Windows sockets network programming 1st Edition Bob Quinn

Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Windows sockets network programming 1st Edition
Bob Quinn
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/windows-sockets-network-
programming-1st-edition-bob-quinn/
Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
BSD Sockets Programming from a Multi Language Perspective
1st Edition M. Tim Jones
https://ebookultra.com/download/bsd-sockets-programming-from-a-multi-
language-perspective-1st-edition-m-tim-jones/
Programming Windows Azure Programming the Microsoft Cloud
1st Edition Sriram Krishnan
https://ebookultra.com/download/programming-windows-azure-programming-
the-microsoft-cloud-1st-edition-sriram-krishnan/
Windows System Programming Johnson M. Hart
https://ebookultra.com/download/windows-system-programming-johnson-m-
hart/
Programming the Network with Perl 1st Edition Paul Barry
https://ebookultra.com/download/programming-the-network-with-perl-1st-
edition-paul-barry/

Programming WPF Building Windows UI with Windows
Presentation Foundation 2nd Edition Chris Sells
https://ebookultra.com/download/programming-wpf-building-windows-ui-
with-windows-presentation-foundation-2nd-edition-chris-sells/
Windows Game Programming with Visual Basic and DirectX 1st
Edition Freeze
https://ebookultra.com/download/windows-game-programming-with-visual-
basic-and-directx-1st-edition-freeze/
MCSE Designing Security for a Windows Server 2003 Network
1st Edition Elias Khasner
https://ebookultra.com/download/mcse-designing-security-for-a-windows-
server-2003-network-1st-edition-elias-khasner/
Programming Microsoft s Clouds Windows Azure and Office
365 1st Edition Thomas Rizzo
https://ebookultra.com/download/programming-microsoft-s-clouds-
windows-azure-and-office-365-1st-edition-thomas-rizzo/
Windows Phone 7 Programming for Android and iOS Developers
1st Edition Zhinan Zhou
https://ebookultra.com/download/windows-phone-7-programming-for-
android-and-ios-developers-1st-edition-zhinan-zhou/

Windows sockets network programming 1st Edition Bob
Quinn Digital Instant Download
Author(s): Bob Quinn, David Shute
ISBN(s): 9780768682328, 0768682320
Edition: 1
File Details: PDF, 2.82 MB
Year: 2010
Language: english

P2/V6/Q7 Programming Winsock 305941 aw 11.15.94 Parts LP #2
I
I
Introduction to
Networking
Introduction to
Networking
1 Networking and Network Programming
2 TCP/IP Overview
3 WinSock Overview
4 Visual C++

P2/Vol.6/s&n6 Programming WinSock #30594-1 rob 11.14.94 CH01 LP #4
Chapter 1 ■ Networking and Network Programming 3
1
1
Networking
and Network
Programming
Networking
and Network
Programming

Part I ■ Introduction to Networking
4
The purpose of this book is to show you how to make network-aware applications that
run on the Microsoft Windows and Windows NT operating systems using the Win-
dows Sockets (WinSock) Application Programming Interface (API). To that end, sev-
eral practical examples are examined that utilize the basic functionality of WinSock.
Network operating systems, such as Windows for Workgroups and Windows NT,
provide basic file and printer sharing services. This most basic level of functionality is
provided “out of the box.” Network-aware applications are programs that use the capa-
bilities of a collection of connected computers. Network-aware programs range from
custom applications that transfer data among computers on a network to mainstream
applications that enable electronic mail and remote database access. The WinSock API
is a library of functions that a programmer can use to build these network-aware
applications. WinSock has its roots in Berkeley sockets as introduced in the Berkeley
Software Distribution of UNIX. WinSock uses the TCP/IP (Transmission Control Pro-
tocol/Internet Protocol) suite, which provides the formal rules of behavior that govern
network communications between all computers running this particular computer net-
working protocol.
Before I begin the examination of network programming, look at the basics of com-
puter networking in general. A network can be loosely defined as a collection of two or
more computers that have some sort of communication path between them. A network
can be loosely classified as either a local area network (LAN) or wide-area network
(WAN). The use of the terms LAN and WAN is somewhat misleading because which
term you use is relative to the particular network installation you’re describing. Gener-
ally speaking, a LAN covers a much more geographically restricted area than does a WAN.
Whereas a LAN may connect computers within an office building, a WAN may con-
nect computers spread across the country. With the advances in networking hardware
and software, many widely dispersed LANs can now be connected to form a much larger
homogeneous WAN. Devices known as bridges and routers allow for this connection of
disparate LANs. Computer networks aren’t new, but they weren’t accepted in the per-
sonal computer realm until perhaps the late 1980s, when computer firms began offer-
ing cost-effective and reliable networking for the desktop PC. At that time, the primary
goal of the PC network was to provide a central repository for files and to allow printers
to be shared among many users. It hasn’t been until relatively recently that businesses
have realized the true potential of a PC network.

Goals of Networking
The goals of PC networking have been expanding over the last few years—from simple
file and printer sharing to access of fax machines, modems, and enterprise-wide elec-
tronic mail systems. All the while, the essential goals of networking have always been to
share resources and to provide a medium for communications.
Resource Sharing
For the sake of this discussion, a network resource is either a device or a capability on
the network that’s available for use by network users. The computer that the network
resources are attached to is called the server. The other computers that access those re-
sources over the network are called clients. The typical PC network user today takes
shared file and printer access for granted. But there are now other resources that also
can be made available to the user. Among them are fax machines, modems, compute
servers, and database servers.
Files
The traditional use of PC networks has been and probably always will be to act as a
repository for files. By storing files in a common location accessible to coworkers, for
example, much productivity can be gained. Several products exist from Microsoft and
other vendors that provide this capability. Windows for Workgroups is one such prod-
uct. It’s classified as a peer-to-peer network, which means that there’s no dedicated,
central-file server. Instead, any computer on the network can share files with any other;
any computer on the network can act as either a client, server, or both. Windows NT
and Windows NT Advanced Server expand on this idea by providing a much more robust
file-sharing capability and better file system security.
Figure 1.1 shows two computers labeled Computer A and Computer B. Each has ac-
cess to files on the File and Print Server and stored on the computer server. To illustrate
the difference between the central-file server model and the peer-to-peer model, exam-
ine the following scenario, where Computer A has a file on its hard disk that it would
like to make available to Computer B. In the central-file server model, Computer A must
connect to the File and Print Server, place the file on the server’s hard disk, and then
inform Computer B that the file is available. Computer B then connects to the File and
Print Server and accesses the file deposited there by Computer A. Using a peer-to-peer
network, Computer A could simply give Computer B permission to access the file on
Computer A’s hard disk.

6
At a minimum, a computer network with a file server, whether it be centralized or peer-
to-peer, prevents the use of the infamous “sneaker net” whereby files are transferred
between computer users by first putting the desired files onto a floppy disk and then
walking that floppy over to the designated recipient.
Printers
Another popular use of PC networks is to make printers available to all network users.
This obviously provides a great cost savings by reducing the number of expensive print-
ers and the cost of the maintenance and management of those devices. Windows for
Workgroups and Windows NT provide printer-sharing capabilities. As Figure 1.1 shows,
the two computers labeled Computer A and Computer B, as well as the File and Print
Server computer, have access to the laser printer attached to the File and Print Server.
When the user seated at Computer A prints a document, it’s sent to the File and Print
Server where it’s printed. If a user at Computer B tries to print a document while Com-
puter A’s document is still printing, Computer B’s document is stored in a temporary
location on the File and Print Server. This process is called printer spooling. As soon as
the first submitted print job belonging to Computer A’s user is complete, the next job,
belonging to Computer B’s user, is begun.
A Windows NT-based network fully supports the remote management of networked
printers. An administrator of a Windows NT network can monitor the status (to see if
the paper is out, for example) of a remotely located printer and also manipulate the queue
Computer A
File and Print Server
Laser Printer
Computer B
FIGURE 1.1.
File and printer
resource sharing.

of jobs waiting to be printed. He could, for instance, pause a print job sent by a user at
1:00 to make a print job submitted at 1:05 print first. The administrator can control
other printer options such as which hours of the day the printer is available, who on the
network can access the printer, and which users’ print jobs have higher priority than
others.
Fax Machines
The fax “machines” that are now being attached to computer networks are really just
specialized modems that can communicate with other fax “modems” and more tradi-
tional stand-alone fax machines. There are several benefits to networked fax modems.
Most documents that are eventually faxed are created with a computer’s word processing
program, printed on a traditional laser or dot-matrix printer, and then fed into a
traditional fax machine. The networked fax modem saves these last two time-consuming
steps by allowing the word processing program to “print” directly to the fax device. Most
fax modems appear as just another printer to the word processing program. When the
user selects the fax modem as the “printer” to print to, the user is asked to fill out a fax
cover sheet which includes the recipient’s name and the telephone number of the
recipient’s fax machine. A fax modem also allows a fax to be easily distributed to multiple
recipients at different telephone numbers.
Microsoft at Work fax software is a component of the Microsoft at Work architecture
(to be discussed shortly). This software allows networked computers running Windows
to share a fax modem attached to one of the networked computers.
Modems
Standard modems, as opposed to fax modems, are also being used now as shared de-
vices on PC networks. In the past, users who had a regular need for modem communi-
cations had to have their own personal modems. More often than not, that modem was
very underutilized. By arranging several modems in a modem pool reachable by a net-
work, many more users can have access to modem communications without the expense
of personal modems. When users need to access a modem, they request one from the
modem pool and then proceed as if that modem were theirs alone. When they’re fin-
ished with the modem resources, those resources are freed and made available to the
next user who requests them. Figure 1.2 shows four computers and a two-modem pool.
The Modem Pool Server is the computer that manages the modem pool. Computers A,
B, and C have access to these modems. When Computer A requests the use of a mo-
dem, the Server removes that modem from its availability list. When Computer B re-
quests a modem, the Server assigns the second modem to Computer B. If Computer C
then requests a modem, the request is placed in a queue. As soon as Computer A or B
relinquishes its “borrowed” resource, Computer C gets use of that freed modem.

8
Modem access can also operate in the opposite direction. It’s possible to have remote
users dial into the computer network. Once they’re logged to the network, the remote
users have the same access to network resources as users whose computers are physically
attached to the network. Microsoft’s Remote Access Service (RAS) includes this capability
for Windows for Workgroups and Windows NT.
Compute Servers
Another shared resource that can be found attached to some PC networks is the com-
pute server. This device is usually a very powerful computer that’s geared toward per-
forming specialized tasks. For example, compute servers can be tuned for exceptional
floating-point calculation performance. A compute server isn’t necessarily practical for
use as a general-purpose computer, so users access this resource from a workstation or
desktop PC. The results of the compute server’s work can be displayed on the local
desktop PC using a remote graphical user interface. This graphical interface is based on
the X Windows system developed at the Massachusetts Institute of Technology.
Another way to take advantage of a compute server is to use Remote Procedure Calls
(RPC) in your desktop application. Using RPCs, the application on the desktop com-
puter makes calls to functions that happen to execute on the remote compute server.
When the function has completed, the results are returned to the desktop computer as
if the function call took place locally. Figure 1.3 shows one possible scenario with a
powerful mainframe compute server serving the needs of both an X Windows worksta-
tion and a PC using RPCs.
Computer A
Modem Pool Server
Modem 1 Modem 2
Computer B Computer C
FIGURE 1.2.
Modem pool.

Database Servers
The networked database server is similar to the compute server but is more common in
today’s business environment. With this network resource, desktop PCs can query and
modify a database that’s made available to the entire enterprise. Figure 1.4A shows one
possible configuration. The user seated at the client computer sends a query to the
database server. The database server receives the query parameters and processes the
request. When the database server has completed the necessary processing, a response is
returned to the client computer. This configuration is known as client/server architec-
ture. The client/server programming model is explained later in this chapter.
Several vendors, including Microsoft, Oracle, and Sybase, provide database servers that
are geared toward the high-end client/server market. Many companies, such as Borland,
Gupta, Microsoft, PowerSoft, and Oracle, provide tools necessary to build the client
portion of the client/server solution.
A client/server database is especially useful when several people need access to the same
information. This architecture is desirable because it allows people in different locations,
possibly even on opposite sides of the globe, to share and modify common informa-
tion. The client/server database architecture not only makes it easy to locate users at
disparate locations but also allows freedom in the location of the databases. With this
Computer A
X Windows
Computer B
Remote Procedure Calls
Mainframe Compute Server
D
r
a
w
i
n
g
C
o
m
m
a
n
d
s
F
u
n
c
t
i
o
n
C
a
l
l
P
a
r
a
m
e
t
e
r
s
F
u
n
c
t
i
o
n
C
a
l
l
R
e
t
u
r
n
V
a
l
u
e
s
M
o
u
s
e
a
n
d
K
e
y
b
o
a
r
d
E
v
e
n
t
s
FIGURE 1.3.
Compute server.

10
scenario, as shown in Figure 1.4B, the database can be maintained where it makes the
most sense. In an order entry system, for example, it might make sense to have the bill-
ing department maintain the customer records in one database while the inventory
records are maintained by the parts department in a different database stored on an-
other database server. During order entry time, the order entry clerk can access both
databases and get the most up-to-date information.
Query
Client Computer Database Server
Step 1: The client sends a query to the database server
Step 2: The database server processes the query
Response
Step 3: The database server returns a response to the client
Processing
FIGURE 1.4A.
Database server.
Communications Medium
The complementary, and somewhat overlapping, goal for a computer network is to act
as a communications medium. In a basic sense, if this communications medium didn’t
exist, neither would the ability to share any network resources, as described earlier. In
this context, however, the communications medium allows network users to commu-
nicate better with each other. To facilitate this human-to-human communication, many
networked software tools have been built. Among them are electronic mail systems,
workgroup scheduling programs, and electronic forms processing systems.

Electronic Mail
Electronic mail, known as e-mail, has had wide acceptance in the arena of larger com-
puter systems such as those that run a UNIX operating system derivative. PC networks
now have e-mail capability, too. Not only can e-mail be shared between PC network
users, but it can be routed to users on other networks that are based on high-end work-
stations or multiuser computers. This capability means that all computer users in a
business setting can use electronic communications among themselves and can still use
the best computer and operating system combination to meet their primary job respon-
sibilities.
Modern e-mail systems have been extended further so that embedded or attached ob-
jects can be sent. These objects can be as simple as additional textual information or as
diverse as a computer-playable video presentation or a financial spreadsheet. When re-
cipients read their e-mail, the attachments are immediately available.
Windows for Workgroups and Windows NT are bundled with e-mail support.
C
u
s
t
o
m
e
r
N
u
m
b
e
r
o
r
N
a
m
e
C
u
s
t
o
m
e
r
B
i
l
l
i
n
g
A
d
d
r
e
s
s
P
a
r
t
N
u
m
b
e
r
o
r
N
a
m
e
P
a
r
t
D
e
s
c
r
i
p
t
i
o
n
a
n
d
A
v
a
i
l
a
b
i
l
i
t
y
Customer Records
Order Entry
Computer
Inventory Records
Billing Department Parts Department
FIGURE 1.4B.
Departmental database
servers.

12
Electronic Forms
With electronic forms an organization can easily exchange structured information.
E-forms are the modern-day equivalent of the printed paper form. A simple example of
a form is the popular “While You Were Out” message your secretary might fill out. By
combining e-forms with an e-mail system, your messages will appear as nicely format-
ted, standardized e-mail messages instead of pieces of paper scattered about your desk.
Another use of an e-form might be by a salesman who enters a customer’s order on his
laptop computer while on site. The e-form is then either immediately transferred to a
host computer using a modem or transferred at the end of the business day in a batch-
type mode where all the day’s orders are sent.
Workgroup Scheduling
Workgroup scheduling helps coworkers manage their time and communicate with each
other more effectively. A network scheduling program provides network computer us-
ers with the ability to view and modify each other’s day planners. This ability makes it
easier to schedule group meetings, make personal appointments, and assign tasks to an
available individual. Microsoft’s Windows for Workgroups and Windows NT include
a scheduling program that has this capability.
Chat
A chat utility can replace a phone call for simple one-to-one or one-to-many communi-
cations. Under a UNIX-based operating system, the chat utility is called talk. In the
Windows and Windows NT environment, the chat utility is called Chat and is executed
by running the WINCHAT.EXE program. With both programs you can connect to at
least one other network user and then type messages back and forth.
World Wide Web and Mosaic
On a more global scale, the World Wide Web (WWW) is gaining in popularity. The
WWW was started at CERN, the European Laboratory for Particle Physics. Its original
purpose was to facilitate the communication between fellow particle physicists. WWW
is a distributed system with which users can access documents of varying types, from
simple text files to graphical images stored in the GIF or JPEG format. The data may

contain links to other related data. By traversing these links, information on a particu-
lar topic can be found. This world-wide connection is made possible by the Internet, a
collection of an estimated 2,000,000 interconnected computer systems spread the world
over.
To traverse the Web, as it is known, the user needs a sophisticated Web client or browser.
The browser’s duties involve traversing the links, retrieving data of miscellaneous types,
and providing viewers for that data. One of the best Web browsers available is Mosaic,
developed at the National Center for Supercomputing Applications. Figure 1.5 shows
Mosaic for Windows connected to a computer that Microsoft has made available for
support of its products. Pointing the mouse cursor at the folder and clicking the mouse
button causes Mosaic to redraw the screen with the newly selected folder’s information.
When users see data files they would like, another mouse click causes files to be retrieved
to the users’ machines where they’re displayed, if there are appropriate viewers avail-
able, or saved to disk for later examination.
Webs are even finding a place for internal use in the corporation. The data stored at a
Web site is inherently cross-platform. This means a company can produce a document
once, possibly including multimedia-type extensions, and have that document available
for viewing by users of Windows, Macintosh, or UNIX computers. All that is needed is
a Web browser for each platform.
FIGURE 1.5.
Mosaic.

14
Coming Soon
The future promises more networking options. One exciting area of development in-
volves wireless communications. Usually associated with the notion of a Personal Digi-
tal Assistant, wireless communications will allow access to an enterprise’s network from
anywhere on the planet. Imagine being able to access your e-mail messages from the
beach.
Another area of interest, particularly to Microsoft, is to make network resources more
easily shared and utilized. To meet this goal, Microsoft initiated the Microsoft at Work
program in 1993. One component of Microsoft at Work discussed earlier was Microsoft
at Work fax software, with which network users can send faxes and computer files di-
rectly from their desktop computers. Soon we will see other Microsoft at Work-enabled
devices, such as telephones and photocopiers. These devices will have a touch screen
surface with a simplified Windows interface and will also be available as network re-
sources. With an “At Work” enabled photocopier, for example, a network user will be
able to send a print job directly from his favorite word processor program and have the
desired number of copies printed, collated, and stapled.
As networks get more sophisticated and the amount of network traffic they can handle
increases, video conferencing becomes more viable. Video conferencing usually involves
the use of a multimedia-enabled computer that includes a video camera and microphone.
With such a configuration, two or more users can see and hear each other, as well as
type messages back and forth as the outdated Chat type utility allows. By combining
video conferencing with a networked “white-board” utility, on which networked users
can see and manipulate visual computer data, coworkers are able to collaborate on work
even though they may be located in different offices, different states, or even different
countries. It might be a while before that kind of network bandwidth exists though.
Network Topologies
The previous sections described the capabilities of a computer network. But how are all
of these file, print, fax, and compute resources connected so as to allow the typical desk-
top computer to access them? Network topology refers to the way networked comput-
ers and network resources are connected. The three most widely used topologies are bus,
ring, and star. Note that the following network topology diagrams are logical views of
the topologies they represent and don’t necessarily match the physical (electrical) inter-
connections on the networks.

Bus Network
The bus network topology, shown in Figure 1.6, connects each computer to a single
cable. At each end of the cable is a terminating resistor or a terminator. An electrical
signal is passed back and forth along the cable past the computers and between the two
terminators. The bus carries a message from one end of the network to the other. As the
bus passes each computer, the computer checks the destination address on the message.
If the address in the message matches the computer’s address, the computer receives the
message. If the address doesn’t match, the bus carries the message to the next computer,
and so on.
Bus topology is passive, meaning that computers only listen for data being sent on the
network and aren’t responsible for moving data from one computer to the next. If one
computer fails, it doesn’t affect the entire LAN. On the other hand, if a cable breaks,
the entire cable segment (the length between the two terminators) loses its connectiv-
ity, so that the entire segment isn’t functional until the cable can be repaired.
Each computer attached to a bus network can transmit data whenever it “wants.” This
capability means that two computers may try to transmit simultaneously. This
occurrence is called a collision. A collision is detected by the network hardware of the
sending computers. When a collision is detected, the packets of data that generated the
collision are retransmitted.
The limitation of bus networks is the speed of data transmission relative to the number
of computers on the network. As more computers are added to the network, more col-
lisions are bound to happen. As more collisions occur, more retransmissions take place
and the overall network performance degrades.
Ethernet is one example of a common bus network found on many local area networks.
Ethernet is also the most popular LAN architecture in use today.
Note
Ethernet was developed by the Xerox Corporation in 1972 as the follow-up to
some research done at the University of Hawaii. Ethernet first became commer-
cially available in 1975 as a 2.94 Mbps network able to connect up to 100
computers spread over a 1-kilometer cable. Xerox Ethernet soon became
popular, and work was done with the Intel Corporation and Digital Equipment
Corporation to extend Ethernet’s capability to 10 Mbps. Today, 100 Mbps
Ethernet is gaining in popularity.

16
Ethernet networks can be wired with different types of cable, each with its own benefits
and drawbacks. Three popular specifications for Ethernet topologies are 10BASE2, which
uses thin coaxial cable (Thinnet) that can carry a signal up to approximately 607 feet;
10BASE5, which uses Thicknet cabling that can carry a signal for about 1,640 feet; and
10BASET, which uses unshielded twisted-pair cable that can carry a message for about
328 feet between a computer and the hub to which the computer is connected.
FIGURE 1.6.
Bus network.
Ring Network
Figure 1.7 shows a ring network. In a ring network, a packet of data (often called a to-
ken) is continually moving around the ring from one computer to the next. To send
data, a computer on the network must wait for the circulating token to pass by. When
the token arrives, it’s examined to see whether it’s empty. If it’s empty, the computer
that wishes to transmit adds its data to the token packet and addresses the packet to a
destination. As the token passes by the destination computer, the computer looks at the
address and because the message is addressed to itself, extracts the data, and replaces the
token packet’s data with a delivery acknowledgment message. The token then contin-
ues to circle the ring and eventually returns to the sending computer. The sending
computer examines the token packet to see if it contains the data it sent or an acknowl-
edgment message. If it doesn’t find an acknowledgment message, the sender knows that
the data wasn’t received, possibly because the destination computer wasn’t operating.
The sender then clears the token packet and passes it along the ring to allow subsequent
computers their chance to use the network’s communication resources. The token passing
scheme is in contrast to the bus topology whereby any computer can send at any mo-
ment and the protocol must detect collisions. Collisions of this nature can’t occur on a
ring network.

Note
The first design of a network passing a token ring is attributed to E. E. Newhall
in 1969. IBM first publicly supported a token-ring topology in March 1982,
and announced its first token-ring network product in 1984.
Data on the IBM token-ring network is transmitted at either 4 or 16 Mbps, depending
on the actual implementation. For computers to communicate with each other, all net-
work cards must be configured similarly to communicate at either 4 or 16 Mbps on the
network. Networked computers are connected by shielded and/or unshielded twisted-
pair cable to a wiring concentrator called a Media Access Unit or MAU (rhymes with
cow). Each MAU can support as many as 72 computers that use unshielded wire or up
to 260 computers using shielded wire. Each ring can have as many as 33 MAUs allow-
ing for a theoretical maximum of 8,580 computers on the network.
FIGURE 1.7.
Ring network.
Star Network
To transmit data between any two computers in a star network, shown in Figure 1.8,
requires that data be sent via the centrally located computer, called a hub. The hub
provides a common connection so that all the computers can communicate with one
another. To extend the star network, hubs can be connected to one another. The major
problem with star networks is that if the centrally located hub isn’t operating, the entire
network becomes unusable. A benefit of a star network is that no computer, other than
the centrally located hub, can interrupt network traffic.

18
Internetworking
The previous section detailed different network topologies. This section will show that
these disparate networks can be interconnected and may even be separated by thousands
of miles. This scenario is called internetworking. Figure 1.9 shows a well connected
network composed of a bus network, a ring network, a satellite connection to a remote
server, and a dial-up modem connection. Notice the device called the Gateway. This
device is used to connect the bus network to the ring network. Its job isn’t only to bridge
the two networks hardware-wise but also to route data between the two when the des-
tination of a data packet isn’t local to either the bus or ring network. Routing and gate-
ways are described more fully in Chapter 2, “TCP/IP Overview.” In this network, the
laptop computer has the same access to resources connected to the bus network’s
Workstation computer as does the bus network’s Macintosh computer. Of course the
access times may not be the same for the laptop computer and the Macintosh.
Does Network Topology Matter?
Fortunately, the average application programmer has little need to know the topology
details of the network his software will run on. Most of these details are hidden from
FIGURE 1.8.
Star network.

the application program by a networking application programming interface (such as
WinSock). The application programmer will need to be concerned with these nitty-
gritty details if the application being developed has any special requirements, such as
fault tolerance or guaranteed response times. The programmer may also be concerned
about the underlying network hardware. Ethernet was listed earlier as an example of a
bus network. Some networks may not be as simple as Figure 1.6 appears. As several local
area networks are interconnected, and as wide area network links, such as those pro-
vided by satellites, are added, network topology becomes an issue with the network
application programmer. You can’t assume that data will reach its destination in less
than 100 milliseconds, for example. The best advice is to make your network programs
as configurable and robust as possible, especially with regard to time-out values.
Desktop PC
Desktop PC Workstation
Satellite
Macintosh
Bus Network
Desktop PC Desktop PC
Ring Network
Macintosh
Gateway
Modem
Laptop Computer
Modem
Satellite Dish
Telephone Line
Server
Satellite Dish
FIGURE 1.9.
Internetworking.
Look at Figure 1.9 as an example of a network configuration that requires flexible net-
work applications. If the server is acting as a database server, it must serve the client
computers on the bus network, the ring network, and the telephone line. The network
access times are different for the Macintosh on the bus network than they are for the
laptop computer dialed with a 9,600-baud modem, for example.

20
The application programmer should make the server aware of the disparity in perfor-
mance when it communicates with the many other computers it serves. Those other
computers must likewise be knowledgeable about their connectivity to the server. The
client software running on the laptop computer may have a five-second time-out for
database access while the bus network’s Macintosh may need a 10-second time-out to
make up for the delays introduced by the satellite link. Attention to details such as this
early in a network application’s development cycle may save a lot of aggravation later.
Network Programming Models
The previous section discussed ways that computers and other resources can be attached
to a network. But what do we do now that we have networked computers that can com-
municate with one another and share common resources? We need software that can
take advantage of the network. This section begins a discussion of network program-
ming. Network programming can be thought of in two primary contexts: client/server
and distributed.
Client/Server Computing
In the client/server computing model, an application is split into two parts: a front-end
client that presents information to the user and collects information from the user, and
a back-end server that stores, retrieves, and manipulates data and generally handles the
bulk of the computing tasks for the client. In this model the server is usually a more
powerful computer than the client, oftentimes a minicomputer or mainframe, and serves
as a central data store for many client computers, making the system easy to administer.
Client/server architecture increases workgroup productivity by combining the best fea-
tures of stand-alone PCs with the best features of minicomputers and mainframes.
Client/server architecture makes the best use of high-end server hardware and reduces
the load on client PCs. Load reduction, in turn, provides superior performance and mini-
mizes network traffic. Figure 1.4A shows one example of a client/server interaction with
a client accessing a database server.
A server is any program that runs on a networked computer and can provide a service.
A server receives a request over the network, performs the necessary processing to ser-
vice that request, and returns the result to the requester. The client is the program that
sends a request to a server and waits for a response.
For a client and server to communicate and coordinate their work, an interprocess com-
munication (IPC) facility is needed. The subject of this book, WinSock, can be used to
satisfy this requirement. Chapter 15, “Practical Client/Server Database Application,”
introduces an example that will demonstrate client and server database implementations.

One server program can service several client requests at the same time. For this reason,
implementing servers tends to be more difficult than implementing clients. To provide
the capability of supporting several client requests simultaneously, servers are usually
built in two parts: a single master that accepts requests and one or more slaves that ac-
tually process and respond to the individual requests.
Client/server architecture contrasts with the classical centralized architecture popular-
ized by typical mainframe installations. In a centralized environment, the “clients” are
little more than dumb terminals that act as simple data entry/display devices. There’s a
minimum of work done at the terminal. The user typically fills in the fields of a form
before sending the field data to the central computer. All processing and screen format-
ting is done on the central computer, and the dumb terminal simply displays the
preformatted data. In a client/server environment, the client has much greater intelli-
gence and more freedom with the final visual presentation of the data to the user. In-
stead of the data being preformatted to match the way it will be viewed, it’s sent back in
its “raw” format, and the application running on the client computer “decides” how to
display that data. Thus the “front end” that the user sees can be customized while the
“back end” remains unchanged.
Distributed Computing
The distributed architecture can be thought of in two different ways: precollection and
parallel processing.
Precollection is the act by which background processes on networked computers con-
currently collect and propagate information before that information is requested. An
example would be a program that requests the status of every other computer on the
local network. In the client/server environment, the client program would have to send
a request to each computer on the network and wait for a response. This procedure is
potentially very time-consuming. In a distributed implementation, each computer on
the local network would have a process that runs continually in the background and
that reports status information to every other computer on a regular interval. When the
program is run to request the status information of every other computer on the local
network, the response comes back immediately because the information was precollected
in each local computer. Of course this solution wouldn’t work well if the information
being requested was time sensitive, because the delay in the updates would make the
response outdated. Shortening the time between the updates sent by the networked
computers wouldn’t work well either because of the possibility of saturating the network’s
data-handling capabilities.
When most people think of parallel processing, they think of a computer that has more
than one processing unit.Parallel computingin a distributed system environment means

Other documents randomly have
different content

sukulaisuuden merkkejä ja koska minä, — selitä tämä seikka miten
tahdot — kernaammin maksan illallisestani vieraalle kuin sukulaiselle,
päätin vielä astua muutaman neljännespenikulman lisää ja tulin näin
Sajaniemen kestikievariin. Syötyäni illalliseksi piimää ja leipää,
nukuin täällä oikein makeasti heidän asuintuvassaan olevalle rahille,
johon minulle tilapäisesti oli valmistettu vuode. "Eikö siis ollut mitään
vierashuonetta?" kaiketi kysynet. Olipa kyllä, mutta sinun tulee
muistaa, että kuljin jalan, ja että jalkamies kievarinisännän mielestä
maalla on yhtä kuin rahaton mies ravintolanisännän mielestä
kaupungissa. Lisäksi saan mainita tämän kievarinisännän
puolustukseksi, joka minusta tuntui erittäin sävyisältä mieheltä, että
samaan aikaan kuin minä tulin kievariin, toinenkin matkustavainen,
ajaen muhkeissa lakeeratuissa kääseissä, saapui tänne yöksi. Hän
tuli hyvin meluten tupaan, polki pitkävartisia saappaitaan lattiaan,
ikäänkuin olisi tahtonut ravistaa pois lumen, vaikkei yhtään lunta
enää ollut pihalla, pudisteli itseään eikä näyttänyt vähintäkään
aikovan tervehtiä, kuten tavallista on. Tummanruskea nahkalakki
näytti sijaitsevan niin hyvin hänen päässään, että hän piti vahinkona
siirtää sitä sen edullisesta asemasta. Hänen sinistä viittaansa yhdisti
leuan alla suuret hopeahakaset ja vyötäisillä oli punainen vyö.
Kievarin-isäntä vastaanotti hänet hyvin kohteliaasti ja pyysi häntä
menemään vierashuoneeseen. Kysyin kievarinisännältä, tunsiko hän
tämän matkustavaisen, mutta hän sanoi, ettei ennen ollut häntä
nähnyt. Seuraavana aamuna kysyi kievarinisäntä, osasinko lukea
kirjoitettua, ja kun siihen myöntävästi vastasin, toi hän päiväkirjan ja
pyysi minua ilmoittamaan, mitä äsken talosta lähteneen herran
tekemä muistutus sisälsi. Otin päiväkirjan käteeni ja tavailin siitä:
Rosthålar Sonen A… J… B… Tämä oli kirjoitettu niin harvaksi
venytetyllä käsialalla, että se ulottui paitsi poikki toisten sarekkeiden
myös sen yli, johon muistutuksia merkitään, jonka vuoksi

kievarinisäntä pelkäsi, että siinä oli muistutus häntä vastaan.
Rauhoitin hänet pian ja annoin hänelle tietoja tuosta miehestä, jonka
tunsin nimeltä. Hän on niitä herroja rusthollareita ja rusthollarin-
poikia, joita Suomen rannikkopitäjissä nykyään on niin viljalti.
Sellaisen herran arvoon vaaditaan talvella suuret karhunnahkasuiset
päällyssaappaat, sininen viitta tai turkit tai myöskin tulppi, vyö, joka
saattaa olla erivärinen, karvalakki ja suuri merenvaha-piippu. Mutta
kesällä siihen tarvitaan kiiltosaappaat kalosseineen tai ilman, sievät,
pitkät housut, hännystakki ja liivit, joiden ei suinkaan tarvitse olla
kotitekoiset, taskukello tai vielä parempi jos kaksi, pitkine vitjoineen
ja upeine kelluttimineen y.m. Mutta ennen kaikkea muuta siihen
vaaditaan, ettei suinkaan saa piitata mistään työstä, ettei puhu
aineista, joita ymmärtää, ettei käy tavallisten talonpoikien tai muun
työväen rinnalla, j.n.e. Saattaa suuresti pistää vihaksi, kun ajattelee,
kuinka paljoa alemmalla sivistysasteella Savon ja Karjalan rahvas
vielä on näihin nähden. Kun siellä tapaa harmaaseen sarkatakkiin
puetun talonpojan kirkossa tai kun näkee hänen otsansa hiessä
kyntävän peltoaan, niin tekisi mieli luulla hänen yhtä vähän kuuluvan
uusmaalaiseen herrasrotuun kuin hottentottilainen kuuluu
europpalaiseen. Yksinkertaisuudessaan hän tyytyy isältään perittyyn
maapalstaan ja kätkee ne rahat, jotka häneltä voivat säästyä, isältä
perittyyn kirstuun, kun sitävastoin Uudenmaan herras-talonpoika,
vaikka hänellä ei olisi ropoakaan, välttämättömästi tahtoo omistaa 3
tai 4 tilaa tai niin monta kuin hänen aikansa sallii hänen hävitellä.
Pelkään näiden mietteiden, joita itse saatat jatkaa mielesi mukaan,
tuntuvan sinusta yksitoikkoisilta ja ikäviltä, jonka vuoksi en tästä
asiasta tällä kertaa hiisku sanaakaan.
Nyt saat ripein askelin seurata minua Lopen kautta, jolla seuduin
paholaisen joku aika sitten sanotaan hyvin viihtyneen. Kovin
raskaalta tuntuu näin kuivin suin kuljeksia vappuna, etenkin kun ei

voi estää ajatustaan tiheään retkeilemästä Turkuun muinaiselle
vappukentälle, mutta tahdonpa tänä iltana ehtiä Hämeenlinnaan.
Pieni pysäys kuitenkin Räikälässä, viimeisessä Lopen ja
Hämeenlinnan välisen tien varrella olevassa kestikievarissa. Täällä
pyydän itselleni kyytihevosta, aikaisemmin saapuakseni kaupunkiin
tai oikeammin: tullakseni sinne matkustajana enkä kisällinä.
Kievarinisäntä vastaa minulle: "saadaan kattoa", ja tätä "saadaan
kattoa" minä odotan runsaasti puoli tuntia ja huvitan itseäni
katselemalla, miten emäntä rämisevällä kaiteella yhtämittaa lyö
kudetta koreaan kankaaseensa. Aika kului jotenkin nopeaan
keskustellessani hänen tyttäriensä kanssa, jotka talonpoikaistytöiksi
näyttivät sangen sieviltä. Mutta lopuksi huomasin, ettei luvattua
hevosta näkynyt. Pyysin erästä tuvassa olevaa poikaa menemään
tämän viivytyksen syytä kysymään. "Kievarinisäntä työskentelee
yläporstuassa, voitte itse mennä", sanoi poika kiukkuisen näköisenä.
Menin isännän luo ja kysyin, eikö ollut yhtään hevosta kotona, vai
miksi minun annettiin odottaa niin kauan. "On kyllä hevosiakin,
vaikkei kisälleille anneta", vastasi isäntä äänenpainolla, joka olisi
voinut suututtaa ketä tahansa. Rauhoituin kuitenkin, sanoin, etten
ollut kisälli, luettelin kaikki pitkät arvonimeni, kuten civis academicus,
philosophiæ candidatus, medicinæ studiosus, stipendiarius publicus
(Nylandus), ja kun tämä kaikki ei näyttänyt tekevän häneen muuta
vaikutusta kuin että hänen suunsa minun lausuessani jokaista uutta
arvonimeä aukeni hieman enemmän, ikäänkuin hän siihen olisi
tahtonut yhdellä kertaa koota kaikki nämä ihanuudet, niin minä
lopuksi virkoin olevani maisteri. Tähän en saanut muuta vastausta
kuin "sanokaa Kransille (suuri musta permannolla loikova koira)
senlaisia, ehkä hän uskoisi ja kyydittäisi teitä…" Tämä ivallinen
vastaus saattoi sydämeni sellaiseen epäjärjestykseen, että pelkäsin
sen panevan mäsäksi kaikki vasemman puoliset kylkiluuni. Melkein

vaistomaisesti oikea nyrkkini puristautui kokoon ja oli jo valmis
ryhtymään lisätodisteluihin, kun samassa renki, jykeäluinen, harteva
mies, sattui tulemaan sisään ja esti minua käyttämästä näitä
tilapäisiä todistuskeinoja. Minun kävi vallan niinkuin yliopistollisessa
väitöksessä, kun "præses" suvaitsee puuttua asiaan, jolloin
vastaväittäjä usein menettää rohkeutensa ja virkkaa: "concedo"
(myönnän). Enempää ryhtymättä selityksiin, jotka, kuten kaikesta
saatoin päättää, olisivat olleet hyödyttömiä, menin harmissani ja
vaieten asuintupaan, heitin laukun selkääni ja lähdin matkaan.
Mennessäni sanoi sama poika, joka aikaisemmin oli minua
suututtanut: "käydenkö magisteri lähtee?" Ja kun minä loin häneen
pari äkäistä katsetta, huomasin selvästi, että kaikki vetivät suunsa
nauruun. Pidin itseäni onnellisena kun pääsin tästä ikävästä paikasta
ja häpesin enimmin sievien tyttärien edessä, joiden silmissä
kernaasti olisin tahtonut olla pelkkää kisälliä vähän parempi mies.
Päivä oli jo niin matalalla kuin ennen muinoin Turussa siihen
aikaan, jolloin tyhjät punssitynnyrit vappukentällä kehottivat meitä
ajattelemaan kotimatkaa, mutta minulla oli vielä puolentoista
peninkulman matka Hämeenlinnaan. Vaikka olinkin väsynyt, kuljin
kuitenkin pysähtymättä noin peninkulman matkan ja olisin
varmaankin poikennut johonkin talonpoikaistaloon yöksi, ellen
kievarinisännän vuoksi olisi ollut suuttunut jokikiseen talonpoikaan.
Sitäpaitsi oli tulet jo sammutettu niissä paikoin, joiden ohitse tieni
kulki, ja pelkäsin että minua olisi voitu luulla rosvoksi, jos noin yöllä
olisin kolkuttanut heidän ovelleen. Sinun tulee muistaa, että tämän
seudun kyliä senlaiset vieraat joskus käyvät tervehtimässä. Pitikö
minun siis mennä kaupunkiin? Mutta kuka siellä keskellä yötä antaisi
minulle majaa? Olinpa todella pulassa, kun onnellinen ajatus minut
siitä pelasti. Voinhan mennä tien vieressä olevaan havumetsään ja
siellä tehdä itselleni vuoteen kuusenhavuista, — tuuma, minkä heti

toteutinkin. Mutta saattoihan vilustua! Vieläpä mitä! Lepäsiväthän
muinoin Turussa useat sankarit iloisten vappukemujen jälkeen
paljaalla maalla ja nousivat ylös seuraavana aamuna sangen
virkistyneinä. Muistelen erästä, joka koko yön oli nukkunut pää
lumikinoksen laidalla ja joka seuraavana aamuna oli pahoillaan
ainoastaan siitä, että hänen täytyi kulkea neljännespeninkulman
matka kaupunkiin virkistämään ruumistaan rohtoryypyllä. Tämä
kiireessä suorittamani vertaaminen, väsymys, uneliaisuus, yö
saattoivat minut ilman suurta ajanhukkaa metsään, ja pian makasin
kyynärän korkuisella kuusenhavuista tehdyllä vuoteelle, jolle kokosin
niitä melkein yhtä suuren joukon peitteeksi. En vielä tiedä, näinkö
unta vai mistä tuo lie johtunut, että yltympäri metsässä kuulin
kauheata melua, eri ihmisääniä milloin miltäkin taholta ja koirien
haukuntaa. Jos olisi ollut toinen vuorokauden aika, en olisi
hetkeäkään epäillyt, että oltiin suden- tai karhunajossa. Koirat minua
enimmin kauhistuttivat, sillä jos ne olisivat vainunneet minua ja
nostaneet melua epävarman tyyssijani ympärillä, niin olisi minut
varmaankin vangittu rosvona. Tätä hälinää kesti runsaasti tunnin
ajan, jonka jälkeen kaikki kävi hiljaiseksi, ja minä joko todella vaivuin
uneen tai lakkasin unta näkemästä. Herätessäni kello 1:n ajoissa olin
edellisen päivän jalkamatkan jälkeen niin virkistynyt, etten
mitenkään saattanut uudelleen nukahtaa. Jalat, kädet ja koko ruumis
olivat niin täydelleen levottomat, että oli mahdotonta hetkeäkään
pitää niitä liikkumattomina. Pidin tätä merkitsevänä viittauksena
alottamaan päivän vaellusta, nousin siis ylös ja aloin astua. Mutta
minne? Yö oli niin pimeä, etten nähnyt monta kyynärää eteeni;
muuten kai olisin löytänyt tien, joka ei ollut varsin kaukana
makuupaikastani. Kun ei ollenkaan tiedä minne mennä, ei ole muuta
kuin kaksi menettelytapaa: joko paikalleen jääminen tai nenän
osoittamaan suuntaan kulkeminen. Minä luotin nenääni ja läksin

kulkemaan, mutta vaikka pidinkin sen opastusta varmana, se näytti
minut kuitenkin väärälle tolalle. Metsään eksyminen ei ole mikään
tavaton asia, jonka tähden en sitä huoli kuvailla. Lopuksi löysin tien,
jota seikkaa minun täytyy huomauttaa, jotta et luulisi minun yhä
vielä olevan metsässä. Noin kello 2:n ajoissa olin Hämeenlinnassa ja
etsittyäni löysin sen apteekin, jossa ennen olin palvellut oppilaana.
Portti ei ollut lukossa, joten esteettä pääsin apteekkioppilasten
makuuhuoneen eteiseen ja aioin ruveta naputtamaan heidän
huoneensa ovelle, kun tämä ovi ensi kosketuksestani heti aukeni
selälleen. Jos olisin ollut taikauskoinen, olisin voinut luulla talon
kotihaltijan tunteneen minut ja tehneen minulle tämän palveluksen,
mutta nyt ajattelin vaan, ettei lukonsalpa ollut mennyt tarpeeksi
sisälle pihtipielen reikään, vaan että se oli pysähtynyt sen suulle.
Muuten en paljoa välittänyt siitä miten pääsin sisälle, kunhan vaan
pääsin. Lääkkeenvalmistajat nukkuivat sikeästi eivätkä näyttäneet
heräämisen merkkiäkään. Luulinpa melkein unenjumalan painaneen
kiinnelaastari-liuskan poikkipuolin heidän silmäluomilleen. Otin
sohvankannen, joka oli pystytetty konttorinovea vastaan, asetin sen
kummankin pään alle tuolin ja valmistin itselleni tähän vuoteen
konttorissa olevista vanhoista kauhtanoista ja muista vaatteista.
Kaiken tämän tein niin hiljaa, ettei kukaan huoneessa olevista
herännyt. Sitten panin maata ja nukuin kauan, aina päivänrintaan,
lääkkeenvalmistajain suureksi hämmästykseksi, he kun eivät
mitenkään voineet selittää miten ja mistä olin tullut. Kun heräsin ja
minun piti mennä likööri-kamariin, minne proviisori pitäen huolta
terveydestäni oli pyytänyt minua tippoja maistelemaan, tunsin
omituista hellyyttä jalkapohjissani. Vedin saappaat jalasta ja
tarkastelin niitä joka puolelta, mutta näin niiden olevan virheettömät.
Taidatpa nauraa yksinkertaisuudelleni, kun oletin saappaissa piilevän
tunnetta, mutta otappa huomioon, ettei varovainen lääkäri

tutkiessaan vamman syitä jätä mitään tutkimatta. Saappaista siirryin
sukkiin, jotka, lukuunottamatta pientä kannassa ja suurempaa
varpaan kärjessä olevaa reikää, myöskin olivat hyvässä kunnossa.
Jäljellä oli itse jalan tarkastus, ja heti ensi katseella sen alapinnassa
huomattiin suuria rakkoja. Tämä ikävä seikka estää minua
muutamaan päivään jatkamasta matkaani ja tarjoaa minulle laillisena
syyn jäädä ainakin viikoksi Hämeenlinnaan. Jos vastaat tähän
kirjeeseen, saat pian enempiä tietoja ystävältäsi — — —.
Toukokuun 6:na päivänä läksin Hämeenlinnasta ja saavuin yöksi
Heinäkankaan kestikievariin. — Saatat helposti kuvitella; että
kernaasti tahdoin tavata nuorta isäntää, kun vaan muistelet että noin
7 tai 8 vuotta asuessani Hämeenlinnassa usein kävin tässä
maatalossa. Silloin ei kestikievari vielä ollut tässä vaan
neljännespeninkulman päässä tästä eteenpäin Eteläisissä. Vaan tämä
tila oli silloin apteekkari Bjuggin hallussa, joka sittemmin myi sen
nykyisen isännän isälle. Sama nuori isäntä, joka silloin vielä oli poika,
kävi usein Hämeenlinnassa, ja mitä vähäistä hän joskus tarvitsi
apteekista annoin hänelle usein maksutta kuin oman lampuodin
pojalle ainakin. Täten tuli hän minulle niin kiitolliseksi, että kun
kerran hänen mukanaan tilasin Forssiuksen algebran Turusta, hän ei
mitenkään suostunut ottamaan maksua tästä kirjasta. Ja vielä nytkin
hän osotti minulle erityistä ystävyyttä antamalla minulle yömajaksi
kamarin ja sijoittamalla sen edessä saliin makaamaan erään
venäläisen upseerin ja tämän palvelijan. Illalla, josta vietin osan
tuvassa, tapasin vanhan savolaisen rakuunan. Tämä harmaapää
sankari oli väsyneenä taistelun telmeeseen valinnut toisen,
rauhallisemman toimeentulokeinon. Hän oli hylännyt miekan ja sen
sijaan tarttunut matkasauvaan, ja patruunalaukun asemessa hänellä
nyt oli selässä ruokapussi, joka lesken öljyruukun tavoin aina pysyi
tyhjentymättä. Hänen terävät säihkyvät silmänsä, hänen levolliset,

älykkäät kasvonsa ja arvokas, tasainen käyntinsä ilmaisivat kohta,
mihinkä ihmisluokkaan hän ennen oli kuulunut. Ainoastaan viikset
olivat epäkunnossa ja tuuhean harmaan parran ympäröimät, vallan
kuin puutarhan pensaat ja puut, jotka paremman hoidon aikana ovat
olleet säännöllisesti leikattuina, mutta jotka laiminlyötyinä pian
toisiinsa takertuneina kasvavat metsäksi. Hänen kookas sauvansa oli
alapäästä huolellisesti raudalla kengitetty, ja sen yläpäässä oli
rautakoukku, joka lähinnä vivahti hänen muinaisen miekkansa
kahvaan. Pitkällinen harjoitus oli hankkinut hänelle niin suuren
taitavuuden tämän aseen käyttämisessä, että hän sillä sangen
helposti karkoitti kokonaisen koirapataljonan, joka tavallisesti kylissä
karkasi hänen kimppuunsa vaikeuttaen hänen pääsyänsä sinne.
Tämä vanha soturi piti kerjäämistä arvoansa alentavana, ja koska
hänen kuitenkin täytyi elää kuolinpäiväänsä asti, oli luonnollista, että
hän arvokkaammalla tavalla tahtoi päästä tämän murheenlaakson
läpi. Senpä vuoksi hän oli ahkeroinut ennustustaidon harjoittamista.
—
En vielä ollut ehtinyt panna maata, kun venäläinen upseeri saapui
kestikievariin ja jäi sinne yöksi. Hän oli jotenkin viluissaan ja tilasi
itselleen hyvän valkean, jonka ääressä puhelin hänen kanssaan sen
verran kuin taisin venättä. Sitten panin maata ja olin hyvin ehtinyt
nukahtaa, kun joku äkkiä koputti sen huoneen ikkunaan, jossa
upseeri makasi. Minä heräsin tähän kolkutukseen ja sain heti nähdä
vanhan kinmaasi- ja yliopistotoverin, komministeri Martinin
Lammilta. Hän oli käynyt Hämeenlinnassa, jossa oli kuullut minun
lähteneen sieltä Lammin pitäjää kohti. Hän arvasi minun yöpyneen
Heinäkuukaan kievariin ja poikkesi sentähden sinne minua
tapaamaan. Hän pyysi minua tulemaan kotiinsa Lammille, ja minä
noudatin mielelläni kutsua. Sillä olihan minulla huvia siitä, että sain
tavata entistä kimnaasi- ja yli-opistotoveria ja puhella hänen

kanssaan, ja sitäpaitsi hänen kääseissään pääsin kolme peninkulmaa
eteenpäin. Seuraavana aamuna tulimme rovasti Appelrothin luo,
missä Martin asui. Vietettyäni täällä pari hauskaa päivää, läksin
Koskelle ja Hollolaan. — Lammin pitäjä monine pyöreine kunnaineen
tarjoaa matkustajalle kauniin näyn. Maa on muuten jotenkin tasaista,
mutta siellä täällä näkee noita kunnaita, joista muutamat ovat
melkoisen korkeat ja matalampien puiden ja pensaiden peittämät.
Nämä ovat suunnattoman suurten mättäiden näköisiä ja sopisivat
varsin hyvin moneen isoon puutarhaan. Muuten tämä Lammin pitäjä,
samoin kuin Kosken kappeli, on Suomen paraita pellavaseutuja.
Vihreä pellava, jota markkinoilla ostetaan, on enimmäkseen täältä
kotoisin. Kysyin miten sitä valmistetaan, mutta valmistustavassa ei
näyttänyt olevan mitään erinomaista, joka voisi tehdä sen niin
oivalliseksi kuin sitä kehutaan, jos ei sitä ota lukuun, ettei pellavaa
täällä liottamisen jälkeen kuivateta maassa, kuten muualla on
tavallista, vaan että se sidottuna pieniin kimppuihin ripustetaan
aidanseipäihin. Koskella minulle kerrottiin, kuinka seudun väestöä
joku vuosi sitten oli puijattu pellavakaupassa. Muutamat
arkangelilaiset talonpojat, jotka usein ennen olivat ostaneet heiltä
suuria pellavamääriä, olivat taas ilmestyneet seudulle, mutta ilman
rahoja. Heidän antamastaan velkakirjasta olivat useat kuitenkin
antaneet heille pellavia, mutta sittemmin ei heitä ole täällä näkynyt.
— Kulkiessani Koskella kasvoi tieni varrella paljon näsiäispensaita
(Daphne Mesereum), jotka nyt (toukokuun 9 p.) olivat täydessä
kukassa. Tuo Daphnen nimi johti muistooni tarun Apollon
rakkaudesta Daphne keijukaiseen. Liekköhän auringonjumala todella
rakastunut johonkin toiseen keijukaiseen, ajattelin. Onhan tämä
kyllin kaunis ja tarpeeksi tuon rakkauden arvoinen! Ainakin sillä
siihen vielä muiden rinnalla on etuoikeutensa, eikä se myöskään näy
olevan niin nurjamielinen kuin runo väittää. Johan se on

morsiuspuvussaan, vaikka auringonjumala vasta pikimältään käy sitä
tervehtimässä ja jotenkin harvoin luo katseensa sen
purppuranpunaisiin kasvoihin. Minä puolestani en usko runoa, joka
kertoo Daphnen tylyydestä; kuinka se voisikaan yhtyä sellaiseen
kauneuteen? — —
Illalla tulin Hollolan pappilaan. Täällä tapasin vanhan
tutkintotoverini maisteri Langin, jonka kanssa melkein kokonaista
kuusi viime vuotta olen asunut yhdessä. Vaikka ei ollut täyttä vuotta
kulunut siitä kuin erosin hänestä Turussa, oli se kuitenkin tarpeeksi
pitkä aika, jotta toistemme kohtaaminen täällä meissä herätti mitä
miellyttävimpiä tunteita. Seuraavana päivänä kuljimme hänen
vanhempiensa talolle, joka oli näpeän peninkulman päässä
pappilasta. Mutta koska jää hiljan oli lähtenyt ja vielä ajelehti ympäri
Vesijärveä, jonka yli meidän piti soutaa, oli meillä paljon vaikeuksia
ennenkuin löysimme maallenousupaikan. Viimein tulimme kuitenkin
niemelle, joka oli vapaana ajojäästä. Vielä meidän oli jalkaisin
kiertäminen eräs lahti tullaksemme Kaitaan, niin että olimme hieman
väsyneinä, kun saavuimme perille. Vietettyämme täällä kaksi sangen
hupaisaa vuorokautta, palasimme taas pappilaan. Vielä ajojää esti
meitä kulkemasta veneellä koko matkaa, jonka vuoksi vene oli
vedettävä kaidan kannaksen poikki, jolla upoten polvien yläpuolelle
kahlasimme savessa. Kun meillä sitäpaitsi Parinpellon rannasta, jolle
nousimme maihin, oli astuttavana savisia ja mutaisia kujasia
ennenkuin pääsimme pappilaan, ei ollut kummallista, että olimme
kahden muurarinkisällin näköiset. Koska oli sunnuntai, täytyi Langin
virkansa tähden lähteä kirkkoon, mutta minä pidin parempana jäädä
pappilaan. Seuraavana päivänä minulla kuitenkin oli tilaisuus katsella
Hollolan kirkkoa sisältäkin. Alttarin läheisen permannon muodostavat
suureksi osaksi lukuisat hautakivet, joihin piirretyt kirjoitukset olivat
jotenkin epäselvät, niin ettei niitä voinut lukea. Näin kuitenkin

vuosiluvuista, että muutamat niistä olivat noin 200:n vuoden ikäisiä,
toiset nuorempia, ja ne kätkivät allansa muutamien seurakunnan
huomatumpien sotilashenkilöiden ja pappien maallisia jäännöksiä.
Tämä kirkko on muuten kivestä ja on viimeinen kivikirkko, jonka
matkallani Savon ja Karjalan halki näin. Toukokuun 13:ntena päivänä
läksin täältä. Lang sekä muut täkäläiset ystävät saattoivat minua
kolmenneljännespeninkulman matkaa Hertsanalan kylään; sieltä
minun piti vesitse lähteä näpeän peninkulman päässä olevaan
Paimelaan. Hertsanalaan saavuimme kello yhden aikaan iltapäivällä.
Täällä panimme toimeen jäähyväispäivälliset, jonka jälkeen neljän
aikaan läksin sieltä. Vielä kauvan viipyivät ystäväni erään vuoren
kukkulalla. Matka kului, ja näin heitä enää vaan epäselvästi; viittasin
heille vielä kerran "hyvästi" ja olin nyt taas yhtä yksin kuin kaksi
viikkoa sitten, erottuani kotiväestä. Eronhetki ja ero on yleensä
sangen tukalaa. En tiedä mistä raskasmielisyys silloin niin
voimakkaana tulee. Unhotamme kaiken muun, ja ajatus kiintyy
kokonaan niihin, joista olemme eronneet. Usein tahdomme palata ja
senkautta pidentää tätä haikeata hetkeä. Ehkä tämä eronhetki, joka
meihin tekee niin syvän vaikutuksen, on aavistusta viimeisestä meitä
odottavasta eronhetkestä, tai ehkä me noiden edellisten kautta
totumme taipumaan siihen ajatukseen, että viimeinen meitä odottaa.
— —
Puolentoista tunnin soutumatkan jälkeen olin Paimelan rannassa.
Kysyin soutajapojalta, mitä hän tahtoi vaivastaan. Hän virkkoi:
"antakaa iteh kunniastasi mitä arvaatte", mutta koska nämät
kunnianmukaiset maksut eivät aina ole paraita, vaadin häntä itseään
määräämään. Silloin hän sanoi olevan tavallista, että maksettiin
kaksinkertaiset kyytirahat järvien yli kuljettaessa, ja minun täytyi siis
antaa hänelle 44 killinkiä, sillä minulla ei sattunut olemaan
pienempiä pankkiseteleitä. Tällaiset vesimatkat, ajattelin muuten,

pian tyhjentäisivät kukkaroni, jonka vuoksi päätin joko kokonaan
välttää niitä tai edeltäkäsin sopia soutajan kanssa kyytirahasta.
Täältä läksin Paimelan kylän kautta Heinolaa kohti. Nimi Paimela
palauttaa matkustajan mieleen sen kauniin lahnalajin, jota ennen
täällä pyydettiin. On omituista, ettei, vaikka Vesijärvi on maamme
suurempia järviä, useammissa paikoin sitä saada tätä oivallista
lahnaa. Ennen sitä pyydettiin pääasiallisesti Paimelassa, mistä se on
saanut nimensä, mutta viime aikoina tapahtuneen veden laskemisen
jälkeen on Vesijärven lahna hylännyt entiset olopaikkansa.
Paimelaiset saavat nyt varsin vähän tai eivät saa juuri ollenkaan tätä
puheenaolevaa kalaa, jotavastoin toiset kylät, joihin kuuluvissa
kalavesissä se ennen ei näyttäynyt, nyt pyytävät sitä niin runsaasti,
että niiltä sitä riittää myytäväksikin. Tätä kalaa sanotaan kuitenkin
vielä "Paimelanlahnaksi". Nimismies Langin luona Kaidassa sain
tilaisuuden syödä tätä lahnaa sekä tuoreena että suolattuna. Koska
jo ennen olen syönyt Kokemäen siikaa, luulen sananparren:
"Paimelanlahnalla, Kokemäensiialla konsanansa, Maailmassa ei ole
vertaistansa" todella olevan oikeassa. — Täältä tulin yöksi Asikkalan
nimismiehen, mainitun Langin veljen luo. Toisena päivänä läksin
sieltä Heinolaan. Pitkin koko laajaa hietakangasta, joka on Urajärven
ja Heinolan välillä, kasvoi sormivuokkoja (anemone pulsatilla), jotka
saattoivat tuon karun kanervaisen kankaankin miellyttävän
näköiseksi. Ensimäinen seikka, johon Hämeenlinnasta päin Heinolaan
tulleen matkustajan huomio kääntyy, on muhkea äsken rakennettu
puusilta. Se on kaksiosainen, ollen molemmin puolin siinä joessa
olevaa saarta, joka yhdistää Päijänteen Konninveteen, ja jota
muutamat, tosin vähällä perusteella, pitävät Kymijoen alkuna.
Kymijoki näet oikeastaan alkaa Koskenniskan putouksen ja
Konninveden jälkeen Iitin pitäjässä. Sillan lyhyempi osa, jota myöten
ensin tulee mainittuun saareen, on noin 40:n askeleen pituinen ja on

kummallekin rannalle rakennetun kiviarkun kannatuksella, joista
tukihaaroja lähtee kannattamaan keskikohtaa. Sillan suurempi osa,
noin 150 askeleen pituinen, on neljän hyvin asetetun arkun varassa,
lukuunottamatta kahta itse rannan yhteydessä olevaa. Keskelle siltaa
on kummallekin puolelle asetettu penkkejä niitä varten, jotka
haluavat istua, ja toisen yläpuolelle taulu, jossa on luettavana
rakennusmestari Lillkvistin ja rakennustöiden päällysmiehen,
kruununvouti Grenmanin nimet sekä niiden päivätöiden lukumäärä,
jotka oli tarvittu sillan kuntoonpanemiseen ja joita oli ollut 8000.
Kaipasin vaan koko yrityksen kustannussummaa, joka myös olisi
pitänyt mainita taulussa ja joka, kuten kuulin kerrottavan, taisi
nousta noin 24 tuhanteen ruplaan. Itse saarella kaavaa muutamia
ikivanhoja honkia, ja rannalle on äsken istutettu puita saaren
enempää kaunistamista varten tulevaisuudessa. Kun on tullut sillan
yli, huomaa joen rannan oikealla kädellä olevan sangen jyrkän, ja se
kohoaa melkoisen korkeana muodostaen niin sanotun Myllymäen,
joka on saanut nimensä yhdestä ainoasta sen huipulla kohoavasta
tuulimyllystä. Tältä mäeltä on laaja näköala yli kaupungin, joka
puutarhoineen ja leveine suorine katuineen sijaitsee vallan sen
juurella. Kaupunki on rakennettu kohtalaisen hyvin. Maaherran-
virkatalo, sairashuone, y.m. yleiset rakennukset eivät missään
suhteessa ole huomattavia. Kaupungissa ei ole ainoatakaan
kivirakennusta, kirkkokin on puusta. Helatuorstaina olin tässä
kirkossa läsnä jumalanpalveluksessa. Saarnatuoli on rakennettu
kiinni sakariston seinään, seikka, jota en muualla ole nähnyt, ja
pappi nousee saarnatuoliin suorastaan sakaristosta, tarvitsematta
kulkea kirkon kautta. Enpä tiedä liekkö johtunut tavattomuudesta.
vai mikä lie tehnyt, että erittäin pidin tällaisesta saarnatuolin
sijoittamisesta. Vastapäätä kirkon isoa ovea ja käytävää seisoi
saarnaaja siinä alttarin yläpuolella yhtä kaukana, tai oikeammin yhtä

lähellä kumpaakin puolta, ja julisti ylhäältä sanaa. Kirkko on muuten
hakattu kahdeksankulmaiseksi, ja jos kohta se on pieni, on se
sangen sievä sisältä. Jotta samaa voisi sanoa sen ulkomuodostakin,
olisi se maalattava. Lähellä kirkkoa on kaupungin alkeiskoulu, jossa
oli sisäänkirjoitettuna noin 40 oppilasta, osaksi kaupungista, osaksi
naapuripitäjistä. Poikia opetetaan täällä lukemaan katkismustaan ja
uskonnonhistoriaa, kirjoittamaan ja laskemaan neljää luvunlaskun
alkutoimitusta. Täkäläinen koulunopettaja, ylioppilas G. Hahl, on
kuitenkin sitäpaitsi tarjonnut halukkaille pojille opetusta historiassa,
maantiedossa, matematiikissa ja latinassa. Tämä hänen
menettelytapansa ansaitsee vielä suurempaa kiitosta, koska hän
tarjoten tätä opetustaan yksityisopetuksen nimellä, ei vaivastaan
useinkin varattomanpuolisilta pojilta vaatinut mitään erityistä
maksua. Sairashuone- ja hulluinhuonerakennukset ovat kaupungin
laidalla ja näyttävät olevan riittävän suuret niille vähälukuisille
sairaille, jotka näissä seudun laitoksissa saavat hoitoa. Tällöin siellä
oli 40-50 sairasta, enimmäkseen kuppatautisia. Sairashuoneiden
lattiat, vuoteet y.m. todistivat hyvää järjestystä ja huolellista hoitoa.
Mitä sairaiden ruokaan tulee, tarjottiin sitä 28 1/2 kopeekkaan
pankkiseteleitä vuorokaudessa kutakin henkilöä kohden.
Kaupungissa on kaksi ravintolaa, joilla se näyttääkin tulevan hyvin
toimeen. Suuret puutarhat, kaupungin ulkopuolella virtaava joki ja
vastapäätä vallan lähellä oleva havumetsä varmaankin saattavat
Heinolan miellyttäväksi kesäolopaikaksi. Mutta kivittämättömät kadut
ovat sangen vaivaloiset kävelijöille, sillä ne ovat hienon hiedan
peittämät, ja tämä kohoaa tuulisäällä ilmaan lennellen sinne tänne.
Täytyy ylipäänsä tunnustaa, että pienemmillä kaupungeilla on oma
omituinen hauskuutensa, jota kaipaa suuremmissa. Matkustaja
kokee tätä aina ja kieltämättä sen tunnustaakin — tulemmehan
suurempaan kaupunkiin aivan tuntemattomina. Tosin silmä täällä

kiintyy useihin uusiin esineisiin. Merkillisyyksiä esiintyy, joista osaksi
on kuullut puhuttavan ja joiden näkeminen nyt tuottaa iloa; toisiakin
tapaa, joista ei ennen ole kuullut edes puhuttavan. Kaikki tämä
vaikuttaa sen, että aluksi olet mielissäsi, mutta kun olet ehtinyt
katsella näitä merkillisyyksiä tai kun olet kyllästynyt niiden
katselemiseen, tulet kortteeriisi. Huomaamattomana ja kokematta
kenenkään puolelta suurempaa tuttavallisuutta tai lähempää
ystävällisyyttä ja osanottoa olet kävellyt ympäri kaupunkia. Nyt olet
yksin; koska kaipaat seuraa ja varsinaista tointa käy aika pitkäksi,
valmistaudut matkalle ja matkustat pois — kylmänä ja
välinpitämättömänä. Pienemmissä kaupungeissa on asianlaita
päinvastainen. Pian olet nähnyt sen merkillisyydet. Käveltyäsi
muutaman tunnin, tunnet ainakin nimeltä joka kadun, joka kulman,
huomattavimmat talot. Kuljet kuin kotiseudullasi. Kaikkialla sinua
kohdellaan ystävällisesti ja tuttavallisesti, ikäänkuin olisit kauan
oleskellut seudulla. Jopa unhotat olevasi vieraalla seudulla, ja kun
vihdoin matkustat pois, on vaikeata jättää uudet ystävät, joiden
hyvyyttä, suopeutta ja kohteliaisuutta saat kiittää niin paljosta;
Heinolasta läksin 15:ntenä päivänä ja saavuin seuraavaksi yöksi
vanhan tutun ja yliopistotoverin, komministeri G. Hahlin luo. Muuta
lukuunottamatta olen hänelle kiitollinen siitä, että hän lahjoitti
minulle Porthanin teokset "Dissert. de poësi fennica", "de bircarlis",
"de antiqua gente fennorum", ja Lencqvistin teoksen "De
superstitione veter. fennorum", jotka puuttuivat matkakirjastostani.
Seuraavana päivänä läksin täältä. Kuljettuani viiden
neljännespeninkulman matkan tulin Paason taloon, joka on Savon
rajalla, jos Savoon tahtoo lukea koko Mäntyharjun pitäjän. Tätä
niiden kylien asukkaat, joissa ensin kävin, eivät kuitenkaan itse
näyttäneet tekevän. Paason lähistössä näkee molemmin puolin
maantietä muutaman tuhannen kyynärän pituisen, hyvin tehdyn

kiviaidan, joka kiinnitti huomioni, koska en ennen ollut nähnyt näin
suurta kiviaidan paljoutta. Ajattelin itsekseni, kuinka tavattomasti
vaivaa, kuinka monta päivätyötä tämä on maksanutkaan maatilan
omistajalle, vaikkapa se sitten pitkiksi ajoiksi vapauttaakin
jälkeentulevat uudesta aidanteontyöstä. En vielä huomannut, kuten
sittemmin tapahtui, kun Savossa näin useita rahvaan hallussa olevia
peltoliuskoja kiviaidan ympäröiminä, että täällä on paljon helpompi
aikaansaada kiviaitaa kuin eteläisemmissä maakunnissa. Saan pian
tilaisuuden esittää syyn tähän väitökseeni. Nyt, ennenkuin astun
Savon rajojen sisälle, tahdon tehdä Hämeen suhteen muutamia
huomautuksia, jotka tähän asti olen jättänyt mainitsematta.
Kaikkialla Hämeessä huomaa halukkaisuutta pääasiallisesti
maanviljelyksen harjoittamiseen. Kaskenviljelystä tosin ei ole
unhotettu, jopa sitä paikoittain harjoitetaan melkoisesti, mutta sen
sijaan, että ennen pääasiallisesti luotettiin kaskien tuottamaan
epävarmaan ja säiden mukaan vaihtelemaan satoon, turvaudutaan
tätä nykyä peltojen tasaiseen ja varmaan viljavuuteen. Kaskenviljelys
on siis nykyään sivuelinkeino, esi-isiltä peritty ammatti, josta
vastenmielisesti kokonaan tahdotaan luopua. Joskus sattuva hyvä
sato, jonka kaskimaat tuottavat, luultavasti myös houkuttelee useita
koettamaan onneansa, ja kokemus, joka osottaa, että niiden viljelys
sangen usein onnistuu huonosti ja tuskin palkitsee työtä, ei ole
opettavainen. Täälläkin, kuten kaikkialla muualla maassa, on viime
aikoina ruvettu viljelemään soita. Siitä on heti silmäänpistäviä etuja,
nimittäin rikas sato, niittymaan lisääntyminen y.m., ja rahvaskin on
varma siitä, että tämän kautta maalle koituu melkoinen voitto.
Kevättouvot, jotka halla ennen monessa seuduin pani, kypsyvät nyt
usein hallan vahingoittamatta. Tämän he lukevat suoviljelyksensä
ansioksi. Myöskin viime aikoina sattuneet lauhkeammat talvet he
johtavat samasta syystä. Siitä syytöksestä, joka liian usein on tehty

hämäläisiä vastaan, etteivät taloudessaan ole tarpeeksi siistejä, ei
näinäkään aikoina juuri saata heitä vapauttaa. Tosin näkee
talonpoikaispirttejä, joissa pöydät, rahit, tuolit, ruoka-astiat y.m. ovat
sangen siistit ja puhtaat, mutta nämä paikat ovat liian harvat,
voidakseen kumota yleistä arvostelua. Lautaikkunaisia pirttejä
käytetään paljon ja joskus tapaa kokonaisia kyliä, missä ei ole
mitään parempaa asuntoa. Toisissa paikoin näkee kuitenkin täälläkin
siirtymisasteita parempaan rakennustapaan. Tapaa talonpoikia, jotka
ovat rakentaneet itselleen salin ja kamareita, maalauttaneet
punaisiksi rakennuksensa, joilla on lasi-ikkunat asuintuvissaan y.m.
Hämäläinen talonpoika on yleensä hitaampi sielun ja ruumiin
puolesta kuin rahvas muualla maassa. Ennenkuin sivistys ja siivous
täällä pääsevät vallalle, ja ennenkuin vanha raakuus ja haluttomuus
häviävät, täytyy valistuksen joka taholta tänne kohdistaa säteensä,
tullaksensa tehoisaksi. On muuten vaikeata löytää syytä siihen, miksi
hämäläiset sivistyksessä ovat jääneet jäljelle syvemmällä maassa
asuvista savolaisista, karjalaisista ja ennen kaikkea pohjalaisista.
Jotakin epäilemättä on vaikuttanut itse heidän kansallisluonteensa,
mutta ulkonaisista syistä näyttävät juuri ne, joiden pitäisi levittää
valistusta, olleen sille esteenä. Molemmilla merenrannikoilla olevat
kaupungit eivät ole varsin kaukana heistä, ja niissä on enimmäkseen
ruotsalaisia asukkaita. Pian hämäläiset ovat tehneet
kaupunkimatkansa, myyneet liikenevät tavaransa ja tehneet
tarpeelliset ostoksensa, sitten he palaavat ja tuntevat itsensä
onnellisiksi ja tyytyväisiksi isiltään perityissä mökeissään. Suurempia
vesistöjä ja purjehdukseen kelpaavia jokia, jotka kesällä
vilkastuttaisivat sisämaan liikettä, ei täällä ole niin runsaasti kuin
muilla seuduin. Kesän he siis enimmästi viettävät kotona viljellen
maatansa, ja muutaman neljännespeninkulman kirkkomatkoja
pidetään jo pitkinä ja vaivalloisina. Toisin on savolaisen ja karjalaisen

laita. Saimaan vesistöt, Orihvesi, Kallavesi, Pielisjärvi ja lukuisat muut
järvet tekevät hänestä maan sydämessä taitavan merimiehen. Kauan
arvelematta lähtee hän 40, 50 jopa 60:n peninkulman pituisille
matkoille, kesällä veneessään ja talvella reessään. Tällöin esiintyy
usein seikkoja, jotka kysyvät koko hänen sielunsa toimintaa, jos hän
tahtoo tulla toimeen. Tottumus matkaansaa, että hän sitten
vähemmän pulmallisissa tiloissa pian tointuu ja arvostelee järkevästi.
Matkoiltaan, jotka vievät suuren osan hänen talveaan, hän palaa
kotia tuoden mukanaan kokemusta ja tuntien asioita ja tapoja
laajalta ympäristöltä. Jotenkin sama on pohjalaisen laita. Tosin vielä
laihahko maa on pakottanut häntä harjoittamaan useita
sivuelinkeinoja, joita rahvas muilla seuduin ei ole harrastanut.
Pohjalaisen suhteen toteutuu varsin hyvin vanha sananlasku: "Kyllä
vatsa lappalaisen laulamaan opettaa." — —
Vaikka taikausko Hämeessä ei suinkaan ole vähempi kuin
pohjoisemmissa seuduin, ovat vanhat runot täällä melkein kokonaan
unhotuksiin joutuneet. Syy lienee pikemmin hämäläisen suuremman
hitauden, sekä mitä uusien runojen tekemiseen, että vanhempien
muistissa pitämiseen tulee. Enpä saata ainakaan omien tietojeni
mukaan mainita Hämeestä ainoatakaan luonnonrunoilijaa. Ainoa
todiste hämäläisten nerokkaisuudesta tässä suhteessa on se, että he
silloin tällöin parsivat uusmuotoisia ruotsinvoittoisia lauluja
muutamalla puoleksi typistetyllä säkeistöllä, joka usein paljastaa
tekijän mauttomuuden ja parempain aatteiden puutteen. Näitä täten
varustettuja lauluja lauletaan jotenkin yleisesti, ja ne ovat malleina
ensi kertaa esiintyvälle runoilijalle, kun hän viehättyneenä jostakin
aiheesta aikoo siitä ruveta laulamaan. Vaikka näillä lauluilla
typistetyn kielensä tähden, joka saattaa runomitan teeskennellyksi,
sekä etsiskeltyjen loppusointujensa vuoksi ei ole mitään erityistä
arvoa, ovat ne kuitenkin merkillisiä kansallisten sävelmiensä

puolesta. Uudet tämäntapaiset laulut saavat usein ennen vallan
tuntemattomia sävelmiä, jotka runoilija luo yhdessä sanojen kanssa,
ja jotka useimmiten ovat hyvin tuntehikkaita, korvaten sanojen
puutteellisuutta. Muuan Uudellamaalla ja Hämeessä hyvin tavallinen,
jopa Savossa ja Karjalassakin jo tunnettu laulu päättyy näillä
sanoilla: "Ei tällä laulull' ol' yhtäkään isää, Kuin joku taitaa, niin
pankoon vaan lisää". Onpa erityisesti pantu mieleen nämä sanat.
Mitä erilaatuisimpia seikkoja käsitellään eri säkeistöissä, samaa
ajatusta ei kauan seurata. Koska harvoin kuulee näitä lauluja
laulettavan muuten kuin typistettyinä ja turmeltuina, on vaikeata
antaa niistä näytettä. Tahdon kuitenkin tähän liittää näytteeksi pari
kappaletta. — — — [Runoja, joita varmasti voitaisiin katsoa niiksi,
mitä Lönnrot tässä tarkoittaa, ei ole voitu kokoelmista löytää.]
Toisenlaisia runoja on viime aikoina ruvettu täällä sepittämään,
tarkoitan hengellisiä runoelmia. Jo useita vuosia on Hämeessäkin
ollut niinkutsuttuja "heränneitä" eli "kääntyneitä". Eipä saata sanoa
näiden muodostavan erityistä lahkoa, jos sanalla "lahko" tarkoittaa
tavallista käsitettä. He eivät eroa yleisestä jumalanpalveluksesta,
eivät vetäydy pois lukukinkereistä tai ehtoollisen nautitsemisesta
j.n.e. Seikka, jossa he eroavat muusta joukosta, on se, että he
joutohetkillään, etenkin pyhäpäivinä, usein kokoontuvat pitämään
rukouksia ja harjoittamaan muunlaista hartautta. Useita sellaisia on
olemassa, jotka raamatun ja muiden hartauskirjain ahkeralla
lukemisella ovat saavuttaneet tavattoman, niissä esiintyvän sana- ja
puheenparsi-rikkauden. Nämä henkilöt ovat mainituissa kokouksissa
usein valmiit ilman vähintäkään valmistusta esiintymään, pitäen
rukouksia ja saarnoja; tällöin he mainitsevat raamatun kohtia, joihin
perustavat puheensa. Kotona he ahkerasti lueskelevat hengellisiä
kirjoja, joku on oppinut kirjoitustaidon. Viimemainittua ei kuitenkaan
saa lukea yksinomaan heidän kunniakseen, koska yleensä on

kiitoksella mainittava suomalaisesta rahvaasta, että moni on oppinut
tämän taidon. Muutamat näistä "heränneistä" kulkevat toisiin
seurakuntiin, kuitenkin, kuten syystä luulen, vähemmin siinä
tarkoituksessa, että käännyttäisivät ihmisiä oppiinsa, kuin siinä, että
elättäisivät itseään ilman ankarampaa tointa. He pidättäytyvät
kaikista huvituksista, kuten tanssista, korttipelistä, leikeistä, y.m.
Ainakin paikoittain he ovat tehneet säännökseen käydä kotikutoisissa
vaatteissa, karttaa punaisten kankaiden käyttämistä ja muita turhia
koristeita. Jumalan nimeä he eivät mainitse jokapäiväisessä
puheessa. Kun heitä esim. tervehtii sanomalla "hyvää päivää", he
eivät kernaasti vastaa, kuten on tavallista, "Jumal' antakoon", vaan:
"teille myöskin", tai jotakin sentapaista. Heitä syytetään
jonkunmoisesta itserakkaudesta; se johtuu henkisestä ylpeydestä,
jonka he, mielestään oikean elintapansa ja vastaheränneen uskonsa
vuoksi, kernaasti itselleen omistavat. Koska suomalaisella melkein on
tarve laulaa, ja koska nämä "heränneet" eivät kernaasti laula
maallisia lauluja, niin sepitetään siellä täällä heidän keskuudessaan
hengellisiä runoja, jotta niitä vaihtelun vuoksi laulettaisiin
varsinaisten virsien ohella. Laulaessaan he usein joutuvat
jonkunmoiseen haltiotilaan, laulu keskeytyy, ja heidän kuulee sen
sijaan puhuvan vierailla kielillä. Ne, joilla on ollut tilaisuus tällöin
tarkastaa heitä, vakuuttavat etteivät he tässä tilassa ollessaan tiedä
mistään, mitä heidän ympärillään tapahtuu. Turhaan on koetettu
herättää heitä palavilla päreillä, jotka on viety niin lähelle heitä, että
kuumuuden nähtävästi olisi pitänyt käydä sietämättömäksi, mutta he
eivät siitä ole tietäneet mitään eivätkä ole näyttäneet vähintäkään
kivunmerkkiä. Toinnuttuansa tästä tilasta näyttävät he noloilta ja
ikäänkuin häpeävät, joka seikka myös näyttää todistavan, että he
ovat olleet kokonaan haltioissaan. Mitä itse kieleen tulee, jota he
silloin puhuvat, niin siinä kuuluu olevan oikeita kielellisiä äänteitä,

mutta se kuuluu olevan ympäröiville ymmärtämätöntä.
Ymmärtävätkö toisiaan useiden langetessa tähän haltiotilaan, kuten
joskus tapahtuu, en tiedä. Muutamat väärinkäsitetyt
raamatunkohdat, kuten esim. I Korint. 14 luk. ovat varmaankin
tämän kielen kielioppina ja sanakirjana. He ovat hyvin valmiit
luulemaan olevansa välittömien korkeampien mielijohteiden
ohjaamina. Eräästä pojasta kerrottiin, ettei hän rippikoulussa ollut
osannut lukea jotakin paikkaa, ja että hän sentähden oli saanut
papilta "reput" ynnä sen varoituksen, että hän vastedes paremmin
harrastaisi lukutaitoa. Kotimatkalla hän muka oli kertonut kovan
kohtalonsa eräälle vastaan tulleelle miehelle, jolta oli kysynyt, miten
piti menetellä. Tämä oli neuvonut häntä menemään yksin metsään
ja rukoilemaan Jumalaa. Tämän hän oli tehnytkin sellaisella
menestyksellä, että hänestä heti tuli paraita lukijoita. Eräästä tytöstä
kerrottiin, että hän ilman vähintäkään opetusta oli oppinut
kirjoittamaankin ja että hän nyt sepittää hyvin suuressa arvossa
pidettyjä hengellisiä runoja. Muuan mies, joka lapsuudesta alkaen on
ollut sokea, kuuluu raamatusta ja virsikirjasta aukaisevan kohtia,
jotka hänelle mainitaan. Tämä on tosiseikka, jonka olen kuullut
luotettavilta miehiltä. Hän kuuluu tällöin tarkasti tunnustelevan
sormillaan ja melkein aina jotenkin varmasti onnistuvan. Kuinka
uskomattomassa määrin siis saattaa tuntoa kehittää!
Paikoittain Hämeessä naiset kehräävät kaikki lankansa niin
sanotuilla "puntturitalkoilla", jotka tapahtuvat seuraavasti: Kylän
ämmät ja tytöt kokoontuvat jonkun naapurin luo ja kehräävät
päivässä tai korkeintain kahdessa kaikki vuoden kehruut. Sitten
mennään toisen luo, ja siten kylän joka taloon samalla tavoin.
Muutamissa paikoin käytetään näissä tilaisuuksissa kahvia vieraiden
kestitsemiseen, toisissa paikoin on nauriiden paistaminen vielä
käytännössä. Nämät talkoot tapahtuvat talvella. Kaikki, eivät

ainoastaan kylän vaan myöskin koko pitäjän asiat otetaan täällä
tarkastuksen ja pohdinnan alaisiksi. Toiset kertovat satuja, toiset
laulavat ja toisilla on muuta hauskaa ajanvietettä. Poikia kokoontuu
usein kujeilemaan monella tavoin, tai ainakin uutisia kuulemaan.
Toisia töitä, jotka myös usein suoritetaan talkoilla, ovat rukiinleikkuu
sekä talvella tapahtuva hirrenveto. Niitä pidetään pieninä juhlina.
Parhaat saatavissa olevat ruuat kannetaan esille ja olutta ja viinaa
nautitaan runsaasti. Häissä on useita menoja, jotka kuitenkin
suuresti vaihtelevat eri pitäjissä. Omituisena seikkana pidin Heinolan
kappelissa kuulemaani tapaa, että sulhasella usein kuuluu olevan
noin 10 puhemiestä. Tuntuu siltä, kuin kaunottaret täällä olisivat liian
kovasydämisiä verrattuina muihin seutuihin, missä sama asia
suoritetaan yhden puhemiehen avulla, usein vallan ilman
puhemiestä. — Noitumistaidossa hämäläiset ovat yhtä paljon jäljellä
savolaisista kuin nämä mainitussa ammatissa ovat jäljellä
karjalaisista ja etenkin pohjalaisista. Kuitenkin Hämeessäkin kuuluu
olevan muutamia vanhojen noitalukujen ja loihtujen jäännöksiä. Tuo
vanha tapa että kiristuorstaina, helluntai- ja juhannusyönä mennään
metsään ja siellä poltetaan suuria loimuavia kokkotulia, on vielä
monessa kohdin Hämettä pysynyt. Voisin vielä jatkaa näitä
huomautuksia, sekä mitä muuhun että niiden seutujen murteisiin
tulee, joiden kautta olen kulkenut, mutta katson sitä jotenkin
tarpeettomaksi, koska niitä osaksi on ennen kosketeltu toisissa
kirjoitelmissa, ja koska ne osaksi koskevat ainoastaan jotakin
erityistä seutua ollen siis ilman yleismerkitystä. Puhuakseni esim.
kielestä, niin ei täällä sanota, kuten Uudellamaalla ja Turun läänissä:
tulee, menee kotia j.n.e., eikä kuten Savossa tuloo, mänöö kotiin,
vaan: tullee, mennee kotio. Ei myöskään sanota: vedes, kodas, eikä
veessä, koossa, vaan: velessä, kolassa.

Toukokuun 16 päivänä tulin siis Mäntyharjuun, Suomen entiseen
raakalaisseutuun. Osaksi kokeakseni, mitä vielä saattoi olla jäljellä
muinaisesta kuuluisasta raakuudesta, osaksi toivoen veneellä
pääseväni Mäntyharjun kirkolle, läksin maantieltä pitäjän sydänosiin.
Poikkesin oikealle mennäkseni Anettuun, joka sijaitsee järven
rannalla. Kuvittelin metsäkylissä olevan pelkkiä kurjia savupirttejä
pienine reppänän tapaisine ikkunoineen. Mutta suuresti hämmästyin
Kuhalaan tullessani, kun tuvassa oli suuret lasi-ikkunat, ja kun itse
rakennus sitäpaitsi oli sangen korkea. Ensin luulin siellä asuvan
jotakin herrasväkeä, mutta tämänkin luulon huomasin vääräksi, sillä
mentyäni sisälle näin emännän kerivän lankaa ja piikojen pesevän
pöytää leipomisen jälkeen. Kysyin tietä Anettuun ja minulle osotettiin
pieni polku, jonka sanottiin johtavan taloon, mistä voin saada
lähempää opastusta. Saavuttuani sinne, kyselin edelleen; minut
neuvottiin taas polulle, mutta annettiin muuten vähän toivoa
kirkkoveneeseen pääsemisestä, sillä joko se heidän luulonsa mukaan
oli lähtenyt matkaan tai jäi kokonaan lähtemättä. Kerrottiin lisäksi,
että Höltästä varmemmin saatoin päästä perille, sillä siellä oli
morsiuspari, jonka piti lähteä pois vasta seuraavan päivän aamuna,
sillä morsiusparit lähtevät näillä seuduin kotoa saman sunnuntain
aamuna, jolloin heidät päivällä vihitään, vaikkapa kirkkotie olisi vielä
pitempi kuin se täällä oli. Läksin siis Hölttään. Jos kohta minua
perinpohjin oli neuvottu poikkeamaan milloin toiselle, milloin toiselle
polulle, oli minun kuitenkin hyvin vaikeata osata perille. Viimein tulin
auringonlaskun aikaan Höltän kievariin, missä kysyin, aikoiko
morsiuspari lähteä veneellä. Vastattiin heidän lähtevän hevosella,
minkä vuoksi luovuin koko aiotusta kirkkomatkastani. Täälläkin oli
hyvät rakennukset, avara tupa, sali ynnä kamari. Kievarinisäntä toi
minulle illallisen, jonka olin tilannut, mutta aamulla sain tilaamatta
kupin kahvia. Lähtiessäni kysyin häneltä, mitä olin velkaa, mutta hän

ei tahtonut ottaa mitään maksua ja pyysi lisäksi, että jäisin
aamiaiselle, joksi hän sanoi keittävänsä tuoretta kalaa. Mutta kun
tämä kala vielä oli järvessä, en saattanut odottaa sitä, vaan läksin
matkaan. Muutaman virstan kuljettuani tulin torppaan, jossa pojan
sanottiin osaavan jonkun runon Mäntyharjun kirkonrakennuksesta.
Tapasin hänet ja panin paperille sekä tämän että pari muuta runoa.
Hänen velivainajansa oli ne sepittänyt, minkä vuoksi hän suuresti
näytti haluavan, että ainakin ensinmainittu runo olisi painettu
vainajan muistoksi. Täältä ohjasin suuntani Hirvensalmen kappeliin,
jossa ennen kaikkea tahdoin tavata vanhan tuttavan, komministeri
Hoffrénin. Ilman muuta keskeytystä tulin Karikkamäelle. Koska
minulla sieltä maitse olisi ollut 1 3/4 peninkulmaa Toivolaan, tilasin
itselleni soutajan, sillä matka oli ainoastaan näpeän peninkulman
pituinen. Lupasin miehelle 75 kopeekkaa, johon hän ensiksi näyttikin
olevan tyytyväinen. Mutta hieman mietittyään sanoi hän, ettei voinut
suostua tehtävään niin pienestä palkasta, varsinkin koska kova
vastatuuli oli tekevä melkein mahdottomaksi hänen soutaa yksin.
Enemmän tehdäkseni pilaa hänen merimiesrohkeudestaan kuin
toden takaa, lupasin hänelle 50 kopeekkaa ja otin itse soutaakseni
perille. Tähän ehtoon hän kernaasti suostui, etenkin kun huomautin
hänelle, että tuuli kyllä oli ajeleva hänet takaisin kotirantaan, ilman
että hänen rahtuakaan tarvitsi vaivata itseään soutamisella.
Läksimme siis matkaan, minä sousin ja saattomies istui
peränpitäjänä ja teki soutamiseni johdosta monta kertaa sen
johtopäätöksen, että minunkin syntymäseudullani oli järviä.
Soudettuani vähän matkaa rannasta, tuuli asettui vähitellen, kunnes
lopulta tuli melkein tyven. Yhtä paljon kuin minulla oli syytä iloita
siitä, yhtä suuresti se näytti pettävän miehen toiveita. Hän virkkoi,
että, jos olisi tietänyt tuulen näin asettuvan, olisi itse mielellään
soutanut, ja saavuttuamme vastaiselle raanalle hän pyysi pari

killinkiä lisää siitä, ettei hänellä paluumatkalla ollut myötätuulta.
Toivolasta minulla vielä oli l 3/4 peninkulmaa Hirvensalmen
pappilaan, ja tie sinne oli mitä miellyttävin. Lehdet olivat
puhkeamiskaudessaan ja metsä pukeutui paraikaa vihreään
kevätpukuunsa. Näki vielä, miten talvi ja kevät taistelivat keskenään
ja samalla huomasi, että voitto oli kevään. Lähiseudun paimenet
soittivat torviansa, ja nuo ihanat kansansävelmät kaikuivat ylt'ympäri
metsistä ja vuorilta. Hiivin huomaamattomana vallan lähelle
muutamia paimenia, jotka, karjansa ollessa laitumella syömässä, itse
istuivat metsän rinteessä ja puhaltelivat torviinsa. Minä otin esille
huilun ja rupesin soittamaan laulua "Ei ole ajat enää niinkuin olit
ennen" j.n.e. Torvet vaikenivat äkkiä ja paimenet, tottumattomina
huilun ääneen, eivät tarkoin tietäneet, pitikö heidän juosta pois, vai
etsiä se paikka, mistä ääni kuului. Koirat ennättivät kuitenkin heidän
edelleen, löysivät minut vainullaan nopeasti ja alkoivat haukkua.
Menin sitten paimenlasten luo; he kohtelivat minua perin
tuttavallisesti koko ajan, jonka viivyin heidän luonansa. Vielä samana
iltana saavuin Hirvensalmen pappilaan. Täällä vietin seuraavankin
päivän ja tiistaina Toukokuun 26 päivänä menin tai oikeammin
ratsastin Hoffrénin luo, sillä kirkkoherra Sirelius tahtoi, säälien
jalkojani, että minun piti ratsastaa. Hoffrénin tykönä vävyin
perjantaihin saakka. Lähtöni edellisen päivän olin sudenajossa, joka
pantiin toimeen tällä niemimaalla. Näimme kyllä 5 tai 6 sutta, mutta
ei ainoatakaan saatu kaadetuksi. Täällä minulla oli tilaisuus käydä
useassa talonpoikaistalossa, jotka kaikkialla ovat huonosti
rakennettuja. Naisilla on täällä, kuten jo Mäntyharjussa, oma
omituinen päähineensä. Pitkät hiuksensa he ensin molemmin käsin
nostavat suoraan ylöspäin, sitten tarttuvat siihen vasemmalla kädellä
läheltä päätä ja käärivät sen oikealla kädellä päälaelle kiehkuraksi.
Tämän päälle köytetään sitten eräänlainen hattu, johon palmikko

täsmälleen mahtuu, ja joka kurenauhoilla kiinnitetään sen ympärille.
Täällä, kuten myös muutamissa naapuripitäjissä vihitään kaikki
morsiusparit kernaimmiten neljäntenä adventtisunnuntaina,
Tapaninpäivänä tai helluntaina. Koska seurakunnat ovat suuria,
kuuluu usein tapahtuvan, että pappi yhdellä kertaa vihkii noin 20
paria. Nämä asettuvat alttarinkehän ympärille kaikki samalla kertaa.
Kun pappi vastaanottaa vihkisormukset, kuuluu hänellä olevan aika
suuri vaikeus osata oikein antaa ne takaisin kukin omistajalleen.
Tavallisimmin hän panee ne siihen järjestykseen, johon morsiusparit
ovat asettuneet alttarinkehän ääreen, tai myöskin hän panee ne
järjestyksessä omiin sormiinsa, jolloin koko hänen kätensä lopuksi on
kauniisti hopeasormusten kaunistama. "Arpa" sekä muut
taikauskoiset tavat ovat täällä vallan yleisiä. Arvanheitto toimitetaan
täällä seuraavalla tavalla: seulan sisälaidalle pannaan rautapalanen,
hiiltä ja vähä suolaa sekä virsikirja; vastaisen laidan ulkopuolelle
kiinnitetään sakset, joihin kaksi henkilöä tarttuu, kumpikin
silmukkaansa nimettömällä sormellaan. Näin pidetään seulaa vähän
nostettuna maasta riippuvassa asennossa. Senjälkeen tehdään
useita kysymyksiä, jotka kaikki asetetaan niin, että vastaus saattaa
olla joko myöntävä tai kieltävä. Jos seula pysyy liikkumattomana,
merkitsee se kieltävää vastausta, mutta jos seula jotakin kysymystä
tehtäessä kääntyy, mikä lopulta välttämättömästi tapahtuu, koska
seulaa kannattavien sormet väsyvät, niin pidetään myöntävää
vastausta järkähtämättömän varmana. Niin esim: jos joltakulta on
varastettu jotakin, ja jos tavaransa menettänyt "arvan" kautta
tahtoisi saada varkaan selville, pitäisi hänen äskenmainittujen
valmistavien temppujen jälkeen kysyä: "Jos A. on kysymyksessä
oleva henkilö, niin käänny, seula!" Mutta jos nyt sattuu, ettei seula
käänny, niin ajatellaan heti toista henkilöä ja asetetaan kysymys
häntä tarkoittavaksi, kunnes seula viimein jotakin kysymystä

tehtäessä liikahtaa, jolloin sillä kertaa kysymyksessä olevaa henkilöä
pidetään varkaana. Toiset taas kiinnittävät huomionsa siihen,
kääntyykö seula myötä- vai vastapäivään. Tässä tapauksessa
edellistä pidetään myöntävänä, jälkimäistä kieltävänä vastauksena.
23:ntenä päivänä läksin kulkemaan Mikkeliä kohti. Hoffrén seurasi
minua Istrualan kylään asti, joka täältäpäin lähtien on mainitun
pitäjän ensimäinen. Sen tilan isäntä, jolle saavuimme, oli kuuluisa
siitä, että loihtujen avulla taisi parantaa tauteja. Toivoen voivani
houkutella häntä ilmaisemaan jotakin viisaudestaan päätin jäädä
tänne yöksi. Mutta koska ukko joko ei tahtonut ilmaista mitään, tai
koska hänellä ehkä ei ollut enempää, niin sain ainoastaan kappaleen
käärmeensynty-runoa. Hänen parannuskeinonsa, ennustuksensa ja
muu viisautensa perustui hänen oman vakuutuksensa mukaan öisiin
näkyihin, joihin hän näytti suuresti luottavan. Hän valitti vaan, ettei
hänellä joka yö ollut näitä näkyjä, vaan että hänen joskus täytyi
jotenkin kauan niitä odottaa. Loihtuihin hän ei niin suuresti luottanut,
koska ne usein olivat hänet pettäneet, lukuunottamatta sitä
käärmeenpisto-lukua, joka minulla oli kunnia saada häneltä ja jonka
piti olla vallan luotettava. Täältä läksin kirkkoväen kanssa Mikkelin
kirkonkylään. Vaikka vähän sain odottaa, en kuitenkaan tahtonut
lähteä yksin edellä, sillä on sangen vaikeata osata perille täällä, kun
ei ole mitään kunnollisia kyläteitä, vaan ainoastaan pieniä polkuja,
jotka alituisesti haaraantuvat ja käyvät ristiin. Vielä toinenkin vaikeus
on tottumattomalla, nimittäin väestön opastuksien ymmärtämisessä.
Sillä sen sijaan, että muilla seuduin neuvotaan poikkeamaan oikean
tai vasemman käden tielle, määrätään Savossa kaikki ilmansuuntien
mukaan. Tällainen tien neuvominen tuntui minusta kovin
kummalliselta. Muuan talonpoika opasti minua jotenkin seuraavaan
tapaan: Ensin menette tätä polkua pitkin eteenpäin, sitten poikkeatte
ensi tiehaarassa itään, seuraavassa pohjoiseen, sitten kaakkoon ja

sitten lounaaseen — j. n. e. Vaivoin saatoin pidättäytyä naurusta ja
läksin matkaan melkein kokonaan ajattelematta hänen
ilmansuuntiansa, jotka enemmän vaan sekoittivat minua kuin olivat
opastuksena. Matkalla Mikkelin kirkolle puhelin Istrualan talonpojan
kanssa kaikenlaisista asioista niin perinpohjaisesti, että varmasti näin
hänen kasvoistaan, että hän todella uskoi olevani ylioppilas, jonka
olin arvokseni ilmaissut. Tällä matkalla oikaisimme erään niityn
poikki, missä muuan maamittari keppineen istui polun laidalla. Näin
selvästi, että talonpoika odotti minun puhuttelevan maamittaria
ruotsiksi, mutta tämä ei pälkähtänyt päähäni. Tämä antoi
talonpojalle aihetta vähentää minusta saamaansa hyvää ajatusta,
niin ettei hän tämän jälkeen enää näyttänyt olevan yhtä halukas
tiedustelemaan viisauttani kaikenlaisissa aineissa, koska taisi pitää
sitä jotenkin epäluotettavana. Mutta arvoni sai varmaankin
korvauksen vahingostaan, jos hän toisena helluntaipäivänä näki
minun toinen takki yllä pappilan kotiopettajan kanssa menevän
kirkkoon. — Vielä minun on mainitseminen Hirvensalmesta, mistä
äsken tulin, että se ennen kuului olleen kreivi Brahen läänityksenä.
Muistotaru kertoo hänen aikoneen tänne rakentaa linnoituksen
voidakseen sodan aikana puolustaa seutua vihollista vastaan. Eräs
vuori tai oikeammin ylänkö, noin neljännespeninkulman päässä
kirkolta, onkin nimeltään Tornialan mäki, jolle mainittu linnoitus piti
rakennettaman ja jolle jo sen perustus oli laskettu. Sitä niemimaata
ympäröivä järvi, jolla kirkko sekä muutamat kylät sijaitsevat, on
nimeltään Puulavesi. Ennen sitä kuuluttiin sanotun Puolanvedeksi,
puolalaisten muistoksi, joiden tarujen mukaan, sanotaan tänne
saakka ajaneen takaa pakenevia lappalaisia, mutta täällä
kohdattuaan mainitun järven pakosta peräytyneen.
Iltapnolella 24:ttä päivää tulin Mikkelin pappilaan, jossa rovasti
Brunon otti minut hyvin vastaan. Täällä vietin helluntaipäivän, ja

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com

Windows sockets network programming 1st Edition Bob Quinn

More Related Content

Similar to Windows sockets network programming 1st Edition Bob Quinn (20)

Windows sockets network programming 1st Edition Bob Quinn