Computer Techniques in Vibration 1st Edition Clarence W. De Silva
- 1. Computer Techniques in Vibration 1st Edition Clarence W. De Silva download https://ebookultra.com/download/computer-techniques-in- vibration-1st-edition-clarence-w-de-silva/ Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com
- 2. Here are some recommended products for you. Click the link to download, or explore more at ebookultra.com Mechatronics Fundamentals and Applications 1st Edition Clarence W. De Silva https://ebookultra.com/download/mechatronics-fundamentals-and- applications-1st-edition-clarence-w-de-silva/ Sensors and actuators control systems instrumentation 1st Edition De Silva https://ebookultra.com/download/sensors-and-actuators-control-systems- instrumentation-1st-edition-de-silva/ Template Matching Techniques in Computer Vision Roberto Brunelli https://ebookultra.com/download/template-matching-techniques-in- computer-vision-roberto-brunelli/ Transmission Techniques for 4G Systems 1st Edition Mario Marques Da Silva (Author) https://ebookultra.com/download/transmission-techniques- for-4g-systems-1st-edition-mario-marques-da-silva-author/
- 3. Essential Management Skills for Pharmacy and Business Managers 1st Edition Titus De Silva https://ebookultra.com/download/essential-management-skills-for- pharmacy-and-business-managers-1st-edition-titus-de-silva/ Basic Metrology for ISO 9000 Certification 1st Edition G. M. S. De Silva https://ebookultra.com/download/basic-metrology-for- iso-9000-certification-1st-edition-g-m-s-de-silva/ Glycerol Production Structure and Applications Production Structure and Applications 1st Edition Miguel De Santos Silva https://ebookultra.com/download/glycerol-production-structure-and- applications-production-structure-and-applications-1st-edition-miguel- de-santos-silva/ Great ideas in computer science with java 1st Edition Alan W. Biermann https://ebookultra.com/download/great-ideas-in-computer-science-with- java-1st-edition-alan-w-biermann/ Hybrid Play Crossing Boundaries in Game Design Players Identities and Play Spaces 1st Edition Adriana De Souza E Silva https://ebookultra.com/download/hybrid-play-crossing-boundaries-in- game-design-players-identities-and-play-spaces-1st-edition-adriana-de- souza-e-silva/
- 5. Computer Techniques in Vibration 1st Edition Clarence W. De Silva Digital Instant Download Author(s): Clarence W. de Silva ISBN(s): 9781420053173, 1420053175 Edition: 1 File Details: PDF, 8.16 MB Year: 2007 Language: english
- 7. 53175—15/2/2007—15:38—SENTHILKUMAR—246486— CRC – pp. 1–14
- 8. 53175—15/2/2007—15:38—SENTHILKUMAR—246486— CRC – pp. 1–14
- 9. 53175—15/2/2007—15:38—SENTHILKUMAR—246486— CRC – pp. 1–14
- 10. 53175—15/2/2007—15:38—SENTHILKUMAR—246486— CRC – pp. 1–14
- 11. Preface In individual chapters authored by distinguished leaders and experienced professionals in their respective topics, this book provides for engineers, technicians, designers, researchers, educators, and students, a convenient, thorough, up-to-date and authoritative reference source for computer techniques, tools, and signal analysis including finite element methods and wavelet analysis and the use of MATLABw toolboxes, in the field of mechanical vibration. Important information and results are summarized as windows, tables, graphs, and lists throughout the chapters, for easy reference and information tracking. References are given at the end of each chapter, for further information and study. Cross- referencing is used throughout to indicate other places in the book where further information on a particular topic is provided. Examples are given throughout the book to illustrate the use and application of the included information. The material is presented in a format that is convenient for easy reference and recollection. Mechanical vibration is a manifestation of the oscillatory behavior in mechanical systems, as a result of either the repetitive interchange of kinetic and potential energies among components in the system, or a forcing excitation that is oscillatory. Such oscillatory responses are not limited to purely mechanical systems, and are found in electrical and fluid systems as well. In purely thermal systems, however, free natural oscillations are not possible, and an oscillatory excitation is needed to obtain an oscillatory response. Low levels of vibration mean reduced noise and an improved work environment. Vibration modification and control can be crucial in maintaining high performance and production efficiency, and prolonging the useful life in industrial machinery. Consequently, a considerable effort is devoted today to studying and controlling the vibration and shock generated by machinery components, machine tools, transit vehicles, impact processes, civil engineering structures, fluid flow systems, and aircraft. Before designing or controlling a system for good vibratory or acoustic performance, it is important to understand, analyze, and represent the dynamic characteristics of the system. This may be accomplished through computer analysis of analytical models and analysis of test data, which is the focus of this book. Clarence W. de Silva Editor-in-Chief Vancouver, Canada v 53175—15/2/2007—15:38—SENTHILKUMAR—246486— CRC – pp. 1–14
- 12. 53175—15/2/2007—15:38—SENTHILKUMAR—246486— CRC – pp. 1–14
- 13. Acknowledgments I wish to express my gratitude to the authors of the chapters for their valuable and highly professional contributions. I am very grateful to Michael Slaughter, Acquisitions Editor-Engineering, CRC Press, for his enthusiasm and support throughout the project. Editorial and production staff at CRC Press have done an excellent job in getting this volume out in print. Finally, I wish to lovingly acknowledge the patience and understanding of my family. vii 53175—15/2/2007—15:38—SENTHILKUMAR—246486— CRC – pp. 1–14
- 14. 53175—15/2/2007—15:38—SENTHILKUMAR—246486— CRC – pp. 1–14
- 15. Editor-in-Chief Dr. Clarence W. de Silva, P.Eng., Fellow ASME, Fellow IEEE, Fellow Canadian Academy of Engineering, is Professor of Mechanical Engineering at the University of British Columbia, Vancouver, Canada, and has occupied the NSERC-BC Packers Research Chair in Industrial Automation since 1988. He has earned Ph.D. degrees from the Massachusetts Institute of Technology and the University of Cambridge, England. De Silva has also occupied the Mobil Endowed Chair Professorship in the Department of Electrical and Computer Engineering at the National University of Singapore. He has served as a consultant to several companies including IBM and Westinghouse in the USA, and has led the development of eight industrial machines and devices. He is recipient of the Henry M. Paynter Outstanding Investigator Award from the Dynamic Systems and Control Division of the American Society of Mechanical Engineers (ASME), Killam Research Prize, Lifetime Achievement Award from the World Automation Congress, Outstanding Engineering Educator Award of IEEE Canada, Yasundo Takahashi Education Award of the Dynamic Systems and Control Division of ASME, IEEE Third Millennium Medal, Meritorious Achievement Award of the Association of Professional Engineers of BC, and the Outstanding Contribution Award of the Systems, Man, and Cybernetics Society of the Institute of Electrical and Electronics Engineers (IEEE). He has authored 16 technical books including Sensors and Actuators: Control System Instrumentation (Taylor & Francis, CRC Press, 2006); Mechatronics—An Integrated Approach (Taylor & Francis, CRC Press, Boca Raton, FL, 2007); Soft Computing and Intelligent Systems Design—Theory, Tools, and Applications (with F. Karry, Addison Wesley, New York, NY, 2004); Vibration: Fundamentals and Practice (Taylor & Francis, CRC Press, 2nd edition, 2006); Intelligent Control: Fuzzy Logic Applications (Taylor & Francis, CRC Press, 1995); Control Sensors and Actuators (Prentice Hall, 1989); 14 edited volumes, over 170 journal papers, 200 conference papers, and 12 book chapters. He has served on the editorial boards of 14 international journals, in particular as the Editor-in-Chief of the International Journal of Control and Intelligent Systems, Editor-in-Chief of the International Journal of Knowledge-Based Intelligent Engineering Systems, Senior Technical Editor of Measurements and Control, and Regional Editor, North America, of Engineering Applications of Artificial Intelligence – the International Journal of Intelligent Real-Time Automation. He is a Lilly Fellow at Carnegie Mellon University, NASA-ASEE Fellow, Senior Fulbright Fellow at Cambridge University, ASI Fellow, and a Killam Fellow. Research and development activities of Professor de Silva are primarily centered in the areas of process automation, robotics, mechatronics, intelligent control, and sensors and actuators as principal investigator, with cash funding of about $6 million. ix 53175—15/2/2007—15:38—SENTHILKUMAR—246486— CRC – pp. 1–14
- 16. 53175—15/2/2007—15:38—SENTHILKUMAR—246486— CRC – pp. 1–14
- 17. Contributors xi M. Dabestani Furlong Research Foundation London, United Kingdom Marie D. Dahleh Harvard University Cambridge, Massachusetts Clarence W. de Silva The University of British Columbia Vancouver, British Columbia, Canada Ibrahim Esat Brunel University Middlesex, United Kingdom Giuseppe Failla Università degli Studi Mediterranea di Reggio Calabria Italy Mohamed S. Gadala The University of British Columbia Vancouver, British Columbia, Canada Cheng Huang National Research Council of Canada Vancouver, British Columbia, Canada Zhong-Sheng Liu National Research Council of Canada Vancouver, British Columbia, Canada Nikolaos P. Politis Rice University Houston, Texas Datong Song National Research Council of Canada Vancouver, British Columbia, Canada Pol D. Spanos Rice University Houston, Texas 53175—15/2/2007—15:38—SENTHILKUMAR—246486— CRC – pp. 1–14
- 18. 53175—15/2/2007—15:38—SENTHILKUMAR—246486— CRC – pp. 1–14
- 19. Contents 1 Numerical Techniques Marie D. Dahleh ...................................................................................... 1-1 1.1 Introduction ................................................................................................................................ 1-1 1.2 Single-Degree-of-Freedom System ............................................................................................ 1-2 1.3 Systems with Two or More Degrees of Freedom ..................................................................... 1-8 1.4 Finite Difference Method for a Continuous System ............................................................. 1-11 1.5 Matrix Methods ........................................................................................................................ 1-14 1.6 Approximation Methods for the Fundamental Frequency ................................................... 1-18 1.7 Finite Element Method ............................................................................................................ 1-20 Appendix 1A Introduction to MATLABw ............................................................................. 1-24 2 Vibration Modeling and Software Tools Datong Song, Cheng Huang, and Zhong-Sheng Liu ....................................................................................................................................... 2-1 2.1 Introduction ................................................................................................................................ 2-1 2.2 Formulation ................................................................................................................................ 2-2 2.3 Vibration Analysis ...................................................................................................................... 2-9 2.4 Commercial Software Packages ............................................................................................... 2-13 2.5 The Basic Procedure of Vibration Analysis ............................................................................ 2-16 2.6 An Engineering Case Study ..................................................................................................... 2-19 2.7 Comments ................................................................................................................................. 2-21 3 Computer Analysis of Flexibly Supported Multibody Systems Ibrahim Esat and M. Dabestani ..................................................................................................................................... 3-1 3.1 Introduction ................................................................................................................................ 3-1 3.2 Theory ......................................................................................................................................... 3-2 3.3 A Numerical Example ................................................................................................................ 3-7 3.4 An Industrial Vibration Design Problem ............................................................................... 3-11 3.5 Programming Considerations ................................................................................................. 3-16 3.6 VIBRATIO ................................................................................................................................. 3-17 3.7 Analysis ...................................................................................................................................... 3-24 3.8 Comments ................................................................................................................................. 3-31 Appendix 3A VIBRATIO Output for Numerical Example in Section 3.3 .......................... 3-32 4 Finite Element Applications in Dynamics Mohamed S. Gadala .......................................... 4-1 4.1 Problem and Element Classification ......................................................................................... 4-2 4.2 Types of Analysis ...................................................................................................................... 4-20 xiii 53175—15/2/2007—15:38—SENTHILKUMAR—246486— CRC – pp. 1–14
- 20. 4.3 Modeling Aspects for Dynamic Analysis ................................................................................ 4-23 4.4 Equations of Motion and Solution Methods ......................................................................... 4-27 4.5 Various Dynamic Analyses ...................................................................................................... 4-33 4.6 Checklist for Dynamic FE Analysis ........................................................................................ 4-41 5 Vibration Signal Analysis Clarence W. de Silva .......................................................................... 5-1 5.1 Introduction ................................................................................................................................ 5-1 5.2 Frequency Spectrum ................................................................................................................... 5-2 5.3 Signal Types ................................................................................................................................ 5-7 5.4 Fourier Analysis .......................................................................................................................... 5-7 5.5 Analysis of Random Signals .................................................................................................... 5-18 5.6 Other Topics of Signal Analysis .............................................................................................. 5-26 5.7 Overlapped Processing ............................................................................................................. 5-28 6 Wavelets — Concepts and Applications Pol D. Spanos, Giuseppe Failla, and Nikolaos P. Politis ..................................................................................................................................... 6-1 6.1 Introduction ................................................................................................................................ 6-1 6.2 Time–Frequency Analysis ......................................................................................................... 6-2 6.3 Time-Dependent Spectra Estimation of Stochastic Processes .............................................. 6-11 6.4 Random Field Simulation ....................................................................................................... 6-14 6.5 System Identification ................................................................................................................ 6-15 6.6 Damage Detection .................................................................................................................... 6-17 6.7 Material Characterization ........................................................................................................ 6-18 6.8 Concluding Remarks ................................................................................................................ 6-19 Index ................................................................................................................................................... I-1 Contents xiv 53175—15/2/2007—15:38—SENTHILKUMAR—246486— CRC – pp. 1–14
- 21. Random documents with unrelated content Scribd suggests to you:
- 22. Kustaa Aadolf ei koskaan luottanut ainoastaan sotilasvoimaan, vaan ennen kaikkea siveellisiin voimiin. Itsekin suunniltaan suuttuneena itse onnettomuudesta ja siitä pikkumaisuudesta, joka ruhtinaita vallitsi, hän oli vedonnut yleiseen mielipiteeseen. Ollen kaikessa edellä aikaansa Kustaa Aadolf oli kenties ensimäinen siinäkin, että ymmärsi miten tärkeää oli saada kansanmieli puolelleen niin neuvotteluissa kuin sotaisissa yrityksissäkin. Siihen mielten myrskyyn, minkä Magdeburgin hävitys nostatti, tuli Kustaa Aadolfin julistus sytyttävänä kipinänä, ja tähän muukalaiseen, jolta ruhtinaat olivat kieltäneet auttavan käden, häneen katsoivat joukot hämmästyksellä ja ihailulla. Kuta heikommilta ja surkeammilta heidän omat hallitsijansa heistä näyttivät, sitä suurempana ja jalompana esiintyi pelastaja hädässä. Muukalaisuuden käsite katosi kuin ihmeen kautta; Kustaa Aadolf ilmestyi Lutherin ja Melanktonin oppilaille sinä "pohjolan jalopeurana", josta Ilmestyskirja puhuu, ruhtinaana, joka oli suositumpi ja vähemmän muukalainen kuin monet maassa syntyneet. Tämä kansan mieliala, yhteydessä sen sorronvihan ja katkeruuden kanssa, joka nyt leimahti ilmiliekkiin, oli tästälähin Kustaa Aadolfin paras liittolainen taistelussa, ja hän osasi sitä käyttää hyväkseen. Odotettiin, että Tilly menisi Magdeburgin valloituksen jälkeen yli Elben ahdistaakseen Kustaa Aadolfin takaisin Itämeren rannikolle. Kuninkaasta itsestään se oli selvää, ja hän piti asemataan sangen arveluttavana, varsinkin kun hän pyrkiessään Magdeburgin avuksi oli vienyt joukkonsa kauemmaksi kuin varovaisuus olisi myöntänyt. Sentähden hän olikin valmis peräytymään suojellakseen Oder-linjaa. Mutta ensin hän tahtoi nähdä mihin vihollinen ryhtyi.
- 23. Tillyn kynsiä kyllä kutitti, mutta hän ei uskaltanut käydä käsiksi viholliseensa. Ensimäinen seuraus Magdeburgin onnettomasta hävityksestä oli se, ettei voittaja saanut käyttää voittoaan hyväkseen. Suuri kaupunki oli raunioina, muurit ja vallit ammutut rikki. Linnoitettua kaupunkia, tärkeää tukikohtaa sotaretkelle, ei enää ollut. Hän oli luottanut siihen, että löytäisi suuret muonavarastot. Mutta täällä ei ollut mitään otettavaa. Sentähden hän ei uskaltanut lähteä Kustaa Aadolfia vastaan autioksi hävitetyn maan läpi. Hätä ja puute pakoitti hänet kahden viikon kuluttua lähtemään Magdeburgista matkaansa. Matka suunnattiin Thüringeniä ja Hesseniä kohden. Tillyn täytyi täältä hankkia elatusta joukoilleen ja samalla hän toivoi voivansa herättää kauhua protestanttisissa ruhtinaissa, joiden maitten läpi hän marssi ja jotka olivat alkaneet varustautua. Näihin kuuluivat Weimarin saksilaiset ruhtinaat Bernhard ja Wilhelm sekä Hessen- Kasselin maakreivi Wilhelm V. Nämä olivat ainoat, jotka olivat käsittäneet Kustaa Aadolfin hankkeen merkityksen, ja he odottivat kärsimättömästi tilaisuutta julistautua liittyvänsä häneen. Mutta vanha kenraali tyytyi "heristämiseen lyömisen sijaan." Hän asettui leiriin ja aloitti neuvottelut, mutta ruhtinaat eivät taipuneet ikeen alle, he hylkäsivät kaikki hänen vaatimuksensa asestautumiseen ja sotaveroon nähden. Hessenissä nousi koko väestö, jokainen sotakelpoinen mies tahtoi lähteä taisteluun. Se oli yleisen protestanttisten kapinan enteitä. Tilly oli kahdenvaiheella mihin hänen oli ryhdyttävä, kun saapui sana Pappenheimiltä, joka oli jäänyt Elben tienoille, että Kustaa Aadolf oli alkanut panna liikkeelle joukkojaan. Nämä liikkeet näyttivät hänestä niin uhkaavilta, että Tilly katsoi viisaimmaksi kääntyä takaisin.
- 24. Heinäkuun puolivälissä hän saapui jälleen Magdeburgiin menetettyään kaksi kuukautta sotilaallisella kävelyretkellään. Paremmin oli Kustaa Aadolf ymmärtänyt käyttää aikansa. Hän jatkoi neuvottelujaan vaaliruhtinasten kanssa, ja kun hänen lankonsa jätti kaiken ratkaisun Saksin vaaliruhtinaalle, Juhana Yrjänälle, aikoi kuningas oleskella joukkoineen Spandaussa, kunnes hän oli ehtinyt tehdä päätöksensä. Sillä välin Kustaa Aadolf teki matkan Alt-Brandenburgiin ja sieltä palattuaan hän otti vastaan berliiniläisen lähettilään, joka ilmoitti, ettei vaaliruhtinas enää ollut halukas suorittamaan apumaksua sotajoukon ylläpidoksi, että hän tahtoi Kustrinin takaisin ja niin edelleen. Kustaa Aadolf käski edustajansa, kreivi Thurnin, esittää persoonallista kohtausta yhteisten asiain käsittelyä varten. Vaaliruhtinas oli valmis siihen jo seuraavana päivänä, mutta antoi lisäksi kirjallisen vastauksen. Se sisälsi, että "Kustaa Aadolf tosin sai pitää Spandaun edelleen, vaikka linnoitus lupauksen mukaan oli jätettävä takaisin, mutta kun ruotsalainen sotajoukko ei enää nykyään tehnyt eikä voinut tehdä viholliselle mitään vahinkoa, vaan ainoastaan hävitti vaaliruhtinaan maata, pyysi hän kuningasta viemään sen johonkin toiseen seutuun, niin ettei vaaliruhtinaan tarvitsisi nähdä niitä julkeuksia, joita tehtiin." Kuningas suuttui kovin ja kirjoitti samana iltana (kesäkuun 6 p:nä), ei vaaliruhtinaalle, vaan hänen puolisolleen, ja sitoutui — lupauksen mukaan — luovuttamaan Spandaun takaisin, mutta vaati, että vaaliruhtinas samana hetkenä selittäisi, "tahtoiko hän seistä kuninkaan vai keisarin puolella; viimeksimainitussa tapauksessa häntä kohdeltaisiin vihollisena." Vastausta odotettiin ennen heinäkuun 7 päivää.
- 25. Vaaliruhtinas halusi lykkäystä, mutta piti kiinni vaatimuksestaan, että kuninkaan oli vietävä sotaväkensä maasta. Kuningas vastasi irtisanomiskirjeellä. Vaaliruhtinas sai ottaa vastaan Spandaun seuraavana päivänä, kuningas tahtoi lähteä tiehensä sotajoukkoineen ja pitää vaaliruhtinasta vihollisenaan. Seuraavana päivänä luovutettiin linnoitus Brandenburgin vaaliruhtinaan väelle, ja sen jälkeen ruotsalainen sotajoukko sai käskyn lähestyä Berliiniä 20,000 miehen voimin ja liehuvin lipuin. Yrjänä Wilhelm oli Magdeburgin häviön jälkeen ollut horjuvampi kuin koskaan. Toiselta puolen hän oli tehdyn sopimuksen kautta sidottu Kustaa Aadolfiin, toiselta puolen hän pelkäsi keisarin kostoa. Yhä hän unelmoi puolueettomasta asemasta molempien puolueiden välillä. Nyt hän alkoi pelätä mihin kaikkeen Tilly saattoi ryhtyä, ja sentähden täytyi ruotsalaiset ajaa pois, maksoi mitä maksoi. Hän ei tiennyt, vaaliruhtinas rukka, että Kustaa Aadolf saattoi herättää samallaista kauhua kuin keisarin generalissimus. Mutta hän tunsi sen, kun saapui ankara viesti, että "nyt hän on täällä kaikkine ruotsalaisine joukkoineen!" Kalveten hän vajosi tuoliinsa ja väänteli epätoivoissaan käsiään. Mihin oli hänen ryhdyttävä? Kiistakirje oli hänellä vapisevissa käsissään. Vaaliruhtinatar ja hänen äitinsä kutsuttiin saapuville. He tapasivat korkean herran itkemässä kuin koulupoika, joka pelkää vitsaa. Muuan hätääntynyt hoviherra syöksyi sisään tuoden sen hirvittävän uutisen, että vihollisen tykit olivat suunnatut kaupunkia ja
- 26. itseään vaaliruhtinaan linnaa kohden. Tuli toinen, joka kauhuissaan tuskin voi hengittääkään, ja kertoi, että sytyttimet jo paloivat. Ja pommitus näytti olevan aivan alkamaisillaan. "Meitä odottaa Magdeburgin kohtalo", ähkyi vaaliruhtinas kalisevin hampain. "Tule, tyttäreni", sanoi vanha leskiruhtinatar, "Ruotsin kuningas on ritarillinen herra. Hän on kerran ennenkin kuullut rukouksiamme. Hän ei voi nytkään karkoittaa meitä pois." "Mutta jos teille tapahtuisi joku onnettomuus", muistutti vapiseva ruhtinas. "Minä en pelkää heitä", sanoi nuori vaaliruhtinatar. "Meidän saapumisemme estää heidät aikeestaan", lisäsi vanhempi. "Mutta meidän täytyy joutua." Vaaliruhtinas teki heikkoja vastaväitteitä ja tahtoi pidättää heitä. Mutta molemmat uskaliaat naiset heittivät hunnut kasvoilleen ja aivan yksin he lähtivät kaupungista ruotsalaisten leiriin, jossa kysyivät kuningasta. Hän otti heidät vastaan mitä suurimmalla ystävällisyydellä, ja kun he pyysivät, ettei hän ryhtyisi mihinkään lankonsa pääkaupunkia vastaan, vastasi hän, ettei se ollut hänen tarkoituksensakaan, mutta hänen nykyisissä olosuhteissa täytyi pysytellä Oderin takana, kunnes sai nähdä mitä Jumala tahtoi tehdä. Kuninkaan vastaus ei herättänyt suuria toiveita. Molemmat naiset katsoivat merkitsevästi toisiinsa. He ymmärsivät, että vaikka Berliini pelastuikin, mitä kaikkea saattoi tapahtua, kun kuningas oli poistunut
- 27. joukkoineen… hänen etunsa vaati häntä suojelemaan heitä. Tilly saattoi tulla ainoastaan kostajana. Ja tämän elävällä vaistolla tuntien he vakuuttivat tahtovansa käyttää kaiken vaikutuksensa taivuttaakseen vaaliruhtinaan kokonaan heittäytymään lankonsa syliin. "Ei ainoastaan itsensä tähden, vaan kärsiväin uskonheimolaistemmekin tähden olisi hänen se tehtävä", vastasi kuningas. "Ajatelkaas mikä kohtalo odottaa Saksaa, jos minä poistun." "Teidän armonne on ollut minun sankarini siitä pitäen, kun voititte Tanskan", puuttui vanha ruhtinatar puheeseen. "Ja tämä, että yksin uskalsitte tarttua aseihin mahtavaa keisaria vastaan, on minusta ollut niin suurta ja ihailtavaa, että olen unohtanut omat sukulaisuussuhteeni joka päivä rukoillakseni Jumalalta menestystä teidän suurelle yrityksellenne." "Kukaan ei voi syvemmin tuntea rukouksen voimaa kuin minä", vastasi kuningas. "Tunnen joka päivä sen siunauksen!" Samassa saapuivat kaupungista vaunut. Ne pysähtyivät äkkiä, ja kuka astui niistä, jollei vaaliruhtinas. Sävyisänä ja alistuvana hän lähestyi, hämillään ja änkyttäen virkkoi muutamia katkonaisia lauseita. Kun Kustaa Aadolf ojensi hänelle kätensä, puristi hän sitä sydämellisesti ja pyysi häntä unohtamaan mitä oli tapahtunut. Spandaun hän sai pitää, ja kuukautiset apumaksut sotajoukon ylläpidoksi tulisi vaaliruhtinas suorittamaan. Heidän entisen sopimuksensa hän tahtoi vahvistaa kirjallisesti. Hän oli huomannut, että se oli hänen ainoa pelastuksensa.
- 28. "Sen voi tehdä heti, jos teidän armonne tahtoo tulla mukana Berliiniin", sanoi vaaliruhtinatar. "Tulen jäljestä illalla, jos sallitte", vastasi kuningas kohteliaasti. Vaaliruhtinaallinen herrasväki lähti heti sen jälkeen. "Kuinka minua ilahuttaa se, että teidän jaloutenne on tullut toisiin ajatuksiin!" sanoi vaaliruhtinatar puolisolleen. "Luulen menetelleeni valtioviisaasti", vastasi tämä. "Olen uhrautunut maani hyväksi, olosuhteet vaativat sen… olen kirjoittanut siitä sekä keisarille että Saksin vaaliruhtinaalle. He tulevat myöntämään, etten voinut menetellä toisin." Nuori vaaliruhtinatar veti hunnun tiiviimmin kasvoilleen. Oli kuin häntä kirkas päivänvalo hävettäisi. Illaksi oli järjestetty juhla linnan puutarhaan, ja kuningas asetti silloin langolleen samat ehdot kuin ennenkin. Tämä suostui nyt kaikkeen mitä häneltä vaadittiin. Spandau annettiin takaisin kuninkaalle, ja kesäkuun 11 päivänä allekirjoitettiin sopimus, jonka mukaan Kustaa Aadolf, sitouduttuaan suojelemaan vaaliruhtinaan maata koko sodan ajan, hätätilassa saisi haltuunsa myös Kustrinin sekä rahoja ja elintarpeita sotajoukon ylläpidoksi. Niin oli liitto Brandenburgin kanssa päätetty asia, ja samana päivänä, jona se tehtiin, lähti kuningas Berliinistä ja meni Stettiniin. Korkeimpana päällikkönä kuninkaan poissaollessa oli Juhana Banér. Stettinistä Kustaa Aadolf päätti lähteä Greifswaldia vastaan, joka vielä oli keisarillisten hallussa. Åke Tott, joka piiritti kaupunkia, sai
- 29. sanan kuninkaan pikaisesta saapumisesta. Tämä herra, joka oli tyytymätön siihen, ettei saanut olla mukana suurella sotanäyttämöllä, hoiti suutuksissaan asiansa jotensakin haluttomasti, arvellen, että vuodenaika oli aivan liian lämmin ryhtyä mihinkään sotaliikkeihin. Tieto kuninkaan pikaisesta saapumisesta sai jalat hänen allensa. Åke Tott oli, kuten tiedämme, äärimäisyyksien mies, joko tavattoman urhea tai tavattoman laiska, mitään välitietä hän ei tuntenut. Hänestä näytti kunnianloukkaukselta se, että joku tuli päättämään sitä, minkä hän oli aloittanut, vaikkapa tämä joku oli kuningaskin. Ja hän antoi heti piirityskäskyn; siihen oli ryhdyttävä seuraavana aamuna. Onni oli hänelle suosiollinen. Keisarillisten päällikkö Perusi teki hyökkäyksen, ja Åke Tott otti hänet vastaan sellaisella tuimuudella, että joukot hajosivat, ja Perusi sai taistelutanterella surmansa. Täten oli kaupungin kohtalo ratkaistu, puolustusväki tarjoutui hieromaan pakkosopimusta. Neuvottelut siitä kestivät muutamia päiviä, ja päästiin yksimielisyyteen, että kaupunki oli 16 päivänä luovutettava voittajille, ja keisarilliset marssisivat matkaansa. Åke Tott kirjoitti tästä kuninkaalle, ja tämä sai kirjeen matkalla. Mutta se ei estänyt häntä kaikessa tapauksessa jatkamasta matkaa Greifswaldiin. Täällä oli erinäisiä asioita järjestettävä, ja hänet otettiin vastaan ilolla ja innostuksella, kuten jokaisessa protestanttisessa kaupungissa. Ihaillen kuningas katseli sitä oivallista linnoitusta, joka tänne oli rakennettu. Kaupungissa oli paljon muonavaroja, kaksisataa nelikkoa ruutia ja useita tykkejä. Jollei Perusi olisi kaatunut, ei valloitus olisi käynyt niin helposti.
- 30. Koko Pommeri oli nyt puhdistettu vihollisista, ja kaupungin asukkaat viettivät kiitosjuhlia vapautumisensa johdosta keisarillisen ikeen alta. Ruotsiin lähetettiin täältä neljäkymmentäkuusi Saksassa valloitettua lippua. Kuningas olisi mielellään seurannut mukana, hänen sydämensä veti häntä kotiin, kun hän nyt näki Itämeren aaltojen loiskivan rantaa vasten. Oli tunnettu asia, että Tanskan kuningas varusti laivastoa ja että hän oli neuvotteluissa Wallensteinin kanssa. Koskivatko ne mahdollisesti Ruotsia? Jotta Kustaa Aadolf voisi matkustaa, täytyi Oxenstjernan tulla hänen sijaansa. Niinpä hän kirjoitti tälle ainoalle uskotulleen ja pyysi häntä tulemaan. Hänen tarvitsi neuvotella jonkun kanssa. Varsinkin vaaliruhtinasten menettely oli häntä syvästi suututtanut. "Heidän sietäisi jäädä yksin käymään saksalaista sotaansa miten parhaiten taitavat", lausui hän. Berliinistä seurasi mukana vaaliruhtinaan kahdentoistavuotias poika Fredrik Wilhelm, joka lapsuuden innostuksella oli kiintynyt Kustaa Aadolfiin. Tämä poika, joka sittemmin tuli Saksassa tunnetuksi yleisesti käytetyllä nimellä "suuri vaaliruhtinas", oli isänsä täydellinen vastakohta, ja on mahdollista, että Ruotsin kuningas teki häneen niin syvän vaikutuksen, että hän säilytti siitä muiston koko ikänsä. Nyt hän sai, kuten sanottu, olla mukana Pommerin läpi kuljettaessa ja ihastui suuresti, kun hänelle sanottiin, että matka suunnattiin myös Wolgastiin. "Ruotsalaiset ovat täällä", oli yleinen riemunhuudahdus tässä pienessä kaupungissa. Kun saapui sanoma, että kuningas oli tulossa,
- 31. riensivät porvarit ulos kaduille, ja nuoret tytöt tyhjensivät täydet kukkakorinsa niille kaduille, joita myöten hän oli kulkeva. Wolgast oli kärsinyt paljon edellisen sodan aikana; jo 1628 olivat tanskalaiset vallanneet kaupungin ja raivonneet kuin ryövärit. Wallenstein tuli ja karkoitti pois tanskalaiset, jotka paluumatkaansa suojellakseen pistivät kaupungin tuleen. Wallensteinin joukot tunkeutuivat kuitenkin kaupunkiin ja sammuttivat palavat talot. Mutta sen avun saivat asukkaat kalliisti maksaa, sillä sotamiesten sallittiin ryövätä mielensä mukaan. Nyt oli monet viikot puhuttu Ruotsin kuninkaan saapumisesta, mutta monet epäilivät toteutuisivatko toiveet. Ihmisrukat olivat niin alakuloiset, etteivät uskaltaneet toivoa mitään onnellista käännettä kohtaloonsa. Vasta sitten, kun keisarilliset joukot alkoivat järjestää puolustuslaitoksiaan vihollista vastaan, alkoi rohkeus ja toivo herätä suruisissa sydämissä. Tuntui kuin olisi ukonilma lähestynyt, ja siitä iloittiin, sillä se oli puhdistava ilman. Eräänä yönä tuli tieto, että Ruotsin laivasto oli ankkuroinut Usedomiin. Silloin yleinen ilo oli niin suuri, että se puhkesi äänekkäästi ilmoille. Seuraava päivä toi mukanaan täyden varmuuden. Loitolla nähtiin joukko valkoisia purjeita. Mutta pian, pian tulivat myös sinikeltaiset liput näkyviin. Ja nyt toivo muuttui voitokkaaksi varmuudeksi. Wolgastin pelastajat astuivat pian maihin. Eversti von Schlechter, keisarillisten päällikkö, jota yleensä nimitettiin "lahtariksi" sen julmuuden tähden, jolla hän kohteli niin ihmisiä kuin eläimiäkin, varustautui kaikin voimin ottamaan vastaan pelättyjä sinitakkeja.
- 32. Wolgastin edustalla näyttäytyi ainoastaan osasto ruotsalaista sotajoukkoa Kniphausenin johdolla. Mutta se oli niin nopea käänteissään, että Schlechter 2,000 miehensä kanssa kuuli ruotsalaisten kuulain vinkuvan korvissaan olematta valmis vihollista vastaan. Hän puolustautui kuitenkin seitsemän päivää käyttäen kaikkia keinoja, jotka hänelle olivat tarjolla. Mutta se ei auttanut. Ammuttuaan aukon valliin, ryntäsivät ruotsalaiset ja valtasivat kaupungin. Silloin heittäysivät tähteet keisarillisista eräällä Peenevirran saarella olevaan linnaan. Mutta porvarit ottivat ruotsalaiset vastaan pelastajinaan, eikä heidän riemullaan ollut mitään rajoja. Mutta Schlechterillä oli vieläkin sanansa sanottavana vihollisilleen. Sentähden satoi linnantykeistä päivittäin luoteja ja raehauleja, jotka eivät kuitenkaan tehneet varsinaista vahinkoa, herättiväthän vain levottomuutta ja hämmennystä asujamiston kesken. Vasta silloin, kun ruotsalainen kenraali pani tykkinsä paukkumaan vastaan, päätti Schlechter antautua. Hän oli jo silloin ampunut kaupunkiin 8,000 laukausta. Hyvässä rauhassa hän sai marssia tiehensä. Wolgastissa lakkasi sen jälkeen tykkien jyske. Kuultiin sen sijaan tornikellojen soivan, julistaen että kaupunki oli vapautettu ja kehoittaen kiittämään ja ylistämään avusta ja pelastuksesta äärimäisessä hädässä. Mutta Herran sankari, pohjolan leijona, oli saapuva kaupunkiin, jonka hän pelasti vuosi sitten. Koko kaupunki meni häntä vastaan. Se oli ihana juhlapäivä sekä vanhoille että nuorille. Kaupungin ulkopuolella porvaristo otti kuninkaan juhlallisesti vastaan, ja kaupungin hallintomies antoi hänelle kaupungin avaimet.
- 33. Kulkue, johon kuului kahdeksantoista vaunua, vieri vitkaan kohden Homeyerin taloa, jossa kuningas oli asuva. Kaikki talot olivat koristetut liehuvin lipuin, ja kirkkojen kellot soivat, ja kuninkaan saapuessa suurelle torille torvet toitottivat raatihuoneen tornissa. Homeyerin talon portaat ja eteiset olivat peitetyt sinisellä vaatteella. Koko kaupunki oli liputettu, ja laivoissa satamassa oli illalla juhlavalaistus. Nuori Fredrik Wilhelm rinnallaan ja useain upseerien ympäröimänä Kustaa Aadolf kulki ympäri kaikkialla, puhutteli porvareita ystävällisesti ja osaaottavasti, lupasi miekallaan suojella heidän oikeuksiaan ja kiitti heitä heidän luottamuksestaan. Uljuudessaan ja miehuutensa kukoistuksessa hän näytti ihastuneen kansan silmissä korkeammalta olennolta. He olisivat langenneet maahan ja suudelleet hänen askeleitaan, jollei hän inholla olisi tätä kunnioitusta evännyt sanoen: "Minähän olen heikko ja syntinen ihminen." Seuraavana päivänä hän kävi katsomassa kirkkoa ja ruhtinaiden hautauspaikkaa, laivoja ja osaksi hajalle ammuttua linnaa. "Tahtoisin, että tämä sisustettaisiin asunnoksi puolisolleni", sanoi hän. "Hän varmaan oleskelisi täällä mielellään minun ollessani sodassa." Kuninkaan lausuntoa tervehdittiin riemulla ja heti tehtiin ja vahvistettiin ehdotus miten sisustus oli tapahtuva. Linnasta kuningas lähti raatihuoneelle, jossa oli keskusteltava kaupungin asioista. Nuori Fredrik Wilhelm oli jäänyt ihailemaan näköalaa linnan ikkunoista. Oli jokseenkin myöhäinen ilta. Itämeri päilyi kuin kuvastin, ei tuntunut tuulen henkäystäkään, taivaan ranta heloitti tulipunaisena, väliin
- 34. aivan kuin liekehtien. Keskitaivas oli vaalakan sininen, mutta siellä tuikki muuan tähti ihmeteltävän kirkkaasti. "Onkohan se kuninkaan tähti?" mietti nuori ruhtinas Samassa se näytti putoavan, hän näki sen selvään. Mutta kun hän jälleen kohotti katseensa, loisti se miltei kirkkaampana kuin ennen. Hän peitti silmänsä kädellään. "Tiesinhän sen, tiesinhän sen! Kustaa Aadolfin tähti on aina loistava yhtä kirkkaasti." Kun hän otti kätensä pois, näki hän illan pimenevän. Ainoastaan tähti tuikki taivaalla. Hän oli näkevinään valoa takanaan ja kääntyi nopeasti. Mitä tämä oli! Keskellä lattiaa oli ruumisalttari peitettynä mustalla vaatteella. Arkussa lepäsi alttarilla mies… poika käänsi pois katseensa, hän oli varmaan nähnyt väärin. Kunniavartiona oli neljäkolmatta miestä ja neljä upseeria… kuinka heillä kaikilla oli kyynelet silmissään. Aivan alttarin ääressä oli kaksi Stenbockin rykmentin miestä, ja toinen heistä piteli ratsuväenlippua ylösalaisin. Kynttilöistä levisi ihmeellinen lepatteleva valo, ja pojan täytyi mennä lähemmäksi nähdäkseen kuka makasi arkussa. Ah, hän tunsi jalot kasvot. Tyynenä, aivan kuin vaipuneena luonnolliseen uneen kunniakkaan päivätyön päätyttyä nuori kuningas makasi viimeisellä leposijallaan, ja kynttiläin liekin lepattaessa ikäänkuin vienossa tuulessa elämä näytti vielä kerran palaavan kangistuneihin piirteihin.
- 35. Oliko tämä unta vai todellisuutta? Kuka voi sen sanoa? Nuori ruhtinas löydettiin myöhemmin tainnoksista ikkunan luota, mutta hän ei voinut kertoa syytä siihen. Hän oli vain hieman hiljaisempi ja kalpeampi kuin tavallisesti. Kustaa Aadolf huomautti leikkisästi, ettei suinkaan se johtunut liian suuresta ponnistuksesta. * * * * * Mitä parhaimmalla tuulella kuningas palasi Greifswaldin kautta Stettiniin ja sieltä Spandauhun kesäkuun 23 päivänä. Hän oli kohdannut rakkautta ja uskollisuutta, ja se kehoitti uuteen työhön. Hän loi katseen taaksepäin vuoteen, joka oli mennyt. Mitään loistavia urotöitä hän ei ollut suorittanut, mutta kuitenkin onnistunut tunkeutumaan eteenpäin. Saksanmaa Oderin ja Elben välillä, Itämerestä Saksiin, oli hänen käsissään, ja hän saattoi karkoitetut Mecklenburgin herttuat asettaa jälleen asemilleen. Toimintasuunnitelmansa oli hänellä valmiina aikoja sitten, ja kun hän valmistautui sotaliikkeihin, teki hän sen samalla viisaalla harkinnalla, samalla tyynellä varovaisuudella, jota hän aina noudatti. Ratsuväki kokoontui Alt-Brandenburgiin, josta kuningas 29 päivänä lähti liikkeelle 5,000 ratsumiehen ja 1,000 muskettisoturin keralla. Muu ratsuväki jätettiin Juhana Banérin johdolla linnoittamaan Brandenburgia ja Rathenowia Havelin rannalla. Hänen lähin tarkoituksensa oli saada luja jalansija Elben rannalla puolustaakseen jo voitettuja alueita, kun hän oli liian heikko kohtaamaan vihollista avoimella kentällä.
- 36. Havelin virta laskee luoteisesta päin Elbeen ja muodostaa laskussaan kulmauksen, jossa sijaitsee Havelbergin kaupunki. Jonkun matkan päässä sijaitsee Elben toisella puolen Werben, toisella puolen Tangermünde. Kustaa Aadolfin tarkoitus oli koettaa houkutella Pappenheim taisteluun. Tämä oli 9,000 miehen keralla puolentoista peninkulman päässä Magdeburgista pohjoiseen. Mutta Pappenheimiä ei haluttanut, hän vetäytyi päinvastoin takaisin, minkä tähden kuningas meni Jerichowin luostariin, johon hän saapui kesäkuun 20 päivänä. Eräs eversti Taupadel lähetettiin yli Elben Tangermündeä vastaan, jota puolustamassa oli 120 miestä. Seuraavana päivänä kaupunki vallattiin rynnäköllä, minkä jälkeen kuningas laitatti laivasillan Elben yli. Ratsuväki, joka nopeasti vietiin yli, levisi nopeasti yli Altmarkin, ja vihollisen täytyi kiireimmiten peräytyä väkineen Elben seuduilta ja samoin Werbenistä. Tämä kaupunki patoineen oli Kustaa Aadolfin mielestä sopiva linnoitetuksi leiripaikaksi, ja hän ryhtyi heti toimiin siinä suhteessa, sitten kun loput jalkaväestä olivat edellisenä päivänä saapuneet Brandenburgista ja Juhana Banér rynnäköllä vallannut Havelbergin. Mainitut padot, jotka ensiksi kiinnittivät kuninkaan huomion Werbeniin, kulkivat pitkin Elben rantaa ja olivat luodut suojaksi virran tulvia vastaan. Polvekkeessa, jonka virta tekee Werbenin lähellä, loittonivat padot virrasta ja jättivät joen varteen kesäisin aivan kuivan rantamaan, joka oli kyllin laaja, että ruotsalainen sotajoukko voi sille asettaa leirinsä. Werbenin kaupunki sijaitsi padon edustalla. Tässä oli siis
- 37. luonnollinen linnoitus, jota neljän päivän kuluessa edelleen lujitettiin luomalla hauta padon edustalle. Kaupunki oli ennestäänkin varustettu muurein, tornein ja haudoin, mutta Kustaa Aadolf lujitti vielä linnoituksia lähimpinä neljänätoista päivänä. Laivasilta tuotiin Tangermündestä Werbeniin ja asetettiin yli Elben siihen niemekkeeseen, jonka Havel muodostaa; siihen luotiin myös luja sillanpääty muodostamaan yhdessä Havelbergin kaupungin kera turvan Elben itäpuolelle, jos nimittäin tehtäisiin hyökkäys sieltä päin. Raskas tykistö tuotiin laivoilla Alt- Brandenburgista ja sijoitettiin muureille ja valleille. Täten oli Kustaa Aadolf hankkinut itselleen aseman, jossa hän helposti saattoi hankkia sotajoukolle elintarpeita, ja sotilaalliselta näkökannalta se oli edullinen sen lujuuden vuoksi, minkä se tarjosi sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Hän saattoi täältä uhmata mahtavaa keisarillisten kenraalia ja tyynesti odottaa sitä hetkeä, jona Leipzigin kokouksen ruhtinaat alkoivat etsiä apua. Voimme käsittää, että tänä hetkenä koko Eurooppa oli kiinnittänyt silmänsä Kustaa Aadolfiin. Hän oli jo murtanut Wallensteinin vallan Itämeren rannikolla; mihin oli hän edelleen ryhtyvä? Ja millaiseksi oli vaaliruhtinaiden kohtalo tuleva? Heidän valituksiinsa ja esityksiinsä, jotka he Leipzigin kokouksessa olivat niin suurella vaivalla saaneet kokoon, oli keisari vastannut julistamalla kokouksen päätökset laittomiksi. Päätettyä varustelua vastaan hän oli antanut mitä ankarimman kiellon ja samalla selittänyt, ettei tulisi tapahtumaan vähintäkään lievennystä peruutusjulistukseen nähden. Oli siis peruuttamattomasti päätetty, että jokaiselta protestantilta Saksassa oli ryöstettävä koko omaisuutensa ja heidät ajettava
- 38. maasta pois. Ja että kävisi täysin selväksi, ettei tämä ollut leikintekoa, määrättiin Italiasta palaavat keisarilliset joukot Fürstenbergin ja Altringerin johdolla Etelä-Saksan läpi kulkiessaan panemaan toimeen käskykirje protestantteja vastaan. Evankelisten ruhtinaiden, jotka jo olivat pestanneet joukkoja, oli luovutettava ne keisarillisen sotajoukon apuväeksi. Tilly Pohjois- Saksassa alkoi jo tehdä Saksille ymmärrettäväksi, että siellä tultaisiin vaatimaan aseiden riisumista ja liittoa keisarin kanssa. Hessenin maakreivi kieltäytyi hajoittamasta pestattuja joukkojaan, ja Tilly oli juuri aikeissa hyökätä pikku Hesseniä ryöstämään, kun saapui pikaviesti Pappenheimiltä, että Ruotsin kuningas oli mennyt Elben yli, jonka tähden hän pyysi pikaista apua. Tilly lähti heti liikkeelle ja riensi Mühlhausenista Magdeburgiin ja edelleen Wolmirstedtiin, jossa hän yhtyi Pappenheimiin. Oli heinäkuun 17 päivä, ja yhdistynyt keisarillinen sotavoima nousi nyt 24,000 mieheen. Mutta nelipäiväisen pikamarssin jälkeen oli upiuupuneen sotajoukon levähdettävä, ja ratsuväki sijoitettiin kyliin pohjoiseen päin aina Burgstallia myöten. Kustaa Aadolf oli ajoissa saanut tiedon Tillyn retkestä ja hänen pysähtymisestään Wolmirstedtiin ja päätti lähteä häntä tervehtimään. Heinäkuun 15 päivänä hän ratsasti itse ratsuväen majapaikkaan, joka ulottui viiden peninkulman päähän Werbenistä, ottaakseen tarkan selon mielialasta. Kaikkialla hänet otettiin innostuksella vastaan, kukaan ei enää näyttänyt Tillyä pelkäävän, ja kaikkien katseet kysyivät mitä kuningas heiltä vaati. Hän otti selkoa terveydentilasta, puhutteli erityisesti muutamia sotavanhuksia, nyökäytti ystävällisesti päätään kaikille ja ratsasti tiehensä.
- 39. Seuraavana päivänä ratsuväki sai käskyn kokoontua Arneburgiin Elben lähelle, suunnilleen puolitiehen Werbenin ja Tangermünden välille. Oli lauvantai; illalla kuningas lähti liikkeelle osa jalkaväkeä mukanaan ja saapui, jatkettuaan marssia koko yön, sunnuntaiaamuna Beldingenin kylään, joka on Tangermündestä peninkulman verran lounaiseen päin. Täällä kuningas pysyi paikoillaan koko päivän ja lähetti pienemmän osaston hankkimaan tietoja vihollisen asemasta. Kuten tavallista, pidettiin jumalanpalvelus jokaisessa rykmentissä. Kuningas kulki rykmentistä toiseen, veisasi virren yhdessä, kuunteli kappaleen saarnaa toisessa ja kulki niin edelleen. Vihdoin hän palasi omaan telttaansa, alakuloisempana kuin koskaan. Ruotsin sotajoukko oli melkoisesti heikontunut, ja erittäinkin saksalaiset joukot näyttivät epäluotettavilta. "Saksan kansa", kirjoitti kuningas valtiokanslerille, "on käynyt niin epävakaiseksi, että se kääntyy yhtenä päivänä yhden herran puoleen, toisena toisen. Ikävä kyllä, eivät sotamiehemme ole pitkään aikaan saaneet palkkaansa." Melkein kaikki kuninkaan kirjeet näiltä ajoilta todistavat rahapulaa, ja häntä vaivasi suuresti ajatus, että hän kenties varojen puutteessa olisi pakoitettu luopumaan suuresta hankkeestaan. Voimme lukea hänen olkansa ylitse mitä hän kirjoittaa Akseli Oxenstjernalle. — "Armeija ei ole kuuteen viikkoon saanut mitään. Joka mies tietää, että olemme teiltä odottaneet rahoja; siihen ovat niin upseerit kuin sotamiehetkin luottaneet. Olemme voineet heidät elättää ainoastaan sillä leivällä, minkä olemme kaupungeilta kiristäneet, mutta nyt on sekin lopussa. Ratsumiehiä, jotka eivät nälkäleipään ole tahtoneet tyytyä, ei ole voitu pitää kurissa; he ovat eläneet ainoastaan
- 40. luvattomalla ryöstöllä. Mitä muuten asemaan täällä tulee, olisi se hyvä, kun vain olisi varoja." Kuningas pani kynän pois ja istui ajatuksiin vaipuneena. Silloin hän kuuli lapsenäänen teltan ulkopuolelta, joka valittaen sanoi: "Päästäkää minut kuninkaan luo, minun täytyy puhutella häntä." Kustaa Aadolf hypähti pystyyn ja avasi itse oven. "Oletko se sinä, Gustava Adolfina!" huudahti hän iloisesti. "Tule sisälle ja sano mitä tahdot!" Tytöllä oli syli täynnä kukkia, ja kauniit silmät säteilivät ilosta, kun hän kuninkaan edellä meni telttaan. "Tuletko tuomaan minulle nämä kauniit kukat?" kysyi kuningas ja veti hänet luokseen. "Niin, jos kuningas tahtoo ne. Ne ovat muuten vain tekosyynä." "Yksi ensin ja toinen sitten." Hän otti kukat ja pani ne pöydälle. "Sanoppas nyt sitten varsinainen asiasi." Tyttö katsoi veitikkamaisesti häneen ottaen neulan vyötäröstään. Sen sisällä oli pieni paperi, jonka hän otti esiin ja ojensi kuninkaalle. Tämä avasi sen ja luki: "Olen lukenut tähdistä: Älkää epäilkö, Herra ei hylkää valittua sankariaan, vaan vie hänet päämääräänsä, jossa rauha ja onni odottaa autuaitten maassa. Siellä kohtaamme toisemme." Kuningas taittoi pikku kirjeen hitaasti kokoon. "Missä sinulla on sormus, jonka annoin sinulle?" kysyi hän. "Sen otti äiti kulta. Hän sanoi, että se oli hänelle."
- 41. "Miksei hän tullut itse?" "En tiedä. Minä kyllä sanoin, että kuningas olisi siitä iloissaan." "Mistä sen tiesit?" "Minäkin voin lukea toisten ajatuksia", vastasi tyttö, ihmeellinen ilme katseessaan. "Minä näen paljon mitä toiset eivät näe. Mutta siitä ei äiti kulta pidä." "No, silloin varmaankin voit myös sanoa miksei hän suo minun kiittää häntä kaikesta — kaikesta hellyydestään ja hyvänsuonnistaan." Tyttö tuijotti unelmoiden eteensä. "Se on jotakin toista", sanoi hän. "Kun äiti kulta rukoilee kuninkaan puolesta ja minä kysyn miksi hän tekee sen ainoastaan hänen puolestaan, vastaa hän: 'Sitä et vielä ymmärrä, vaan vasta myöhemmin'." Kustaa Aadolf nosti tytön polvelleen ja suuteli häntä. Kyynelet kimmelsivät hänen silmissään, ja hän sanoi syvällä tunteella: "Vie terveisiä hänelle. En kiitä häntä, sillä alan ymmärtää, ettei hän voi tehdä toisin. Mutta minkä maalliset olosuhteet eroittavat, sen on Jumala yhdistävä!" Vielä kerran hän suuteli tyttöä kiihkeästi ja asetti hänet sen jälkeen lattialle. "Kas tässä", sanoi hän ottaen kallisarvoisen kultaketjun kaulastaan, "tämän saat pitää, se on muisto kuninkaalta." Kun tyttö oli mennyt, istui hän vielä muutamia minuutteja ajatuksiin vaipuneena. Mutta ne olivat nyt iloisempia. Oli kuin raskaat
- 42. varjot olisivat väistyneet. Hän katseli luottavasti kohden taivasta, ikäänkuin näkisi selityksen kaikkeen, joka hänestä oli käsittämätöntä. Ja valoa seurasi luottamus. "Taistele ja rukoile!" oli se ajatus, joka mielessään hän uudestaan kävi monitoimisiin tehtäviinsä. Muuan upseeri ilmoitti, että vakoilijat olivat palanneet, ja jos mahdollista, entistäänkin jäntevämpänä ja tarmokkaampana Kustaa Aadolf riensi vastaanottamaan heidän tiedonantojaan. Ne keskittyivät siihen, että Tillyn etujoukko, johon kuului kolme rykmenttiä, oli sijoitettu Angernin, Rheindorfin ja Burgstallin kyliin. Keisarillisilla ei ollut aavistustakaan, että ruotsalaiset olivat niin lähellä. Tähän vaikutti suuresti kuninkaan liikkeiden nopeus, mutta varsinkin se, että Tillyn sotamiehiä kaikki kammoivat ja pelkäsivät heidän harjoittamainsa julmuuksien johdosta ja soivat heille mielellään ansaitun rangaistuksen. Päälliköt olivat Montecuculi, everstit Bernstein ja Holk. Kustaa Aadolf ei tuumaillut kauan mitä oli tehtävä. Hän jakoi väkensä kolmeen osastoon. Itse hän lähti Bernsteiniä vastaan, Baudissin lähti Angernia ja kolmas osasto Burgstallia vastaan. Baudissin joutui ensiksi tuleen. Aivan puoliyön korvilla hän iski ratsumiehineen vihollisen kimppuun, ja ratkaisu oli sellainen kuin saattoi odottaakin. Montecuculin rykmentti hakattiin suurimmaksi osaksi maahan. Rheindorfissa oli herätty Angernista kuuluviin laukauksiin ja ehditty kömpiä jalkeille ennen kuninkaan hyökkäystä. Ammuttiin laukaus hyökkääviä ruotsalaisia vastaan, ja sen jälkeen keisarilliset lähtivät pakosalle.
- 43. Samoin kävi Burgstallissa, jossa Holkin rykmentti tosin oli saanut aikaa järjestäytyä puolustuskuntoon, mutta pian pakeni taistelukentältä. Koko kuormasto ja 2,000 hevosta joutuivat voittajain saaliiksi. Kuten tavallisesti oli Kustaa Aadolf ollut taistelussa ensimäisenä. Tällöin hän huomasi kerran joutuneensa aivan vihollisten keskeen. Vaara oli uhkaava, kukaan ei tuntenut kuningasta yön pimeydessä, hän oli vähällä joutua hakatuksi maahan — mutta hänen hetkensä ei ollut vielä lyönyt — ja muuan hänen uskollisimmistaan, Harald Stake, joka sattumalta oli tullut saapuville, tunsi hänet ja ajoi viholliset pois. Estääkseen ryöstöä, joka olisi hajoittanut väen eri tahoille, käski kuningas sytyttää kolme kylää, jonka jälkeen lähdettiin samana yönä sangen varovasti paluumatkalle, odottaen, että Tilly tulisi jäljestä kostaakseen kärsityn tappion. Aamulla levähdettiin muutamia tunteja, jonka jälkeen marssia jatkettiin Tangermündestä pohjoiseen päin. Kun Tillyä ei kuulunut, saivat ratsumiehet palata majapaikkaansa ja kuningas itse lähti Werbeniin. Siinä öisessä rynnäkössä, joka historiassa mainitaan nimellä "Burgstallin kahakka", johtui ruotsalaisten menestys siitä äärimäisestä huolimattomuudesta, jolla keisarilliset hoitivat vartioitaan. Ja pian näyttäytyi, etteivät he vahingosta viisastuneet. Sotavoimaan, jonka Kustaa Aadolf oli koonnut Werbeniin, kuului 9,000 miestä jalkaväkeä ja 6,000 ratsumiestä, yhteensä siis 15,000 miestä. Niin Kustaa Horn kuin Åke Tott olivat saaneet määräyksen lähettää 1,000 muskettisoturia kukin, mutta Burgstallin ottelun jälkeen asema muuttui niin, että Tott 3,000 ja Horn 7,000 miehen kera viipymättä saattoi yhtyä kuninkaaseen.
- 44. Suurella innolla kuningas odotti näitä lisäjoukkoja voidakseen, kuten hän kirjoitti Hornille, "tehdä viholliselle sellaisen vaurion, ettei sitä niin pian voi korjata. Mutta joutukaa vain", kirjoitti hän edelleen, "kaikki riippuu siitä, että pikimmiten voitte tulla tänne." * * * * * Sellaisissa olosuhteissa, ja kun keisari taisteluun vaativilla sanoillaan ja uhkaavalla esiintymisellään oli yllyttänyt protestantit äärimmilleen, vaadittiin ennen kaikkea, jos mieli saada uhkaukset tepsimään, että Kustaa Aadolf oli ajettava tiehensä. Jos siinä onnistuttiin, oli evankelisten ruhtinasten vastarinta murrettu. Tilly lähti Wolmirstedtistä liikkeelle heinäkuun 20 päivänä ja marssi vitkalleen pohjoiseen päin. Yhdyttyään Pappenheimin kanssa hän marssi Werbeniä vastaan ja leiriytyi muutamiin kyliin neljännespeninkulman päähän kaupungista. Joka päivä tapahtui suurempia tai pienempiä kahakoita, ja heinäkuun 26 päivänä melkoisen tärkeäkin, jolloin ruotsalaiset tekivät viholliselle sangen suurta vahinkoa. Heinäkuun 27 päivänä Tilly ryntäsi eteenpäin täydessä taistelujärjestyksessä. Vanha sotaherra hämmästyi nähdessään ruotsalaisten linnoitetun leiripaikan, jonka ainoastaan neronkatse oli voinut valita. Hän käsitti heti, että se oli valloittamaton, mutta vaati kaikessa tapauksessa otteluun. Kun vaatimukseen ei suostuttu, käski hän ampua leiriä suurilla piiritystykeillä, joita keisarillinen sotajoukko vielä tavallisesti kuljetti mukanaan. Mutta välimatka oli siksi pitkä, etteivät luodit voineet tehdä vaikutusta. Kenties Tilly käsitti ensi kerran, että hän oli täällä
- 45. kohdannut mestarinsa, ja tehtyään kaksi onnistumatonta hyökkäystä Werbenin kimppuun hän lähti paluumatkalle. Samana päivänä iltapuoleen hän koetti vielä pommittaa kaupunkia, mutta tuloksetta. Kun sotaherra illalla palasi leiriinsä, jätettiin 2,000 miestä kaupungin edustalle. Nämä, jotka seuraavana päivänä ajettiin tiehensä, pakenivat täyttä karkua keisarillisten leiriin, missä heidän saapumisensa sai aikaan mitä suurinta hämmennystä. Molemmat sotaherrat, joihin maailman silmät olivat suunnatut, olivat kohdanneet toisensa. Tosin he eivät olleet joutuneet otteluun keskenään, mutta uuden taidon etevämmyys vanhan rinnalla oli selvästi ilmennyt. Päällikön, joka tähän asti oli ollut voittamaton, oli täytynyt väistyä koko sotavoimineen, ja Kustaa Aadolfin soturit katsoivat toisiaan hämillään siitä, kuinka he olivat kerran voineet sallia peloitella itseään. Nyt oli keisarillisten aseiden peloittava lumous hälvennyt; sen herättämä kauhu oli painanut ruotsalaista sotajoukkoa kuin paha painajainen, mutta nyt se oli haihtunut kuin sumu tuuleen. Saksan protestantit, jotka vavistuksella olivat odottaneet taistelun ratkaisua Werbenin luona, alkoivat nyt päästä selvyyteen siitä, että keisarilliset sotajoukot tämän jälkeen liikkuivat horjuvalla perustuksella, ja ettei Kustaa Aadolfin enää tarvinnut etsiä liittolaisia Saksan ruhtinaiden joukosta, vaan näiden oli etsittävä häntä. Hessen-Kasselin maakreivi Wilhelm teki alun. Fürstenbergin uhkaamana hän riensi leiriin Werbenin luo ja päätti elokuun 12 päivänä sen hyökkäys- ja puolustusliiton, joka oli ollut tekeillä jo lähes seitsemän kuukautta. Hän otti vastaan ruotsalaisen kenraalin
- 46. valtakirjan ja 10,000 miehen päällikkyyden ja väkensä hän otti itse varustaakseen. Hänen mukanaan seurasivat Saksi-Weimarin veljekset Wilhelm ja Bernhard. Kummallakaan ei ollut suuria maa-alueita, mutta molemmat olivat oivallisia sotureita, lahjakkaita nuoria miehiä, jotka hehkuivat rakkaudesta sille asialle, jonka tähden heidän lääniherransa, vaaliruhtinas Juhana Fredrik menetti Saksin vaaliruhtinashatun. Nämä molemmat rupesivat ruotsalaisiksi sotapäälliköiksi. Keisarin italialaiset sotajoukot olivat masentaneet eteläsaksalaiset pikkuruhtinaat, ja pohjoissaksalaiset olivat liittyneet Ruotsiin. Leipzigin kokouksen puolueettomista oli enää jäljellä ainoastaan saksilainen päämies ja vaaliruhtinas. Hän, joka niin monta kertaa oli vastustanut kaikkia Kustaa Aadolfin kehoituksia liittyä häneen, näki nyt pilvien kasaantuvan yllensä. Hänelle oli tullut aika kantaa seuraukset siitä kaksimielisestä asemasta puolueiden välillä, johon hän oli asettunut koko sodan ajan. Mitä Kustaa Aadolf ei ollut voinut, sen oli Tilly ajava läpi. On luultavaa, että jos keisari olisi menetellyt säälitellen Juhana Yrjänää kohtaan, olisi tämä edelleenkin pysytellyt horjuvassa asemassaan. Mutta Wienissä ryhdyttiin mieluummin pakkokeinoihin, ja kenraali sai heinäkuun puolivälissä käskyn hätätilassa käyttää asevoimaakin vaaliruhtinasta vastaan. Werbenistä palattuaan Tilly vaati häneltä ratkaisevaa vastausta. Vaaliruhtinaan oli heti lakattava kaikista varusteluista, Saksin sotajoukon oli muitta mutkitta yhdyttävä keisarillisiin, ja tähän asti kaikissa sodan vaiheissa hävitetyn Saksin oli maksettava sotaveroa ja majoitettava sotaväkeä.
- 47. Antaakseen enemmän painoa näille vaatimuksilleen Tilly marssi maahan pohjoisesta päin, samaan aikaan kuin Fürstenberg lähestyi etelästä ja Tiefenbach kolmannen armeijaosaston kanssa tuli Schlesiasta. Mitä oli nyt poloisen vaaliruhtinaan tehtävä, mitä oli hänen rakas puolueettomuutensa häntä auttanut?… Oliko hänen nöyrryttävä Tillyn edessä ja jätettävä kaunis maansa mitä raaimmalle raastamiselle alttiiksi?… Pois se, mieluummin hän kääntyi rukoillen Kustaa Aadolfin puoleen ja pyysi häntä unohtamaan kaiken kaunan, varsinkin kun vaaliruhtinas tahtoi hänelle luovuttaa johtaja- asemansa. Yhtä vitkallinen kuin hän ennen oli ollut hommissaan, yhtä kiire tuli hänelle nyt. Lähetettiin pikaviesti Ruotsin kuninkaalle rukoillen häneltä mitä nopeinta apua keisaria vastaan. Mielihyvin Tilly käytti tarjoutuvaa tilaisuutta pestäkseen saksilaisia löylyttämällä sen häpeän, joka hänelle oli koitunut turhasta yrityksestään voittaa Kustaa Aadolf. Hänellä olikin oivallinen asema Magdeburgissa vaaliruhtinaan ja Ruotsin kuninkaan välillä, niin että riippui vain hänestä, kumpaa vastaan tahtoi kääntyä. Jos hän olisi yhtäkkiä rynnännyt Saksiin, olisi hän epäilemättä saanut saksilaisille aikaan hirmuisen häviön. Mutta vanhalta sotaherralta puuttui juuri päättäväisyyttä ja ripeyttä toiminnassaan. Hän yhtyi Eislebenissä Fürstenbergiin, mutta jäi sinne kokonaiseksi viikoksi. Sillaikaa hän osaksi uhkaillen, osaksi maanitellen taivutteli vaaliruhtinasta mukautumaan keisarin tahtoon. Vaaliruhtinas lähti kiireimmiten sotajoukkonsa luo, johon kuului 12,000 miestä ja oli Arnimin päällikkyydellä jo elokuun 13 päivänä leiriytynyt Leipzigin lähistöön. Tieto Tillyn ja Fürstenbergin yhtymisestä se oli pannut jalat Juhana Yrjänän alle.
- 48. Arnim lähetettiin Kustaa Aadolfin luo. Kohta sen jälkeen saapui Tillyltä uusi lähettiläs vaatimaan, että vaaliruhtinaan oli sotajoukkoineen yhdyttävä keisarillisiin ajaakseen pois valtakunnan viholliset, ruotsalaiset. Sitä paitsi hänen oli luovutettava koko sotavarastonsa. Juhana Yrjänä vastasi vältellen, mutta lähti heti liikkeelle sotajoukkoineen ja marssi Torgauhun Elben rannalla, Wittenbergistä eteläänpäin. Se tapahtui elokuun 22 päivänä. Kolme päivää myöhemmin Tilly marssi Halleen, josta hän vielä lähetti kirjelmän vaaliruhtinaalle ja kehoitti häntä luopumaan kaikesta enemmästä vastarinnasta. Kun kehoitusta ei noudatettu, hyökkäsi Tilly maahan, otti Merseburgin väkirynnäköllä, ryösti Scheiditzin, poltti joukon kyliä, vaati paloveroa ja hävitti maata kaikin tavoin. Elokuun 29 p:nä Tilly vaati, että Leipzigin oli hankittava hänelle muonavaroja, ja uhkasi vähimmänkin empimisen johdosta saartaa kaupungin. Raatiherrat vastasivat, etteivät he voineet päättää mitään, kun vaaliruhtinas ei ollut saapuvilla. Silloin komennettiin ratsuväki kaupunkia saartamaan, porteille asetettiin vartiot ja kaupungin ympäristö ryöstettiin kolmen peninkulman laajuudelta. Syyskuun 2 p:nä Tilly lähti Hallesta liikkeelle ja seisoi seuraavana aamuna koko sotajoukkoineen kaupungin edustalla. Silloin alettiin heti valmistautua rynnäkköön. Vastarinnasta ärtyneenä Tilly vannoi, että jos Leipzig edelleen teki vastarintaa, oli kaupunki saava saman kohtalon kuin Magdeburg, eikä silloin tultaisi säästämään lastakaan äitinsä kohdussa. Ei ollut pelastuksen toivoakaan, ja kaupunki antautui 5:n aikaan iltapäivällä, jonka jälkeen keisarillinen vartioväki asetettiin
- 49. kaupunkiin. Sillä välin oli Arnim rientänyt Kustaa Aadolfin luo, joka otti hänet jotensakin kylmästi vastaan. Hän valitti sitä, mitä oli tapahtunut, mutta olihan se vaaliruhtinaan oma syy; jos hän olisi suostunut kuninkaan vaatimuksiin, ei Magdeburg olisi ollut tuhkana, eikä hän itse joutunut niin onnettomaan asemaan. Kuinka saattoi hän, kuningas, luottaa ruhtinaaseen, jonka neuvonantajat olivat keisarin palkkaamia ja joka saattoi jättää hänet pulaan milloin vain keisari suvaitsi jälleen ottaa vaaliruhtinaan armoihinsa. Arnim kuunteli merkillisen kärsivällisesti tätä parannussaarnaa. Hän ymmärsi, ettei korkealle herralle ollut lainkaan epämieluista nähdä vaaliruhtinaan olevan riippuvainen hänestä. Mutta ei ollut muuta keinoa kuin koettaa lepyttää kuningasta, ja hän rukoili häntä mainitsemaan vaatimuksensa. "Tahdon haltuuni Wittenbergin linnoituksen", vastasi Kustaa Aadolf, "paluumatkani suojaksi siinä tapauksessa, että käy onnettomasti. Vaadin vaaliruhtinaan vanhimman pojan panttivangiksi ja kolmen kuukauden palkan sotajoukolleni. Lopuksi vaadin, että vaaliruhtinas luovuttaa kavaltajat neuvostostaan. Näillä ehdoilla olen valmis marssimaan. Jos vaaliruhtinas pitää ne liian kovina, saa hän katsoa kuinka muuten leikistä pelastuu." Arnim pyysi, että hänen sallittaisiin esittää ehdot herralleen, ja lähti heti matkalle. Vaaliruhtinas odotti hänen palaamistaan mitä suurimmalla levottomuudella, ja kun hän vihdoin näki sotaherransa tulevan, huusi hän häntä vastaan: "Totta kai hän on jo lähtenyt liikkeelle!"
- 50. Sangen arastellen esitettiin vaatimukset. Mutta Juhana Yrjänän luonto oli muuttunut, ja hän huudahti itkien: "Ei ainoastaan Wittenberg, vaan myös Torgau ja koko Saksinmaa on oleva hänelle avoinna, ja minä annan hänelle koko perheeni panttivangiksi, ja itsenikin, jos hän sitä vaatii. Rientäkää heti takaisin, pyytäkää häntä Jumalan nimessä tulemaan! Olen valmis luovuttamaan kavaltajat, maksamaan palkat ja uhraamaan koko omaisuuteni ja henkenikin yhteiseksi hyväksi." Tuulen nopeudella Arnim palasi tätä viestiä viemään. Kustaa Aadolf oli liikutettu tästä luottamuksesta ja hädästä, jota se osoitti, ja hän suostui peruuttamaan kaikki muut vaatimuksensa, paitsi mikä koski palkkaa. Liitto vahvistettiin syyskuun 1 p:nä. Saksilainen sotajoukko alistettiin kuninkaan komentoon, kaikki linnoitetut paikat Elben varrella olivat olevat hänelle avoimet. Niin kauan kuin hänen sotajoukkonsa viipyi Saksissa, oli se saapa maasta ylläpitonsa. Sitä vastoin Kustaa Aadolf lupasi, ettei ennen riisuisi aseitaan, ennenkuin vihollinen oli ajettu maasta pois. 7. VOITTOKULKU. Ruotsista oli heinäkuussa saapunut joukkolähetys, johon kuului muutamia tuhansia miehiä, ja sen mukana seurasi kuningatar Maria Eleonora, joka hellittämättömäin rukoustensa johdosta sai vihdoin
- 51. tulla meren yli Saksaan ja asettua asumaan Wolgastin äskensisustettuun linnaan. Kuninkaallisten puolisojen kohtausaikaa ei voitu vielä määrätä. Kustaa Aadolf kirjoitti lemmekkäin sanoin kuten aina, että se oli tapahtuva niin pian kuin olosuhteet suinkin sallivat. Hän oli tähän aikaan vielä Werbenissä. Saapuneesta sotaväestä, 6,000 skotlantilaisesta, lähetettiin puolet Mecklenburgiin, toisen puolen vei Kustaa Horn mukanaan Werbeniin. Vaikeudet joukkojen ylläpitoon nähden olivat tähän aikaan niin suuret, ettei kuningas nähnyt mitään muuta pelastusta kuin paluumatkan; mutta paitsi sitä, että tässä oli jotakin nöyryyttävää, olisi se myös ollut melkoisessa määrin omansa lannistamaan protestanttien rohkeutta ja hävittämään tähän asti saavutettujen voittojen hedelmät. Mutta ylhäällä, suuressa, tutkimattomassa neuvostossa on säädetty, että pahan on palveltava hyvää; keisarin käsky, että Tillyn oli käytävä Saksin kimppuun, muutti kaiken; nyt ei ollut vaikea tietää mitä oli seuraava. Se kävi nopeammin kuin Kustaa Aadolf oli uskaltanut toivoakaan; mahtavin kaikista Saksanmaan protestanttisista ruhtinaista oli avoimesti ja varmasti liittynyt kannattamaan hänen asiaansa. Mitä merkitsi nyt, vaikka tämä Juhana Yrjänä olikin kurja raukka, joka joi itsensä joka ilta humalaan ja silloin esiintyi suurennellen ja pöyhistellen, aamulla sitten ollakseen mitä surkeimmalla ja katuvaisimmalla tuulella. Tästedes hän ei toki entiseen tapaansa antautuisi jesuiittain, munkkien ja keisarillismielisten neuvosherrojen johdettavaksi. Oli tullut hetki, jolloin hänen uskonsa keisariin horjui,
- 52. ja pahimmin sen sai horjumaan Juhana Arnim, hän, joka johti Wallensteinin joukkoja Stralsundia ja sittemmin Preussissa Kustaa Aadolfia vastaan. Hänetkin oli peruutusjulistus ajanut pois keisarillisten riveistä; hän, jota katoliset nimittivät "protestanttiseksi kapusiiniksi", oli mennyt Saksin palvelukseen. Totisesti olivat kovat ne ehdot, jotka Ruotsin kuningas asetti tulevalle liittolaiselleen, ehdot, jotka tykkönään musersivat Arnimin omatkin suunnitelmat. Mutta hätä oli ovella, ja sitä paitsi hänelle oli houkuttelevaakin taistella Kustaa Aadolfin rinnalla. Mitä vaaliruhtinaaseen tuli, oli hän, kuten kaikki heikot luonteet, mennyt toisesta äärimäisyydestä toiseen. Hänen rakkaan Saksinsa kohtalo oli syvästi koskenut hänen mieleensä; leiriin saavuttuaan hän ei kuullut muuta kuin kertomuksia ryöstöstä ja poltosta. Ukot, vaimot ja lapset tulivat päivittäin valittamaan hätäänsä, ja heidän epätoivonsa näkeminen koski häneen niin syvästi, ettei hän edes tahtonut maistaa rakasta oluttaankaan, vaan aivan selvin päin vuodattaen katkeria kyyneliä sanoi heille, että hän tahtoi tehdä kaiken minkä voi pelastaakseen heidät vihollisen käsistä. Olut, joka oli huumannut hänen paremman ihmisensä, oli menettänyt voimansa. Hänen silmänsä aukenivat näkemään, että Kustaa Aadolf oli se pelastaja, johon hänen oli turvauduttava, ja avun tarpeen hän tunsi niin syvästi, että hän sinä hetkenä saattoi taipua mihin nöyryytyksiin tahansa. Lähetettiin heti viesti Berliiniin, että Brandenburgin ruhtinaan oli seurattava Juhana Yrjänää kohtaukseen Ruotsin kuninkaan kanssa, ja tämä riensi noudattamaan kutsua.
- 53. Ruotsalaisen sotajoukon keskuudessa liikkui huhu, että Tilly oli tarkoituksella pakoittanut vaaliruhtinaan liittoon Kustaa Aadolfin kanssa, koska hän uskoi lujasti, ettei hän voisi ottelussa joutua tappiolle, ja hän aikoi nyt yhdellä iskulla kukistaa molemmat vihollisensa. Mutta se sädekehä, joka oli ympäröinyt Tillyä, oli jo poissa, ja ruotsalaiset sotamiehet odottivat pelottomasti sitä taistelua, jonka kaikki tiesivät pian olevan edessä, ja he katsoivat ylös kuninkaaseen melkein kuin jumalaan. Hänen johdollaan he varmasti uskoivat käyvänsä voittoon ja kunniaan. Ja kuningas itse? Tyynenä, vaikkakin mietteissään, hän tarkasteli rivejään, ojensi, missä oli jotakin vinossa, nyökäytti ystävällisesti päätänsä vanhoille ystävilleen ja antoi sitten käskyn lähtöön, "koska totisesti on jo aika käydä taisteluun", kuten hän kirjoitti Åke Tottille, jonka velvollisuudeksi hän samalla pani tarkoin valvoa linnoituksia merikulmalla. Banérille ja Teuffelille, jotka oli jätetty Werbeniin, lähetettiin käsky rientää kiireimmiten jalkaväen jäljestä. Koko ruotsalainen sotajoukko oli kokoontunut Kosvigin kaupunkiin, länteenpäin Wittenbergistä, Elben pohjoiselle rannalle. Täällä se liitto allekirjoitettiin kuninkaan ja vaaliruhtinaan välillä, ja viimeksimainittua edusti Arnim. Syyskuun 3 p:nä kuningas meni Elben siltaa yli Wittenbergiin. Sotajoukkoon kuului 22,000 miestä. Kuningas kirjoitti langolleen Juhana Kasimirille: "Aamulla 4 päivänä marssimme Dübeniin ja leiriydyimme sen edustalle odottamaan Saksin vaaliruhtinasta, joka marssii Eilenburgista tännepäin."
- 54. Viidennen päivän aamuna saapui saksilainen sotajoukko, johon kuului 11,000 miestä. Kun se oli järjestetty juhlarintamaan, ilmoittautuivat molemmat vaaliruhtinaat Kustaa Aadolfille. He tahtoivat, että kuningas "tahtoisi tulla ottamaan vastaan sotajoukon kunniatervehdyksen." Upseeriensa seuraamana kuningas ratsasti heitä vastaan, ja kun molemminpuoliset tervehdykset oli vaihdettu, seurasi hän heitä saksilaisen sotajoukon luo, jonka hän tarkasti ratsastaen koko joukon ympäri. Väki näytti uljaalta ja oli tervettä ja rotevaa. Se oli melkein kallisarvoisesti puettua, ja sillä oli oivalliset hevoset. Mutta se oli kaikki vastapestattua väkeä eikä sentähden voinut olla niin harjaantunutta kuin oli tarpeen käytäessä keisarillisia veteraaneja vastaan. Saksilaisesta sotajoukosta kuningas ratsasti molempien vaaliruhtinasten kera takaisin ruotsalaiseen leiriin, joka oli asetettu taistelujärjestykseen. Täällä ei näky ollut läheskään niin sorea kuin edellinen. Kauttaaltaan ruotsalaiset näyttivät olevan pienikasvuista ja laihaa väkeä kuluneissa puvuissa. Hevosetkin olivat pieniä ja nälkiintyneitä. Sotamiesten ulkonäkö oli merkillisen vaatimaton, kenenkään päähän ei olisi pälkähtänyt heitä nähdessään, jollei hän olisi sitä muuten tiennyt, että he olivat niittäneet voittoja. Skotlantilainen Monroe sanoo heistä, "että koska ruotsalainen sotajoukko oli maannut yönsä kynnöspellolla, olivat miehet tomuisia ja likaisia, ja puhtaiksi harjatut saksilaiset tekivät heistä pilaa." Kuitenkin tiesivät niin vaaliruhtinaat kuin heidän upseerinsakin mihin tämä köyhästi varustettu sotajoukko kelpasi, ja ulkomuoto ei
- 55. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a vast collection of books, ranging from classic literary works to specialized publications, self-development books, and children's literature. Each book is a new journey of discovery, expanding knowledge and enriching the soul of the reade Our website is not just a platform for buying books, but a bridge connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system, we are committed to providing a quick and convenient shopping experience. Additionally, our special promotions and home delivery services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading. Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and personal growth! ebookultra.com