Mt6573 Hspa Smartphone Application Processor Technical Brief 05 Mediatek Inc

Mt6573 Hspa Smartphone Application Processor
Technical Brief 05 Mediatek Inc download
https://ebookbell.com/product/mt6573-hspa-smartphone-application-
processor-technical-brief-05-mediatek-inc-43272888
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Mt6575 Hspa Smartphone Application Processor Datasheet 091 Mediatek
Inc
processor-datasheet-091-mediatek-inc-43272902
Mt6575 Hspa Smartphone Application Processor Datasheet 092 Mediatek
Inc
processor-datasheet-092-mediatek-inc-43272904
Mt6573 After 20mp Android Sensor Customization 10 Weiqi Fu
https://ebookbell.com/product/mt6573-after-20mp-android-sensor-
customization-10-weiqi-fu-43257016
Mt6573 Yusu Wifi Driver Customer Document 04 Cp Wu Kevin Huang
https://ebookbell.com/product/mt6573-yusu-wifi-driver-customer-
document-04-cp-wu-kevin-huang-43258068

Mt6573 Yusu Jogball Customer Document 11 Minghsien Wenjun Gao
https://ebookbell.com/product/mt6573-yusu-jogball-customer-
document-11-minghsien-wenjun-gao-43258072
Mt6573 Android Audio Tuning Guide W S Chen
https://ebookbell.com/product/mt6573-android-audio-tuning-guide-w-s-
chen-43272818
Mt6573mt6513 2g Design Notice 14 Ck Cheng Jerome Chen Zhiyong Jia
https://ebookbell.com/product/mt6573mt6513-2g-design-notice-14-ck-
cheng-jerome-chen-zhiyong-jia-43272886
Mt6516 Mt6573 Infrastructure Android Driver Allinone Mediatek Inc
https://ebookbell.com/product/mt6516-mt6573-infrastructure-android-
driver-allinone-mediatek-inc-43272822
Modem Rf Customization Tool Mt6513mt6573 10 Ivan Hu Guoqiang Wu
https://ebookbell.com/product/modem-rf-customization-tool-
mt6513mt6573-10-ivan-hu-guoqiang-wu-43272892

Version: 0.5
Release date: 2011-06-23
© 2011 MediaTek Inc.
This document contains information that is proprietary to MediaTek Inc.
Unauthorized reproduction or disclosure of this information in whole or in part is strictly prohibited.
Specifications are subject to change without notice.
MT6573 HSPA Smartphone
Application Processor
Technical Brief

MT6573
HSPA Smartphone Application Processor
Technical Brief
v0.5 Confidential B
MediaTek Confidential © 2011 MediaTek Inc. Page 2 of 112
Revision History
Revision Date Comments
0.1 Dec 17, 2010 Draft Version.
0.1b Dec 22, 2010 Modify pin MUX section according to SA’s suggestions.
0.1c Dec 27, 2010 Correct and add power domain description for GPIO.
0.2 Jan 3, 2011 Correct ball name and EMI related signal.
Add IO electrical characteristics.
0.3 Jan 7, 2011 Correct analog pin description and power domain.
0.3a Jan 11, 2011 Correct SIM2 I/F description in pin MUX table.
0.3b Jan 17, 2011 Correct PMU/Analog pin descriptions.
0.3c Jan 25, 2011 Correct IO electrical characteristics.
0.4 Mar 3, 2011 Update MPEG4 video specification to FWVGA.
Update PMU power electrical characteristics.
0.4a Mar 15, 2011 Update pin MUX table
Update IO electrical characteristics table
0.5 June 23, 2011 Update MIPI electrical characteristics
Update buck converter datasheet

MT6573
Technical Brief
v0.5 Confidential B
TABLE OF CONTENTS
Revision History...................................................................................................................................... 2
Preface...................................................................................................................................................... 4
1 System Overview............................................................................................................................... 5
1.1 General Description ................................................................................................................................................... 5
1.2 Platform Features....................................................................................................................................................... 7
1.3 MODEM Features...................................................................................................................................................... 9
1.4 Multimedia Features ................................................................................................................................................ 10
2 Product Description........................................................................................................................ 11
2.1 Pin Description..........................................................................................................................................................11
2.2 Electrical Characteristics.......................................................................................................................................... 67
2.3 System Configuration .............................................................................................................................................. 75
2.4 Power on Sequence .................................................................................................................................................. 76
2.5 Analog Baseband ..................................................................................................................................................... 78
2.6 Power Management Unit ......................................................................................................................................... 95
2.7 Package Information ...............................................................................................................................................110
2.8 Ordering Information ..............................................................................................................................................112

MT6573
Technical Brief
v0.5 Confidential B
Preface
Acronym for Register Type
R/W Capable of both read and write access
RO Read only
RC Read only. After reading the register bank, each bit which is HIGH(1) will be cleared to LOW(0 )
automatically.
WO Write only
W1S Write only. When writing data bits to register bank, each bit which is HIGH(1) will cause the
corresponding bit to be set to 1. Data bits which are LOW(0) has no effect on the corresponding bit.
W1C Write only. When writing data bits to register bank, each bit which is HIGH(1) will cause the
corresponding bit to be cleared to 0. Data bits which are LOW(0) has no effect on the corresponding bit.

MT6573
Technical Brief
v0.5 Confidential B
5/112 MediaTek Inc. Confidential
1 System Overview
1.1 General Description
MT6573 is a highly integrated 3.75G baseband system-on-chip (SOC) platform which incorporates advanced features
like HSPA R6 modem, 676MHz ARM11 CPU, OpenGL ES 2.0 3D graphics, 8M camera ISP, Programmable hardware
video codec, and FWVGA (854x480) display. MT6573 can help phone manufacturers build high performance 3.75G smart
phone with PC-like browser, 3D gaming, and cinema class home entertainment experience.
The chip integrates two ARM1176 MCUs and a powerful Dual MAC DSP processor with advanced system power
management and multimedia capabilities. MT6573 interfaces to NAND flash memory and 32-bit LPDDR for optimal
performance, while supporting booting from NAND to minimize overall BOM cost. In addition, an extensive set of
interfaces and connectivity peripherals are included to interface to cameras, touch-screen displays, MMC/SD cards, and
external Bluetooth, WiLAN, and GPS modules.
The Application Processor, an ARM1176JZFS which include a Vector Floating Point Coprocessor, offers the processing
power necessary to support the latest OpenOS along with its demanding applications such as Web Browsing, Email, GPS
Navigation, and Games. All while viewed on a high resolution touch screen display with graphics enhanced by the 2D and
3D Graphics OpenGL ES 2.0 acceleration. The MFlexVideo programmable multi-standard codec and an advanced audio
subsystem are included to provide advanced multimedia applications and services such as Streaming audio and video, a
multitude of decoders and encoders such as H.264 and MPEG-4. To enrich camera feature, MT6573 equips an 8M camera
ISP with advanced features like auto focus, anti-handshake, continuous video AF, face detection, burst shot, optical zoom,
panorama view and 3D photo. Other audio support includes FR, EFR, HR, and AMR vocoders, polyphonic ringtones, and
advanced audio functions such as echo cancellation, hands-free speakerphone operation, and noise cancellation.
Modem subsystem built by An ARM1176JZS core, Dual MAC DSP, and EDGE/GPRS and HSPA coprocessors offers
powerful capability to support Category 8 (7.2 Mbps) HSDPA downlink and Category 6 (5.76 Mbps) HSUPA uplink data
rates, as well as Class 12 GPRS and EDGE.

MT6573
Technical Brief
v0.5 Confidential B
Figure 1 is the block diagram of MT6573.

MT6573
Technical Brief
v0.5 Confidential B
1.2 Platform Features
 General
 Smart phone two MCU subsystems architecture
 NAND Flash Bootloader
 Coresight debug tool
 AP MCU Subsystem
 676MHz ARM1176 MCU core for
Applications/MMI
 Integrated VFP11 coprocessor (1.35GFLOPS)
 32KB I-Cache and 32KB D-Cache
 16KB I- and 16KB D- Tightly Couple Memory
 Dedicated 128KB L2 cache @ 676MHz
 Shared 128KB FlexL2 scratchpad memory
 MD MCU Subsystem
 ARM1176 MCU with Fcore4 (Dual-MAC 16-bit
fixed-point) DSP Modem Cores system
 Dedicated 32KB I-Cache and 32KB D-Cache
 64KB I- and 64KB D- Tightly Couple Memory
 96KB L2 Tightly Couple Memory
 HW based 2G and 3G modems
 RLC-MAC accelerator
 External Memory Interface
 LPDDR support up to 256MB per device
 32-bit data bus width
 Memory clock up to 200MHz
 Self-refresh mode support
 Low power operation
 Programmable slew rate for memory controller’s
IO pads
 4 external memory devices supported
 Advanced bandwidth arbitration control
 Security
 ARM™ TrustZone® Security
 OMTP TR1 Compliance
 Connectivity
 One USB2.0 High Speed OTG port
 NAND Flash Controller with NAND bootable
support
 4 UART for GPS, BT, FM-RDS, modem and
debug interfaces
 IrDA FIR/MIR/SIR
 2 I2C to control external peripheral devices
 I2S for connection with optional external hi-end
audio codec
 Multiple GPIOs
 4 set Memory Card Controller supporting
SD/SDHC/MMC and SDIO2.0 protocol
 eMMC bootable support
 Dual SIM card interface
 Power Management
 APMCU support Dynamic Voltage Frequency
Scaling range from 0.9 ~ 1.35V with 25mV
stepping
 Low power architecture support Power
management states (Normal, Idle, Slow Idle,

MT6573
Technical Brief
v0.5 Confidential B
Sleep, Power down) compliant with Windows
Mobile or Android requirement
 Operating conditions
 Core voltage: 1.2V
 Processor DVFS voltage : 0.9V ~ 1.35V
 I/O voltage: 1.8V/2.8V
 Memory: 1.8V
 NAND: 1.8V/2.8V
 LCM interface: 1.8V/2.8V
 Clock source: 26MHz, 32.768KHz
 Package
 Type : FCCSP
 Size : 12.6mm x 12.6mm
 Height : 1mm
 Ball count : 518 balls
 Ball pitch : 0.4mm
 Peripherals
 AuxADC with 5 external channels
 8x8 Qwerty keypad
 Touch panel
 Misc
 4 General Purpose DMA Channel + 17 dedicated
DMA Channel
 7 PWM
 TDMA & WCDMA Timer
 4 Advanced GPTimer and 3 OSTimer
 Watchdog Timer

MT6573
Technical Brief
v0.5 Confidential B
1.3 MODEM Features
 Modem
 Cat. 8 HSDPA (7.2 Mbps)
 Cat. 6 HSUPA (5.76 Mbps)
 4-band EDGE / 4-band 3G
 Class 12 EDGE, SAIC
 Audio
 Sampling rate support: 6kHz to 96kHz
 Sample format support: 8-bit/16-bit, Mono/Stereo
 Interface support: DAI, I2S.
 4-band IIR Compensation Filter to enhance
loudspeaker response
 Proprietary audio post-processing technologies:
BesEQ, BesHeadphone, Bes3d, BesLive, BesTS,
BesBass, BesLoudness.
 Audio encode: AMR-NB
 Audio decode: WAV, MP3, AAC,
HEAACv1/HEAACv2, AMR-NB, AMR-WB,
MIDI/IMY, Vorbis.

MT6573
Technical Brief
v0.5 Confidential B
1.4 Multimedia Features
 Display
 Support landscape or portrait panel resolution up
to FWVGA (864x480)
 Support 8 / 9 / 16 / 18 / 24-bit host interface
(MIPI DBI)
 Support 8 / 9 / 16 / 24 / 32-bit serial interface
 Support 16 / 18 / 24-bit RGB interface (MIPI
DPI)
 MIPI DSI interface (2 data lanes)
 Embedded LCD gamma correction
 Support true color
 6 overlay layers with per-pixel alpha channel and
gamma table
 2x or 4x temporal dithering
 Support 32x32 hardware cursor
 Support NTSC / PAL TV-Out
 Graphics
 OpenGL ES 1.1/2.0 3D Graphic Accelerator
capable of processing 16M tri/sec and max. 500M
pixel/sec @WVGA resolution
 OpenVG1.1 Vector Graphics accelerator
 2D Graphics HW accelerator
 Hardware PNG/GIF decoder
 Image
 Integrated image signal processor supporting 5MP
up to 15fps and 8MP up to 6fps
 Support 10-bit Bayer and YUV format
 Support electronic image stabilization
 Support video stabilization
 Support local contrast enhancement
 Support preference color adjustment
 Support noise reduction
 Support edge enhancement (sharpness)
 Support face detection and visual tracking
 MIPI CSI-2 high speed camera serial interface
support ( 2 data lanes )
 Hardware JPEG decode: baseline / progressive
with YUV422 / YUV420 / JFIF formats
 Hardware JPEG encoder: baseline coding
 Video
 H.264 decoder: baseline D1@30fps
 MPEG-1/2 decoder: D1 @ 30fps
 MPEG-4 SP / H.263 decoder: FWVGA @ 30fps
 MPEG-4 decoder: ASP FWVGA @ 30fps
 H.264 encoder: baseline QVGA @ 30fps
 MPEG-4 Simple / H.263 encoder: FWVGA @
30fps

MT6573
Technical Brief
v0.5 Confidential B
2 Product Description
2.1 Pin Description
2.1.1 Ball Diagram
Package of MT6573: FCCSP 12.6mm*12.6mm, 518-ball, 0.4 mm pitch package. Ball diagrams were shown in Figure 2,
and the pin coordinate was illustrated in Table 1.

MT6573
Technical Brief
v0.5 Confidential B
Figure 2 Top view of MT6573 FCCSP 12.6mm*12.6mm, 518-ball, 0.4 mm pitch package

Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics

Vastakkaiselta puolen tuli toinen mies, tähdäten samaan suuntaan,
mutta hän riensi juoksujalkaa ja pääsi ensimäisenä perille. Se oli
Case, kaiketi hän aikoi pysyttää minut erillään lähetyssaarnaajasta,
josta voisin saada tulkin. Mutta minä ajattelin muuta. Ajattelin,
kuinka hän oli peijannut meitä siinä naimisjutussa, koetettuaan
aikaisemmin saada Uman käsiinsä. Hänet nähdessäni sierameni
pärskyivät raivosta.
— Pois täältä, sinä katala, konnamainen huijari! — huusin.
— Mitä sanot? — kysyi hän.
Toistin lauseeni, naulaten sen pontevalla kirouksella. — Ja jos
koskaan tapaan sinut kuuden sylen päässä asunnostani, — kiljahdin,
— niin lennätän luodin täiseen ruhoosi.
— Saat tehdä niinkuin haluat talosi nurkissa, — sanoi hän. —
Johan sinulle sanoin, että siellä en aio käydäkään; mutta tämä on
yleinen paikka.
— Tämä on paikka, missä minulla on yksityisasiaa, — ärjähdin. —
En aio sallia sinunlaisesi koiran olla kuuntelemassa ja neuvon sinua
menemään tiehesi.
— En ota sitä neuvoasi varteen sentään, — ilkkui Case.
— Kyllä minä sitten opetan sinut tottelemaan, — uhkasin.
— Saammepa nähdä, — sanoi hän.
Hän oli nopea käsistään, mutta hänellä ei ollut tarpeeksi mittaa
eikä painoa, vaan oli minunlaiseni miehen rinnalla heikko etana, ja
sitäpaitsi olin joutunut niin tulisen vihan vimmaan, että olisin vaikka

meisseliin puraissut. Annoin hänelle ensin tästä ja sitten tuosta, niin
että kuulin hänen päänsä narskuvan ja särähtelevän, ja heti
tuupertui hän tantereelle.
— Oletko saanut kylliksi? — huusin. Mutta hän katsahti vain ylös
valkeana ja ymmällä, ja veri levisi hänen kasvoillaan kuin viini
lautasliinalla. — Oletko saanut kylliksi? — toistin. — Puhu, äläkä siinä
pehtaroi, taikka annan sinulle aimo potkun.
Silloin hän nousi ylös pidellen päätään, jota hänen ilmeestään
päättäen pyörrytti, ja veri valui hänen roimahousuilleen.
— Olen saanut kylliksi tällä kertaa, — sanoi hän, nousi hoiperrellen
ylös ja meni matkaansa samaa tietä kuin oli tullutkin.
Vene oli laskemaisillaan rantaan; huomasin lähetyssaarnaajan
laskeneen kirjansa syrjään ja hymyilin itsekseni. — Hän näkee, että
ainakin olen mies, — ajattelin.
Tämä oli ensi kerta Etelämeren saarilla, kun olin sanaa vaihtanut
lähetyssaarnaajan kanssa, saati sitte pyytänyt heiltä palvelusta. Minä
en pitänyt siitä joukosta, kukaan liikkeenharjoittaja ei pidä; he
katselevat meitä yli olkain eivätkä sitä salaakaan; ja sitäpaitsi ovat
he osittain muuttuneet kanakoiksi ja vetävät yhtä köyttä
alkuasukkaiden kanssa, sensijaan että lyöttäytyisivät muihin
valkoihoisiin. Minulla oli ylläni puhtaat raitavat pyjamat
[Intialaismalliset ohuet, väljät liivihousut. Suom.], sillä tietysti olin
pukeutunut siististi päälliköiden luona käyntiäni varten; mutta kun
näin lähetyssaarnaajan astuvan veneestä oikeassa virkapuvussa,
valkoisissa palttinahousuissa, keveässä tropiikkihatussa, valkoisessa
paidassa ja kaulahuivissa sekä ruskeat kengät jalassa, olisin
saattanut häntä kivittää. Kun hän tuli lähemmäksi, tähystäen minua

hyvin omituisesti (kaiketi äskeisen tappelun johdosta), huomasin
hänen näyttävän kuolettavan sairaalta, sillä todellakin oli hänellä
kuumetta ja hän oli veneessä vilustunut.
— Herra Tarleton luullakseni? — sanoin minä, sillä olin saanut
tietää hänen nimensä.
— Ja te kai olette uusi kaupanvälittäjä? — otaksui hän.
— Tahdon ensiksi ilmoittaa teille, että en ole lähetysseurain
ystävä, — jatkoin, — ja että te ja teidänlaisenne saatte paljon pahaa
aikaan päntätessänne alkuasukkaat täyteen ämmäin loruja ja
nenäkkyyttä.
— Teillä on kyllä lupa ajatella niinkuin ajattelette, — sanoi hän
näyttäen hieman tuimistuneelta, — mutta minun velvollisuuteni ei
ole sitä kuunnella.
— Sattuu niin, että teidän on pakko kuunnella, — sanoin minä. —
En ole lähetyssaarnaaja enkä lähetyssaarnaajani ystävä, en ole
kanaka enkä kanakain suosija. Olenpahan vain kauppasaksa,
tavallinen, alhainen Jumalan ylenantama valkoinen mies ja
Britannian alamainen, sellainen, johon ette viitsisi saappaitannekaan
pyyhkiä. Toivoakseni tämä on selvää kieltä.
— Kyllä, hyvä mies, — myönsi hän. — Pikemmin selvää kuin
arvokasta.
Kun itse selviätte, niin kadutte tätä.
Hän yritti kulkea edelleen, mutta minä pysähdytin hänet kädelläni.
Kanakat alkoivat nurista. Kaiketi he eivät pitäneet sävystäni, sillä
minä puhuin tuolle miehelle yhtä vapaasti kuin puhuisin teille.

— No, nyt ette voi sanoa pettäneeni teitä, — virkoin, — ja voin siis
jatkaa. Minä tarvitsen palvelusta … oikeastaan pyydän kahtakin
palvelusta; ja jos te ne minulle suotte, niin kukaties teidän niin
sanotun kristillisyytenne osakkeet nousevat silmissäni.
Hän oli hetkisen vaiti, ja hymyili sitten. — Olettepa omituinen
mies, — sanoi hän.
— Olen sellainen, miksi Jumala on minut luonut, — vastasin. — En
yritäkään esiintyä herrasmiehenä.
— Enpä ole niin vallan varma, — virkkoi hän. — Ja mitä voin
teidän puolestanne tehdä, herra…
— Wiltshire, — täydensin, — vaikka minua tavallisesti nimitetään
Welsheriksi; mutta Wiltshire se kirjoitetaan, kunhan rannikkolaisten
kieli vain kääntyisi sen lausumaan. Ja mitäkö haluan? No, kerron
teille ensimäisen asian. Olen syntinen, niinkuin te sanoisitte, omalla
kielelläni ketku, ja tahtoisin, että auttaisitte minua sovittamaan
henkilön, jonka olen pettänyt.
Hän kääntyi lausumaan laivamiehilleen muutaman sanan
alkuasukasten kielellä. — Ja nyt olen teidän palveluksessanne, —
virkkoi hän, — mutta vain niin kauan kuin miehistöni syö päivällistä.
Minun pitää ehtiä paljoa kauemmaksi rantamalle ennen yön tuloa.
Minun oli pakko viipyä Papa-Malulassa tähän aamuun asti, ja minulla
on kohtaus Fale-aliissa huomenillalla.
Johdatin hänet asuntooni äänettömänä ja melko tyytyväisenä
tapaan, jolla olin haastellut, sillä minä tahdon, että mies säilyttää
oman arvonsatunnon.

— Minua suretti nähdessäni teidän tappelevan, — huomautti hän.
— Oh, se on rengas samassa ketjussa, kuten saatte kuulla, —
sanoin. — Se kuuluu palvelukseen numero kaksi. Kuultuanne
kertomukseni voitte ilmoittaa minulle, surettaako se teitä vieläkin.
Astuimme suoraan sisälle puotini kautta, ja ihmeekseni huomasin
Uman korjanneen ruoka-astiat pöydältä. Tämä oli niin vähän hänen
tapaistaan, että ymmärsin hänen tehneen sen kiitollisuudesta, ja
pidin hänestä senvuoksi sitä enemmän. Hän ja herra Tarleton
puhuttelivat toisiaan nimeltä, ja lähetyssaarnaaja näytti olevan
hänelle hyvin kohtelias. Mutta siihen en kiinnittänyt suurta huomiota;
ainahan ne osaavat olla kohteliaita kanakalle, meitä valkoisia miehiä
he komentelevat. Sitäpaitsi en tarvinnut Tarletonia juuri sillä hetkellä.
Olin tekemässä heittoni.
— Uma, — sanoin, — anna minulle vihkimätodistuksesi. — Hän
näytti hämmästyneeltä. — No, — rohkaisin, — voit luottaa minuun.
Anna se tänne.
Se oli hänellä mukanaan, kuten tavallista; kaiketi hän luuli sitä
taivaan passiksi ja pelkäsi kai joutuvansa helvettiin, ellei se olisi
hänellä kuolinhetkellä käsillä. En voinut nähdä, mihin hän sen ensi
kerralla pani, enempää kuin nytkään, mistä hän sen otti; se hypähti
hänen käteensä tavalla, joka muistutti sanomalehtien kertomuksia
rouva Blavatskysta. Samaten tekevät kaikki naiset näillä saarilla, ja
arvatenkin opetetaan se heille jo nuorena.
— Niin, — sanoin minä todistus kädessäni, — se neekeri Musta
Jack vihki minut tämän tytön kanssa. Todistuksen kirjoitti Case, ja se
on kaunis asiakirja, vakuutan teille. Senjälkeen olen huomannut, että
seutulaisilla on jotakin vainoa tätä minun vaimoani vastaan, ja niin

kauan kuin pidän hänet luonani, en saa liikettäni käymään. No,
miten menettelisi mies minun asemassani, jos hän olisi mies? —
kysyin. — Kaikkein ensiksi hän luullakseni tekisi näin. — Minä revin
vihkimäkirjan, viskaten palaset lattialle.
— Aue! — voihkasi Uma ja alkoi lyödä käsiään yhteen; mutta minä
tavoitin toisen niistä omaani.
— Ja toiseksi, — jatkoin, — jos hän on sellainen, joka mielestäni
ansaitsisi miehen nimen, sir, toisi hän tytön suoraa päätä teidän tai
jonkun muun pappismiehen eteen ja tunnustaisi: "Vihkimiseni tämän
vaimoni kanssa oli kuje, mutta minä pidän hänestä koko runsaalla
mitalla, ja nyt tahtoisin tulla häneen oikein vihityksi." Toimeen siis,
herra Tarleton. Ja luullakseni olisi paras, että tekisitte sen
alkuasukasten kielellä. Se olisi eukolle mieluista, — lisäsin mainiten
Umaa heti aviovaimon oikealla nimellä.
Kutsuimme siis kaksi veneen miehistä todistajiksi, ja meidät
sidottiin avioliiton umpisolmulla omassa asunnossamme; ja pastori
rukoili hyväisen ajan, se täytyi sanoa — mutta ei sentään niin kauan
kuin muutamat niistä — ja puristi meidän kummankin kättämme.
— Herra Wiltshire, — sanoi hän laadittuaan vihkimäkirjan ja
lähetettyään todistajat pois, — minun on kiitettävä teitä varsin
elävästä mielihyvästä. Olen harvoin toimittanut vihkimisen
suuremmalla myötätunnolla ja liikutuksella.
Sitä voi nimittää puhumiseksi. Hän jatkoi vieläkin, ja minä olin
valmis nielemään kaiken siirappitaikinan, mitä hänellä oli varastossa.
Sillä tunsin olevani hyvällä tuulella. Mutta puolen vihkimätoimituksen
ajasta oli Uman huomio ollut kiintyneenä johonkin, ja nyt hän
puhkesi puhumaan.

— Miten sinä se käsi sattunut? — virkkoi hän.
— Kysy Casen kallolta, eukkoseni, — sanoin minä. Hän hypähti,
parkaisten ilosta.
— Ette ole hänestä tehneet juuri mitään kilttiä kristittyä, —
huomautin herra Tarletonille.
— Mielestämme hän ei kuulunut huonoimpiimmekaan, — puolusti
pappi, — kun oli Fale-aliissa; ja jos Umalla on vihankaunaa, olen
taipuvainen uskomaan, että hänellä on siihen hyvät syynsä.
— Ka, tässäpä tulemmekin palvelukseen numero kaksi, — sanoin
minä. — Tahdon kertoa teille tarinamme nähdäkseni, voitteko
päästää päivänpilkkeen sen hämärään sokkeloon.
— Onko se pitkä? — kysyi hän.
— On kyllä, — huudahdin; — riittää siinä rihmaa!
— No, minä suon teille kaiken ajan, minkä voin säästää, — sanoi
hän, katsahtaen kelloaan. — Mutta tunnustan teille suoraan, että
olen ollut syömättä kello viidestä tänä aamuna, ja ellette voi tarjota
minulle jotakin, en luultavasti saa haukata ennenkuin seitsemän tai
kahdeksan tienoissa illalla.
— Jumal'avita, me laitamme teille päivällistä! — huudahdin minä.
Hätkähdin hiukan kiroamistani, nyt kun kaikki sujui hyvin; ja kai
siitä lähetyssaarnaajakin vähän hämmästyi, mutta hän oli
katselevinaan ikkunasta ulos ja kiitti meitä.

Hommasimme siis hänelle einettä. Näön vuoksi täytyi minun sallia
eukkoni puuttua puuhaan, jonka tähden toimitin hänet teetä
keittämään. En luule koskaan maistaneeni sellaista teetä kuin hän
valmisti. Mutta mikä pahinta, hän sai käytetyksi vielä suola-astiankin
sisältöä, pitäen sitä erinomaisena maustimena, ja muutti sillä
lihakeittoni merivedeksi. Ylimalkaan sai herra Tarleton hiton surkean
päivällisen; mutta samalla oli hänellä kyllältä kuunneltavaa, sillä
kaiken keittämisemme ajan ja jälkeenpäin, kun hän oli syövinään,
minä kestitsin häntä kertomalla Case-veitikasta ja Falesan
rantamasta, ja hän puolestaan teki kysymyksiä näyttääkseen
tarkkaan seuraavansa.
— Niin, — sanoi hän vihdoin, — pelkään, että teillä on vaarallinen
vihollinen. Tuo Case on hyvin nokkela ja näyttää todella häijyltä.
Minun täytyy teille sanoa, että olen pitänyt häntä silmällä lähes
vuoden ajan, ja melkein olen joutunut alakynteen kohtauksissamme.
Siihen aikaan kun toiminimenne viimeinen edustaja niin äkkiä pötki
tiehensä, sain kirjeen Namulta, alkuasukas-pastorilta, jossa tämä
pyysi minua saapumaan Falesalle niin pian kuin suinkin, koska koko
hänen laumansa alkoi "taipua katolisten menoihin". Minä luotin
suuresti Namuun; pelkään, että se vain osoittaa, miten helposti
meidät petetään. Kukaan ei voinut kuulla hänen saarnaavan
tulematta vakuutetuksi, että hän oli tavattoman lahjakas mies. Kaikki
saarelaisemme hankkivat helposti jonkinlaisen kaunopuheisuuden ja
kykenevät melkoisella tarmolla ja mielikuvituksella vierittelemään ja
selittelemään vanhoja saarnoja; mutta Namun saarnat ovat hänen
omiaan, enkä voi kieltää, että ne mielestäni ovat vaikuttaneet armon
välikappaleina. Sitäpaitsi on hän hyvin kärkäs maallisiin asioihin, ei
pelkää työtä, on taitava kirvesmiehen ammatissa ja on hankkinut
itselleen sellaisen kunnioituksen naapuripastorien keskuudessa, että
leikillä, joka on puolittain totta, nimitämme häntä idän piispaksi.

Sanalla sanoen olin ylpeä siitä miehestä; sitä enemmän hämmästytti
minua hänen kirjeensä, ja käytin tilaisuutta tullakseni tänne. Aamulla
ennen saapumistani Vigours oli lähetetty "Lion"-laivaan, ja Namu oli
aivan levollisena, nähtävästi häveten kirjettään, jota hän ei ollenkaan
halunnut selittää. Sellaista en tietysti voinut sallia, ja lopuksi hän
tunnusti, että häntä oli hyvin huolestuttanut nähdessään
seurakuntalaistensa käyttävän ristinmerkkiä, mutta kuultuaan siihen
selityksen, oli hänen mielensä tyyntynyt. Vigoursilla muka oli paha
silmä, tavallinen seikka Italiaksi nimitetyssä maassa Euroopassa,
missä moinen paholainen usein tappoikin ihmisiä, ja ristinmerkki
näkyi olevan suojeluskeino sen vaikutusta vastaan.
— "Ja minä selitän sen näin, misi", sanoi Namu. "Mainittu maa
Euroopassa on paavinuskoinen, ja pahan silmän piru saattaa olla
katolinen paholainen tai ainakin tottunut katolisten menoihin.
Sentähden tuumin tähän suuntaan: jos ristinmerkkiä käytettäisiin
paavilaiseen tapaan, olisi se synnillistä, mutta kun sitä käytetään
vain suojelemaan ihmisiä pahalta hengeltä, joka itsessään on viaton
teko, niin täytyy merkinkin olla viattoman, samaten kuin pullo
sellaisenaan ei ole hyvä eikä paha. Sillä eihän tämä merkki ole hyvä
eikä paha. Mutta jos pullo on täytetty viinalla, niin viina se pahaa on;
ja jos merkkiä käytetään epäjumalanpalvelukseen, on se senvuoksi
paha. Ja kuten alkuasukas-pastorilta saattoi odottaa, oli hänellä
varalla sopiva teksti perkeleitten ulosajamisesta."
— "Ja kuka teille on kertonut pahasta silmästä?" kysyin minä.
— Hän myönsi, että se oli Case. Ka, pelkään pitävänne minua
kovin ahdasmielisenä, herra Wiltshire, mutta minun täytyy sanoa
teille, että se minua kovin suututti, enkä voi ajatella mitään hyvää
kauppiaasta, joka moisilla neuvoilla koettaa vaikuttaa pastoreihini. Ja

sitäpaitsi oli seudulla huhuiltu Adamsista, vanhus muka oli
myrkytetty, mutta en siihen juuri kiinnittänyt huomiotani. Nyt se
kuitenkin johtui mieleeni.
— "Ja viettääkö se Case nuhteetonta elämää?" kysyin.
— Hän myönsi, että niin ei ollut laita; sillä vaikka hän ei
juopotellut, oli hän hyvin naisiin menevä ja uskonnoton.
— "Sitten", sanoin minä, "luulen, että on sitä parempi mitä
vähemmän olette hänen kanssaan tekemisissä".
— Mutta ei ole helppo saada Namusta viimeistä sanaa. Tuossa
tuokiossa oli hän valmis esityksineen. "Misi", sanoi hän, "te kerroitte
minulle viisaista miehistä, jotka eivät olleet pastoreita, eivätkä edes
pyhiä ihmisiä, mutta jotka tiesivät paljon oppimisen arvoista,
esimerkiksi puista ja eläimistä, ja osasivat painaa kirjoja ja kertoa
veitsien valmistamiseen poltetuista kivistä. Sellaiset miehet opettavat
teitä korkeakouluissanne, ja te saatte heiltä tietoja, mutta varotte
oppimasta jumalattomuutta. Misi, Case on minun koulumestarini."
— En tiennyt, mitä sanoa. Casen juonittelut olivat nähtävästi
karkoittaneet herra Vigoursin Falesalta, ja se oli hyvinkin luultavasti
tapahtunut pastorini salaisella suostumuksella. Muistin, että juuri
Namu oli rauhoittanut minua Adamsista ja selittänyt huhun vain
katolisen papin ilkeämielisyydestä lähteneeksi. Ja näin, että minun
täytyi hankkia perusteellisempia tietoja puolueettomalta taholta.
Täällä on vanha päällikön veitikka, Faiaso, jonka te varmaan näitte
neuvostossa tänään; hän on koko ikänsä ollut levoton ja viekas,
suuri kapinain kuohuttaja ja saaren lähetystyölle kiusallinen oas.
Kuitenkin on hän hyvin älykäs ja, politiikkaa ja omia rikkomuksiaan

lukuunottamatta, pysyy totuudessa. Minä menin hänen luokseen,
kerroin hänelle kuulemani ja pyysin häntä olemaan avomielinen.
— Minulla ei liene eläissäni ollut tuskallisempaa keskustelua.
Kenties ymmärrätte minua, herra Wiltshire, kun sanon teille, että
otan aivan vakavalta kannalta ne ämmäin lorut, joista minua
tuonnoin moititte, ja että olen yhtä harras pyrkimyksessäni tehdä
hyvää näille saarelaisille kuin te saatatte olla miellyttääksenne ja
suojellaksenne sievää vaimoanne. Ja teidän on muistettava, että
pidin Namua oikeana mallimiehenä ja ylpeilin hänestä, lukien hänet
lähetystyömme ensimäisiin kypsiin hedelmiin. Ja nyt sain tietää, että
hän oli joutunut jonkinlaiseen riippuvaisuuteen Casesta. Aluksi ei
hänessä ollut vikaa; se johtui epäilemättä juonittelun ja
mahtailemisen aiheuttamasta pelosta ja kunnioituksesta. Mutta
kauhukseni sain tietää, että toinen vaikutin oli tullut lisäksi: kuulin
Namun ottaneen tavaraa Casen myymälästä ja arvelun mukaan
joutuneen hänelle pahasti velkaan. Mitä tahansa kauppias sanoi, sen
Namu vavisten uskoi. Hän ei ollut tässä asemassa yksinään; monet
kylässä elivät samallaisessa alamaisuudessa; mutta Namun tapaus
oli tärkein, Namun kautta oli Case saanut eniten pahaa aikaan; ja
kun päällikötkin jossain määrin puolsivat häntä, niin hän hypitellen
pastoria kämmenellään oli melkein kylän valtias.
— Te tiedätte jotakin Vigoursista ja Adamsista, mutta ehkä ette ole
kuullut mitään vanhasta Underhillista, Adamsin edeltäjästä. Muistan
hänet hiljaiseksi, leppeäksi vanhukseksi, ja meille kerrottiin, että hän
kuoli äkkiä. Valkoiset miehet kuolevat hyvin äkkiä Falesalla. Totuus,
sellaisena kuin sen nyt kuulin, jähmetytti veren suonissani. Häntä
näkyi kohdanneen yleinen halvaus, herpauttaen koko hänen
ruumiinsa paitsi toista silmää, jota hän alituisesti vilkutti. Pantiin
liikkeelle huhu, että avuton vanhus nyt oli paholainen, ja tuo katala

Case lietsoi alkuasukasten pelkoa, ollen itsekin pelkäävinään, eikä
muka uskaltanut yksinään mennä hänen taloonsa. Vihdoin kaivettiin
kuoppa, ja elävä ruumis haudattiin kylän äärimmäiseen päähän.
Pastorini Namu, jonka kasvatuksessa olin ollut avullisena, lausui
rukouksen tuossa inhoittavassa näytelmässä.
— Tunsin olevani hyvin vaikeassa asemassa. Ehkä olisi
velvollisuuteni ollut ilmiantaa Namu ja toimittaa hänet eroitetuksi.
Ehkä nyt ajattelen niin, mutta silloin näytti asia vähemmän selvältä.
Hänellä oli suuri vaikutusvalta, se olisi saattanut osoittautua omaani
suuremmaksi. Alkuasukkaat ovat taikauskoon taipuvaisia; kenties
olisin heitä kiihoittamalla juurruttanut ja levittänyt näitä vaarallisia
kuvitteluja entistä enemmän. Ja Namu oli sitäpaitsi, tätä uutta,
kirottua vaikutusta lukuunottamatta, hyvä pappi, kykenevä mies ja
mieleltään hurskas. Mistä etsisin parempaa? Mistä saisin edes yhtä
hyvän? Tuolla hetkellä, Namun hairahdus vereksenä silmäini edessä,
elämäntyöni näytti minusta ivalta; toivo oli rinnassani kuollut. Halusin
mieluummin parantaa niitä työaseita mitä minulla oli kuin mennä
etäältä etsimään toisia, jotka varmaan osoittautuisivat huonommiksi;
ja häväistystä on toki vältettävä milloin se suinkin käy päinsä. Oikein
tai väärin, päätin siis toimia meluttomasti. Koko sen yön toruin
horjahtunutta pastoria ja väittelin hänen kanssaan, nuhtelin häntä
tietämättömyydestään, puutteellisesta uskostaan ja kurjasta
menettelystään, huuhdellessaan astian puhtaaksi vain ulkopuolelta,
kylmäverisesti avustaessaan murhassa ja lapsellisesti kiihtyessään
muutamista joutavista, tarpeettomista ja sopimattomista eleistä; ja
paljoa ennen päivänkoittoa oli hän edessäni polvillaan, kylpien
kyynelissä, jotka mielestäni osoittivat todellista katumusta.
— Sunnuntai-aamuna nousin saarnastuoliin, puhuen ensimäisen
Kuningasten kirjan yhdeksännentoista luvun mukaan tulesta,

maanjäristyksestä ja äänestä, osoittaen oikean hengellisen voiman ja
viitaten niin selvästi kuin uskalsin Falesan äskeisiin tapahtumiin.
Vaikutus oli voimakas, ja se kasvoi vielä suuremmaksi, kun Namu
vuorostaan nousi, tunnustaen, että oli ollut puuttuvainen uskossa ja
elämässä ja että oli tullut synnin tuntoon. Siihen asti oli siis kaikki
hyvin; mutta sattui eräs onneton seikka. Läheni "toukokuumme" aika
saarella, jolloin otettiin vastaan alkuasukasten avustukset
lähetykselle. Velvollisuuteni oli tästä ilmoittaa, ja se antoi
viholliselleni tilaisuutensa, jota hän ei vitkastellut käyttää hyväkseen.
— Tieto asian kulusta oli epäilemättä toimitettu Caselle heti kun
jumalanpalvelus oli päättynyt, ja samana iltapuolena hän sovittausi
kohtaamaan minut keskellä kylää. Hän astui luokseni niin kiihkeänä
ja ärtyneenä, että tunsin olevan turmiollista häntä välttää.
— "Kah", sanoo hän alkuasukasten kielellä, "tässähän on se pyhä
mies. Hän on saarnannut minua vastaan, mutta hän ei tehnyt sitä
sydämestään. Hän on saarnannut Jumalan rakkaudesta; mutta se ei
tullut hänen sydämestään, vaan hänen hampaittensa välistä.
Tahdotteko tietää, mitä hänellä oli sydämessään?" huudahti hän.
"Minäpä näytän sen teille!" Ja sipaisten päätäni oli hän ottavinaan
siitä dollarin, pitäen rahaa ilmassa.
— Väkijoukon läpi humahti se kuiske, jolla polyneesialaiset ottavat
ihmeen vastaan. Minä puolestani seisoin hämmästyneenä. Se oli
tavallinen silmänkääntäjä-temppu, jonka kotona olin nähnyt
parikymmentä kertaa; mutta miten saisin kyläläiset siitä
vakuutetuiksi? Toivoin, että hepreankielen asemesta olisin opiskellut
taikuroimista, voidakseni maksaa veitikalle hänen omalla rahallaan.
Mutta siinä sitä olin; en voinut seisoa äänettömänä, ja paraskin, mitä
osasin sanoa, oli heikkoa.

— "Pyydän ettette vaivaudu jälleen koskemaan minuun", sanoin.
— "Ei ole sellaista aikomustakaan", vastasi hän, "enkä teiltä riistä
edes dollarianne. Kas tuossa", sanoi hän, singauttaen sen jalkojeni
juureen. Lantti kuuluu viruneen kolme päivää samassa paikassa,
mihin se putosi.
— Täytyy myöntää, että se oli hyvin pelattu, — sanoin minä.
— Oh, hän on taitava, — myönsi hra Tarleton, — ja siitä näette
itsekin, miten vaarallinen hän on. Hän oli osallisena halvatun miehen
kauheaan kuolemaan; häntä syytetään Adamsin myrkyttämisestä;
hän karkoitti Vigoursin valheilla, jotka olisivat voineet johtaa
murhaan; eikä ole epäilemistäkään, että hän nyt on päättänyt raivata
tieltään teidät. Emme voi arvata, mitä keinoja hän aikoo käyttää,
mutta epäilemättä se on jotakin uutta. Hänen kekseliäisyytensä on
loppumaton.
— Hän näkee suurta vaivaa, — virkoin minä.
— Ja minkätähden tuon kaiken?
— No, montako tonnia kopraa voidaan tältä seudulta hankkia? —
kysyi lähetyssaarnaaja.
— Arvioin sen kuuteenkymmeneen, — vastasin minä.
— Ja paljonko siitä ansaitsee paikkakunnan kauppa-asiamies? —
tiedusti hän.
— Kolmen punnan paikoille tonnilta, — arvelin.

— Sittenhän voitte itse laskea, mitä varten hän sen tekee, — sanoi
herra Tarleton. — Mutta tärkeintä on lyödä hänet. On selvää, että
hän oli levittänyt huhuja Umasta eristääkseen hänet ja pannakseen
pahat aikeensa hänen suhteensa täytäntöön. Kun hän ei siinä
onnistunut ja huomasi uuden kilpailijan saapuvan näyttämölle, hän
käytti tyttöä toisella tavalla. Nyt on meidän ennen kaikkea päästävä
selville Namusta. Uma, kun ihmiset alkoivat karttaa sinua ja äitiäsi,
mitä Namu silloin teki?
— Hän jäädä pois myös, — sanoi Uma.
— Pelkään, että koira on syönyt oksennuksensa, — sanoi hra
Tarleton, — ja mitä on minun nyt tehtävä puolestanne? Tahdon
puhua Namulle, vihjaista hänelle, että häntä pidetään silmällä. Olisi
omituista, jos hän sallisi asioiden mennä väärin, kun hänet saatetaan
varuilleen. Silti saattaa tämä varokeino pettää, ja silloin on teidän
etsittävä apua muualta. Teillä on täällä kaksi henkilöä, joiden
puoleen voisitte kääntyä. Ensimäinen ja tärkeämpi niistä on pappi,
joka voisi suojella teitä katolisilla harrastuksilla; heitä on kurjan pieni
lauma, mutta heidän joukossaan on kaksi päällikköä. Ja se toinen
henkilö on vanha Faiaso. Ah, olisipa tämä tapahtunut jokunen vuosi
sitten, ette olisi ketään muuta tarvinnut! Mutta hänen
vaikutusvaltansa on paljon vähentynyt, siirtyen Maealle, ja Maea,
pelkään, on Casen kätyreitä. Lyhyesti, jos asia kääntyy pahimmilleen,
on teidän lähetettävä sana minulle tai tultava itse Fale-aliihin, ja
vaikka vuoroni ei ole saapua saaren tähän päähän kuukauden
aikaan, tahdon koettaa parhaani. Herra Tarleton sanoi siis hyvästi; ja
puolta tuntia myöhemmin lähetysveneen miehistö lauloi, ja airot
välähtelivät.

IV. Paholaistehdas.
Melkein kuukausi kului mitään erityisempää tapahtumatta. Vielä
häittemme iltana saapui Kalossi, osoittautuen hyvin kohteliaaksi. Ja
hän otti tavakseen pistäytyä sisälle hämäräntullen polttamaan
piipullisen perheessämme. Hän kykeni tietysti juttelemaan Umalle, ja
ryhtyi opettamaan minulle samalla kertaa alkuasukasten kieltä ja
ranskaa. Hän oli vanha, hyväluontoinen lystikäs mies, vaikka likaisin,
mitä saattoi odottaa näkevänsä, ja hän sotki minut vierailla kielillä,
tehden pahemman sekamelskan kuin Babelin tornissa.
Siitä oli jotakin hommaa ja ajankulua yksinäisyydessäni; mutta
enhän siinä mitään ansainnut, sillä vaikka pappi kävi istumassa ja
jaarittelemassa ketään hänen laumastaan ei viekoittunut
myymälääni, ja ellen olisi keksinyt muuta puuhaa, en olisi saanut
kerätyksi naulaakaan kopraa.
Tuumani oli seuraava: Fa'avaolla (Uman äidillä) oli parikymmentä
hedelmääkantavaa puuta. Tietysti emme saaneet työväkeä, koska
oikeastaan kaikki olimme tabussa, joten nuo kaksi naista ja minä
ryhdyimme valmistamaan kopraa omin käsin. Siitä saimme sellaista
kopraa, että oikein vesi tuli suuhun, kun se oli korjussa. En ollut
laisinkaan aavistanut, miten paljon alkuasukkaat minua petkuttivat,
ennenkuin olin nuo neljäsataa naulaa omakätisesti tehnyt; tavara oli
niin keveätä, että melkein teki mieleni sitä itse kastelemaan.
Työhommissa ollessamme melkoinen joukko kanakoja tapasi
viettää parhaan osan päivästä meitä katselemalla, ja kerran se
neekerikin näytti naamansa. Hän seisoi taampana alkuasukasten
kanssa, nauraen ja esittäen suurta herraa ja ilvehtien, kunnes se
alkoi minua ärsyttää.

— Vai sinä, neekeri! — huudahdin.
— Minä en puhuttele teitä, sir, — sanoi musta mies, — haastelen
ainoastaan herrasmiehille.
— Sen tiedän, — vastasin, mutta sattuu niin, että minä puhuttelin
sinua, herra Musta Jack. Tahdoin vain tietää, näitkö Casen
naamataulua noin viikko sitten?
— En, sir, — virkkoi hän.
— Hyvä siis, — sanoin minä; — sillä minä näytän sinulle siitä
tarkan jäljennöksen, vaikka mustan, kahden minuutin kuluessa.
Ja minä aloin kävellä häntä kohden verkalleen, kädet riippuen
sivuilla; mutta silmissäni kiilui uhkaa, jos joku vaivautui niihin
katsahtamaan.
— Te olette viheliäinen, remuava roisto, — mörisi hän.
— Sinäpä sen sanot! — säestin minä.
Nyt hän luuli olevani niin lähellä kuin oli suotavaa, ja sai käpälät
alleen, kiitäen paikalta sellaista vauhtia, että oli nautinto katsella
hänen menoaan. Enkä siitä siunatusta sakista enempää nähnyt,
kunnes tulimme tapauksiin, joista nyt kerron. Siihen aikaan oli
päätehtäviäni käydä ammuskelemassa jotakin pataan pantavaksi
metsistä, jotka osoittautuivatkin varsin riistarikkaiksi, kuten Case oli
minulle maininnut. Olen jo puhunut niemekkeestä, joka sulki kylän ja
asemani idän puolelta. Polku kulki sen kärjitse, johtaen lähimpään
lahdelmaan. Joka päivä kävi täällä ankara tuuli, ja kun rantariutan
ruoto loppui niemekkeen pään kohdalla, kuohui kova tyrsky
lahdelman rannoille. Pieni kallioinen harjanne leikkasi laakson kahtia,

päätyen lähelle rantaa; ja veden ollessa korkealla meri hyökyi
suoraan sen seinämää vasten, joten tie kokonaan tukkeutui.
Metsäiset vuoret reunustivat paikan ylt'ympäri, varsinkin idän
puolelta oli rajoittava penger jyrkkä ja tuuhea, sen alemmat osat,
jotka kaarsivat meren rantaa, riippuen pelkkinä mustina äkkijyrkkinä,
sinooberin juovittamina kallioina; ylempi osa näytti möykkyiseltä
korkeitten puunlatvojen vuoksi. Muutamat näistä puista olivat
heleänvihreät, toiset hohtivat punaisina, ja rannan hiekka oli mustaa
kuin kiilloitettu kenkä. Paljon lintuja leijaili lahdelmalla, niiden
joukossa lumivalkoisia; ja ilmakettu eli vampyyri lensi kirkkaalla
päivällä narskuttaen hampaitaan.
Pitkään aikaan en metsästysretkilläni etääntynyt tätä kauemmaksi.
Siellä takempana ei ollut mitään polun jälkeä, ja kookospalmut
laakson suun edustalla olivat viimeiset sillä taholla. Saaren "silmä",
kuten alkuasukkaat nimittivät sen tuulenpuoleista päätä, oli näet
kokonaan autiona. Falesan kylästä Papa maluluun asti ei tavannut
asuntoja, ei ihmisiä, eikä istutettuja hedelmäpuita; ja kun riutta
enimmäkseen puuttui ja rannat olivat jyrkät, meri pieksi välittömästi
kallionsärmiä, tuskin jättäen mitään maallenousu-paikkaa.
Minun on mainittava, että sen jälkeen kun aloin käydä
eräretkilläni, vaikka kukaan ei rohkaistunut tulemaan myymäläni
lähelle, huomasin ihmiset kylläkin halukkaiksi viettämään tuokion
kanssani, milloin heitä ei voitu nähdä. Ja koska olin alkanut oppia
alkuasukasten kieltä ja useimmat heistä osasivat sanan pari
englantia, ryhdyin pieniin tilapäisiin rupatteluihin, jotka kaikessa
vähäpätöisyydessäänkin poistivat pahimman painostuksen, sillä
kurjalta ja masentavalta tuntuu, kun ihmistä kartetaan kuin
pitaalitautista.

Satuin eräänä päivänä kuun lopulla istumaan kanakan kanssa
pensaikon syrjässä lahdelman luona, katsellen itää kohti. Olin
antanut miehelle piipullisen tupakkaa, ja me juttelimme minkä
taisimme; hän ymmärsikin englanninkieltä enemmän kuin useimmat
muut.
Kysyin häneltä, oliko mitään tietä itäänpäin.
— Kerran siinä tie, — sanoi hän. — Nyt tie kuollut.
— Ei kukaan siellä käy? — kysyin.
— Ei hyvä, — vastasi mies. — Paholaiset paljo asu siellä.
— Ohoo! — äännähdin. — Onko siellä tiheikössä paljon paholaisia?
— Miespaholainen, naispaholainen paljo, — selitti ystäväni. —
Siellä ne asu kaikki aika. Mies mene siellä mies ei tule takaisin.
Ajattelin, että kun tuolla kanakalla oli niin hyvät tiedot paholaisista
ja kun hän puhui niistä niin vapaasti joka ei ole tavallista, niin
saattaisin urkkia häneltä hiukan selvitystä itseäni ja Umaa koskevaan
selkkaukseen.
— Te luulette minä paholainen? — kysyin.
— Ei luule paholainen, — sanoi hän tyynnytellen — Luule hupsu
yhtäkaikki.
— Uma paholainen? — kysyin jälleen.
— Ei, ei sitä. Paholainen pysy metsä, — sanoi nuori mies.

Katselin eteeni lahdelman yli ja näin puiden riippuvan lehvistön
äkkiä työntyvän auki ja Casen pyssy kädessä astuvan mustan
rannikon päivänpaahteeseen. Hän oli puettuna keveihin, melkein
valkoisiin pyjama-housuihin, hänen pyssynsä välkkyi ja hän näytti
hyvin silmäänpistävältä. Maakravut vilistivät hänen tieltään
koloihinsa.
— Hei, ystäväni! — huudahdin. — Ettehän te sentään puhukaan
totta.
Ese mene, Ese tule takaisin, — matkin minä.
— Ese ei yhtäkaikki, Ese Tiapolo — virkkoi ystäväni, ja sanoen
minulle hyvästi hän livahti puiden väliin.
Pidin silmällä Casea hänen käydessään pitkin rantaa, missä
vuorovesi oli matalalla, ja annoin hänen kulkea ohitseni matkallansa
Falesaan. Hän oli syviin mietteisiin vaipuneena, jonka linnutkin
näkyivät tietävän, ne kun sipsuttivat aivan hänen vieressään hiekalla
tai lentää suhahtelivat hänen ympärillään, kirkuen hänen korviinsa.
Hänen astuessaan ohitseni havaitsin hänen huultensa liikkeestä, että
hän puhui itsekseen, ja olin erittäin mielissäni nähdessäni
leimamerkkini vielä hänen kulmillaan. Puhun teille silkkaa totta:
minulla oli aikomus lähettää haulipanos hänen kuonoonsa, mutta
viisaasti hillitsin itseni.
Kaiken tämän ajan ja samoin vielä kotimatkallani toistelin itselleni
kuulemaani alkuasukasten sanaa, avustaen muistiani lauseella:
"Polly, kattila tulelle ja keitä meille teetä".
— Uma, — sanoin kotiin päästyäni, — mitä Tiapolo merkitsee?
— Piru, — vastasi hän.

— Luulin, että aitu merkitsee sitä, — virkoin.
— Aitu toinen paholainen, — selitti hän, — pysyy metsä, syö
kanaka. Tiapolo iso pääpiru, pysyy kotona; Tiapolo olla kristitty piru.
[Sana tiapolo on eurooppalaista alkuperää = latinan diabolus,
pahahenki. Suom.]
— No, — sanoin, — siitä en tule viisaammaksi. Miten voi Case olla
Tiapolo?
— Ei ihan juuri, — vastasi hän. — Ese kuuluu Tiapolo; se pitää Ese
paljo; Ese oikein hänen poika. Jos Ese tahto joku asia, Tiapolo tekee
hän.
— Se on hyvin mukavaa Eselle, — sanoin. — Ja millaisia töitä
Tiapolo hänelle tekee?
Nyt seurasi sekamelska kaikenlaatuisia juttuja, joista monet
(niinkuin kertomus herra Tarletonin päästä napatusta dollarista)
olivat minulle kyllä selviä, mutta toisista en ymmärtänyt hölynpölyä.
Ja mikä enin kummastutti kanakoja, oli minusta vähimmin
ihmeellistä, se nimittäin, että Case kävi erämaassa kaikkien noiden
aitujen parissa. Muutamat rohkeimmat olivat kuitenkin lähteneet
hänen mukanaan, kuulleet hänen haastavan vainajien kanssa ja
antavan näille käskyjä, mutta hänen turvissaan he olivat ehjin nahoin
palanneet. Jotkut sanoivat hänellä olevan siellä kirkon, missä hän
palveli Tiapoloa, kun tämä näyttäytyi hänelle; toiset taas vannoivat,
että siinä ei ollut noituutta ensinkään, vaan että hän teki ihmeitänsä
rukouksen voimalla, ja että kirkko ei ollut mikään kirkko, vaan
vankila, johon hän oli sulkenut jonkun pahan aitun. Namu oli kerran
ollut hänen kanssaan tiheikössä ja palannut sieltä ylistäen Jumalaa
näistä ihmetöistä.

Rupesinpa jo aavistelemaan miehen vehkeitä ja keinoja, millä hän
oli saavuttanut asemansa, ja vaikka älysin hänen olevan kova
pähkinä purra, en ollenkaan menettänyt rohkeuttani.
— Hyvä on, — sanoin, — minun pitää itse käydä katsomassa
mestari
Casen pyhättöä, ja otamme selvän siitä Jumalan ylistämisestä.
Tässä Uma joutui hirveään hätään; jos menisin sinne korkeaan
metsään, en koskaan palaisi; kukaan ei voisi käydä siellä ilman
Tiapolon suojelusta.
— Minä uskaltaudun sinne Jumalan turvin, — vakuutin. — Minä
olen sentään hyvänlainen ihminen, Uma, ja kaipa Herra askeleeni
johdattaa.
Hän istui hetkisen ääneti. — Minä luulee, — virkkoi hän hyvin
juhlallisena ja lisäsi sitten: — Viktoria, hän iso päällikkö?
— Sen voit uskoa! — sanoin minä. — Hän pitää sinä oikein paljo?
— kysyi hän taas.
Vakuutin hänelle irvistäen, että se vanha rouva luullakseni oli
minulle jokseenkin puolueellinen.
— Hyvä on, — sanoi hän. — Viktoria iso päällikkö, pitää sinä oikein
paljo. Ei voi auttaa sinä täällä Falesalla; ei kuka voi … niin kaukana.
Maea hän pieni päällikkö … asuu täällä. Jos hän pitää sinä … tekee
sinulle hyvä oikein. Jumala ja Tiapolo niin juuri. Jumala iso päällikkö
… hänellä liian paljo työtä. Tiapolo pieni päällikkö … hän tahtoo
hyvin paljo touhu, tekee hyvin ahkera työ.

— Minun on jätettävä sinut herra Tarletonin käsiin, — sanoin. —
Sinun kristinoppisi on saranoiltaan, Uma.
Siitä huolimatta haastelimme tästä kaiken iltaa, ja minulle
kertomillaan jutuilla erämaasta ja sen vaaroista peloitti hän itsensä
niin, että oli vähällä saada kohtauksen. Enhän niistä kahdeksatta
osaakaan muista, sillä en niitä paljoa tarkannut; mutta kaksi on
säilynyt mielessäni jokseenkin selvästi.
Noin yhdeksän kilometrin päässä rannikolla on suojattu lehto,
nimeltä Fanga-anaana (luolien satama). Olen itsekin nähnyt sen
mereltä, niin läheltä kuin sain arastelevat soutajapoikani laskemaan,
ja siinä on pieni kaistale keltaista hiekkaa. Sen yläpuolella kohoaa
mustia kallioita täynnä luolien mustia suuakkoja. Isot puut ja
riippuvat köynnöskasvit päärmäävät kallioita, joiden keskipalkoilta
vuolas puro syöksyy putouksena alas.
No niin, siitä ohitse oli kulkemassa veneellä kuusi nuorta miestä
Falesan kylästä, "kaikki hyvin sieviä", sanoi Uma, ja se vei ne
tuhoon. Kävi kova tuuli, oli vasta-aallokko, ja kun he saapuivat
Fanga-anaanan edustalle ja näkivät valkoisen putouksen ja varjoisen
rannikon, he tunsivat kovaa väsymystä ja janoa, sillä heiltä oli vesi jo
loppunut. Joku joukosta ehdotti, että laskisivat maihin noutamaan
juotavaa, ja huimapäitä kun olivat, yhtyivät kaikki tuumaan, paitsi
nuorin. Lotu oli hänen nimensä; hän oli oikein kunnollinen
herrasmies ja hyvin viisas. Hän selitti heille, että he olivat
mielettömiä, ja sanoi, että paikka oli henkien ja paholaisten ja
kuolleiden tyyssija, josta oli yhdeksän kilometriä lähimpään
ihmisasuntoon yhtäälle ja kukaties kaksi sen vertaa toisaalle. Mutta
he nauroivat hänen sanoilleen, ja ollen viisi yhtä vastaan tarttuivat
airoihin, vetivät veneen rannalle ja astuivat maihin.

Se oli Lotun kertoman mukaan ihmeellisen ihana paikka, ja vesi
maistui oivalliselta. He kävelivät pitkin rantamaa, mutta eivät
keksineet mitään kohtaa, josta olisi käynyt kiivetä kallioille, ja tämä
rauhoitti heidän mieltään. Vihdoin he istuutuivat syömään mukanaan
tuomiansa eväitä. Mutta tuskin olivat he asettuneet aterialle, kun
eräästä noista mustista luolista tuli kuusi tavattoman kaunista
neitosta. Niillä oli kukkia tukassa, mitä viehkeimmät rinnat ja
kaulanauhat tulipunaisista siemenistä. Ja he alkoivat laskea leikkiä
noiden nuorten herrojen kanssa, ja nämä puolestaan vastasivat
heidän ilveisiinsä, kaikki muut paitsi Lotu. Tämä käsitti, että
sellaisessa paikassa ei voinut olla mitään elävää naista, ja juoksi
heittäytymään veneen pohjalle, peitti kasvonsa ja rukoili. Kaiken
aikaa Lotu herkeämättä rukoili ja rukoili, eikä hän mistään muusta
tiennyt, ennenkuin hänen toverinsa palasivat, nostivat hänet
istumaan ja laskivat takaisin merelle lahdenpoukamasta, jonka
rannat nyt olivat aivan autiot. Eivätkä he hiiskuneet sanaakaan
noista kuudesta immestä.
Mutta eniten peloitti Lotua, että ainoakaan hänen viidestä
toveristaan ei muistanut tapahtumasta mitään, vaan he käyttäytyivät
kuin juopuneet, laulaen, nauraen ja kisaillen veneessä. Tuuli yltyi
tasaisen voimakkaasti ja aallot kuohuivat tavattoman korkeina. Siitä
nousi sellainen ilma, että jokainen mies saarilla olisi kääntänyt
selkänsä ja rientänyt kotiseiniensä suojaan. Mutta nämä viisi
teuhasivat kuin mielipuolet, nostivat kaikki purjeet ja laskivat aavalle
merelle. Lotu ryhtyi ajamaan vettä veneestä; kukaan toisista ei
ajatellutkaan häntä auttaa, he yhä vain lauloivat ja temmelsivät,
puhuivat käsittämättömiä asioita ja nauroivat ääneensä niitä
jutellessaan. Täten Lotu koko lopun päivää ajoi vettä henkensä
edestä, kyyhöttäen veneen pohjalla; eikä kukaan hänen
varoituksistaan välittänyt. Vastoin kaikkea odotusta he saapuivat

elävinä hirveässä myrskyssä Papa-maluluun, missä palmut vinkuivat
tuulessa, ja kookospähkinät vierivät kuin kanuunankuulat kylän
nurmikolla. Samana iltana nuo viisi nuorukaista sairastuivat eivätkä
sen koommin puhuneet järjellistä sanaa kuolemaansa asti.
— Ja tarkoitatko, että voit niellä mokoman jutun? — kysyin.
Hän vakuutti, että asia oli hyvin tunnettu ja että komeille nuorille
miehille sellaista sattui useinkin. Mutta tämä oli ainoa tapaus, jolloin
naispaholaisten lempi oli samana päivänä surmannut viisi yhdessä
seurassa. Se oli aiheuttanut paljon hälinää saarella, ja hän olisi hullu,
jos epäilisi.
— No, — virkoin, — ei sinun silti tarvitse minun puolestani peljätä.
Minä en kaipaa lemmottaria. Sinussa on minulle naista riittämään
asti ja riittävästi lempoa myös, eukkoseni.
Tähän hän vastasi, että niitä oli muunkinlaisia, ja yhden oli hän
nähnyt omin silmin. Eräänä päivänä oli hän yksinään mennyt
lähimmälle lahdelmalle ja ehkä etääntynyt liian lähelle noiduttua
paikkaa. Kasvien oksat törmän korkeasta viidakosta varjostivat häntä
tuuheana kattona, mutta hän itse seisoi loitompana hyvin kivisellä ja
monilukuisia nuoria, neljän viiden jalan korkuisia mammee-
omenapuita kasvavalla tasanteella. Oli pimeä päivä sadekaudella,
toisinaan riistivät tuulenpuuskat lehtiä puista lennättäen niitä ympäri,
toisinaan taas oli tyyni kuin huoneessa. Tällaisella tyynellä vaiheella
kerran kokonainen parvi lintuja ja vampyyrejä pyrähti esille
pensaikosta kuin säikähtyneinä. Heti senjälkeen Uma kuuli rahinaa
lähempää ja näki metsän reunasta mammee-omenapuiden välistä
hyökkäävän laihaa, harmaata vanhaa karjua muistuttavan otuksen.
Sen liikkeistä päättäen ajatteli se kuin ihminen; ja sen tuloa
katsellessaan tyttö äkkiä oivalsi, että se ei ollutkaan mikään

metsäkarju, vaan oikeastaan mies, joka ajatteli kuin mies. Silloin hän
läksi juoksemaan, ja sika perästä, ja kiitäessään se hihkaili ääneensä
niin että koko seutu kaikui.
— Olisinpa ollut siellä pyssyineni? — sanoin minä. — Kyllä
kärsäkäs silloin olisi hihkaissut niin että olisi itsekin ihmetellyt.
Mutta hän vakuutti minulle, että pyssystä ei ollut apua moisia
vastaan, ne kun olivat vainajain henkiä.
No, näillä rupatuksilla kulutimme illan, joka olikin parasta. Mutta
tietysti se ei muuttanut mielipidettäni, ja seuraavana päivänä minä
pyssy olalla ja hyvä veitsi varattuna läksin löytöretkelle. Suuntasin
kulkuni mahdollisimman lähelle paikkaa, missä olin nähnyt Casen
tulevan metsästä; sillä jos hänellä siellä todellakin oli jonkinlainen
laitos, otaksuin löytäväni polun. Erämaan eroitti rajavalli, mikäli sitä
niin voi nimittää, sillä pikemmin se oli pitkä kiviröykkiö. Sanotaan sen
ulottuvan yli koko saaren, mutta mistäpä ne sen tietävät, sillä
epäilen, tokko kukaan on sataan vuoteen sitä matkaa tehnyt, koska
alkuasukkaat pysyttelevät enimmäkseen meren lähettyvillä,
rakennellen pienet siirtolansa rantamalle. Ja siltä osaltaan oli seutu
hirveän korkeata, jyrkkää ja täynnä kallioita. Vallista länteen on
maata muokattu, ja siellä kasvaa kookospalmuja, mammee-omenia,
guava-puita ja runsaasti akasiaa. Juuri vastapäätä alkaa varsinainen
tiheikkö, ja korkeata se onkin, sillä puut kohoavat kuin laivojen
mastot, kierteleviä köynnöskasveja riippuu köysinä niiden sivuilta ja
ilkeitä kämmekkäisiä rehoittaa halkeamissa sienien tapaan. Missä ei
ollut alusmetsää, oli tanner kauttaaltaan mukulakivien peittämää.
Näin paljon viheriäisiä kyyhkysiä, joita olisi kelvannut ampua, ellen
olisi saapunut toisissa tuumissa. Parvittain perhosia lennellä
lepsahteli ylös ja alas lähellä maanpintaa kuin kuivuneet lehdet.

Milloin kuulin linnun kutsuvan naarastaan, milloin tuulen tohinan
ylhäällä, ja aina meren tyrskyn rannalta.
Mutta paikalla vallitsevaa omituista tuntua on vaikea kuvailla sille,
joka itse ei ole yksinään aarniometsässä käynyt. Kirkkainkin päivä
muuttuu siellä hämäräksi. Tuskin näkee askelta eteensä. Mihin
tahansa katsoneekin, sulkeutuu metsä, toinen oksa kiertyen toiseen
kuin käden sormet. Ja milloin vain heristää korviaan kuulee aina
jotakin uutta — miesten puhetta, lasten naurua, kirveeniskuja
kaukaa edeltään sekä toisinaan jonkun nopean, hiipivän kiidännän
läheltänsä, joka saa vaeltajan hätkähtäen tarkkaamaan aseitaan.
Vakuutelkoon hän vain itselleen olevansa yksinään pelkkien puiden ja
lintujen parissa, hän ei kuitenkaan voi sitä uskoa. Mihin tahansa hän
kääntyy, tuntuu koko tienoo elävän ja katselevan häntä. Älkää
luulkokaan, että Uman kertomukset minua säikähdyttivät; en pidä
alkuasukasten loruja neljän äyrin arvoisina. Mutta sellainen tunnelma
on luonnollinen näissä tiheiköissä, siinä kaikki.
Kiivetessäni lähelle kukkulan huippua, sillä metsäinen pinta nousee
tällä kohdalla jyrkkänä kuin portaat, alkoi tuuli humista suoraan
suuntaan ja lehvät liikkua ja hulmahdella sivuille, päästäen
päivänsäteet lävitse. Tämä soveltui minulle paremmin; melu oli
kaiken aikaa samallaista, eikä kuulunut mitään säikähdyttävää. No
niin, olin saapunut paikalle, missä alusmetsänä kasvoi niin sanottuja
villejä kookospalmuja — perin sieviä tulipunaisine hedelmineen, —-
ja silloin sattui korvaani tuulessa väräjävää laulua, jollaista en
muistanut koskaan ennen kuulleeni. Turhaan uskottelin itselleni, että
sen aiheuttivat oksat; minä tiesin paremmin. Turhaan luulottelin sitä
lintujen liverrykseksi; tiesin, että lintu ei koskaan viserrellyt tuolla
tavalla. Se nousi ja paisui, hiljeni ja paisui jälleen. Milloin muistutti se
mielestäni itkua, mutta oli kauniimpaa; milloin luulin sitä harpun

säveliksi. Siitä vain olin varma, että se oli liian ihanaa ollakseen
tällaisessa paikassa terveellistä. Saatte nauraa, jos tahdotte; mutta
minulle muistuivat todellakin mieleen ne kuusi keijukaista
tulipunaisine kaulanauhoineen, jotka ilmestyivät Fanga-anaanan
luolasta, ja ajattelin, mahtoivatko ne laulaa sillä lailla.
Ivailemme alkuasukkaita ja heidän taikauskojaan. Mutta
ajatelkaamme, miten monet kauppiaat, oivallisesti kasvatetut
valkoiset miehet, joista jotkut ovat olleet kirjanpitäjinä ja
liikeapulaisina kotimaassa, alkavat niitä vaarinottaa. Arvelen
taikauskon kasvavan jossakin seudussa kuin erilaiset rikkaruohot; ja
seisoessani siinä ja kuunnellessani noita valittelevia ääniä minä
vapisin housuissani.
Voitte nimittää minua raukaksi pelkoni vuoksi; omasta mielestäni
olin kyllin urhoollinen astuessani edelleen. Mutta kuljin perin
varovaisesti, pyssyn hana vireessä, tähystellen ympärilleni kuin
erämies ja toden teolla odottaen näkeväni kauniin nuoren naisen
istuvan viidakossa, ja siinä tapauksessa olin varmasti päättänyt
koetella häntä haulipanoksella. Enkä tosiaan ollut ehtinyt kauaksi,
kun kohtasin jotakin kummallista. Tuuli puhalsi voimakkaana
kohahduksena puiden latvoissa, lehvät edessäni aukenivat, ja
silmänräpäykseksi näin jotakin riippuvan puussa. Samassa tuokiossa
oli se kadonnut, kun ohi kulkeva puuska vapautti oksat. Puhun teille
totta: olin päättänyt nähdä aitun; ja jos se olisi esiintynyt sian tai
naisen muodossa, se ei olisi minua niin hämmästyttänyt. Pahinta oli,
että se näytti jokseenkin neliskulmaiselta, ja ajatus, että
nelikulmainen esine eli ja lauloi, tympäisi ja hölmistytti minua.
Epäilemättä seisoin siinä kotvan aikaa; ja olin varsin varma, että juuri
samasta puusta se laulu kuului. Sitten aloin hiukan reipastua.

"No", tuumasin, "jos todellakin niin on, jos täällä neliskulmaiset
esineet laulavat, olen nyt joka tapauksessa mennyttä. Saakaamme
huvia rahamme edestä."
Mutta ajattelin, että sentään voisin yrittää rukousta siltä varalta,
että se jotakin hyödyttäisi. Siis polvistuin ja rukoilin ääneeni; ja
kaikenaikaa nuo omituiset soinnut tulivat puusta, nousten, laskien ja
muuttuen aivan kuin musiikki konsanaan, vaikka hyvin eroitti, että se
ei ollut inhimillistä — että kukaan ei kykenisi mitään sellaista
viheltämään.
Heti kun olin asianmukaisesti päättänyt rukoilemiseni, laskin
pyssyni maahan, pistin veitsen hampaitteni väliin, astuin suoraan
puun juurelle ja aloin kiivetä. Tunnustan, että sydämeni oli kuin jää.
Mutta ylös kavutessani osui esine taas silmääni, ja se huojensi
mieltäni, sillä huomasin sen muistuttavan laatikkoa; ja kun olin
päässyt aivan sen luo, olin naurun hytkähdysten takia pudota
puusta.
Laatikko se kylläkin oli ja päälle päätteeksi kynttilälaatikko,
tavaraleima kyljessä; ja siihen oli jännitetty banjon kieliä, jotka
tuulen puhaltaessa värähtelivät. Luullakseni nimitetään sellaista
kojetta Tyrolin harpuksi, mitä se sitten merkinneekin.
— Ähäh, herra Case, — jupisin, — olet peljästyttänyt minut kerran,
mutta teeppäs se vielä toistamiseen! — Näin sanoen livahdin alas
puusta, ryhtyen jälleen etsimään viholliseni päätoimistoa, jonka
arvasin olevan lähettyvillä.
Puiden alla kasvava pensaikko oli tiuhaa tällä kohdalla; en voinut
nähdä nenänvarttani pitemmälle, ja kulkiessani minun oli pakko
raivata tietäni käsivarsillani ja veitseni avulla, katkoen

köynnöskasvien vanoja ja yhdellä iskulla pirstaten kokonaisia puita.
Nimitän niitä puiksi kokonsa vuoksi, mutta oikeastaan ne olivat vain
isoja, ytimellisiä ruokoja, joita voi leikellä kuin porkkanoita. Ajattelin
juuri, että kaikesta tästä moninaisten kasvien paljoudesta päättäen
paikka oli joskus ollut raivattuna, kun samassa nenäni eteen kohosi
kiviraunio, jonka heti huomasin ihmiskätten työksi. Herra ties, milloin
se oli rakettu ja milloin jätetty kylmilleen, sillä tämä saaren osa on
ollut koskematta siitä asti kun valkoihoisia saapui.
Muutamia askeleita takempana löysin etsimäni polun. Se oli kapea,
mutta hyvin poljettu, josta huomasin Casella olleen runsaasti
opetuslapsia. Näkyi olevan muodikasta urheutta uskaltautua tänne
kauppiaan seurassa, ja nuori mies tuskin piti itseään täysikasvuisena
ennenkuin oli ensiksikin saanut peräpakaransa tatuoiduiksi ja toiseksi
nähnyt Casen paholaiset. Tämä on juuri kanakain tapaista; mutta
toisaalta katsottuna on se hyvin valkoihoistenkin tapaista.
Edennyttyäni hiukan polkua pitkin tuli minulle pian äkkipysähdys,
ja sain hieroa silmiäni. Edessäni kohosi seinä, ja polku kulki aukosta
sen lävitse. Se oli luhistunut ja nähtävästi hyvin vanha, mutta
rakennettu isoista, hyvin asetetuista kivistä, eikä nykyisin saarella
elävistä alkuasukkaista kukaan edes uneksisikaan sellaista
rakennushommaa. Pitkin muurin reunaa oli rivi omituisia kuvioita,
epäjumalia tai variksenpelättejä, mitä lienevät olleetkin. Niillä oli
veistetyt ja maalatut kamalannäköiset kasvot, silmät ja hampaat
olivat näkinkengästä, tukka ja kirkkaanväriset vaatteet liehuivat
tuulessa, ja muutamat niistä tutisivat sen tempauksista.
Lännessä päin on saaria, joilla valmistetaan näitä kuvia vielä tänä
päivänä; mutta jos niitä koskaan on tällä saarella tehty, on se tapa ja

pelkkä muistokin siitä jo kauan sitten unohtunut. Ja ihmeellisintä oli,
että nämä möröt olivat yhtä vereksiä kuin puodista ostetut lelut.
Sitten muistui mieleeni, että Case ensimäisenä päivänä oli minulle
maininnut olevansa taitava saaren merkillisyyksien valmistaja, jolla
ammatilla muuten monet kauppiaat ansaitsevat rehellisen sivutulon.
Ja täten käsitinkin koko asian: ymmärsin, miten tämä näyttely palveli
hänellä kaksinaista tarkoitusta: ensiksikin antoi hän ilman kuluttaa
uutuudenkiillon kuriositeeteistansa ja toiseksi peloitteli hän niillä
vieraitaan.
Mutta minun on kerrottava teille, että kaiken aikaa tuulikanteleet
soittivat ympärillä puissa, joka teki tunnelman vielä omituisemmaksi,
ja parhaillaan katsellessani vihreänkeltainen lintu, arvatenkin
pesänrakennus-puuhissa hyörien, alkoi repiä hiuksia erään kuvan
päästä.
Vähän kauempaa löysin museon parhaan kummallisuuden. Aluksi
näin siinä pitkähkön, mutkaisen kumpareen. Kaivaen multaa pois
käsilläni löysin sen alta laudoille kiinnitetyn öljykankaan, joka
ilmeisesti muodosti kuopan katon. Se sijaitsi ihan kukkulan huipulla,
ja sisäänkäytävä oli takasivulla kahden kallion välissä kuin luolan
suu. Minä menin sisälle käytävän mutkaan asti, ja katsahtaen
kulman yli näin hohtavat kasvot, isot ja rumat kuin
pantomiiminaamio; ja niiden kirkkaus kasvoi ja väheni, ja ajoittain
niistä nousi savua.
— Ohoo, — huudahdin, — hehkumaalia! Fosforia!
Ja täytyy tunnustaa, että melkein ihailin miehen kekseliäisyyttä.
Laatikollisella työkaluja ja muutamilla yksinkertaisilla kojeilla oli hän
laittanut itselleen temppelipirun. Jokainen kanaka-rukka tuotuna

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

Mt6573 Hspa Smartphone Application Processor Technical Brief 05 Mediatek Inc

More Related Content

Similar to Mt6573 Hspa Smartphone Application Processor Technical Brief 05 Mediatek Inc (20)

Mt6573 Hspa Smartphone Application Processor Technical Brief 05 Mediatek Inc