Starting Out with C++ Early Objects 9th Edition Gaddis Test Bank
Starting Out with C++ Early Objects 9th Edition Gaddis Test Bank
Starting Out with C++ Early Objects 9th Edition Gaddis Test Bank
Starting Out with C++ Early Objects 9th Edition Gaddis Test Bank
1. Starting Out with C++ Early Objects 9th Edition
Gaddis Test Bank download
https://testbankdeal.com/product/starting-out-with-c-early-
objects-9th-edition-gaddis-test-bank/
Visit testbankdeal.com today to download the complete set of
test bank or solution manual
2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankdeal.com
for more options!.
Starting Out With C++ Early Objects 7th Edition Gaddis
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/starting-out-with-c-early-
objects-7th-edition-gaddis-solutions-manual/
Starting Out With C++ Early Objects 8th Edition Gaddis
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/starting-out-with-c-early-
objects-8th-edition-gaddis-solutions-manual/
Starting Out with Java Early Objects 6th Edition Gaddis
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/starting-out-with-java-early-
objects-6th-edition-gaddis-test-bank/
Human Resource Management 3rd Edition Stewart Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/human-resource-management-3rd-
edition-stewart-solutions-manual/
3. Communicating for Results 10th Edition Hamilton Test Bank
https://testbankdeal.com/product/communicating-for-results-10th-
edition-hamilton-test-bank/
Economics 11th Edition Slavin Test Bank
https://testbankdeal.com/product/economics-11th-edition-slavin-test-
bank/
Personality Psychology Canadian 1st Edition Larsen Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/personality-psychology-canadian-1st-
edition-larsen-test-bank/
CFIN 3 3rd Edition Besley Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/cfin-3-3rd-edition-besley-solutions-
manual/
Finance Applications and Theory 4th Edition Cornett Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/finance-applications-and-theory-4th-
edition-cornett-test-bank/
4. International Economics 9th Edition Husted Test Bank
https://testbankdeal.com/product/international-economics-9th-edition-
husted-test-bank/
12. mielenkiintoisia asioita. Esimerkiksi salaisia sanoja, joita hänelle on
puhunut joku korkea olento aivan äskettäin, suurista valtiollisista
asioista, luullakseni. Tai teidän ylhäisyytenne mielipide siitä, miten
vilun värinä kylmällä ilmalla joen partaalla seistessä muuttuu
kuumuudeksi, kun astuu veteen ja vastaus siihen. Ja sanoja, jotka
puhuttiin alabasterimaljaa rikottaessa. Sivumennen sanoen, kirjuri,
hyvän kätköpaikan valitsitte maljan toiselle puoliskolle
piilottaessanne sen arkun pohjalle kammiossanne, arkun, joka on
suljettu nuoralla ja sinetöity Rameses toisen aikoina
kovakuoriaissinetillä. Luullakseni maljan toinen puolisko on
helpommin saatavissa", ja kääntyen ympäri hän tuijotti seinään,
jossa näin vähän alabasterimaljan reunaa.
Minä istuin suu avoinna, sillä miten saattoi tuo mies tietää kaiken
tämän? Mutta prinssi nauroi ääneen, sanoen:
"Ana, minä rupean tuumimaan, että pidätte huonosti asioita
salassa. Ainakin luulisin niin, jollen muistaisi, ettei teillä ole vielä ollut
tilaisuutta kertoa minulle, mitä prinsessa tuolla mahtoi teille sanoa,
ja tuskin voitte tietää tämän huoneen seinässä olevasta petollisesta
liukuvasta luukusta, jota en ole milloinkaan näyttänyt teille."
Taaskin Kii nauraa hihitti ja Bakenkhonsun leveille, ryppyisille
kasvoille levisi hymy.
"Oi prinssi", aloitin minä, "vannon teille, ettei koskaan ole
pieninkään sana —"
"Tiedän sen, ystävä", keskeytti prinssi, "mutta näyttää olevan
sellaisiakin, jotka eivät odota sanoja, vaan lukevat 'ajatusten
kirjasta'. Sentähden ei ole hyvä seurustella heidän kanssaan liian
usein, sillä jokaisellahan on ajatuksia, joita ei tarvitse muitten tietää
13. kuin hän itse ja Jumala. Tietäjä, mitä asiaa teillä on minulle?
Puhukaa aivan kuin me olisimme kahden."
"Tämä, prinssi, on asiani. Te teette matkan hebrealaisten luo,
kuten kaikki olemme kuulleet. Nyt Bakenkhonsu ja minä sekä kaksi
ennustajaa minun virkakunnastani olemme erityisesti tarkastelleet
tulevaisuutta, joka koskee tätä matkaa. Sillä me kaikki rakastamme
teitä ja tiedämme, miten paljon teidän menestyksenne merkitsee
Egyptille. Vaikka se, mitä olemme saaneet tietää, eroaa muutamissa
asioissa, on se toisissa vallan sama. Sentähden pidimme
velvollisuutenamme kertoa teille, mitä olemme nähneet."
"Jatka, Kherheb."
"Ensiksi, että teidän Korkeutenne elämä joutuu vaaraan."
"Elämä on aina vaarassa, Kii. Menetänkö sen? Jos niin käy, älkää
pelätkö kertoa sitä minulle."
"Emme tiedä sitä, mutta emme luule niin käyvän, päättäen
muusta, mitä meille on ilmoitettu. Saimme tietää, ettei ainoastaan
ruumiinne joudu vaaraan. Tuolla matkalla näette naisen, johon
rakastutte. Tämä nainen, niin arvelemme, tuottaa teille paljon sekä
surua että iloa."
"Silloin tuo matka on kenties tekemisen arvoinen, Kii, koska monet
saavat kulkea kauas ennenkuin löytävät sen, jota voivat rakastaa.
Kertokaa minulle, olenko nähnyt tuon naisen?"
"Siinä olemme sekaisin, prinssi, sillä näyttää siltä — epäilemättä
olemme väärässä — että olette nähnyt hänet usein, usein, ja olette
14. tuntenut hänet tuhansia vuosia sitten, niinkuin olette tuntenut tuon
vieressänne olevan miehen tuhansia vuosia sitten."
Setin kasvot tulivat hyvin tarkkaavaisiksi.
"Mitä tarkoitatte, tietäjä?" kysyi hän katsoen häneen terävästi.
"Mitenkä minä, joka olen vielä nuori, olen voinut tuntea jonkun
naisen ja miehen tuhansia vuosia sitten?"
Kii tarkasteli häntä kummallisilla silmillään ja vastasi:
"Teillä on paljon arvonimiä, prinssi. Eikö yksi niistä ole
'Jälkeensyntyneitten Herra', ja jos on, niin miten saitte sen, ja mitä
se merkitsee?"
"Se on nimeni. Mitä se merkitsee, en tiedä, mutta sain sen jonkun
unen johdosta, jonka äitini näki yöllä ennen kuin synnyin. Kertokaa
te minulle, mitä se merkitsee, koska näytte tietävän niin paljon."
"En osaa, prinssi. Tuota salaisuutta ei ole näytetty minulle.
Kuitenkin tunsin nuoruudessani keski-ikäisen miehen, joka oli tietäjä,
kuten minäkin, ja häneltä opin paljon. — Bakenkhonsu tässä tunsi
hänet hyvin — sillä hän tutki tuota asiaa. Hän kertoi minulle olevansa
varma, koska niin oli ilmoitettu hänelle, että ihmiset eivät elä
ainoastaan kerran ja sitten lähde täältä iäksi. Hän sanoi, että ne
elävät monta kertaa ja monissa muodoissa, vaikka aina tässä
maailmassa, ja jokaisen elämän välillä on pimeyden muuri."
"Jos niin on, mitä hyötyä on elämästä, jota emme muista sen
jälkeen kuin kuolema on sulkenut ovet?"
"Ovet on kerran jälleen avautuva, prinssi, ja näyttävä meille
paikat, joiden läpi jalkamme ovat kulkeneet alusta alkaen."
15. "Uskontomme opettaa meille, Kii, että kuoleman jälkeen elämme
iankaikkisesti jossakin muualla ruumiissamme, jotka saamme
takaisin tuomiopäivänä. Iankaikkisuudella, jolla ei ole loppua, ei voi
olla alkuakaan; se on ympyrä. Sentähden, jos on totta, että elämme
uudelleen, niin täytyy senkin olla totta, että olemme eläneet aina."
"Se on hyvin perusteltu, prinssi. Ennen muinoin, ennen kuin papit
alkoivat muodostella ihmisten ajatuksista kivimöhkäleitä ja rakentaa
niistä temppeleitä tuhansille jumalille, monet pitivät tuota perustetta
oikeana, kuten heidän mielestään oli vain yksi jumalakin."
"Niinhän on israelilaisillakin, joitten luo menen. Mitä sanotte
heidän jumalastaan, Kii?"
"Että hän on sama kuin meidänkin monet jumalamme, prinssi.
Ihmisten silmillä katsoen on Jumalalla monet kasvot, ja jokainen
väittää, että ne, jotka hän näkee, ovat ainoan oikean Jumalan.
Kuitenkin he ovat väärässä, sillä nehän ovat kaikki oikeita."
"Tai vääriä kenties, Kii, jollei petollisuuskin ole osa totuudesta. No
niin, olette kertonut minulle kahdesta vaarasta, joista toinen kohtaa
sydäntäni, toinen ruumistani. Onko mitään muuta ilmoitettu teidän
viisaudellenne?"
"On, prinssi. Kolmas on se, että tämä matka lopulta on maksava
teidän valtaistuimenne."
"Jos kuolen, niin se varmasti maksaa valtaistuimeni."
"Ei, prinssi, vaan eläessänne."
"Tiedättekö, Kii, että silloin voisin kantaa elämää paljon
nöyremmin kuin valtaistuimella ollessani. Voisiko hänen Korkeutensa
16. prinsessa tehdä samoin, se on eri asia. Sanotte siis, että jos menen
tuolle matkalle, tulee toinen faraoksi minun tilalleni."
"Emme sano niin, prinssi. On totta, että meille on näytetty jonkun
täyttävän paikkanne aikana, jolloin Egyptissä vallitsee hämmennys ja
sekasorto, ja jolloin tuhannet kuolevat. Kuitenkin katsoessamme
uudelleen, emme näe tuota toista, vaan teidät jälleen omalla
paikallanne." Tässä minä, Ana, muistin näkyni Faraon salissa. "Asia
on pahempi kuin luulin, sillä kerran luovuttuani kruunusta en luule,
että minulla olisi mitään halua ruveta sitä jälleen kantamaan", sanoi
Seti. "Kuka näyttää teille näitä asioita ja miten?"
"Meidän henkemme, joka on salainen itsemme, näyttää niitä
meille, prinssi, ja monella tavalla. Toisinaan unien ja näkyjen,
toisinaan vedenpinnalla näkyvien kuvien ja pelkkään hiekkaan
merkittyjen kirjoitusten avulla. Kaikissa näissä muodoissa ja
muissakin antaa henkemme, vetäen esille viisauden loppumattomat
lähteet, jotka on kätketty jokaiseen ihmiseen, nähdä pilkahduksen
totuudesta, kuten se antaa meille, jotka on kasvatettu siihen, voiman
tehdä ihmeitä."
"Totuudesta. Ovatko nämä asiat, jotka kerroitte minulle, siis
tosia?"
"Me uskomme niin, prinssi."
"Ja koska ne ovat tosia, täytyy niiden tapahtua. Mitä hyödyttää siis
varoittaa sellaisesta, jonka täytyy tapahtua? Ei voi olla kahta
totuutta. Mitä haluaisitte minun tekevän? Ettenkö menisikään tuolle
matkalle? Mutta minunhan on mentävä, sillä jollen menisi, muuttuisi
totuus valheeksi, joka on mahdotonta. Sanotte, että sallimus on
määrännyt matkani ja mentyäni tapahtuu sellaisia ja sellaisia asioita.
17. Ja kuitenkin neuvotte, etten menisi, sillä sitähän tarkoitatte. Oi,
Kherheb Kii ja Bakenkhonsu, epäilemättä olette suuria tietäjiä ja
hyvin viisaita, mutta on suurempi, joka hallitsee maailmaa
viisaudella, johon verrattuna teidän on kuin vesipisara Niilissä. Kiitän
teitä varoituksistanne, mutta huomenna matkustan Goshenin
maahan täyttämään faraon käskyä. Jos palaan sieltä, puhumme
näistä asioista tässä maailmassa. Jollen tule takaisin, puhumme
kenties niistä jossakin muualla. Hyvästi!"
18. VI.
GOSHENIN MAA.
Prinssi Seti ja hänen suuri seurueensa pääsivät onnellisesti
Goshenin maahan, minä, Ana, istuen hänen kanssaan vaunuissa. Se
oli siihen aikaan, kuten nytkin, viljava maa, joka laajeni aivan
tasaisena autioitten kukkularyhmien takana, joitten poikki kuljimme
kaitaa, mutkikasta polkua pitkin. Kaikkialla tasangolla kulki kanavia,
joitten välissä oli suuria peltoja, joihin juuri oli siemen kylvetty. Siellä
oli myös vihreitä ruohoniittyjä, joissa oli laitumella satoja eläimiä, ja
niiden takana, kuivuneilla rämemailla, kulki lammaslaumoja. Goshen,
kylä, jos sitä niin voi nimittää, oli ainoastaan mitätön paikka. Siellä ei
ollut muuta kuin joukko savimajoja, joitten keskellä oli rakennus,
myös savesta, ja sen edessä kaksi tiileistä rakennettua pylvästä. Se
oli tämän kansan temppeli, kuten meille kerrottiin, jonka sisimmäisiin
osiin ei saanut kukaan muu astua kuin heidän ylimmäinen pappinsa.
Minä nauroin nähdessäni sen, mutta prinssi nuhteli minua sanoen,
ettei pitäisi tuomita henkeä ruumiin mukaan eikä jumalaa huoneen
perusteella.
Me leiriydyimme kylän ulkopuolelle ja pian pääsimme selville, että
tässä ja tuolla kauempana toisissa kylissä asui noin kymmenen
19. tuhatta ihmistä, jotka useimmat kuljeskelivat leirimme ympärillä
nähdäkseen meidät. Miehillä oli tulinen katse ja kyömynenä, nuoret
naiset olivat kauniita ja miellyttäviä nähdä, vanhemmat naiset
suurimmaksi osaksi pyyleviä ja hieman kömpelöitä, ja lapset hyvin
suloisia. Kaikki oli puettu karkeisiin, kotikutoisiin, tumman värisiin
liina-viittoihin, mutta naisten puvut olivat kirjaillut valkealla
kankaalla. Huolimatta varallisuudesta, jota näimme ympärillämme
olevissa pelloissa ja karjassa, ei heillä ollut paljon koristuksia, tai
kenties oli ne kätketty meiltä.
Oli helppo nähdä, kuinka he vihasivat meitä egyptiläisiä ja vieläpä
uskalsivat halveksiakin meitä. Viha näkyi heidän kiiluvista silmistään,
ja minä kuulin heidän nimittävän meitä "epäjumalanpalvelijoiksi" ja
kyselevän, missä jumalamme, härkä oli, sillä ollen tietämättömiä
luulivat he meidän palvelevan Apis-härkää (kuten kenties jotkut
rahvaasta tekevät) sensijaan, että pidämme tuota pyhää eläintä
luonnon voimien vertauskuvana. Vieläpä he tekivät enemmänkin.
Ensimmäisenä yönä tulomme jälkeen teurastivat he samanlaisen
härän kuin Apis on ja aamulla löysimme sen tieltä lähellä leiriämme,
ja sen nahkaan oli työnnetty suuri joukko vielä elävien sittiäisten
teräviä pistimiä. Sillä he eivät taaskaan tienneet, ettei tuo kuoriainen
ole egyptiläisten jumala, vaan ainoastaan Luojan vertauskuva.
Sittiäinen pyörittää pallon mudasta ja laskee siihen munansa
hautoakseen niitä, ja samoin Luoja pyörittää maailmaa, joka näyttää
tulevan pyöreäksi, ja synnyttää siihen elämää.
Kaikki leirissämme olivat vihaisia tuosta häväistyksestä, paitsi
prinssi, joka sanoi nauraen, että hän piti pilaa raakana, mutta
sukkelana. Mutta pahemmin oli käydä. Eräs päihtynyt sotilas oli
häväissyt hebrealaista naista, joka tuli yksin kanavasta vettä
nostamaan. Huhu tästä lensi ja muutama tuhat israelilaista hyökkäsi
20. leiriin, huutaen ja vaatien kostoa niin uhkaavalla tavalla, että oli
välttämätöntä muodostaa vartijoista oikea sotajoukko.
Prinssi määräsi, että tyttö ja hänen sukulaisensa tuotaisiin esiin
selittämään asiaa. Hän tuli itkien ja voivotellen, ja repien
koristeitaan, samalla heittäen tuhkaa päänsä päälle, vaikka kävi
selville, ettei sotilas ollut tuottanut hänelle mitään suurempaa
vaaraa, sillä tyttö juoksi pakoon. Prinssi pyysi häntä näyttämään
miehen, jos hän tuntisi sen, ja hän osoitti erästä kreivi
Amenmeseksen henkivartijaa, jonka kasvot olivat täynnä aivankuin
naisen kynnen jälkiä. Kun häneltä kysyttiin, sanoi hän muistavansa
vähän koko asiasta, mutta tunnusti, että hän oli nähnyt naisen
kanavan rannalla kuun nousun aikana ja laskenut leikkiä hänen
kanssaan.
Tytön sukulaiset huusivat, että mies oli tapettava, koska hän oli
yrittänyt häväistä korkeasyntyistä israelilaista naista. Siihen ei Seti
suostunut, vaan sanoi, ettei se rikos tuota kenellekään kuolemaa,
mutta lupasi hän määrätä miehen julkisesti ruoskittavaksi. Silloin
Amenmeses, joka piti sotilaistaan, hyökkäsi kiivaasti esille sanoen,
ettei hänen palvelijaansa saisi koskeakaan siksi, että tämä oli
yrittänyt hyväillä kaunista israelilaista naista, jolla ei ollut mitään
asiaa liikkua yksin yöllä. Hän lisäsi, että jos mies ruoskittaisiin, hän ja
hänen seurueensa poistuisivat leiristä ja marssisivat takaisin
ilmoittamaan faraolle.
Keskusteltuaan neuvonantajiensa kanssa ilmoitti prinssi naiselle ja
tämän sukulaisille faraon määräyksen, että hän tahtoi tuomita asiat,
ja käski heitä tulemaan hoviin kuukauden kuluttua ja esittämään
siellä syytteensä sotamiestä vastaan. He lähtivät pois
tyytymättöminä, sanoen, että Amenmeses oli häväissyt heidän
21. tytärtään vielä enemmän kuin hänen palvelijansa oli tehnyt. Ja
kaiken tämän loppu oli se, että seuraavana yönä löydettiin sotilas
kuolleena, ruumis puukon iskuja täynnä. Tyttöä, hänen vanhempiaan
ja veljiään ei voitu löytää, sillä he olivat paenneet erämaahan, eikä
ollut mitään merkkiä, mikä olisi näyttänyt, kuka sotamiehen oli
murhannut. Sentähden ei voitu tehdä mitään muuta kuin haudata
ruumis.
Seuraavana aamuna alkoi tarkastus tavanmukaisine
juhlallisuuksineen. Prinssi Seti ja kreivi Amenmeses ottivat paikan
suuren teltan toisessa päässä, neuvonantajat heidän takanaan ja
kirjurit, joiden joukossa minäkin, istuutuivat heidän jalkojensa
juureen. Silloin saimme kuulla, että nuo kaksi profeettaa, jotka näin
Faraon hovissa, eivät olleet Goshenin maassa, vaan olivat lähteneet
sieltä ennen meidän tuloamme "uhraamaan Jumalalle erämaassa",
eikä kukaan tiennyt, milloin he palaisivat. Tuli kuitenkin muita
vanhimpia ja pappeja, jotka alkoivat esittää valituksiaan, joita he
kertoivat laveasti ja suurella kiivaudella, useasti kaikki yhtä aikaa
puhuen. Siksi oli vaikeata tulkita heidän puheitaan, he kun väittivät,
etteivät osanneet Egyptin kieltä.
Sitäpaitsi aloittivat he kertomuksen aivan alusta, jolloin he olivat
tulleet Egyptiin satoja vuosia sitten. Heidän apunaan oli silloin ollut
sen aikaisen faraon visiiri, joku Yusuf, mahtava ja älykäs mies heidän
suvustaan, joka nälänhädän aikana kokosi viljaa ja myi sitä myös.
Tämä farao oli Hyksos-kansasta, eräs noita paimentolaiskuninkaita,
joita me egyptiläiset vihasimme ja monen taistelun jälkeen saimme
pois valtaistuimelta. Näitten paimentolaiskuninkaitten aikana tuli
israelilaisista niin rikas ja mahtava kansa, että jälkeen päin tulevat
faraot, jotka eivät pitäneet heistä, alkoivat pelätä heitä.
22. Näin kauaksi päästiin kuulustelussa ensimmäisenä päivänä.
Seuraavana päivänä alkoi kertomus heidän rasituksistaan, jonka
alaisina he kuitenkin vielä lisääntyivät kuin hyttyset Niilin varsilla. Ja
heistä tuli niin vahva ja monilukuinen kansa, että viimein Rameses
Suuri teki katalan teon määrätessään heidän poikalapsensa
kuolemaan. Tätä määräystä ei milloinkaan toteutettu, koska faraon
oma tytär, hän joka löysi Moseksen joen kaislikosta, puolusti heitä.
Tässä viittasi prinssi väsyneenä hälinään ja kuumuuteen, joka
johtui suuresta väentungoksesta, ja lopetti istunnon määräten sitä
jatkettavaksi seuraavana päivänä. Käskien minua seuraamaan
itseään, hän määräsi vaunut, ei omiaan, laitettaviksi kuntoon, ja
vaikka minä pyysin, ettei hän tekisi niin, lähti hän liikkeelle ilman
vartijoita, ainoastaan minä ja vaununajaja olimme mukana. Hän
sanoi tahtovansa omin silmin nähdä, miten tämä kansa teki työtä.
Hebrealainen poika otettiin oppaaksi juoksemaan hevosten edellä,
ja niin ajoimme erään kanavan rannalle, jossa israelilaiset tekivät
tiilejä savesta. Kun ne oli kuivattu auringonpaisteessa, lastattiin ne
veneisiin, jotka olivat siellä odottamassa, ja vietiin muualle Egyptiin
käytettäviksi faraon rakennuksiin. Tuhansia miehiä oli täällä työssä
uupuneina raatamisestaan egyptiläisten työnjohtajien määräysten
alaisina; nämä laskivat tiilet leikkaamalla pykäliä sauvaan, tai
toisinaan kirjoittamalla niiden luvun levyille. Nämä johtajat olivat
julmia miehiä, suurimmaksi osaksi alhaisista kansan luokista, jotka
käyttivät raakaa puhetta orjiaan kohtaan. Eivätkä he tyytyneet vaan
sanoihin. Huomattuamme eräässä paikassa kansaa kokoontuneena
ja kuullessamme huutoa, menimme katsomaan, mitä siellä tapahtui.
Näimme maassa makaamassa pojan, jota oli niin julmasti piesty
nahkapiiskoilla, että veri virtasi hänestä. Prinssin viittauksesta kysyin
23. minä, mitä poika oli tehnyt ja vastattiin raa'asti, sillä työnjohtajat ja
heidän vartijansa eivät tienneet keitä olimme, että viimeksi
kuluneitten kuuden päivän aikana oli hän valmistanut ainoastaan
puolet tiileistä, jotka oli määrä tehdä.
"Päästäkää hänet!" sanoi prinssi levollisesti.
"Kuka sinä olet, joka määräät minua?" kysyi työnjohtaja, joka piteli
poikaa kiinni sillä aikaa kuin vartijat pieksivät häntä. "Mene tiehesi,
tai saat samaa kuin tämä laiskuri."
Seti katsoi mieheen ja katsoessaan hänen huulensa valkenivat.
"Sano hänelle!" sanoi hän minulle.
"Koira", läähätin minä, "etkö tiedä, kuka tämä herra on, jolle
uskallat puhua noin?"
"En, eikä ole väliäkään. Lyö, vartija!"
Silloin prinssi, jonka pukua peitti yleisesti käytetty väljähihainen
viitta, veti sen auki, jolloin tuli näkyviin rintakoriste, jota hän oli
käyttänyt hovissa. Se oli kaunis kultainen esine, johon oli kirjoitettu
hänen kuninkaalliset nimensä ja arvonsa mustalla ja punaisella
emaljilla. Myös nosti hän ylös oikean kätensä, jossa oli faraon sinetti,
jota hän käytti, ollessaan tämän valtuutettuna. Miehet tuijottivat
häneen. Sitten eräs, joka oli älykkäämpi kuin muut, huusi:
"Kautta jumalien, tämähän on hänen ylhäisyytensä Egyptin
prinssi!"
Sen kuullessaan kaikki heittäytyivät kasvoilleen.
24. "Nouse", sanoi Seti pojalle, joka katseli häntä unhottaen
ihmetyksestä tuskansa, "ja kerro minulle, miksi et ole valmistanut
tiilimäärääsi?"
"Herra", nyyhkytti poika huonolla egyptin kielellä, "kahdesta
syystä. Ensiksi, koska olen raajarikko, katsokaa", ja hän nosti
vasenta käsivarttaan, joka oli surkastunut ja ohut kuin muumion,
"enkä siksi voi tehdä työtä nopeasti. Toiseksi, koska äitini, jonka
ainoa lapsi minä olen, on leski ja makaa niin sairaana vuoteessa,
ettei ole ketään, joka voisi koota olkia minulle, kuten farao on
määrännyt meitä tekemään. Sentähden kuluu minulta monta tuntia
olkien etsintään, koska minulla ei ole varoja, millä maksaisin, jos
joku toinen tekisi sen edestäni."
"Ana", sanoi prinssi, "kirjoita muistiin tämän nuorukaisen nimi ja
asuntopaikka, ja jos hänen kertomuksensa nähdään todeksi, pidä
huolta, että hänen ja hänen äitinsä puutteet poistetaan, ennen kuin
lähdemme Goshenista. Kirjoita myös tämän työnjohtajan ja hänen
apulaistensa nimet muistiin, ja käske heidän tulla leiriini huomen
aamulla auringon nousun aikaan, jolloin heidän tekonsa tuomitaan.
Sano vielä pojalle, että koska hän on jumalien vaivaama, vapauttaa
Farao hänet tiilien teosta ja kaikesta muusta valtion työstä."
Tehdessäni työtä käskettyä painoivat työnjohtaja ja hänen
seuralaisensa päänsä maahan ja rukoilivat armoa. He olivat
pelkureita, niinkuin julmurit aina ovat. Hänen korkeutensa ei
vastannut heille sanaakaan, katsoi vain heitä kylmästi, ja minä
huomasin, että hänen kasvonsa, jotka olivat niin lempeät, olivat
muuttuneet peloittaviksi. Sitä ajattelivat nuokin miehet, sillä samana
yönä he pakenivat Syriaan, jättäen perheensä ja Jumalansa, eikä
heitä enään milloinkaan nähty Egyptissä.
25. Kun olin lopettanut kirjoitukseni, kääntyi prinssi ja mennen
vaunujen luo, jotka odottivat, käski ajajaa ohjaamaan vaunut sillalle,
joka vei kanavan yli. Ajoimme hetken ääneti pitkin polkua, joka kulki
viljellyn seudun ja aution erämaan rajalla. Viimein osoitin laskevaa
aurinkoa ja kysyin, eikö ollut jo aika palata takaisin.
"Miksi?" vastasi prinssi. "Aurinko pimenee, mutta tuolta nousee
täysikuu antamaan meille valoaan, ja mitä meillä on pelättävää, kun
on miekat vyöllämme ja viittamme alla hänen korkeutensa Usertin
panssaripaita? Oh, Ana, olen väsynyt ihmisiin ja heidän
julmuuksiinsa, huutoihinsa ja tuskiinsa, ja minusta tuntuu tämä autio
korpi rauhan paikalta, sillä näyttää siltä kuin lähestyisin täällä omaa
sieluani ja taivasta, josta se on tullut; ainakin toivon niin."
"Teidän ylhäisyytenne on onnellinen omatessaan sielun, jota hän
haluaa lähestyä. Meidän kaikkien laitamme ei ole niin", vastasin
nauraen, sillä koetin kääntää hänen ajatuksensa muualle asioilla,
joista hän piti.
Juuri silloin hevoset, jotka eivät olleet kaikkien parhaita,
pysähtyivät erään hiekkatörmän juurelle. Eikä Seti sallinut ajajan
lyödä niitä, vaan käski hänen antaa niiden levätä hetken. Sillä aikaa
me nousimme vaunuista ja kuljimme autiota kukkulaa kohden, hän
nojaten käsivarteeni. Kun saavuimme sen harjalle, kuulimme
nyyhkytystä ja hiljaista puhetta kukkulan toiselta puolen. Kuka tuo
puhuja ja nyyhkyttä ja oli, emme voineet nähdä tamariskipensaitten
takia, jotka kerran olivat muodostaneet aidan.
"Lisää julmuutta, tai ainakin surua", kuiskasi Seti. "Menkäämme
katsomaan."
26. Hiivimme tamariskipensaitten luo ja kurkistaessamme niitten
kohenen kevyitten latvojen välistä näimme suloisen näyn erämaan
kuun kirkkaassa valossa. Tuossa noin viiden askeleen päässä seisoi
nuori ja kaunisvartaloinen nainen valkeassa puvussa. Hänen
kasvojansa emme voineet nähdä, sillä ne oli käännetty meistä
poispäin ja pitkä, musta tukkakin, joka liehui olkapäillä, peitti niitä.
Hän rukoili ääneen, puhuen välillä hebreaa, jota me kumpikin
ymmärsimme jonkun verran, ja välillä egyptin kieltä, kuten sellainen,
joka on tottunut ajattelemaan kummallakin kielellä. Vähän päästä
keskeytti rukouksen nyyhkytys.
"Oi kansani Jumala", sanoi hän, "riennä minulle apuun ja vie minut
turvallisesti kotiin, ettei Sinun lapsesi jäisi yksin korpeen petoeläinten
eikä ihmisten saaliiksi, ihmisten, jotka ovat pahempia kuin eläimet."
Sitten hän nyyhkytti, polvistui olkitaakan päälle ja alkoi jälleen
rukoilla.
"Oi Jumala", sanoi hän, "oi isieni Jumala, auta kurjaa sydäntäni,
auta kurjaa sydäntäni."
Aioimme juuri astua esiin ja kysyä häneltä, mikä häntä vaivasi,
kun hän äkkiä käänsi päätään niin, että valo lankesi suoraan hänen
kasvoilleen. Ne olivat niin suloiset, että minä pidätin henkeäni ja
prinssi vieressäni säpsähti. Totisesti ne olivat enemmän kuin suloiset,
sillä niinkuin valo loistaa alabasterimaljan tai helmen läpi, samoin
tämän naisen henki loisti kyyneleisten kasvojen läpi, tehden ne
salaperäisiksi näin yöllä. Silloin ymmärsin, varmaan ensi kerran, että
se on sielu, joka todellisesti kaunistaa sekä naisen että miehen, eikä
ruumis. Valkea alabasterimaljakko, miten kaunis lieneekin, on
kuitenkin vain malja; se on kätketty valo, joka antaa sille tähden
loistavan kauneuden. Ja nuo silmät, nuo suuret, uneksivat silmät
27. täynnä kyyneliä ja väriltään kuin loistavat lasurikivet. Oi! Kuinka olisi
voinut katsoa niihin ihastumatta!
"Merapi", kuiskasin minä.
"Israelin kuu", mumisi Seti, "täynnä kuun valoa, suloinen kuin kuu,
salaperäinen kuin kuu ja palvelemassa kuuta, äitiään."
"Hän on hädässä, auttakaamme häntä", sanoin.
"Ei, odotetaan hetkinen, Ana, sillä emme milloinkaan enään, ette
te enkä minä, saa nähdä tällaista näkyä."
Vaikka puhuimme hiljaa hengähtämättä, luulen, että neito kuuli
puheemme. Ainakin hänen kasvonsa muuttuivat pelokkaan
näköisiksi. Hän nousi äkkiä, nosti maasta suuren olkikimpun, jonka
päällä hän oli ollut polvillaan, ja asetti sen päänsä päälle. Hän juoksi
muutamia askelia, horjahti sitten ja vaipui maahan hiljaa valittaen.
Siinä samassa olimme hänen vieressään. Hän tuijotti meihin
pelästyneenä, sillä hän ei voinut nähdä keitä olimme tavallisten
avarapäähineisten viittojemme tähden, jotka tekivät meidät yöllä
liikkuvien varkaiden tai beduiini orjakauppiaiden näköisiksi.
"Oi, herrat", sanoi, hän "älkää tehkö minulle pahaa. Minulla ei ole
mitään arvokasta paitsi tämä taikakalu."
"Kuka olette ja mitä teette täällä?" kysyi prinssi muuttaen ääntään.
"Herrat, olen Merapi, leviitta Nathanin tytär, hänen, jonka kirottu
egyptiläinen kapteeni Khuaka murhasi Taniksessa."
"Kuinka uskallatte nimittää egyptiläisiä kirotuiksi?" kysyi Seti
tehden äänensä äreäksi peittääkseen nauruaan.
28. "Oi, herrat, koska he ovat — tarkoitan, että luulin teitä
arabialaisiksi, jotka vihaavat heitä, kuten mekin. Ainakin tämä
egyptiläinen oli kirottu, sillä arvoisa prinssi Seti, Faraon perillinen,
antoi mestata hänet tuosta rikoksesta."
"Ja vihaatteko myös arvoisaa prinssi Setiä, Faraon perillistä, ja
sanotteko häntäkin kirotuksi?"
Tyttö arveli ja sanoi sitten epäillen:
"En, minä en vihaa häntä."
"Miksi ette, kun kerran vihaatte egyptiläisiä, joista hän on
ensimmäisiä ja sentähden kahdenkertaisesti vihattavan arvoinen,
ollen sortajanne Faraon poika?"
"Siksi, että olen koettanut parhaani, mutta en voi. Ja myös siksi",
hän lisäsi iloissaan, löydettyään hyvän syyn, "koska hän kosti isäni
kuoleman."
"Se ei ole mikään syy, tyttö, sillä lakihan määräsi hänet niin
tekemään. Sanotaan, että tuo koira, Faraon poika, on täällä
Goshenissa jollakin asialla. Onko se totta, ja oletteko nähnyt hänet?
Vastatkaa, sillä me erämaan asukkaat haluamme tietää sen."
"Uskon, että se on totta, mutta en ole nähnyt häntä".
"Miksi ette, jos hän kerran on täällä?"
"Koska en halua, herra. Miksi haluaisi Israelin tytär katsella
Egyptin prinssin kasvoja?"
29. "Sitä en todellakaan tiedä", vastasi Seti unhottaen teeskennellyn
äänensä. Mutta huomattuaan, että tyttö katsoi häntä tarkasti, lisäsi
hän jurosti:
"Veli, joko tämä nainen valehtelee tai sitten hän ei ole kukaan muu
kuin neito, jota sanotaan Israelin kuuksi, ja joka asuu enonsa,
leviitta Jabezin luona. Mitä tuumit, veli?"
"Minä luulen, että hän valehtelee, ja kolmesta syystä", vastasin
yhtyen pilaan. "Ensiksi, hän on liian vaalea ollakseen mustaa
hebrealaista verta."
"Oi, herra", voivotti Merapi, "äitini oli korkea-arvoinen nainen
Syrian vuoristosta ja hänellä oli niin valkea iho kuin maito ja silmät
taivaan siniset."
"Toiseksi", jatkoin huomioonottamatta hänen puhettaan, "jos suuri
prinssi Seti on todellakin täällä Goshenissa ja tyttö asuu täällä, on
mahdotonta, ettei hän olisi mennyt katsomaan prinssiä. Koska hän
on nainen, on ainoastaan kaksi syytä, jotka pidättäisivät häntä siitä,
toinen — että hän pelkää ja vihaa häntä, jota hän ei sano tekevänsä,
ja toinen — että hän pitää hänestä liian paljon, ja ollen varovainen,
pitää viisaimpana, ettei enää näe häntä."
Kuultuaan ensimmäisen syyn katsoi Merapi ylös ja pani huulensa
kuin vastatakseen. Sitten hän painoi silmänsä alas ja näytti äkkiä
hillitsevän itsensä, samalla kun näin kuun valossakin punan
kohoavan hänen kasvoilleen ja pitkin valkoisia käsivarsiaan.
"Herra", läähätti hän, "miksi loukkaatte minua? Vannon, etten
milloinkaan tähän hetkeen asti ole ajatellut sellaista. Se olisi
todellakin rikos."
30. "Epäilemättä", huomautti Seti, "vaikka kuitenkin sellainen, jonka
kuninkaat voisivat suoda anteeksi."
"Kolmanneksi", jatkoin minä yhä, ikäänkuin en olisi kuullut heitä
kumpaakaan, "jos tämä tyttö olisi se, joka hän väittää olevansa, ei
hän kulkisi yksin yöllä erämaassa, sillä olen kuullut arabialaisten
kesken puhuttavan, että Merapi, leviitta Nathanin tytär, ei ole mitään
alhaista sukua ja hänen omaisensa ovat rikkaita. Kuitenkin, niin
paljon kuin hän valehteleekin, voimme nähdä omin silmin, että hän
on kaunis."
"Niin, veli, ja se on meidän onnemme, sillä epäilemättä saamme
hänestä hyvän hinnan tuolla erämaassa orjakauppiailta."
"Oi, herra", huusi Merapi kooten viittansa helmat, "te ette ole
varmastikaan, niin minusta tuntuu, vaikka en tiedä miksi, mikään
ilkeä varas. Te, jolla on äiti ja kenties sisaria, ette tuomitse naiselle
sellaista kohtaloa. Älkää tuomitko minua väärin siksi, että olen yksin.
Farao on määrännyt, että meidän on koottava olkia tiilien tekoa
varten. Tänä aamuna lähdin kauas hakemaan naapurilleni, jonka
vaimo on sairaana. Mutta ennen auringon laskua kompastuin ja
satutin itseni terävään kiveen. Katsokaa", ja nostaen jalkaansa näytti
hän meille haavoitettua nilkkaansa, josta vieläkin vuosi verta, näky,
joka liikutti meitä, "ja nyt en voi kulkea ja kantaa tätä olkitaakkaa,
jonka olen sellaisella vaivalla koonnut."
"Ehkäpä hän puhuu totta, veli", sanoi prinssi, "ja jos viemme
hänet kotiin, emme kai saa niinkään pientä palkintoa leviitta
Jabezilta. Mutta sanokaa minulle ensin, neiti, mikä rukous se oli,
jonka lausuitte kuulle, että Hathor pelastaisi sielunne?"
31. "Herra", vastasi hän, "ainoastaan epäjumalia palvelevat
egyptiläiset rukoilevat Hathoria, rakkauden jumalatarta."
"Minä luulin, että koko maailma rukoilee rakkauden jumalatarta,
neiti. Mutta mitä rukoilitte? Onko kenties joku mies, jonka haluaisitte
omaksenne?"
"Ei ole", vastasi hän vihaisesti.
"Miksi sitten tarvitsee sydämenne niin paljon apua, kuten äsken
pyysitte? Onko kenties joku, jota ette halua?"
Hän painoi päänsä alas eikä vastannut mitään.
"Tule, veli", sanoi prinssi, "tämä neito on väsynyt meihin ja minä
sanon, että jos hän olisi rehellinen nainen, vastaisi hän
kysymyksiimme paljon kernaammin. Menkäämme ja jättäkäämme
hänet. Kun hän ei voi kulkea, voimme ottaa hänet myöhemmin, jos
haluamme."
"Herrat", sanoi hän, "olen iloinen, että menette, sillä hyeenat ovat
turvallisempaa seuraa kuin kaksi miestä, jotka uhkaavat myydä
avuttoman naisen orjuuteen. Kuitenkin, kun nyt eroamme enää
milloinkaan tapaamatta toisiamme, tahdon vastata kysymykseenne.
Rukouksessa, jota ette hävenneet kuunnella, en pyytänyt saada
rakastajaa, vaan pyysin päästä eroon eräästä."
"Nyt Ana", sanoi prinssi purskahtaen nauruun ja heittäen pois
mustan viittansa, "saatte ottaa selville sen onnettoman miehen
nimen, josta neiti Merapi haluaa päästä eroon, sillä minä en uskalla."
Tyttö tuijotti häntä kasvoihin ja päästi hiljaisen huudahduksen.
32. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com