SlideShare a Scribd company logo
Full download textbook at textbookfull.com
Quick Boot A Guide for Embedded Firmware
Developers 2nd Edition Pete Dice
https://textbookfull.com/product/quick-boot-a-
guide-for-embedded-firmware-developers-2nd-
edition-pete-dice/
Download more textbook from https://textbookfull.com
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Quick Boot A Guide for Embedded Firmware Developers 2nd
Edition TEXT searchable Pete Dice
https://textbookfull.com/product/quick-boot-a-guide-for-embedded-
firmware-developers-2nd-edition-text-searchable-pete-dice/
Spring Quick Reference Guide: A Pocket Handbook for
Spring Framework, Spring Boot, and More Adam L. Davis
https://textbookfull.com/product/spring-quick-reference-guide-a-
pocket-handbook-for-spring-framework-spring-boot-and-more-adam-l-
davis/
Nuclear medicine technology procedures and quick
reference Third Edition Pete Shackett
https://textbookfull.com/product/nuclear-medicine-technology-
procedures-and-quick-reference-third-edition-pete-shackett/
Beginning PowerShell for SharePoint 2016: A Guide for
Administrators, Developers, and DevOps Engineers 2nd
Edition Nikolas Charlebois-Laprade
https://textbookfull.com/product/beginning-powershell-for-
sharepoint-2016-a-guide-for-administrators-developers-and-devops-
engineers-2nd-edition-nikolas-charlebois-laprade/
Programming Persistent Memory: A Comprehensive Guide
For Developers 1st Edition Steve Scargall
https://textbookfull.com/product/programming-persistent-memory-a-
comprehensive-guide-for-developers-1st-edition-steve-scargall/
Quick Reference Guide to Pediatric Care 2nd Edition
Deepak M. Kamat
https://textbookfull.com/product/quick-reference-guide-to-
pediatric-care-2nd-edition-deepak-m-kamat/
The Dice of Kutil Dharma 2nd Edition Sanjay Dixit
https://textbookfull.com/product/the-dice-of-kutil-dharma-2nd-
edition-sanjay-dixit/
Building Generative AI Powered Apps A Hands on Guide
for Developers 1st Edition Kansal
https://textbookfull.com/product/building-generative-ai-powered-
apps-a-hands-on-guide-for-developers-1st-edition-kansal/
Therapies for Nail Disorders: A Quick Guide to Best
Practice Nilton Di Chiacchio
https://textbookfull.com/product/therapies-for-nail-disorders-a-
quick-guide-to-best-practice-nilton-di-chiacchio/
Full Download Quick Boot A Guide for Embedded Firmware Developers 2nd Edition Pete Dice PDF DOCX
Full Download Quick Boot A Guide for Embedded Firmware Developers 2nd Edition Pete Dice PDF DOCX
Pete Dice
Quick Boot
Full Download Quick Boot A Guide for Embedded Firmware Developers 2nd Edition Pete Dice PDF DOCX
ISBN 978-1-5015-1538-5
e-ISBN (PDF) 978-1-5015-0681-9
e-ISBN (EPUB) 978-1-5015-0672-7
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A CIP catalog record for this book has been applied for at the Library of
Congress.
Bibliographic information published by the Deutsche Nationalbibliothek
The Deutsche Nationalbibliothek lists this publication in the Deutsche
Nationalbibliografie; detailed bibliographic data are available on the Internet
at http://dnb.dnb.de.
© 2018 Pete Dice
Published by Walter de Gruyter Inc., Boston/Berlin
www.degruyter.com
Acknowledgments
The studies, data, results, and guidelines compiled in the book are the result
of many talented engineers at Intel who have a strong passion for BIOS and
firmware. The contributions they have made and the time they have spent,
much of it outside their normal duties, deserve to be acknowledged.
For significant contributions to this book for analyses, cases studies, and
written content, I’d like to thank these talented engineers:
–Jim Pelner—who crafted the original white paper that echoes the main
themes of this book and for contributing to several chapters early
on.
–Jaben Carsey—who wrote the shell chapter in the book above and
beyond his many contributions to the UEFI shells in general.
–Sam Fleming—who created Appendix A and has been one of my
mentors in BIOS from the beginning.
–Mike Rothman, Anton Cheng, Linda Weyhing, Rob Gough, Siddharth
Shah, and Chee Keong Sim—for their exquisite multiyear
collaboration around the fast boot concept and multiple case studies
over the year.
–BIOS vendor Insyde Software for donating feedback and volunteering
for the foreword.
Thanks to my program manager, Stuart Douglas, for getting me through the
writing phase and then on to the finish line (are we there yet?).
Reviewer comments and suggestions were extremely valuable for both
editions of this work. I deeply appreciate those who took the time to provide
indispensable feedback, including Drew Jensen, Mark Doran, Jeff Griffen,
John Mitkowski, and Dong Wei and at my publisher, Jeff Pepper, Megan
Lester, Mark Watanabe and Angie MacAllister for her work on fixing the art
and tables.
I would also like to acknowledge my peers in the BIOS/FW engineering
and architecture teams within the computer industry for their drive to make
this technology an ever more valuable (and less obtrusive) part of people’s
everyday lives. Lastly, I want to thank my wife, Anita, for her patience and
everything she’s done to allow me time to complete this.
Contents
Chapter 1: System Firmware’s Missing Link
Start by Gathering Data
Initialization Roles and Responsibilities
System Firmware
OS Loader
Operating System
Legacy BIOS Interface, UEFI, and the Conversion
Tiano Benefits
Previous UEFI Challenges
Persistence of Change
The Next Generation
Commercial BIOS Business
Award
General Software
Phoenix Technologies Limited
American Megatrends Inc.
Insyde Software
ByoSoft
Value of BIOS
Proprietary Solutions
Making a Decision on Boot Firmware
Consider Using a BIOS Vendor
Consider Open-Source Alternatives
Consider Creating Something from Scratch
Consider a Native Boot Loader for Intel ® Architecture
Just Add Silicon Initialization
Summary
Chapter 2: Intel Architecture Basics
The Big Blocks of Intel Architecture
The CPU
The Front Side Bus
The North Bridge, PCIset, AGPset, MCH, Uncore, System Agent
The Transparent Link (Hublink, DMI, ESI)
The South Bridge, Also Known as the PIIX, I/O Controller Hub (ICH),
I/O Hub (IOH), Enterprise South Bridge (ESB), and Platform
Controller Hub (PCH)
Data Movement Is Fundamental
It’s a Multiprocessing System Architecture
The Memory Map
I/O Address Range
The Operating System
Summary
Chapter 3: System Firmware Terms and Concepts
Typical PC/Intel® Architecture Overview
Memory Types
Processor Cache
System Memory
Complementary Metal-Oxide Semiconductor (CMOS)
System BIOS Flash Memory (NVRAM, FWH, or SPI)
Real-Time Clock (RTC)
System Memory Map
Legacy Address Range
Main Memory Address Range
PCI Memory Address Range
Splash Screen
Status and Error Messages
Display Messages
Beep Codes
POST Codes
Master Boot Record
GUID Partition Table
Real Mode
Protected Mode
Logical Addressing
Flat Protected Mode
Reset Vector
Programmable Interrupt Controller
Advanced Programmable Interrupt Controller
The I/OxAPIC
The Local APIC
Summary
Chapter 4: Silicon-Specific Initialization
Listen to the Designer, Then Experiment, and Fix It
Chipsets
Processors
Basic Types of Initialization
Simple Bits
Standard Algorithms, Minding the Ps and Qs
Custom Algorithms: It’s All About Me
Option ROMs
Summary
Chapter 5: Industry Standard Initialization
PCI
PCI Device Enumeration
PCI BIOS
PCI IRQ Routing with ACPI Methods
PCI Recommendation
PCI Power Management
USB Enumeration and Initialization
PCI Enumeration and Initialization of USB Controllers
USB Wake from ACPI Sx (S3, S4, S5 to S0)
USB Enumeration
SATA
SATA Controller Initialization
Setting the SATA Controller Mode
Enabling SATA Ports
Setting the Programming Interface
Initializing Registers in AHCI Memory-Mapped Space
RAID Mode Initialization
Additional Programming Requirements During SATA Initialization
External SATA Programming
Compliance with Industry Specifications
Advanced Configuration and Power Interface (ACPI)
ACPI Tables
ACPI Namespace
Summary
Chapter 6: System Firmware Debug Techniques
Host/Target Debugging Techniques
Hardware Capabilities
POST Codes
Audio (Beep) Codes
Serial Port
In-Target Probe (ITP), a Form of JTAG Port
Software Debug Methods
Console Input/Output
Abstraction
Disable Optimization
Where Am I in the Firmware?
When Hardware Isn’t Stable, Where Do I Start?
Debugging Other People’s Code
Debugging PCI Option ROMs or Binary Libraries
Debugging Library Code (No Source)
Debugging Beyond Firmware
Real Mode Interrupts
System Management Mode
Industry Specifications
Pitfalls
Summary
Chapter 7: Shells and Native Applications
Pre-OS Shells
UEFI Shell Application
EFI/UEFI Script File
Different Features between Script and App
Customizing the UEFI Shell
Where to Get Shells
GUIs and the UEFI Shell
Remote Control of the UEFI Shell
Debugging Drivers and Applications in the EFI and UEFI Shells
The End for the Shell
Summary
Chapter 8: Loading an Operating System
The Boot Path
The Bus
The Device
The Partition Table
The File System
Booting via the Legacy OS Interface
Master Boot Record
Loading the Legacy OS Loader
Legacy BIOS to OS Handoff Requirements
Booting via the EFI Interface
Default EFI Boot Behavior
Direct Execution of a Linux Kernel
UEFI Runtime Services
Neither Option
Summary
Chapter 9: The Intel ® Architecture Boot Flow
Hardware Power Sequences (The Pre-Pre-Boot)
Nonhost-Based Subsystem Startup
Starting at the Host Reset Vector
Mode Selection
Early Initialization
Single-Threaded Operation
Simple Device Initialization
Memory Configuration
Post-Memory
Shadowing
Exit from No-Eviction Mode and Transfer to DRAM
Transfer to DRAM
Memory Transaction Redirection
Application Processor (AP) Initialization
Advanced Initialization
General Purpose I/O (GPIO) Configuration
Interrupt Controllers
Interrupt Vector Table (IVT)
Interrupt Descriptor Table (IDT)
Timers
Memory Caching Control
Serial Ports
Clock and Overclock Programming
PCI Device Enumeration
Graphics Initialization
Input Devices
USB Initialization
SATA Initialization
SATA Controller Initialization
Memory Map
Region Types
Region Locations
Loading the OS
Summary
Chapter 10: Bootstrapping Embedded
Optimization Using BIOS and Bootloaders
Platform Policy (What Is It and Why Is It Here?)
Case Study Summaries
Example 1
Example 2
Example 1 Details
What Are the Design Goals?
What Are the Supported Target Operating Systems?
Do We Have to Support Legacy Operating Systems?
Do We Have to Support Legacy Option ROMs?
Are We Required to Display an OEM Splash Screen?
What Type of Boot Media Is Supported?
What Is the BIOS Recovery/Update Strategy?
When Processing Things Early
Is There a Need for Pre-OS User Interaction?
A Note of Caution
Additional Details
Example 2 Details
Turn Off Debugging
Decrease Flash Size
Caching of PEI Phase
Intel SpeedStep® Technology Enabled Early
BDS Phase Optimization
Platform Memory Speed
Remove PS/2 Keyboard/Mouse
Remove BIOS Setup
Remove Video Option ROM
Remove BIOS USB Support
Divide Long Lead Pieces into Functional Blocks and Distribute Across
the Boot Flow
Summary
Chapter 11: Intel’s Fast Boot Technology
The Human Factor
Responsiveness
The (Green) Machine Factor
Boot Time Analysis
First Boot versus Next Boot Concept
Boot Mode UEFI Configuration Setting
Fallback Mechanisms
Baseline Assumptions for Enabling Intel Fast Boot
Intel Fast Boot Timing Results
Summary
Chapter 12: Collaborative Roles in Quick Boot
Power Hardware Role
Power Sequencing
Power Supply Specification
Flash Subsystem
High Speed SPI Bus for Flash
Flash Component Accesses
SPI Prefetch and Buffer
SPI Flash Reads and Writes
Slow Interface and Device Access
DMI Optimizations
Processor Optimizations
CPU Turbo Enabling
Streamline CPU Reset and Initial CPU Microcode Update
Efficient APs Initialization
Caching Code and Data
Main Memory Subsystem
Memory Configuration Complexity
Fast and Safe Memory Initialization
Hardware-Based Memory Clearing
Efficient Memory Operations Instruction Usage
SMBus Optimizations (Which Applies to Memory Init)
Minimize BIOS Shadowing Size, Dual DXE Paths for Fast Path versus
Full Boot
PCIe Port Disable Algorithm
Manageability Engine
Eliminating MEBx
Reducing Manageability Engine and BIOS Interactions
Graphics Subsystem
Graphics Device Selection
Graphics Output Protocol (GOP) Support for CSM-Free Operating
Systems
Panel Specification
Start Panel Power Early
Storage Subsystems
Spinning Media
Utilizing Nonblocking Storage I/O
Early SATA COMRESETs: Drive Spin-Up
CSM-Free Intel® Raid Storage Technology (Intel RST) UEFI Driver
Minimizing USB Latency
Power Management
Minimizing Active State Power Management Impact
Security
Intel® Trusted Execution Technology (Intel TXT)
TPM Present Detect and Early Start
Operating System Interactions
Compatibility Segment Module and Legacy Option ROMs
OS Loader
Legacy OS Interface
Reducing Replication of Enumeration Between Firmware and OS
Other Factors Affecting Boot Speed
No Duplication in Hardware Enumeration within UEFI
Minimize Occurrences of Hardware Resets
Intel Architecture Coding Efficiency
Network Boot Feature
Value-Add, But Complex Features
Tools and the User Effect
Human Developer’s Resistance to Change
Summary
Chapter 13: Legal Decisions
Proprietary License
Berkeley Software Distribution (BSD) License
Key Four Clauses to the Original License
Three-Clause BSD
General Public License (GPL)
Lesser GPL (LGPL)
Separating and Segregating Code
Conclusion
Appendix A: Generating Serial Presence Detection Data for Down
Memory Configurations
Analyzing the Design’s Memory Architecture
Calculating DIMM Equivalents
ECC Calculation
SDRAM Width Determination
SDRAM Chip Datasheet
SDRAM Architecture Analysis Example
Calculating Specific SPD Data Based on SDRAM Datasheet
SPD Field 0x00: Number of Bytes
SPD Field 0×01: SPD Revision
Byte 1: SPD Revision
SPD Field 0×02: Device Type
SPD Field 0×03: Module Type
SPD Field 0×04: SDRAM Density and Banks
SPD Field 0×05: SDRAM Rows and Columns
SPD Field 0×06: Nominal Voltage, VDD
SPD Field 0×07: Ranks & Device DQ Count
SPD Field 0×08: Module Bus Width
SPD Field 0×09: Fine Timebase Dividend/Divisor
SPD Field 0×0A and 0×0B: Medium Timebase Dividend/Divisor
SPD Field 0x0C: Cycle Time (tCKmin)
SPD Field 0×0E and 0×0F: CAS Latencies Supported
SPD Field 0×10: CAS Latency Time (tAAmin or tCL)
SPD Field 0×11: Write Recovery Time (twrmin)
SPD Field 0×12 RAS# to CAS# Delay (tRCDmin)
SPD Field 0x13: Min. Row Active to Row Active Delay (tRRDmin)
SPD Field 0×14: Min. Row Precharge Delay (tRPmin)
SPD Field 0×15: Upper Nibble of tRAS & tRC
SPD Field 0×16: Min. Active to Precharge Delay (tRASmin) LSB
SPD Field 0×17: Min. Active to Active Refresh Delay (tRCmin) LSB
SPD Field 0×18 and 0×19: Min. Refresh Recovery Delay (tRFCmin)
SPD Field 0×1A: Min. Write to Read Command Delay (tWTRmin)
SPD Field 0×1B: Min. Read to Precharge Command Delay (tRTPmin)
SPD Field 0×1C: tFAW Upper Nibble
SPD Field 0×1D: Min. Four Activate Window Delay (tFAWmin) LSB
SPD Field 0x1E: SDRAM Optional Features
SPD Field 0×1F: SDRAM Thermal and Refresh Options
SPD Field 0×20: Module Thermal Sensor
SPD Field 0x21: SDRAM Device Type
SPD Field 0×22–0×3B: Reserved
Module-Specific Section: Bytes 60–116
SPD Field 0×3C: (Unbuffered): Module Nominal Height
SPD Field 0×3D: (Unbuffered): Module Max. Thickness
SPD Field 0x3E: (Unbuffered): Reference Raw Card Used
SPD Field 0×3F: Unbuff Addr. Mapping from Edge Connector to
DRAM
SPD Field 0×40-0×74: Reserved
SPD Field 0×75 and 0×76: Module Manufacturer ID Code, LSB
SPD Field 0×77: Module Manufacturer Location
SPD Field 0×78 and 0×79: Module Manufacturing Date
SPD Field 0x7A–0x7D: Module Serial Number
SPD Field 0×7E and 0×7F: CRC Bytes
Bytes 126–127: SPD Cyclical Redundancy Code (CRC)
SPD Field 0×80–0×91
SPD Field 0×92 and 0×93: Module Revision Code
SPD Field 0×94 and 0×95: DRAM Manufacturer ID Code
SPD Field 0×96–0×AF: Manufacturer’s Specific Data
SPD Field 0×B0–0×FF: Open for Customer Use
References for Appendix A
Index
Foreword from the First Edition
How do you explain what BIOS is? I generally explain it as the code that runs
when you first turn on the computer. It creates a level playing field so that the
operating system has a known state to start from. If the other person has some
programming knowledge, he or she generally says something like, “Oh.
You’re one of those guys!” Let’s face it. BIOS isn’t sexy. The hardware
engineers will always blame the BIOS engineers if the system fails to POST.
It’s generally up to BIOS engineers to prove it isn’t their code that is the
problem.
When I first started as a lowly BIOS Engineer II, the BIOS codebase
was pure x86 assembly code—thousands of files across almost as many
directories with lots of cryptic comments like, “I don’t know why this is here,
but it breaks if I remove or modify it! Beware!” It took 45 minutes to do a
clean compile. Comments would commonly refer to specifications that no
longer existed. To say a BIOS is filled with some secret, arcane algorithms is
like saying driving a Formula 1 car is just like driving on the freeway, only
faster! There are no college courses that teach BIOS programming. There are
no trade schools to go to. A few software and electronic engineers will be
able to make it as BIOS engineers because it takes a bit of both to be
successful.
This book is the first one I’m aware of that attempts to shine light onto
the esoteric field of BIOS engineering. A field that makes everything
from the big-iron servers to the lowly smartphone turn on. This book has
combined two fundamental concepts. What you need to know to make a
BIOS that works and what you need to know to make a BIOS that works
fast! It wasn’t that long ago that a POST in under ten seconds was
considered pretty fast. Today’s standard is now under two seconds.
There are topics outlined in this book that will help get you to that sub-
2-second goal. I am currently working on a quasi-embedded system that
is in the sub-1-second range with full measured boot using these
concepts!
This book has something for the recent college graduate as well as
the seasoned BIOS engineer. There are nuggets of tribal knowledge
scattered throughout. Help yourself become better acquainted with the
BIOS industry and read it.
–Kelly Steele,
Former BIOS Architect, Insyde Software, Inc.,
Now at Intel Corporation
Another random document with
no related content on Scribd:
"Sen minä kyllä voin", sanoi Petra, "sillä minä se istuin isoisän
luona viimeisinä päivinä. Minun piti kohottaa hänet takaisin tyynylle,
kun hän luisui alas, ja kääntää hänet ja muuta sellaista. Sillä minä
olen niin hurjan väkevä. Minä voin kantaa isän", kertoi Petra ylpeästi.
"Ja isoisää janotti alituiseen, ja minä istuin hänen vieressään ja
annoin hänelle vettä teelusikalla, mutta hän tuskin saattoi niellä. Ja
hän tahtoi koko ajan pitää minua kädestä. Ja joskus hän sitten sanoi
asioita, joita me emme ymmärtäneet – hän makasi siinä
vuoteessaan ja mutisi itsekseen ja sanoi 'au-au' kuin pieni lapsi. Hän
oli niin valkea ja niin laiha, ja parta oli kasvanut, mutta se parta
näytti ikäänkuin kuolleelta, ennenkuin isoisä itse oli kuollut.
"Kuolemansa edellisenä iltana hän sanoi: 'Tunturihiiri, kunpa et
koskaan pettyisi järkkymättömässä uskossasi.' Se oli niin juhlallista.
Melkein kuin raamatunlause. Eikö teistäkin?
"Mutta sitten hän luuli minua sisarekseen, joka kuoli, kun isoisä oli
pieni. Hän luuli olevansa pieni poika taas, sillä hän puhui vain
sellaisesta koko viimeisenä päivänä, ja hänellä oli niin kovat tuskat,
että hän väänteli kasvojaan ja valitteli.
"Mutta äkkiä hän nosti päänsä pystyyn ja sanoi aivan voimakkaalla
äänellä: 'Valjastakaa hevoset. Nyt minä tahdon matkustaa.'
"Ja sitten hänen kasvonsa aivan kuin kirkastuivat, ja hän veti
yhden syvän hengähdyksen eikä enempää. Sitten oli aivan hiljaa. Ja
silloin me ymmärsimme, että isoisä oli matkustanut."
Petra istui katsellen suoraan eteensä. Huulet vavahtelivat, ja pitkin
poskia hypähteli suuria kirkkaita helmiä.
Maaherra istui pää kumarassa eikä sanonut mitään.
"Ei, ei", mutisi hän vihdoin hiljaa, "hän kai kylläkään ei pelännyt."
Ja hetken kuluttua.
"Ette kai tekään pelkää kuolemaa?"
"Minäkö? En toki", sanoi Petra varmasti, "meidänhän täytyy kuolla,
aivan niinkuin meidän täytyy käydä ripillä ja mennä naimisiin ja
muuta sellaista. Sitäpaitsi siihen on niin pitkä aika", hymyili hän.
"On niitä muuten sellaisia, jotka eivät edes uskalla puhua siitä",
lisäsi hän hetken kuluttua, "he sanovat aina 'mennä pois', sen sijaan
että sanoisivat kuolla. Niin tekee minun tätini."
Maaherra nyökäytti myöntävästi päätään – sen hän kyllä tunsi.
"Ei näe asioita sellaisina kuin ne ovat, kun käyttää vääriä sanoja",
sanoi Petra.
"Hyvästi, eno, nyt minun täytynee lähteä", kuului Vilhelm Veyerin
ääni verannanovelta.
"Hyvästi, neiti. Vai te tahdotte mieluummin istua täällä sisällä?"
"En toki, mutta – kyllä, minusta on hauskaa olla sisällä –
toisinaan", sanoi Petra. Hän punastui ja vilkaisi maaherraan.
"Kiltti pikku tyttö, Vilhelm", sanoi maaherra ja katsoi ystävällisesti
Petraan.
"Ehkä te tahdotte tulla minun mukanani teatteriin, neiti – joskus,
kun saan liput. Me saamme lippuja sanomalehden puolesta,
näettekö", sanoi Vilhelm Veyer rakastettavasti.
"Voi tuhat kiitosta."
Petran silmät loistivat. Hän tarttui Veyerin käteen ja puristi sitä
voimakkaasti.
"Muuten minun piti pyytää teitä menemään tädin luo viemään –
niin, menemään tädin luo", sanoi Veyer – hänen oli äkkiä aivan
mahdoton sanoa jotain, joka voisi olla käskyn tapaista tai muistuttaa
Petran asemaa talossa.
Petra saattoi hänet ulos – jäi seisomaan puutarhaan hänen ja
maaherrattaren seuraan. Heidän huomionsa kiintyi ihmisjoukkoon,
joka oli kokoontunut kadulla seisovan hevosen ympärille.
"Mikä siellä?" heräsi sanomalehtimies Vilhelm Veyerissä, kun hän
näki kahden pojan juoksevan sinnepäin.
"Hevonen, joka äksyilee. He eivät saa sitä liikahtamaan
paikaltaan."
Sanaakaan sanomatta Petra oli pujahtanut ulos puutarhanportista
kadulle hevosen luo. Hänellä oli yhä yksi maaherrattaren
vaaleanpunaisista villaröijyistä kädessään.
"Pois tieltä", komensi hän lähinnä seisovia. Sitten hän päättävästi
astui esiin ja sitoi vaaleanpunaisen röijyn hevosen silmille pään
ympäri, tarttui suitsiin – ja hevonen lähti liikkeeseen.
Hän talutti sen maaherran portille asti; joukko katupoikia ja
joutilaita henkilöitä seurasi ihaillen mukana. Sitten hän otti pois
siteen:
"Nyt se kyllä kulkee. Minä en voi lahjoittaa sille maaherrattaren
villaröijyä. Hyvästi", nauroi Petra, sieppasi vaaleanpunaisen röijyn
mukaansa ja katosi portista poikien hurratessa ihmeen reippaalle
neidille.
Mutta maaherrattaren mieli oli syvästi järkytetty.
Hän aukaisi juuri suunsa sanoaksensa jotain, joka vastaisuuden
varalta ehkäisisi sentapaisia skandaaleja, kun Petra loistavana sanoi:
"Eikö ollut tavaton onni, että minulla oli röijy kädessä, niin että
saatoin auttaa. Muuten minun olisi täytynyt riisua hameeni. Minä
pesen sen heti", sanoi hän ja haisteli röijyä, joka haisi tallille pitkän
matkan päähän. Sitten hän nyökäytti päätään Vilhelm Veyerille, otti
kahvitarjottimen ja juoksi sisään – oikopäätä nurmikon poikki.
"Herra paratkoon, kyllä kai hän voisi sen tehdä", huokasi Letta täti
aivan epätoivoissaan. "Riisua hameensa", selitti hän sitten.
"Hän olisi tehnyt sen keskellä Karl Johania musiikin aikana, siitä
voit olla riivatun varma, Letta täti", sanoi Vilhelm Veyer
vakaumuksella. Ei ollut helppo ratkaista, oliko hänen äänessään
suuttumusta vaiko ihailua – Vilhelm Veyer ei tietänyt sitä itsekään.
"Vilhelm, kuinka usein minun pitääkään sanoa sinulle, etten halua
olla riivatun varma mistään", sanoi Letta täti hermostuneena.
"Ei, ei. En oikeastaan voi kuvitellakaan sitä sinusta", nauroi
Vilhelm.
"Näkemiin" – hän heilautti hattuaan ja meni. Kulkiessaan
puutarhanaidan ohi hän katseli koko ajan sisälle, näkyisikö ehkä
ovessa vaalea hame. Kun hän tuli toimitukseen, telefonoi hän heti
Camilla Ovenbergille.
"Olipa oikein hauskaa, että voitte tulla tänä iltana, neiti", kumarsi
hän telefonissa.
Mutta kun hän illalla istui permannon ensi rivillä rinnallaan Camilla
Ovenbergin vartalo ja monet kullankeltaiset hiuskäärylät ja kuuli
Butterflyn ihmeellisen äänen "mä pikku tyttö silloin en muuta pyytää
voi" – silloin hänen mieleensä äkkiä juolahti, että jos hän, se pikku
puolivilli, olisi nyt voinut istua täällä tätä kuuntelemassa, olisi hän
varmaankin ajatellut, että nyt pikku tyttö ei muuta pyytää voi.
Ja äkkiä hän vastasi aivan hermostuneena: "niin, Jumalan kiitos",
kun Camilla kuiskasi, että itse asiassa ei oopperassa ollut mitään
oikeaa säveltä.
Mutta maaherran huoneessa istui pieni ruskea pää kumarassa
vihreän lampun alla ja luki ääneen kolme palstaa ulkomaanpolitiikkaa
maaherran silloin tällöin keskeyttäessä selittämällä, miten niiden
hemmetin lurjusten olisi pitänyt esiintyä, ja maaherrattaren kutoessa
ääneti, niin että puikot säännöllisesti kitisivät.
Sinä päivänä Petra kirjoitti kotiin. Isälle ja pojille, hauskasta
matkasta ja siitä, kuinka hienoa täällä oli, ja hyvästä maaherrasta ja
Jennystä ja hauskasta kandidaatti Veyeristä.
Marenille oli pieni kirje erikseen – siinä seisoi lopuksi: "Hyvästi,
vanha Maren kulta. Minä en koskaan sano sinua 'murisijaksi' enää."
Mutta pojat nauroivat, kun he olivat lukeneet kirjeen ääneen.
"Maaherratar on siis ilkeä otus", sanoi Ulf.
"Mitä sinä sanot? Eihän siitä sanota sanaakaan", sanoi pappi
levottomana.
"Ei, siinäpä se juuri on", nauroi Herman. "Hänestä ei ole mainittu
sanaakaan. Ja Tunturihiiri luulee olleensa hyvin valtioviisas."
"Kunhan hänellä vain ei olisi paha olla siellä, pikku
Tunturihiirellämme", sanoi pappi ja käänsi päänsä avuttomasti isoja
poikiaan kohti.
"Sen asian minä kyllä selvitän, isä", sanoi Herman, "kun tulen
kaupunkiin".
"Niin, tee se, poikaseni. – Tunturihiiri ei käytä puhetta ajatustensa
peittämiseksi, sanoi isoisäsi aina. Ja se ehkä ei ole mikään onnea
tuottava ominaisuus seurustellessa ihmisten kanssa maailmassa",
sanoi pappi.
"Oo, älä sitä sure, isä", lausui Finn mielipiteensä. "Tunturihiiri on
kuin kissa, hän putoaa aina jaloilleen. Sen minä kyllä tiedän, joka
olen ollut hänen kanssaan kaikkialla."
* * * * *
Neljä päivää oli satanut ja myrskynnyt – ulvonut ja piessyt, niin
että ihmiset vetäytyivät kotosalle ja sytyttivät lampun jo ennen
pimeän tuloa. Kun aurinko tuli takaisin, ei se enää löytänyt kesää
missään.
Ruusut olivat hajallaan nurmella pieninä ruskeina lehtinä. Myrsky
oli vienyt mukanaan puiden lehdet paitsi muutamia vaaleita,
verettömiä, jotka eivät enää riittäneet peittämään mustaa runkoa.
Mutta asterit ja georgiinit olivat pitäneet puoliaan. Ja reseda
tuoksui väkevästi.
Aamu oli virkistävän raitis ja kirkas.
Maaherrattaren keittiössä seisoi Petra puettuna uuteen siniseen
jättiläisesiliinaan ja valmisti kalapyörylöitä. Sillä ostettuja
kalapyörylöitä Tuesen ei tahdo maistaakaan, sanoi maaherratar.
Mutta Jenny hihitti ja sanoi, että se vain tahtoo tuupata meidän
niskoillemme enemmän työtä, sillä maaherra, hän ei totta
tosiaankaan tunne mitään eroitusta.
Petra sekoitti ja mausti ja maisteli, ja silloin tällöin hän
sivumennen pistäytyi huoneeseensa, missä Marenin vanha keittokirja
oli avattuna sängynpeitteen alla.
"Nyt vasta ymmärrän, että oli järkeä ainekirjoitustehtävässä 'Miten
hyvät kirjat voivat olla hyviä ystäviä'", sanoi Petra ja läimäytti iloisesti
vanhaa rasvaista kirjaa.
Maaherratar tuli keittiöön ja maisteli.
"Enemmän suolaa", hän sanoi. Ja sitten hän lähetti Jennyn pois.
"Neiti Felber", alotti hän ankarasti, "minun täytyy sanoa teille, että
joka aamu, kun tulette leipomosta, olen nähnyt teidän keskustelevan
nuoren herran kanssa puutarhanportin ulkopuolella – kauan. Minun
täytyy sanoa teille, ettei se sovi hienolle naiselle. Panisin yleensä
arvoa siihen, jos te koettaisitte tavoitella hienompaa esiintymistä,
niin kauan kuin olette minun talossani."
"Vai niin", sanoi Petra. "Minä luulin, ettette ehkä pitäisi siitä, jos
hän tulisi mukaan sisään. Mutta me voimme varsin hyvin ensi kerran
seisoa puutarhassa puhelemassa. Se on ylioppilas Borting –
lääketieteen ylioppilas. Hän kulkee sitä tietä vain puhellakseen minun
kanssani, sillä hän tietää, ettei minulla ole ketään toista, kenen
kanssa olla, ennenkuin tätini ja enoni tulevat kotiin ulkomailta
serkkuni kanssa."
Maaherratar seisoi ja katseli häntä ylhäältä alas – lasiensa läpi.
"Te olette sangen rohkea, se minun täytyy sanoa, kun aivan
avoimesti kerrotte, että nuori mies kulkee täältä ohi tavatakseen
teitä joka aamu ennen aamiaista", sanoi hän.
"Se on aivan totta", vakuutti Petra innokkaasti, "minä kysyin
häneltä, eikö hän tee sitä sentähden. Teen, sanoi hän. Hän on
hirveän ystävällinen."
"Mitä luulette, että isänne sanoisi tästä?" kysyi maaherratar.
"Minullahan on jonkinlainen edesvastuu häntä kohtaan, kun minulla
on lapsi talossa."
Hän painosti kovasti lapsi-sanaa.
"Isäkö? Hän pitää kaikista, joista minä pidän", vastasi Petra
varmasti. "Isä pitää kaikista. Niin, joskus, kun hän sanoo, että se on
varmaankin hyvin kunnioitettava mies tai että se on rouva, jolla
varmaankin on hyvät puolensa, niin me kyllä aivan hyvin
ymmärrämme, että he itse asiassa ovat hänestä aaseja. Mutta hän
koettaa todellakin pitää heistä. Hyvin usein hän myöskään ei
huomaa, että ihmiset ovat ilkeitä. Ja me annamme hänen uskoa mitä
uskoo, sillä hänestä on hauskempaa luulla ihmisiä hyviksi. Ja jotain
hyväähän jokaisessa onkin", hymyili Petra. "Niin isä aina sanoo. Minä
olen varma, että hän sanoisi niin puhuessaan – että – ei – ei
mitään", sopersi hän. Hän kävi tulipunaiseksi ja sukelsi
kalapyörylöihinsä.
Maaherratar seisoi hetken ääneti. Sitten hän sanoi hiukan
ystävällisemmin:
"Minä tahtoisin mielelläni, että menisitte näihin myyjäisiin minun
puolestani tänä iltana, neiti, minä en kernaasti jätä Tuesenia tänään.
En ole antanut niihin mitään tällä kertaa – tahdotteko olla hyvä ja
ostaa arpoja näillä viidellätoista kruunulla."
"Arpoja viidellätoista kruunulla!" huusi Petra. "Ihmettä ja kummaa!
Kotona meistä on komeaa, jos joku ottaa kolmella. Minä olin viime
keväänä myyjäisissä kauppaamassa arpoja. Voittoina minulla oli syli
koivuhalkoja ja sika, jonka nimi oli Trine. Minä sain kokoon rahoja
enemmän kuin kukaan muu. Kaikki ostivat arpoja minulta, joka olin
papin tytär, ja niin oli Trinekin – se on, se oli pappilasta. Mutta kyllä
minä olinkin pannut parastani, sillä minä olin ripustanut paikkani
yläpuolelle ilmoituksen, johon oli maalattu mahtava etusormi ja
'Katsokaa tänne, Trine, maailman hienoin sika, voitetaan 20 äyrillä.
P.S.F.' Kirjaimet, ne olivat minun nimeni. Sen minä panin siihen, jotta
huomattaisiin, että sika oli pappilasta, sillä kaikki tietävät, että minä
annan nimet kaikille eläimille, sioille ja lampaille ja siipikarjallekin.
Minä se pyysin isää antamaan Trinen myyjäisiin, ja siksi minä toki
tahdoin kunniankin itselleni. Ja ihmisiä kihisi minun ympärilläni. Trine
ja minä ansaitsimme kaksi kertaa niin paljon kuin kukaan muu
myyjättäristä. Mutta ajatelkaa, sitten meidän oma karjakkomme
voitti sen, ja sitten isän piti ottaa Trine takaisin ja antaa karjakolle
rahaa sijaan. Mutta eikö ollutkin mukavaa, että sen piti tulla takaisin
pappilaan. 'On revient toujours à ses premiers amours', kuten
ranskalainen sanoo", sanoi Petra ylpeänä tiedoistaan.
"Niin, olihan se lystiä."
Maaherrattaren äänessä tuntui melkein olevan hiukan huvitettu
sävy.
"Mitä arpoja minun pitää ottaa?"
"Mitä tahdotte. Minä en koskaan voita", sanoi maaherratar.
"Minä voitan", sanoi Petra voitonriemuisena. "Minä olen voittanut
housukankaan pojille ja villahameen ja viheriän lasisen
kukkasmaljakon. Minä olen varma, että voitan jotain teille
molemmillekin."
Vilhelm Veyer tuli päivälliselle.
"Jos te tahdotte tulla myyjäisiin jo kello seitsemältä, niin minä voin
saattaa teidät sisälle", ehdotti hän. "Minun pitää olla kokouksessa
samassa talossa myöhemmin illalla.
"Voinko minä?"
Petra katsoi odottavaisesti maaherrattareen, ja maaherra kiiruhti
vastaamaan:
"Menkää te vain, lapsi. Minä tulen hyvin toimeen. Ja teille on
hauskaa, kun saatte Vilhelmin mukaanne, hän tuntee koko
kaupungin."
Neljännestuntia ennen kuin heidän piti tavata, seisoi Petra
ylioppilasyhdistyksen talon luona odottamassa.
Ihmisiä, enimmäkseen nuorisoa, tulvi sisään. Parittain ja kolme
yhdessä puettuina liehuviin hattuihin ja ahtaisiin hameisiin. – Oletko
hullu, Mossik, tekikö hän niin? – Antakaahan kun minä kerron teille,
mitä hän uskalsi sanoa! Hän ei ole mitään erinomaista minun
mielestäni! – Hän – hän – hän surisi kaikessa heidän puheessaan.
Nuoria herroja asteli välinpitämättömästi, mahdikkaasti ohi – piti
mennä ilahduttamaan pikkutyttöjä hetkiseksi! Silloin tällöin
automobiili tai ajuri, jossa koristeltu ja hyvin kammattu rouva. Nuoria
pareja, jotka antoivat toisilleen loistavia silmäyksiä. Vanhempia
pariskuntia, jotka kulkivat toistensa rinnalla näkemättä toisiaan.
Petra seisoi aivan hiljaa ja katseli innostunein silmin.
Vilhelm Veyer pyörähti nopeasti esiin nurkan takaa.
"Ei mutta olenko minä kuitenkin myöhästynyt, neiti?"
"Minä se aina tulen liian aikaisin", hymyili Petra. "Isoisä sanoi aina:
Mieluummin tuntia aikaisemmin kuin minuuttia liian myöhään."
"Kunpa meille sanomalehtimiehille riittäisi aikaa sen säännön
noudattamiseen!" huokasi Vilhelm Veyer.
Jo portaissa joukko nuoria valkopukuisia naisia hyökkäsi heidän
kimppuunsa.
"Ostakaa minulta arpoja, niin pääsette ehkä ajelemaan
Holmenkolleniin." "Sata kruunua voitetaan kymmenellä äyrillä." – "Ei
mutta Vilhelm, sinäkö se olet? Sinun täytyy heti paikalla ostaa
minulta arpoja, niin voitat ehkä huvilan – sali, ruokasali, keittiö,
arkihuone j.n.e. kaikki samassa huoneessa, – hahaa – mutta
täydessä kunnossa. Sinä voit kosia Camillaa aivan heti."
"Vallan mahdotonta, Lilly", vastasi Vilhelm haudanvakavana, "olen
juuri sijoittanut viimeisen kuukauspalkkani kiinteään omaisuuteen –
kaulahuiviin ja kiiltonahkakenkiin – se riitti juuri".
"Voitko sinä milloinkaan olla vakava – inhottava kun olet", letkautti
neiti hänen jälkeensä ja kävi toisen kimppuun.
Petra osti arpoja oikealta ja vasemmalta. Hän huomasi äkkiä, että
häneltä jo oli mennyt monta kruunua, ennenkuin hän oli päässyt
ovesta sisälle.
Paljon valoa ja äänten ja naurun sorinaa. Pitkien pöytien takana
istuivat vakavan iän saavuttaneet naiset hymyillen ja juhlanauhalla
koristettuina, edessään joukoittain sohvatyynyjä ja mattoja ja
hopeakoteloja ja nukkeja ja kaikenlaisia tavaroita. Niiden välillä
kuljeskelivat vaaleapukuiset tyttäret ja veljentyttäret ja tytärten
ystävättäret ja koettivat näyttää hyödyllisiltä.
Tahdotteko ostaa arpoja?
Petra osti iloisesti ja mielellään joka taholta. Hänen rahansa
hupenivat tavattoman nopeasti.
"Nyt meidän täytyy saada jotain syötävää, neiti Felber. Tanssi,
jonka ylempiin seurapiireihin kuuluvat naiset esittävät ja joka on illan
loistokohta, seuraa vasta parin tunnin perästä", sanoi Vilhelm Veyer
ja vei Petran pois suunnattoman suuren mantelikakun luota, joka
arvottiin samana iltana. "Sitäpaitsi en uskalla olla täällä kauemmin.
Herttaiset ystävättäreni nylkevät minut kokonaan."
Heille tarjoiltiin olutta ja makkaraa. Pöytänä heillä oli tynnyri, ja
heitä palvelivat lystinmoiset nuoret tarjoilijat, joilla oli valkeat esiliinat
yllään ja jotka sinuttelivat useimpia vieraita.
"Eikö tämä tynnyreiltä syöminen ole kodikasta ja hauskaa, neiti?
Sellaisessa kai ette ennen ole ollut mukana?" kysyi Vilhelm Veyer
hiukan suojelevaisesti.
"Olen, usein", sanoi Petra.
Vilhelm Veyer katsoi ällistyneenä häneen – hän oli luullut Petraa
aivan kotinurkissa kasvaneeksi. Mutta mikä tyttölasta vaivasi? Eikö
vierinyt suuria pyöreitä kyyneliä alas hänen poskilleen?
"Eikö kaikki ole, niinkuin olla pitää?" kysyi Veyer vakavasti.
Petra nyökäytti päätään.
"On, paitsi että – että oli niin hauskaa, kun viimeksi söin
tynnyriltä."
Vilhelm Veyer katsoi häneen taas. Niin, nainen on tosiaankin
mutkikas ja selittämätön. Kuka nyt olisi aavistanut, että tälläkin
pienellä jumalansanalla oli ollut kokemuksensa. Häntä melkein
suututti.
"Anteeksi, jos kysyin liikoja", sanoi hän jäykästi. Silloin Petra
kääntyi hänen puoleensa pieni väkinäinen hymy huulillaan.
"Me joimme aina kahvia tynnyriltä, kun Maren kotona laittoi
viinimarja- ja karviaismarjaviiniä", sanoi hän.
Vilhelm Veyer istui hetken vaiti.
"Mahtaa tuntua omituiselta, kun on koti, jonne ikävöi. Minulla ei
koskaan ole ollut muuta kotia kuin eno Tuesenin – en ainakaan
muuta muista", sanoi hän hiljaa.
"Huh", sanoi Petra. Pieni lämpöinen käsi tarttui Vilhelm Veyerin
käteen. "Mutta – mutta siitä on teille se hyöty, ettei teidän tarvitse
matkustaa sieltä pois", hymyili hän. "Eikö ole kummallista
maailmassa, että juuri ne asiat, joista pitää eniten, panevat aina
itkemään. Mutta ehkä kaikki muut asiat ikäänkuin eivät pysty sitä
tekemään. Mutta on toki hyvä, ettei muista sitä kauan kerrallaan –
sitä, mikä on surullista."
Vilhelm Veyer ei vastannut. Hän istui aivan hiljaa ja katseli pientä
voimakasta ruskeaa kättä, joka ikäänkuin suojelevasti piteli hänen
kättään. Vilhelm Veyer veti kätensä pois – nopeasti.
"Matka Bergenin rataa myöten, kandidaatti Veyer? Voitteko
vastustaa?" houkutteli vaalea, solakka neiti, jolla oli tukkaa niin
runsaasti, että se olisi riittänyt kolmeksi luonnolliseksi tukkalaitteeksi.
"Olisin ehkä voinut vastustaa Bergenin rataa – mutta en teitä.
Huolimatta alituisesta taloudellisesta pulastani."
Vilhelm Veyer puhui hymyillen – mutta hymy ikäänkuin ei ulottunut
ääneen ja silmiin.
Petrakin otti kaksi arpaa.
"Minun pitää saada viisi äyriä takaisin", sanoi hän.
"Hyvänen aika, antakaa anteeksi."
Se sanottiin ivallisesti. Rahat laskettiin hitaasti äyri äyriltä.
"Hyvästi sitten, Veyer!"
"Hän aikoi peijata minua", sanoi Petra harmistuneena. "Hän
suuttui, kun minä huomasin sen."
Vilhelm Veyer hymyili.
"Myyjäisissä ei olla niin tarkkoja", sanoi hän. "Siellä koetetaan
saada ihmisiltä niin paljon kuin mahdollista."
"Peijaus on peijausta, koskekoon se sitten viittä äyriä tai viittä
kruunua – ja tapahtukoonpa se vaikka kapalolasten hyväksi – se on
minun ajatukseni."
"Te varmaankin elätte tarkasti kymmenen käskyn mukaan", nauroi
Veyer.
"Kyllä. Noin suurissa piirteissä", vastasi Petra. "Sillä sen voivat
kaikki tehdä. Mutta hienomman sisällyksen mukaan on mahdoton
elää – ainakin minun on mahdoton. Minusta käskyjen pitäisi olla mitä
ovat, eikä mitään muuta, niin kaikki ihmiset voisivat elää niiden
mukaan. Varastamisen ja tappamisen ja sellaisenhan helposti voi
jättää tekemättä. Mutta tuo, ettei saa olla suuttunut kellekään ja että
pitää kääntää toinen poski päin, kun on saanut korvapuustin toiselle,
ja ettei saa pyytää tavaroita, joita kernaasti tahtoisi itselleen. Ei,
siihen minä en kykene", selitti Petra.
Vilhelm Veyer nauroi, niin että silmät ja hampaat loistivat.
"Ei siinä ole mitään nauramista. Minä puhun tosissani. Minä olen
sanonut sen isällekin, ja hän on melkein samaa mieltä kuin minäkin",
sanoi Petra harmistuneena.
Vilhelm Veyer katsoi kelloaan.
"Niinhän minäkin olen", nauroi hän, "minä vain en koskaan ole
ajatellut sitä – sillä tavalla. Mutta nyt minun ikävä kyllä täytyy jättää
teidät. – Vahtimestari!"
"Minulla on vielä koko joukko rahoja, niin että me voimme maksaa
niillä. On kai yhdentekevää, miten minä käytän ne – ja hänhän on
teidän tätinne", sanoi Petra ja veti kukkaronsa esille.
"Siitä syystäkö, että minä sanoin itseäni vähävaraiseksi?"
Petra nyökäytti päätään.
"Niin, ettekö luule, että minä tiedän, minkälaista se on. Kotona
meillä ei melkein koskaan ole rahoja. Jos ei Maren pidä varaansa,
kun isä saa palkan, niin se on jo hävinnyt kaikille muille, ennenkuin
me olemme saaneet siitä hitustakaan. Mutta pyh, kyllä tulee hyvin
toimeen ilman rahoja", nauroi hän huolettomasti. "Olkaa hyvä."
"Te olette lystinmoinen pikku – te olette herttainen."
Vilhelm Veyer punastui – ja huomatessaan sen hän punastui vielä
enemmän, se kun ei ollenkaan kuulunut hänen tapoihinsa. Olihan
hän satoja kertoja sanonut kaikkia noita toisia herttaisiksi, ja se oli
aivan kuin olla pitikin. Mutta nyt hänestä äkkiä tuntui, kuin hänen
pitäisi selittää sanansa.
"Minä tarkoitan, että te olette niin kiltti. Ja rehellinen", sanoi hän.
"Mutta minä voin kyllä maksaa tämän loistoaterian, vaikkei minulle
olekaan suotu kovin suuria rikkauksia. Niin, nyt minun täytyy rientää.
Tuhat kiitosta tästä illasta."
Pari askelta otettuaan hän kääntyi takaisin.
"Minä voin luullakseni tulla teitä hakemaan ja saattaa teidät
raitiovaunulle, jos olette täällä vielä puoli tuntia."
"Ei kiitos. Kotiin minä kyllä hyvin voin mennä yksin", sanoi Petra.
"Ja sitten – sitten teidän ei pidä luulla, etten minä osaa muuta
kuin lörpötellä ja puhua pötyä ja sellaista. Minä en mielelläni tahtoisi,
että ajattelisitte niin."
Petra katsoi luottavaisesti hänen mustiin silmiinsä – ja pudisti
hänen kättään.
"Ei, hyvä ystävä. Onhan yhdentekevää, millainen joku on, kun
kerran on tultu ystäviksi. Eihän koskaan ajattele, millaisia ne ovat,
joiden kanssa on ystävä. Ja mehän olemme kovin hyvät ystävät,
emmekö olekin?"
"Olemme. Kovin", sanoi Vilhelm Veyer vakavammin kuin hänen oli
tapana.
Petra kulki ympäri ostellen arpoja. Hän katseli vanhaa tyylikästä
menuettiä, jota esitti neljä vanhanaikuisiin pukuihin puettua paria. Se
oli kaunis – hän taputti käsiään kuin hullu.
Kun hän tuli ulos, oli alkanut sataa tihuuttaa. Lyhdyt olivat
sytytetyt ja ne loistivat väräjävinä viiruina vesilätäköissä ja
katukäytävän märillä kivillä. Mutta puodit olivat suljetut ja pimeät.
Petra kääntyi Karl Johanille kulkeakseen puiston läpi. Hänen
päähänsä ei pistänytkään mennä raitiovaunussa – täällä kaupungissa
täytyi nauttia raittiista ilmasta, kun vain sai tilaisuutta siihen. Ja
vihreitä puita hän aina haki. Hän astui nopeasti eteenpäin pienessä
kireässä sinisessä kävelypuvussaan.
"Hyvää iltaa, neiti. Enkö saa tarjota teille sateenvarjoa."
Kookas herra astui takaa hänen rinnalleen.
Petra katsahti häneen – herra oli painanut pehmeän hattunsa niin
syvään silmille, että kasvot olivat varjossa.
"Tuhat kiitosta. Se oli kovin ystävällistä – hattuni tähden", sanoi
Petra, "niin, jos teillä on sama tie kuin minulla. Minä asun
Parkveienin varrella."
Se oli oleva hänelle hyvin mieluisaa. Neiti oli ehkä vieras täällä
kaupungissa? Eikö hän ehkä saanut tarjota käsivarttaan neidille?
"Ehei. Niin vanha en toki onneksi vielä ole. Kyllä minä voin kulkea
yksikseni", nauroi Petra.
Hän kertoi, että tuli myyjäisistä, ja puheli kävellessään niistä. Hän
ei huomannut, että herra kävi yhä harvapuheisemmaksi, kuta
pitemmälle he kulkivat puiston läpi.
Satoi nyt yhä rankemmin – hän piteli sateensuojaa vinossa Petran
yli.
"Mutta tehän kastutte itse aivan kokonaan. Te olitte hirveän
ystävällinen, kun tulitte saattamaan minua, vaikkette tunne minua",
sanoi Petra kiitollisena.
Hän ei vastannut sanaakaan.
"Niin olisivat pojatkin tehneet, minun veljeni. Herman saattoi
Tomse-Annea koko kylän läpi kerran, kun Anne kuollakseen pelkäsi
ukkosta. Ehkä tekään ette ole täältä kaupungista?"
Herra mutisi jotain käsittämätöntä kaulukseensa. He olivat jo
melkein vahtikojujen luona, kun heidän takanaan kuului nopeita
askelia.
"Hyvää iltaa, neiti Felber", sanoi ylioppilas Bortingin iloinen ääni.
"Kas tekö siinä olette! Niin kiitos, silloin ei teidän tarvitse –"
Ällistyneenä Petra kääntyi ympäri. Herra oli kadonnut hänen
vierestään – Petra näki vain sateenvarjon ja sen alla pitkät sääret,
jotka nopeasti kulkivat poispäin pitkin erästä puiston käytävää.
"Sepä oli omituinen ihminen, kun ei sanonut hyvästiä", sanoi
Petra. "Tuhat kiitosta sateenvarjosta", huusi hän herran jälkeen, niin
että kaikui.
"Kuka hän oli?" kysyi Per Borting.
"Mistä minä sen tiedän?" sanoi Petra rauhallisesti. "Se oli
ystävällinen herra, joka tarjosi minulle sateenvarjonsa ja tarjoutui
saattamaan minua, vaikkei hän tuntenut minua. Kyllä kaupungissakin
on paljon hyviä ihmisiä", sanoi hän ja hymyili.
Per Borting kulki ja katseli häntä sivultapäin omituinen ilme
kasvoissaan – ikäänkuin hän ei oikein olisi tiennyt, miten käyttäytyä.
"Niin, kyllähän he ovat koko lailla ystävällisiä", sanoi hän hetken
epäröityään. "Mutta – mutta kaikkihan eivät ole – sellaisia. Siksi
teidän ei pitäisi mennä ulos tähän aikaan, neiti Felber. Luvatkaa,
ettette tee sitä. Ei ainakaan täällä kaupungissa. Eikä yleensä
ollenkaan."
"Ei, luvata en kylläkään voi", nauroi Petra. "Sillä ajatelkaa, jos
minun kerran välttämättä täytyisi. Silloin en voisi, koska olisin
luvannut. Ja olenhan minä kertonut teille, että olen tottunut
kulkemaan niinkuin itse tahdon."
"Mutta kotona maalla kaikki tunsivat teidät", huomautti Borting.
"Eihän se asiaa muuta. Näittehän itse, että ihmiset ovat yhtä
ystävällisiä, jos eivät tunnekaan minua", sanoi Petra turvallisesti. –
"Ei mutta miten kaunis neiti! Ettekö te nähnyt häntä? Hän, joka
seisoi tuolla kulmassa ja jolla oli paksut mustat kulmakarvat ja niin
kaunis punainen ja valkoinen iho. Ehkä hän ei tuntenut tietä, raukka.
Emmekö käänny takaisin auttamaan häntä?"
Per Borting tarttui äkkiä, tietämättä oikein itsekään mitä teki,
pieneen kylmään märkään käteen, joka oli ilman hansikasta. Hän
katseli innokkaita kasvoja ja loistavaa silmäparia, joka oli
käännettynä häneen päin. Hän ei sanonut mitään.
"Niin mutta ajatelkaa, jos hän on vieras täällä eikä löydä tietä",
intti Petra ja kääntyi katsomaan.
"No, nyt hän kysyi eräältä herralta", rauhoitti hän itseään.
Per Bortingin kasvoille ilmestyi hymy, mutta samassa hänen
mieleensä juolahti saksalainen runo – siinä sanottiin jotain, että Gott
pitäisi erhalten niin hold und rein und –
"Teidän pitää tulla mukaan puutarhaan", sanoi Petra innokkaasti ja
veti häntä hihasta. "Hän sanoi, ettei ollut sopivaa, että me
seisoimme kadulla ja puhelimme."
"Tokkohan tämä hänestä oikeastaan olisi parempaa."
Mutta hän astui kuitenkin pari askelta portista sisäänpäin – ei
päästänyt irti Petran kättä.
"Ettekö salli – neiti Felber, ettekö salli, että minä hiukan huolehdin
teistä", sanoi hän äkkiä, ja hänen äänessään ja silmissään leimahti
nuori lämpö.
Rehellinen, kirkas silmäpari antoi hänelle vastauksen.
"Kyllä, hirveän kernaasti. Tehän olette minun paras ystäväni,
niinkuin tiedätte. Mikä hätä minulla on. Nyt sekä te että kandidaatti
Veyer olette ystäviäni, ja viikon kuluttua tulevat molemmat pojatkin."
Hän päästi äkkiä Petran käden. Hänen kasvonsa synkkenivät.
"Kun teillä on Vilhelm Veyer, tarvitsette tuskin minua", sanoi hän
jäykästi, "hänhän on numero yksi kaikkien naisten silmissä."
"Minä en ole numeroinut teitä", sanoi Petra. "Mutta teidäthän minä
paremmin tunnen. Ja teidän kanssanne paraiten voin puhua
kaikesta. Ja sitten minä melkein tiedän, minkälaista kaikki on teidän
kodissanne – kertomuksienne mukaan. Ja te, te tunnette joka sopen
meidän pappilassa."
"Niin", vastasi Per Borting lauhtuneena. "Sen kyllä teen. Mutta
luvatkaa, että aina puhutte minun kanssani kaikesta, sekä pahasta
että hyvästä. Etenkin pahasta."
"Minulle tuskin milloinkaan sattuu mitään pahaa", sanoi Petra
avomielisesti, "paitsi että minulla on kauhean ikävä kotia – kun
muistan sitä."
Hän räpytteli silmiään.
"Mutta luvatkaa kuitenkin, että puhutte minun kanssani, pyydätte
minua auttamaan itseänne, jos jotakin sattuisi – eikä Vilhelm
Veyeriä", sanoi Borting nopeasti ja hiukan hämillään.
"Kylläpä te olette kärkäs kuulemaan ikäviä asioita", sanoi Petra.
Mutta sitten hän lisäsi vakavammin: "Minä hyvin ymmärrän, mitä te
tarkoitatte. Iloisista asioista voi puhua kaikkien kanssa, mutta
pahoista voi vain puhua sellaisen kanssa, joka on mieltynyt –
johonkin." Viimeinen sana tuli hiukan erillään muista.
"Niin", sanoi Borting. "Otaksutaan siis, että minä olen mieltynyt –
johonkin. Ja te lupaatte siis, ettette kävele yksin ulkona iltaisin."
"Lupaan, te kiusankappale", nauroi Petra. "Ja sitten menemme
yhdessä konserttiin ylihuomenna?"
"Menemme. Varmasti."
"Siinäkin tapauksessa, että – joku toinen pyytäisi teidät
mukaansa?"
"Oletteko tottunut siihen, että ihmiset teitä puijaavat?" kysyi Petra.
"En, mutta – kun oikein iloitsee jostakin, niin sattuu usein, että se
otetaan meiltä pois. Ja minä iloitsen kovasti, kun saan kuulla
musiikkia teidän seurassanne."
"Minua ei varmaankaan kukaan ole aikonut ottaa", sanoi Petra.
"Mutta jättäkää kaikki iloitseminen, kun ajattelette noin tyhmästi. Voi
sentään, te olette läpimärkä. Te olette vain pitänyt sateensuojaa
minun ylitseni. Te olette paras ihminen, minkä tunnen."
"Teistä äiti pitäisi äärettömän paljon", sanoi Borting ja punastui
samassa. "Niin, hyvästi sitten. Jos onni on hyvä, niin tavataan ehkä
huomisaamuna taas", sanoi hän kiireesti.
"Onni on kyllä hyvä. Hyvää yötä", huiskutti Petra ja meni sisälle.
Eteisen oven lukko rasahti.
Borting jäi seisomaan portin eteen, kunnes ei kuulunut mitään
muuta kuin sateen loiske kadulla ja sen rapina sateenvarjoa vasten.
Petran pöydällä oli kirje hänen serkultaan. Sen osoite oli muutettu
pappilassa. Siinä hän kirjoitti, että hän tuli kotiin viikon kuluttua äidin
ja isän kanssa, sillä hän oli väsynyt olemaan pensionikoulussa, ja
siinä hän myöskin kirjoitti, että äiti kirjoittaa tänään enolle ja kysyy,
eikö Finn tahdo tulla meille joulun jälkeen ja jäädä asumaan meille ja
käydä koulua, niin että nyt sinun ei tarvitse mennä siihen paikkaan,
josta kirjoitit, kun sinusta kerran on niin inhottavaa asua
kaupungissa.
Petra istui sängynlaidalla kirje kädessä ja silmät suurina ja
loistavina, kun Jenny tuli sisään katsomaan, oliko pesukannussa
vettä.
"Oletteko saanut tietää jotain lystiä, neiti Febbeler?" kysyi hän ja
katseli Petran säteileviä kasvoja.
"Niin, Jenny, nyt minä voin säästää kaikki rahat, mitkä ansaitsen.
Ja silloin minusta pian tulee miljoonatar, tai miksi miljoonain
omistajattaret nimittävätkään itseään, ja silloin minä opettelen
laulamaan oikein kunnolla."
"Niin, laulu on kaunista", sanoi Jenny, "minä kuulin erään laulavan
Dovrehallenissa, kun täällä muutamana iltana olin siellä serkkuni
kanssa, ja hän lauloi niin ihmeen kauniisti, että voi sentään, ja hieno
hän oli, paljaskaulainen ja niin poispäin. Jos teistä vain voisi tulla
sellainen kuin hän!"
"Niin, jos minusta voisi tulla sellainen", sanoi Petra – hän istui
vaipuneena tulevaisuudenunelmiin.
* * * * *
Syyssade oli alkanut oikein toden teolla. Kostea sumu nousi
vuonolta.
Kaupunki oli kuin käärittynä harmaaseen villaan.
Tänäänkin satoi rankasti.
Vihreä lampunvarjostin jätti huoneen yläosan pimeään. Suuresta
koksiuunista kuului hiljaista rapinaa ja suhinaa.
Petra istui lämmöstä punoittavin poskin kirjansa ääressä, mutta
maaherra painautui kokoon ja värisi skotlantilaisen pleedin alla, joka
peitti hänen hartioitaan. Letta rouva kutoi ja kutoi. Maaherralla oli
polvillaan paperiveitsi ja kirja, jonka lehdet eivät olleet auki leikatut.
Hänen laiha valkea kätensä painoi turhaan veistä paperia vasten – se
oli aivan voimaton, ei kyennyt leikkaamaan.
"Eikö ole hemmetin harmillista", sanoi hän kiukkuisesti. "Ennen
maailmassa paperi oli ohutta ja kevyttä kuin höyhen. Kaikki
huonontuu. Nythän se on kuin punttinahkaa, niin raskasta ja
sitkeätä. Eihän siihen saa veistäkään pystymään."
"Koetanko minä?" kysyi Petra.
"Mitä joutavia. Osaatteko te paremmin?" sanoi hän.
Hän yritti vielä kerran – sitten hän lakkasi yrittämästä. Hetken
kuluttua hän taas katsoi kirjaan – ja sitten Petraan.
"Leikatkaa te kuitenkin, te pieni. Te istutte ehkä sopivammassa
asennossa. – Noin, kiitos vain. Onnistuihan se."
Maaherra vetäisi tuolinsa hiukan lähemmäksi lamppua, joka
räikeästi valaisi hänen kasvojaan. Ne olivat käyneet laihemmiksi,
valkeammiksi, terävämmiksi jo vain sinä aikana, jolloin Petra oli ollut
siellä, ajatteli tämä itsekseen. Hänen katseensa siirtyi maaherrasta
maaherrattareen. Kutomatyö oli vaipunut alas syliin, Letta rouva
katsoa tuijotti miehensä kasvoihin, ikäänkuin olisi nähnyt ne
ensimmäistä kertaa. Ja kalpeihin, välinpitämättömiin piirteisiin hiipi
jotain – tuskan ja neuvottoman avuttomuuden ilme, joka teki ne
pehmeiksi. Hän istui aivan hiljaa ja katseli, miten maaherran pää
vaipui taaksepäin tyynyjen varaan ja miten hänen joka kerta täytyi
ponnistaa voimiansa kohottaakseen sitä, kun hän jälleen tahtoi
lukea. Harmaille, teräville silmille laskeutui ikäänkuin harso. Sitten
hän kumarsi päänsä alas ja tarttui taas työhön – kutoi, kutoi, kutoi
kuten ennenkin. Vain vielä hermostuneemmin.
Petra katseli häntä – pari raskasta pisaraa tippui kutomatyölle,
mutta hän ei liikahtanut.
Petra nousi, haki jakkaran ja työnsi sen maaherrattaren jalkojen
alle.
Hän ei huomannut sitä, ei sanonut mitään.
"Huh. Kylmä täällä lisäksi on. En ymmärrä minkälaiseksi tämä
ilmastokin on muuttunut", riiteli maaherra, "pitäisi oikeastaan nyt
vielä olla vähän kesäistä".
"Ehkä minä laittaisin jotain lämmintä?" ehdotti Petra innokkaasti.
"Ehkä olutjuustoa? Isoisä joi usein olutjuustoa, kun hän oli – oli
nuori", sammalsi hän vihdoin hämillään.
Maaherra käänsi päätään ja katsoi häneen. Kauan.
"Vai tunsitte te isoisänne jo silloin, kun hän oli nuori", sanoi hän
suu hiukan irvissä. "Olutjuustoa? Ei kiitos. Teidän isoisänne oli sairas.
Minä en ole sairas."
"Isä juo myöskin olutjuustoa, kun hän – kun on hyvin kylmä.
Monet terveet juovat olutjuustoa", intti Petra.
Maaherratar katsahti häneen lasiensa yli – hänen huulilleen
ilmestyi jotain hymyn tapaista.
"Niin, niin. No laittakaa sitten olutjuustoa, koska niin välttämättä
tahdotte", sanoi maaherra kiukkuisesti.
Petra katosi kiireimmiten.
"Mukava pikku tyttö, Letta", sanoi maaherra.
"Hänellä on epäilemättä hyvät puolensa", vastasi maaherratar,
mutta muisti samassa eilisaamuisen keskustelunsa Petran kanssa
keittiössä – ja hymyili todella. "Minä tarkoitan, hän on varmaankin
kiltti kaikkine omituisuuksineen", korjasi hän.
Petra tuli sisään kantaen höyryävää kannua ja kahta kuppia ja
asetti toisen rouvan eteen. Tämä teki torjuvan kädenliikkeen.
Maaherra vei vapisevin käsin teelusikan suuhunsa.
"Kas. Todellakin hyvää. Se ei ollut mikään hullu keksintö,
pienokainen."
Hän joi vähän kerrallaan, mutta usein.
"Maistakaa tekin", kehoitti Petra. "Te tulette tavattoman lihavaksi
siitä. Ja sitten voisin ehkä tuoda voileipiä tänne, niin ei maah – ei
meidän tarvitsisi mennä ruokasaliin syömään illallista."
Petra iski silmää maaherrattarelle – hän nyökäytti päätään ja
ojensi
Petralle kätensä.
Maaherra tahtoi aina välttämättä laahautua pöytään, "sillä kun ei
ole varsinaisesti sairas, pitää syödä pöydässä kuin säädyllinen
ihminen" – mutta kun hän sitten vihdoinkin oli istuutunut paikalleen,
ei hän tavallisesti voinut syödä mitään.
Petra tuli takaisin tuoden ohuita voileipiä, joista kuori oli leikattu
pois. Maaherra katseli niitä.
"Te varmaankin luulette, että minusta on tullut aivan pikkulapsi",
sanoi hän hiukan loukkaantuneena.
"Monet syövät mieluimmin kuoretonta ruokaa", selitti Petra. Ja
maaherra söi enemmän kuin oli syönyt pitkiin aikoihin.
Kun he olivat taluttaneet hänet makuuhuoneeseen ja saaneet
hänet asetetuksi sängynlaidalle, saattoi rouva Petran ovelle.
"Kiitos, neiti Felber", sanoi hän ystävällisemmin kuin Petra koskaan
oli kuullut hänen puhuvan.
"Ei kestä", sanoi Petra hämillään ja niiasi – se tuli niin aivan
odottamatta.
"Ja jos Vilhelm telefonoi konserttilipuista, niin sanokaa, etten
millään ehdolla tahdo jättää Tuesenia."
"Voi, menisitte vain."
Petra laski kätensä hänen käsivarrelleen.
"Tarvitsee kaikkein eniten jotain virkistävää, kun on alakuloinen,
sanoo isä."
Maaherran keppi kutsui kärsimättömästi, ja Letta rouva sulki oven
sisäpuolelta.
Petra järjesteli salia. Kello soi, ja Jenny hyökkäsi eteiseen. Jenny
oli aina altis ja palvelevainen, kun kandidaattia odotettiin, "sillä voi
taivas, miten kaunis kandidaatti on, oikein ihana siihen kesakkoiseen
nuorukaiseen verraten, joka kieppuu teidän kintereillänne aamusin,
neiti Febbeler. Mitä te hänestä, kun teillä on kandidaatti silmien
edessä joka ikinen päivä" – sanoi Jenny.
"Hyvää iltaa, kiitos eilisestä." Vilhelm Veyer tarttui Petran käteen.
"Ovatko he jo panneet maata? Onko eno huonompi?" kysyi hän, kun
Petra osoitti makuuhuonetta merkiksi, ettei hänen pitänyt häiritä.
"Ei. Mutta nyt rouva ymmärtää, miten sairas maaherra on", sanoi
Petra vakavasti. "Raukka. Hän muuttui niin kiltiksi, kun katseli
maaherraa – ja niin araksi ja pieneksi kasvoiltaan. Se on omituista,
ihmiset ikäänkuin astuvat ulos omasta itsestään eivätkä muista pitää
itseään silmällä, kun tapahtuu jotain jollekin, josta he pitävät. Maren
muuttui tavattoman hyväksi, kun – kun ei kaikki enää ollut vain
hauskaa. Hän ei riidellyt kokonaiseen viikkoon. Hän pyysi minua
muuten sanomaan, ettei hän tahtonut mennä konserttiin, hän ei
tahtonut jättää Tuesenia."
"Vai eikö Maren tahtonut?" nauroi Vilhelm.
"Ei, hyi, olkaa kunnolla. Herratar", vastasi Petra hymyillen hänkin.
"Niin, siitä muistan. Kylläpä te olette oivallinen, kun ilmaisette
perheen salaisuudet. Tiedättekö kuka voitti sadankruununsetelin,
joka arvottiin myyjäisissä eilen? 'Herratar', olitte te kirjoittanut. Ja
sitten tämän talon osoitteen. Oli toki onni, että yksi lukemattomista
ystävättäristäni tiesi, että minä kutsun tätiä sillä nimellä, ja kääntyi
minun puoleeni. Ja minä olin jalo ja uhrauduin luonnollisesti –
annoin heidän uskoa, että minä olin sen kirjoittanut."
"Ei mutta nyt hän tulee iloiseksi! Tiesinhän minä, että voittaisin,
minä voitan aina", sanoi Petra säteilevänä.
"Surkuttelen teitä", sanoi Vilhelm Veyer. "Tiedättehän: onni
pelissä, onnettomuus rakkaudessa."
"Ei aina", nauroi Petra. "Meidän karjakko voitti huonekaluston
suurista arpajaisista, ja silloin kaksi miestä heti kosi häntä."
"Toivokaamme, että teillekin kerran sattuu se onni, että voitatte
huonekaluston."
"Ehei. Tällä iällä minulla ei enää ole sellaisia mielitekoja", sanoi
Petra. "Kun olin pieni, tahdoin mennä naimisiin ja saada
kolmekymmentä lasta, mutta nyt tahdon mieluimmiten oppia
laulamaan."
"Kolmekymmentä! Herra auttakoon onnetonta elättäjää", sanoi
Vilhelm Veyer. – "Mutta laulusta puhuttaessa, nyt te tietysti tulette
mukaan herrattaren asemesta?"
"Kiitos, minä olen jo luvannut mennä ylioppilas Bortingin kanssa",
sanoi Petra. "Ja hän on niin tavattoman iloinen, kun saa minut
mukaansa."
"Tosiaanko! Mutta entä jos minä olisin vieläkin iloisempi?"
"Ei. Hän on iloisempi. Sillä hän pyysi minua ensimmäiseksi."
"Ettekö te milloinkaan, kun teillä on ollut kutsut kotona, ole
kutsunut jotain toista, jonka te yhtä kernaasti, niin, ehkä
kernaammin tahdoitte luoksenne, jos joku, joka teidän oli täytynyt
kutsua, oli estetty tulemasta?" kysyi Vilhelm Veyer.
"Me pyysimme aina ensimmäiseksi ne, jotka mieluimmiten
tahdoimme luoksemme", sanoi Petra järkähtämättömästi.
"Borting?" sanoi Vilhelm Veyer. "Onko hän ruma, kesakkoinen
poika?"
"Ei. Hänellä on muutamia kesakoita, mutta hän on hyvin kaunis",
vastasi
Petra varmasti.
"Silloin kai se on joku toinen. Se, jota minä tarkoitan, on kaikkea
muuta kuin kaunis."
"Minun on", sanoi Petra.
"Teidän."

More Related Content

PDF
Quick Boot A Guide For Embedded Firmware Developers 2nd Edition 2nd Edition P...
PDF
Use-Case Power Management Optimization: Identifying & Tracking Key Power Indi...
PDF
Modeling and Simulation of Invasive Applications and Architectures Sascha Roloff
PDF
Survey of Operating Systems 5th Edition Holcombe Solutions Manual
PDF
Survey of Operating Systems 5th Edition Holcombe Solutions Manual
PDF
Labs on Chip: Principles, Design and Technology Eugenio Iannone
PDF
Buy ebook Labs on Chip: Principles, Design and Technology Eugenio Iannone che...
PDF
Codesign For System Acceleration A Quantitative Approach 1st Edition Nadia Ne...
Quick Boot A Guide For Embedded Firmware Developers 2nd Edition 2nd Edition P...
Use-Case Power Management Optimization: Identifying & Tracking Key Power Indi...
Modeling and Simulation of Invasive Applications and Architectures Sascha Roloff
Survey of Operating Systems 5th Edition Holcombe Solutions Manual
Survey of Operating Systems 5th Edition Holcombe Solutions Manual
Labs on Chip: Principles, Design and Technology Eugenio Iannone
Buy ebook Labs on Chip: Principles, Design and Technology Eugenio Iannone che...
Codesign For System Acceleration A Quantitative Approach 1st Edition Nadia Ne...
Ad

Full Download Quick Boot A Guide for Embedded Firmware Developers 2nd Edition Pete Dice PDF DOCX

  • 1. Full download textbook at textbookfull.com Quick Boot A Guide for Embedded Firmware Developers 2nd Edition Pete Dice https://textbookfull.com/product/quick-boot-a- guide-for-embedded-firmware-developers-2nd- edition-pete-dice/ Download more textbook from https://textbookfull.com
  • 2. More products digital (pdf, epub, mobi) instant download maybe you interests ... Quick Boot A Guide for Embedded Firmware Developers 2nd Edition TEXT searchable Pete Dice https://textbookfull.com/product/quick-boot-a-guide-for-embedded- firmware-developers-2nd-edition-text-searchable-pete-dice/ Spring Quick Reference Guide: A Pocket Handbook for Spring Framework, Spring Boot, and More Adam L. Davis https://textbookfull.com/product/spring-quick-reference-guide-a- pocket-handbook-for-spring-framework-spring-boot-and-more-adam-l- davis/ Nuclear medicine technology procedures and quick reference Third Edition Pete Shackett https://textbookfull.com/product/nuclear-medicine-technology- procedures-and-quick-reference-third-edition-pete-shackett/ Beginning PowerShell for SharePoint 2016: A Guide for Administrators, Developers, and DevOps Engineers 2nd Edition Nikolas Charlebois-Laprade https://textbookfull.com/product/beginning-powershell-for- sharepoint-2016-a-guide-for-administrators-developers-and-devops- engineers-2nd-edition-nikolas-charlebois-laprade/
  • 3. Programming Persistent Memory: A Comprehensive Guide For Developers 1st Edition Steve Scargall https://textbookfull.com/product/programming-persistent-memory-a- comprehensive-guide-for-developers-1st-edition-steve-scargall/ Quick Reference Guide to Pediatric Care 2nd Edition Deepak M. Kamat https://textbookfull.com/product/quick-reference-guide-to- pediatric-care-2nd-edition-deepak-m-kamat/ The Dice of Kutil Dharma 2nd Edition Sanjay Dixit https://textbookfull.com/product/the-dice-of-kutil-dharma-2nd- edition-sanjay-dixit/ Building Generative AI Powered Apps A Hands on Guide for Developers 1st Edition Kansal https://textbookfull.com/product/building-generative-ai-powered- apps-a-hands-on-guide-for-developers-1st-edition-kansal/ Therapies for Nail Disorders: A Quick Guide to Best Practice Nilton Di Chiacchio https://textbookfull.com/product/therapies-for-nail-disorders-a- quick-guide-to-best-practice-nilton-di-chiacchio/
  • 8. ISBN 978-1-5015-1538-5 e-ISBN (PDF) 978-1-5015-0681-9 e-ISBN (EPUB) 978-1-5015-0672-7 Library of Congress Cataloging-in-Publication Data A CIP catalog record for this book has been applied for at the Library of Congress. Bibliographic information published by the Deutsche Nationalbibliothek The Deutsche Nationalbibliothek lists this publication in the Deutsche Nationalbibliografie; detailed bibliographic data are available on the Internet at http://dnb.dnb.de. © 2018 Pete Dice Published by Walter de Gruyter Inc., Boston/Berlin www.degruyter.com Acknowledgments The studies, data, results, and guidelines compiled in the book are the result of many talented engineers at Intel who have a strong passion for BIOS and firmware. The contributions they have made and the time they have spent, much of it outside their normal duties, deserve to be acknowledged.
  • 9. For significant contributions to this book for analyses, cases studies, and written content, I’d like to thank these talented engineers: –Jim Pelner—who crafted the original white paper that echoes the main themes of this book and for contributing to several chapters early on. –Jaben Carsey—who wrote the shell chapter in the book above and beyond his many contributions to the UEFI shells in general. –Sam Fleming—who created Appendix A and has been one of my mentors in BIOS from the beginning. –Mike Rothman, Anton Cheng, Linda Weyhing, Rob Gough, Siddharth Shah, and Chee Keong Sim—for their exquisite multiyear collaboration around the fast boot concept and multiple case studies over the year. –BIOS vendor Insyde Software for donating feedback and volunteering for the foreword. Thanks to my program manager, Stuart Douglas, for getting me through the writing phase and then on to the finish line (are we there yet?). Reviewer comments and suggestions were extremely valuable for both editions of this work. I deeply appreciate those who took the time to provide indispensable feedback, including Drew Jensen, Mark Doran, Jeff Griffen, John Mitkowski, and Dong Wei and at my publisher, Jeff Pepper, Megan Lester, Mark Watanabe and Angie MacAllister for her work on fixing the art and tables. I would also like to acknowledge my peers in the BIOS/FW engineering
  • 10. and architecture teams within the computer industry for their drive to make this technology an ever more valuable (and less obtrusive) part of people’s everyday lives. Lastly, I want to thank my wife, Anita, for her patience and everything she’s done to allow me time to complete this. Contents Chapter 1: System Firmware’s Missing Link Start by Gathering Data Initialization Roles and Responsibilities System Firmware OS Loader Operating System Legacy BIOS Interface, UEFI, and the Conversion Tiano Benefits Previous UEFI Challenges Persistence of Change The Next Generation
  • 11. Commercial BIOS Business Award General Software Phoenix Technologies Limited American Megatrends Inc. Insyde Software ByoSoft Value of BIOS Proprietary Solutions Making a Decision on Boot Firmware Consider Using a BIOS Vendor Consider Open-Source Alternatives Consider Creating Something from Scratch Consider a Native Boot Loader for Intel ® Architecture Just Add Silicon Initialization Summary Chapter 2: Intel Architecture Basics
  • 12. The Big Blocks of Intel Architecture The CPU The Front Side Bus The North Bridge, PCIset, AGPset, MCH, Uncore, System Agent The Transparent Link (Hublink, DMI, ESI) The South Bridge, Also Known as the PIIX, I/O Controller Hub (ICH), I/O Hub (IOH), Enterprise South Bridge (ESB), and Platform Controller Hub (PCH) Data Movement Is Fundamental It’s a Multiprocessing System Architecture The Memory Map I/O Address Range The Operating System Summary Chapter 3: System Firmware Terms and Concepts Typical PC/Intel® Architecture Overview Memory Types Processor Cache
  • 13. System Memory Complementary Metal-Oxide Semiconductor (CMOS) System BIOS Flash Memory (NVRAM, FWH, or SPI) Real-Time Clock (RTC) System Memory Map Legacy Address Range Main Memory Address Range PCI Memory Address Range Splash Screen Status and Error Messages Display Messages Beep Codes POST Codes Master Boot Record GUID Partition Table Real Mode Protected Mode
  • 14. Logical Addressing Flat Protected Mode Reset Vector Programmable Interrupt Controller Advanced Programmable Interrupt Controller The I/OxAPIC The Local APIC Summary Chapter 4: Silicon-Specific Initialization Listen to the Designer, Then Experiment, and Fix It Chipsets Processors Basic Types of Initialization Simple Bits Standard Algorithms, Minding the Ps and Qs Custom Algorithms: It’s All About Me Option ROMs
  • 15. Summary Chapter 5: Industry Standard Initialization PCI PCI Device Enumeration PCI BIOS PCI IRQ Routing with ACPI Methods PCI Recommendation PCI Power Management USB Enumeration and Initialization PCI Enumeration and Initialization of USB Controllers USB Wake from ACPI Sx (S3, S4, S5 to S0) USB Enumeration SATA SATA Controller Initialization Setting the SATA Controller Mode Enabling SATA Ports Setting the Programming Interface
  • 16. Initializing Registers in AHCI Memory-Mapped Space RAID Mode Initialization Additional Programming Requirements During SATA Initialization External SATA Programming Compliance with Industry Specifications Advanced Configuration and Power Interface (ACPI) ACPI Tables ACPI Namespace Summary Chapter 6: System Firmware Debug Techniques Host/Target Debugging Techniques Hardware Capabilities POST Codes Audio (Beep) Codes Serial Port In-Target Probe (ITP), a Form of JTAG Port Software Debug Methods
  • 17. Console Input/Output Abstraction Disable Optimization Where Am I in the Firmware? When Hardware Isn’t Stable, Where Do I Start? Debugging Other People’s Code Debugging PCI Option ROMs or Binary Libraries Debugging Library Code (No Source) Debugging Beyond Firmware Real Mode Interrupts System Management Mode Industry Specifications Pitfalls Summary Chapter 7: Shells and Native Applications Pre-OS Shells UEFI Shell Application
  • 18. EFI/UEFI Script File Different Features between Script and App Customizing the UEFI Shell Where to Get Shells GUIs and the UEFI Shell Remote Control of the UEFI Shell Debugging Drivers and Applications in the EFI and UEFI Shells The End for the Shell Summary Chapter 8: Loading an Operating System The Boot Path The Bus The Device The Partition Table The File System Booting via the Legacy OS Interface Master Boot Record
  • 19. Loading the Legacy OS Loader Legacy BIOS to OS Handoff Requirements Booting via the EFI Interface Default EFI Boot Behavior Direct Execution of a Linux Kernel UEFI Runtime Services Neither Option Summary Chapter 9: The Intel ® Architecture Boot Flow Hardware Power Sequences (The Pre-Pre-Boot) Nonhost-Based Subsystem Startup Starting at the Host Reset Vector Mode Selection Early Initialization Single-Threaded Operation Simple Device Initialization Memory Configuration
  • 20. Post-Memory Shadowing Exit from No-Eviction Mode and Transfer to DRAM Transfer to DRAM Memory Transaction Redirection Application Processor (AP) Initialization Advanced Initialization General Purpose I/O (GPIO) Configuration Interrupt Controllers Interrupt Vector Table (IVT) Interrupt Descriptor Table (IDT) Timers Memory Caching Control Serial Ports Clock and Overclock Programming PCI Device Enumeration Graphics Initialization
  • 21. Input Devices USB Initialization SATA Initialization SATA Controller Initialization Memory Map Region Types Region Locations Loading the OS Summary Chapter 10: Bootstrapping Embedded Optimization Using BIOS and Bootloaders Platform Policy (What Is It and Why Is It Here?) Case Study Summaries Example 1 Example 2 Example 1 Details What Are the Design Goals?
  • 22. What Are the Supported Target Operating Systems? Do We Have to Support Legacy Operating Systems? Do We Have to Support Legacy Option ROMs? Are We Required to Display an OEM Splash Screen? What Type of Boot Media Is Supported? What Is the BIOS Recovery/Update Strategy? When Processing Things Early Is There a Need for Pre-OS User Interaction? A Note of Caution Additional Details Example 2 Details Turn Off Debugging Decrease Flash Size Caching of PEI Phase Intel SpeedStep® Technology Enabled Early BDS Phase Optimization Platform Memory Speed
  • 23. Remove PS/2 Keyboard/Mouse Remove BIOS Setup Remove Video Option ROM Remove BIOS USB Support Divide Long Lead Pieces into Functional Blocks and Distribute Across the Boot Flow Summary Chapter 11: Intel’s Fast Boot Technology The Human Factor Responsiveness The (Green) Machine Factor Boot Time Analysis First Boot versus Next Boot Concept Boot Mode UEFI Configuration Setting Fallback Mechanisms Baseline Assumptions for Enabling Intel Fast Boot Intel Fast Boot Timing Results Summary
  • 24. Chapter 12: Collaborative Roles in Quick Boot Power Hardware Role Power Sequencing Power Supply Specification Flash Subsystem High Speed SPI Bus for Flash Flash Component Accesses SPI Prefetch and Buffer SPI Flash Reads and Writes Slow Interface and Device Access DMI Optimizations Processor Optimizations CPU Turbo Enabling Streamline CPU Reset and Initial CPU Microcode Update Efficient APs Initialization Caching Code and Data Main Memory Subsystem
  • 25. Memory Configuration Complexity Fast and Safe Memory Initialization Hardware-Based Memory Clearing Efficient Memory Operations Instruction Usage SMBus Optimizations (Which Applies to Memory Init) Minimize BIOS Shadowing Size, Dual DXE Paths for Fast Path versus Full Boot PCIe Port Disable Algorithm Manageability Engine Eliminating MEBx Reducing Manageability Engine and BIOS Interactions Graphics Subsystem Graphics Device Selection Graphics Output Protocol (GOP) Support for CSM-Free Operating Systems Panel Specification Start Panel Power Early Storage Subsystems
  • 26. Spinning Media Utilizing Nonblocking Storage I/O Early SATA COMRESETs: Drive Spin-Up CSM-Free Intel® Raid Storage Technology (Intel RST) UEFI Driver Minimizing USB Latency Power Management Minimizing Active State Power Management Impact Security Intel® Trusted Execution Technology (Intel TXT) TPM Present Detect and Early Start Operating System Interactions Compatibility Segment Module and Legacy Option ROMs OS Loader Legacy OS Interface Reducing Replication of Enumeration Between Firmware and OS Other Factors Affecting Boot Speed No Duplication in Hardware Enumeration within UEFI
  • 27. Minimize Occurrences of Hardware Resets Intel Architecture Coding Efficiency Network Boot Feature Value-Add, But Complex Features Tools and the User Effect Human Developer’s Resistance to Change Summary Chapter 13: Legal Decisions Proprietary License Berkeley Software Distribution (BSD) License Key Four Clauses to the Original License Three-Clause BSD General Public License (GPL) Lesser GPL (LGPL) Separating and Segregating Code Conclusion Appendix A: Generating Serial Presence Detection Data for Down Memory Configurations
  • 28. Analyzing the Design’s Memory Architecture Calculating DIMM Equivalents ECC Calculation SDRAM Width Determination SDRAM Chip Datasheet SDRAM Architecture Analysis Example Calculating Specific SPD Data Based on SDRAM Datasheet SPD Field 0x00: Number of Bytes SPD Field 0×01: SPD Revision Byte 1: SPD Revision SPD Field 0×02: Device Type SPD Field 0×03: Module Type SPD Field 0×04: SDRAM Density and Banks SPD Field 0×05: SDRAM Rows and Columns SPD Field 0×06: Nominal Voltage, VDD SPD Field 0×07: Ranks & Device DQ Count SPD Field 0×08: Module Bus Width
  • 29. SPD Field 0×09: Fine Timebase Dividend/Divisor SPD Field 0×0A and 0×0B: Medium Timebase Dividend/Divisor SPD Field 0x0C: Cycle Time (tCKmin) SPD Field 0×0E and 0×0F: CAS Latencies Supported SPD Field 0×10: CAS Latency Time (tAAmin or tCL) SPD Field 0×11: Write Recovery Time (twrmin) SPD Field 0×12 RAS# to CAS# Delay (tRCDmin) SPD Field 0x13: Min. Row Active to Row Active Delay (tRRDmin) SPD Field 0×14: Min. Row Precharge Delay (tRPmin) SPD Field 0×15: Upper Nibble of tRAS & tRC SPD Field 0×16: Min. Active to Precharge Delay (tRASmin) LSB SPD Field 0×17: Min. Active to Active Refresh Delay (tRCmin) LSB SPD Field 0×18 and 0×19: Min. Refresh Recovery Delay (tRFCmin) SPD Field 0×1A: Min. Write to Read Command Delay (tWTRmin) SPD Field 0×1B: Min. Read to Precharge Command Delay (tRTPmin) SPD Field 0×1C: tFAW Upper Nibble SPD Field 0×1D: Min. Four Activate Window Delay (tFAWmin) LSB
  • 30. SPD Field 0x1E: SDRAM Optional Features SPD Field 0×1F: SDRAM Thermal and Refresh Options SPD Field 0×20: Module Thermal Sensor SPD Field 0x21: SDRAM Device Type SPD Field 0×22–0×3B: Reserved Module-Specific Section: Bytes 60–116 SPD Field 0×3C: (Unbuffered): Module Nominal Height SPD Field 0×3D: (Unbuffered): Module Max. Thickness SPD Field 0x3E: (Unbuffered): Reference Raw Card Used SPD Field 0×3F: Unbuff Addr. Mapping from Edge Connector to DRAM SPD Field 0×40-0×74: Reserved SPD Field 0×75 and 0×76: Module Manufacturer ID Code, LSB SPD Field 0×77: Module Manufacturer Location SPD Field 0×78 and 0×79: Module Manufacturing Date SPD Field 0x7A–0x7D: Module Serial Number SPD Field 0×7E and 0×7F: CRC Bytes Bytes 126–127: SPD Cyclical Redundancy Code (CRC)
  • 31. SPD Field 0×80–0×91 SPD Field 0×92 and 0×93: Module Revision Code SPD Field 0×94 and 0×95: DRAM Manufacturer ID Code SPD Field 0×96–0×AF: Manufacturer’s Specific Data SPD Field 0×B0–0×FF: Open for Customer Use References for Appendix A Index Foreword from the First Edition How do you explain what BIOS is? I generally explain it as the code that runs when you first turn on the computer. It creates a level playing field so that the operating system has a known state to start from. If the other person has some programming knowledge, he or she generally says something like, “Oh. You’re one of those guys!” Let’s face it. BIOS isn’t sexy. The hardware engineers will always blame the BIOS engineers if the system fails to POST. It’s generally up to BIOS engineers to prove it isn’t their code that is the problem. When I first started as a lowly BIOS Engineer II, the BIOS codebase was pure x86 assembly code—thousands of files across almost as many directories with lots of cryptic comments like, “I don’t know why this is here,
  • 32. but it breaks if I remove or modify it! Beware!” It took 45 minutes to do a clean compile. Comments would commonly refer to specifications that no longer existed. To say a BIOS is filled with some secret, arcane algorithms is like saying driving a Formula 1 car is just like driving on the freeway, only faster! There are no college courses that teach BIOS programming. There are no trade schools to go to. A few software and electronic engineers will be able to make it as BIOS engineers because it takes a bit of both to be successful. This book is the first one I’m aware of that attempts to shine light onto the esoteric field of BIOS engineering. A field that makes everything from the big-iron servers to the lowly smartphone turn on. This book has combined two fundamental concepts. What you need to know to make a BIOS that works and what you need to know to make a BIOS that works fast! It wasn’t that long ago that a POST in under ten seconds was considered pretty fast. Today’s standard is now under two seconds. There are topics outlined in this book that will help get you to that sub- 2-second goal. I am currently working on a quasi-embedded system that is in the sub-1-second range with full measured boot using these concepts! This book has something for the recent college graduate as well as the seasoned BIOS engineer. There are nuggets of tribal knowledge scattered throughout. Help yourself become better acquainted with the BIOS industry and read it. –Kelly Steele, Former BIOS Architect, Insyde Software, Inc., Now at Intel Corporation
  • 33. Another random document with no related content on Scribd:
  • 34. "Sen minä kyllä voin", sanoi Petra, "sillä minä se istuin isoisän luona viimeisinä päivinä. Minun piti kohottaa hänet takaisin tyynylle, kun hän luisui alas, ja kääntää hänet ja muuta sellaista. Sillä minä olen niin hurjan väkevä. Minä voin kantaa isän", kertoi Petra ylpeästi. "Ja isoisää janotti alituiseen, ja minä istuin hänen vieressään ja annoin hänelle vettä teelusikalla, mutta hän tuskin saattoi niellä. Ja hän tahtoi koko ajan pitää minua kädestä. Ja joskus hän sitten sanoi asioita, joita me emme ymmärtäneet – hän makasi siinä vuoteessaan ja mutisi itsekseen ja sanoi 'au-au' kuin pieni lapsi. Hän oli niin valkea ja niin laiha, ja parta oli kasvanut, mutta se parta näytti ikäänkuin kuolleelta, ennenkuin isoisä itse oli kuollut. "Kuolemansa edellisenä iltana hän sanoi: 'Tunturihiiri, kunpa et koskaan pettyisi järkkymättömässä uskossasi.' Se oli niin juhlallista. Melkein kuin raamatunlause. Eikö teistäkin? "Mutta sitten hän luuli minua sisarekseen, joka kuoli, kun isoisä oli pieni. Hän luuli olevansa pieni poika taas, sillä hän puhui vain sellaisesta koko viimeisenä päivänä, ja hänellä oli niin kovat tuskat, että hän väänteli kasvojaan ja valitteli. "Mutta äkkiä hän nosti päänsä pystyyn ja sanoi aivan voimakkaalla äänellä: 'Valjastakaa hevoset. Nyt minä tahdon matkustaa.' "Ja sitten hänen kasvonsa aivan kuin kirkastuivat, ja hän veti yhden syvän hengähdyksen eikä enempää. Sitten oli aivan hiljaa. Ja silloin me ymmärsimme, että isoisä oli matkustanut." Petra istui katsellen suoraan eteensä. Huulet vavahtelivat, ja pitkin poskia hypähteli suuria kirkkaita helmiä. Maaherra istui pää kumarassa eikä sanonut mitään.
  • 35. "Ei, ei", mutisi hän vihdoin hiljaa, "hän kai kylläkään ei pelännyt." Ja hetken kuluttua. "Ette kai tekään pelkää kuolemaa?" "Minäkö? En toki", sanoi Petra varmasti, "meidänhän täytyy kuolla, aivan niinkuin meidän täytyy käydä ripillä ja mennä naimisiin ja muuta sellaista. Sitäpaitsi siihen on niin pitkä aika", hymyili hän. "On niitä muuten sellaisia, jotka eivät edes uskalla puhua siitä", lisäsi hän hetken kuluttua, "he sanovat aina 'mennä pois', sen sijaan että sanoisivat kuolla. Niin tekee minun tätini." Maaherra nyökäytti myöntävästi päätään – sen hän kyllä tunsi. "Ei näe asioita sellaisina kuin ne ovat, kun käyttää vääriä sanoja", sanoi Petra. "Hyvästi, eno, nyt minun täytynee lähteä", kuului Vilhelm Veyerin ääni verannanovelta. "Hyvästi, neiti. Vai te tahdotte mieluummin istua täällä sisällä?" "En toki, mutta – kyllä, minusta on hauskaa olla sisällä – toisinaan", sanoi Petra. Hän punastui ja vilkaisi maaherraan. "Kiltti pikku tyttö, Vilhelm", sanoi maaherra ja katsoi ystävällisesti Petraan. "Ehkä te tahdotte tulla minun mukanani teatteriin, neiti – joskus, kun saan liput. Me saamme lippuja sanomalehden puolesta, näettekö", sanoi Vilhelm Veyer rakastettavasti.
  • 36. "Voi tuhat kiitosta." Petran silmät loistivat. Hän tarttui Veyerin käteen ja puristi sitä voimakkaasti. "Muuten minun piti pyytää teitä menemään tädin luo viemään – niin, menemään tädin luo", sanoi Veyer – hänen oli äkkiä aivan mahdoton sanoa jotain, joka voisi olla käskyn tapaista tai muistuttaa Petran asemaa talossa. Petra saattoi hänet ulos – jäi seisomaan puutarhaan hänen ja maaherrattaren seuraan. Heidän huomionsa kiintyi ihmisjoukkoon, joka oli kokoontunut kadulla seisovan hevosen ympärille. "Mikä siellä?" heräsi sanomalehtimies Vilhelm Veyerissä, kun hän näki kahden pojan juoksevan sinnepäin. "Hevonen, joka äksyilee. He eivät saa sitä liikahtamaan paikaltaan." Sanaakaan sanomatta Petra oli pujahtanut ulos puutarhanportista kadulle hevosen luo. Hänellä oli yhä yksi maaherrattaren vaaleanpunaisista villaröijyistä kädessään. "Pois tieltä", komensi hän lähinnä seisovia. Sitten hän päättävästi astui esiin ja sitoi vaaleanpunaisen röijyn hevosen silmille pään ympäri, tarttui suitsiin – ja hevonen lähti liikkeeseen. Hän talutti sen maaherran portille asti; joukko katupoikia ja joutilaita henkilöitä seurasi ihaillen mukana. Sitten hän otti pois siteen:
  • 37. "Nyt se kyllä kulkee. Minä en voi lahjoittaa sille maaherrattaren villaröijyä. Hyvästi", nauroi Petra, sieppasi vaaleanpunaisen röijyn mukaansa ja katosi portista poikien hurratessa ihmeen reippaalle neidille. Mutta maaherrattaren mieli oli syvästi järkytetty. Hän aukaisi juuri suunsa sanoaksensa jotain, joka vastaisuuden varalta ehkäisisi sentapaisia skandaaleja, kun Petra loistavana sanoi: "Eikö ollut tavaton onni, että minulla oli röijy kädessä, niin että saatoin auttaa. Muuten minun olisi täytynyt riisua hameeni. Minä pesen sen heti", sanoi hän ja haisteli röijyä, joka haisi tallille pitkän matkan päähän. Sitten hän nyökäytti päätään Vilhelm Veyerille, otti kahvitarjottimen ja juoksi sisään – oikopäätä nurmikon poikki. "Herra paratkoon, kyllä kai hän voisi sen tehdä", huokasi Letta täti aivan epätoivoissaan. "Riisua hameensa", selitti hän sitten. "Hän olisi tehnyt sen keskellä Karl Johania musiikin aikana, siitä voit olla riivatun varma, Letta täti", sanoi Vilhelm Veyer vakaumuksella. Ei ollut helppo ratkaista, oliko hänen äänessään suuttumusta vaiko ihailua – Vilhelm Veyer ei tietänyt sitä itsekään. "Vilhelm, kuinka usein minun pitääkään sanoa sinulle, etten halua olla riivatun varma mistään", sanoi Letta täti hermostuneena. "Ei, ei. En oikeastaan voi kuvitellakaan sitä sinusta", nauroi Vilhelm. "Näkemiin" – hän heilautti hattuaan ja meni. Kulkiessaan puutarhanaidan ohi hän katseli koko ajan sisälle, näkyisikö ehkä
  • 38. ovessa vaalea hame. Kun hän tuli toimitukseen, telefonoi hän heti Camilla Ovenbergille. "Olipa oikein hauskaa, että voitte tulla tänä iltana, neiti", kumarsi hän telefonissa. Mutta kun hän illalla istui permannon ensi rivillä rinnallaan Camilla Ovenbergin vartalo ja monet kullankeltaiset hiuskäärylät ja kuuli Butterflyn ihmeellisen äänen "mä pikku tyttö silloin en muuta pyytää voi" – silloin hänen mieleensä äkkiä juolahti, että jos hän, se pikku puolivilli, olisi nyt voinut istua täällä tätä kuuntelemassa, olisi hän varmaankin ajatellut, että nyt pikku tyttö ei muuta pyytää voi. Ja äkkiä hän vastasi aivan hermostuneena: "niin, Jumalan kiitos", kun Camilla kuiskasi, että itse asiassa ei oopperassa ollut mitään oikeaa säveltä. Mutta maaherran huoneessa istui pieni ruskea pää kumarassa vihreän lampun alla ja luki ääneen kolme palstaa ulkomaanpolitiikkaa maaherran silloin tällöin keskeyttäessä selittämällä, miten niiden hemmetin lurjusten olisi pitänyt esiintyä, ja maaherrattaren kutoessa ääneti, niin että puikot säännöllisesti kitisivät. Sinä päivänä Petra kirjoitti kotiin. Isälle ja pojille, hauskasta matkasta ja siitä, kuinka hienoa täällä oli, ja hyvästä maaherrasta ja Jennystä ja hauskasta kandidaatti Veyeristä. Marenille oli pieni kirje erikseen – siinä seisoi lopuksi: "Hyvästi, vanha Maren kulta. Minä en koskaan sano sinua 'murisijaksi' enää." Mutta pojat nauroivat, kun he olivat lukeneet kirjeen ääneen. "Maaherratar on siis ilkeä otus", sanoi Ulf.
  • 39. "Mitä sinä sanot? Eihän siitä sanota sanaakaan", sanoi pappi levottomana. "Ei, siinäpä se juuri on", nauroi Herman. "Hänestä ei ole mainittu sanaakaan. Ja Tunturihiiri luulee olleensa hyvin valtioviisas." "Kunhan hänellä vain ei olisi paha olla siellä, pikku Tunturihiirellämme", sanoi pappi ja käänsi päänsä avuttomasti isoja poikiaan kohti. "Sen asian minä kyllä selvitän, isä", sanoi Herman, "kun tulen kaupunkiin". "Niin, tee se, poikaseni. – Tunturihiiri ei käytä puhetta ajatustensa peittämiseksi, sanoi isoisäsi aina. Ja se ehkä ei ole mikään onnea tuottava ominaisuus seurustellessa ihmisten kanssa maailmassa", sanoi pappi. "Oo, älä sitä sure, isä", lausui Finn mielipiteensä. "Tunturihiiri on kuin kissa, hän putoaa aina jaloilleen. Sen minä kyllä tiedän, joka olen ollut hänen kanssaan kaikkialla." * * * * * Neljä päivää oli satanut ja myrskynnyt – ulvonut ja piessyt, niin että ihmiset vetäytyivät kotosalle ja sytyttivät lampun jo ennen pimeän tuloa. Kun aurinko tuli takaisin, ei se enää löytänyt kesää missään. Ruusut olivat hajallaan nurmella pieninä ruskeina lehtinä. Myrsky oli vienyt mukanaan puiden lehdet paitsi muutamia vaaleita, verettömiä, jotka eivät enää riittäneet peittämään mustaa runkoa.
  • 40. Mutta asterit ja georgiinit olivat pitäneet puoliaan. Ja reseda tuoksui väkevästi. Aamu oli virkistävän raitis ja kirkas. Maaherrattaren keittiössä seisoi Petra puettuna uuteen siniseen jättiläisesiliinaan ja valmisti kalapyörylöitä. Sillä ostettuja kalapyörylöitä Tuesen ei tahdo maistaakaan, sanoi maaherratar. Mutta Jenny hihitti ja sanoi, että se vain tahtoo tuupata meidän niskoillemme enemmän työtä, sillä maaherra, hän ei totta tosiaankaan tunne mitään eroitusta. Petra sekoitti ja mausti ja maisteli, ja silloin tällöin hän sivumennen pistäytyi huoneeseensa, missä Marenin vanha keittokirja oli avattuna sängynpeitteen alla. "Nyt vasta ymmärrän, että oli järkeä ainekirjoitustehtävässä 'Miten hyvät kirjat voivat olla hyviä ystäviä'", sanoi Petra ja läimäytti iloisesti vanhaa rasvaista kirjaa. Maaherratar tuli keittiöön ja maisteli. "Enemmän suolaa", hän sanoi. Ja sitten hän lähetti Jennyn pois. "Neiti Felber", alotti hän ankarasti, "minun täytyy sanoa teille, että joka aamu, kun tulette leipomosta, olen nähnyt teidän keskustelevan nuoren herran kanssa puutarhanportin ulkopuolella – kauan. Minun täytyy sanoa teille, ettei se sovi hienolle naiselle. Panisin yleensä arvoa siihen, jos te koettaisitte tavoitella hienompaa esiintymistä, niin kauan kuin olette minun talossani." "Vai niin", sanoi Petra. "Minä luulin, ettette ehkä pitäisi siitä, jos hän tulisi mukaan sisään. Mutta me voimme varsin hyvin ensi kerran
  • 41. seisoa puutarhassa puhelemassa. Se on ylioppilas Borting – lääketieteen ylioppilas. Hän kulkee sitä tietä vain puhellakseen minun kanssani, sillä hän tietää, ettei minulla ole ketään toista, kenen kanssa olla, ennenkuin tätini ja enoni tulevat kotiin ulkomailta serkkuni kanssa." Maaherratar seisoi ja katseli häntä ylhäältä alas – lasiensa läpi. "Te olette sangen rohkea, se minun täytyy sanoa, kun aivan avoimesti kerrotte, että nuori mies kulkee täältä ohi tavatakseen teitä joka aamu ennen aamiaista", sanoi hän. "Se on aivan totta", vakuutti Petra innokkaasti, "minä kysyin häneltä, eikö hän tee sitä sentähden. Teen, sanoi hän. Hän on hirveän ystävällinen." "Mitä luulette, että isänne sanoisi tästä?" kysyi maaherratar. "Minullahan on jonkinlainen edesvastuu häntä kohtaan, kun minulla on lapsi talossa." Hän painosti kovasti lapsi-sanaa. "Isäkö? Hän pitää kaikista, joista minä pidän", vastasi Petra varmasti. "Isä pitää kaikista. Niin, joskus, kun hän sanoo, että se on varmaankin hyvin kunnioitettava mies tai että se on rouva, jolla varmaankin on hyvät puolensa, niin me kyllä aivan hyvin ymmärrämme, että he itse asiassa ovat hänestä aaseja. Mutta hän koettaa todellakin pitää heistä. Hyvin usein hän myöskään ei huomaa, että ihmiset ovat ilkeitä. Ja me annamme hänen uskoa mitä uskoo, sillä hänestä on hauskempaa luulla ihmisiä hyviksi. Ja jotain hyväähän jokaisessa onkin", hymyili Petra. "Niin isä aina sanoo. Minä olen varma, että hän sanoisi niin puhuessaan – että – ei – ei
  • 42. mitään", sopersi hän. Hän kävi tulipunaiseksi ja sukelsi kalapyörylöihinsä. Maaherratar seisoi hetken ääneti. Sitten hän sanoi hiukan ystävällisemmin: "Minä tahtoisin mielelläni, että menisitte näihin myyjäisiin minun puolestani tänä iltana, neiti, minä en kernaasti jätä Tuesenia tänään. En ole antanut niihin mitään tällä kertaa – tahdotteko olla hyvä ja ostaa arpoja näillä viidellätoista kruunulla." "Arpoja viidellätoista kruunulla!" huusi Petra. "Ihmettä ja kummaa! Kotona meistä on komeaa, jos joku ottaa kolmella. Minä olin viime keväänä myyjäisissä kauppaamassa arpoja. Voittoina minulla oli syli koivuhalkoja ja sika, jonka nimi oli Trine. Minä sain kokoon rahoja enemmän kuin kukaan muu. Kaikki ostivat arpoja minulta, joka olin papin tytär, ja niin oli Trinekin – se on, se oli pappilasta. Mutta kyllä minä olinkin pannut parastani, sillä minä olin ripustanut paikkani yläpuolelle ilmoituksen, johon oli maalattu mahtava etusormi ja 'Katsokaa tänne, Trine, maailman hienoin sika, voitetaan 20 äyrillä. P.S.F.' Kirjaimet, ne olivat minun nimeni. Sen minä panin siihen, jotta huomattaisiin, että sika oli pappilasta, sillä kaikki tietävät, että minä annan nimet kaikille eläimille, sioille ja lampaille ja siipikarjallekin. Minä se pyysin isää antamaan Trinen myyjäisiin, ja siksi minä toki tahdoin kunniankin itselleni. Ja ihmisiä kihisi minun ympärilläni. Trine ja minä ansaitsimme kaksi kertaa niin paljon kuin kukaan muu myyjättäristä. Mutta ajatelkaa, sitten meidän oma karjakkomme voitti sen, ja sitten isän piti ottaa Trine takaisin ja antaa karjakolle rahaa sijaan. Mutta eikö ollutkin mukavaa, että sen piti tulla takaisin pappilaan. 'On revient toujours à ses premiers amours', kuten ranskalainen sanoo", sanoi Petra ylpeänä tiedoistaan.
  • 43. "Niin, olihan se lystiä." Maaherrattaren äänessä tuntui melkein olevan hiukan huvitettu sävy. "Mitä arpoja minun pitää ottaa?" "Mitä tahdotte. Minä en koskaan voita", sanoi maaherratar. "Minä voitan", sanoi Petra voitonriemuisena. "Minä olen voittanut housukankaan pojille ja villahameen ja viheriän lasisen kukkasmaljakon. Minä olen varma, että voitan jotain teille molemmillekin." Vilhelm Veyer tuli päivälliselle. "Jos te tahdotte tulla myyjäisiin jo kello seitsemältä, niin minä voin saattaa teidät sisälle", ehdotti hän. "Minun pitää olla kokouksessa samassa talossa myöhemmin illalla. "Voinko minä?" Petra katsoi odottavaisesti maaherrattareen, ja maaherra kiiruhti vastaamaan: "Menkää te vain, lapsi. Minä tulen hyvin toimeen. Ja teille on hauskaa, kun saatte Vilhelmin mukaanne, hän tuntee koko kaupungin." Neljännestuntia ennen kuin heidän piti tavata, seisoi Petra ylioppilasyhdistyksen talon luona odottamassa. Ihmisiä, enimmäkseen nuorisoa, tulvi sisään. Parittain ja kolme yhdessä puettuina liehuviin hattuihin ja ahtaisiin hameisiin. – Oletko
  • 44. hullu, Mossik, tekikö hän niin? – Antakaahan kun minä kerron teille, mitä hän uskalsi sanoa! Hän ei ole mitään erinomaista minun mielestäni! – Hän – hän – hän surisi kaikessa heidän puheessaan. Nuoria herroja asteli välinpitämättömästi, mahdikkaasti ohi – piti mennä ilahduttamaan pikkutyttöjä hetkiseksi! Silloin tällöin automobiili tai ajuri, jossa koristeltu ja hyvin kammattu rouva. Nuoria pareja, jotka antoivat toisilleen loistavia silmäyksiä. Vanhempia pariskuntia, jotka kulkivat toistensa rinnalla näkemättä toisiaan. Petra seisoi aivan hiljaa ja katseli innostunein silmin. Vilhelm Veyer pyörähti nopeasti esiin nurkan takaa. "Ei mutta olenko minä kuitenkin myöhästynyt, neiti?" "Minä se aina tulen liian aikaisin", hymyili Petra. "Isoisä sanoi aina: Mieluummin tuntia aikaisemmin kuin minuuttia liian myöhään." "Kunpa meille sanomalehtimiehille riittäisi aikaa sen säännön noudattamiseen!" huokasi Vilhelm Veyer. Jo portaissa joukko nuoria valkopukuisia naisia hyökkäsi heidän kimppuunsa. "Ostakaa minulta arpoja, niin pääsette ehkä ajelemaan Holmenkolleniin." "Sata kruunua voitetaan kymmenellä äyrillä." – "Ei mutta Vilhelm, sinäkö se olet? Sinun täytyy heti paikalla ostaa minulta arpoja, niin voitat ehkä huvilan – sali, ruokasali, keittiö, arkihuone j.n.e. kaikki samassa huoneessa, – hahaa – mutta täydessä kunnossa. Sinä voit kosia Camillaa aivan heti." "Vallan mahdotonta, Lilly", vastasi Vilhelm haudanvakavana, "olen juuri sijoittanut viimeisen kuukauspalkkani kiinteään omaisuuteen –
  • 45. kaulahuiviin ja kiiltonahkakenkiin – se riitti juuri". "Voitko sinä milloinkaan olla vakava – inhottava kun olet", letkautti neiti hänen jälkeensä ja kävi toisen kimppuun. Petra osti arpoja oikealta ja vasemmalta. Hän huomasi äkkiä, että häneltä jo oli mennyt monta kruunua, ennenkuin hän oli päässyt ovesta sisälle. Paljon valoa ja äänten ja naurun sorinaa. Pitkien pöytien takana istuivat vakavan iän saavuttaneet naiset hymyillen ja juhlanauhalla koristettuina, edessään joukoittain sohvatyynyjä ja mattoja ja hopeakoteloja ja nukkeja ja kaikenlaisia tavaroita. Niiden välillä kuljeskelivat vaaleapukuiset tyttäret ja veljentyttäret ja tytärten ystävättäret ja koettivat näyttää hyödyllisiltä. Tahdotteko ostaa arpoja? Petra osti iloisesti ja mielellään joka taholta. Hänen rahansa hupenivat tavattoman nopeasti. "Nyt meidän täytyy saada jotain syötävää, neiti Felber. Tanssi, jonka ylempiin seurapiireihin kuuluvat naiset esittävät ja joka on illan loistokohta, seuraa vasta parin tunnin perästä", sanoi Vilhelm Veyer ja vei Petran pois suunnattoman suuren mantelikakun luota, joka arvottiin samana iltana. "Sitäpaitsi en uskalla olla täällä kauemmin. Herttaiset ystävättäreni nylkevät minut kokonaan." Heille tarjoiltiin olutta ja makkaraa. Pöytänä heillä oli tynnyri, ja heitä palvelivat lystinmoiset nuoret tarjoilijat, joilla oli valkeat esiliinat yllään ja jotka sinuttelivat useimpia vieraita.
  • 46. "Eikö tämä tynnyreiltä syöminen ole kodikasta ja hauskaa, neiti? Sellaisessa kai ette ennen ole ollut mukana?" kysyi Vilhelm Veyer hiukan suojelevaisesti. "Olen, usein", sanoi Petra. Vilhelm Veyer katsoi ällistyneenä häneen – hän oli luullut Petraa aivan kotinurkissa kasvaneeksi. Mutta mikä tyttölasta vaivasi? Eikö vierinyt suuria pyöreitä kyyneliä alas hänen poskilleen? "Eikö kaikki ole, niinkuin olla pitää?" kysyi Veyer vakavasti. Petra nyökäytti päätään. "On, paitsi että – että oli niin hauskaa, kun viimeksi söin tynnyriltä." Vilhelm Veyer katsoi häneen taas. Niin, nainen on tosiaankin mutkikas ja selittämätön. Kuka nyt olisi aavistanut, että tälläkin pienellä jumalansanalla oli ollut kokemuksensa. Häntä melkein suututti. "Anteeksi, jos kysyin liikoja", sanoi hän jäykästi. Silloin Petra kääntyi hänen puoleensa pieni väkinäinen hymy huulillaan. "Me joimme aina kahvia tynnyriltä, kun Maren kotona laittoi viinimarja- ja karviaismarjaviiniä", sanoi hän. Vilhelm Veyer istui hetken vaiti. "Mahtaa tuntua omituiselta, kun on koti, jonne ikävöi. Minulla ei koskaan ole ollut muuta kotia kuin eno Tuesenin – en ainakaan muuta muista", sanoi hän hiljaa.
  • 47. "Huh", sanoi Petra. Pieni lämpöinen käsi tarttui Vilhelm Veyerin käteen. "Mutta – mutta siitä on teille se hyöty, ettei teidän tarvitse matkustaa sieltä pois", hymyili hän. "Eikö ole kummallista maailmassa, että juuri ne asiat, joista pitää eniten, panevat aina itkemään. Mutta ehkä kaikki muut asiat ikäänkuin eivät pysty sitä tekemään. Mutta on toki hyvä, ettei muista sitä kauan kerrallaan – sitä, mikä on surullista." Vilhelm Veyer ei vastannut. Hän istui aivan hiljaa ja katseli pientä voimakasta ruskeaa kättä, joka ikäänkuin suojelevasti piteli hänen kättään. Vilhelm Veyer veti kätensä pois – nopeasti. "Matka Bergenin rataa myöten, kandidaatti Veyer? Voitteko vastustaa?" houkutteli vaalea, solakka neiti, jolla oli tukkaa niin runsaasti, että se olisi riittänyt kolmeksi luonnolliseksi tukkalaitteeksi. "Olisin ehkä voinut vastustaa Bergenin rataa – mutta en teitä. Huolimatta alituisesta taloudellisesta pulastani." Vilhelm Veyer puhui hymyillen – mutta hymy ikäänkuin ei ulottunut ääneen ja silmiin. Petrakin otti kaksi arpaa. "Minun pitää saada viisi äyriä takaisin", sanoi hän. "Hyvänen aika, antakaa anteeksi." Se sanottiin ivallisesti. Rahat laskettiin hitaasti äyri äyriltä. "Hyvästi sitten, Veyer!"
  • 48. "Hän aikoi peijata minua", sanoi Petra harmistuneena. "Hän suuttui, kun minä huomasin sen." Vilhelm Veyer hymyili. "Myyjäisissä ei olla niin tarkkoja", sanoi hän. "Siellä koetetaan saada ihmisiltä niin paljon kuin mahdollista." "Peijaus on peijausta, koskekoon se sitten viittä äyriä tai viittä kruunua – ja tapahtukoonpa se vaikka kapalolasten hyväksi – se on minun ajatukseni." "Te varmaankin elätte tarkasti kymmenen käskyn mukaan", nauroi Veyer. "Kyllä. Noin suurissa piirteissä", vastasi Petra. "Sillä sen voivat kaikki tehdä. Mutta hienomman sisällyksen mukaan on mahdoton elää – ainakin minun on mahdoton. Minusta käskyjen pitäisi olla mitä ovat, eikä mitään muuta, niin kaikki ihmiset voisivat elää niiden mukaan. Varastamisen ja tappamisen ja sellaisenhan helposti voi jättää tekemättä. Mutta tuo, ettei saa olla suuttunut kellekään ja että pitää kääntää toinen poski päin, kun on saanut korvapuustin toiselle, ja ettei saa pyytää tavaroita, joita kernaasti tahtoisi itselleen. Ei, siihen minä en kykene", selitti Petra. Vilhelm Veyer nauroi, niin että silmät ja hampaat loistivat. "Ei siinä ole mitään nauramista. Minä puhun tosissani. Minä olen sanonut sen isällekin, ja hän on melkein samaa mieltä kuin minäkin", sanoi Petra harmistuneena. Vilhelm Veyer katsoi kelloaan.
  • 49. "Niinhän minäkin olen", nauroi hän, "minä vain en koskaan ole ajatellut sitä – sillä tavalla. Mutta nyt minun ikävä kyllä täytyy jättää teidät. – Vahtimestari!" "Minulla on vielä koko joukko rahoja, niin että me voimme maksaa niillä. On kai yhdentekevää, miten minä käytän ne – ja hänhän on teidän tätinne", sanoi Petra ja veti kukkaronsa esille. "Siitä syystäkö, että minä sanoin itseäni vähävaraiseksi?" Petra nyökäytti päätään. "Niin, ettekö luule, että minä tiedän, minkälaista se on. Kotona meillä ei melkein koskaan ole rahoja. Jos ei Maren pidä varaansa, kun isä saa palkan, niin se on jo hävinnyt kaikille muille, ennenkuin me olemme saaneet siitä hitustakaan. Mutta pyh, kyllä tulee hyvin toimeen ilman rahoja", nauroi hän huolettomasti. "Olkaa hyvä." "Te olette lystinmoinen pikku – te olette herttainen." Vilhelm Veyer punastui – ja huomatessaan sen hän punastui vielä enemmän, se kun ei ollenkaan kuulunut hänen tapoihinsa. Olihan hän satoja kertoja sanonut kaikkia noita toisia herttaisiksi, ja se oli aivan kuin olla pitikin. Mutta nyt hänestä äkkiä tuntui, kuin hänen pitäisi selittää sanansa. "Minä tarkoitan, että te olette niin kiltti. Ja rehellinen", sanoi hän. "Mutta minä voin kyllä maksaa tämän loistoaterian, vaikkei minulle olekaan suotu kovin suuria rikkauksia. Niin, nyt minun täytyy rientää. Tuhat kiitosta tästä illasta." Pari askelta otettuaan hän kääntyi takaisin.
  • 50. "Minä voin luullakseni tulla teitä hakemaan ja saattaa teidät raitiovaunulle, jos olette täällä vielä puoli tuntia." "Ei kiitos. Kotiin minä kyllä hyvin voin mennä yksin", sanoi Petra. "Ja sitten – sitten teidän ei pidä luulla, etten minä osaa muuta kuin lörpötellä ja puhua pötyä ja sellaista. Minä en mielelläni tahtoisi, että ajattelisitte niin." Petra katsoi luottavaisesti hänen mustiin silmiinsä – ja pudisti hänen kättään. "Ei, hyvä ystävä. Onhan yhdentekevää, millainen joku on, kun kerran on tultu ystäviksi. Eihän koskaan ajattele, millaisia ne ovat, joiden kanssa on ystävä. Ja mehän olemme kovin hyvät ystävät, emmekö olekin?" "Olemme. Kovin", sanoi Vilhelm Veyer vakavammin kuin hänen oli tapana. Petra kulki ympäri ostellen arpoja. Hän katseli vanhaa tyylikästä menuettiä, jota esitti neljä vanhanaikuisiin pukuihin puettua paria. Se oli kaunis – hän taputti käsiään kuin hullu. Kun hän tuli ulos, oli alkanut sataa tihuuttaa. Lyhdyt olivat sytytetyt ja ne loistivat väräjävinä viiruina vesilätäköissä ja katukäytävän märillä kivillä. Mutta puodit olivat suljetut ja pimeät. Petra kääntyi Karl Johanille kulkeakseen puiston läpi. Hänen päähänsä ei pistänytkään mennä raitiovaunussa – täällä kaupungissa täytyi nauttia raittiista ilmasta, kun vain sai tilaisuutta siihen. Ja vihreitä puita hän aina haki. Hän astui nopeasti eteenpäin pienessä kireässä sinisessä kävelypuvussaan.
  • 51. "Hyvää iltaa, neiti. Enkö saa tarjota teille sateenvarjoa." Kookas herra astui takaa hänen rinnalleen. Petra katsahti häneen – herra oli painanut pehmeän hattunsa niin syvään silmille, että kasvot olivat varjossa. "Tuhat kiitosta. Se oli kovin ystävällistä – hattuni tähden", sanoi Petra, "niin, jos teillä on sama tie kuin minulla. Minä asun Parkveienin varrella." Se oli oleva hänelle hyvin mieluisaa. Neiti oli ehkä vieras täällä kaupungissa? Eikö hän ehkä saanut tarjota käsivarttaan neidille? "Ehei. Niin vanha en toki onneksi vielä ole. Kyllä minä voin kulkea yksikseni", nauroi Petra. Hän kertoi, että tuli myyjäisistä, ja puheli kävellessään niistä. Hän ei huomannut, että herra kävi yhä harvapuheisemmaksi, kuta pitemmälle he kulkivat puiston läpi. Satoi nyt yhä rankemmin – hän piteli sateensuojaa vinossa Petran yli. "Mutta tehän kastutte itse aivan kokonaan. Te olitte hirveän ystävällinen, kun tulitte saattamaan minua, vaikkette tunne minua", sanoi Petra kiitollisena. Hän ei vastannut sanaakaan. "Niin olisivat pojatkin tehneet, minun veljeni. Herman saattoi Tomse-Annea koko kylän läpi kerran, kun Anne kuollakseen pelkäsi ukkosta. Ehkä tekään ette ole täältä kaupungista?"
  • 52. Herra mutisi jotain käsittämätöntä kaulukseensa. He olivat jo melkein vahtikojujen luona, kun heidän takanaan kuului nopeita askelia. "Hyvää iltaa, neiti Felber", sanoi ylioppilas Bortingin iloinen ääni. "Kas tekö siinä olette! Niin kiitos, silloin ei teidän tarvitse –" Ällistyneenä Petra kääntyi ympäri. Herra oli kadonnut hänen vierestään – Petra näki vain sateenvarjon ja sen alla pitkät sääret, jotka nopeasti kulkivat poispäin pitkin erästä puiston käytävää. "Sepä oli omituinen ihminen, kun ei sanonut hyvästiä", sanoi Petra. "Tuhat kiitosta sateenvarjosta", huusi hän herran jälkeen, niin että kaikui. "Kuka hän oli?" kysyi Per Borting. "Mistä minä sen tiedän?" sanoi Petra rauhallisesti. "Se oli ystävällinen herra, joka tarjosi minulle sateenvarjonsa ja tarjoutui saattamaan minua, vaikkei hän tuntenut minua. Kyllä kaupungissakin on paljon hyviä ihmisiä", sanoi hän ja hymyili. Per Borting kulki ja katseli häntä sivultapäin omituinen ilme kasvoissaan – ikäänkuin hän ei oikein olisi tiennyt, miten käyttäytyä. "Niin, kyllähän he ovat koko lailla ystävällisiä", sanoi hän hetken epäröityään. "Mutta – mutta kaikkihan eivät ole – sellaisia. Siksi teidän ei pitäisi mennä ulos tähän aikaan, neiti Felber. Luvatkaa, ettette tee sitä. Ei ainakaan täällä kaupungissa. Eikä yleensä ollenkaan."
  • 53. "Ei, luvata en kylläkään voi", nauroi Petra. "Sillä ajatelkaa, jos minun kerran välttämättä täytyisi. Silloin en voisi, koska olisin luvannut. Ja olenhan minä kertonut teille, että olen tottunut kulkemaan niinkuin itse tahdon." "Mutta kotona maalla kaikki tunsivat teidät", huomautti Borting. "Eihän se asiaa muuta. Näittehän itse, että ihmiset ovat yhtä ystävällisiä, jos eivät tunnekaan minua", sanoi Petra turvallisesti. – "Ei mutta miten kaunis neiti! Ettekö te nähnyt häntä? Hän, joka seisoi tuolla kulmassa ja jolla oli paksut mustat kulmakarvat ja niin kaunis punainen ja valkoinen iho. Ehkä hän ei tuntenut tietä, raukka. Emmekö käänny takaisin auttamaan häntä?" Per Borting tarttui äkkiä, tietämättä oikein itsekään mitä teki, pieneen kylmään märkään käteen, joka oli ilman hansikasta. Hän katseli innokkaita kasvoja ja loistavaa silmäparia, joka oli käännettynä häneen päin. Hän ei sanonut mitään. "Niin mutta ajatelkaa, jos hän on vieras täällä eikä löydä tietä", intti Petra ja kääntyi katsomaan. "No, nyt hän kysyi eräältä herralta", rauhoitti hän itseään. Per Bortingin kasvoille ilmestyi hymy, mutta samassa hänen mieleensä juolahti saksalainen runo – siinä sanottiin jotain, että Gott pitäisi erhalten niin hold und rein und – "Teidän pitää tulla mukaan puutarhaan", sanoi Petra innokkaasti ja veti häntä hihasta. "Hän sanoi, ettei ollut sopivaa, että me seisoimme kadulla ja puhelimme." "Tokkohan tämä hänestä oikeastaan olisi parempaa."
  • 54. Mutta hän astui kuitenkin pari askelta portista sisäänpäin – ei päästänyt irti Petran kättä. "Ettekö salli – neiti Felber, ettekö salli, että minä hiukan huolehdin teistä", sanoi hän äkkiä, ja hänen äänessään ja silmissään leimahti nuori lämpö. Rehellinen, kirkas silmäpari antoi hänelle vastauksen. "Kyllä, hirveän kernaasti. Tehän olette minun paras ystäväni, niinkuin tiedätte. Mikä hätä minulla on. Nyt sekä te että kandidaatti Veyer olette ystäviäni, ja viikon kuluttua tulevat molemmat pojatkin." Hän päästi äkkiä Petran käden. Hänen kasvonsa synkkenivät. "Kun teillä on Vilhelm Veyer, tarvitsette tuskin minua", sanoi hän jäykästi, "hänhän on numero yksi kaikkien naisten silmissä." "Minä en ole numeroinut teitä", sanoi Petra. "Mutta teidäthän minä paremmin tunnen. Ja teidän kanssanne paraiten voin puhua kaikesta. Ja sitten minä melkein tiedän, minkälaista kaikki on teidän kodissanne – kertomuksienne mukaan. Ja te, te tunnette joka sopen meidän pappilassa." "Niin", vastasi Per Borting lauhtuneena. "Sen kyllä teen. Mutta luvatkaa, että aina puhutte minun kanssani kaikesta, sekä pahasta että hyvästä. Etenkin pahasta." "Minulle tuskin milloinkaan sattuu mitään pahaa", sanoi Petra avomielisesti, "paitsi että minulla on kauhean ikävä kotia – kun muistan sitä." Hän räpytteli silmiään.
  • 55. "Mutta luvatkaa kuitenkin, että puhutte minun kanssani, pyydätte minua auttamaan itseänne, jos jotakin sattuisi – eikä Vilhelm Veyeriä", sanoi Borting nopeasti ja hiukan hämillään. "Kylläpä te olette kärkäs kuulemaan ikäviä asioita", sanoi Petra. Mutta sitten hän lisäsi vakavammin: "Minä hyvin ymmärrän, mitä te tarkoitatte. Iloisista asioista voi puhua kaikkien kanssa, mutta pahoista voi vain puhua sellaisen kanssa, joka on mieltynyt – johonkin." Viimeinen sana tuli hiukan erillään muista. "Niin", sanoi Borting. "Otaksutaan siis, että minä olen mieltynyt – johonkin. Ja te lupaatte siis, ettette kävele yksin ulkona iltaisin." "Lupaan, te kiusankappale", nauroi Petra. "Ja sitten menemme yhdessä konserttiin ylihuomenna?" "Menemme. Varmasti." "Siinäkin tapauksessa, että – joku toinen pyytäisi teidät mukaansa?" "Oletteko tottunut siihen, että ihmiset teitä puijaavat?" kysyi Petra. "En, mutta – kun oikein iloitsee jostakin, niin sattuu usein, että se otetaan meiltä pois. Ja minä iloitsen kovasti, kun saan kuulla musiikkia teidän seurassanne." "Minua ei varmaankaan kukaan ole aikonut ottaa", sanoi Petra. "Mutta jättäkää kaikki iloitseminen, kun ajattelette noin tyhmästi. Voi sentään, te olette läpimärkä. Te olette vain pitänyt sateensuojaa minun ylitseni. Te olette paras ihminen, minkä tunnen."
  • 56. "Teistä äiti pitäisi äärettömän paljon", sanoi Borting ja punastui samassa. "Niin, hyvästi sitten. Jos onni on hyvä, niin tavataan ehkä huomisaamuna taas", sanoi hän kiireesti. "Onni on kyllä hyvä. Hyvää yötä", huiskutti Petra ja meni sisälle. Eteisen oven lukko rasahti. Borting jäi seisomaan portin eteen, kunnes ei kuulunut mitään muuta kuin sateen loiske kadulla ja sen rapina sateenvarjoa vasten. Petran pöydällä oli kirje hänen serkultaan. Sen osoite oli muutettu pappilassa. Siinä hän kirjoitti, että hän tuli kotiin viikon kuluttua äidin ja isän kanssa, sillä hän oli väsynyt olemaan pensionikoulussa, ja siinä hän myöskin kirjoitti, että äiti kirjoittaa tänään enolle ja kysyy, eikö Finn tahdo tulla meille joulun jälkeen ja jäädä asumaan meille ja käydä koulua, niin että nyt sinun ei tarvitse mennä siihen paikkaan, josta kirjoitit, kun sinusta kerran on niin inhottavaa asua kaupungissa. Petra istui sängynlaidalla kirje kädessä ja silmät suurina ja loistavina, kun Jenny tuli sisään katsomaan, oliko pesukannussa vettä. "Oletteko saanut tietää jotain lystiä, neiti Febbeler?" kysyi hän ja katseli Petran säteileviä kasvoja. "Niin, Jenny, nyt minä voin säästää kaikki rahat, mitkä ansaitsen. Ja silloin minusta pian tulee miljoonatar, tai miksi miljoonain omistajattaret nimittävätkään itseään, ja silloin minä opettelen laulamaan oikein kunnolla."
  • 57. "Niin, laulu on kaunista", sanoi Jenny, "minä kuulin erään laulavan Dovrehallenissa, kun täällä muutamana iltana olin siellä serkkuni kanssa, ja hän lauloi niin ihmeen kauniisti, että voi sentään, ja hieno hän oli, paljaskaulainen ja niin poispäin. Jos teistä vain voisi tulla sellainen kuin hän!" "Niin, jos minusta voisi tulla sellainen", sanoi Petra – hän istui vaipuneena tulevaisuudenunelmiin. * * * * * Syyssade oli alkanut oikein toden teolla. Kostea sumu nousi vuonolta. Kaupunki oli kuin käärittynä harmaaseen villaan. Tänäänkin satoi rankasti. Vihreä lampunvarjostin jätti huoneen yläosan pimeään. Suuresta koksiuunista kuului hiljaista rapinaa ja suhinaa. Petra istui lämmöstä punoittavin poskin kirjansa ääressä, mutta maaherra painautui kokoon ja värisi skotlantilaisen pleedin alla, joka peitti hänen hartioitaan. Letta rouva kutoi ja kutoi. Maaherralla oli polvillaan paperiveitsi ja kirja, jonka lehdet eivät olleet auki leikatut. Hänen laiha valkea kätensä painoi turhaan veistä paperia vasten – se oli aivan voimaton, ei kyennyt leikkaamaan. "Eikö ole hemmetin harmillista", sanoi hän kiukkuisesti. "Ennen maailmassa paperi oli ohutta ja kevyttä kuin höyhen. Kaikki huonontuu. Nythän se on kuin punttinahkaa, niin raskasta ja sitkeätä. Eihän siihen saa veistäkään pystymään." "Koetanko minä?" kysyi Petra.
  • 58. "Mitä joutavia. Osaatteko te paremmin?" sanoi hän. Hän yritti vielä kerran – sitten hän lakkasi yrittämästä. Hetken kuluttua hän taas katsoi kirjaan – ja sitten Petraan. "Leikatkaa te kuitenkin, te pieni. Te istutte ehkä sopivammassa asennossa. – Noin, kiitos vain. Onnistuihan se." Maaherra vetäisi tuolinsa hiukan lähemmäksi lamppua, joka räikeästi valaisi hänen kasvojaan. Ne olivat käyneet laihemmiksi, valkeammiksi, terävämmiksi jo vain sinä aikana, jolloin Petra oli ollut siellä, ajatteli tämä itsekseen. Hänen katseensa siirtyi maaherrasta maaherrattareen. Kutomatyö oli vaipunut alas syliin, Letta rouva katsoa tuijotti miehensä kasvoihin, ikäänkuin olisi nähnyt ne ensimmäistä kertaa. Ja kalpeihin, välinpitämättömiin piirteisiin hiipi jotain – tuskan ja neuvottoman avuttomuuden ilme, joka teki ne pehmeiksi. Hän istui aivan hiljaa ja katseli, miten maaherran pää vaipui taaksepäin tyynyjen varaan ja miten hänen joka kerta täytyi ponnistaa voimiansa kohottaakseen sitä, kun hän jälleen tahtoi lukea. Harmaille, teräville silmille laskeutui ikäänkuin harso. Sitten hän kumarsi päänsä alas ja tarttui taas työhön – kutoi, kutoi, kutoi kuten ennenkin. Vain vielä hermostuneemmin. Petra katseli häntä – pari raskasta pisaraa tippui kutomatyölle, mutta hän ei liikahtanut. Petra nousi, haki jakkaran ja työnsi sen maaherrattaren jalkojen alle. Hän ei huomannut sitä, ei sanonut mitään. "Huh. Kylmä täällä lisäksi on. En ymmärrä minkälaiseksi tämä ilmastokin on muuttunut", riiteli maaherra, "pitäisi oikeastaan nyt
  • 59. vielä olla vähän kesäistä". "Ehkä minä laittaisin jotain lämmintä?" ehdotti Petra innokkaasti. "Ehkä olutjuustoa? Isoisä joi usein olutjuustoa, kun hän oli – oli nuori", sammalsi hän vihdoin hämillään. Maaherra käänsi päätään ja katsoi häneen. Kauan. "Vai tunsitte te isoisänne jo silloin, kun hän oli nuori", sanoi hän suu hiukan irvissä. "Olutjuustoa? Ei kiitos. Teidän isoisänne oli sairas. Minä en ole sairas." "Isä juo myöskin olutjuustoa, kun hän – kun on hyvin kylmä. Monet terveet juovat olutjuustoa", intti Petra. Maaherratar katsahti häneen lasiensa yli – hänen huulilleen ilmestyi jotain hymyn tapaista. "Niin, niin. No laittakaa sitten olutjuustoa, koska niin välttämättä tahdotte", sanoi maaherra kiukkuisesti. Petra katosi kiireimmiten. "Mukava pikku tyttö, Letta", sanoi maaherra. "Hänellä on epäilemättä hyvät puolensa", vastasi maaherratar, mutta muisti samassa eilisaamuisen keskustelunsa Petran kanssa keittiössä – ja hymyili todella. "Minä tarkoitan, hän on varmaankin kiltti kaikkine omituisuuksineen", korjasi hän. Petra tuli sisään kantaen höyryävää kannua ja kahta kuppia ja asetti toisen rouvan eteen. Tämä teki torjuvan kädenliikkeen. Maaherra vei vapisevin käsin teelusikan suuhunsa.
  • 60. "Kas. Todellakin hyvää. Se ei ollut mikään hullu keksintö, pienokainen." Hän joi vähän kerrallaan, mutta usein. "Maistakaa tekin", kehoitti Petra. "Te tulette tavattoman lihavaksi siitä. Ja sitten voisin ehkä tuoda voileipiä tänne, niin ei maah – ei meidän tarvitsisi mennä ruokasaliin syömään illallista." Petra iski silmää maaherrattarelle – hän nyökäytti päätään ja ojensi Petralle kätensä. Maaherra tahtoi aina välttämättä laahautua pöytään, "sillä kun ei ole varsinaisesti sairas, pitää syödä pöydässä kuin säädyllinen ihminen" – mutta kun hän sitten vihdoinkin oli istuutunut paikalleen, ei hän tavallisesti voinut syödä mitään. Petra tuli takaisin tuoden ohuita voileipiä, joista kuori oli leikattu pois. Maaherra katseli niitä. "Te varmaankin luulette, että minusta on tullut aivan pikkulapsi", sanoi hän hiukan loukkaantuneena. "Monet syövät mieluimmin kuoretonta ruokaa", selitti Petra. Ja maaherra söi enemmän kuin oli syönyt pitkiin aikoihin. Kun he olivat taluttaneet hänet makuuhuoneeseen ja saaneet hänet asetetuksi sängynlaidalle, saattoi rouva Petran ovelle. "Kiitos, neiti Felber", sanoi hän ystävällisemmin kuin Petra koskaan oli kuullut hänen puhuvan.
  • 61. "Ei kestä", sanoi Petra hämillään ja niiasi – se tuli niin aivan odottamatta. "Ja jos Vilhelm telefonoi konserttilipuista, niin sanokaa, etten millään ehdolla tahdo jättää Tuesenia." "Voi, menisitte vain." Petra laski kätensä hänen käsivarrelleen. "Tarvitsee kaikkein eniten jotain virkistävää, kun on alakuloinen, sanoo isä." Maaherran keppi kutsui kärsimättömästi, ja Letta rouva sulki oven sisäpuolelta. Petra järjesteli salia. Kello soi, ja Jenny hyökkäsi eteiseen. Jenny oli aina altis ja palvelevainen, kun kandidaattia odotettiin, "sillä voi taivas, miten kaunis kandidaatti on, oikein ihana siihen kesakkoiseen nuorukaiseen verraten, joka kieppuu teidän kintereillänne aamusin, neiti Febbeler. Mitä te hänestä, kun teillä on kandidaatti silmien edessä joka ikinen päivä" – sanoi Jenny. "Hyvää iltaa, kiitos eilisestä." Vilhelm Veyer tarttui Petran käteen. "Ovatko he jo panneet maata? Onko eno huonompi?" kysyi hän, kun Petra osoitti makuuhuonetta merkiksi, ettei hänen pitänyt häiritä. "Ei. Mutta nyt rouva ymmärtää, miten sairas maaherra on", sanoi Petra vakavasti. "Raukka. Hän muuttui niin kiltiksi, kun katseli maaherraa – ja niin araksi ja pieneksi kasvoiltaan. Se on omituista, ihmiset ikäänkuin astuvat ulos omasta itsestään eivätkä muista pitää itseään silmällä, kun tapahtuu jotain jollekin, josta he pitävät. Maren muuttui tavattoman hyväksi, kun – kun ei kaikki enää ollut vain
  • 62. hauskaa. Hän ei riidellyt kokonaiseen viikkoon. Hän pyysi minua muuten sanomaan, ettei hän tahtonut mennä konserttiin, hän ei tahtonut jättää Tuesenia." "Vai eikö Maren tahtonut?" nauroi Vilhelm. "Ei, hyi, olkaa kunnolla. Herratar", vastasi Petra hymyillen hänkin. "Niin, siitä muistan. Kylläpä te olette oivallinen, kun ilmaisette perheen salaisuudet. Tiedättekö kuka voitti sadankruununsetelin, joka arvottiin myyjäisissä eilen? 'Herratar', olitte te kirjoittanut. Ja sitten tämän talon osoitteen. Oli toki onni, että yksi lukemattomista ystävättäristäni tiesi, että minä kutsun tätiä sillä nimellä, ja kääntyi minun puoleeni. Ja minä olin jalo ja uhrauduin luonnollisesti – annoin heidän uskoa, että minä olin sen kirjoittanut." "Ei mutta nyt hän tulee iloiseksi! Tiesinhän minä, että voittaisin, minä voitan aina", sanoi Petra säteilevänä. "Surkuttelen teitä", sanoi Vilhelm Veyer. "Tiedättehän: onni pelissä, onnettomuus rakkaudessa." "Ei aina", nauroi Petra. "Meidän karjakko voitti huonekaluston suurista arpajaisista, ja silloin kaksi miestä heti kosi häntä." "Toivokaamme, että teillekin kerran sattuu se onni, että voitatte huonekaluston." "Ehei. Tällä iällä minulla ei enää ole sellaisia mielitekoja", sanoi Petra. "Kun olin pieni, tahdoin mennä naimisiin ja saada kolmekymmentä lasta, mutta nyt tahdon mieluimmiten oppia laulamaan."
  • 63. "Kolmekymmentä! Herra auttakoon onnetonta elättäjää", sanoi Vilhelm Veyer. – "Mutta laulusta puhuttaessa, nyt te tietysti tulette mukaan herrattaren asemesta?" "Kiitos, minä olen jo luvannut mennä ylioppilas Bortingin kanssa", sanoi Petra. "Ja hän on niin tavattoman iloinen, kun saa minut mukaansa." "Tosiaanko! Mutta entä jos minä olisin vieläkin iloisempi?" "Ei. Hän on iloisempi. Sillä hän pyysi minua ensimmäiseksi." "Ettekö te milloinkaan, kun teillä on ollut kutsut kotona, ole kutsunut jotain toista, jonka te yhtä kernaasti, niin, ehkä kernaammin tahdoitte luoksenne, jos joku, joka teidän oli täytynyt kutsua, oli estetty tulemasta?" kysyi Vilhelm Veyer. "Me pyysimme aina ensimmäiseksi ne, jotka mieluimmiten tahdoimme luoksemme", sanoi Petra järkähtämättömästi. "Borting?" sanoi Vilhelm Veyer. "Onko hän ruma, kesakkoinen poika?" "Ei. Hänellä on muutamia kesakoita, mutta hän on hyvin kaunis", vastasi Petra varmasti. "Silloin kai se on joku toinen. Se, jota minä tarkoitan, on kaikkea muuta kuin kaunis." "Minun on", sanoi Petra. "Teidän."