesti katsottiin, että tässä tapauksessa yksilöllinen tarkastelu ei olisi kohtuuttoman työlästä eikä estäisi tutkimuksen loppuun saattamista ajoissa. |
c)
(37) |
Komissio lähetti kyselylomakkeet Kiinan edustajille (mukaan luettuna erityislomakkeet pankeille sekä PTA:n ja MEG:n tuottajille), Intian edustajille (mukaan luettuna erityislomakkeet pankeille) sekä Vietnamin edustajille (mukaan luettuna erityislomakkeet pankeille sekä PTA:n ja MEG:n tuottajille). Lisäksi komissio lähetti lomakkeet viidelle kiinalaiselle otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle, viidelle (neljälle otokseen valitulle ja yhdelle otoksen ulkopuoliselle) intialaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, neljälle vietnamilaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, neljälle unionin tuottajalle, viidelle etuyhteydettömälle tuojalle sekä 105 käyttäjälle. |
(38) |
Kiinasta vastauksia saatiin Kiinan viranomaisilta (kauppaministeriö) ja viideltä kiinalaiselta otokseen valitulta vientiä harjoittavalta tuottajalta/tuottajaryhmältä. Intiasta vastauksia saatiin Intian viranomaisilta (kauppa- ja teollisuusministeriö), neljältä otokseen valitulta intialaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta sekä yksilöllistä tarkastelua pyytäneeltä intialaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta. Vietnamista vastauksia saatiin Vietnamin viranomaisilta (Vietnamin kilpailuviranomainen, teollisuus- ja kauppaministeriö sekä eri pankit). Yksi vientiä harjoittava tuottaja, jonka unioniin suuntautuvan viennin määrä oli erittäin vähäinen, peruutti yhteistyötarjouksensa eikä vastannut kyselylomakkeeseen. Vastauksia saatiin kolmelta muulta vietnamilaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta (joista kaksi kuului samaan ryhmään). Lisäksi vastauksia saatiin neljältä unionin tuottajalta, neljältä etuyhteydettömältä tuojalta ja 12 käyttäjältä. |
(39) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä huomautti, että lähetettyjen kyselylomakkeiden lukumäärä ei vaikuta oikeasuhteiselta, kun otetaan huomioon toisaalta otokseen valituille unionin tuottajille ja toisaalta tuojille ja käyttäjille lähetetyt lomakkeet. Ensinnäkin yhdelle talouden toimijoiden ryhmälle (unionin tuottajille, vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille tai käyttäjille) lähetettyjen lomakkeiden lukumäärä ei osoita painoarvoa, jonka komissio antaa ryhmän tilanteelle. Ainoana tavoitteena on saada oikeantasoista tietoa oikea määrä, jotta voidaan tehdä mahdollisimman hyvä analyysi tuesta, vahingosta ja unionin edusta. |
(40) |
Tässä tapauksessa komissio lähetti lomakkeet neljälle otokseen valitulle unionin tuottajalle, viidelle otokseen valitulle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, viidelle intialaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, neljälle vietnamilaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, viidelle tuojalle, kaikille tiedossa oleville käyttäjille sekä niille käyttäjille, jotka olivat ilmoittautuneet. Perusasetuksen 27 artiklassa ei säädetä käyttäjiä koskevasta otannasta. Kaupan suojatoimenpiteitä koskevista tutkimuksista tähän mennessä saadut kokemukset osoittavat lisäksi, että tietyissä tapauksissa voidaan käytettävissä olevien tietojen perusteella ottaa yhteyttä useisiin käyttäjiin, mutta näistä yleensä vain harvat ovat valmiita vastaamaan kyselylomakkeeseen. Sen vuoksi komissio pyrki tässäkin tapauksessa aktiivisesti löytämään maksimimäärän yhteistyöhalukkaita käyttäjiä. |
d)
(41) |
Komissio hankki ja tarkasti kaikki tuetun tuonnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Perusasetuksen 26 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien valtion viranomaisten ja rahoituslaitosten sekä yritysten toimitiloihin:
|
(42) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että useimmat Kiinan tuottajista ovat alueellisesti keskittyneet kaakkoisrannikolla sijaitseviin Jiangsun ja Zhejiangin provinsseihin, eikä yksikään viidestä tarkastuskäynnistä tapahtunut kummassakaan näistä provinsseista. Tältä osin on syytä panna merkille, että Jiangsu Xinsu Chemical Fibre Co ja Jiangsu Huaxicun Co sijaitsevat Jiangsun provinssissa ja Zhejiang Anshun Pettechs Fibre sijaitsee Zhejiangin provinssissa. Näin ollen tämä väite hylättiin. |
(43) |
Lisäksi valituksen tekijä väitti, että kahta suurta kiinalaista tuottajaa — tuotantokapasiteetin mukaan tarkasteltuna — ei ollut sisällytetty otokseen. On muistettava, että kuten 16 ja 18 kappaleessa selitettiin, komissio valitsi otoksen perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti unioniin suuntautuvan viennin määrän perusteella ja valitsi tähän otokseen viisi yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa/tuottajaryhmää, joiden viennin määrä unioniin oli suurin. Pelkästään se, että Kiinassa on muitakin suuria polyesterikatkokuidun tuottajia, ei tee otoksen edustavuutta kyseenalaiseksi. |
(44) |
Valituksen tekijä esitti samanlaisen väitteen Vietnamin osalta ja totesi, että kaksi suurta vietnamilaista polyesterikatkokuidun tuottajaa jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle. Kuten komissio selitti 32–34 kappaleessa, tutkimus kattoi kaikki vietnamilaiset tuottajat, jotka veivät polyesterikatkokuitua unioniin, ja kyselylomakkeeseen saatiin vastaukset kolmelta tuottajalta, jotka vastasivat lähes kaikesta polyesterikatkokuidun viennistä unioniin. Se, että Vietnamissa saattaa olla muita suuria polyesterikatkokuidun tuottajia, jotka eivät vie tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin, ei ole merkityksellistä yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien edustavuuden kannalta. |
1.3 TUTKIMUSAJANJAKSO JA TARKASTELUJAKSO
(45) |
Tukea ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2012 ja 30 päivän syyskuuta 2013 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2010 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’. |
(46) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä huomautti tutkimusajanjakson pituudesta, jota se piti lyhyenä ja jonka se näin ollen katsoi ”vaikuttaneen haitallisesti” komission päätelmiin. Valituksen tekijä totesi, että 12 kuukauden ajanjaksossa ei oteta huomioon sitä, että unionin tuotannonalalle on väitetysti aiheutunut vahinkoa useiden vuosien ajan. Valituksen tekijä katsoi myös, että valituksessa lueteltuja tukia ei voitu riittävästi analysoida käyttämällä 12 kuukauden tutkimusajanjaksoa. |
(47) |
Vahinkoanalyysin osalta on muistettava, että komissio arvioi vuodet 2010, 2011 ja 2012 sekä tutkimusajanjakson, eikä vain tutkimusajanjakson 12:ta kuukautta, kuten valituksen tekijä totesi. Tuen määrittämisen osalta komissio valitsi harkintavaltaansa käyttäen ja perusasetuksen 5 ja 11 artiklan mukaisesti 12 kuukauden tutkimusajanjakson. Päätelmien ilmoittamiseen asti valituksen tekijä tai mikään muu asianomainen osapuoli ei esittänyt mitään huomautuksia tutkimusajanjakson pituudesta, joka ilmoitettiin vireillepanoilmoituksessa ja kyselylomakkeissa. Komissio katsoo, että 12 kuukauden tutkimusajanjakso on asianmukaisen pituinen, jotta voidaan varmistaa edustavat havainnot tutkimuksessa. Näin ollen tämä väite hylättiin. |
1.4 ILMOITTAMINEN OSAPUOLILLE
(48) |
Komissio ilmoitti 2 päivänä lokakuuta 2014 kaikille asianomaisille osapuolille niistä oleellisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi päättää menettelyn, ja kehotti asianomaisia osapuolia toimittamaan huomautuksia. Yhdeltä käyttäjien järjestöltä, valituksen tekijältä, yhdeltä kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta ja sen tytäryhtiöiltä, neljältä intialaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, Kiinan viranomaisilta sekä Vietnamin viranomaisilta saatiin huomautuksia. Komissio tarkasteli näitä huomautuksia ja otti ne tarpeen mukaan huomioon. |
(49) |
Käyttäjien järjestöltä saaduissa huomautuksissa käsiteltiin unionin etua, jota ei arvioitu, koska toimenpiteiden käyttöönotolle ei ole perusteita. |
2. TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE
2.1 TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE
(50) |
Tarkasteltavana oleva tuote on karstaamaton, kampaamaton tai muuten kehruuta varten käsittelemätön synteettinen polyesterikatkokuitu, joka on peräisin Kiinan kansantasavallasta, Intiasta tai Vietnamista, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin 5503 20 00 . |
(51) |
Tarkasteltavana olevaa tuotetta voidaan tuottaa joko käyttämällä PTA:ta (puhdistettua tereftaalihappoa) ja MEG:tä (monoetyleeniglykolia) tai käyttämällä kierrätetyistä PET-pulloista saatua rouhetta uusiopolyesterikatkokuitujen tuottamiseen. Tuotetta käytetään erittäin monenlaisissa sovelluksissa, esimerkiksi vaatteissa, asusteissa ja kalusteissa samoin kuin autoteollisuudessa, hygienia- ja lääketeollisuudessa sekä rakennusteollisuudessa. |
2.2 SAMANKALTAINEN TUOTE
(52) |
Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet sekä samat käyttötarkoitukset:
|
(53) |
Komissio päätti, että kyseiset tuotteet ovat näin ollen samankaltaisia tuotteita perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla. |
2.3 TUOTTEEN MÄÄRITELMÄÄ KOSKEVAT VÄITTEET
2.3.1 PTA/MEG:stä ja kierrätetyistä PET-pulloista valmistettu polyesterikatkokuitu
(54) |
Kaksi viranomaistahoa ja yhden asianomaisen maan vientiä harjoittavia tuottajia edustava järjestö väittivät, että PTA/MEG:stä ja kierrätetyistä PET-pulloista valmistettua polyesterikatkokuitua olisi käsiteltävä kahtena eri tuotteena. Väite perustui käytetyn pääraaka-aineen eroihin, koska tietyntyyppisissä polyesterikatkokuiduissa käytetään PTA/MEG:tä ja toisissa taas kierrätetyistä PET-pulloista saatua rouhetta. Tähän liittyen merkittäviksi eroiksi mainittiin kustannukset ja myyntihinnat. Lisäksi väitettiin, että PTA/MEG:stä tai kierrätetyistä PET-pulloista valmistetun polyesterikatkokuidun laadussa on merkittäviä eroja, jotka vaikuttavat käyttöön ja sovelluksiin. |
(55) |
PTA/MEG:stä valmistettu polyesterikatkokuitu ja kierrätetyistä PET-pulloista valmistettu polyesterikatkokuitu ovat tosiaan kaksi polyesterikatkokuidun eri tuotelajia, jotka kuuluvat polyesterikatkokuidun määritelmän piiriin. Näillä kahdella tuotelajilla on kuitenkin samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja käytännössä samat käyttötarkoitukset. On totta, että kaikki tuotelajit eivät ole keskenään vaihdettavissa, mutta aiemmissa tutkimuksissa ja tässä tutkimuksessa vahvistettiin, että eri tuotelajit ovat ainakin osittain vaihdettavissa keskenään ja niiden käyttötavat ovat päällekkäisiä. Tästä syystä väite hylättiin. |
(56) |
Yksi vientiä harjoittava tuottaja toisti näkemyksensä, jonka mukaan kierrätettyjen PET-pullojen käyttö ja kierrätetyistä PET-pulloista saadun rouheen käyttö edellyttävät erilaista tuotantoprosessia ja kyseessä on kaksi eri raaka-ainetta. Sama osapuoli lisäsi vielä, että kierrätetyistä PET-pulloista tuotettujen polyesterikatkokuitujen kustannukset ja myyntihinnat sekä laatu ovat merkittävästi alemmat kuin ”normaalin polyesterikatkokuidun”. Komissio katsoo edelleen, että raaka-aine — olivatpa kyseessä sitten kierrätetyt PET-pullot tai kierrätetyistä PET-pulloista tehty rouhe — on käytännössä sama. PET-rouheeseen verrattuna PET-pulloja käytettäessä lisävaiheena on pullojen lajittelu ja pesu, jonka jälkeen pulloista tehdään rouhetta. Kaikki myöhemmät tuotantovaiheet ovat samoja. Lisäksi lopputuotteella on samat ominaisuudet, joskin eri laatuluokkia voi esiintyä, kuten tuotevalvontakoodit osoittavat. Eri laatuluokista johtuvat (mahdolliset) hintaerot tulevat näin olleen esiin myös tuotevalvontakoodissa. Näin ollen tämä väite hylättiin. |
2.3.2 Peruspolyesterikatkokuitu ja erikoispolyesterikatkokuitu
(57) |
Yksi viranomaistaho ja neljä vientiä harjoittavaa tuottajaa väittivät, että perus- ja erikoispolyesterikatkokuituja olisi käsiteltävä eri tuotteina niiden tuotantokustannusten, myyntihintojen ja käyttötarkoitusten erojen vuoksi. Lisäksi väitettiin, että unionin tuotannonala keskittyy tuotannossaan erikoispolyesterikatkokuituihin kun taas asianomaiset maat toimittavat pääasiassa peruspolyesterikatkokuituja. |
(58) |
Edellä 57 kohdassa kuvatun väitteen esittäneet viranomaiset ja neljä vientiä harjoittavaa tuottajaa eivät määritelleet, mitä ne tarkoittavat erikoispolyesterikatkokuiduilla. |
(59) |
Otokseen valittujen unionin tuottajien määrittelemiä erikoispolyesterikatkokuituja ovat polyesterin ja polyetyleenin yhdistelmästä tehdyt polyesterikatkokuidut hygieniatuotteissa käytettäväksi, värjätyt, erikoislujat, paloturvalliset sekä tekniseen käyttöön tarkoitetut polyesterikatkokuidut (kuten rakennusteollisuudessa käytettävät geotekstiilit ja kuitukankaat), polyesterikatkokuidut, jotka on määritetty, kehitetty ja räätälöity yhdessä asiakkaan kanssa tiettyyn käyttötarkoitukseen, sekä autoteollisuudessa käytettävät polyesterikatkokuidut (eritoten autojen näkyvät verhoilut, joiden värin on oltava yhdenmukainen). |
(60) |
Otokseen valittujen unionin tuottajien mukaan vakiopolyesterikatkokuidut kattavat ne polyesterikatkokuidut, joiden eritelmissä on enemmän joustoa. |
(61) |
Polyesterikatkokuitujen erikoislajin ja peruslajin ehdotetun määritelmän mukaisesti molemmilla tuotelajeilla on samat fyysiset, tekniset ja kemialliset perusominaisuudet. Eri tyyppien, luokkien tai laatujen olemassaolo ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että niitä voidaan pitää yhtenä tuotteena. Peruspolyesterikatkokuidun mahdolliset käyttötarkoitukset vaikuttavat laajemmilta kuin erikoislajin, mutta erot eivät olleet riittävän suuria, jotta kuidut olisi voitu luokitella kahdeksi eri tuotteeksi. Vaikka polyesterikatkokuidun eri lajeilla on erilaisia ominaisuuksia, jotka vastaavat niiden erityisiä käyttötarkoituksia, niiden fyysiset perusominaisuudet sekä perussovellukset ja -käyttötarkoitukset ovat samat. |
(62) |
Lisäksi on selvennettävä, että tutkimusajanjakson aikana polyesterikatkokuidun erikoislajit eivät olleet unionin tuottajien tuottama peruslaji. Niiden osuus otokseen valittujen unionin tuottajien tuottamista kaikista polyesterikatkokuitujen lajeista oli noin 40 prosenttia niiden oman perus- ja erikoispolyesterikatkokuituja koskevan määritelmän mukaisesti. |
(63) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja totesi uudelleen, että perus- ja erikoispolyesterikatkokuidut eivät ole samankaltaisia tuotteita eikä niitä näin ollen voida tutkia yhdessä. Sama osapuoli huomautti, että erikoispolyesterikatkokuitujen lajin ja peruspolyesterikatkokuitujen lajin loppukäyttö, tuotantokustannukset ja myyntihinnat ovat erilaiset. Sen vuoksi se katsoi, että komissio oli epäonnistunut, koska se ei ollut tarkastellut näiden erikois- ja peruslajien kustannusten ja myyntihintojen eroja. Osapuolen mukaan oli epäselvää, miten tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantokustannukset ja myyntihinta on määritetty, ja se pyysi komissiota tutkimaan hintojen alittavuutta sen jälkeen, kun nämä erikois- ja peruslajit on erotettu toisistaan. |
(64) |
Komissio vahvistaa, että polyesterikatkokuituja myydään erilaisina tuotelajeina, joita käytetään kehruuta tai kuitukankaita varten. Polyesterikatkokuidut voivat esimerkiksi olla yksi- tai kaksikomponenttisia ja niillä voi olla eri teknisiä eritelmiä (esim. desitex, lujuus, kiilto, laatuluokka). Nämä eri ominaisuudet on otettu huomioon tuotevalvontakoodissa, josta komissio ei saanut mitään huomautuksia. On totta, että perus- ja erikoispolyesterikatkokuidut eivät ole keskenään vaihdettavissa kaikissa mahdollisissa sovelluksissa, mutta eri tuotelajit ovat ainakin osittain vaihdettavissa keskenään ja niiden käyttötavat ovat päällekkäisiä. Näiden tuotelajien fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ja käyttötavat ovat käytännössä samat, kuten 61 kappaleessa kuvattiin ja kuten samaa tuotetta koskevissa aiemmissa menettelyissä on vahvistettu. Kaikki tuotelajit perustuvat samoihin raaka-aineisiin (PTA/MEG tai kierrätetty PET), joiden osuus on yli 60 prosenttia tuotantokustannuksista. Raaka-aineeseen voidaan sekoittaa lisäaineita tai lisäkomponentteja kuidun tiettyjen erityisominaisuuksien varmistamiseksi. Tuotevalvontakoodi kattaa raaka-aineiden alkuperän ja muut tekijät, joilla on vaikutusta tuotantokustannuksiin ja myyntihintoihin. Perus- ja erikoispolyesterikatkokuitujen tuotantoprosessissa ei kuitenkaan ole mitään merkittäviä eroja. Tämä voidaan nähdä otokseen valituista unionin tuottajista, joista yksikään ei tuottanut yksinomaan perus- tai erikoispolyesterikatkokuituja. Erikoispolyesterikatkokuiduista ei myöskään vaikuta olevan yhdenmukaista ja yhteisesti sovittua määritelmää. Esimeriksi jotkin unionin tuottajat pitävät hygieniatuotteissa käytettyä polyesterikatkokuitua (ks. 59 kappale) erikoislajina. Toisaalta useat käyttäjät ja eräs käyttäjien järjestö totesivat, että esimerkiksi kosteuspyyhkeissä käytettävä polyesterikatkokuitu on perustuotelaji, vaikkakin terveys- ja turvallisuussyistä olisi suositeltavampaa, että sitä ei ole tehty kierrätysmateriaalista. Jotkin unionin tuottajat pitävät lisäksi polyesterikatkokuidun lajeja, joilla on tiettyjä asiakaskohtaisia vaatimuksia (esim. tietty värjäys), erikoislajeina, vaikka nämä tuotelajit on saatettu tehdä täysin samassa tuotantoprosessissa ja niillä on samat tuotantokustannukset kuin muilla (perus)lajeilla. Sen vuoksi komissio ei voi käyttää perustana itse tehtyä luokittelua perus- ja erikoislajien välillä, ja näin ollen tämä väite hylätään. |
2.3.3 Tuotteen määritelmästä esitetyt muut väitteet
(65) |
Yksi käyttäjä ja yksi käyttäjien järjestö väittivät, että Kiinasta tuotu polyesterikatkokuitu on korkeampilaatuista kuin unionissa tuotettu. Yhden väitteen mukaan Kiinasta tulevat polyesterikatkokuidut eivät sisällä kovia polymeerin paloja. Toisessa väitteessä tuotiin esiin kiinalaisen polyesterikatkokuidun kirkkaus, kun taas unionissa tuotetun polyesterikatkokuidun todettiin sisältävän harmaita sävyjä, koska suurin osa unionissa tuotetusta polyesterikatkokuidusta on valmistettu kierrätetyistä PET-pulloista. |
(66) |
Ensimmäisestä väitteestä, jonka mukaan unionin polyesterikatkokuituun sisältyy kovia polymeerin paloja, ei esitetty mitään näyttöä. Muissa käyttäjien kannanotoissa ja käyttäjille toimitetun kyselylomakkeen vastauksissa on esitetty myös päinvastaista (eli unionin tuottajien tuottama polyesterikatkokuitu on yleensä korkeampilaatuista kuin asianomaisten maiden tuottama). |
(67) |
Kirkkautta koskevasta toisesta väitteestä voidaan todeta, että tutkimuksen aikana toimitetut tiedot vahvistavat, että PTA/MEG:stä valmistettu polyesterikatkokuitu on yleensä kirkkaampaa kuin kierrätetyistä PET-pulloista valmistettu (jos tuotantoprosessin aikana ei lisätä pigmenttiä eikä/tai kirkasteita). Molemmilla polyesterikatkokuidun lajeilla on kuitenkin samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja käytännössä samat käyttötarkoitukset. On myös huomattava, että vahinkoa laskettaessa perusraaka-aine oli yksi tekijöistä, joka otettiin huomioon. Toisin sanoen kierrätetyistä PET-pulloista tehtyä tuotua polyesterikatkokuitua verrattiin vain unionissa tuotettuun kierrätetyistä PET-pulloista tehtyyn polyesterikatkokuituun. Samoin PTA:sta ja MEG:stä tehtyä tuotua polyesterikatkokuitua verrattiin vain unionissa tuotettuun PTA:sta ja MEG:stä tehtyyn polyesterikatkokuituun. |
(68) |
Eräs käyttäjien järjestö, vientiä harjoittava tuottaja ja viranomaistaho väittivät, että jatkokäyttäjät vaativat usein, että tuotteet on valmistettu asianomaisista maista (ja erityisesti Kiinasta) peräisin olevasta polyesterikatkokuidusta. |
(69) |
Tämän väitteen tueksi ei esitetty mitään näyttöä eikä tarkempia tietoja syistä, joiden vuoksi käyttäjät vaativat polyesterikatkokuituja asianomaisista kolmesta maasta (jos jatkokäyttäjät todella vaativat tätä). |
(70) |
Käyttäjien järjestö väitti erityisesti, että unionin autoteollisuus hyväksyy ainoastaan Kiinasta peräisin olevan polyesterikatkokuidun. |
(71) |
Se ei kuitenkaan esittänyt näyttöä väitteensä tueksi eikä osoittanut, että unionin autoteollisuus ei voi käyttää unionin tuottajien tuottamaa polyesterikatkokuitua. Todennetut tiedot osoittavat, että unionin tuottajat myyvät merkittäviä määriä polyesterikatkokuitua unionin autoteollisuudelle, mikä on väitteen kanssa ristiriidassa. |
(72) |
Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sen valmistama polyesterikatkokuitu ja unionin tuottajien valmistama polyesterikatkokuitu, jotka molemmat on tehty kierrätetyistä PET-pulloista, ovat kuitenkin eri tuotteita. Kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan mukaan sen polyesterikatkokuitu on tuotettu (pääasiassa) kierrätetyistä PET-pulloista (ei rouheesta), ja se käyttää erilaista tuotantoprosessia ja eri raaka-aineita kuin polyesterikatkokuitujen tuottajat, jotka käyttävät kierrätetyistä PET-pulloista tehtyä rouhetta. |
(73) |
Myös tämä väite hylättiin, koska PET-pullot ja PET-pulloista saatu rouhe (eli rouheeksi murskatut PET-pullot) ovat sama raaka-aine, joskin hieman eri muodossa. |
2.3.4 Päätelmät
(74) |
Sen vuoksi pääteltiin, että kaikilla tutkimuksen piiriin kuuluvilla polyesterikatkokuidun lajeilla on samat fyysiset, tekniset ja kemialliset perusominaisuudet ja niiden käyttötarkoitukset ovat käytännössä samat. |
3. TUET
3.1 KIINA
3.1.1 Yleistä
(75) |
Valitukseen sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella tutkittiin seuraavia järjestelmiä, joissa Kiinan viranomaiset esitettyjen väitteiden mukaan olivat myöntäneet vientitukea:
|
(76) |
Komissio tutki kaikki valituksessa esitetyt tukijärjestelmät. Kustakin järjestelmästä tutkittiin, voitiinko perusasetuksen 3 artiklan sääntöjen nojalla vahvistaa, että siinä on kyse Kiinan viranomaisten antamasta taloudellisesta tuesta ja otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille koituneesta edusta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tässä tapauksessa tutkituista järjestelmistä myönnetyt mahdolliset etuudet ovat alle perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdassa (3) säädetyn vähimmäistason. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tehdä päätelmiä siitä, mahdollistavatko yksittäiset järjestelmät tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton. Jäljempänä esitetään tarkempia tietoja järjestelmistä ja yksittäisten yritysten saamista etuuksista. |
3.1.2 Erityiset järjestelmät
(77) |
Jäljempänä olevat järjestelmät ovat sellaisia, joita otokseen valitut kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat/tuottajaryhmät eivät käyttäneet tutkimusajanjaksolla, minkä vuoksi etuutta ei voitu vahvistaa.
|
(78) |
PTA:n ja MEG:n tarjoamisesta riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan valituksen tekijä väitti, että tietyt jatkojalostusyritykset ja -tuotteet ovat Kiinan viranomaisten valvonnassa, jotta ne voivat tarjota suotuisasti hinnoiteltuja tuotantopanoksia, etenkin PTA:ta ja MEG:tä, polyesterikatkokuidun tuottajille. Tällä perusteella polyesterikatkokuidun tuottajat saivat tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea ostamalla valtion omistamilta yrityksiltä valtion tuottamaa PTA:ta ja MEG:tä alle markkinahintojen eli riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan. |
(79) |
Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että polyesterikatkokuidun kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat/tuottajaryhmät toivat suurimman osan PTA- ja MEG-panoksistaan tuottaakseen vientiin tarkoitettua polyesterikatkokuitua sisäisen jalostuksen järjestelmässä. |
(80) |
Näin ollen ei voitu vahvistaa, että otokseen valitut yritykset olisivat saaneet tukea tästä väitetystä ohjelmasta. |
(81) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä huomautti, että komissio esitti osittaisen analyysin vain yhdestä tukijärjestelmästä, jota otokseen valitut kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät olleet käyttäneet tutkimusajanjaksolla (PTA/MEG:n tarjoaminen tuetuilla hinnoilla). Valituksen tekijä väitti tästä järjestelmästä, että tapa, jolla otos vahvistettiin, ja se, että eräs suuri polyesterikatkokuidun kiinalainen tuottaja ei kuulunut tutkimuksen piiriin, vaikuttivat tästä järjestelmästä saadun tuen määrittämiseen. |
(82) |
Kuten 16 ja 18 kappaleessa selitettiin, komissio valitsi tutkimuksessa yhteistyössä toimineista 23:sta kiinalaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta/tuottajaryhmästä otoksen, jossa oli viisi suurinta vientiä harjoittavaa tuottajaa/tuottajaryhmää ja jota pidettiin edustavana perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti. Se kiinalainen tuottaja, johon valituksen tekijä viittasi ja joka ei sisältynyt otokseen, ei vienyt polyesterikatkokuitua unioniin merkittäviä määriä tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi tämän tuottajan jättäminen otoksen ulkopuolelle ei vaikuttanut otoksen edustavuuteen, eikä sillä ollut merkittävää vaikutusta päätelmiin, jotka koskivat kyseistä tukijärjestelmää. |
(83) |
Komissio vahvistaa, että se pyysi tietoja ja vastauksia kaikista valitukseen sisältyvistä tukijärjestelmistä, myös niistä, jotka valituksen tekijä mainitsi päätelmistä ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa, mutta otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien/tuottajaryhmien ei havaittu käyttäneen näitä järjestelmiä. Komissio antoi 78 kappaleessa tarkempia tietoja PTA/MEG:n tarjoamisesta riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan, koska se tuotiin valituksessa esiin järjestelmänä, josta on mahdollisesti myönnetty merkittävästi tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea. |
3.1.3 Etuuskohteluun perustuvat lainat polyesterikatkokuituteollisuudelle
(84) |
Valituksen tekijä väitti, että polyesterikatkokuidun tuottajat saavat etua matalista (tuetuista) lainan koroista poliittisin perustein toimivista pankeista ja valtio-omisteisista liikepankeista Kiinan viranomaisten politiikan perusteella, jonka mukaan tekstiiliteollisuuden ja kemiallisten kuitujen tuotannonalan kasvun ja kehityksen tukemiseksi annetaan taloudellista apua. |
a)
(85) |
Seuraavat Kiinan säännökset koskevat etuuskohtelun mukaista lainanantoa: Liikepankkeja koskeva Kiinan laki, jäljempänä ’pankkilaki’, lainoja koskevat yleiset säännöt, jotka Kiinan keskuspankki on pannut täytäntöön 28 päivänä kesäkuuta 1996, ja edellä mainittu valtioneuvoston päätös nro 40. |
b)
(86) |
Perusasetuksen 6 artiklan b alakohdan mukaan tällaisista etuuskohteluun perustuvista lainoista koituneeksi etuudeksi katsotaan niistä maksettujen korkojen määrän ja vastaavasta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksettavien korkojen määrän erotus. Komissio vahvisti markkinaviitekoron vertailukelpoisiin kaupallisiin lainoihin nähden. |
(87) |
Viitekorko muodostettiin laskennallisesti Kiinan korkoprosenttien perusteella, joita oikaistiin normaalien markkinariskien huomioon ottamiseksi (katsottiin, että kaikki yritykset Kiinassa sijoittuisivat korkeimpaan ”sijoituskelvottoman” luokkaan (Bloombergin BB), ja Kiinan keskuspankin normaaliin antolainauskorkoon sovellettiin preemiota, jota odotetaan sovellettavan tähän luokitukseen kuuluvien yritysten liikkeelle laskemiin joukkovelkakirjoihin). |
(88) |
Vientiä harjoittaville tuottajille/tuottajaryhmille koitunut etu on laskettu ottaen huomioon korkoprosenttien ero prosentteina kerrottuna jäljellä olevalla lainasummalla eli korolla, jota ei ole maksettu tutkimusajanjaksolla. Tämä määrä suhteutettiin sitten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien kokonaismyynnin liikevaihtoon. |
c)
(89) |
Tästä järjestelmästä saaduksi eduksi vahvistettiin 0–0,50 prosenttia. |
3.1.4 Maankäyttöoikeuksien tarjoaminen riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan
a)
(90) |
Maankäyttöoikeuksien myöntäminen kuuluu Kiinan kansantasavallan maanhallintalain ja omaisuutta koskevan lain piiriin. |
b)
(91) |
Maanhallintalain 2 §:n mukaan kaikki maa on valtion omistamaa, koska Kiinan perustuslain ja asiaa koskevan lainsäädännön mukaan kaikki maa kuuluu kollektiivisesti Kiinan kansalle. Maata ei voi myydä, mutta maankäyttöoikeuksia voidaan myöntää lain mukaisesti. Valtion viranomaiset myöntävät näitä oikeuksia julkisten tarjouskilpailujen, hintanoteerausten tai huutokauppojen kautta. |
c)
(92) |
Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat/tuottajaryhmät ovat ilmoittaneet tietoja hallussaan olevasta maasta sekä maankäyttöoikeuksia koskevista sopimuksista/todistuksista, mutta Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään tietoja maankäyttöoikeuksien hinnoittelusta. |
d)
(93) |
Koska päätelmänä oli, että Kiinan tilanne ei maankäyttöoikeuksien osalta perustu markkinoihin, vaikuttaa siltä, ettei Kiinassa ole saatavilla yksityisiä vertailuarvoja. Sen vuoksi Kiinan kustannusten tai hintojen oikaiseminen ei ole mahdollista. Näissä olosuhteissa katsotaan, että Kiinassa ei ole maamarkkinoita ja perusasetuksen 6 artiklan d alakohdan ii alakohdan mukaisesti ulkoisten vertailuarvojen käyttö etuuden mittaamista varten on perusteltua. Koska Kiinan viranomaiset eivät esittäneet ehdotuksia ulkoisesta vertailuarvosta, komission oli hyödynnettävä käytettävissä olevia tietoja asianmukaisen ulkoisen vertailuarvon vahvistamiseksi. Tältä osin pidettiin asianmukaisena käyttää viitearvona Taiwanin erilliseltä tullialueelta saatuja tietoja 94 kappaleessa esitetyistä syistä. |
(94) |
Komissio katsoo, että maan hinnat Taiwanissa tarjoavat parhaan likiarvon niistä Kiinan alueista, joilla yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat sijaitsevat. Suurin osa vientiä harjoittavista tuottajista on sijoittautunut Kiinan itäosaan kehittyneisiin maakuntiin, joissa BKT (bruttokansantuote) on korkea ja väestöntiheys suuri. |
(95) |
Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koitunut etu lasketaan ottaen huomioon kunkin yrityksen maankäyttöoikeuksista maksaman summan ja taiwanilaisen vertailuarvon perusteella normaalisti maksettavan summan välinen erotus. |
(96) |
Laskelmissaan komissio käytti Taiwanin osalta vahvistettua keskimääräistä maan hintaa neliömetriä kohti oikaistuna valuutan arvon heikkenemisellä ja BKT:n kehityksellä maankäyttöoikeuksia koskevien sopimusten tekopäivästä lukien. Teollisuuskäyttöön tarkoitetun maan hintoja koskevat tiedot saatiin Taiwanin talousministeriön teollisuusviraston verkkosivulta. Valuutan arvon heikkeneminen ja BKT:n kehitys laskettiin Taiwanin inflaatioasteen ja asukaskohtaisen BKT:n kehityksen perusteella nykyhintoina Yhdysvaltain dollareina (saatu Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n vuoden 2011 julkaisusta ”World Economic Outlook”). Perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuen määrä (osoittaja) on jaettu tutkimusajanjaksolle käyttäen tavanomaista teolliseen käyttöön tarkoitettujen maankäyttöoikeuksien käyttöaikaa Kiinassa; tämä käyttöaika on 50–70 vuotta. Tämä määrä suhteutettiin tämän jälkeen otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihtoon, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. |
e)
(97) |
Tästä järjestelmästä saaduksi eduksi vahvistettiin 0,02–0,82 prosenttia. |
3.1.5 Välittömiä veroja koskevat vapautus- ja helpotusohjelmat
3.1.5.1 Osinkotuottojen tuloverovapautukset hyväksyttyjen kotimaisten yritysten välillä
a)
(98) |
Osinkotulojen verovapautuksen oikeusperustana ovat yritystuloverolain 25–26 § ja yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 83 §. |
b)
(99) |
Tässä ohjelmassa on kyse tiettyjen yritysten eli muista kotimaisista yrityksistä osuuksia omistavien kotimaisten yritysten edullisesta verokohtelusta, joka toteutetaan vapautuksena veroista, jotka olisi maksettava tietyistä osingoista, bonuksista ja muista pääomainvestoinneista saatavista tuloista. |
c)
(100) |
Kahden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan/tuottajaryhmän tuloveroilmoituksessa on määrä, joka on vapautettu tuloverosta. Summa on esitetty kohdassa, joka koskee tukikelpoisten asukkaiden ja yritysten osinkoja, bonuksia ja muuta pääomasijoitustuloa tuloveroilmoituksen liitteen 5 ehtojen mukaisesti (vuotuinen ilmoitus verovapautuksista). Kyseiset yritykset eivät maksaneet lainkaan tuloveroa näistä summista. |
d)
(101) |
Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Tuensaajille koituneena etuna pidetään maksettavan kokonaisveron määrää, johon on sisällytetty muista kotimaisista yrityksistä saatu osinkotulo, josta on vähennetty määrä, joka tosiasiallisesti maksettiin osinkoverovapautuksen jälkeen. Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihtoon, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. |
e)
(102) |
Tästä järjestelmästä saaduksi eduksi vahvistettiin 0–0,06 prosenttia. |
3.1.6 Välillisiä veroja ja tuontitariffeja koskevat ohjelmat
3.1.6.1 Vapautukset arvonlisäverosta (alv) ja tuontitariffeista maahantuotujen laitteiden käyttöä varten
a)
(103) |
Tämän ohjelman oikeusperustan muodostavat valtioneuvoston yleiskirje [Guo Fa N:o 37/1997] tuotujen laitteiden veropolitiikan mukauttamisesta, valtiovarainministeriön, tullihallinnon ja valtion verohallinnon ilmoitus nro 43 [2008], kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission NDRC:n ilmoitus nro 316 2006 (22 päivänä helmikuuta 2006) seikoista, jotka koskevat valtion kannustamiin kotimaisiin tai ulkomaisrahoitteisiin hankkeisiin liittyvän vahvistuskirjeen käsittelyä, sekä luettelo tuontitavaroista, joita ulkomaisrahoitteiset tai kotimaiset yritykset eivät voi tuoda tullivapaasti [2008]. |
b)
(104) |
Ohjelmasta myönnetään vapautus alv:sta ja tuontitariffeista ulkomaisrahoitteisten yritysten ja kotimaisten yritysten hyväksi näiden tuotannossaan käyttämän käyttöomaisuuden tuonnissa. Jotta vapautus myönnettäisiin, laitteet eivät saa olla tukikelvottomien laitteiden luettelossa ja vapautusta hakevan yrityksen on hankittava Kiinan viranomaisten tai kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission myöntämä valtion kannustamia hankkeita koskeva todistus asiaan sovellettavan investointeja, veroja ja tulleja koskevan lainsäädännön mukaisesti. |
c)
(105) |
Neljä otokseen valittua kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa/tuottajaryhmää ilmoitti saaneensa vapautuksen alv:stä ja tuontitariffeista maahantuotujen laitteiden osalta. |
d)
(106) |
Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koituneena etuna pidetään laitteiden tuonnin yhteydessä vapautettujen alv:n ja tullin määrää. Saatu etuus jaksotettiin laitteen käyttöiän perusteella yrityksen tavanomaisten kirjanpitomenettelyjen mukaisesti. Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihtoon, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. |
e)
(107) |
Tästä järjestelmästä saaduksi eduksi vahvistettiin 0–0,45 prosenttia. |
3.1.6.2 Alv-hyvitykset Kiinassa valmistettuja laitteita ostaville FIE-yrityksille
a)
(108) |
Tämän ohjelman oikeusperustan muodostavat valtion verohallinnon yleiskirje nro 171 [1999] (20.9.1999) ulkomaisrahoitteisten yritysten ostamien kotimaassa valmistettujen laitteiden veronpalautusten hallintoa koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotosta; valtiovarainministeriön ja valtion verohallinnon tiedonanto nro 176 [2008], jolla lopetetaan ulkomaisrahoitteisille yrityksille kotimaisten laitteiden oston yhteydessä annettavat veronpalautukset. |
b)
(109) |
Tästä ohjelmasta saa etuutta alv-palautuksina, jotka maksetaan ulkomaisrahoitteisten yritysten ostamista kotimaassa tuotetuista laitteista. Laitteet eivät saa kuulua sellaisten laitteiden luetteloon, joille verovapautta ei myönnetä, eikä laitteen arvo saa ylittää ulkomaisrahoitteisen yrityksen investointien kokonaisrajaa, joka on määritelty kotimaassa tuotettujen laitteiden ostoja koskevissa hallinnollisissa toimenpiteissä. |
c)
(110) |
Kaksi otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa/tuottajaryhmää toimitti tätä järjestelmää koskevia tarkempia tietoja, mukaan luettuna saadun etuuden määrä. |
d)
(111) |
Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koituneena etuna pidetään alv:n määrää, joka on korvattu kotimaassa tuotettujen laitteiden ostosta. Saatu etuus jaksotettiin laitteen käyttöiän perusteella tuotannonalan tavanomaisten menettelyjen mukaisesti. |
e)
(112) |
Tästä järjestelmästä saaduksi eduksi vahvistettiin 0–0,01 prosenttia. |
3.1.7 Muut alueelliset/provinssikohtaiset ohjelmat
(113) |
Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet mitään etuuksia 75 kappaleessa mainituista ohjelmista tutkimusajanjaksolla. |
3.1.8 Tukien määrä
(114) |
Perusasetuksen säännösten mukaisten tukien määrä arvo-osuutena ilmaistuna on kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta 0,76–1,77 prosenttia. |
(115) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että ei ollut selvää, miten komissio laski tukimarginaalin vaihteluvälin. Kiinalaisten otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien/tuottajaryhmien aggregoitujen kokonaistukien vaihteluväli ilmoitettuna arvo-osuutena (ks. 114 kappale) edustaa viiden otokseen valitun kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan/tuottajaryhmän alinta ja korkeinta tukimarginaalia. |
3.1.9 Kiinaa koskevat päätelmät
(116) |
Kun otetaan huomioon tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien vähimmäistasoiset määrät, Kiinasta peräisin olevan polyesterikatkokuidun tuonnissa ei pitäisi ottaa käyttöön toimenpiteitä. Päätelmänä on, että tutkimus olisi päätettävä Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan tuonnin osalta perusasetuksen 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti. |
3.2 INTIA
3.2.1 Yleistä
(117) |
Valitukseen sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella tutkittiin seuraavia järjestelmiä, joissa Intian viranomaiset esitettyjen väitteiden mukaan olivat myöntäneet vientitukea:
|
(118) |
Tutkimuksessa todettiin, että tarkastetut vientiä harjoittavat tuottajat saivat tutkimusajanjaksolla etuuksia seuraavista järjestelmistä:
|
(119) |
Edellä 118 kappaleen 1, 2, 4, 5 ja 6 alakohdassa mainitut järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalaissa Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä ulkomaankauppapolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa, jotka kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti. Tämän tutkimuksen tutkimusajanjaksoon liittyvä ulkomaankauppa-asiakirja on ”Foreign Trade Policy 2009–2014”, jäljempänä ’FTP 09–14’. Lisäksi Intian viranomaiset esittelevät FTP 09–14 -asiakirjaan liittyviä menettelyjä käsikirjassa ”Handbook of Procedures, Volume I”, jäljempänä ’HOP I 09–14’. Myös kyseinen menettelykäsikirja saatetaan ajan tasalle säännöllisesti. |
(120) |
Edellä 118 kappaleessa olevan luettelon 3 alakohdassa esitetty DDS-järjestelmä perustuu vuoden 1962 tullilain 75 §:ään, vuoden 1944 keskusvalmisteverolain (Central Excise Act) 37 §:ään, vuoden 1994 rahoituslain 93A ja 94 §:ään sekä vuonna 1995 annettuihin tullien, valmisteverojen ja palveluverojen palautusjärjestelmää koskeviin sääntöihin. Palautustasot julkaistaan säännöllisesti. |
(121) |
Edellä 7 alakohdassa mainittu PSI-järjestelmä sisältyy Maharashtran osavaltion hallituksen kannustinjärjestelmään 2007, joka perustuu 30 päivänä maaliskuuta 2007 annettuun päätöslauselmaan nro PSI-1707/(CR-50)/IND-8. |
3.2.2 Focus Market -järjestelmä (FMS)
a)
FMS:n yksityiskohtainen kuvaus sisältyy FTP 09–14:n kohtaan 3.14 sekä HOP I 09–14:n kohtaan 3.8.
b)
(122) |
Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät. |
c)
(123) |
Tässä järjestelmässä kaikkien tuotteiden vientiin, mukaan luettuna polyesterikatkokuitujen vienti, HOP I 09–14 -käsikirjan liitteessä 37(C) olevissa taulukoissa 1 ja 2 mainittuihin maihin voidaan myöntää tullihyvitystä, jonka suuruus on 3 prosenttia tuotteiden FOB-arvosta. Kaikkien tuotteiden vientiin HOP I 09–14 -käsikirjan liitteessä 37(C) olevassa taulukossa 3 mainittuihin maihin voidaan myöntää 1 päivästä huhtikuuta 2011 tullihyvitystä, jonka suuruus on 4 prosenttia tuotteiden FOB-arvosta. Järjestelmään eivät sisälly tietyntyyppiset vientitapahtumat, esimerkiksi tuotujen tai kauttakuljetettujen tavaroiden vienti, vientiin rinnastettavat toimitukset, palvelujen vienti sekä erityistalousalueilla toimivien yksikköjen ja vientiin suuntautuneiden yksikköjen viennin liikevaihto. Järjestelmään eivät myöskään kuulu tietyntyyppiset tuotteet, esimerkiksi timantit, jalometallit, malmit, viljat, sokeri sekä öljytuotteet. |
(124) |
FMS-järjestelmän tullihyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä, ja ne ovat voimassa 24 kuukautta hyvitykseen oikeuttavan todistuksen myöntämispäivästä. Niitä voidaan käyttää minkä tahansa myöhemmin tapahtuvan tuotantopanosten tai hyödykkeiden tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeet mukaan lukien. |
(125) |
Hyvitykseen oikeuttava todistus annetaan satamasta, josta tavarat on viety, sen jälkeen kun tavarat on lähetty. Intian viranomaiset eivät vaikuta tullihyvitysten myöntämiseen, kunhan hakija toimittaa viranomaisille kopiot kaikista asiaan liittyvistä vientiasiakirjoista (esim. vientitilauksesta, laskuista, lähetysasiakirjoista ja pankkitositteista). |
(126) |
Neljä tarkastettua vientiä harjoittavaa tuottajaa käytti järjestelmää tutkimusajanjakson aikana. |
(127) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen kolme otokseen valittua intialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että vaikka ne olisivat olleet oikeutettuja etuuteen, ne eivät olleet hakeneet sitä kaikkeen unioniin suuntautuvaan vientimyyntiin, eikä päätelmiä tämän etuuden hyödyntämisestä voida näin ollen tehdä. Ne myös väittivät, että FMS-järjestelmä liittyy maantieteellisesti maihin, jotka eivät kuulu unioniin, eikä se näin ollen mahdollista tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa unionissa. Tarkastuskäynnillä vahvistettiin, että FMS-etuutta haettiin kolmansiin maihin suuntautuvaa vientiä varten, koska järjestelmä liittyy ensisijaisesti kolmansiin maihin suuntautuvaan vientiin. Kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät kuitenkaan kyenneet kiistämään järjestelmän käytännön täytäntöönpanoa (ks. 123–125 kappale) tai sitä, että FMS-etuutta voidaan käyttää tarkasteltavana olevan tuotteen osalta eli FMS-järjestelmän mukaiset tullihyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja niitä voidaan käyttää minkä tahansa myöhemmin tapahtuvan tuotantopanosten tai hyödykkeiden tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeet mukaan lukien. Osapuoli ei varsinkaan voinut kiistää sitä, että FMS-järjestelmästä tukikelpoisiin kolmansiin maihin suuntautuvaa vientiä varten myönnettyjä tullihyvityksiä voidaan käyttää kompensoimaan tuontitulleja, jotka on maksettava unioniin vietyyn tarkasteltavana olevaan tuotteeseen sisältyvistä tuotantopanoksista. |
(128) |
Nämä etuudet kirjataan suoriteperusteisesti yrityksen tileihin päivänä, jona vienti tapahtuu, mikä osoittaa, että oikeus etuuteen syntyy vientitapahtuman hetkellä ja ettei ole mitään epäilyksiä siitä, että saatu tullihyvitys käytetään myöhemmin. Väite oli näin ollen hylättävä. |
d)
(129) |
FMS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. FMS-tullihyvityksissä on kyse Intian viranomaisten antamasta taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi FMS-tullihyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta. |
(130) |
Lisäksi FMS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja mahdollistaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton. |
(131) |
Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada FMS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että asianomainen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada FMS-järjestelmän etuuksia. Viejä voi käyttää FMS-tullihyvityksiä tuodakseen tuotantohyödykkeitä, vaikkakaan tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen tullinpalautusjärjestelmien piiriin, kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa säädetään, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa. |
e)
(132) |
Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun perusteella, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tutkimusajanjakson aikana, siten kuin yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja oli sen kirjannut suoriteperusteisena tulona tileihin vientihetkellä. Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. |
(133) |
Tämän järjestelmän osalta kyseisille neljälle yritykselle vahvistetut tukiprosentit tutkimusajanjaksolla olivat 0,15; 0,19; 0,42 ja 0,63 prosenttia. |
3.2.3 Focus Product -järjestelmä (FPS)
a)
(134) |
Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FT-policy 09–14 -asiakirjan kohdissa 3.15–3.17 ja HOP I 09–14-käsikirjan luvuissa 3.9–3.11. |
b)
(135) |
FT-policy 09–14 -asiakirjan kohdan 3.15.2 mukaan HOP I 09–14 -käsikirjan lisäyksessä 37D mainittujen tuotteiden viejät ovat tukikelpoisia. |
c)
(136) |
HOP I 09–14 -käsikirjan lisäyksessä 37D olevassa luettelossa mainittujen tuotteiden viejä voi hakea FPS-tullihyvitysoikeutta, joka vastaa kahdesta viiteen prosenttia viennin FOB-arvosta. Tarkasteltavana oleva tuote luetellaan lisäyksessä 37D olevassa taulukossa 1, ja siihen voidaan soveltaa 2 prosentin tullihyvitystä. |
(137) |
FPS on viennin jälkeinen järjestelmä eli yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava tavaroiden vientiä. Yritys tekee on-line-hakemuksen asiasta vastaavalle viranomaiselle ja toimittaa samalla jäljennökset vientitilauksista ja laskuista, pankkitositteen hakumaksujen suorituksesta, jäljennöksen lähetysasiakirjoista, maksun saantia koskevasta pankkitositteesta tai todistuksen ulkomailta tulleesta rahalähetyksestä, jos välittäjäpankkeja ei ole käytetty. Tapauksissa, joissa alkuperäiset lähetysasiakirjat ja/tai pankkitositteet on toimitettu jonkin muun järjestelmän tukihakemuksen yhteydessä, yritys voi toimittaa yrityksen itsensä varmentamia jäljennöksiä, joihin merkitään, mille viranomaiselle alkuperäiset asiakirjat on toimitettu. FPS-hyvityksiä koskeva on-line-hakemus voi kattaa enintään 50 lähetysasiakirjaa. |
(138) |
Intian kirjanpitonormien mukaisesti FPS-hyvitykset on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteisena tulona. Näitä hyvityksiä voidaan käyttää minkä tahansa tuotteiden — paitsi tuotantohyödykkeiden ja tuontirajoitusten piiriin kuuluvien hyödykkeiden — myöhemmin tapahtuvan tuonnin tullien maksamiseen. Hyvityksiä käyttäen tuodut tavarat voidaan myydä kotimarkkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai käyttää muutoin. FPS-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 24 kuukauden ajan niiden myöntämisestä. |
(139) |
Kaikki viisi tarkastettua vientiä harjoittavaa tuottajaa käyttivät järjestelmää tutkimusajanjakson aikana. |
(140) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen kolme otokseen valittua intialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että vaikka ne olivat oikeutettuja etuuteen, ne eivät olleet hakeneet sitä kaikkeen vientimyyntiin, eikä päätelmiä tämän etuuden hyödyntämisestä voida näin ollen tehdä. Kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät kuitenkaan kyenneet kiistämään järjestelmän käytännön täytäntöönpanoa (ks. 123–125 kappale) tai sitä, että FPS-etuutta voidaan käyttää tarkasteltavana olevan tuotteen osalta eli FPS-järjestelmän mukaiset tullihyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja niitä voidaan käyttää minkä tahansa myöhemmin tapahtuvan tuotantopanosten tai hyödykkeiden tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeet mukaan lukien. Nämä etuudet kirjataan siis suoriteperusteisesti yrityksen tileihin päivänä, jona vienti tapahtuu, mikä osoittaa, että oikeus etuuteen syntyy vientitapahtuman hetkellä ja ettei ole mitään epäilyksiä siitä, että saatu tullihyvitys käytetään myöhemmin. |
d)
(141) |
FPS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. FPS-hyvityksissä on kyse Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi FPS-hyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta. |
(142) |
Lisäksi FPS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea. |
(143) |
Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna verojen ja maksujen palautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä, koska se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa, liitteessä II (palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) ja liitteessä III (korvaavien tuotantopanosten palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) vahvistettujen sääntöjen mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada FPS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että asianomainen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada FPS-järjestelmän mukaisia etuja. |
e)
(144) |
Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaan tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todetaan koituneen tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja tämä luopuminen on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä FPS-hyvitys. Edellä esitetyn perusteella on asianmukaista pitää FPS-järjestelmästä saatuna etuna järjestelmän mukaisista vientitapahtumista tutkimusajanjakson aikana hankittujen hyvitysten summaa. |
(145) |
Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin näin määritellyistä hyvityksistä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö, ja näin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson kokonaisviennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. |
(146) |
Tämän järjestelmän mukaiset tuet viidelle asianomaiselle yritykselle olivat tutkimusajanjaksolla 1,59; 1,75; 1,77; 1,85 ja 1,95 prosenttia. |
3.2.4 Tullinpalautusjärjestelmä (Duty Drawback Scheme, DDS)
a)
(147) |
DDS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus sisältyy vuonna 1995 annettuihin tullien ja valmisteverojen palautusjärjestelmää koskeviin sääntöihin, sellaisina kuin ne ovat muutettuna myöhemmillä tiedonannoilla. |
b)
(148) |
Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät. |
c)
(149) |
Tukikelpoinen viejä voi hakea palautuksia, jotka lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden FOB-arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset palautusprosenttiosuudet useille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Ne määritetään tuotteen valmistuksessa tuotantopanoksina käytettyjen materiaalien keskimääräisen määrän tai arvon ja tuotantopanoksista maksettujen keskimääräisten tullien perusteella. Niitä sovelletaan riippumatta siitä, onko tuontitulleja tosiasiallisesti maksettu. Tarkasteltavana olevan tuotteen DDS-prosentti tutkimusajanjaksolla oli FOB-arvosta 3 prosenttia 9 päivään lokakuuta 2012 asti, 2,1 prosenttia 10 päivän lokakuuta 2012 ja 20 päivän syyskuuta 2013 välillä ja 1,7 prosenttia 21 päivästä syyskuuta 2013. |
(150) |
Jotta yritys voi saada etuutta tästä järjestelmästä, sen on harjoitettava vientiä. Kun lähetystä koskevat yksityiskohtaiset tiedot syötetään tullin serverille (ICEGATE), tämä tarkoittaa, että vienti tapahtuu DDS-järjestelmän mukaisesti, ja DDS-summa vahvistetaan peruuttamattomasti. Kun varustamo on tehnyt yleisen vienti-ilmoituksen (Export General Manifest, EGM) ja tulli on verrannut asiakirjaa lähetysasiakirjaan ja hyväksynyt sen, kaikki palautussumman maksun hyväksymisen edellytykset täyttyvät ja se voidaan maksaa joko suoraan viejän pankkitilille tai sekkinä. |
(151) |
Viejän on esitettävä näyttö viennin toteutumisesta pankkitositteella (Bank Realisation Certificate, BRC). Asiakirja voidaan antaa sen jälkeen kun palautussumma on maksettu, mutta Intian viranomaiset perivät maksetun summan takaisin, jos viejä ei toimita BRC-tositetta annetussa määräajassa. |
(152) |
Palautussumma voidaan käyttää mihin tarkoitukseen hyvänsä. |
(153) |
Intian kirjanpitonormien mukaisesti tullinpalautussummat on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteisena tulona. |
(154) |
Kaksi tarkastettua vientiä harjoittavaa tuottajaa käytti DDS-järjestelmää tutkimusajanjakson aikana. |
d)
(155) |
DDS-järjestelmästä myönnetään perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Nk. tullipalautuksessa on kyse Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta, koska siinä Intian viranomaiset suorittavat varojen suoran siirron. Tullinpalautuksesta koituu myös etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta ehdoilla, jotka eivät päde markkinoilla. |
(156) |
Vientiin sovellettavan tullinpalautuksen prosenttiosuuden määrittävät Intian viranomaiset tuotekohtaisesti. Vaikka tukeen viitataan tullinpalautuksena, järjestelmää ei kuitenkaan voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Viejille suoritettu käteismaksu ei liity raaka-aineiden tuontitullien tosiasiallisiin maksuihin, eikä se ole tullihyvitys raaka-aineiden aiemman tai tulevan tuonnin tuontitullien korvaamiseksi. |
(157) |
Tämä vahvistetaan Intian viranomaisten yleiskirjeessä nro 24/2001, jossa selvästi todetaan, että tullinpalautusprosentti ei liity tosiasialliseen tuotantopanosten käyttötapaan eikä tietyn viejän tai yksittäisten lähetysten tuotantopanoksiin kohdistuneisiin tosiasiallisiin kustannuksiin, ja ohjeistetaan alueviranomaisia, että toimivaltaisten paikallislaitosten ei pitäisi vaatia mitään näyttöä tuoduista tai kotimarkkinoilta hankituista tuotantopanoksista maksetuista tulleista viejien esittämän palautushakemuksen yhteydessä. |
(158) |
Intian viranomaisten suorana varojen siirtona suorittamaa maksua viejille vientitapahtuman jälkeen on pidettävä Intian viranomaisten suorana tukena, joka on vientituloksesta riippuvainen, minkä vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea. |
(159) |
Edellä esitetyn perusteella päätellään, että DSS mahdollistaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton. |
e)
(160) |
Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaan tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todetaan koituneen tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis maksettava palautussumma, mikä on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä palautussumma. Edellä mainitun perusteella on asianmukaista pitää DDS-järjestelmästä saatua etua järjestelmän mukaisista vientitapahtumista tutkimusajanjakson aikana saatujen palautusten summana. |
(161) |
Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä) tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. |
(162) |
Edellä esitetyn perusteella tämän järjestelmän osalta kahdelle asianomaiselle yritykselle vahvistetut tukiprosentit olivat tutkimusajanjaksolla 0,24 ja 2,12 prosenttia. |
3.2.5 Ennakkolupajärjestelmä (Advance Authorisation Scheme, AAS)
a)
(163) |
Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 09–14 -asiakirjan kohdissa 4.1.1–4.1.14 ja HOP I 09–14 -käsikirjan luvuissa 4.1–4.30. |
b)
(164) |
AAS koostuu kuudesta alajärjestelmästä, jotka kuvaillaan tarkemmin 165 kappaleessa. Alajärjestelmät eroavat toisistaan muun muassa tukikelpoisuuden perusteella. Tosiasiallisen maastaviennin AAS-tukea ja vuotuisten tarpeiden mukaista AAS-tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin. Lopulliselle viejälle tavaraa toimittavat valmistajaviejät voivat saada välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Pääurakoitsijat, jotka toimittavat tavaraa FTP 09–14 -asiakirjan kohdassa 8.2 mainituille vientiin rinnastettavaa toimintaa harjoittaville tahoille, kuten vientiin suuntautuneille yksiköille, voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan AAS-tukea. Valmistajaviejille tavaraa toimittavat välitoimittajat voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan tukea ennakkoluovutusta sekä kotimaisia rembursseja ja vastarembursseja koskevista AAS-alajärjestelmistä. |
c)
(165) |
Ennakkolupia voidaan myöntää seuraaviin:
|
(166) |
Kolme tarkastettua yritystä sai tutkimusajanjaksolla AAS-järjestelmästä etuja, jotka liittyivät tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Nämä yritykset käyttivät edellä mainittuja alajärjestelmiä a, d ja e. Sen vuoksi ei ole tarpeen määrittää tasoitustoimenpiteiden soveltamisen mahdollisuutta muiden, käyttämättömien alajärjestelmien suhteen. |
(167) |
Intian viranomaisten suorittamien tarkastusten helpottamiseksi ennakkoluvan haltija on laissa velvoitettu tekemään määrämuotoisen totuudenmukaisen ja asianmukaisen selvityksen tullitta tuotujen/kotimarkkinoilta hankittujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP I 09–14 -käsikirjan luvut 4.26 ja 4.30 ja lisäys 23) eli pitämään rekisteriä todellisesta kulutuksesta. Tämä rekisteri on tarkastettava ulkopuolisen laillistetun tilintarkastajan/määrä- ja kustannuslaskijan toimesta, joka antaa todistuksen, jossa todetaan, että määrätyt rekisterit ja asiaankuuluva kirjanpito on tutkittu ja että lisäyksen 23 mukaisesti toimitetut tiedot ovat totuudenmukaiset ja paikkansapitävät kaikissa suhteissa. |
(168) |
Siltä osin kuin on kyse AAS-järjestelmän käytöstä tosiasialliseen maastavientiin (ks. 165 kappaleen a alakohta), kuten kaksi tarkastettua yritystä teki tutkimusajanjaksolla, Intian viranomaiset määräävät sekä tuonnin tullihelpotusten että vientivelvoitteiden määrän ja arvon, ja ne kirjataan ennakkolupaan. Lisäksi vienti- ja tuontihetkellä viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat ennakkolupaan. Intian viranomaiset päättävät tämän järjestelmän mukaisesti tapahtuvan tuonnin määrän niin sanottujen SION-vakionormien perusteella; nämä normit ovat olemassa useimmista tuotteista, niin myös tarkasteltavana olevasta tuotteesta. |
(169) |
Tuodut tuotantopanokset eivät ole siirrettävissä, ja ne on käytettävä tietyn vientituotteen valmistamiseen. Vientivelvoite on täytettävä lisenssin antamisen jälkeen ennalta määrätyssä määräajassa (24 kuukauden määräaika, jota voidaan pidentää kahdesti kuudella kuukaudella). |
(170) |
Tutkimuksessa vahvistettiin, että Intian viranomaisten määräämiä tarkastusvaatimuksia ei noudatettu käytännössä. |
(171) |
Vain toinen tarkastetuista yrityksistä, joka käytti tätä alajärjestelmää, piti tuotanto- ja kulutuskirjanpitoa. Kulutuskirjanpidosta ei kuitenkaan voitu tarkistaa, mitä tuotantopanoksia kulutettiin viedyn tuotteen tuotannossa ja missä määrin. Edellä tarkoitettujen tarkastusvaatimusten osalta yrityksissä ei pidetty sellaista kirjanpitoa, jonka avulla voitaisiin todistaa, että kulutuskirjanpito tarkastettiin ulkoisesti. Yhteenvetona voidaan todeta, etteivät tutkitut viejät kyenneet osoittamaan, että asiaankuuluvia FT-policy-asiakirjan vaatimuksia olisi noudatettu. |
(172) |
Siltä osin kuin on kyse AAS-järjestelmän käytöstä ARO-asiakirjojen osalta (ks. 165 kappaleen e alakohta), kuten yksi tarkastettu yritys teki tutkimusajanjaksolla, järjestelmän mukaisesti sallitun tuonnin määrä lasketaan prosenttiosuutena vietyjen lopputuotteiden määrästä. Ennakkolisensseissä sallittu tuonti ilmaistaan joko tuontiyksikköjen määränä tai arvona. Kummassakin tapauksessa sallittujen tullittomien hankintojen määrät vahvistetaan valtaosalle tuotteista — myös tässä tutkimuksessa tarkasteltavana olevalle tuotteelle — SION-arvojen perusteella. Ennakkolisensseissä eritellyt tuotantopanokset ovat asianomaisen viedyn lopputuotteen tuotannossa käytettyjä panoksia. |
(173) |
Ennakkolisenssin haltija, joka aikoo suoran tuonnin sijasta hankkia tuotantopanokset kotimarkkinoilta, voi halutessaan käyttää niiden hankkimiseen ARO-asiakirjoja. Tällöin ennakkolisenssit katsotaan ARO:iksi, ja ne annetaan toimittajalle niissä eriteltyjen tuotantopanosten toimittamisen yhteydessä. ARO:t oikeuttavat toimittajan tiettyihin viejälle tavallisesti tarkoitettuihin etuihin, kuten tullien ja lopullisen valmistusveron palautukseen. |
(174) |
Tutkimuksessa vahvistettiin, että Intian viranomaisten määräämiä tarkastusvaatimuksia ei noudatettu käytännössä. |
(175) |
Siltä osin kuin on kyse AAS-järjestelmän käytöstä vientiin rinnastettaviin toimituksiin (ks. 165 kappaleen d alakohta), kuten yksi tarkastettu yritys teki tutkimusajanjaksolla, Intian viranomaiset määräävät sekä tuonnin tullihelpotusten että vientivelvoitteiden määrän ja arvon, ja ne kirjataan lupaan. Lisäksi vienti- ja tuontihetkellä viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat hyväksyntään. Tämän järjestelmän mukaisesti sallitun tuonnin määrän vahvistavat Intian viranomaiset SION-vakionormien perusteella. |
(176) |
Vientivelvoite on täytettävä luvan antamisen jälkeen ennalta määrätyssä määräajassa (24 kuukauden määräaika, jota voidaan pidentää kahdesti kuudella kuukaudella). |
(177) |
Todettiin, että tuotujen tuotantopanoksien ja vietyjen lopputuotteiden välillä ei ollut yhteyttä. Lisäksi todettiin, että hakija ei pitänyt 167 kappaleessa tarkoitettua kulutuskirjanpitoa, joka ulkopuolisen tilintarkastajan on mahdollista tarkastaa. Tämän vaatimuksen rikkomisesta huolimatta hakija sai etuuksia AAS-järjestelmästä. |
d)
(178) |
Vapautus tuontitulleista on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea eli Intian viranomaisten taloudellista tukea, koska se vähentää tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin, ja siitä on koitunut etua tutkituille viejille, koska se parantaa niiden maksuvalmiutta. |
(179) |
Kaikki kyseiset alajärjestelmät ovat tässä tapauksessa selkeästi oikeudellisesti vientituloksesta riippuvaisia, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti ne ovat erityisiä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavia. Yritys ei voi saada tukia tästä järjestelmästä ilman vientisitoumusta. |
(180) |
Mitään kyseisistä alajärjestelmistä ei tässä tapauksessa voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) sääntöjen mukainen. Intian viranomaiset eivät soveltaneet tehokasta tarkistusjärjestelmää tai -menettelyä varmistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). Katsotaan myös, että tarkasteltavana olevan tuotteen SION-vakionormit eivät olleet riittävän tarkkoja, eikä niitä sinällään voida pitää todellisen kulutuksen arviointiin soveltuvana tarkastusjärjestelmänä, koska vakionormit on laadittu niin, että Intian viranomaiset eivät voi riittävän tarkkaan varmentaa niiden perusteella sitä, millaisia tuotantopanosmääriä vientituotannossa on kulutettu. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellaista olisi tavallisesti vaadittava, kun käytössä ei ole tehokasta tarkistusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta). |
(181) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen yksi otokseen valittu intialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että järjestelmään ei pitäisi soveltaa tasoitustoimenpiteitä, koska yritys noudatti lakisääteistä velvollisuuttaan kulutuskirjanpidon ulkoisesta tarkastuksesta, ja että tätä pitäisi pitää riittävänä tarkastuksena Intian viranomaisten taholta. Tällaisia perusteluja ei voida hyväksyä. Intian viranomaisten suorittaman todentamisen olisi katsottava olevan erillinen mistään yrityksiä koskevista velvollisuuksista. Tarkastuskäynnillä vahvistettiin, että Intian viranomaisten todentamisjärjestelmä ei ole perusasetuksen liitteessä II olevan II osan 4 kohdan sääntöjen mukainen. Väite oli näin ollen hylättävä. |
(182) |
Sama osapuoli väitti, että lisenssien yhteiskäyttö on laillista Intiassa ja että yritystä ei voida asettaa huonompaan asemaan käyttämällä tukimarginaalia koskevissa laskelmissa viennin kokonaisliikevaihtoa sen sijaan, että käytettäisiin tarkasteltavana olevan tuotteen liikevaihtoa. Lisenssien yhteiskäytön laillisuus Intiassa on sinänsä merkityksetöntä tässä yhteydessä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tämän yhteiskäytön vuoksi ei voitu osoittaa luotettavasti, mitkä lisenssit liittyivät polyesterikatkokuituihin. Tukimarginaalia koskevissa laskelmissa oli käytettävä etuutta liiketoimintayksikön tasolla eikä polyesterikatkokuitujen tasolla, koska todennettujen tietojen perusteella ei ollut mahdollista osoittaa asianmukaisesti, että (muidenkin tuotteiden tuotannossa käytettävät) tuotantopanokset oli käytetty vain polyesterikuidun tuottamiseen. Väite oli näin ollen hylättävä. |
(183) |
Näin ollen 165 kappaleen a, d ja e alakohdassa tarkoitetut alajärjestelmät ovat tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavia. |
e)
(184) |
Koska sallittua tullinpalautusjärjestelmää tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmää ei sovelleta, tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava etu on tuotantopanosten tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä. Tältä osin on huomattava, että perusasetuksessa ei säädetä ainoastaan liiallisesta tuontitullien palauttamisesta johtuvasta tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan i alakohdan mukaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton ainoastaan, jos perusasetuksen liitteen II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet tässä tapauksessa. Näin ollen, jos asianmukaista valvontamenettelyä ei näytetä toteen, edellä mainittua tullinpalautusjärjestelmiin sovellettavaa poikkeusta ei voida soveltaa, vaan sen sijaan sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustullit määräytyvät maksamattomien tullien määrän (saamatta jääneen tulon) mukaan eikä oletetun liiallisen tullinpalautuksen mukaan. Kuten perusasetuksen liitteessä II olevassa II kohdassa ja liitteessä III olevassa II kohdassa säädetään, kyseisenlaisen liiallisen palautuksen laskeminen ei ole tutkijaviranomaisen tehtävä. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan päinvastoin riittää, että tutkijaviranomainen toteaa, että on olemassa riittävä näyttö siitä, että tietty tarkastusjärjestelmä ei ole asianmukainen. |
(185) |
AAS-järjestelmää hyödyntäneiden yritysten tuen määrä laskettiin tutkimusajanjaksolla alajärjestelmien nojalla tuotujen raaka-aineiden kantamatta jääneiden tuontitullien (perustulli ja erityinen lisätulli) perusteella (osoittaja). Tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin tuen määrästä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jos sitä koskeva pyyntö oli perusteltu. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä) tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. |
(186) |
Tämän järjestelmän mukaiset tuet kolmelle asianomaiselle yritykselle olivat tutkimusajanjaksolla 0,11; 1,89 ja 4,31 prosenttia. |
3.2.6 Tullittoman tuonnin lupajärjestelmä (DFIA)
a)
(187) |
DFIA-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 09–14 -asiakirjan kohdissa 4.2.1–4.2.47 ja HOP I 09–14 -käsikirjan kohdissa 4.31–4.36. |
b)
(188) |
Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät. |
c)
(189) |
DFIA on ennen vientiä ja viennin jälkeen sovellettava järjestelmä, jossa on mahdollista tuoda tullitta SION-vakionormien mukaisesti määriteltyjä tavaroita, joita ei siirrettävissä olevan DFIA:n kyseessä ollessa kuitenkaan tarvitse välttämättä käyttää vientituotteen valmistuksessa. |
(190) |
DFIA kattaa ainoastaan SION-normeissa kuvattujen tuotantopanosten tuonnin. Tuontihyvitys on rajoitettu SION-normeissa mainittuun määrään ja arvoon, mutta alueviranomaiset voivat pyynnöstä tarkistaa sitä. |
(191) |
Vientivelvoitetta koskee vaatimus 20 prosentin vähimmäisarvonlisästä. Vienti voidaan toteuttaa DFIA-lupaa odotettaessa, missä tapauksessa tuontihyvitys määritetään suhteessa väliaikaiseen vientiin. |
(192) |
Kun vientivelvoite on täytetty, viejä voi hakea DFIA-luvan siirrettävyyttä, mikä tarkoittaa käytännössä lupaa myydä tullittoman tuonnin lupa markkinoilla. |
(193) |
Yksi tarkastettu vientiä harjoittava tuottaja käytti DFIA-järjestelmää tutkimusajanjakson aikana. |
d)
(194) |
Tuontitulleista vapauttaminen on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea. Kyseessä on Intian viranomaisten taloudellinen tuki, koska se vähentää tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin, ja siitä on koitunut etua tutkituille viejille, koska se parantaa niiden maksuvalmiutta. |
(195) |
Lisäksi DFIA-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa. |
(196) |
Tätä järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Erityisesti i) se mahdollistaa jälkikäteen sellaisiin tuotantopanoksiin liittyvien tuontimaksujen palauttamisen, jotka käytetään toisen tuotteen tuotantoprosessissa; ii) käytössä ei ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa vai käytetäänkö niitä lainkaan tai onko etua saatu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla; ja iii) todistusten/lupien siirrettävyys merkitsee sitä, että viejällä, jolle DFIA on myönnetty, ei itse asiassa ole mitään velvoitetta käyttää todistusta tuotantopanosten tuontiin. |
(197) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen yksi otokseen valittu intialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että Intiassa käytössä oleva todentamisjärjestelmä on kohtuullinen, tehokas ja Intian kaupallisten käytäntöjen mukainen, minkä vuoksi ensisijaista syytä, jonka vuoksi järjestelmään olisi sovellettava tasoitustoimenpiteitä, ei enää ole. Toisin kuin väitettiin, tutkimuksessa ei vahvistettu, että Intiassa käytössä olevan todentamisjärjestelmän avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa vai käytetäänkö niitä lainkaan tai onko etua saatu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Tuottaja ei myöskään kiistänyt sitä, että järjestelmä mahdollistaa tuontimaksujen jälkipalautuksen tai -hyvityksen tuotantopanoksista, jotka käytetään jonkin toisen tuotteen tuotantoprosessissa, eikä sitä, että todistusten/lupien siirrettävyyden vuoksi viejällä, jolle on myönnetty DFIA-lupa, ei itse asiassa ole mitään velvoitetta käyttää lupaa tuotantopanosten tuontiin. Väite oli näin ollen hylättävä. |
e)
(198) |
Koska sallittua tullinpalautusjärjestelmää tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmää ei sovelleta, tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava etu on tuotantopanosten tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä. Tältä osin on huomattava, että perusasetuksessa ei säädetä ainoastaan liiallisesta tuontitullien palauttamisesta johtuvasta tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta. |
(199) |
Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan i alakohdan mukaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton ainoastaan, jos perusasetuksen liitteen II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet tässä tapauksessa. Näin ollen, jos asianmukaista valvontamenettelyä ei näytetä toteen, edellä mainittua tullinpalautusjärjestelmiin sovellettavaa poikkeusta ei voida soveltaa, vaan sen sijaan sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustullit määräytyvät maksamattomien tullien määrän (saamatta jääneen tulon) mukaan eikä oletetun liiallisen tullinpalautuksen mukaan. Kuten perusasetuksen liitteessä II olevassa II kohdassa ja liitteessä III olevassa II kohdassa säädetään, kyseisenlaisen liiallisen palautuksen laskeminen ei ole tutkijaviranomaisen tehtävä. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan päinvastoin riittää, että tutkijaviranomainen toteaa, että on olemassa riittävä näyttö siitä, että tietty tarkastusjärjestelmä ei ole asianmukainen. |
(200) |
DFIA-järjestelmää hyödyntäneiden yritysten tuen määrä laskettiin tutkimusajanjaksolla alajärjestelmien nojalla tuotujen raaka-aineiden kantamatta jääneiden tuontitullien (perustulli ja erityinen lisätulli) perusteella (osoittaja). Tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin tuen määrästä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jos sitä koskeva pyyntö oli perusteltu. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä) tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. |
(201) |
Tämän järjestelmän mukainen tuki yhdelle asianomaiselle yritykselle oli tutkimusajanjaksolla 4,95 prosenttia. |
3.2.7 Tuotantohyödykkeiden tuonti etuustullein (Export Promotion Capital Goods Scheme, EPCGS)
a)
(202) |
EPCGS:n yksityiskohtainen kuvaus sisältyy FTP 09–14:n lukuun 5 sekä HOP I 09–14:n lukuun 5. |
b)
(203) |
Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin ja palveluntarjoajiin. |
c)
(204) |
Tiettyihin vientivelvoitteisiin sitoutunut yritys voi tuoda (uusia ja käytettyjä, enintään kymmenen vuotta vanhoja) tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla. Intian viranomaiset antavat tätä varten pyynnöstä maksullisen EPCGS-lisenssin. Järjestelmässä on sovellettu kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua 3 prosentin tuontitullia. Maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on vientivelvoitteen täyttämiseksi käytettävä tietyn vientituotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana. FTP 09–14 -asiakirjan mukaan tuotantohyödykkeitä voi tuoda nollatullilla EPCGS-järjestelmän nojalla, mutta tällöin ajanjakso vientivelvoitteen täyttämistä varten on lyhyempi. |
(205) |
EPCGS-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimarkkinoilta. Tällöin tuotantohyödykkeiden kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi tuoda tullitta maahan kyseisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavia aineksia. Vaihtoehtoisesti kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi saada vientiin rinnastettavassa toiminnassa saatavat edut toimittaessaan tuotantohyödykkeitä EPCGS-lisenssin haltijalle. |
(206) |
Kolmen otokseen valitun yrityksen havaittiin saaneen tutkimusajanjaksolla EPCGS-järjestelmästä etuja, jotka liittyivät tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. |
d)
(207) |
EPCGS-järjestelmästä myönnetään perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus on Intian viranomaisten antamaa taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi tullinalennuksesta koituu etua viejälle, koska tullien kantamatta jättäminen tuonnin yhteydessä lisää yrityksen maksuvalmiutta. |
(208) |
EPCGS-järjestelmä on myös oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, koska lisenssejä ei voi saada ilman sitoumusta viedä tuotteita. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea. |
(209) |
EPCGS-järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen järjestelmien piiriin, kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa säädetään, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa. |
e)
(210) |
Tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa kyseisellä teollisuudenalalla. Tuen määrä tutkimusajanjaksolla laskettiin jakamalla maksamattomien tullien kokonaismäärä poistoajalla. Näin laskettua tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta määrä ilmentäisi ajan myötä saavutetun edun koko arvoa. Tutkimusajanjaksolla Intiassa voimassa ollutta kaupallista korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen. Jos oli esitetty perusteltu pyyntö, tuen saamiseksi välttämättömät kustannukset vähennettiin perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jolloin saatiin tuen määrä (osoittaja). |
(211) |
Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson asiaa koskevan viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. |
(212) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen kaksi otokseen valittua intialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi tuen määrää koskevien laskelmien uudelleentarkastelua. Ne väittivät, että EPCG-lisenssejä voidaan hylätä, minkä tuloksena tuotantohyödykkeet hankitaan kotimaasta, jolloin sovelletaan valmisteveroa. Mitään täsmällistä viittausta tiettyihin hylättyihin lisensseihin ei kuitenkaan annettu. Tätä seikkaa ei myöskään otettu esiin tutkimuksen aikana, jolloin väite olisi voitu todentaa asianmukaisesti. Tuen määrän määrittämisessä käytettiin joka tapauksessa perustana yrityksen tarkastettua rekisteriä, joka sisälsi hankitut tuotantopanokset. Väite oli näin ollen hylättävä. |
(213) |
Tämän järjestelmän osalta kyseisille kolmelle yritykselle vahvistetut tukiprosentit tutkimusajanjaksolla olivat 0,37; 0,40 ja 0,46 prosenttia. |
3.2.8 Kannustinjärjestelmä (PSI)
a)
(214) |
Kannustaakseen teollisuuden hajauttamista osavaltion vähän kehittyneille alueille Maharashtran viranomaiset ovat vuodesta 1964 myöntäneet kannustimia osavaltion kehittyville alueille perustettaville uusille yksiköille tai siellä jo sijaitsevien yksiköiden laajennuksille osana kannustinpakettia, joka tunnetaan nimellä ”Package Scheme of Incentives”. Järjestelmää on muutettu useita kertoja sen käyttöönoton jälkeen, ja tässä tutkimuksessa merkityksellisiä ovat sen vuoden 2001 ja 2007 versiot. Vuoden 2001 kannustinjärjestelmä ”Package Scheme of Incentives” on päivätty 31 päivänä maaliskuuta 2001 ja perustuu päätöslauselmaan nro IDL-1021/(CR-73)/IND-8. Vuoden 2007 kannustinjärjestelmä ”Package Scheme of Incentives” on päivätty 30 päivänä maaliskuuta 2007 ja perustuu päätöslauselmaan nro PSI-1707/(CR-50)/IND-8. |
b)
(215) |
Edellä mainituissa päätöslauselmissa luetellaan sellaiset teollisuus- ja yritystyypit, jotka voidaan katsoa tukikelpoisiksi saamaan kannustimia. |
c)
(216) |
Kannustaakseen teollisuuden leviämistä kehitysalueille Maharashtran osavaltion hallitus on ottanut käyttöön kannustinpaketin uusille tuotantoyksiköille tai entisten yksiköiden laajennuksille Maharashtran osavaltion kehitysalueilla. Päätöslauselman liitteessä I luetellaan ne osavaltion alueet, joille kyseisen järjestelmän kannustimia voidaan myöntää. Vuoden 2007 järjestelmän kannustimia voi kuitenkin hakea vain, jos tukikelpoisuustodistus on annettu vuoden 2007 järjestelmän mukaisesti ja edunsaaja täyttää tukikelpoisuustodistuksen määräykset/edellytykset. Todistuksen myöntää toimeenpanovirasto (valtion elin) siten, että sen voimassaolo alkaa samana päivänä kuin tuensaajan (eli tukikelpoisen yksikön) kaupallinen tuotanto käynnistyy. |
(217) |
PSI-järjestelmässä on useita alajärjestelmiä, ja kaksi tarkastettua vientiä harjoittavaa tuottajaa sai etuutta tutkimusajanjaksolla seuraavista: |
— |
Sähköverosta vapauttaminen (Electricity Duty Exemption, EDE) |
— |
Teollisuuden edistämistuki (Industrial Promotion Subsidy, IPS). |
(218) |
EDE myönnetään tukikelpoisille uusille yksiköille, jotka perustetaan tietyille alueille tukikelpoisuustodistuksessa täsmennetyksi ajaksi. Tässä tapauksessa kyseiset kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa vapautetaan sähköveron maksamisesta, toinen 9 vuoden ja toinen 7 vuoden ajaksi. Muualla osavaltion alueella 100-prosenttisesti vientiin suuntautuneet yksiköt sekä tietotekniikan ja bioteknologian yksiköt vapautetaan sähköverosta kymmenen vuoden ajaksi. |
(219) |
Tutkimuksen aikana todettiin, että yksi Maharashtran osavaltion alueella sijaitseva vientiä harjoittava tuottaja sai etua sähköverosta vapauttamisen alajärjestelmästä tutkimusajanjaksolla. |
(220) |
IPS oikeuttaa tuensaajan tukeen, joka vastaa 75–100:aa prosenttia tukikelpoisista investoinneista, joista on vähennetty muista PSI:n alajärjestelmistä kuten EDE:stä saadut etuudet. Tukea myönnetään ajanjaksoksi, joka määritellään tukikelpoisuustodistuksessa, eikä sen määrä voi ylittää Maharashtran osavaltiolle samalla kaudella maksettavan alv:n määrää. Tukikelpoisia investointeja ovat pääomamenot rakennuksiin, tehtaisiin ja koneisiin. |
(221) |
Tutkimuksen aikana todettiin, että kaksi Maharashtran osavaltion alueella sijaitsevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa sai etua IPS-alajärjestelmästä tutkimusajanjaksolla. |
(222) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen kaksi otokseen valittua intialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että Maharashtran viranomaisten tarjoamaa IPS-alajärjestelmää ei sovelleta polyesterikatkokuidun valmistukseen, tuotantoon tai vientiin suoraan tai välillisesti ja että etuus riippuu kotimaassa maksetun veron määrästä. Ne väittivät myös, että järjestelmän tavoitteena ei ole tarjota etuuksia vientiä harjoittaville tuottajille vaan kompensoida kustannuksia, jotka liittyvät alueen kehittymättömyyteen, ja että näin ollen järjestelmään ei voida soveltaa tasoitustoimenpiteitä. Lisäksi ne väittivät, että järjestelmää olisi käsiteltävä pääomatukena pikemminkin kuin toistuvana tukena ja että saatu kokonaisetuus olisi jaettava tuetun pääoman normaalille poistoajalle. Kuten 220 kappaleessa mainitaan, tutkimuksessa kävi ilmi, että avustusta maksetaan vuosittain tukikelpoisille investoinneille, joita ovat rakentamisesta, tuotantolaitoksesta ja koneista aiheutuvat menot. Tällaiset investoinnit liittyvät suoraan polyesterikatkokuituihin. Se, että vuotuisesti haettavan määrän ylärajana on Maharashtran viranomaisille samalla kaudella maksettujen kotimaisten verojen määrä, ei muuta sitä tosiseikkaa, että Maharashtran viranomaisten myöntämä vuotuinen etuus on Intian viranomaisten taloudellista tukea, josta koituu etua tutkimuksen kohteena oleville vientiä harjoittaville tuottajille. Vuosittain maksettavalla avustuksella ei myöskään ole pääomatuen ominaisuuksia, vaikka tällaisen maksun pohjana olisikin investointi tuotantohyödykkeisiin. Väite oli näin ollen hylättävä. |
d)
(223) |
Molemmat alajärjestelmät ovat perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea, koska niistä annetaan Intian viranomaisten taloudellista tukea, josta on koitunut etua tutkituille viejille. |
(224) |
Tukialajärjestelmät ovat perusasetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti erityisiä, kun otetaan huomioon, että lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajataan järjestelmään pääsy tiettyihin yrityksiin tietyllä maantieteellisellä alueella. |
(225) |
Tämän vuoksi tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana. |
e)
(226) |
Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyen tutkimusajanjakson aikana. Tämä määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti vientiä harjoittavan tuottajan tarkasteltavana olevan tuotteen tutkimusajanjakson aikaisen kokonaismyynnin liikevaihtoon, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. |
(227) |
EDE-alajärjestelmän osalta vahvistettu tukiprosentti oli 0,31 prosenttia sille yritykselle, joka tätä etuutta sai. |
(228) |
IPS-alajärjestelmän osalta vahvistettu tukiprosentti oli tutkimusajanjaksolla asianomaisille yrityksille 1,03 ja 1,91 prosenttia. |
3.2.9 Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä
(229) |
Näiden havaintojen perusteella tarkastettujen vientiä harjoittavien tuottajien tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien kokonaismäärä arvo-osuutena ilmaistuna oli 4,16–7,65 prosenttia (ks. jäljempänä oleva taulukko). Taulukko 1 Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä — Intia
|
3.3 VIETNAM
3.3.1 Yleistä
(230) |
Valitukseen sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella tutkittiin seuraavia järjestelmiä, joissa Vietnamin viranomaiset esitettyjen väitteiden mukaan olivat myöntäneet vientitukea:
|
(231) |
Komissio tutki kaikki valituksessa esitetyt tukijärjestelmät. Kustakin järjestelmästä tutkittiin, voitiinko perusasetuksen 3 artiklan sääntöjen nojalla vahvistaa, että siinä on kyse Vietnamin viranomaisten antamasta taloudellisesta tuesta ja vientiä harjoittaville tuottajille koituneesta edusta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tässä tapauksessa tutkituista järjestelmistä myönnetyt mahdolliset etuudet ovat alle perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdassa (4) säädetyn vähimmäistason. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tehdä päätelmiä siitä, mahdollistavatko yksittäiset järjestelmät tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton. |
(232) |
Selvyyden ja avoimuuden vuoksi järjestelmien yksityiskohdat ja yksittäisten yritysten vastaavat tukiasteet esitetään kuitenkin jäljempänä, riippumatta siitä, pidetäänkö tukia tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavina vai ei. Etuus laskettiin perusasetuksen 6 artiklan mukaisesti. |
3.3.2 Erityiset tukijärjestelmät
(233) |
Tutkimuksessa havaittiin, että tutkitut vietnamilaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät käyttäneet seuraavia järjestelmiä:
|
(234) |
Valitukseen sisältyvässä väitteessä, joka koski valtion omistamien yritysten harjoittamaa tavaroiden toimittamista polyesterikatkokuituteollisuudelle riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan, todettiin, että vietnamilaiset tuottajat saivat tuetuilla hinnoilla PTA/MEG:tä, jota voidaan käyttää pääraaka-aineena polyesterikatkokuitujen tuottamisessa. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että yksikään tutkimuksen kohteena olleesta vientiä harjoittavasta tuottajasta ei käyttänyt PTA/MEG:tä pääraaka-aineenaan, vaan ne kaikki käyttivät kierrätettyjä PET-pulloja tai PET-pulloista saatua rouhetta. |
(235) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä huomautti, että komissio esitti osittaisen analyysin vain yhdestä ohjelmasta (PTA/MEG:n tarjoaminen tuetuilla hinnoilla). Valituksen tekijä väitti tästä ohjelmasta, että tapa, jolla otos vahvistettiin, ja se, että joitakin suuria polyesterikatkokuidun vietnamilaisia tuottajia ei kuulunut tutkimuksen piiriin, vaikuttivat tästä ohjelmasta saadun tuen määrittämiseen. Valituksen tekijä luetteli myös muita tukiohjelmia, joita väitteen mukaan esiintyy Vietnamissa ja joista valituksessa oli annettu tietoja. |
(236) |
Kuten komissio selitti 32–34 ja 42 kappaleessa, otanta ei ollut tarpeen Vietnamin osalta, koska kaikki vietnamilaiset tuottajat olivat valmiita toimimaan yhteistyössä ja kyselylomakkeeseen vastanneen kolmen yhteistyössä toimineen tuottajan osuus Vietnamista unioniin tulevasta tuonnista oli yli 99 prosenttia. Sen vuoksi valituksen tekijän otantaa koskevat väitteet eivät ole merkityksellisiä tutkimuksen päätelmien kannalta. Lisäksi pelkästään se, että Vietnamissa on muitakin suuria polyesterikatkokuidun tuottajia, ei tee yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien edustavuutta kyseenalaiseksi. Komissio vahvistaa, että se pyysi tietoja ja vastauksia kaikista valitukseen sisältyvistä väitetyistä tukijärjestelmistä, myös niistä, jotka valituksen tekijä mainitsi päätelmistä ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa, mutta yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ei havaittu käyttäneen näitä järjestelmiä. Komissio antoi tarkempia tietoja PTA/MEG:n tarjoamisesta, koska se tuotiin valituksessa esiin ohjelmana, josta on mahdollisesti myönnetty merkittävästi tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea. |
(237) |
Tutkimuksen kohteena olleiden vietnamilaisten vientiä harjoittavien tuottajien havaittiin käyttäneen tutkimusajanjaksolla seuraavia järjestelmiä. |
3.3.3 Etuuskohteluun perustuva luotonanto
3.3.3.1 Vietnam Development Bank -pankin tukema investointien jälkeinen korkoprosentti
(238) |
Vietnam Development Bank (VDB) on valtion omistama poliittisin perustein toimiva pankki, joka perustettiin vuonna 2006 päätöksellä nro 108/2006/QD-TTg toteuttamaan valtion politiikkaa kehitysinvestointiluottojen ja vientiluottojen alalla. VDB hallinnoi tutkimusajanjakson aikana korkoprosenttien tukiohjelmaa, joka kohdistui joihinkin liikepankkien luottoihin. Thai Binh -ryhmään kuuluvilla yrityksillä oli sopimuksia VDB:n kanssa BIDV:stä ja Vietcom Bank -pankista otettuihin lainoihin kohdistuvan tuen saamiseksi. |
(239) |
Ohjelman oikeusperusta on 30 päivänä elokuuta 2011 annettu asetus nro 75/2011/ND-CP, jolla korvataan asetukset nro 151/2006/ND-CP, 106/2008/ND-CP ja 106/2004 ND-CP. Jos sopimus on allekirjoitettu ennen asetuksen nro 75/2011 soveltamista, sovelletaan edeltäviä asetuksia. |
(240) |
Ohjelmasta saatava etuus vastaa VDB:n tarjoaman korkoprosentin ja liikepankkien näiden kahden yrityksen luottoihin soveltamien korkoprosenttien välistä erotusta. Ohjelmaa sovelletaan liikepankkien pitkän ja keskipitkän aikavälin luottoihin, joita käytetään investointihankkeiden rahoittamiseen. |
(241) |
Tästä järjestelmästä saatu etu oli 0–0,28 prosenttia. |
3.3.3.2 Joidenkin valtio-omisteisten liikepankkien myöntämät matalakorkoiset lainat
(242) |
Tutkimuksessa kävi ilmi, että Vietnamin pankkisektorista merkittävä osuus on valtion omistuksessa: viisi suurinta valtio-omisteista pankkia (5) myönsi lähes 50 prosenttia tutkimusajanjakson aikaisista luotoista Vietnamin taloudessa. Vietnamiin sijoittautuneiden pankkien ulkomaiseen omistajuuteen sovelletaan rajoituksia (6). Liikepankkeja ohjeistetaan tarjoamaan korkotukea yrityksille (7). Vietnamin keskuspankki asettaa enimmäiskorkoprosentit, joita liikepankit voivat veloittaa joidenkin yritysten luotoista (8). Asiakirjoihin sisältyvät tiedot osoittavat, että valtio-omisteiset liikepankit tarjoavat alempia korkoprosentteja kuin muut pankit. |
(243) |
Useissa Vietnamin pankkisektoria ja luotonantoa koskevissa laeissa viitataan etuuskohteluun perustuvaan luotonantoon. Esimerkiksi vuonna 2001 annetussa asetuksessa 1627 viitataan asiakkaille myönnettäviin luottoihin, joihin sovelletaan etuuskohteluun perustuvaa luottopolitiikkaa (20 ja 26 §) ja luottolaitoksia koskevassa laissa viitataan pehmeäehtoisiin luottoihin (27 §). |
(244) |
Tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Perusasetuksen 6 artiklan b alakohdan mukaan tuensaajalle koituneeksi eduksi katsotaan etuuskohteluun perustuvasta lainasta maksettujen luottokustannusten määrän ja vastaavasta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksettavien luottokustannusten määrän erotus. |
(245) |
Näiden tietojen (ks. 242 ja 243 kappale) perusteella vaikuttaa siltä, että Vietnamin rahoitussektorilla on huomattavia vääristymiä. Sen vuoksi komissio käytti ulkoista vertailuarvoa etuuskohteluun perustuvista lainoista saadun edun laskemisessa. Kuten 231 kappaleessa todettiin, tämä ei estä tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa etuuskohteluun perustuvasta lainanannosta saadun tuen osalta. Koska tuki oli vähimmäistasoa, komissio ei tehnyt lopullisia päätelmiä siitä, ovatko kyseiset pankit julkisia elimiä tai onko pankkien suorittama riskinarviointi riittävä. |
(246) |
Ulkoinen vertailuarvo tarvittiin, jotta voitiin kattaa Vietnamin dongeissa (VND) myönnetyt lainat, koska mitään näyttöä ei saatu siitä, että Yhdysvaltojen dollareissa myönnettyjä lainoja olisi tuettu. Yhteistyössä toimineista yrityksistä vain Thai Binh -ryhmä sai VND:n määräisiä lainoja. Vertailuarvo laskettiin käyttämällä 48:n alemman keskitulotason (BKT) maan korkoprosenttikoria viimeisimmällä käytettävissä olevalla ajanjaksolla (vuosi 2012). Nämä maat valittiin, koska niiden BKT vastasi Vietnamin BKT:tä. Nämä korkoprosentit oikaistiin tutkimusajanjakson aikaisen inflaation huomioon ottamiseksi, jotta saatiin todelliset korkoprosentit, ja 48:n maan keskiarvo laskettiin niiden maiden osalta, joita koskevat tiedot olivat saatavilla. Maiden korko- ja inflaatioprosentit saatiin Maailmanpankista. Näiden keskitulotason maiden keskimääräinen reaalikorko oli 8,23 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Tätä vertailuarvoa verrattiin tutkimuksen kohteena olleiden yritysten kaikkien VND-määräisten luottojen korkoprosentteihin, jotka oli oikaistu inflaation huomioon ottamiseksi. |
(247) |
Tästä ohjelmasta saatu etu oli 0–1,34 prosenttia. |
(248) |
Päätelmistä imoittamisen jälkeen Vietnamin viranomaiset kiistivät Vietnamin rahoitusjärjestelmän vääristymiä koskevat päätelmät ja totesivat, että komission olisi pitänyt arvioida, ovatko valtio-omisteiset pankit julkisia elimiä ja onko niiden suorittama luottoriskien arviointi riittävä. Vietnamin viranomaisten mukaan tällainen analyysi olisi vaikuttanut taloudellisen tuen esiintymistä koskeviin päätelmiin samoin kuin ulkoisen viitearvon käyttöön ohjelmasta saadun edun vahvistamiseksi. |
(249) |
Tutkimuksessa kerätyt tiedot ja näyttö osoittavat merkittäviä vääristymiä Vietnamin pankkijärjestelmässä (ks. 242–243 kappale). Perusasetuksen mukaisesti näiden vääristymien vuoksi oli käytettävä ulkoista viitearvoa (mahdollisen) etuuden määrän määrittämiseksi. Koska vietnamilaisten vientiä harjoittavien tuottajien etuudet ovat vähimmäistasoa, komission mielestä ei ole tarpeen tutkia, ovatko pankit julkisia elimiä ja/tai onko riskinarviointi riittävä (ks. 231 ja 232 kappale). |
3.3.4 Maankäyttöoikeuksien tarjoaminen
(250) |
Molemmille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille myönnettiin maankäyttöoikeuksia erityisteollisuusalueilla. Thai Binh -ryhmä sai maankäyttöoikeudet suoraan valtiolta, mutta Vietnam New Century Polyester Fibre Co Ltd:n (VNC) saama maa on vuokrattu osittain valtio-omisteisen yrityksen kautta. |
(251) |
Thai Binh -ryhmällä on kolme maa-aluetta teollisuusalueella. Ryhmä oli tutkimusajanjaksolla vapautettu täysin vuokran maksamisesta näiden maa-alueiden osalta. Vapautus perustuu asetuksiin nro 121/ 2010/ND-CP ja nro 142 /2005/ND-CP. Ryhmä ei maksanut vuokraa myöskään kolmannesta maa-alueesta, koska sillä on käynnissä hallinnollinen menettely vapautuksen hakemiseksi. Vapautetut vuokrat ovat huomattavasti alle niiden vuokrien, joita ryhmä maksaa samanlaisista maa-alueista teollisuusalueen läheisyydessä, ja vaikuttavat olevan huomattavasti alle maan normaalihintojen kyseisellä alueella. |
(252) |
VNC ei saanut täyttä vapautusta maankäyttöoikeuksista, mutta oli selvää, että se sai etuutta tutkimusajanjaksolla. VNC vuokraa kolmea maa-aluetta osittain valtio-omisteiselta yritykseltä. Vietnamin viranomaiset väittivät, että kyseessä on yksityisten osapuolten välinen liiketoimi, mutta asiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat ristiriidassa tämän väitteen kanssa. VNC:n investointilisenssissä mainitaan maan vuokraus etuuskohteluun perustuvana etuna. Lisenssissä Quang Ninhin kansankomitea velvoittaa VNC:n vuokraamaan maan tältä yritykseltä. Maa-alueen VNC:lle vuokraavan osittain valtio-omisteisen yrityksen ja paikallisen maaviranomaisen välisen alkuperäisen sopimuksen mukaan maa-alueen myöhempi siirto on mahdollinen vain paikallisen maaviranomaisen asettamien tiettyjen ehtojen mukaan. Tämä osoittaa, että valtio on osallisena näiden kahden osapuolen välisessä maakaupassa. |
(253) |
Etuuden arviointia varten komissio vertasi teollisuusalueiden maakauppaan liittyviä alhaisia maanhintoja samankaltaisen maan vertailuhintaan. Tutkimuksessa todettiin merkkejä siitä, että Vietnamin maamarkkinat ovat säänneltyjä ja valtion puuttuminen toimintaan vääristää niitä, koska maankäyttöoikeudet on vapautettu maksuista tai niihin sovelletaan etuuskohteluun perustuvaa korvausta tietyillä teollisuusalueilla sijaitsevan maan ja/tai kannustettujen toiminta-alojen osalta. Tässä nimenomaisessa tapauksessa komissio piti maankäyttöoikeuksiin liittyvää liiketoimea suhteellisen luotettavana, koska kyseinen maa-alue sijaitsee kannustettujen alueiden ulkopuolella ja koska asianomainen yritys toimii alalla, joka ei liity polyesterikatkokuituun ja joka ei ole kannustettu ala valtion politiikan mukaisesti. Kyseisen liiketoimen hintoja käytetään vertailuarvona etuuden arviointia varten, sen kuitenkaan rajoittamatta mahdollisia päätelmiä Vietnamin yleisestä maamarkkinatilanteesta. |
(254) |
Tästä järjestelmästä saatu etu oli 0,17–0,37 prosenttia. |
3.3.5 Välittömiä veroja koskevat vapautus- ja helpotusohjelmat
(255) |
Molemmat yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat saivat etuutta useista välittömiä veroja koskevista helpotuksista, jotka perustuvat niiden investointilisenssissä lueteltuihin vapautuksiin. Näiden vapautusten perustana ovat asetus nro 164/2003/ND-CP, joka on korvattu asetuksilla nro 124/2008/ND-CP ja 122/2011/ND-CP, sekä yleiskirje 140/2012 ja asetus nro 164/2003/ND-CP, jota on muutettu ja täydennetty asetuksella nro 152/204/ND-CP (koneiden tuontia koskeva tulleista ja arvonlisäverosta vapauttaminen). |
(256) |
Edellä mainitun lainsäädännön mukaan välittömiä verkoja koskevia vapautuksia ja helpotuksia voidaan myöntää mm. yrityksille, jotka sijaitsevat erityisillä teollisuusalueilla tai jotka työllistävät paljon ihmisiä tai jotka toimivat tietyillä talouden sektoreilla. |
(257) |
Tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koituneena etuna pidetään normaalin veroprosentin mukaisesti maksettavan kokonaisveron määrää sen jälkeen, kun siitä on vähennetty määrä, joka maksettiin alennetun etuuskohteluun perustuvan veroprosentin tai kokonaan vapautetun veron mukaan. Tukena pidettävät määrät perustuvat tuoreimpiin vuotuisiin veroilmoituksiin. Tuki suhteutettiin yrityksen kokonaisliikevaihtoon ja ilmoitettiin prosentteina unioniin suuntautuvan viennin CIF-liikevaihdosta. |
(258) |
Tästä järjestelmästä saatu etu oli 0,11–0,36 prosenttia. |
3.3.6 Tuotujen raaka-aineiden tuontitullista vapauttaminen
(259) |
Molemmat vientiä harjoittavat tuottajat saivat vapautuksia tuotujen raaka-aineiden tullien maksamisesta tutkimusajanjaksolla. Vapautuksen perustana on tuonti- ja vientiveroa koskeva laki nro 45/2005/QH11, joka on pantu täytäntöön asetuksella nro 87/2010/ND-CP. Tarkastus- ja valvontajärjestelmää ja -menettelyjä koskevat säännöt annetaan yleiskirjeessä 194/2010TT. |
(260) |
Vietnamin viranomaiset ilmoittivat kyselylomakevastauksessaan käyttävänsä tullinpalautus-/suspendointijärjestelmää. Lainsäädännön mukaan vapautusta sovelletaan tuotuihin raaka-aineisiin, jotka käytetään vientituotteiden tuotantoon. Tullit voidaan palauttaa suhteessa siihen määrään, joka tuodusta raaka-aineesta käytetään vietävään lopputuotteeseen. |
(261) |
Kummankaan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan ei todettu tutkimusajanjaksolla saaneen taloudellista etua tästä järjestelmästä. Vaikka ne vapautettiin raaka-aineiden tuontitullin maksamisesta, tutkimusajanjaksolla ei havaittu liiallista tuontitullien palauttamista. Molempien yritysten tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynti oli suhteellisen vähäistä. Ne hankkivat lisäksi merkittävän osan pääraaka-aineista kotimaasta, koska määrät, jotka ne toivat vientituotteen tuotantoa varten, eivät riittäneet. |
(262) |
Edellä esitetyn perustella ei pidetty tarpeellisena päätelmien tekemistä siitä, onko ilmoitettu tullinpalautusjärjestelmä WTO:n sääntöjen ja perusasetuksen liitteessä II ja III olevien sääntöjen mukainen. |
(263) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Vietnamin viranomaiset tukivat tätä ohjelmaa koskevia komission päätelmiä. Ne halusivat kuitenkin myös tuoda esiin, että Vietnamin tullinpalautusjärjestelmä on täysin perusasetuksen liitteessä II ja III olevien sääntöjen mukainen huolimatta siitä, että tästä asiasta ei tehty päätelmiä. Komissio ottaa huomioon tämän Vietnamin viranomaisten kannan. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että vietnamilaisen vientiä harjoittavien tuottajien etuudet ovat vähimmäistasoa, komissio katsoo edelleen, että se ei pidä tarpeellisena tarkastella tässä tutkimuksessa, onko tullinpalautusjärjestelmä perusasetuksen liitteessä II ja III olevien sääntöjen mukainen (ks. 231–232 kappale). |
3.3.7 Tuotujen koneiden tuontitullista vapauttaminen
(264) |
Molemmat vientiä harjoittavat tuottajat saivat vapautuksia tuotujen koneiden tullien ja arvonlisäveron maksamisesta tutkimusajanjaksolla. Vapautuksen perustana on tuonti- ja vientiveroa koskeva laki nro 45/2005/QH11, joka on pantu täytäntöön asetuksella nro 87/2010/ND-CP. Tarkastus- ja valvontajärjestelmää ja -menettelyjä koskevat säännöt annetaan asetuksessa nro 154/2005/N-CP, yleiskirjeessä 194/2010TT ja yleiskirjeessä 117/2011. |
(265) |
Yrityksiä pyydettiin ilmoittamaan koneiden tuonnista kymmenen vuoden ajalta. Vaikka oli selvää, että yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat saivat etua järjestelmästä, tämä etu ei ollut huomattava. Tämä johtuu siitä, että yritysten koneiden tuonti ei ollut merkittävää suhteessa polyesterikatkokuitujen EU-myynnin liikevaihtoon. Mahdollisten etuuksien merkitystä myös vähentää se, että koneiden kustannukset jaksotettiin useille vuosille (yleensä 10 vuodelle), minkä vuoksi tutkimusajanjakson aikainen etuus pieneni vastaavasti. |
(266) |
Tästä järjestelmästä saatu etu oli 0,08–0,1 prosenttia. |
3.3.8 Tukien määrä
(267) |
Perusasetuksen säännösten mukaisten tukien määrä arvo-osuutena ilmaistuna on vietnamilaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta 0,6–2,31 prosenttia. Koko maata koskeva tukimarginaali on edellä esitettyjen kahden marginaalin painotettu keskiarvo eli 1,25 prosenttia. Edellä esitetyt tuet suhteutettiin yrityksen kokonaisliikevaihtoon ja ilmoitettiin prosentteina unioniin suuntautuvan viennin CIF-liikevaihdosta. |
(268) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että oli epäselvää, miten komissio laski tämän tukimarginaalin vaihteluvälin ja miksi komissio ei ollut ottanut huomioon korkeimpia marginaaleja, jotka olisivat olleet vähimmäistason yläpuolella. Kuten komissio selitti edeltävässä kappaleessa, yhteistyössä toimineiden vietnamilaisten vientiä harjoittavien tuottajien aggregoitujen tuet yhteensä (arvo-osuutena ilmaistuna) vaihtelevat 0,6 prosentista 2,31 prosenttiin. Kun lasketaan näiden marginaalien painotetut keskiarvot, maakohtaiseksi tukimarginaalin keskiarvoksi saadaan 1,25 prosenttia, joka on alle vähimmäistason. Tätä menetelmää käytetään aina maakohtaisen tukimarginaalin keskiarvon laskemiseksi perusasetuksen asiaa koskevien sääntöjen mukaisesti. |
3.3.9 Vietnamia koskevat päätelmät
(269) |
Koko maata koskeva tukiprosentti Vietnamin osalta on 1,25 prosenttia. Koska marginaali on vähimmäistasoa, voidaan päätellä, että tutkimus olisi päätettävä Vietnamista peräisin olevan tuonnin osalta perusasetuksen 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti. |
4. VAHINKO
4.1 UNIONIN TUOTANNONALAN JA UNIONIN TUOTANNON MÄÄRITELMÄ
(270) |
Samankaltaista tuotetta valmisti tutkimusajanjaksolla 18 unionin tuottajaa. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’. |
(271) |
Unionin kokonaistuotannoksi tutkimusajanjaksolla vahvistettiin noin 401 000 tonnia. Komissio vahvisti luvun unionin tuotannonalaa koskevien kaikkien käytettävissä olevien tietojen perusteella, kuten otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien tarkastetut tuotantoluvut ja valituksen tekijän toimittamat luvut. Kuten 10 kappaleessa todettiin, otokseen valittiin neljä unionin tuottajaa, joiden osuus samankaltaisen tuotteen unionin kokonaistuotannosta oli 54 prosenttia. |
4.2 UNIONIN KULUTUS
(272) |
Komissio vahvisti unionin kulutuksen unionin tuotannonalan unionin markkinoilla myymän määrän perusteella käyttämällä valituksen tekijän toimittamia tietoja ja kolmansista maista tulevaa tuontia koskevia Eurostatin tietoja. |
(273) |
Unionin kulutus kehittyi seuraavasti: Taulukko 2 Unionin kulutus (tonnia)
|
(274) |
Unionin kulutus oli huipussaan vuonna 2011, kun puuvillan hinnat kohosivat vuoden 2010 puuvillasadon vaikeuksien vuoksi. Polyesterikatkokuidun kysyntä puuvillaan korvaajana kasvoi tämän vuoksi mutta putosi taas seuraavana vuonna. Tutkimusajanjaksolla oli jälleen havaittavissa unionin kulutuksen 6 prosentin kasvu. |
4.3 TUONTI ASIANOMAISISTA MAISTA
4.3.1 Asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi
(275) |
Komissio tutki perusasetuksen 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti, olisiko asianomaisista maista peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuontia arvioitava kumulatiivisesti. |
(276) |
Kiinasta ja Vietnamista tulevan tuonnin tukimarginaalin vahvistettiin olevan alle perusasetuksen 8 artiklan 3 kohdan alakohdassa säädetyn vähimmäistason. |
(277) |
Sen vuoksi kumulatiivisuutta koskeva edellytykset eivät täyty, ja syy-yhteyttä koskeva analyysi koskee vain Intiasta tulevan tuonnin vaikutusta. |
4.3.2 Intiasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus
(278) |
Komissio vahvisti tuonnin määrän Eurostatin tietojen perusteella. Tuonnin markkinaosuus vahvistettiin suhteuttamalla Intiasta tulevan tuonnin määrä unionin kokonaiskulutukseen (jälkimmäinen määritettiin laskemalla yhteen unionin tuottajien kokonaismyynti ja polyesterikatkokuitujen kokonaistuonti unioniin). |
(279) |
Intiasta unioniin tuleva tuonti kehittyi seuraavasti: Taulukko 3 Tuontimäärä (tonnia) ja markkinaosuus
|
(280) |
Tuonti Intiasta pysyi melko vakaana, ja sen osuus unionin markkinoista oli 6–7,5 prosenttia tarkastelujaksolla. |
4.3.3 Intiasta tulevan tuonnin hinnat ja hinnan alittavuus
(281) |
Komissio määritti tuontihinnat Eurostatin tilastojen ja yhteistyössä toimineiden viejien tarkastettujen tietojen perusteella. Tuonnin hintojen alittavuus määritettiin yhteistyössä toimineiden viejien ja yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien tarkastettujen tietojen perusteella. |
(282) |
Intiasta unioniin tulevan tuonnin keskimääräinen hinta kehittyi seuraavasti: Taulukko 4 Tuontihinnat (euroa/tonni)
|
(283) |
Polyesterikatkokuidun hinnoissa havaittiin nousua vuonna 2011 eli aiemmin mainitun puuvillakriisin aikana. Hinnat laskivat seuraavina vuosina mutta pysyivät korkeammalla kuin vuonna 2010. Tutkimusajanjaksolla polyesterikatkokuidun hinta oli 18 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2010. |
(284) |
Komissio määritti hinnan alittavuuden tutkimusajanjaksolla vertaamalla otokseen valituilta yhteistyössä toimineilta intialaisilta tuottajilta tulevan tuonnin tuotekohtaista painotettua keskimääräistä hintaa, joka veloitettiin ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionissa ja jota oikaistiin asianmukaisesti tullien ja tuonin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi, sekä otokseen valittujen unionin tuottajien saman tuotelajin painoettua keskimääräistä myyntihintaa, joka veloitettiin etuyhteydettömiltä asiakkailta unionin markkinoilla ja joka on oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle. |
(285) |
Hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, vertailtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjakson aikana. Tulos osoitti Intiasta unionin markkinoille tulevan tuonnin painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden marginaalin olevan 4,1–43,7 prosenttia. |
4.4 UNIONIN TUOTANNONALAN TALOUDELLINEN TILANNE
4.4.1 Yleisiä huomioita
(286) |
Tutkittaessa tuetun tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla. |
(287) |
Kuten 10 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalan mahdollisesti kärsimän vahingon määrittämiseen käytettiin otantamenetelmää. |
(288) |
Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit valitukseen sisältyvien tietojen, valituksen tekijän menettelyn aikana toimittamien lisätietojen sekä Eurostatin tietojen perusteella. Tiedot koskivat kaikkia unionin tuottajia. Mikrotaloudelliset indikaattorit komissio arvioi otokseen valittujen unionin tuottajien kyselyvastauksissa olevien tarkastettujen tietojen perusteella. Molempien tietojen todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta. |
(289) |
Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys ja tuottavuus. |
(290) |
Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti. |
4.4.2 Makrotaloudelliset indikaattorit
4.4.2.1 Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste
(291) |
Unionin tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste yhteensä kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti: Taulukko 5 Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste
|
(292) |
Tuotantomäärä kasvoi 11 prosenttia tarkastelujaksolla. Kasvu tapahtui pelkästään tutkimusajanjakson aikana (joka kattaa tarkastelujakson viimeisimmät 12 kuukautta). Tarkastelujakson sen osan aikana, joka edelsi tutkimusajanjaksoa (eli vuosina 2011 ja 2012), unionin tuotannonalan tuotantomäärä väheni tai pysyi samana. |
(293) |
Tuotantokapasiteetti oli laskusuuntainen ja väheni 5 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Kun otetaan huomioon tuotantomäärän kasvusuuntaus (ks. 292 kappale), kapasiteetin käyttöaste kasvoi 17 prosenttia. On kuitenkin syytä huomata, että kapasiteetin käyttöaste vuonna 2010, jota käytetään perustana suuntausten arviointiin, oli alhainen polyesterikatkokuitujen kaltaiselle pääomavaltaiselle tuotannonalalle, ja tutkimusajanjaksolla kapasiteetin käyttöaste oli 85,9 prosenttia. |
4.4.2.2 Myyntimäärä ja markkinaosuus
(294) |
Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti: Taulukko 6 Myyntimäärä ja markkinaosuus
|
(295) |
Myyntimäärä unionin markkinoilla väheni vuosina 2011 ja 2012 mutta elpyi hieman tutkimusajanjaksolla. Vuonna 2010 myytyihin määriin nähden pudotusta oli kuitenkin 6 prosenttia. |
(296) |
Unionin tuotannonalan markkinaosuus supistui merkittävästi koko tarkastelujakson ajan. Suurin pudotus markkinaosuudessa tapahtui vuonna 2011, mutta laskeva suuntaus jatkui vuonna 2012 ja tutkimusajanjaksolla niin, että markkinaosuus putosi tarkastelujaksolla yhteensä 11 prosenttia. |
4.4.2.3 Kasvu
(297) |
Tarkastelujaksolla tapahtuneesta unionin kulutuksen hienoisesta kasvusta (6 %) ja unionin tuottajien tuotantomäärän kasvusta (11 %) huolimatta unionin tuottajien myynti väheni 6 prosenttia. |
4.4.2.4 Työllisyys ja tuottavuus
(298) |
Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti: Taulukko 7 Työllisyys ja tuottavuus
|
(299) |
Työntekijöiden määrä lisääntyi vakaasti tarkastelujakson aikana yhteensä 6 prosenttia rinnakkain tuotannon kasvun kanssa (ks. 292 kappale). |
(300) |
Tuottavuus väheni vuosina 2011 ja 2012, kun työntekijöiden lukumäärä kasvoi vaikka tuotantomäärät pysyivät samalla tasolla. Kaiken kaikkiaan tuottavuus kasvoi tarkastelujaksolla 4 prosenttia. |
4.4.3 Mikrotaloudelliset indikaattorit
4.4.3.1 Hinnat ja niihin vaikuttavat tekijät
(301) |
Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti: Taulukko 8 Myyntihinnat unionissa
|
(302) |
Suurin myyntihintojen kohoaminen unionissa tapahtui vuonna 2011, kun polyesterikatkokuituja myytiin 25 prosenttia korkeammilla hinnoilla vuoden 2010 keskimääräisiin myyntihintoihin verrattuna. Tämä oli seurausta vuoden 2011 puuvillakriisistä, jolloin puuvillaa korvaavien polyesterikatkokuitujen kysyntä lisääntyi, koska puuvillan saanti oli heikkoa vuoden 2010 epätyydyttävän sadon vuoksi. Myyntihinnat unionissa nousivat kaiken kaikkiaan 16 prosenttia tarkastelujakson aikana. |
(303) |
Yksikkökohtaiset tuotantokustannukset kohosivat myös tarkastelujaksolla; suurinta nousu oli vuonna 2011 (15 %) polttoaineen, joka on merkittävä kustannustekijä, hintojen nousun vuoksi. Yksikkökohtaisten tuotantokustannusten nousu oli yhteensä 6 prosenttia tarkastelujaksolla. |
4.4.3.2 Työvoimakustannukset
(304) |
Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti: Taulukko 9 Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti
|
(305) |
Työntekijäkohtaiset keskimääräiset työvoimakustannukset putosivat ensin vuonna 2011 ja sitten kohosivat hieman seuraavina vuosina. Tarkastelujaksolla nousua oli 3 prosenttia. |
4.4.3.3 Omaisuusluettelot
(306) |
Otokseen valittujen unionin tuottajien varastojen tasot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti: Taulukko 10 Varastot
|
(307) |
Loppuvarastot kasvoivat vuotta 2012 lukuun ottamatta niin, että kasvua oli kaiken kaikkiaan 21 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Tämä vastaa tuotantomäärän kasvua (yhteensä 11 prosenttia), kun taas myyntimäärä väheni tarkastelujaksolla (yhteensä 6 prosenttia). Nämä suuntaukset näkyivät myös loppuvarastoissa (prosenttia tuotannosta). |
4.4.3.4 Kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti
(308) |
Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja sijoitetun pääoman tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti: Taulukko 11 Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto
|
(309) |
Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Kannattavuuden marginaalit vaihtelivat tarkastelujaksolla. Kannattavuus parani kaiken kaikkiaan, kun unionin tuotannonala siirtyi merkittävästi tappiollisesti tilanteesta vuonna 2010 kannattavuusrajalle tutkimusajanjaksolla. |
(310) |
Nettokassavirta on unionin tuottajien kyky rahoittaa itse toimintaansa. Nettokassavirran suuntaus kehittyi positiivisesti tarkastelujaksolla. |
(311) |
Investoinnit olivat huipussaan vuonna 2011, jolloin kasvua vuonna 2010 tehtyihin investointeihin verrattuna oli 46 prosenttia, mutta tämän jälkeen suuntaus oli laskeva. Investoinnit vähenivät 21 prosenttia tarkastelujaksolla. |
(312) |
Sijoitetun pääoman tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Se kehittyi positiivisesti tarkastelujaksolla. |
(313) |
Yksikään otokseen valituista unionin tuottajista ei ilmoittanut, että sillä olisi ollut vaikeuksia saada pääomaa tarkastelujaksolla. |
4.4.4 Vahinkoa koskevat päätelmät
(314) |
Tuonti Intiasta pysyi vakaana (sen osuus unionin markkinoista oli 6–7 prosenttia tarkastelujaksolla). Hintojen alittavuus oli merkittävää (jopa 43,7 prosenttia). |
(315) |
Useimmat vahinkoindikaattorit paranivat. Unionin tuottajien kannattavuus kohosi lähes 6 prosenttiyksikköä, mutta keskimääräinen voittomarginaali oli edelleen epätyydyttävällä 0,3 prosentin kannattavuusrajalla tutkimusajanjaksolla. Kapasiteetin käyttöaste kasvoi 74 prosentista 86 prosenttiin. Tämä oli kuitenkin tulosta unioni tuotantomäärien kasvusta ja unionin kapasiteetin pienenemisestä. Keskimääräiset myyntihinnat unionissa olivat huipussaan vuonna 2011 puuvillan ja polttoaineen hintojen jyrkän kohoamisen vuoksi. Unionin keskimääräiset myyntihinnat kasvoivat 16 prosenttia tarkasteluajanjakson aikana. Investointien tuotto ja kassavirta kehittyivät myönteisesti. Myös työllisyys kasvoi tarkastelujaksolla. Elpymisen merkkejä oli siis havaittavissa edelleenkin vahingollisessa tilanteessa. |
(316) |
Seuraavat vahinkoindikaattorit kehittyivät negatiivisesti tarkastelujaksolla: unionin tuottajien markkinaosuus putosi 45,3 prosentista 40,2 prosenttiin, kun unionin myyntimäärä väheni 6 prosenttia. Investointien taso putosi yleisesti vuotta 2011 lukuun ottamatta. Kapasiteetti pieneni 5 prosenttia tarkastelujaksolla, kuten 293 kappaleessa todetaan. |
(317) |
Unionin tuotannonalan tilannetta voidaan edelleen pitää vahingollisena, vaikkakin se selvästi parani viime vuosina. Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa. |
(318) |
Päätelmistä esittämissään huomautuksissa valituksen tekijä totesi, että sen mielestä Intian vakaa markkinaosuus unionin markkinoilla oli tulosta merkittävästä tuesta. Komissio havaitsikin tasoitustoimenpiteet mahdollistavia tukia (ks. 229 kappale), mutta syy-yhteyttä niiden ja unionin tuotannonalan vahingollisen tilanteen välillä ei voitu vahvistaa (ks. 319–323 kappale). |
5. SYY-YHTEYS
(319) |
Perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdan mukaisesti komissio tutki, oliko Intiasta tullut tuettu tuonti aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Perusasetuksen 8 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio tutki myös, olisivatko muut tiedossa olleet tekijät voineet samaan aikaan aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio varmisti, ettei mitään muiden tekijöiden kuin Intiasta tulleen tuetun tuonnin aiheuttamaa mahdollista vahinkoa pidetä tuetusta tuonnista johtuvana. Tällaisia tekijöitä ovat tuonti muista kolmansista maista, unionin tuotannonalan vientitoiminta ja kulutus. |
5.1 TUETUN TUONNIN VAIKUTUKSET
(320) |
Kun otetaan huomioon havainnot vähimmäistason tuesta Kiinan ja Vietnamin osalta (ks. 76 ja 231 kappale), kumuloinnin edellytykset eivät täyty. Syy-yhteyttä koskevassa analyysissä käsitellään sen vuoksi vain Intiasta tulevan tuonnin vaikutusta. |
(321) |
Unionin tuotannonalan markkinaosuus supistui tarkastelujaksolla 45,3 prosentista 40,2 prosenttiin, ja Intiasta tulevan tuonnin markkinaosuus pysytteli kohtalaisen vakaana 6–7 prosentissa. Kulutus kasvoi tarkastelujaksolla 6 prosenttia. Unionin tuotannonala ei siis kyennyt saamaan etua tästä kasvusta markkinaosuudella tarkasteltuna, mutta tämä ei todennäköisesti johdu Intian markkinaosuudesta, joka pysyi vakaana. |
(322) |
Intiasta tulevan polyesterikatkokuidun keskimääräiset hinnat Eurostatin mukaan olivat alemmat kuin useimmista muista maista tulevan polyesterikatkokuidun keskimääräiset hinnat, mutta on syytä huomata, että laadussa ja tuotelajeissa on suuria eroja. Tarkat tuotelajikohtaiset vertailut osoittivat, että Intiasta tulevan tuonnin hintojen alittavuus oli merkittävä. |
(323) |
Hinnan merkittävästä alittavuudesta huolimatta ei voida päätellä, että Intiasta tuleva tuonti olisi vahingon syynä. Unionin tuotannonalan markkinaosuuden supistumista (– 5,1 prosenttiyksikköä) ei voida pitää Intiasta tulevan tuonnin määrän aiheuttamana, koska tämän tuonnin markkinaosuus pysyi melko vakaana (vain 0,7 prosenttiyksikön kasvu tarkastelujaksolla). Lisäksi Intiasta peräisin olevan tuonnin keskimääräiset hinnat nousivat 18 prosenttia tarkastelujaksona. Intiasta tulevan tuonnin hinnat eivät vaikuta aiheuttaneen hintojen laskua, koska unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne, joka tosin oli edelleen vahingollinen tutkimusajanjaksolla, on kohentunut huomattavasti tarkastelujakson aikana. |
5.2 MUIDEN TEKIJÖIDEN VAIKUTUKSET
5.2.1 Kolmansista maista tuleva tuonti
(324) |
Kolmansista maista tulevan tuonnin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti: Taulukko 12 Tuonti kolmansista maista
|
(325) |
Eniten tuontia (181 540 tonnia, jonka markkinaosuus oli 20,4 prosenttia tutkimusajanjaksolla) tuli Korean tasavallasta, jonka markkinaosuus kasvoi 4,9 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla. Toiseksi eniten vientiä unioniin oli Taiwanilla. Vaikka tuonti Taiwanista väheni tarkastelujaksolla (– 4,1 prosenttiyksikköä), Taiwanin markkinaosuus oli silti edelleen 10,4 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Neljänneksi suurin viejä (kolmanneksi suurimman Intian jälkeen) on Kiina, jonka markkinaosuus kasvoi 4,4 prosenttiyksikköä niin, että se oli 5 prosenttia. Muista kolmansista maista tuleva tuontia on vähäisempää kuin tuonti Intiasta, mutta polyesterikatkokuituja tuodaan merkittäviä määriä myös Turkista, Vietnamista, Indonesiasta ja Thaimaasta (näillä kaikilla neljällä on suhteellisen vakaa markkinaosuus). Turkista, Vietnamista, Indonesiasta ja Thaimaasta tulevan tuonnin markkinaosuus yhteensä on noin 12 prosenttia (12,4 % tutkimusajanjaksolla). |
(326) |
Tuonnin lisääntyminen erityisesti Korean tasavallasta on syytä panna merkille. Koreasta tulevan tuonnin määrä tutkimusajanjaksolla oli kolminkertainen Intiasta tulevaan tuontiin nähden. Se lisääntyi 40 prosenttia tarkastelujaksolla, ja sen markkinaosuus kasvoi 4,9 prosenttiyksikköä 20,4 prosenttiin. Myös tuonti Kiinasta kasvoi voimakkaasti eli yli 700 prosenttia määrän ja 4,4 prosenttiyksikköä markkinaosuuden perusteella. Kiinasta tuleva tuonti myös alitti merkittävästi unionin tuotannonalan hinnat. |
(327) |
Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että jos unionin tuotannonalan vahingollinen tilanne johtuu tuonnista, syynä on pikemminkin muista maista kuin Intiasta tuleva tuonti. |
(328) |
Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä huomautti, että komissio ei tutkinut tarkemmin Kiinan ja Vietnamin vientihintoja. On muistettava, että sekä Kiinan että Vietnamin osalta havaittiin tukien olevan vähimmäistasoa. Sen vuoksi komissio arvioi näiden kahden maan vientihintoja syy-yhteyttä koskevassa analyysissä, jossa käsiteltiin muiden tekijöiden vaikutusta, eikä tehnyt kumulatiivista arviota menettelyn piiriin kuuluvien kolmen maan tuonnista, koska Kiinan ja Vietnamin osalta havaitut tuet olivat vähimmäistasoa (ks. 275–277 kappale). |
(329) |
Valituksen tekijä esitti huomautuksia Koreasta tulevan tuonnin keskimääräisestä hinnasta sekä sen määrän (hienoisesta) kasvusta vuosien 2011 ja 2012 välillä. Kun otetaan huomioon Koreasta tulevan tuonnin sekä määrän että markkinaosuuden kasvu tarkastelujaksolla ja sen hinnat, jotka ovat alemmat kuin unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat, komissio katsoo edelleen, että Koreasta tuleva tuonti on merkityksellinen muu tekijä syy-yhteyttä koskevassa analyysissä. |
(330) |
Valituksen tekijä viittasi myös menettelyssä alun perin osallisina olleiden kolmen maan sekä Korean ja Taiwanin keskimääräisiin vientihintoihin tammikuusta heinäkuuhun 2014. Tarkastelujakso on kuitenkin vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson päättymisen välinen jakso. Näin ollen huomautusta ei oteta huomioon. |
5.2.2 Unionin tuotannonalan vientitoiminta
(331) |
Unionin tuotannonalan viennin määrä ja keskimääräinen arvo kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti: Taulukko 13 Unionin tuottajien vientitoiminta
|
(332) |
Unionin tuotannonala myy EU:n ulkopuolelle lähinnä erikoistuotteita, mikä selittää näillä markkinoilla havaittua korkeaa keskimääräistä myyntihintaa. |
(333) |
Otokseen valittujen unionin tuottajien vientimäärät kasvoivat lähes 30 prosenttia tarkastelujaksolla ja huippu koettiin vuonna 2012. Keskimääräiset myyntihinnat kohosivat vuonna 2011 ja pysyivät sitten vakaalla tasolla tutkimusajanjaksolle asti. |
(334) |
Otokseen valittujen unionin tuottajien hyvästä vientituloksesta huolimatta absoluuttiset vientimäärät olivat suhteellisen pieniä verrattuna unionissa myytyihin määriin. Tämän viennin vaikutus ei näin ollen riittänyt kompensoimaan vaikeaa ja vahingollista tilannetta unionin kotimarkkinoilla. |
5.2.3 Kulutus
(335) |
Polyesterikatkokuidun unionin markkinat olivat 838 397 tonnia vuonna 2010 ja tutkimusajanjaksolla 890 992 tonnia. Tämä merkitsee markkinoiden kasvua 6 prosenttia tarkastelujaksolla. Toisin sanoen kysynnässä ei tapahtunut sellaista vähenemistä, joka olisi voinut vaikuttaa unionin tuotannonalan vahingolliseen tilanteeseen. |
5.2.4 Talouskriisi
(336) |
Eräs käyttäjien järjestö, yhden asianomaisen maan kauppakamari ja eräs viranomaistaho toivat esiin, että vahinko aiheutui talouskriisistä. Väite ei pidä paikkaansa, koska polyesterikatkokuidun unionin markkinat kasvoivat 6 prosenttia ja myös keskimääräiset hinnat kohosivat 16 prosenttia. |
(337) |
Kauppakamari huomautti vielä, että talouskriisin vuoksi erikoispolyesterikatkokuidun kysyntä laski, kun taas peruspolyesterikatkokuidun kysyntä kasvoi. On syytä muistaa, että erikois- ja peruspolyesterikatkokuidulla on samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja käytännössä samat käyttötarkoitukset. On totta, että kaikki tuotelajit eivät ole keskenään vaihdettavissa, mutta aiemmissa tutkimuksissa ja tässä tutkimuksessa vahvistettiin, että eri tuotelajit ovat ainakin osittain vaihdettavissa keskenään ja niiden käyttötavat ovat päällekkäisiä. Tämän vuoksi väite hylättiin. |
5.2.5 Korkea kapasiteetin käyttöaste
(338) |
Yksi viranomaistaho totesi, että tuettu tuonti ei voinut aiheuttaa markkinaosuuden menetyksenä ilmaistua vahinkoa, kun otetaan huomioon unionin tuotannonalan korkea kapasiteetin käyttöaste. Unionin tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste tosiaan kasvoi tarkastelujaksolla, mutta se ei missään vaiheessa tullut lähelle käytettävissä olevan kapasiteetin rajoja. Ollessa korkeimmillaan tutkimusajanjakson aikana kapasiteetin käyttöaste oli 85,9 prosenttia. Tämä jättää vielä runsaasti marginaalia tuotannon lisäämiseksi. Koska unionin tuottajien myyntimäärät unionissa eivät kuitenkaan seuranneet kulutuksen kasvua, markkinaosuuden menetystä pidetään edelleen yhtenä indikaattorina unionin tuotannonalan vahingollisessa tilanteessa. |
5.3 SYY-YHTEYTTÄ KOSKEVAT PÄÄTELMÄT
(339) |
Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että ei ole mahdollista vahvistaa syy-yhteyttä unionin tuotannonalan vahingollisen tilanteen ja Intiasta tulevan tuetun tuonnin välille. Päätelmä perustuu ensinnäkin Intiasta tulevan tuonnin melko vähäiseen määrään ja vain hieman kasvaneeseen markkinaosuuteen (6,1 %:sta 6,8 %:iin) verrattuna paljon korkeampaan mutta merkittävästi pienentyneeseen unionin tuotannonalan markkinaosuuteen (45,3 %:sta 40,2 %:iin). Toiseksi, tietyistä muista maista (Korea, Taiwan, Kiina) tuleva tuonti on ollut määrältään suurempaa ja/tai kasvanut voimakkaammin, ja näin ollen jos unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon syynä on tuonti, kyseessä on edellä mainituista maista eikä Intiasta tuleva tuonti (ks. 325–327 kappale). |
(340) |
Tästä syystä ei voitu todeta perusasetuksen 8 artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitettua syy-yhteyttä Intiasta tulevan tuetun tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä. |
6. PÄÄTELMÄT
(341) |
Koska Kiinan kansantasavallan ja Vietnamin osalta tuen havaittiin olevan vähimmäistasoa ja koska Intiasta peräisin olevan tuonnin osalta vahingon ja tuen välillä ei havaittu syy-yhteyttä, menettely olisi päätettävä. |
(342) |
Perusasetuksen 25 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:
1 artikla
Päätetään CN-koodiin 5503 20 00 kuuluvien Kiinan kansantasavallasta, Intiasta ja Vietnamista peräisin olevien karstaamattomien, kampaamattomien tai muuten kehruuta varten käsittelemättömien polyesteriä olevien synteettikatkokuitujen tuontia koskeva tukien vastainen menettely.
2 artikla
Tämä päätös tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tehty Brysselissä 16 päivänä joulukuuta 2014.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
Jean-Claude JUNCKER
(1) EUVL L 188, 18.7.2009, s. 93.
(2) Ilmoitus Kiinan kansantasavallasta, Intiasta ja Vietnamista peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuontia koskevan tukien vastaisen menettelyn vireillepanosta (EUVL C 372, 19.12.2013, s. 31).
(3) Perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan soveltamista varten maata pidetään kehittyvänä maana, jos se sisältyy yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 kumoamisesta 25 päivänä lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 978/2012 liitteessä II olevaan luetteloon (EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1).
(4) Ks. alaviite 3.
(5) Bank for Agriculture and Rural Development, Vietnam Foreign Commercial Bank, Industrial and Commercial Bank, Bank for Investment and Development of Vietnam ja Mekong Housing Bank.
(6) Asetuksen nro 69/2007/ ND-CP 4 §.
(7) Pääministerin päätös nro 443/QD-TTf, 4 päivänä huhtikuuta 2009, 2, 3 ja 4(a) §.
(8) Esim. yleiskirje nro 102013/TT-NHNN, 1.2 (b), (c) ja (d) §,