VoIP Handbook Applications Technologies Reliability and Security 1st Edition Syed A. Ahson

VoIP Handbook Applications Technologies
Reliability and Security 1st Edition Syed A.
Ahson download
https://ebookultra.com/download/voip-handbook-applications-
technologies-reliability-and-security-1st-edition-syed-a-ahson/
Explore and download more ebooks or textbooks
at ebookultra.com

We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookultra.com
for more options!.
Fixed Mobile Convergence Handbook 1st Edition Syed A.
Ahson
https://ebookultra.com/download/fixed-mobile-convergence-handbook-1st-
edition-syed-a-ahson/
Handbook of Research on Modern Systems Analysis and Design
Technologies and Applications Mahbubur Rahman Syed
https://ebookultra.com/download/handbook-of-research-on-modern-
systems-analysis-and-design-technologies-and-applications-mahbubur-
rahman-syed/
Railway Safety Reliability and Security Technologies and
Systems Engineering 1st Edition Francesco Flammini
https://ebookultra.com/download/railway-safety-reliability-and-
security-technologies-and-systems-engineering-1st-edition-francesco-
flammini/
Safety and Reliability Methodology and Applications Tomasz
Nowakowski
https://ebookultra.com/download/safety-and-reliability-methodology-
and-applications-tomasz-nowakowski/

Securing VoIP Keeping Your VoIP Network Safe 1st Edition
Regis J. Jr (Bud) Bates
https://ebookultra.com/download/securing-voip-keeping-your-voip-
network-safe-1st-edition-regis-j-jr-bud-bates/
Intelligent networks recent approaches and applications in
medical systems 1st Edition Syed V. Ahamed
https://ebookultra.com/download/intelligent-networks-recent-
approaches-and-applications-in-medical-systems-1st-edition-syed-v-
ahamed/
Advanced Distillation Technologies Design Control and
Applications 1st Edition Anton A. Kiss
https://ebookultra.com/download/advanced-distillation-technologies-
design-control-and-applications-1st-edition-anton-a-kiss/
Nanomedicine Technologies and applications 1st Edition
Thomas Webster
https://ebookultra.com/download/nanomedicine-technologies-and-
applications-1st-edition-thomas-webster/
Handbook of Research on Technologies and Cultural Heritage
Applications and Environments 1 vol 1st Edition Georgios
Styliaras
https://ebookultra.com/download/handbook-of-research-on-technologies-
and-cultural-heritage-applications-and-environments-1-vol-1st-edition-
georgios-styliaras/

VoIP Handbook Applications Technologies Reliability
and Security 1st Edition Syed A. Ahson Digital Instant
Download
Author(s): Syed A. Ahson, Mohammad Ilyas
ISBN(s): 9781420070200, 1420070207
Edition: 1
File Details: PDF, 15.29 MB
Year: 2008
Language: english

VoIP
HANDBOOK
Applications, Technologies,
Reliability, and Security
70207_C000.indd i
70207_C000.indd i 11/13/2008 5:01:46 PM
11/13/2008 5:01:46 PM

70207_C000.indd ii
70207_C000.indd ii 11/13/2008 5:01:46 PM
11/13/2008 5:01:46 PM

CRC Press is an imprint of the
Taylor & Francis Group, an informa business
Boca Raton London New York
VoIP
HANDBOOK
Applications, Technologies,
Reliability, and Security
Edited by
Syed A. Ahson
Mohammad Ilyas
70207_C000.indd iii
70207_C000.indd iii 11/13/2008 5:01:46 PM
11/13/2008 5:01:46 PM

MATLAB® is a trademark of The MathWorks, Inc. and is used with permission. The MathWorks does not warrant the
accuracy of the text or exercises in this book. This book’s use or discussion of MATLAB® software or related products
does not constitute endorsement or sponsorship by The MathWorks of a particular pedagogical approach or particular
use of the MATLAB® software.
CRC Press
Taylor & Francis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742
© 2009 by Taylor & Francis Group, LLC
CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, an Informa business
No claim to original U.S. Government works
Printed in the United States of America on acid-free paper
10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
International Standard Book Number-13: 978-1-4200-7020-0 (Hardcover)
This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources. Reasonable efforts have been
made to publish reliable data and information, but the author and publisher cannot assume responsibility for the valid-
ity of all materials or the consequences of their use. The authors and publishers have attempted to trace the copyright
holders of all material reproduced in this publication and apologize to copyright holders if permission to publish in this
form has not been obtained. If any copyright material has not been acknowledged please write and let us know so we may
rectify in any future reprint.
Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced, transmitted, or uti-
lized in any form by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter invented, including photocopy-
ing, microfilming, and recording, or in any information storage or retrieval system, without written permission from the
publishers.
For permission to photocopy or use material electronically from this work, please access www.copyright.com (http://
www.copyright.com/) or contact the Copyright Clearance Center, Inc. (CCC), 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923,
978-750-8400. CCC is a not-for-profit organization that provides licenses and registration for a variety of users. For orga-
nizations that have been granted a photocopy license by the CCC, a separate system of payment has been arranged.
Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are used only for
identification and explanation without intent to infringe.
Visit the Taylor & Francis Web site at
http://www.taylorandfrancis.com
and the CRC Press Web site at
http://www.crcpress.com
70207_C000.indd iv
70207_C000.indd iv 11/13/2008 5:01:46 PM
11/13/2008 5:01:46 PM

Contents
Preface .......................................................................................................................................... ix
Editors .......................................................................................................................................... xi
Contributors ............................................................................................................................. xiii
Part I Introduction .................................................................................................................... 1
1. Deploying VoIP in Existing IP Networks ..................................................................... 3
Khaled Salah
2. Multipoint VoIP in Ubiquitous Environments .......................................................... 25
Dongsu Seong, Keonbae Lee, and Minseok Oh
3. VoIP in a Wireless Mobile Network ............................................................................. 51
Qi Bi, Yang Yang, and Qinqing Zhang
4. SIP and VoIP over Wireless Mesh Networks .............................................................. 69
Bo Rong, Yi Qian, and Kejie Lu
Part II Technologies ................................................................................................................ 81
5. Compression Techniques for VoIP Transport over Wireless Interfaces ............... 83
Yang Yang and Xin Wang
6. QoS Monitoring of Voice-over-IP Services ............................................................... 101
Swapna S. Gokhale and Jijun Lu
7. Current and Future VoIP Quality of Service Techniques ...................................... 121
Barry Sweeney and Duminda Wijesekera
8. Measurement and Analysis on the Quality of Skype VoIP ................................... 137
Zhen Ren and Haiming Wang
70207_C000.indd v
70207_C000.indd v 11/13/2008 5:01:46 PM
11/13/2008 5:01:46 PM

vi Contents
9. QoE Assessment and Management of VoIP Services ............................................. 153
Akira Takahashi
10. Delay Performance and Management of VoIP System ........................................... 169
Zhibin Mai, Shengquan Wang, Dong Xuan, and Wei Zhao
11. SIP-Based VoIP Traffic Behavior Profiling and Its Applications ......................... 187
Zhi-Li Zhang, Hun Jeong Kang, Supranamaya Ranjan,
and Antonio Nucci
12. VoIP over WLAN Performance .................................................................................... 207
Ángel Cuevas, Rubén Cuevas, Albert Banchs, Manuel Urueña,
and David Larrabeiti
13. Burst Queue for Voice over Multihop 802.11 Networks ......................................... 223
Xinbing Wang and Hsiao-Hwa Chen
14. Radio Access Network VoIP Optimization and Performance
on 3GPP HSPA/LTE ........................................................................................................ 235
Markku Kuusela, Tao Chen, Petteri Lundén, Haiming Wang,
Tero Henttonen, Jussi Ojala, and Esa Malkamäki
15. Emerging Methods for Voice Transport over MPLS ............................................... 273
Junaid Ahmed Zubairi
Part III Applications ............................................................................................................. 289
16. Implementation of VoIP at the University of Colima ............................................. 291
Pedro García Alcaraz and Raymundo Buenrosto Mariscal
17. Multiparty Video Conferencing over Internet ......................................................... 311
Ahmet Uyar
18. IMS Charging Management in Mobile Telecommunication Networks ............. 327
Sok-Ian Sou
19. Commercial Interoperable VoIP IA Architecture .................................................... 343
Bary Sweeney and Duminda Wijesekera
Part IV Reliability and Security ........................................................................................ 361
20. Security Issues of VoIP .................................................................................................. 363
Miguel Vargas Martin, Patrick C. K. Hung, and Adrienne Brown
21. VoWLAN Security Assessment through CVSS ....................................................... 385
Gianluigi Me and Piero Ruggiero
70207_C000.indd vi
70207_C000.indd vi 11/13/2008 5:01:46 PM
11/13/2008 5:01:46 PM

Contents vii
22. Flash Crowds and Distributed Denial of Service Attacks ..................................... 403
Hemant Sengar
23. Don’t Let the VoIP Service to Become a Nuisance for Its Subscribers ................ 419
Hemant Sengar
Index ......................................................................................................................................... 429
70207_C000.indd vii
70207_C000.indd vii 11/13/2008 5:01:46 PM
11/13/2008 5:01:46 PM

70207_C000.indd viii
70207_C000.indd viii 11/13/2008 5:01:46 PM
11/13/2008 5:01:46 PM

Preface
Voice over Internet Protocol (VoIP) is emerging as an alternative to regular public tele-
phones. IP telephone service providers are moving quickly from low-scale toll bypassing
deployments to large-scale competitive carrier deployments. This is giving enterprise net-
works the opportunity and choice of supporting a less expensive single network solution
rather than multiple separate networks. Voice deployment over packet networks has
experienced tremendous growth over the last four years. The number of worldwide VoIP
customers reached 38 million at the end of 2006 and it is projected that there will be approx-
imately 250 million by the end of 2011. VoIP is a reality nowadays and each day, more and
more individuals use this system to phone around the world. There are many common pro-
grams that make it easy to use VoIP such as Skype, MSN Messenger, VoIPcheap, and so on.
The evolution of the voice service to VoIP from the circuit-switched voice is due to the
proliferation of IP networks that can deliver data bits cost-effectively. VoIP technology has
been attracting more and more attention and interest from the industry. VoIP applications
such as IP telephony systems involve sending voice transmissions as data packets over
private or public IP networks as well as reassembling and decoding at the receiving end.
Broadband-based residential customers are also switching to IP telephony due to its
convenience and cost-effectiveness. The VoIP architecture pushes intelligence towards the
end devices (i.e., PCs, IP phones etc.), giving an opportunity to create many new services
that cannot be envisaged using the traditional telephone system.
Recently, there has been an increasing interest in using cellular networks for real-time
packet-switched services such as VoIP. The reason behind this increased interest in VoIP is
to do with using VoIP in All-IP networks instead of using circuit-switched speech. This
would result in cost savings for operators as the circuit-switched part of the core network
would not be needed anymore. Similar to the wireline networks, voice in wireless mobile
networks started with the circuit-switched networks. Since the first deployment of the
commercial wireless systems, wireless mobile networks have evolved from the first gen-
eration analog networks to the second generation digital networks. Along with the rapid
growth of the wireless voice service, the third generation wireless mobile networks have
been deployed offering more efficient circuit-switched services that utilize many advanced
techniques to more than double the spectral efficiency of the second generation systems.
70207_C000.indd ix
70207_C000.indd ix 11/13/2008 5:01:46 PM
11/13/2008 5:01:46 PM

x Preface
VoIP is an attractive choice for voice transport compared to traditional circuit-switching
technology for many reasons. These reasons include lower equipment cost, integration of
voice and data applications, lower bandwidth requirements, widespread availability of the
IP, and the promise of novel, value-added services. In the future, VoIP services will be
expected to operate seamlessly over a converged network referred to as the Next Generation
Network (NGN), comprising a combination of heterogeneous network infrastructures that
will include packet-switched, circuit-switched, wireless and wireline networks.
The VoIP Handbook provides technical information about all aspects of VoIP. The areas
covered in the handbook range from basic concepts to research grade material including
future directions. The VoIP Handbook captures the current state of VoIP technology and
serves as a source of comprehensive reference material on this subject. The VoIP Handbook
comprises four sections: Introduction, Technologies, Applications, and Reliability and
Security. It has a total of 23 chapters authored by 46 experts from around the world. The
targeted audience for the handbook includes professionals who are designers and/or
planners for VoIP systems, researchers (faculty members and graduate students), and those
who would like to learn about this field.
The handbook is designed to provide the following specific and salient features:
To serve as a single comprehensive source of information and as reference mate-
•
rial on VoIP technology
To deal with the important and timely topic of an emerging technology of today,
•
tomorrow, and beyond
To present accurate, up-to-date information on a broad range of topics related to
•
VoIP technology
To present material authored by the experts in the field
•
To present information in an organized and well-structured manner
•
Although the handbook is not precisely a textbook, it can certainly be used as a textbook
for graduate courses and research-oriented courses that deal with VoIP. Any comments
from the readers will be highly appreciated.
Many people have contributed to this handbook in their own unique ways. The first and
the foremost who deserve an immense amount of appreciation are the highly-talented and
skilled researchers who have contributed the 23 chapters of this handbook. All of them
have been extremely cooperative and professional. It has also been a pleasure to work with
Ms. Nora Konopka, Ms. Jessica Vakili, and Mr. Glenon Butler of CRC Press, and we are
extremely grateful for their support and professionalism. Our families, who have extended
their unconditional love and support throughout this project, also deserve our very special
appreciation.
Syed Ahson
Plantation, Florida
Mohammad Ilyas
Boca Raton, Florida
70207_C000.indd x
70207_C000.indd x 11/13/2008 5:01:46 PM
11/13/2008 5:01:46 PM

Editors
Syed Ahson is a senior staff software engineer with Motorola Inc., Plantation, Florida. He
has made significant contributions in leading roles toward the creation of several advanced
and exciting cellular phones at Motorola. He has extensive experience with wireless data
protocols (TCP/IP, UDP, HTTP, VoIP, SIP, H.323), wireless data applications (internet brows-
ing, multimedia messaging, wireless email, firmware over-the-air update) and cellular
telephony protocols (GSM, CDMA, 3G, UMTS, HSDPA). Prior to joining Motorola, he was
a senior software design engineer with NetSpeak Corporation (now part of Net2Phone),
a pioneer in VoIP telephony software.
He has published more than ten books on emerging technologies such as WiMAX, RFID,
Mobile Broadcasting and IP Multimedia Subsystem. His recent books include IP Multimedia
Subsystem Handbook (2008) and Handbook of Mobile Broadcasting: DVB-H, DMB, ISDB-T and
MediaFLO (2007). He has published several research articles and teaches computer engi-
neering courses as adjunct faculty at Florida Atlantic University, Boca Raton, Florida,
where he introduced a course on Smartphone Technology and Applications. He received
his BSc in Electrical Engineering from Aligarh University, India, in 1995 and his MS in
Computer Engineering in July 1998 at Florida Atlantic University, USA.
Dr. Mohammad Ilyas is associate dean for Research and Industry Relations in the College
of Engineering and Computer Science at Florida Atlantic University, Boca Raton, Florida.
Previously, he served as chair of the Department of Computer Science and Engineering
and interim associate vice-president for Research and Graduate Studies. He received his
PhD from Queen’s University in Kingston, Canada. His doctoral research involved switch-
ing and flow control techniques in computer communication networks. He received his
BSc in Electrical Engineering from the University of Engineering and Technology, Pakistan,
and MS in Electrical and Electronic Engineering at Shiraz University, Iran.
Dr. Ilyas has conducted successful research in various areas including traffic management
and congestion control in broadband/high-speed communication networks, traffic char-
acterization, wireless communication networks, performance modeling, and simulation.
He has published over twenty books on emerging technologies and over 150 research articles.
70207_C000.indd xi
70207_C000.indd xi 11/13/2008 5:01:46 PM
11/13/2008 5:01:46 PM

xii Editors
His recent books include RFID Handbook (2008) and WiMAX Handbook—3 Volume Set (2007).
He has supervised 11 PhD dissertations and more than 37 MS theses to completion. He has
been a consultant to several national and international organizations. Dr. Ilyas is an active
participant in several IEEE Technical committees and activities. Dr. Ilyas is a senior mem-
ber of IEEE and a member of ASEE.
70207_C000.indd xii
70207_C000.indd xii 11/13/2008 5:01:47 PM
11/13/2008 5:01:47 PM

Contributors
Pedro García Alcaraz The Directorate of Telematic Services (DIGESET), University
of Colima, Colima, Mexico
Albert Banchs Department of Telematic Engineering, Carlos III University of Madrid,
Spain
Qi Bi Wireless Technologies, Bell Laboratories, Murray Hill, New Jersey
Adrienne Brown Faculty of Business and Information Technology, University of
Ontario Institute of Technology, Oshawa, Ontario, Canada
Hsiao-Hwa Chen Department of Engineering Science, National Cheng Kung
University, Tainan City, Taiwan, Republic of China
Tao Chen Devices R&D, Nokia, Oulu, Finland
Ángel Cuevas Department of Telematic Engineering, Carlos III University of Madrid,
Spain
Rubén Cuevas Department of Telematic Engineering, Carlos III University of Madrid,
Spain
Swapna S. Gokhale Department of Computer Science and Engineering, University of
Connecticut, Storrs, Connecticut
Tero Henttonen Devices R&D, Nokia, Helsinki, Finland
Patrick C. K. Hung Faculty of Business and Information Technology, University of
Ontario Institute of Technology, Oshawa, Ontario, Canada
Hun Jeong Kang Department of Computer Science and Engineering, University of
Minnesota, Minneapolis, Minnesota
Markku Kuusela Devices R&D, Nokia, Helsinki, Finland
David Larrabeiti Department of Telematic Engineering, Carlos III University of
Madrid, Spain
70207_C000.indd xiii
70207_C000.indd xiii 11/13/2008 5:01:47 PM
11/13/2008 5:01:47 PM

xiv Contributors
Keonbae Lee Department of Electronic Engineering, Kyonggi University, Suwon-shi,
Gyeonggi-do, Republic of Korea
Jijun Lu Department of Computer Science and Engineering, University of Connecticut,
Storrs, Connecticut
Kejie Lu Department of Electrical and Computer Engineering, University of Puerto
Rico at Mayagüez, Mayagüez, Puerto Rico
Petteri Lundén Research Center, Nokia, Helsinki, Finland
Zhibin Mai Department of Computer Science, Texas A&M University, Texas
Esa Malkamäki Devices R&D, Nokia, Helsinki, Finland
Raymundo Buenrostro Mariscal The Directorate of Telematic Services (DIGESET),
University of Colima, Colima, Mexico
Gianluigi Me Department of Information Systems and Production, University of Tor
Vergata, Rome, Italy
Antonio Nucci Narus Inc., Mountain View, California
Minseok Oh Department of Electronic Engineering, Kyonggi University, Suwon-shi,
Yi Qian Advanced Network Technologies Division, National Institute of Standards and
Technology, Gaithersburg, Maryland
Jussi Ojala Devices R&D, Nokia, Helsinki, Finland
Supranamaya Ranjan Narus Inc., Mountain View, California
Zhen Ren Department of Computer Science, College of William and Mary
Williamsburg, Virginia
Bo Rong Department of Research, International Institute of Telecommunications,
Montreal, Quebec, Canada
Piero Ruggiero IT Consultant, Accenture Ltd., Rome, Italy
Khaled Salah Department of Information and Computer Science, King Fahd University
of Petroleum and Minerals, Dhahran, Saudi Arabia
Hemant Sengar Voice and Data Security (VoDaSec) Solutions, Fairfax, Virginia
Dongsu Seong Department of Electronic Engineering, Kyonggi University, Suwon-shi,
Sok-Ian Sou Department of Electrical Engineering, National Cheng Kung University,
Tainan, Taiwan, Republic of China
Barry Sweeney Computer Science Corporation, Falls Church, Virginia
Akira Takahashi NTT Service Integration Laboratories, NTT, Musashino, Tokyo, Japan
Manuel Urueña Department of Telematic Engineering, Carlos III University of Madrid,
Spain
Ahmet Uyar Department of Computer Engineering, Mersin University, Ciftlikkoy,
Mersin, Turkey
70207_C000.indd xiv
70207_C000.indd xiv 11/13/2008 5:01:47 PM
11/13/2008 5:01:47 PM

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

sanattomaksi lyötynä jää hän siihen tuijottamaan…
Ja niin hiljattain vielä se tapahtui. Kaksi kuukautta takaperin
ainoastaan. Juuri silloin, jolloin hänen sielunsa oli mitä pirullisimpaan
vastaan-ottoon valmistunut… Mutta Jumalan tuli olikin iskenyt
häneen itseensä, ja kaikki oli käynyt vastoin arvioimisia…
Kuva ei hellitä…
Mirdja makaa sairaana, hyvin sairaana. Pää polttaa kuivaa,
pistävää kuumetta ja aivot kehräävät kuuluvasti… Mutta Anna täti
istuu vuoteen ääressä yötä ja päivää, yötä ja päivää… Hän kohentaa
tyynyä ja muuttaa kääreitä… Aina kun Mirdja avaa silmänsä,
kohtaavat ne vanhan naisen sydänhellän katseen ja hänen alati
ahkerat sormensa vanhanaikuisessa virkkauksessa…
Mutta Mirdja on vaarallisesti sairas. Sinkoaa silloin tällöin hänen
itsensäkin ymmärrettäviin kuoleman ajatus. Hän värisee siitä, mutta
hänellä ei ole enää voimaa tahtoa elämää… Mutta Anna täti on nyt
voimakkaampi Mirdjaa, hän tahtoo parantaa ja Mirdja paranee…
Mutta mitä enemmän fyysillinen sairaus hellittää, sitä
huutavammaksi käy sielun salainen suuri tuska. Sillä nyt ymmärtää
jo Mirdja, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Hänen tähtensä
uhraudutaan, antaudutaan tartunnan vaaraan, kärsitään ja
kalvetaan. Eikä edes sydämien salatuimmissa sopukoissa asu
valitusta tai nurkumista… Nyt ymmärtää Mirdja, että tyhmä Anna
rouva on laupeudensisarista täydellisin… ja että hän tällä hetkellä on
hänen palveluksessaan.
Ja se koskee Mirdjaan. Hän tahtoisi kiittää, hänen asiansa olisi
kiittää, mutta hän ei voi. Kitaan kuivuu kiinni itsepintainen kieli.

Kuitenkin sattuu välistä, että tuska yltyy yliluonnolliseksi ja Mirdja ei
jaksa enää hillitä itseään. Silloin saattaa hän äkkiä kapsahtaa kiinni
vanhan rouvan käteen, kuumehoureisen tavoin kuiskuttaen: rakas
täti, älkää välittäkö minusta, älkää kalvetko minun tähteni, se on
liikaa, liikaa, liikaa!… Ja hänen ylijännityksensä raukeaa rajuun
itkuun…
Mutta silloin vasta tädin huolenpito tuhatkertaiseksi käykin. Hänen
rakkauden-osoituksillaan ei ole enää mitään määrää. Ja kerta
toisensa jälkeen vakuuttaa hän, että Mirdja on hänelle niin rakas,
rakas…
Ja Mirdja näkee, että hän puhuu totta.
Raskaana ja raukeana painuu hänen päänsä jälleen tyynylle. Ei
mitään tule muuttumaan koskaan…
Olkapäissä ja rinnassa nytkähtelee vielä tukahdettu nyyhkytys,
mutta Mirdja painaa sen alas ja puristaa silmänsä kiinni. Hän on
nukkuvinaan. Teeskentelyn tie oli ainoa perille vievä! Sillä on nytkin
tarkoitettu vaikutuksensa. Anna täti hiipii varpaillaan ulos
huoneesta…
Ah, miten hyvää teki silloin kiusaantuneille hermoille yksinäisyys!
Ja hyvää teki päästää ajatusten kirvelevät kipunat purkautumaan,
hyvää teki tuntea naamioiden painon poissaoloa…
Sillä ainoastaan Mirdjan naamiaispuvun tunsi Anna täti, ei itse
Mirdjaa. Hänen naamiaispukuaan hän rakasti, ei itse Mirdjaa. Itse
Mirdjaa ei ollut hän vielä koskaan nähnyt, sitä Mirdjaa, joka oli
hänen verivihollisensa.

Miksei ollut Mirdjalla oikeutta eikä sydäntä ilmaista omaa
totuuttaan! Niin, miksei? Hänen sielunsa olisi sen kuitenkin
parkaissut kuin kuoleva peto, kauheasti, tuskallisesti… milloin
tahansa.
Vieraan maaperän kasvattama myrkyllinen kukka hän oli,
hajoamistilaan asti sairas, parantumattomasti ja auttamattomasti.
Sairas sillä lailla, että hän vain ärtyi ja paheni jokaisesta hyväilystä ja
hymystä sairaanhoitajattaren huulilla. Sairas sillä lailla…
Mutta siitä ei Anna tädillä ollut aavistustakaan. Onnellinen asia
sentään tuo tietämättömyys! Muutamille aivan elinehto tietenkin!
Mutta Mirdjaa tämä raivostutti. Miksi ei niillä ihmisillä, joita kehdosta
asti oli neuvottu varomaan susia lammasten vaatteissa, miksi ei
heillä ollut silmää nähdä turkkia syvemmälle, miksi ei heillä ollut edes
heimovaiston varmaa tuntoa itsessään? Ei mitään muuta kuin
typeryyttä!
Kuinka ei Anna täti nähnyt, että se oli nytkin etupäässä Mirdjan
sielu, joka kärsi, joka kiemurteli aivan kuolintuskissaan, joka voihki ja
parahteli ja vapisi vaitiolonsa suuresta painosta! Ei, ei ikinä katsottu
Anna tädin harmailla lapsensilmillä sellaisen ihmisen sieluun, jossa
paloi itse helvetti. Taivasta varten olivat lapsen silmät! "Ja ellette tule
kuin lapset, ette ikinä tule taivaan valtakuntaan." Niinhän se heidän
oppinsa kuului. Tosi kenties, mutta alhainen ja tyhmä oppi sittenkin!
Ja kuitenkin kulki hän täällä itse, hän, Mirdja, suuri herjaaja ja
kapinoitsija, kuin nöyrä opetuslapsi ainakin ja edisti taivaan
valtakunnan lähestymistä maan päällä. Ja valhetteli ja halveksi
itseään, mutta valhetteli uudestaan, voidakseen vain jättää tämän
suuren, hyvän Anna lapsen Jumalan valtakunnan portista

pahentumattomana sisälle. Ei, totisesti hän ei silloin omaa
autuuttaan ainakaan hakenut…
Mikä altruisti sinä olet, sinä paha, itsekäs Mirdja!
Miten tyhmä sinä olet, kun et löydä parempaa ratkaisua, sinä
viisas, itsekylläinen Mirdja!
Miten heikko sinä olet, kun sinut kärpänen kaataa, sinä voimakas,
ihmisiä hallitseva Mirdja!
Kummallisia ajatuksia!
Mirjda naurahtaa.
Helvetit nauravat myös…
Uskoako vielä kohtaloon ja tarkoituksenmukaisuuteen? Tai
itseensä?
Mitä teki uskolla se, joka oli sidottu? Mutta kuka, kuka sitoi?…
Vain arvoituksia, ainaisia arvoituksia…
Kuinka yö on pitkä kuin ijäisyys ja raskas kuin maailman kaikkeus
sille, joka ajatuksissa valvoo…
Eikä ratkaisua millekään…

IV
Syksy on todellakin tullut, se suuri värihekumoitsija syksy…
Siellä täällä puiden latvoissa loimottaa jo lakastuksen
punakeltainen poltto ja yli koko karun rannikkokankaan on levinnyt
kanervien kalpea, sinipunerva valaistus.
Mutta Söderbergin huvilan ikkunoihin näkyy korkea törmä, joka
auringonvalossa paistaa aivan verenpunaiselta. Mustikan lehdet
kuultavat sieltä kuin tuhannet heleiksi levitetyt perhossiivet, jotka
joka hetki ovat valmiina lehahtamaan lentoon…
Mirdja lähtee taas tavanmukaiselle yksinkävelylleen metsään.
"Minä menen puhelemaan hengille", naurahtaa hän Runarille
lähtiessään. Niin on hän tehnyt joka päivä, koko kesän…
Sillä Mirdjalla on vielä jälellä kaikki lapsuuden vanhat
näyttelijätaipumukset. Yhä vielä huvittaa häntä leikkiä oman itsensä
kera, pukeutua oman sielunsa hulluksi morsiameksi, yhä vielä… Sillä
hän tietää olevansa niin kaunis, tietää liikkeittensä olevan kuin
musiikkia jokaisen kuolevaisen silmille… Ah, miten suuresti nauttii
hän itsestään yksin autiossa metsässä — ja miten hyvällä

omallatunnolla… Hänhän on saanut aikaan sentään niin paljon
pahaa…
Määrättä maleksii Mirdja syksyisessä metsässä. Kostea sammal
työntää hänen sieraimiinsa viileää, hullupäistä tuoksuaan ja korpi
kohisee…
Mirjda huhuilee itselleen… Ja suloisesti hivelee hänen korviaan
hänen oman äänensä kiiriskelevä kaiku kaukana taivaan rannalla…
Mutta äkkiä vastataan hänelle vieraalla äänellä.
Mirdja säpsähtää ja pysähtyy. Miehen ääni, rikkonainen ja
lepertävä…
Suuttumuksen puna ajautuu Mirdjan poskille. Kuka raakalainen
häntä uskalsikaan lähennellä?
Mutta samassa tuleekin vastaus itse: keski-ikäinen mies reppu
selässä ja loistavan kirjavat sukat jalassa.
Hänellä on hullunsekainen ilme harmaissa, jokapuolelle vilkkuvissa
silmissään, ja suuret teerenpilkut paistavat kuin iloiset napit hänen
kiiltävällä naamallaan.
Omituinen otus, ajattelee Mirdja.
— He, päivää, ha-ha-haa-ts, panee vastaantulija päästäen
nauraessaan kummallisia, pehmeitä hammas-ääniä.
— Hyvää päivää, vastaa Mirdja, tahtomattaankin myös
naurahtaen.

— Kaunis olet etkä ole ylpeäkään, sanoo taas vieras mies
raapaisten jalallaan ja tehden samalla mitä hullunkurisimpia
kumarruksia. — Minä olen entinen herra, mutta kukas sinä olet?
Mirdja huomaa nyt selvästi olevansa tekemisissä puolihassakan
kanssa, mutta seikkailu alkaa häntä huvittaa, ja hän vastaa samaan
äänilajiin:
— Mirdjaksihan minua kutsutaan… Mutta mistäs sinä olet kotoisin?
— Minun kotini on siellä, missä olen yötä, fröken, vastaa kulkuri,
yhä säestäen sanojaan naurettavilla eleillä…
— Kukas sinä sitten olet?
— Mamman poika vaan, ha-ha-haa-ts.
— Eikös sinulla olekaan omaa nimeä tai isän nimeä?
— Isän nimeä, ha-ha-haa-ts! Isä vaan yöllä kerran tuli minun
mammani viereen ja yöllä se meni, ja aamulla talutti mamma minut
maantielle, ja sillä tiellä minä olen, tjaah, selitti mamman poika
melkein juhlallisesti. Mutta hänen silmänsä nauroivat mitä
herttaisinta iloa ja ruma suu vääntyi hyväntahtoisesti…
— Ja siitä asti sinä vain kierrät maailmaa?…
— Tjaah, ja oikein sitä maailmanrantaa. Oletkos kuullut siitä
puhuttavan, fröken? Se on sellainen paikka, jossa tuollaiset
kaulahelkyttimet pahasti mustuu ja jossa paljon varastetaan…
Oletkohan sinä koskaan vielä nähnyt varasta? — Mutta ah fröken,
päästäänkös myö tästä kaupan alkuun, kaupan alkuun, minulla on
nuppineulaa, hiusneulaa, parsinneulaa, kaikenlaista neulaa…

Mirdjaa alkaa tuo hassu kulkija huvittaa yhä enemmän ja
enemmän. Tuollaiseksi lyö elämä aina ihmisen, sen, joka sen
helmoihin tinkimättä heittäytyy. Vie kaiken, jättää soimaan vain
yhden ajatuksen, yhden päähänpiston, kuten hänen isälleenkin…
Mutta onko maailmassa koskaan ollut suurempia viisauksia kuin ne,
jotka hullujen päistä ovat ulos pusertuneet…?
— Tule minun kotiini täksi yöksi. Ei taida maailmanranta lämmintä
antaa…
— Ah fröken, antaa lämmintä, ku antaa kylmääkin… Vapaa valta
lämmitellä ja palella…
Minun unelmani, minun unelmani! huokaa raskaasti Mirdjan
rinnassa…
Ja Mirdja kulettaa mielipuolen "mamman pojan" kotiinsa…
— Tämä on eräs minun kaukainen sukulaiseni maailmalta, sanoo
hän
Runarille.
— Merkillisiä päähänpistoja, murahtaa Runar, joka on pahalla
tuulella…
— Meillä tuntuu kummallakin olevan sama vika, naurahtaa
pilkallisesti Mirdja. Me emme pidä toistemme sukulaisista. Tämä on
kuitenkin sangen mukava vieras. Hänelle ei tarvitse kääntää
turkkiaan nurin, ei teeskennellä, ei valehdella rahtustakaan. Hän on
jo nähnyt tämän maailman totuuden. Katsonut siihen niin, että
hänen sielunsa on särkynyt… Hän on hullu…
— Hullut ovat aina epämukavia…

— Sinä puhut nähtävästi kokemuksesta, viisas ystäväparka. Mutta
minulle, joka itse olen hullu, minulle ei ole taivaan kannen alla muuta
epämukavaa kuin se valhe ja pakko, jota tämän maailman viisaat
edustavat. Jospa olisit sinäkin noin suvuton ja vapaa ja hullu kuin
tuo maailman kiertäjä, niin olisin minä onnellinen…
Runar ei vastaa enää… "Mamman poika" jää heille yöksi.
Mutta koko sinä yönä ei Runar saa unta. Häntä kalvavat
levottomat ajatukset ja viha, ja sitten vielä jokin, jota hän ei kehtaa
edes itselleen tunnustaa — mustasukkaisuus.

V
Viimeistä päivää maalla.
Keltaiset lehdet putoilevat lakkaamatta, ja Mirdja ja Runar istuvat
ikkunan ääressä katsellen tätä kuihtumuksen suurta sadetta
ympärillään. Takkavalkea loimottaa epätasaisesti. Puolivalmiit
matkakorit viruvat lattialla niin avuttoman ja surullisen näköisinä.
Kaikkialla on vastassa hävitys…
Mutta Mirdja ja Runar vaikenevat; ja heillä on yhteinen ajatus,
josta he vaikenevat…
Kumpikin muistavat he viimeistä tuskan talvea kaupungissa. Ja
kuin salaista pelkoa ja odotusta on heidän sanattomuutensa —
uuden talven kynnyksellä. Taasko se oli edessä, se sama?
He katsahtavat molemmat vaistomaisesti toisiinsa yht'aikaa…
— Tahtoisitko jotakin nyt? Mirdja äkisti kysyy.
— Enpä tiedä. Miksi sitä kysyt?
— Minä vain soisin, että sinun olisi hyvä edes joskus, jonkun
ainoisen kerran hyvä minun kanssani. Sano minulle suoraan, onko

sinulla nyt hyvä olla?
— Ei… onko sinulla?
— Ei…
He vaikenevat taas. Pimenee. Lehdet putoavat yhä…
Sitten Runar hiljaa ja surullisesti:
— Sano minulle, Mirdja, milloin sinulla viimeksi oli hyvä olla?
— Tuo käsite on minulle kuin vieras. Ei milloinkaan ole minulla
ollut hyvä olla…
— Mutta paras olla milloin?
— Älä kysy. Kukapa kykenisi elämän varjoja ja valoja vaaitsemaan!
Minun on aina hyvä ja aina paha yht'aikaa… Aina on ollut niin…
Muunlaista en muista… Mutta milloin lienee itselläsi viimeksi ollut
hyvä…? Se mahtoi olla silloin… ennenkuin minä tulin.
— Ei ole minullakaan koskaan ollut hyvä olla… Paras sinun
aikanasi sittenkin, Mirdja… Toista on sinun… Sinä odotit parempaa ja
petyit, ja synkkyys ympärilläsi on vain syventynyt…
— Tiedätkö, kuka pettyy? Ei se, joka kuvittelee, vaan se, joka
uskoo. Minä en ikinäni ole osannut uskoa mihinkään, mutta kaikki
elämän mahdollisuudet olen mielikuvituksessani jo edeltäpäin elänyt.
Pettymykseni on siksi aina ollut keveä, tämäkin… mutta kuvitteluni
tuska on ollut hirvittävä… Väkivaltaa tein itselleni sinä hetkenä,
jolloin tulin luoksesi, sillä minä aavistin jo silloin tämän kaiken, ja

järkeni huusi minulle: sinä hullu! Ja tunteeni huusi samaa… Mutta
tätä en ole sinulle koskaan sanonut…
— Ja luuletko, että minun omatuntoni oli rauhallinen, ottaissani
sinut vastaan. Minun järkeni huusi minulle sanoja paljon pahempia
vielä kuin sinun. Mutta minä en tahtonut silloin kuulla mitään, joka
käski minua pois sinusta. Sillä sinä olit niin ihana ja niin liian lähellä
jo… Minun rakkauteni oli heikkoa ja itsekästä. Minä vaikenin ja
annoin sinun tulla…
— Antaisitko nyt minun mennä pois?
— Itsesi tähden jos menet. Minun rakkauteni on nyt kasvanut eron
kestäväksikin…
— Niin nyt, kun yhdessä-olon tuska on sietämättömäksi yltynyt…
Sitä kutsutaan pettymykseksi… Tietysti se nyt kestäisi eron.
— Sinä et usko, että minä sinua rakastan. Usko se, usko se!…
— Mahdotonta… Minä olen sinun elämäsi tyhjiinpuserrus ja tuska.
Mutta minä en tahdo sinulle pahaa, ystäväni. Minä lähden, unohda
minut, niinkuin ei minua olisi ollutkaan…
— Ijankaikkisesti elät sinä minun sielussani, Mirdja, en ikinä voi
minä sinua unhottaa…
— Tuottamani tuska on sinuun siis ijankaikkiset arpensa iskenyt…?
— Sinä puhut yhä vielä niinkuin sille, joka ei sinua rakasta.
Iskujasikin olen rakastanut, Mirdja. Minun rakkauteni sinuun se on,
joka on ijankaikkinen…

— Silloin olet sinä yli-inhimillinen. Milloin on ihminen ikinä vielä
omaa onnettomuuttaan rakastanut? Sillä nyt ne ovat tulleet…
— Mitkä?
— Särkeymykset.
— Muistatko, mitä kerran niistä sanoit?
— Tulkoot särkeymykset… se oli kokemattoman ylimielisyyttä.
— Niin, kohtalo tulee kutsumattakin.
— Sinä olet viisaampi minua. Sillä me olemme sittenkin toistemme
kohtalot. Me emme voi enää välttää toisiamme. Se on nyt liian
myöhäistä jo. Minä en voi mennä pois sinun luotasi enää, Runar,
vaikka minun pitäisi, minä en voi… Ja minä rakastaisin sinua, ellet
sinä olisi minun kohtaloni. Voitko käsittää, ettei ihminen kohtaloaan
rakasta?
— Sitä ei jaksa voittaa, eikä se tule ikinä vastaan ystävänä…
— Miksi ei voi kohtaloaan voittaa? ja miksi se ei voisi olla ystävä?
— Siksi että kohtalo ei ole muuta kuin itseään vastaan taisteleva
ihminen…
— Se on totta… Siinä se juuri onkin kaikki, kaikki, koko
arvoituksen selitys. Mistä sait tuon ajatuksen, Runar?
— Ainoastaan siten voin selittää sen, ett'emme jo ole eronneet
tuhansia kertoja, että yhä vielä olemme yhdessä, vaikkakin yhdessä-
olomme on ainainen, hivuttava sielujen kidutus. Me taistelemme

toistemme kautta itseämme vastaan. Sen mikä meissä itsessämme
on vihollista ja turmiollista, kaiken sen löydämme myös toisistamme.
— Sinä puhut kummallisia asioita tänä iltana, Runar. Sinä annat
uuden ja oudon valaistuksen kaikelle… Kohtalossaan tulee ihminen
itseään vastaan… Itserakkaus vetää häntä siis kohtaloaan kohti…
— Ihminen etsii siksi, kunnes löytää eniten itsensä näköisen. Ja
hän luulee löytäneensä tasapainon, mutta silloin vasta alkaakin
taistelu…
— Niin, ensin luulin minäkin sinua itseni näköiseksi, mutta sitten
kun se taistelu alkoi, luulin erehtyneeni. Mutta niin kai se kuitenkin
on, että me olemme liiaksi samanlaisia molemmat. Liiaksi tunteissa
väräjäviä, liiaksi ajatuksissa potevia ihmisiä. Menimme me minne
tahansa, teemme me aina tuskaksi elämämme. Nyt ymmärrän
tämän ajatuksen valossa kaikki, ja tuntuu kuin olisin aina
ymmärtänyt. Sentähden juuri saatan minä välistä vihata sinua
kaksinkertaisella vihalla, inhota sinua, kyllästyä sinuun, niinkuin
ainaiseen yhtäläisyyteen ilman vaihtelua, niinkuin vain voi kyllästyä
oman itsensä loppumattomaan perspektiiviin. Ja sentään me
vaadimme toisiltamme uusia vaikuttimia, uusia elämän-arvoja ja
kiihottimia. Ja kun emme saa niitä, kylmenemme me ylpeään ivaan,
kuten tyhjää ja typerää katsellessa. Sillä me luulemme toisiamme
omaksi peiliksemme ja halveksimme toisiamme epäitsenäisyydestä ja
matkimisesta. Ja odotamme koko ajan jotakin aivan uutta ja
itsestämme eroavaista. Ikäänkuin se voisi olla edes mahdollista
meille, jotka ymmärrämme ainoastaan itsemme ja toisemme oman
yksilöllisyytemme valaistuksessa. Sillä koko elämämme on ollut vain
ainaista oman minuuden potensseihin korotusta, ainakin minun. Ja
niin tulee olemaan vastedeskin. Siitä ei pääse. Me vihaamme

itseämme, mutta rakastamme vielä enemmän kuin vihaamme. Siksi
emme myöskään voi jättää toisiamme. Jos eroaisimmekin, olisi
itserakkautemme siksi suuri, että se ajaisi meidät takaisin toistemme
luo, oman kuvamme eteen. Mutta kun pysymme yhdessä, kasvaa
vihamme usein suuremmaksi kuin rakkaus, ja vihan jälkeen tulee
tyyneksi jäätävä halveksinta ja se on vielä suurempi kuin konsanaan
viha. Tai jos me jaksamme olla rauhallisina ja katsella hetken
kauniisti toisiamme, saattaa tapahtua, että hellymme hiljaisiksi ja
lemmenlämpöisiksi, mutta vain siksi että meillä on silloin niin rajaton
sääli rääkättyä itseämme kohtaan, sääli, joka vähäksi aikaa voittaa
vihan ja halveksinnan. Mutta minulle sopii viha sittenkin paremmin
kuin sääli, sillä minä olen ylpeä. Minä tahdon alati uskoa itseni
kohtaloni tekijäksi, ja kun huomaan, että minun omassa
ristiriitaisessa kokoonpanossani piilee oma näkymätön viholliseni,
niin olen usein menehtyä sisällisen saamattomuuden ja
avuttomuuden ylpeään raivoon, jollaista vain voi tuntea se, joka on
liian voimakas totellakseen ketään, liiaksi heikko ollakseen jumala…
Mirdja vaikenee. Hetkisen perästä hän jatkaa:
— Sinä olet vienyt minut ihmeellisiin ajatuksiin, Runar. Minä olen
aina tuntenut, ett'emme enää voi erota vaikka kuolema tulisi,
käsittämättä miksi. Nyt minä tiedän sen. Se on usko omaan
kohtalokkaaseen onnettomuus-yhdistykseemme, joka liittää meidät.
Se on se — eikä mikään muu, ei rakkaus, ei intohimo, ei
sukupuolihekuma, ei edes ystävyys, joka rajattomasti jaksaisi
uhrautua — ei mikään muu kuin kohtalokas luonnon-voima… Näin on
ainakin minun laitani… Miten lie sinun? Sinä olet sittenkin erilainen.
Sinä tunnut välistä kuin täydelliseltä ja silloin minä melkein pelkään
sinua, silloin minun melkein täytyy uskoa siihen uskomattomaan,
että sinä sittenkin rakastat minua, Runar…

— Minä rakastan sinua…
— Minun, armas ystävä raukkani, minun poloinen armaani, miten
hirveästi minä olen raiskannut meidän elämämme, meidän ainoan
elämämme, joka minun tähteni hupenee hulluudeksi.
— Ja minun käsissäni on sinun elämäsi tuhoutunut. Minä olen
tuomittu mies…
— Sinulla on ollut lempeimmät kädet maailmassa…
— Mutta pahojen voimien palveluksessa.
— Minä olen itse ollut se paha voima…
— Älä sano, älä sano…!
Mirdja vaikenee. Hiilet hehkuvat. Ulkona kohisee tuuli.
— Ja siksi minun asiani olisi lähteä pois sinun luotasi, jatkaa
Mirdja hiljaa.
— Niin, sinun pitäisi saada vapautua minusta. Minä olen sinulle
kahle.
— Mutta vaikka minä menisin maailman ääriin, et sinä voisi lakata
elämästä minun sielussani, et, et…
Kohtalo on tullut, näes… Entä sitten! Me ymmärrämme toisemme.
Olemme lisänneet oman itsemme yltäkylläisyyttä kaksinkertaisella
panoksella. Meidän on kestettävä toisemme. Eikö totta? Ja niin totta
kuin minä itseäni rakastan, rakastan minä sinua. Samoin, käsitätkö,
kiduttaen, ivaten, ruoskien ja vihaten minä rakastan. Minun armaani,
minun armaani…

— Me kulutamme toisemme loppuun… sinulla pitäisi olla kauniimpi
loppu, Mirdja, Mirdja!
— Minä tahdon sammua sinun kerallasi, Runar. Minulla ei tule
olemaan enää mitään sinua kauniimpaa tässä maailmassa. Sinulla on
se, jota ei ole kenelläkään muulla: rakkaus minuun, minuun…
— Uskotko vihdoinkin…?
— Olen aina uskonut. Minun on täytynyt, vastoin tahtoani… Ja se
tuntuu niin hyvälle… Kuule kuinka syksy tulee… Tuulen kohinassa…
Kaikki katoaa, paitsi sinun rakkautesi, Runar… Anna minun levätä
sylissäsi, näin. — Nyt on hyvä. Minä suljen silmät, kuulen vain sinun
sydämesi sykinnän ja unohdan kaiken muun. Minä olen onnellinen
nyt, Runar…
Hiilet mustuvat vähitellen.
Mutta noiden kahden sydämessä palaa jälleen suurena ja ehjänä
rakkaus.
Ja sinä hetkenä he eivät taaskaan pelkää talvea. Vaikka syksy
kohisee raskaasti ja kaameasti ulkona. Vaikka hävitys sataa yhä…

VI
He olivat nyt kaupungissa, ja kummallakin tavallista enemmän
tahtoa ja uljuutta aivoissaan.
Sillä koska he eivät kerran voineet heittää luotaan yhteistä
elämäänsä, täytyi heidän ainakin päästä sen herroiksi… Täytyi…
Jostakinhan ihmisen oli taisteltava…
Ja Mirdjalla oli päässään ylen monta tehokasta tasapainolakia, ylen
monta viileää ja viisasta ajatusta — kaikkien ristiriitojen varalle.
Selväpäisesti ja kylmästi oli hän itselleen selvitellyt nykyisen
asemansa.
Hän oli naimisissa. No niin. Se ei ollut mikään erikoinen onni.
Mutta sen ei myöskään tarvinnut olla mikään erikoinen onnettomuus.
Ja jos hän todellakin heittäytyi riippuvaiseksi tuollaisesta
mitättömästä arkitapahtumasta, jollaisia tässä elämässä sattui vähän
jokaisen osalle, oli se ainoastaan hänen oma syynsä.
Arkitapahtumien yläpuolitse täytyi hänen voida elämänsä elää.
Sitäpaitsi olihan hän aina tietänyt sen seikan, että lopultakin oli
yhdentekevää, kenen kanssa oli naimisissa. Avioliitolla oli aina omat
ominaiset, ikävät tunnusmerkkinsä, mutta näitä ikäviä puolia ei

tarvinnut välttämättä ulottaa itseensä. Miten olikaan Ranskassa?
Vuosittain solmitaan siellä tuhansittain avioliittoja, ilman että
pienintäkään personallista mielitekoa on mukana pelissä, ja ani
harvoin ovat avioliitot siellä onnettomia. Miksi ne olisivatkaan sitä?
Muodollisuus muodollisuutta vastaan; pienellä seurustelutaidolla
ratkaistaan koko pulma. Aamulla pieni ystävällinen tervehdys
ruokapöydässä: "bonjour ma chère", — "bonjour mon ami",
kohtelias suutelo kädelle, kaunis hymyily vastaukseksi, ja kaikki on
kuin olla pitääkin. Sillä ne ihmiset osaavat ottaa asiat oikealta
kannalta. Avioliitto, yksi yhteiskunnan monista ontoista
pakkomuodoista! Ainoastaan hullut koettavat niin karkeissa
puitteissa toteuttaa sisällön täydellisyyttä ja ihannettaan. Hullu oli
ollut Mirdjakin. Naurettava ja turmiollinen tuossa pohjoismaisessa
raskaan vakavassa elämän-katselmuksessa, joka ei tahdo tunnustaa
mitään muotoa ilman sisältöä eikä kuitenkaan uskalla luoda sisällölle
muuta muotoa kuin sen sääntöjenmukaisen ja ammoin hyväksytyn.
Tusinaihmisen täydellisyyskaipuussa oli hän elänyt, antaen kuten
tämä pettymysten ja katkeruuden sitten runsaasti tulvia lähimmän
lähimmäisensä ylitse. Tahdittomuudessa oli hän elänyt. Ollut pieni ja
ilkeä, ja uskonut olevansa orja…
Miten mielettömiä uskoja, ikäänkun ihminen ei olisi orja tai vapaa
ainoastaan sikäli, mikäli hän itse itsensä orjuuttaa tai vapaana pitää.
Tästä lähin oli hän oleva vapaa. Niinkuin ei maailmassa olisikaan
olosuhteita tai avioliittoja tai asianhaaroja tai muita ihmisiä,
ainoastaan hän yksin. Itseään oli hänen ainoastaan toteutettava, ei
mitään muuta. Silloin olisi hän vapaa. Ja ne muut saisivat riemuita
hänestä tai kärsiä, rakastaa tai vihata. Mitä se kuului häneen! Ei
koskaan heltyisi hän enää suojelemaan pehmeitä sydämiä oman
itsensä hinnalla, niinkuin oli joskus tehnyt. Ne, jotka eivät kestäneet

häntä, saattoivat siirtyä syrjään tai sortua. Sitäpaitsi olihan elämä
epämieluisten ihmisten asumassa maailmassa kärsimys, josta ei
kukaan päässyt vapaaksi.
Mutta maailmassa eli myös toisenlaisia ihmisiä, sellaisia, joiden
kera elämä oli iloinen ja kauniskin. Sen asian oli Mirdja melkein
unohtanut. Niin kauan oli hän elänyt hautautuneena heidän sisäiseen
kaksinsuhteeseensa. Käännellyt ja väännellyt sitä kaikilta
mahdollisilta puolilta. Itse Jumala ei olisi sellaisesta kiirastulesta ehjin
nahoin pelastunut.
Hän hullu, joka niin kauan oli kehrännyt itsestään ja itsensä
ympärille yksinäisen kuvittelunsa teräviä lankoja! Se ei ikinä voinut
olla terveellistä.
Mutta nyt menisi hän jälleen maailmaan ihmisten luo kuten
ennenkin.
Molemmat omille tahoilleen he menisivät, mies ja vaimo. Ja he
palaisivat toistensa luo rikkaampina kuin ennen, sielut tulvillaan
vieraitten ilmapiirien salaisia, ärsyttäviä tuoksuja ja outoja,
värisyttäviä tunnelmia… Koko uutuuden viehätyksen aisti-armaus
olisi sellaisessa kohtauksessa…
Heidän tähän-astinen menettelytapansa oli ollut peräti väärä.
Hentomielistä, alituista toistensa tavailemista oli se ollut. Varsin
kyllästyttävää ulkoa-opettelemista…
Onnettomista onnettomin sellainen taipumus kahden ihmisen
välillä, joiden pitää kauan sietää toisiaan!

Ainoastaan puolivalaistuksia silloin ja puolitunnustuksia! Puoli-
ymmärrystä, puoli-uskoa, ja paljon ijankaikkista hämärää heidän
välillään, jotta paljastustyö ei koskaan selviäisi, ei koskaan loppuisi…
Näitä kaikkia ajatteli Mirdja, viileästi ja selvästi. Ja hänen
sielussaan tykytti taas herkkä ja iloinen elämänhalu, jommoista hän
ei ollut tuntenut moneen vuoteen. Hän himosi vaihtelua, uusia
kosketuskohtia, uusia ristiriitoja ja avaraa maailmaa ulkopuolellaan.
Olikohan siellä kaikki ennallaan? Hänen teki mieli kokeilla. Ja kaikki
ne monet sielut? Olikohan mikään nainen voinut täyttää ainoatakaan
niistä paikoista, jotka hän oli jättänyt tyhjiksi? Eikö hän vieläkin ollut
naisista ihanin ja ihmeellisin ja kaikkien sielujen hallitsija?
Ah, kahden vuoden sisäisen alennuksen ja kurin jälkeen himosi
hän jälleen nähdä itsensä oikealla paikallaan, korotettuna, ihailtuna,
tuhansien turhien toivojen tavoittamana…
Ah, kahden vuoden sisäisen toivottomuuden jälkeen tarvitsi hän
takaisin itseluottonsa ja ylpeytensä. Sitten, sitten voisi hänestä vielä
tulla vaikka taiteilija…
Mutta ensin täytyi hänen nähdä taas, miten sielut hänelle
kumartuivat.
Se parantaisi kaiken.

VII
Ja Mirdja parantui…
Todellakin oli hänestä tullut toinen ihminen.
Hän kulki nyt ulkona, liikkui erilaisissa seuroissa aivan niinkuin
entis-aikaan. Ja kaikkialla veti Mirdja huomion puoleensa tuolla
kiehtovan henkevällä tavallaan, joka oli hänelle niin ominaista.
Hän näytti aivan kokonaan kuin ihmeen kautta päässeen
pitkällisestä, raskaasta ja ärsytetystä mielialastaan. Kotonaankin oli
hän alati hymyilevä ja keveä, jopa vallatonkin. Ei mitään
perhekohtauksia enää. Runarkin oli kuin uutta Mirdjalle tässä
uudessa asennossa ja koko maailma oli kuin uutta.
Tuokin ikivanha ajatus, jonka hän vielä yhä uudelleen ja uudelleen
sai lukea kaikkien miesten silmissä ympärillään, tuo "madame ich
liebe sie", tuntui hänestä taas melkein huvittavalta.
Mutta minkä vastaanoton saisi hän niiltä vanhaan aikaan
valloitetuilta sieluiltaan? Heistä ei ollut Mirdja vielä kohdannut
ainoatakaan. Ja heitä etsi hänen salainen henkiin-vironnut
vallanhimonsa.

Sitten kohtasi hän Rolfin. Mutta se oli onneton kohtaus…
Se sattui eräänä iltamyöhänä. Ensimäisenä valkoisena talvi-iltana.
Lumi putoili hiljaa. Hohtavan uutena ja untuvaisena se laskeutui
kaiken syksyisen loan peitoksi.
Kadut olivat jo melkein tyhjät. Mirdja käveli hiljaa kotiinpäin
nauttien tästä valkeasta autiudesta, joka niin äkkiarvaamatta oli
astunut tuon tavallisen tuhatpäisen myllerryksen sijalle…
Hiljaista, puhdasta, tyhjää… Ainoastaan tuolla kauempana Mirdjan
edellä eräs yksinäinen kulkija, yksi ainoa. Musta piste tässä
valkeassa erämaassa. Miksi sen pitikin olla siinä tiellä! Muuten olisi
hän voinut kuvitella olevansa yksin maailmassa…
Mirdja astuu taas…
Musta piste suurenee. Miksi se ei liikkunut? Se ei siis ollutkaan
ihminen…
Mirdja säpsähtää. Kaikki selittämätön on ihmisen mielikuvitukselle
kummitus.
Mutta se oli sittenkin ihminen. Oli, ja… Mirdja säpsähtää
uudestaan…
Oliko tämä mahdollista? Mirdjahan tunsi lisäksi tuon ihmisen. Siinä
oli se hänen vanha talvi-öinen yllätyksensä taas: Rolf. Kädet
taskuissa, pää kallellaan kauluksen sisällä, aivan kuin ennen.
Tällaisena juuri muisti Mirdja hänet parhaiten. Kesäistä kuvaa ei
hänellä Rolfista ollutkaan, tuskinpa vaan olisi kesällä tuntenutkaan.

Kummallisesti alkaa läpättää Mirdjan sydän odottamattomasta
mielenliikutuksesta ja jännityksestä…
He eivät olleet tavanneet toisiaan niin moneen tärkeään vuoteen.
—
Mitä sanoisivat he kumpikin nyt?
Samassa häviää Rolf nurkkauksen taa toiselle kadulle. Ja Mirdja
alkaa juosta hänen jälessään.
Joku ohikulkeva naurahtaa hänelle, sanoo jotakin… Mutta Mirdja ei
kuuntele, juoksee vain.
Nyt on hän aivan Rolfin takana. Hän ei ole erehtynyt henkilöstä.
Mutta hän ei uskalla mennä hänen rinnalleen. Henkeä ahdistaa
niin kummasti, polvet vapisevat ja sormenpäissä asti pistelee
jälleentapaamisen jännitys.
Ja Mirdja alkaa kulkea Rolfin kanssa samassa tahdissa salatakseen
läheisyyttään. — Tällaiselta mahtaa tuntua kainon rakastajan
sydämessä, ajattelee hän.
Vihdoin katsahtaa Rolf taakseen.
Silloin vasta uskaltaa Mirdja astua askeleen eteenpäin.
— Minä olen juossut sinun jälessäsi, Rolf, hyvän matkaa, saa hän
hätäisesti esiinhuohotetuksi.
Rolf näytti hämmästyneeltä ikäänkuin ei hän oikein olisi tajunnut…
— Sinä Mirdja…

He ojensivat toisilleen kätensä ja syntyi parin minuutin kiusallinen
vaitiolo.
Sivusilmäyksin tarkasteli Mirdja Rolfia ja hänestä näytti lyhtyjen
heikossa valossa kuin olisi tämä viime näkemästä paljon
vanhentunut.
Hän huokasi…
Kumpikaan ei tiennyt millä alkaa.
— Miten sinä olet täällä, missä olet ollut niin kauan, kun sinua ei
ole laisinkaan näkynyt ja mitä sinä teet nykyään? purki Mirdja sitten
äkkiä hermostuneeksi aluksi.
Rolf katsahti Mirdjaan kummallisesti ja sanoi sitten painolla:
— Entä sinä itse, Mirdja, mitä sinä teet nykyään, kun osaat kysyä
kaikkea tätä?… Ennen sinä et koskaan kysynyt, mitä minä teen —
Mutta kenties kuuluu tämä kysymys nyt sinun nykyiseen asemaasi…
Elleivät kuulemani ole vääriä, olet sinä nyt kunnianarvoisen valtion
kasvatuslaitoksen lehtorin rouva. Sinä olet siis oppinut pitämään
silmällä, tekevätkö ihmiset tehtävänsä yhteiskunnassa…
Kaikki veri Mirdjan sydämessä sävähti poskille. Hän oli
tukahtumaisillaan suuttumuksesta ja mielikarvaudesta.
Jos loukkaus olisi tullut keltä muulta tahansa kuin Rolfilta, olisi
hänen ylpeytensä heittänyt sen satakertaisena takaisin. Mutta nyt
tulvahti hänen sieluunsa jotakin niin sietämättömän suruisaa ja
raskasta, ja kyyneleittensä välistä sai hän vain puserretuksi:

— Voi Rolf, Rolf, miten sinä voit olla noin paha minulle, miten sinä
voit olla noin paha?
— Ja minusta kun on tuntunut, puhui Rolf epämääräisesti eteensä
tuijottaen, minusta kun on tuntunut, että sinä itse itsellesi vasta
paha olet ollutkin, niin paha, että minä olen surrut mustan tukkani
harmaaksi vaan näinä kahtena vuonna. On omituista, jatkoi hän
sitten kuin itsekseen, miten kaikki minun ystäväni järjestään ovat
joutuneet hunningolle, kuten minä itsekin… Toiset ovat juoneet
itsensä pilalle, toiset rakastaneet itsensä haaskoiksi, toiset kieltäneet
jumalansa ja myyneet itsensä kilisevään kultaan ja — toiset menneet
naimisiin. Mutta että sinä Mirdja valitsisit tämän viimeisen, kaikista
profaanimman ja ilkeimmälle haiskahtavan tavan mennä "herunter",
kas sitä minä en voinut aavistaa — enkä minä käsitä sitä vieläkään.
— Tarvitsitko sinä todellakin papin apua tullaksesi rakastetuksi!
Ja Rolf naurahti lyhyeen.
Mirdjan koko sisin kuohahti taas Rolfia vastaan. Kohdella kuin
vierasta ja sentään tulla lähemmäksi kuin edes ystävälle oli otollista!
Ja Mirdja vastasi ärsyttävällä äänellä:
— Sinulla ei ole mitään edellytyksiä tietää, olenko mennyt
"herunter" vai enkö, vielä vähemmin millä tavoin. Mutta aina sinä
vain yhä näyt tahtovan takertua elämän ulkopuolisiin seikkoihin.
Kompastelet sen pikku kivissä ja jaksat ikäsi kaiken sättiä sen
pappeja ja lukkareita ja poliiseja, ikäänkuin he olisivat jotakin… Sinä
vihaat heitä kuin koulupoika.
— Sinä vallan nyt erehdyt. Jos äsken tulinkin maininneeksi papin
nimen, ei se ollut mikään vihan ilmaus. Näes, ihminen muuttuu.

Koulupoikamaisuus on sangen ohimenevää. Minä olen jo aikoja
sitten lakannut rynnistämästä kallioita vastaan ja puimasta nyrkkiä
pikku kiville. Sellainen on epäterveellistä ihmiselle. Nyrkit eivät kestä,
näetkös. Ja mikä on, se on. Sen, joka ei ole aivan täydellinen don
Quijote, täytyy se käsittää lopulta pakostakin. Papit on, poliisit on,
hulluus on, valhe on. Se on totuus se, ja muuta ei ole. Mutta jos ei
tätä ainoatakaan jaksa ottaa toden kannalta, silloin ei auta muuta
kuin nauraa, lakkaamatta nauraa. Nauraa, kun näkee miten taitavasti
elämä valehtelee, sivistys valehtelee, ihmiset valehtelee… Ja nauraa
niille muutamille typerille, jotka tämän taidon puutteessa jäävät
leipää vaille! Muutamissa viroissa vaaditaan hyvinkin pitkälle
kehittynyttä valheen taitoa. Ja mitä erittäin pappeihin tulee, ovat he
kerrassaan suuremmoisia! Minulla on ollut monta hauskaa hetkeä
heidän kuolemattoman yhteiskuntasielunsa kustannuksella. He ovat
aikamme sivistyksen täydellisin prototyyppi. Ja jotkut hullut ovat
uskaltaneet väittää heitä tyhmiksi. Ikäänkuin ei nenästä vedetty olisi
vetäjäänsä heikkopäisempi. Sitäpaitsi menee papeilla polvesta
polveen paljon erikoisia virkaviisauksia. He tietävät paljon hyödyllisiä
asioita. He tietävät, että on varmempaa omistaa pullea vatsa kuin
ijankaikkinen sielu, ja he tietävät myös, mistä tämän pullean vatsan
paraiten voi hankkia. Joka sunnuntai lukevat he kiitosrukouksen
tuolle epäjumalaiselle suurkaksois-idiootille, valtiolle ja kirkolle, ja
joka arkipäivä leipovat he kokoon pienempiä kaksois-idiootteja: mies
ja vaimo, olkaa täydelliset niinkuin teidän korkea esikuvanne valtio ja
kirkko on täydellinen. Siinä on satiiria. Ha-ha-haa! Viisasta väkeä, ei
käy kieltäminen… Niin, niin, ainoa, mitä tässä maailmassa tarvitsee
osata voidakseen paksusti, on valehdella, mutta sitä tulee sitten
osatakin niin perinpohjin, että se muuttuu aivan sisälliseksi
moraaliksi. Se on maailman positiivisin moraali, sillä se perustuu

välttämättömyyden ja aineellisen hyödyn lakeihin. Ja se on myös
kirkon moraali… Mutta se ei ole sinun moraalisi, Mirdja…
Mirdja naurahti tahtomattaan.
— Sinä vanha parantumaton viisastelija. Aina sinä jaksat puhua
paradokseja. Kirkosta ja valtiosta. Vaikka sadan vuoden päästä
tavattaessa keskellä lumista katua. Mitä minua liikuttaa, seisovatko
he vai kaatuvat…! Sinulla ei ole siis mitään muuta minulle
sanottavaa…?
— Minähän puhuin jotakin valheesta, sanoi Rolf raskaasti, minä
puhun aina liiaksi roskaa… Mutta minun piti vain kysyä sinulta sitä,
mitä en ymmärrä sinussa. Miksi sinä koetat valehdella elämälle? Sillä
vaikka sinä oletkin maailman paras näyttelijätär, ei sinulla sentään
ole valheen moraalia… Sinä et osaa…
— Mitä olen sinulle valehdellut?
— Et minulle, vaan itsellesi ja elämälle…
— Mitä? Mistä sinä tiedät?
— Enhän minä tiedäkään…
Rolf kääntyi pois Mirdjasta.
Lumi putoili yhä raskaampana ja sankempana…
— Täällä ei jaksa enää kauan kulkea näin paksussa lumessa,
äännähti
Mirdja.

— Minä pyytäisin sinut kernaasti luokseni, mutta tällä hetkellä olen
aivan koditon…
— Entä jos en tulisi, vaikka sinulla olisikin koti…
Rolf katsahti jäykästi Mirdjaan.
— Eikö sopisi enää?
— Eipä siltä näytä.
He astuivat palasen ääneti.
— Luuletko, huudahti Mirdja sitten äkkiä, että minusta on hauskaa
tavata sinua tuollaisena? Sinä olet tullut vieraaksi ja kovaksi minulle,
Rolf. Voisi melkein luulla, että vihaat minua…
— Oh, pikemminkin, että… Ei, Mirdja, se ei ole totta. Minä olen
sama sinua kohtaan. Sinähän osaat nähdä sieluihin… Älä takerru
ulkonaisiin seikkoihin siis sinäkään! Kuule Mirdja, kuvitellaanpa, että
minulla on pesä jossakin sentään. Ja sinä tulet minun luokseni
hetkeksi, nyt niinkuin ennen. Mirdja, älä kieltäydy, näetkö, täällä ei
voi puhella. Lumi hyydyttää mielen. Me menemme yksityiseen
huoneeseen jonnekin. Eikö niin…?
Rolfin ääni oli äkkiä aivan muuttunut. Omituinen, avuton hellyys
värähteli siinä. Nyt vasta tapasi Mirdja vanhan ystävänsä ensi kertaa.
Paikalla oli hän voitettu.
— Minä tulen, sanoi hän.
Mutta koko ajan kun he kulkivat hotellia kohti, tunsi Mirdja kuin
salaista häpeää tai painoa siitä, ettei hän voinut viedä ystävää

luokseen nyt niinkuin ennen, ettei hänellä itse asiassa myöskään
ollut omaa kotia nyt, kun hän sen muodollisesti omisti. Kolmannen
sielu olisi siellä häirinnyt… Ja Mirdja tunsi itsensä kummallisen
kiusatuksi ja alennetuksi yht'äkkiä, kuin jollakin lailla vangiksi…
— Tämähän on vähän kuin ennen, naurahti Rolf, kun he vihdoin
olivat istahtaneet pieneen sohvaan yksityishuoneessaan.
— Niin, vastasi Mirdja alakuloisesti. Kaikki on kuin ennen paitsi
sinä itse, Rolf. Miksi sinä olet niin muuttunut? Minä olin aina ajatellut
kaikki niin toisenlaiseksi… Että me olisimme muuttumattomia ystäviä,
kohtaisimme toisemme siten kuin ainoastaan kaksi sielua voi, joilla
on synnynnäinen taipumus sulaa yhteen — ja eroaisimme taas
niinkuin ymmärtävän kosketuksen jälkeen ystävät eroavat,
vähemmän masennettuina kuin tavallisesti. Ja nyt on kaikki niin
toisin. Kuinka sinä voit olla minulle niin paha, puhui Mirdja kuin
rukoillen, niin pitkän ajan jälkeen ensi kertaa kohdattaessa?
— Ystäväsi minä olen aina, mutta kuka on sinulle opettanut, että
ystävät aina ovat hyviä…! Tunnethan sinä minut… Kapakka-elämä on
minut turmellut, kaikkea olen oppinut, paitsi sitä tärkeintä:
valhettelemista — siksi minä saatankin olla välistä niin raaka… Kuule,
minä olen ystäväsi, Mirdja, ja — minä olen itkenyt tähtesi…
— Miksi?
— Sinä kysyt miksi? Tiedäthän sinä sen. Pakotatko sinä minut
uudestaan pahaksi… Johan minä sanoin. Etkö sinä saanut rakkautta
tarpeeksi menemättä naimisiin…?
— Kuka on sanonut sinulle, että minä hain rakkautta…?

— Haitpa mitä tahansa. Ei minkään etsinnän olisi pitänyt voida
eksyttää sinua siihen. — Sinä mahdoit olla hyvin väsynyt silloin,
Mirdja parka, miten surullista…
— Sinä erehdyt, minussa ei ole mitään säälittävää. Mitä voit sinä
tietää kahden sinulle kaukaisen henkilön suhteesta?…
— Jumala paratkoon, en kerrassaan mitään. Mutta siitähän minä
en puhukaan, ainoastaan avioliitosta…
— Joka sinulle sekin on vain abstraktinen käsite, muilta opittu
ennakkoluulo…
— Pyydän anteeksi, se on minulle hyvin konkreettinen käsite,
kerrassaan epämiellyttävän konkreettinen. Luuletko sinä, että
kukaan ihminen on voinut elää minun ikäisekseni törmäämättä
joskus yhteen tuon yhteiskunnan konkreettisimman olomuodon
kanssa? Ja minulle se on tapahtunut, ikävä kyllä, vielä sangen usein.
Ei voi elää ilmassa… Niin että kyllä minä tunnen tarpeeksi sen puolen
elämästä. Se on sitä elämän hautajaispuolta, siihen ei pidä vaipua
ennen aikojaan. Ei, vasta se, jolla ei elämässä ole enää mitään
tehtävää, jolla ei ole työtä, ei rakkautta, ei toivoa eikä iloa, vasta se
haudatkoon itsensä avioliittoon. Silloin synti ei ole niin suuri. Mutta
että silloin kun elämä ja elämäntehtävä vielä on edessä, kun nuoruus
ja nuoruuden voimat palavat, kun ylpeys ja itseluotto vielä tykyttää
sydämessä, että silloin sitoo itsensä avioliiton jalkapuuhun, se on
anteeksi-antamatonta. Sillä silloin on lintu häkissä, ihminen lopussa,
sen jälkeen saa hän enää esiintyä vain miehensä vaimona tai
vaimonsa miehenä. Kaikki muut tiet ovat ummessa paitsi ne, jotka
vievät perhe-elämän arkihuoliin ja sunnuntai-visiiteille. Kaikki mikä
ihmisessä on ollut ylvästä ja korkeaa, muuttuu siinä tuokiossa myös
arkipaheiksi. Oh, niinkuin en tuntisi kaikkea tätä! Muistatko vielä

mitä vanha ystävämme Nietzsche siitä sanoo…? "Ach diese Armuth
der Seele zu Zweien, ach dieser Schmutz der Seele zu Zweien, ach
dies erbärmliche Behafen zu Zweien"…
Mitä lähemmäksi totuutta Rolf osui, sitä vihaisemmaksi kävi
Mirdjan halu peittää ja puolustaa itseään.
— Että sinä olet saattanut nähdä yhtä ja toista surkeaa ja että sinä
yhä vielä osaat Nietzschesi ulkoa, sen kaiken minä kyllä uskon. Mutta
tämä ei laisinkaan oikeuta sinua tekemään vääriä johtopäätöksiä
minun suhteeni.
— Sinä olet naimisissa…
— Entä sitten. Kellä ihmisellä ei olisi suhteita johonkin…
— Sehän on aivan toista — mutta sinä olet naimisissa.
— Sehän on vain nimi, muoto. Riippuu sinusta, miksi suvaitset
kutsua suhdettani.
— Sellainen muoto ei sovi sinulle. Sinä olet tavallista
rikaslahjaisempi nainen. Ja nyt? Miten käy sinun lahjojesi?
— Mitä sinä voit tietää naisesta ja maaperästä, jossa hänen
lahjansa paraiten itävät!
— Rikaslahjainen nainen voi viljellä lahjojaan kahdessa
maaperässä, joko miehen toverina, jolloin hän saavuttaa suurimman
henkisen loistavuutensa, tai miehen rakastajattarena, jolloin hän on
maallisista olennoista hurmaavin… Ja ne muut naiset, heillä on kaksi
kohtaloa: joko jäävät he ilman miestä ja kutistuvat elottomiksi
muumioiksi, tai menevät he kristillisen avioliiton porttovankilaan

lämmittelemään, ja nämä viimeiset, joihin useimmat kuuluvat, ovat
sentään ne kaikista säälittävimmät… Mutta se on heidän
kutsumuksensa, he eivät kelpaisikaan muuhun. Sinä sitävastoin…
— Jätä minut jo rauhaan. Sinä et saa sääliä minua!
— Sinä olet lentänyt ansaan.
— Se ei ole totta…
— Sinä olet kadottanut sisällisiä arvoja…
— Päinvastoin. Olen löytänyt arvoja, joista minulla ennen ei ollut
aavistustakaan. Vai luuletko sinä, että nainen kartuttaa sisällisiä
arvojaan kuuntelemalla ohikulkevain miesten imarruksia, kuten minä
ennen tein? Tuoksua, haihtuvaa kauneutta he kyllä osasivat imeä
minusta, mutta ainoakaan ei olisi jaksanut seurata minua sinne,
missä sieluni raskas yksinäisyys ja pimeys alkaa… Perhoset, mitä
olette te antaneet minulle…!
— Samaa kuin sinä meille. Sinä et muistakaan. Meillä oli laaja
sydän siihen aikaan. Mutta jos kerran rupeaa itaraksi, silloin on paras
mennä hirteen. Sillä elämässä maksetaan aina samalla mitalla
takaisin, jolla itse mittaa. Ja mitäpä on elämä, joka ei enää tuhlaa!
— Sinä olet niin kummallinen, Rolf, tänään. Kaikki mitä sanot, on
katkeraa, kuin syytöstä epäilystä, mitä tahansa… Hyvä Jumala, mitä
sitten tahdot minusta?
— Sitä kuin ystävältä; puhu totta! Miksi sinä tahdot olla ylpeä
minulle, kun minä kuitenkin tunnen sinut? Miksi et tunnusta, että teit
tyhmyyden, sinä oikuttelija? Oikut voivat kaikessa
rakastettavuudessaan käydä välistä vaarallisiksi omistajalleen…

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com

VoIP Handbook Applications Technologies Reliability and Security 1st Edition Syed A. Ahson

More Related Content

Similar to VoIP Handbook Applications Technologies Reliability and Security 1st Edition Syed A. Ahson (20)

VoIP Handbook Applications Technologies Reliability and Security 1st Edition Syed A. Ahson