![c. high-level language
d. fourth generation language
e. both high-level and fourth generation language
ANS: E
While Java was created during the fourth generation, it is clearly also a high-level language. Machine
language is the executable language of a machine, with programs written in 1s and 0s only. Assembly
language uses mnemonics. Fourth generation languages are tools wrapped inside of programs so that
the user has the flexibility to write some code to executed from within the program.
15. Of the following, which statement is not true regarding Java as a programming language?
a. Java is a relatively recent language; it was introduced in 1995.
b. Java is a language whose programs do not require translating into machine language
before they are executed.
c. Java is an object-oriented language.
d. Java is a language that embraces the idea of writing programs to be executed with the
World Wide Web.
e. All of these are true
ANS: B
All languages require translation into machine language. The other statements are all true about Java.
16. Comments should
a. rephrase all the code to explain it in English
b. be insightful and explain the intention of an instruction or block of code
c. only be included with code that is difficult to understand
d. be used to define variables that have hard to understand names
e. All of these
ANS: B
Comments should not rephrase in English what an instruction says, but instead should explain what
that instruction is doing in relation to the program. Introductory programmers often have difficult
explaining their code and wind up stating the obvious in their comments. While answer D is partially
correct, it is not entirely true even though all variables should have comments that explain their use.
17. The main method for a Java program is defined by
a. public static main()
b. public static main(String[] args);
c. public static main(String[] args)
d. private static main(String[] args)
e. The main method could be defined by all of these except B
ANS: C
In A, the parameter is missing. The parameters are defined later in the text, but in effect, they allow
the user to run the program and include some initial arguments if the program calls for it. In B, the
semicolon at the end of the statement is not allowed. In D, private instead of public would
make the program non-executable by anyone and thus makes the definition meaningless.
18. What does the following line of Java code do?
//System.out.println("Hello");](https://image.slidesharecdn.com/43030-250319191021-6e37ea4d/85/Test-Bank-for-Java-Software-Solutions-9th-Edition-John-Lewis-10-320.jpg)
![a. nothing
b. cause Hello to be output
c. cause a syntax error
d. cause ("Hello") to be output
e. There is no way to tell without executing the code.
ANS: A
The characters // denote the beginning of a comment. The comment is not compiled and so, nothing
would happen when this code is executed.
19. What comment might be added to explain the following instruction?
System.out.println("Hello World");
a. // prints "Hello World" to the screen
b. //prints a message
c. //used to demonstrate an output message
d. //
e. // meaningless instruction
ANS: C
Comments in A and B state the obvious while the comments in D and E are meaningless. The
comment in C explains why the instruction appears in the program.
20. Which character belowis not allowed in an identifier?
a. $
b. _
c. 0
d. 1
e. ^
ANS: E
Java identifiers can consist of any letter, digit, $ or _ as long as the identifier starts with a letter or _.
^ is not a legal character.
21. Which of the following is not syntactically legal in Java?
a. System.out.println("Hi");
b. public class Foo
c. s t a t i c main(String[] args)
d. {}
e. only A is legally valid; all the others are illegal
ANS: C
The Java compiler would not recognize "s t a t i c" as "static" because the Java compiler
treats white space (blanks) as separators between entities. The other statements are all legal, including
"{}" which is a block that happens to have no statements within it.
22. Which of the following is a legal Java identifier?
a. i
b. class
c. 1likeclass!](https://image.slidesharecdn.com/43030-250319191021-6e37ea4d/85/Test-Bank-for-Java-Software-Solutions-9th-Edition-John-Lewis-11-320.jpg)
![e. None of these; it is not possible to represent color
ANS: B
Black and white images are stored using 0s and 1s while color images are stored using three values,
one each for the degree of red, the degree of blue, and the degree of green.
30. Which of the following characters does not need to have an associated closing character in a Java
program?
a. {
b. (
c. [
d. <
e. All of these require closing characters
ANS: D
{ is used to open a block, and so } is needed to close the block. ( is used to open an expression and
so ) is needed to close an expression. [ is used to start an array index so ] is needed to close the
array index. < is "less than" and > is "greater than" and these are not needed together, so < requires
no closing character.
31. Mistyping println as printn will result in
a. a syntax error
b. a run-time error
c. a logical error
d. no error
e. the statement being converted to a comment
ANS: A
If the Java compiler cannot make sense of a command, the compiler cannot convert it and responds
with a syntax error. While println is recognized as a command, printn is not, and so the
compiler provides a syntax error.
PROBLEM
1. What is wrong with the following class definition?
public class Program1
{
public static void main(String[ ] args)
{
System.out.println("My first Java program")
}
}
ANS:
The one executable statement in the main method is missing a ";" at the end of the line. Executable
statements end with ";".
2. What is wrong with the following class definition?
public class Program2](https://image.slidesharecdn.com/43030-250319191021-6e37ea4d/85/Test-Bank-for-Java-Software-Solutions-9th-Edition-John-Lewis-14-320.jpg)
![public static void main(String[] args)
{
System.out.println("My second Java program");
}
ANS:
The definition of a class is placed within {} statements, which are missing here.
3. Given the following class definition, what are the reserved words and what are the identifiers?
public class Program3
{
public static void main(String[] args)
{
System.out.println("My third Java program");
}
}
ANS:
The reserved words are public, class, static, void. The identifiers are main, String,
System.out, Program3, and args. main is the name of a method defined within the
Program3 class. string and System.out are classes already defined in Java and println is
a method of System.out. Program3 is a class, defined here, and args is a variable.
4. Provide a brief explanation of the role of main memory, the control unit, the arithmetic logic unit, and
registers. (Refer to figure 1.13 in the text)
ANS:
Main memory is used to store the currently executing processes along with their data. The control
unit performs the fetch-decode-execute cycle, which fetches an instruction from memory, decodes it
and determines how it is to be executed. The arithmetic logic unit comprises a number of circuits that
execute arithmetic and logic instructions. Registers are used to store values in the CPU temporarily
while the current instruction(s) need them.
5. What is the output of the following code when the main method is executed?
public class Question4
{
public static void main(String[] args)
{
System.out.println("hi there");
System.out.println(" ");
System.out.println("how are you doing today? ");
}
}
ANS:
hi there
how are you doing today?](https://image.slidesharecdn.com/43030-250319191021-6e37ea4d/85/Test-Bank-for-Java-Software-Solutions-9th-Edition-John-Lewis-15-320.jpg)
![Notice that while the Java compiler ignores "white space", blanks that appear in a println statement
inside of quote marks are retained and output in that manner.
6. What is wrong with the following println statement?
System.out.println("My fourth Java Program);
ANS:
It is missing a closing ". The compiler will look for a second " before the end of the statement. So,
like {}, (), and [], an initial " must have a corresponding closing ".
7. Provide identifier names that would be used to represent a person's social security number, income tax
withheld, and net pay.
ANS:
socialSecurityNumber, or ssn, incomeTaxWithheld or incomeTax, and netPay all
would be reasonable.
8. There are a number of reserved words in Java that have no current meaning (denoted with an * in
figure 1.18 in the text). Why?
ANS:
Java language designers anticipate introducing these statements in future versions, but have not yet
implemented them because they are lower priority, or it has not been decided how they will be
implemented or precisely what they will mean.
9. A document of text is 15 pages long. Each page contains approximately 200 words and the average
length of each word is 5 characters. Also assume one blank space between each word and no
punctuation. How many bytes will it take to store this document in memory or on disk using ASCII?
ANS:
A character is stored in ASCII using 8 bits or 1 byte. Therefore, 5 characters per word plus 1 blank
space between words take 6 bytes per word (except for the first). Each page stores 200 words and
there are 15 pages. So we need 15 * 200 * 6 - 1 (no blank space to start the text) = 17,999 bytes
which is 17.58 kilobytes, or nearly 18 Kbytes.
10. Provide a brief description of the roles of the following hardware elements (that is, what each is used
for):
a) CPU
b) Main memory
c) Secondary memory devices
d) Input/Output devices
ANS:
a) The CPU is the processor. It executes all program instructions. It does this through the fetch-
decode-execute cycle where the next program instruction is fetched from memory, decoded in the
CPU, and then executed by one or more circuits.
b) Main memory is stored on chips on the motherboard and is used for quick access to the current
program for the fetch-decode-execute cycle and to store data being used by this program.](https://image.slidesharecdn.com/43030-250319191021-6e37ea4d/85/Test-Bank-for-Java-Software-Solutions-9th-Edition-John-Lewis-16-320.jpg)
![c) Secondary memory devices are storage devices, used to store programs and data not currently
being used. Storage devices, such as the hard disk, also are used to store things for permanence and
archives.
d) Input/Output devices are used to communicate with the computer. Input devices, like the
keyboard, take commands and data from the user and output devices, like the monitor, display the
results of the process/computation.
11. Examine figure 1.7 before answering this question. What 8-bit value comes immediately before and
what 8-bit value comes immediately after 10010111?
ANS:
10010110 comes immediately before 10010111 and 10010100 comes immediately after
10010111.
12. Rewrite the following comment so that is can appear over multiple lines.
// This is one really enormously long comment that might run off
the page
ANS:
We can do this in two ways, preceding each line with // or by enclosing the comment in /* and */.
/* This is one really enormously
long comment that might run
off the page */
or
// This is one really enormously
// long comment that might run
// off the page
13. Rewrite the following program with better formatting to make it easier to read.
public
class
MyProgram
{ public static void
main(
String[]
args)
{ System.out.println(
"Wow, this is messed up!"
);
} }
ANS:
There are many ways this program might appear. The following would be very acceptable:
public class MyProgram
{
public static void main(String[] args)
{](https://image.slidesharecdn.com/43030-250319191021-6e37ea4d/85/Test-Bank-for-Java-Software-Solutions-9th-Edition-John-Lewis-17-320.jpg)
![System.out.println("Wow, this is messed up!");
}
}
14. Write a Java program that will output on two separate lines the names of the authors of this textbook.
ANS:
public class OutputNames
{
public static void main(String[] args)
{
System.out.println("John Lewis"); // 1st author's name
System.out.println("William Loftus");// 2nd author's name
}
}
15. Correct all the syntax errors in the following program.
Public Class Program A problem program
(
Public static voided main[Strings() args]
{
system.out.println('This program'); * oh, my... *
system.out.println('has several syntax errors'); *
lots of errors *
}
)
ANS:
public class Program // A problem program
{
public static void main(String[] args)
{
System.out.println("This program"); /* oh, my... */
System.out.println("has several syntax errors"); /*
lots of errors */
}
}
16. Write a Java program that will display the following three lines when it is run:
*
* * *
* * * * *
ANS:
public class Stars
{
public static void main(String[] args)
{
System.out.println(" *");
System.out.println(" * * *");
System.out.println("* * * * *");
}
}](https://image.slidesharecdn.com/43030-250319191021-6e37ea4d/85/Test-Bank-for-Java-Software-Solutions-9th-Edition-John-Lewis-18-320.jpg)
![vihamielisimpiä ovat toisilleen enimmän vastakkaiset ominaisuudet,
kuten kylmä lämpimälle, katkera makealle, kuiva kostealle, ja kaikki
sentapaiset. Ymmärtämällä näissä synnyttää rakkautta ja sopua on
meidän esi-isämme Asklepios, kuten nämä meidän runoilijamme
väittävät ja minäkin uskon, perustanut tämän meidän tieteemme.
Lääketaitoa siis ohjaa, kuten sanottu, kokonaan tämä jumala,
samoin kuin ruumiin harjoitusta ja maanviljelystä. Mitä taas
säveltaiteeseen tulee, on jokaiselle, joka hiukankin on asiaa ajatellut,
ilmeistä, että sen laita on sama kuin näiden, kuten ehkä
Herakleitoskin[15] tahtoo sanoa; sillä hänen sanontatapansa ei ole
sattuva. Hän näet väittää, että ykseys itsessään eroaa ja itseensä
yhdistyy, kuten jousen ja lyran harmonia. Mutta on suurta
järjettömyyttä väittää, että harmonia eroaa tai että se on yhä vielä
eroavaisista sävelistä kokoonpantu. Kenties hän onkin tahtonut
sanoa, että harmonia on syntynyt ennen toisistaan eroavaisista
korkeasta ja matalasta sävelestä, jotka sitten säveltaiteen
vaikutuksesta myöhemmin ovat yhtyneet yhdeksi. Sillä eihän
mitenkään voi yhä edelleen toisistaan eroavasta korkeasta ja
matalasta sävelestä syntyä harmoniaa. Onhan harmonia
yhteensointumista, yhteen sointuminen taas on yhteensoveltumista.
Mutta toisistaan eroavaisten asiain yhteensoveltuminen, niin kauan
kuin ne vielä eroavat toisistaan, on mahdottomuus. Ja erinkaltaisen
ja yhteensoveltumattoman on mahdoton sointua yhteen, kuten
rytmikin on syntynyt nopeasta ja hitaasta tahdista, jotka ennen ovat
eronneet toisistaan, mutta sittemmin sopeutuneet yhteen. Mutta
yhteensoveltumisen saa aikaan kaikissa näissä, kuten äsken
mainitsemallani alalla lääketiede, tällä alalla säveltaide,
synnyttäessään niiden kesken rakkautta ja sopua. Ja säveltaide onkin
rakkauden tuntemista sillä alalla, jonka muodostavat harmonia ja
rytmi. Itse harmonian ja rytmin olemuksessa taas ei ole lainkaan](https://image.slidesharecdn.com/43030-250319191021-6e37ea4d/85/Test-Bank-for-Java-Software-Solutions-9th-Edition-John-Lewis-25-320.jpg)
![vaikeata havaita rakkauden ilmenemistä, ja tällä alalla ei kaksinainen
Eros esiinny. Mutta kun ihmisten kesken on sovellutettava rytmiä ja
harmoniaa joko sepittämällä, mitä kutsutaan sävellykseksi tai oikein
käyttämällä sävelmiä ja säveltahteja, mitä kutsutaan esitykseksi,
silloin syntyy vaikeuksia ja hyvä taiteilija on tarpeen. Jälleen toteutuu
sama ajatus, että tulee noudattaa siveellisten ihmisten tahtoa ja sillä
tavoin, että ne, jotka vielä eivät ole siveellisiä, sellaisiksi tulisivat yhä
enemmän, ja että tulee säilyttää näiden rakkaus; tässä meillä on tuo
kaunis, taivaallinen rakkaus, Urania runottaren Eros. Mutta toinen,
Polyhymnian[16] Eros, on yleinen Eros; ja sitä tulee varovaisesti
sovelluttaa, mihin sitä sovelluttaa, jotta tosin voisi korjata siitä
nautintoa silti vajoamatta hillittömyyteen, kuten meidän
ammatissamme on suuri vaikeus hyvin suhtautua niihin himoihin,
jotka kohdistuvat keittotaitoon, niin että ilman sairautta voi niittää
nautintoa. Säveltaiteessa ja lääketieteessä ja kaikilla muilla sekä
inhimillisillä että jumalallisilla aloilla on niin paljon kuin mahdollista
kumpaankin Erokseen kiinnitettävä huomiota. Sillä ne molemmat
ovat niissä olemassa.
"Onhan myöskin vuodenaikojen järjestys näiden molempien
läpitunkema. Ja kun ne tilat, jotka juuri mainitsin, lämmin ja kylmä
sekä kuiva ja kostea tulevat osallisiksi siveellisestä rakkaudesta
toinen toiseensa, ja saavuttavat oikean harmonian ja oikein
sekaantuvat toisiinsa, niin ne tuovat tullessaan runsaan sadon ja
terveyden ihmisille ja muille eläville olennoille ja kasveille eivätkä
aikaansaa mitään vahinkoa. Mutta kun hillitön Eros pääsee eri
vuodenaikoina voitolle, tuottaa se paljon tuhoa ja vahinkoa. Sillä
rutot tavallisesti syntyvät tämäntapaisista syistä ja monet muut
samanlaiset taudit sekä eläimissä että kasveissa. Sillä kuura, rakeet
ja kasvihome syntyvät tällaisten rakkauden voimien itsekkyydestä ja](https://image.slidesharecdn.com/43030-250319191021-6e37ea4d/85/Test-Bank-for-Java-Software-Solutions-9th-Edition-John-Lewis-26-320.jpg)
![kaksi, miehinen ja naissukupuoli, vaan niiden lisäksi oli kolmaskin,
joka oli yhdistys kummastakin näistä ja jonka nimi enää on jälellä,
sen itsensä hävittyä. Miesvaimo oli silloin näet yhtenä olentona
olemassa ja sekä muotonsa että nimensä puolesta se oli yhdistys
kummastakin, mies- ja naissukupuolesta. Mutta nyt sitä ei ole
olemassa muuta kuin häväistysnimenä. Sitäpaitsi oli jokainen
ihminen muodoltaan ympyriäinen, niin että selkä ja keuhkot
muodostivat pyöreän kehän, hänellä oli neljä kättä ja yhtä monta
jalkaa kuin kättä, ja pyöreällä niskalla kahdet kasvot, joka suhteessa
samanlaiset. Ja molemmilla näillä vastakkaisilla kasvoilla oli yksi
päälaki ja neljä korvaa, hänellä oli kahdet sukuelimet ja kaikki muu
niinkuin tästä voi päättää. Hän kulki suorana kuten nytkin,
kummanne päin halusi. Ja kun hän pyrki nopeasti kulkemaan
eteenpäin, niin hän nojasi niihin kahdeksaan raajaan, jotka hänellä
oli, ja kulki pyöränä nopeasti eteenpäin, kuten ne, jotka heittävät
kuperkeikkaa ja niin tehdessään kiertävät raajansa pyöräksi. Mutta
sentakia oli olemassa kolme tällaista sukupuolta, että miehinen suku
polveutui alkuaan auringosta, naissuku maasta, ja se sukupuoli, jolla
oli osaa molemmista, kuusta, koska kuullakin on osaa molemmista.
Kehänmuotoisia he olivat sekä itse että heidän liikuntonsa sentakia,
että he olivat vanhempiensa kaltaisia. Väeltään ja voimiltaan he
olivat mahtavia, heillä oli suuret ajatukset ja he ryhtyivät
hyökkäämään jumalien kimppuun, ja se, mitä Homeros kertoo
Ephialteesta ja Otoksesta,[17] se soveltuu heihin, nimittäin että he
ryhtyivät rakentamaan tietä taivaaseen hyökätäkseen jumalien
kimppuun.
"Zeus siis ja muut jumalat neuvottelivat, mitä heidän tuli tehdä, ja
olivat neuvottomia. Sillä he eivät pystyneet heitä tappamaan eivätkä
iskien heitä salamalla kuten gigantteja tekemään tyhjäksi koko
sukukuntaa, sillä silloin heiltä olisi mennyt tyhjiin se palvelus ja ne](https://image.slidesharecdn.com/43030-250319191021-6e37ea4d/85/Test-Bank-for-Java-Software-Solutions-9th-Edition-John-Lewis-29-320.jpg)
![yksi ja että, niin kauan kuin elätte, yhtenä ollen molemmat elätte
yhdessä, ja kuoltuanne tuolla Hadeksessa olette yhdessä kuolleina
yksi kahden asemasta. Katsokaa siis, tätäkö te halajatte ja onko
teille kylliksi, jos tämän saavutatte!' — tämän kuultuaan ei kukaan —
sen tiedämme — vastaisi kieltävästi tai näyttäisi jotakin muuta
tahtovan, vaan yksinkertaisesti uskoisi kuulleensa sitä, mihin jo
kauan on pyrkinyt, nimittäin että yhtyneenä ja sulautuneena
rakastettuunsa saisi tulla kahdesta yhdeksi. Tähän on se syynä, että
meidän vanha luontomme oli juuri tämä ja että olimme kokonaisia.
Juuri tällä kokonaisen kaipuulla ja tavoittelulla on nimenä rakkaus.
Tätä ennen, kuten sanottu, olimme yksi. Mutta nyt on jumala meidät
vääryytemme takia jakanut erilleen, kuten lakedaimonilaiset ovat
tehneet arkadialaisille.[18] Näin ollen pyörii vaara, että, jollemme ole
säädyllisiä jumalia kohtaan, meidät uudestaan halkaistaan ja me
saamme kulkea ympäri sennäköisinä kuin pylväisiin hakatut kuvat,
jotka nenän kohdalta ovat halki sahatut, kuten kahtia jaetut kuutiot.
Mutta sentähden tulee joka miehen kehoittaa jokaista pitämään
jumalia kunniassa, jotta voisimme tällaisen kohtalon välttää, mutta
siitä tulla osallisiksi, jossa Eros on johtajamme ja sotapäällikkömme.
Häntä vastaan älköön kukaan toimiko! Häntä vastaan taas toimii
jokainen, joka vetää päällensä jumalien vihan. Mutta jos me
pääsemme jumalan ystäviksi ja hyvään sovintoon hänen kanssaan,
löydämme me lemmikkimme ja saamme hänet omaksemme, mikä
nyt vain harvoille onnistuu. Älköön Eryximakhos keskeyttäkö minua
ja tehkö sanojani pilkan alaisiksi selittämällä, että minä muka
tarkoitan Pausaniasta ja Agathonia! Sillä kenties hekin sattuvat
kuulumaan näihin ja molemmat luonnostaan ovat miehisiä. Minähän
tarkoitan nyt kaikkia, sekä miehiä että naisia, kun sanon, että
meidän sukumme siten tulisi onnelliseksi, jos me pääsisimme
rakkauden täyttymykseen ja jokainen saavuttaisi oman lemmikkinsä](https://image.slidesharecdn.com/43030-250319191021-6e37ea4d/85/Test-Bank-for-Java-Software-Solutions-9th-Edition-John-Lewis-33-320.jpg)
![lahjoittanut. Mutta millainen hän oikeastaan on, joka nämä lahjat on
antanut, sitä ei ole kukaan sanonut. Ainoa oikea tapa kuitenkin
jokaisessa ylistyspuheessa ja jokaista ylistäessä on puheella koettaa
esittää, millainen ja minkä aiheuttaja se on, josta on puhe. Siten
tulee meidän Erostakin ylistää, ensinnä häntä itseään, millainen hän
on, ja sitten hänen lahjojaan. Minä puolestani väitän, että niin
onnellisia kuin kaikki jumalat ovatkin, Eros on, jos on luvallista niin
sanoa joutumatta kenenkään kostonalaiseksi, onnellisin heistä, koska
hän on kaunein ja paras. Kaunein hän on seuraavista syistä. Ensiksi
hän on, Phaidros, jumalista nuorin. Painavan todistuskappaleen tälle
väitteelle tarjoaa hän itse pakenemalla paetessaan vanhuutta, joka
kuitenkin ilmeisesti on nopea. Ainakin se nopeammin kuin sen tulee,
meitä lähenee. Tätä Eros luonnostaan vihaa eikä sitä kaukaakaan
lähene. Nuorten parissa ja seurassa hän aina on. Sillä vanha
sananparsi lausuu aivan oikein sanoessaan, että samanlainen aina
liittyy samanlaiseen. Phaidrokseen minä yhdyn monessa muussa
suhteessa, mutta en siinä, että Eros on vanhempi Kronosta ja
Iapetosta,[19] vaan väitän, että hän on nuorin jumalista ja ikuisesti
nuori ja että ne muinaiset jumalien keskuudessa sattuneet
tapahtumat, joista Hesiodos ja Parmenides kertovat, ovat syntyneet
Ananken[20] (Välttämättömyyden) eikä Eroksen vaikutuksesta, jos
heidän kertomuksensa ylipäänsä on tosi. Sillä eivät jumalat olisi
silponeet eivätkä sitoneet kahleisiin toisiaan eivätkä tehneet
monenlaista muuta väkivaltaa, jos Eros olisi ollut heidän keskellään,
vaan ystävyys ja rauha olisi vallinnut, kuten nyt, siitä asti kuin Eros
on jumalia hallinnut. Nuori hän siis on, ja paitsi että on nuori, on hän
hento; ja hän kaipaa runoilijaa sellaista kuin oli Homeros
kuvailemaan jumalan hentoutta. Sillä Homeros sanoo, että Ate[21]
on jumalatar ja hento; ainakin hänen jalkojaan hän kuvaa hennoiksi,
sanoen:](https://image.slidesharecdn.com/43030-250319191021-6e37ea4d/85/Test-Bank-for-Java-Software-Solutions-9th-Edition-John-Lewis-36-320.jpg)
![vääryyttä jumalalta eikä ihmiseltä. Sillä hän ei väkivaltaisesti koe
mitään, jos hän jotakin kokee, koska väkivalta ei koske Erokseen.
Eikä hän väkivalloin tee, mitä tekee. Sillä jokainen palvelee Erosta
vapaaehtoisesti kaikessa, ja mihin joku vapaaehtoisesti myöntyy
toisenkin puolen menetellessä vapaasta tahdosta, sen lait, valtion
kuninkaat, julistavat oikeaksi. Paitsi oikeamielisyyttä on hänessä mitä
suurin määrä kohtuullisuutta. Sillä kohtuullisuus on — kuten
tunnustetaan — nautintojen ja halujen hallitsemista, Erosta
voimakkaampi ei taas mikään nautinto ole. Mutta jos on heikompia
nautintoja, hallitsee niitä Eros, ja hän siis on hallitseva. Ja
hallitessaan nautintoja ja haluja lienee Eros erikoisen kohtuullinen.
Urhoollisuudessa taas ei edes Ares vedä Erokselle vertoja. Sillä ei
Ares omista Erosta, vaan Eros Areksen, Eros, rakkaus Aphroditehen,
[22] kuten kerrotaan. Ja se, joka omistaa, on voimakkaampi kuin se,
jota omistetaan. Mutta se, joka hallitsee muista urhoollisinta, on kai
itse urhoollisin. Olen nyt puhunut jumalan oikeamielisyydestä,
kohtuullisuudesta[23] ja urhoollisuudesta, mutta viisaudesta on
minun vielä puhuminen. Niin paljon kuin mahdollista on minun
koetettava olla tässäkään mitään laiminlyömättä. Ensiksi — jotta
minäkin antaisin kunnian meidän taiteellemme, kuten Eryximakhos
omalleen — on jumala niin viisas runoilija, että kykenee toisenkin
tekemään runoilijaksi. Jokaisesta ainakin tulee runoilija, johon Eros
vain koskee, vaikka hän ennestään olisikin epärunollinen. Tätä
seikkaa sopii käyttää todistuksena siitä, että Eros on suuri taituri
ylipäänsä kaikessa muusillisessa taiteessa. Sillä sitä, mitä jollakulla
joko ei ole tai mitä hän ei tiedä, sitä hän ei kykenisi antamaan eikä
opettamaan toiselle. Ja mitä taas tulee taitoon synnyttää kaikki
elävät olennot, niin kuka väittää vastaan, ettei juuri Eroksen
viisaudesta kaikki elollinen synny ja kasva. Mitä taas mestaruuteen
muissa taiteissa tulee, niin emmekö tiedä, että se taide, minkä](https://image.slidesharecdn.com/43030-250319191021-6e37ea4d/85/Test-Bank-for-Java-Software-Solutions-9th-Edition-John-Lewis-38-320.jpg)
![paras johtaja, jota joka miehen tulee seurata kauniisti hänen
ylistystään veisaten ja yhtyen ihanaan lauluun, jota laulaen hän
hurmaa kaikkien jumalien ja ihmisten mielen.
"Tämä puhe, Phaidros", sanoi hän, "olkoon minun osani jumalalle,
sisältäen osaksi leikkiä, osaksi soveliasta vakavuutta sen mukaan
kuin kykyni sallii."
Agathonin puhuttua kertoi Aristodemos kaikkien läsnäolijoitten
äänekkäästi osoittaneen suosiotaan sen johdosta, että nuorukainen
oli puhunut tavalla, joka oli sekä hänelle itselleen että jumalalle
sovelias. Sokrates katsahti silloin Eryximakhokseen ja lausui:
"Näyttääkö sinusta, Akumenoksen poika, siltä, että minä olen
turhaan jo kauan pelännyt? Vai eikö näytä siltä, että se, mitä äsken
lausuin, sisälsi oikean ennustuksen, että Agathon puhuu
ihmeteltävästi, mutta että minä jään sanattomaksi?" — "Toiselta
puolen", sanoi Eryximakhos, "näytät ennustaneen oikein, nimittäin
että Agathon tulee puhumaan hyvin. Mutta siinä en usko
ennustukseesi, että sinä joutuisit sanattomaksi." — "Kuinka niin,
miekkonen", sanoi Sokrates, "enkö minä joutuisi sanattomaksi, minä
yhtä hyvin kuin kuka muu tahansa, jonka pitää puhua niin kauniin ja
monivivahteisen puheen jälkeen kuin äsken lausuttu on? Muut
puheen kohdat tosin eivät olleet yhtä ihmeteltäviä, mutta lopussa —
kuka ei olisi hurmaantunut kuullessaan sanojen ja sanankäänteiden
kauneuden? Sillä minä ainakin, kun ajattelen, etten kykene
lausumaan mitään kaunista, joka tulisi tätä lähellekään, häpeästä
miltei karkaisin tieheni, jos minulla olisi, minne mennä. Sillä puhe
muistutti minusta Gorgiasta,[24] niin että suoraan sanoen koin
sellaista, mistä Homeros kertoo. Pelkäsin, että Agathon lopuksi
viskaisi puheessaan minun puhettani vastaan Gorgiaan,
suurpuhujan, pään ja tekisi minut mykkyydestä kiveksi. Ja minä](https://image.slidesharecdn.com/43030-250319191021-6e37ea4d/85/Test-Bank-for-Java-Software-Solutions-9th-Edition-John-Lewis-40-320.jpg)
![[25] joka sekä näissä että useissa muissa asioissa oli viisas, ja joka
toimitti ateenalaisille heidän uhratessaan ennen ruttoa kymmeneksi
vuodeksi taudin lykkäyksen, ja joka minulle opetti rakkausasioita —
sen puheen, jonka hän puhui, tahdon minä teille esittää lähtien siitä,
mistä minä ja Agathon olemme tulleet yksimielisiksi, kokonaan omin
voimin, mikäli minä osaan. Nyt tulee, kuten sinä Agathon selitit,
ensin esittää Eros itse, kuka hän on ja millainen hän on, ja sitten
hänen työnsä. Minusta näyttää nyt helpoimmalta käyttää samaa
esitystapaa, jota tämä vieras nainen käytti, tehden minulle
kysymyksiä. Sillä minäkin puhuin hänelle jotakin samansuuntaista,
kuin Agathon nyt minulle, että Eros on suuri jumala, ja että hän
kuuluu kauniiden joukkoon. Hän todisti minun olevan väärässä
samoilla perusteilla, joilla minä kumosin tämän (Agathonin) väitteet,
osoittaen, ettei hän minun väitteeni mukaan saattanut olla kaunis
eikä hyvä. Ja minä lausuin: 'Kuinka sanot, Diotima? Onko Eros siis
ruma ja huono?' — 'Älä käytä syntisiä sanoja! Vai luuletko, että sen,
mikä ei ole kaunista, välttämättä täytyy olla rumaa?' — 'Luulen kyllä.'
— 'Tai että se, mikä ei ole viisautta, on tietämättömyyttä? Vai etkö
ole huomannut, että on jotakin, joka on viisauden ja
tietämättömyyden välillä?' — 'Mitä se on?' — 'Etkö tiedä', sanoi hän,
'että oikea arvelu[26] voimatta esittää todistusta, ei ole tietämistä?
Sillä mitenkä tieto voisi olla jotakin, jota ei voi todistaa? Mutta se ei
ole myöskään tietämättömyyttä. Sillä mitenkä se, joka koskee
totuutta, voisi olla tietämättömyyttä? Jotakin sellaista on siis oikea
arvelu, tietämättömyyden ja tietämisen väliaste.' — 'Puhut totta',
vastasin minä. — 'Älä nyt siis pidä sitä johtopäätöstä
välttämättömänä, että se, mikä ei ole kaunista, on rumaa ja että se,
mikä ei ole hyvää, on huonoa! Niin myös mitä Erokseen tulee, niin
älä sinä', sanoi hän, 'kun myönnät, ettei hän ole hyvä eikä kaunis,
silti usko, että hänen tulee olla ruma ja huono, vaan jotenkin näiden](https://image.slidesharecdn.com/43030-250319191021-6e37ea4d/85/Test-Bank-for-Java-Software-Solutions-9th-Edition-John-Lewis-45-320.jpg)
![tapahtuu tämän välityksellä, ja kaikki keskustelu jumalien ja ihmisten
välillä niin hyvin valveilla ollessa kuin unessakin. Ja se, joka
tällaisissa asioissa on viisas, hän on haltioitunut ihminen, mutta se,
joka on viisas muussa, joko joissakin taiteissa tai käsitöissä, hän on
arki-ihminen. Näitä haltioita on useita ja monenlaisia, ja yksi heistä
on Eros.' — 'Kuka on hänen isänsä', sanoin minä, 'ja kuka hänen
äitinsä?' — 'Se käy tosin pitkälliseksi selittää, mutta kuitenkin kerron
sen sinulle. Kun Aphrodite syntyi, viettivät jumalat pitoja, ja muitten
muassa myös Metiksen poika Poros. Kun he olivat syöneet, tuli sinne
Penia,[27] kuten ainakin kemuihin, kerjäämään ja seisoi oven
ulkopuolella. Nyt Poros, joka oli juopunut nektarista — viiniä ei silloin
vielä ollut — lähti Zeun puutarhaan ja väsynyt kun oli, vaipui uneen.
Penia keksi silloin köyhyytensä takia ovelan tuuman synnyttää lapsen
Poroksen kanssa, asettui lepäämään hänen viereensä ja tuli
raskaaksi Eroksesta. Sentähden Eroksesta on tullutkin Aphroditen
seuralainen ja palvelija, koska hän on siinnyt hänen
syntymäjuhlanaan ja koska hän luonnostaan on kauniin rakastaja,
koska Aphroditekin on kaunis. Koska Eros on Poroksen ja Penian
poika, on hänen tilansa seuraavantapainen: Ensiksi on hän ikuisesti
köyhä ja kaukana siitä että hän olisi hento ja kaunis, millaiseksi
useimmat häntä luulevat, hän päinvastoin on karkearakenteinen ja
likainen, paljasjalkainen ja koditon sekä makaa aina paljaalla maalla
ja ilman peitettä ja nukkuu vapaan taivaan alla ovien edessä ja
kujilla. Hänellä on äitinsä luonto ja puute on hänellä alituisena
seuralaisena. Mutta isänsä mukaan hän tavoittelee hyvää ja
kaunista, on urhoollinen, rohkea ja voimakas, mahtava metsästäjä,
punoo aina juonia, pyrkii tietoon, on kekseliäs ja filosofoi kautta koko
elämänsä, on mahtava noita, myrkynsekoittaja ja sofisti.
Luonnostaan hän ei ole kuolematon eikä kuolevainen, vaan samana
päivänä hän milloin kukoistaa ja elää, kun hänellä on menestystä,](https://image.slidesharecdn.com/43030-250319191021-6e37ea4d/85/Test-Bank-for-Java-Software-Solutions-9th-Edition-John-Lewis-47-320.jpg)
![on Eros ja täten syntynyt, ja hän on, kuten sinä sanot, rakkautta
kauniiseen. Mutta jos joku kysyisi meiltä: Miten Eros on rakkautta
kauniiseen, Sokrates ja Diotima? tai sanoakseni tämän selvemmin:
Mitä rakastaa se, joka rakastaa kaunista?' — Minä sanoin: 'Sitä, että
se tulisi hänen osakseen.' — 'Mutta', sanoi hän, 'tämä vastaus kaipaa
vielä seuraavaa kysymystä: Mitä tulee sen osaksi, jolle lankeaa se,
mikä on kaunistat?' — Minä sanoin, etten ole aivan valmis
vastaamaan tähän kysymykseen. 'Mutta', sanoi hän, 'jos joku
vaihtaisi sanan 'kaunis' sanaan 'hyvä' ja tiedustelisi ja kyselisi: Kuule,
Sokrates, mitä rakastaa se, joka rakastaa hyvää?' — Minä sanoin:
'Sitä, että se tulisi hänen osakseen.' — 'Mitä sitten tulee hänen
osakseen, joka saa osakseen hyvää?' — 'Siihen voi helpommin
vastata', sanoin minä: 'hän tulee onnelliseksi.' — 'Hyvän omistamisen
kautta nimittäin', sanoi hän, 'ovat onnelliset onnellisia. Eikä enää
tarvitse tehdä uutta kysymystä, minkä takia se tahtoo olla
onnellinen, joka niin tahtoo, vaan vastaus näyttää täydelliseltä.' —
'Puhut totta', vastasin minä. — 'Luuletko siis, että tämä tahto ja
tämä rakkaus on yhteistä kaikille ihmisille, ja että kaikki tahtovat,
että heillä aina olisi hyvää, vai mitä tarkoitat?' — 'Sitä tarkoitan',
vastasin, 'että se on yhteistä kaikille.' — 'Miksi siis, Sokrates', lausui
hän, 'emme sano kaikkien rakastavan, kun kaikki rakastavat samaa
ja lisäksi aina rakastavat, vaan sanomme toisten rakastavan, toisten
ei?' — 'Sitä minä itsekin ihmettelen', vastasin. — 'Älä toki ihmettele!'
sanoi hän. 'Sillä me erotamme rakkaudesta jonkun lajin ja
nimitämme sitä, antaen sille kokonaiselle kuuluvan nimen,
rakkaudeksi, muita nimitämme toisilla nimityksillä.' — 'Kuten
esimerkiksi?' sanoin minä. — 'Esimerkiksi seuraavasti: Tiedät, että
sepittäminen[28] on jotakin monenlaista. Sillä kaiken olemattomasta
olevaiseen siirtyvän koko syynä on sepittäminen, niin että toiminta
kaikkien taiteitten alalla on sepittämistä ja näitten harjoittajat kaikki](https://image.slidesharecdn.com/43030-250319191021-6e37ea4d/85/Test-Bank-for-Java-Software-Solutions-9th-Edition-John-Lewis-49-320.jpg)
Test Bank for Java Software Solutions, 9th Edition John Lewis
- 1. Download the full version and explore a variety of test banks or solution manuals at https://testbankmall.com Test Bank for Java Software Solutions, 9th Edition John Lewis _____ Follow the link below to get your download now _____ https://testbankmall.com/product/test-bank-for-java- software-solutions-9th-edition-john-lewis/ Access testbankmall.com now to download high-quality test banks or solution manuals
- 2. Here are some recommended products for you. Click the link to download, or explore more at testbankmall.com Test Bank for Java Software Solutions, 9th Edition John Lewis William Loftus https://testbankmall.com/product/test-bank-for-java-software- solutions-9th-edition-john-lewis-william-loftus/ Solution Manual for Java Software Solutions 9th by Lewis https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-java-software- solutions-9th-by-lewis/ Test Bank for Java Software Solutions 7th Edition (International Edition). John Lewis / William Loftus https://testbankmall.com/product/test-bank-for-java-software- solutions-7th-edition-international-edition-john-lewis-william-loftus/ Macroeconomics 6th Edition Williamson Test Bank https://testbankmall.com/product/macroeconomics-6th-edition- williamson-test-bank/
- 3. Solution Manual for Discrete Mathematics and Its Applications 8th Edition by Rosen https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-discrete- mathematics-and-its-applications-8th-edition-by-rosen/ Skills in Clinical Nursing 8th Edition Berman Test Bank https://testbankmall.com/product/skills-in-clinical-nursing-8th- edition-berman-test-bank/ Test Bank for The U.S. Banking System 3rd Edition https://testbankmall.com/product/test-bank-for-the-u-s-banking- system-3rd-edition/ Test Bank for Film Art: An Introduction 11th Edition Bordwell https://testbankmall.com/product/test-bank-for-film-art-an- introduction-11th-edition-bordwell/ Elementary Statistics Triola 11th Edition Solutions Manual https://testbankmall.com/product/elementary-statistics-triola-11th- edition-solutions-manual/
- 4. Test Bank for South-Western Federal Taxation 2020: Corporations, Partnerships, Estates and Trusts, 43rd Edition, William A. Raabe https://testbankmall.com/product/test-bank-for-south-western-federal- taxation-2020-corporations-partnerships-estates-and-trusts-43rd- edition-william-a-raabe/
- 5. ANS: F The Java compiler can find syntax errors but cannot find either logical errors (errors that are caused because of poor logic in writing the program) or run-time errors (errors that arise during the execution of the program). 6. Java is a case-sensitive language which means Current, CURRENT, and current will all reference the same identifier. ANS: F Java is case sensitive which means that Current, CURRENT, and current will all be recognized as different identifiers. This causes problems with careless programmers who do not spell an identifier consistently in terms of upper and lower case characters. 7. Code placed inside of comments will not be compiled and, therefore, will not execute. ANS: T The compiler discards comments; therefore, any code inside a comment is discarded and is not compiled. Your executable program consists only of the code that is compiled. 8. The word Public is a reserved word. ANS: F public is a reserved word, but since Java is case sensitive, Public differs from public and therefore Public is not a reserved word. 9. Reserved words in Java can be redefined by the programmer to mean something other than their original intentions. ANS: F Java reserved words cannot be redefined. 10. In a Java program, dividing by zero is a syntax error. ANS: F Dividing by 0 is not detected at compile time, and because a computer cannot divide by 0, this is a run- time error. 11. In a Java program, dividing by zero is a syntax error. ANS: F Dividing by 0 is not detected at compile time, and because a computer cannot divide by 0, this is a run- time error. 12. During translation, the compiler puts its output (the compiled Java program) into ROM.
- 6. ANS: F ROM stands for read-only-memory. The compiled output (the byte codes) may be placed into RAM (writable random access memory) or into a file (on your hard drive, for example). 13. Objects are defined by a class that describes the characteristics common to all instances of the class. ANS: T An object is an instance of a class. And, the purpose of a class is to describe these common characteristics. 14. Inheritance is a form of software reuse. ANS: T Inheritance allows us to capitalize on the similarities among various kinds of classes that have a common base (parent) class. Thus we reuse the base class each time a class inherits from it. 15. Polymorphism is the idea that we can refer to multiple types of related objects in consistent ways. ANS: T Polymorphism allows us to use the same name for similar behaviors that occur among diverse and possibly unrelated objects. For example, to "open" may refer to a file, or to a device, or to a communications line, etc. The same term, "open," is being used even though the objects that are being opened are quite different. 16. In Java, identifiers may be of any length up to a limit determined by the compiler. ANS: F Java (and Java compilers) do not limit the length of the identifiers you use. Identifiers may be as long as you wish. Good programming practice, however, will limit the lengths of the identifiers you create. MULTIPLE CHOICE 1. A Java program is best classified as a. hardware b. software c. storage d. processor e. input ANS: B Programs are classified as software to differentiate them from the mechanisms of the computer (hardware). Storage and the processor are two forms of hardware while input is the information that the program processes. 2. Six bits can be used to represent __________ distinct items or values. a. 6 b. 20 c. 24
- 7. d. 32 e. 64 ANS: E With n bits, we can represent 2^n different values. 2^6 = 64. 3. When executing a program, the processor reads each program instruction from a. secondary memory (storage) b. the Internet c. registers stored in the processor d. main memory e. Any of these ANS: D The program is first loaded from secondary memory into main memory before it is executed so that the processor is not slowed down by reading each instruction. This idea of executing programs stored in memory is called the Stored Program Computer and was pioneered by John Von Neumann in the 1940s. 4. Which memory capacity is the largest? a. 1,500,000,000,000 bytes b. 100 gigabytes c. 3,500,000 kilobytes d. 10 terabytes e. 12,000,000 megabytes ANS: E We convert each of these capacities to bytes (rounding off) to compare them. The value in A remains the same, 1 1/2 trillion bytes. The value in B is 100 billion bytes. The value in C is 3 1/2 billion bytes. The value in D is 10 trillion bytes. The answer in E is 12 trillion bytes. 5. Binary numbers are composed entirely of a. 0s b. 1s c. 0s and 1s d. any digits between 0 and 9 e. 0s, 1s, and 2s ANS: C Binary is base 2. In Mathematics, numbers in base n are composed entirely of digits between 0 and n- 1. 6. Volatility is a property of a. RAM b. ROM c. disk d. software e. computer networks ANS: A
- 8. Volatility means that the contents of memory are lost if the electrical power is shut off. This is true of RAM (Random Access Memory), but not ROM (Read Only Memory) or disk. Software and computer networks are not forms of memory. 7. The ability to directly obtain a stored item by referencing its address is known as a. random access b. sequential access c. read-only access d. fetch access e. volatility ANS: A Random access is meant to convey the idea that accessing any item is equally easy, and that any item is retrievable based solely on its address. Random access is the form of access used by both RAM and ROM memory. Disk access, called direct access, is a similar idea, and direct and random access are sometimes referred to synonymously. Sequential access is used by tape. 8. Which phase of the fetch-decode-execute cycle might use a circuit in the arithmetic-logic unit? a. fetch b. decode c. execute d. during fetch or execute, but not decode e. any of the phases ANS: C The fetch phase retrieves (fetches) the next program instruction from memory. The decode phase determines which circuit(s) needs to be used to execute the instruction. The instruction is executed during the execute phase. If the instruction is either an arithmetic operation (like add or multiply) or a logical operation (like comparing two values), then it is carried out by the ALU. 9. In order for a computer to be accessible over a computer network, the computer needs its own a. MODEM b. communication line c. network address d. packet e. router ANS: C In order to differentiate between the computers on a network, each is given its own, unique, network address. In this way, a message intended for one computer can be recognized by that computer through the message's destination address. A MODEM is a device that is used to allow a computer to communicate to another computer over a telephone line. A communication line is the network media itself. A packet is a collection of data that is sent over a network. A router is a hardware device used to take a message from one network and move it to another based on the message's destination address. 10. For a computer to communicate over the Internet, it must use a. the TCP protocol b. the IP protocol c. the combined TCP/IP protocol d. the Ethernet protocol
- 9. e. the ARPANET protocol ANS: C IP is the Internet Protocol, but the TCP (Transmission Control Protocol) also must be used because it handles such problems as how to piece together packets of the same message that arrive out of order. Ethernet is a LAN protocol, which might be used in addition to TCP/IP in some networks, but it is not needed to communicate over the Internet. There is no such thing as the ARPANET protocol. 11. A URL (Uniform Resource Locator) specifies the address of a a. computer on any network b. computer on the Internet c. local area network (LAN) on the Internet d. a document or other type of file on the Internet e. a Java program on the Internet ANS: D URLs are used to locate documents (or other types of files such as an image or sound file) anywhere on the Internet. A URL contains the address of the LAN or WAN and the specific computer from which the file is to be retrieved; it specifies the file's address, not just the computer's address. 12. It is important to dissect a problem into manageable pieces before trying to solve the problem because a. most problems are too complex to be solved as a single, large activity b. most problems are solved by multiple people and it is easy to assign each piece to a separate person c. ir is easier to integrate small pieces of a program into one program than it is to integrate one big chunk of code into one program d. the first solution may not solve the problem correctly e. All of these ANS: A Any interesting problem will be too complex to solve easily as a single activity. By decomposing the problem, we can build small solutions for each piece and then integrate the pieces. Answer D is true, but it is not the reason why we will break a problem into pieces. 13. Once we have implemented a solution, we are not done with the problem because a. the solution may not be the best (most efficient) b. the solution may have errors and need testing and fixing c. the solution may, at a later date, need revising to handle new specifications d. the solution may, at a later date, need revising because of new programming language features e. All of these ANS: E A program should not be considered as a finished product until we are reasonably assured that it is efficient and error-free. Further, it is common that programs require modification in the future because of a change to specifications or a change to the language or computer running the program. 14. Java is an example of a(n) a. machine language b. Assembly language
- 10. c. high-level language d. fourth generation language e. both high-level and fourth generation language ANS: E While Java was created during the fourth generation, it is clearly also a high-level language. Machine language is the executable language of a machine, with programs written in 1s and 0s only. Assembly language uses mnemonics. Fourth generation languages are tools wrapped inside of programs so that the user has the flexibility to write some code to executed from within the program. 15. Of the following, which statement is not true regarding Java as a programming language? a. Java is a relatively recent language; it was introduced in 1995. b. Java is a language whose programs do not require translating into machine language before they are executed. c. Java is an object-oriented language. d. Java is a language that embraces the idea of writing programs to be executed with the World Wide Web. e. All of these are true ANS: B All languages require translation into machine language. The other statements are all true about Java. 16. Comments should a. rephrase all the code to explain it in English b. be insightful and explain the intention of an instruction or block of code c. only be included with code that is difficult to understand d. be used to define variables that have hard to understand names e. All of these ANS: B Comments should not rephrase in English what an instruction says, but instead should explain what that instruction is doing in relation to the program. Introductory programmers often have difficult explaining their code and wind up stating the obvious in their comments. While answer D is partially correct, it is not entirely true even though all variables should have comments that explain their use. 17. The main method for a Java program is defined by a. public static main() b. public static main(String[] args); c. public static main(String[] args) d. private static main(String[] args) e. The main method could be defined by all of these except B ANS: C In A, the parameter is missing. The parameters are defined later in the text, but in effect, they allow the user to run the program and include some initial arguments if the program calls for it. In B, the semicolon at the end of the statement is not allowed. In D, private instead of public would make the program non-executable by anyone and thus makes the definition meaningless. 18. What does the following line of Java code do? //System.out.println("Hello");
- 11. a. nothing b. cause Hello to be output c. cause a syntax error d. cause ("Hello") to be output e. There is no way to tell without executing the code. ANS: A The characters // denote the beginning of a comment. The comment is not compiled and so, nothing would happen when this code is executed. 19. What comment might be added to explain the following instruction? System.out.println("Hello World"); a. // prints "Hello World" to the screen b. //prints a message c. //used to demonstrate an output message d. // e. // meaningless instruction ANS: C Comments in A and B state the obvious while the comments in D and E are meaningless. The comment in C explains why the instruction appears in the program. 20. Which character belowis not allowed in an identifier? a. $ b. _ c. 0 d. 1 e. ^ ANS: E Java identifiers can consist of any letter, digit, $ or _ as long as the identifier starts with a letter or _. ^ is not a legal character. 21. Which of the following is not syntactically legal in Java? a. System.out.println("Hi"); b. public class Foo c. s t a t i c main(String[] args) d. {} e. only A is legally valid; all the others are illegal ANS: C The Java compiler would not recognize "s t a t i c" as "static" because the Java compiler treats white space (blanks) as separators between entities. The other statements are all legal, including "{}" which is a block that happens to have no statements within it. 22. Which of the following is a legal Java identifier? a. i b. class c. 1likeclass!
- 12. d. idon'tlikeclass e. i-like-class ANS: A Java identifiers cannot have the characters !, ' or - in them so answers C, D and E are wrong. The word class is a reserved word in Java and cannot be used as an identifier. The identifier i is perfectly legal although it is not necessarily a good identifier since it is not descriptive of its use. 23. A unique aspect of Java that allows code compiled on one machine to be executed on a machine with a different hardware platform is Java's a. bytecodes b. syntax c. use of objects d. use of exception handling e. All of these ANS: A The translation process for a Java program is to first compile it into bytecodes, which are architecturally neutral (that is, they can be used no matter what the architectural platform is). To execute the program, the bytecodes must be further compiled by a Java compiler or interpreted by a Java Virtual Machine. 24. Java is similar in syntax to which of the following high-level languages? a. Pascal b. Ada c. C++ d. FORTRAN e. BASIC ANS: C The creators of Java decided to use syntax similar to C++ so that C++ programmers could easily learn Java. Variable declarations, assignment statements, loops, selection statements and comments are among the features that have nearly identical syntax. There are many differences however, so don't assume that any C or C++ programmer will easily or instantly be able to program in Java. 25. An error in a program that results in the program outputtinh $100 instead of the correct answer, $250, is a a. compiler error b. syntax error c. run-time error d. logical error e. snafu ANS: D While this is an error, programmers classify the type of error in order to more easily solve the problem. Syntax errors are caught by the compiler and the program cannot run without fixing all syntax errors. Run-time errors arise during program execution and cause the program to stop running. Logical errors are errors whereby the program can run to completion, but gives the wrong answer. If the result should have been $250, then the logic of the program is wrong since it output $100. A snafu is a term expressing a messed up situation in combat and should not be used by respectable programmers!
- 13. 26. Which of the following is true regarding Java syntax and semantics? a. A Java compiler can determine if you have followed proper syntax but not proper semantics. b. A Java compiler can determine if you have followed proper semantics but not proper syntax. c. A Java compiler can determine if you have followed both proper syntax and proper semantics. d. A Java compiler cannot determine if you have followed either proper syntax or proper semantics. e. A Java compiler can determine if you have followed proper syntax but not proper semantics only if you follow the Java naming convention rules. ANS: A Compilers for all languages have the ability to detect syntax errors because improper use of the syntax leads to situations where the compilers cannot translate the code properly. However, compilers are unable to follow the semantics of a program because this requires a degree of understanding what the program is intended to do and computers have no sense of understanding (at least at this point). 27. Using Java naming convention, which of the following would be a good variable name for the current value of a stock? a. curstoval b. theCurrentValueOfThisStock c. currentStockVal d. csv e. current ANS: C Java allows long variable names but the programmer must find a good compromise between an excessive long name (as with B) and names too short to understand their use (A and D). The name current possibly might be reasonable if there are no other "current" values being referenced in the program. 28. Which of the following is a legal Java identifier? a. 1ForAll b. oneForAll c. one/4/all d. 1_4_all e. 1forall ANS: B Java identifiers cannot start with a number (so the answers in A, D and E are illegal) and cannot include the / character, so the answer in C is illegal. 29. A color image is broken down into individual pixels (points), each of which is represented by a. a 1 for white and a 0 for black b. 3 values denoting the intensity of red, green, and blue in the image c. a single number indicating the intensity of color between white and black d. two numbers, where one indicates where the color is between white and black and the other denotes the brightness
- 14. e. None of these; it is not possible to represent color ANS: B Black and white images are stored using 0s and 1s while color images are stored using three values, one each for the degree of red, the degree of blue, and the degree of green. 30. Which of the following characters does not need to have an associated closing character in a Java program? a. { b. ( c. [ d. < e. All of these require closing characters ANS: D { is used to open a block, and so } is needed to close the block. ( is used to open an expression and so ) is needed to close an expression. [ is used to start an array index so ] is needed to close the array index. < is "less than" and > is "greater than" and these are not needed together, so < requires no closing character. 31. Mistyping println as printn will result in a. a syntax error b. a run-time error c. a logical error d. no error e. the statement being converted to a comment ANS: A If the Java compiler cannot make sense of a command, the compiler cannot convert it and responds with a syntax error. While println is recognized as a command, printn is not, and so the compiler provides a syntax error. PROBLEM 1. What is wrong with the following class definition? public class Program1 { public static void main(String[ ] args) { System.out.println("My first Java program") } } ANS: The one executable statement in the main method is missing a ";" at the end of the line. Executable statements end with ";". 2. What is wrong with the following class definition? public class Program2
- 15. public static void main(String[] args) { System.out.println("My second Java program"); } ANS: The definition of a class is placed within {} statements, which are missing here. 3. Given the following class definition, what are the reserved words and what are the identifiers? public class Program3 { public static void main(String[] args) { System.out.println("My third Java program"); } } ANS: The reserved words are public, class, static, void. The identifiers are main, String, System.out, Program3, and args. main is the name of a method defined within the Program3 class. string and System.out are classes already defined in Java and println is a method of System.out. Program3 is a class, defined here, and args is a variable. 4. Provide a brief explanation of the role of main memory, the control unit, the arithmetic logic unit, and registers. (Refer to figure 1.13 in the text) ANS: Main memory is used to store the currently executing processes along with their data. The control unit performs the fetch-decode-execute cycle, which fetches an instruction from memory, decodes it and determines how it is to be executed. The arithmetic logic unit comprises a number of circuits that execute arithmetic and logic instructions. Registers are used to store values in the CPU temporarily while the current instruction(s) need them. 5. What is the output of the following code when the main method is executed? public class Question4 { public static void main(String[] args) { System.out.println("hi there"); System.out.println(" "); System.out.println("how are you doing today? "); } } ANS: hi there how are you doing today?
- 16. Notice that while the Java compiler ignores "white space", blanks that appear in a println statement inside of quote marks are retained and output in that manner. 6. What is wrong with the following println statement? System.out.println("My fourth Java Program); ANS: It is missing a closing ". The compiler will look for a second " before the end of the statement. So, like {}, (), and [], an initial " must have a corresponding closing ". 7. Provide identifier names that would be used to represent a person's social security number, income tax withheld, and net pay. ANS: socialSecurityNumber, or ssn, incomeTaxWithheld or incomeTax, and netPay all would be reasonable. 8. There are a number of reserved words in Java that have no current meaning (denoted with an * in figure 1.18 in the text). Why? ANS: Java language designers anticipate introducing these statements in future versions, but have not yet implemented them because they are lower priority, or it has not been decided how they will be implemented or precisely what they will mean. 9. A document of text is 15 pages long. Each page contains approximately 200 words and the average length of each word is 5 characters. Also assume one blank space between each word and no punctuation. How many bytes will it take to store this document in memory or on disk using ASCII? ANS: A character is stored in ASCII using 8 bits or 1 byte. Therefore, 5 characters per word plus 1 blank space between words take 6 bytes per word (except for the first). Each page stores 200 words and there are 15 pages. So we need 15 * 200 * 6 - 1 (no blank space to start the text) = 17,999 bytes which is 17.58 kilobytes, or nearly 18 Kbytes. 10. Provide a brief description of the roles of the following hardware elements (that is, what each is used for): a) CPU b) Main memory c) Secondary memory devices d) Input/Output devices ANS: a) The CPU is the processor. It executes all program instructions. It does this through the fetch- decode-execute cycle where the next program instruction is fetched from memory, decoded in the CPU, and then executed by one or more circuits. b) Main memory is stored on chips on the motherboard and is used for quick access to the current program for the fetch-decode-execute cycle and to store data being used by this program.
- 17. c) Secondary memory devices are storage devices, used to store programs and data not currently being used. Storage devices, such as the hard disk, also are used to store things for permanence and archives. d) Input/Output devices are used to communicate with the computer. Input devices, like the keyboard, take commands and data from the user and output devices, like the monitor, display the results of the process/computation. 11. Examine figure 1.7 before answering this question. What 8-bit value comes immediately before and what 8-bit value comes immediately after 10010111? ANS: 10010110 comes immediately before 10010111 and 10010100 comes immediately after 10010111. 12. Rewrite the following comment so that is can appear over multiple lines. // This is one really enormously long comment that might run off the page ANS: We can do this in two ways, preceding each line with // or by enclosing the comment in /* and */. /* This is one really enormously long comment that might run off the page */ or // This is one really enormously // long comment that might run // off the page 13. Rewrite the following program with better formatting to make it easier to read. public class MyProgram { public static void main( String[] args) { System.out.println( "Wow, this is messed up!" ); } } ANS: There are many ways this program might appear. The following would be very acceptable: public class MyProgram { public static void main(String[] args) {
- 18. System.out.println("Wow, this is messed up!"); } } 14. Write a Java program that will output on two separate lines the names of the authors of this textbook. ANS: public class OutputNames { public static void main(String[] args) { System.out.println("John Lewis"); // 1st author's name System.out.println("William Loftus");// 2nd author's name } } 15. Correct all the syntax errors in the following program. Public Class Program A problem program ( Public static voided main[Strings() args] { system.out.println('This program'); * oh, my... * system.out.println('has several syntax errors'); * lots of errors * } ) ANS: public class Program // A problem program { public static void main(String[] args) { System.out.println("This program"); /* oh, my... */ System.out.println("has several syntax errors"); /* lots of errors */ } } 16. Write a Java program that will display the following three lines when it is run: * * * * * * * * * ANS: public class Stars { public static void main(String[] args) { System.out.println(" *"); System.out.println(" * * *"); System.out.println("* * * * *"); } }
- 19. 17. Name five of the fundamental terms which encompass object-oriented programming. ANS: There are seven terms to choose from: object, attribute, method, class, encapsulation, inheritance, and polymorphism.
- 20. Other documents randomly have different content
- 21. antaudutaan huonolle huonolla tavalla, kauniisti taas, jos antaudutaan kelvolliselle kauniilla tavalla. Huono taas on tuo yleinen rakastaja, joka rakastaa enemmän ruumista kuin sielua, sillä hän ei ole edes kestävä, koska hän ei rakasta mitään pysyvää asiaa. Sillä kun ruumiin kukoistus, jota hän on rakastanut, lakkaa, lentää hän pois saattaen häpeään monet puheensa ja lupauksensa. Mutta se rakastaja, joka rakastaa luonnetta, joka on hyvä, pysyy läpi elämän, koska hän on sulautunut pysyväiseen. Nämä tahtoo meidän siveyslakimme saattaa oivallisen ja tarkan koettelemisen alaisiksi, toisille olemaan mieliksi, toisia taas välttämään. Siksipä se kehoittaa toisia (rakastajia) ajamaan takaa, toisia (rakastettuja) taas pakenemaan, kilpailulla koettaen saattaa selväksi, kumpaan luokkaan rakastaja kuuluu ja kumpaan rakastettu. Niin siis on tämän syyn takia katsottu häpeälliseksi joutua nopeasti valloitetuksi, jotta olisi aikaa, joka näyttää useat asiat hyvin tutkivan. Edelleen on häpeällistä antautua varojen tai valtiollisen mahtiaseman takia, joko sitten joku vastoinkäymisestä masentuu eikä pysy lujana tai vastaansanomatta sallii itseään autettavan varallisuuteen tai toteuttamaan valtiollisia suunnitelmiaan. Sillä ei mikään tällainen suhde näytä olevan luja eikä pysyväinen, siitä puhumattakaan, ettei tällaisesta synny jaloa ystävyyssuhdetta. Yksi tie meidän siveyslakimme mukaan jää, jos lemmikki tahtoo kauniisti miellyttää rakastajaansa. Sillä samoinkuin siveyslakimme mukaan rakastajiin nähden oli voimassa se katsantotapa, ettei millaisten palvelusten teko tahansa lemmikille ole liehakoimista eikä moitittavaa, samoin on toiselta puolen vain yksi tapa palvella mahdollinen, vapaaehtoinen palveleminen, joka ei tuota moitetta. Ja tämä tarkoittaa hyvettä. "Se katsantokanta on näet meidän keskuudessamme päässyt vallitsemaan, että jos joku tahtoo palvella jotakuta luullen tulevansa hänen avullaan paremmaksi joko viisaudessa tai muussa lajissa
- 22. hyvettä, tämä vapaaehtoinen palvelus ei ole häpeällistä eikä liehakoimista. Nämä molemmat katsantokannat, sekä se, joka koskee poikarakkautta, että se, joka koskee viisauden harjoitusta ja muuta hyvettä, tulee yhdistää samaksi, jos mieli saada syntymään se johtopäätös, että on kaunista lemmikin antautua rakastajalleen. Sillä kun rakastaja ja lemmikki tulevat yhteen ja kummallakin on vakaumuksensa, edellisellä se, että hän kaikella mahdollisella tavalla palvellessaan lemmikkiä, joka on tehnyt hänelle mieliksi, suorittaa oikeita palveluksia, jälkimäisellä taas se, että on oikein, että hän kaikin tavoin on kuuliainen hänelle, joka tekee hänet viisaaksi ja hyväksi, ja kun toinen on kykenevä auttamaan viisauteen ja hyveeseen, toinen taas pyrkii hankkimaan sivistystä ja muuta viisautta, silloin kun nämä molemmat vakaumukset yhtyvät, vain silloin käy mahdolliseksi, että on kaunista lemmikin antautua rakastajalleen, mutta missään muussa tapauksessa ei. Tässä tapauksessa ei edes petetyksi joutuminen ole mitenkään häpeällistä, mutta kaikissa muissa tapauksissa tuottaa tällainen suhde häpeää, joutukoonpa joku petetyksi tai ei. Sillä jos joku on antautunut rakastajalle siinä luulossa, että hän on rikas ja sitten joutunut petetyksi eikä ole saanutkaan rahoja, koska rakastaja on osoittautunut köyhäksi, ei se ole yhtään vähemmän häpeällistä. Sillä tällainen ihminen tuntuu kuitenkin paljastaneen luonteensa laadun, että hän nimittäin rahojen takia on valmis palvelemaan ketä hyvänsä miten hyvänsä, ja se ei ole kaunista. Mutta jos samalla tavalla joku on antautunut jollekulle siinä luulossa, että tämä on hyvä, ja tahtoen tulla paremmaksi rakastajan ystävyyden kautta, ja joutunut petetyksi, kun on käynyt ilmi, että tämä on huono ja hyvettä vailla, niin pettyminen on kuitenkin kaunista. Sillä tämäkin tuntuu ilmaisseen oman luonteensa laadun, sen, että hän hyveen vuoksi ja paremmaksi tullakseen on kaikille valmis kaikkeen, ja tämä taas on
- 23. kaikkein kauneinta. Niin on siis kaikin tavoin kaunista hyveen takia antautua. "Tämä rakkaus on taivaallisen jumalattaren Eros, joka on sekä taivaallinen että suurenarvoinen niin hyvin valtiolle kuin yksityisille, se kun pakottaa sekä rakastajan että rakastetun pitämään suurta huolta itsestään hyveen saavuttamiseksi. Kaikki muu rakkaus on kotoisin tuosta toisesta jumalattaresta, yleisestä Aphroditesta. "Tämä on, Phaidros", sanoi hän, "esitykseni Eroksesta, sellaisena kuin sen valmistumattomana olen voinut pitää." Kun Pausaniaan puhetta oli seurannut paussi, — näin näet opettavat oppineet minua puhuessani käyttämään samanlaisia äänteitä — olisi Aristophaneen — sanoi Aristodemos — pitänyt puhua. Mutta häneen oli sattumalta joko kylläisyydestä tai jostakin muusta syystä iskenyt nikotus eikä hän kyennyt puhumaan, vaan sanoi — häntä alempana hänen vierellään näet lepäsi lääkäri Eryximakhos —: "Oi — Eryximakhos — sinun velvollisuutesi on joko — päästää minut — nikotuksesta — tai puhua minun puolestani, kunnes minä itse — siitä pääsen." Eryximakhos sanoi: "Minä teen nämä molemmat, sillä minä puhun sinun vuorollasi, sinä taas, kun pääset vaivastasi, minun vuorollani. Ja jos sinä sillä aikaa kun minä puhun, hyvän ajan pidätät henkeäsi, niin kenties nikotus lakkaa, jollei, huuhdo se vedellä pois. Mutta jos se on kovin itsepintainen, niin ota jotakin, jolla voit ärsyttää sieraimiasi, ja aivasta. Ja jos niin teet kerran tai kahdesti, niin lakkaa se, olkoonpa se hyvinkin itsepintainen." — "Kiirehdi puhumaan", vastasi Aristophanes; "minä teen siten." Eryximakhos lausui: "Minusta näyttää välttämättömältä, että koska Pausanias sai kauniin alun puheeseensa, mutta ei sitä tyydyttävästi
- 24. lopettanut, minun tulee laatia puheeseen loppu. Sillä selittäessään Eroksen olevan kaksinaisen, näyttää hän minusta tehneen aivan oikean jaoituksen. Mutta että se ei ole ainoastaan ihmisten sieluissa ja kohdistu kauneihin ihmisiin, vaan että se suuntautuen paljoon muuhun, asuu muussakin, sekä kaikkien eläinten ruumiissa että siinä, mikä maassa kasvaa, sanalla sanoen kaikessa olevaisessa, sen luulen havainneeni meidän ammatistamme, lääketaidosta, sekä kuinka suuri ja ihmeellinen jumala on, ja miten hänen vaikutuksensa ulottuu kaikkeen, mitä niin hyvin ihmiset kuin jumalat tekevät. Ja minä alan puheeni lääketaidosta, saattaakseni myöskin ammattini kunniaan. "Ruumiin olemuksessa on tämä kaksinainen Eros. Sillä ruumiin terve tila on tunnustetusti toista ja erinkaltaista kuin sen sairas tila, ja erinkaltainen tavoittelee ja rakastaa erinkaltaista. Sillä toista on rakkaus terveessä, toista sairaassa. Ja varmasti on, kuten Pausanias äsken sanoi olevan kaunista tehdä mieliksi hyville ihmisille, mutta häpeällistä suostua kurittomille, samaten myös itse ruumiiseen nähden kaunista tyydyttää ja tuleekin tyydyttää jokaisen ruumiin hyviä ja terveitä osia, ja tätä juuri nimitys lääketaito tarkoittaa; mutta huonoihin ja sairaihin osiin suostuminen on häpeällistä eikä tule niitä tyydyttää, jos mieli olla etevä ammattimies. Sillä lääketaito on, lausuakseni asian ytimen, tietoa siitä, mitä ruumis rakastaa täyttymiseen ja tyhjenemiseen nähden, ja se, joka tässä eroittaa toisistaan kauniin ja häpeällisen rakkauden, hän on taitavin lääkäri, ja se, joka aikaansaa vaihdoksen, niin että toisen rakkauden asemasta omaksutaan toinen, ja se, joka ymmärtää synnyttää rakkautta, missä sitä ei ole, mutta missä sitä tulisi olla, tai ottaa sen pois, missä sitä on, hän olisi oivallinen ammattimies. Sillä ne voimat, mitkä ruumiissa ovat toisilleen vihamielisimpiä, on osattava saattaa toisilleen ystävällisiksi ja rakastamaan toinen toistaan. Ja
- 25. vihamielisimpiä ovat toisilleen enimmän vastakkaiset ominaisuudet, kuten kylmä lämpimälle, katkera makealle, kuiva kostealle, ja kaikki sentapaiset. Ymmärtämällä näissä synnyttää rakkautta ja sopua on meidän esi-isämme Asklepios, kuten nämä meidän runoilijamme väittävät ja minäkin uskon, perustanut tämän meidän tieteemme. Lääketaitoa siis ohjaa, kuten sanottu, kokonaan tämä jumala, samoin kuin ruumiin harjoitusta ja maanviljelystä. Mitä taas säveltaiteeseen tulee, on jokaiselle, joka hiukankin on asiaa ajatellut, ilmeistä, että sen laita on sama kuin näiden, kuten ehkä Herakleitoskin[15] tahtoo sanoa; sillä hänen sanontatapansa ei ole sattuva. Hän näet väittää, että ykseys itsessään eroaa ja itseensä yhdistyy, kuten jousen ja lyran harmonia. Mutta on suurta järjettömyyttä väittää, että harmonia eroaa tai että se on yhä vielä eroavaisista sävelistä kokoonpantu. Kenties hän onkin tahtonut sanoa, että harmonia on syntynyt ennen toisistaan eroavaisista korkeasta ja matalasta sävelestä, jotka sitten säveltaiteen vaikutuksesta myöhemmin ovat yhtyneet yhdeksi. Sillä eihän mitenkään voi yhä edelleen toisistaan eroavasta korkeasta ja matalasta sävelestä syntyä harmoniaa. Onhan harmonia yhteensointumista, yhteen sointuminen taas on yhteensoveltumista. Mutta toisistaan eroavaisten asiain yhteensoveltuminen, niin kauan kuin ne vielä eroavat toisistaan, on mahdottomuus. Ja erinkaltaisen ja yhteensoveltumattoman on mahdoton sointua yhteen, kuten rytmikin on syntynyt nopeasta ja hitaasta tahdista, jotka ennen ovat eronneet toisistaan, mutta sittemmin sopeutuneet yhteen. Mutta yhteensoveltumisen saa aikaan kaikissa näissä, kuten äsken mainitsemallani alalla lääketiede, tällä alalla säveltaide, synnyttäessään niiden kesken rakkautta ja sopua. Ja säveltaide onkin rakkauden tuntemista sillä alalla, jonka muodostavat harmonia ja rytmi. Itse harmonian ja rytmin olemuksessa taas ei ole lainkaan
- 26. vaikeata havaita rakkauden ilmenemistä, ja tällä alalla ei kaksinainen Eros esiinny. Mutta kun ihmisten kesken on sovellutettava rytmiä ja harmoniaa joko sepittämällä, mitä kutsutaan sävellykseksi tai oikein käyttämällä sävelmiä ja säveltahteja, mitä kutsutaan esitykseksi, silloin syntyy vaikeuksia ja hyvä taiteilija on tarpeen. Jälleen toteutuu sama ajatus, että tulee noudattaa siveellisten ihmisten tahtoa ja sillä tavoin, että ne, jotka vielä eivät ole siveellisiä, sellaisiksi tulisivat yhä enemmän, ja että tulee säilyttää näiden rakkaus; tässä meillä on tuo kaunis, taivaallinen rakkaus, Urania runottaren Eros. Mutta toinen, Polyhymnian[16] Eros, on yleinen Eros; ja sitä tulee varovaisesti sovelluttaa, mihin sitä sovelluttaa, jotta tosin voisi korjata siitä nautintoa silti vajoamatta hillittömyyteen, kuten meidän ammatissamme on suuri vaikeus hyvin suhtautua niihin himoihin, jotka kohdistuvat keittotaitoon, niin että ilman sairautta voi niittää nautintoa. Säveltaiteessa ja lääketieteessä ja kaikilla muilla sekä inhimillisillä että jumalallisilla aloilla on niin paljon kuin mahdollista kumpaankin Erokseen kiinnitettävä huomiota. Sillä ne molemmat ovat niissä olemassa. "Onhan myöskin vuodenaikojen järjestys näiden molempien läpitunkema. Ja kun ne tilat, jotka juuri mainitsin, lämmin ja kylmä sekä kuiva ja kostea tulevat osallisiksi siveellisestä rakkaudesta toinen toiseensa, ja saavuttavat oikean harmonian ja oikein sekaantuvat toisiinsa, niin ne tuovat tullessaan runsaan sadon ja terveyden ihmisille ja muille eläville olennoille ja kasveille eivätkä aikaansaa mitään vahinkoa. Mutta kun hillitön Eros pääsee eri vuodenaikoina voitolle, tuottaa se paljon tuhoa ja vahinkoa. Sillä rutot tavallisesti syntyvät tämäntapaisista syistä ja monet muut samanlaiset taudit sekä eläimissä että kasveissa. Sillä kuura, rakeet ja kasvihome syntyvät tällaisten rakkauden voimien itsekkyydestä ja
- 27. hillittömyydestä toisiinsa nähden, voimien, joitten tuntemista tähtien liikunnossa ja vuodenaikojen vaihtelussa kutsutaan tähtitieteeksi. "Edelleen sekä uhrit että kaikki se, mikä kuuluu ennustustaidon piiriin — ja tämähän on jumalien ja ihmisten keskeistä vuorovaikutusta — ovat olemukseltaan yksinomaan rakkauden suojelemista ja hoivaamista. Sillä kaikki jumalattomuus syntyy tavallisesti siitä, että joku ei palvele siveellistä Erosta eikä kunnioita ja arvossapidä häntä kaikissa teoissaan, vaan palvelee tuota toista sekä suhteessaan vanhempiinsa, niin hyvin heidän eläessään kuin heidän kuoltuaankin, että suhteessaan jumaliin. Ennustustaidon tehtävänä on tarkata molempia Eroksia ja hoivata niitä. Ja ennustustaito on jumalien ja ihmisten keskisen ystävyyden synnyttäjä sen tuntemuksen kautta, mikä sillä on ihmisissä vallitsevista rakkauden voimista, jotka tähtäävät hurskauteen ja jumalattomuuteen. Näin monipuolinen ja suuri voima, tai oikeammin kaikki voima, on Eroksella kokonaisuudessaan. Mutta sillä Eroksella, joka vaikuttaa hyvän piirissä kohtuullisena ja oikeamielisenä sekä meidän että jumalien keskuudessa, sillä on suurin voima ja se valmistaa meille kaikkea onnellisuutta, niin että me voimme seurustella ystävyydessä toistemme kanssa samoinkuin meitä mahtavampien — jumalien — kanssa. "Kenties olen minä ylistäessäni Erosta jättänyt paljon mainitsematta, mutta en ainakaan tieten tahtoen. Mutta jos olen jättänyt jotakin pois, on sinun asiasi, Aristophanes, täydentää puhettani. Tai jos jollakin muulla tavalla aiot julistaa jumalan kunniaa, niin julista, koska olet päässyt nikotuksesta." Aristophanes puuttui nyt — niin kertoi Aristodemos — puhumaan ja lausui: "Kyllä se nyt lakkasi, mutta ei kumminkaan ennen kuin olin
- 28. käyttänyt sitä vastaan aivastusta, niin että minua ihmetyttää, tarvitseeko ruumiin siveellinen puoli sellaista meteliä ja sellaisia kutkutuksia kuin aivastus on. Sillä se lakkasi aivan paikalla, kun käytin aivastusta sitä vastaan." Eryximakhos sanoi: "Hyvä Aristophanes, katso, mitä teet! Sinä teet pilaa, vaikka sinun pitäisi puhua, ja pakoitat minun ryhtymään sanojesi vartiaksi sen varalta, että sanot jotakin naurettavaa, vaikka sinun olisi tilaisuus puhua rauhassa." Aristophanes lausui nauraen: "Oikein puhuttu, Eryximakhos, ja olkoot sanani mitättömät! Mutta älä vartioitse minua, minä kun pelkään sen puolesta, mitä aion puhua, en sitä, että sanon jotakin, joka herättää naurua — sehän olisi etu ja minun runottareni mukaista, vaan että sanon sellaista, joka tekee minut naurettavaksi." — "Luuletko, Aristophanes", sanoi toinen, "pääseväsi pakoon, kun kerran olet ampunut? Mutta ole nyt tarkkana ja puhu niin, kuin sinun pitäisi vastata sanoistasi! Kenties kuitenkin, jos hyväksi näen, minä vapautan sinut." "Varmasti, Eryximakhos", sanoi Aristophanes, "aion puhua hieman toiseen tapaan kuin sinä ja Pausanias puhuitte. Sillä minusta näyttää siltä, etteivät ihmiset ylipäätään ole huomanneet Eroksen mahtia. Jos he näet sen olisivat huomanneet, olisivat he hänelle pystyttäneet suurimmat temppelit ja alttarit ja valmistaneet hänelle suurimmat uhrit, eivätkä olisi asiat kuten nyt, jolloin ei mitään kaikesta tästä hänelle tapahdu, vaikka niin pitäisi ennen kaikkea tehtämän. Sillä hän on jumalista suurin ihmisystävä, ollen ihmisten sekä auttaja että lääkäri siinä, minkä parantaminen saattaisi synnyttää suurimman onnen ihmissuvulle. Minä koetan siis teille esittää hänen mahtinsa, ja te saatte olla muitten opettajia. Mutta ensiksi tulee teidän oppia tuntemaan inhimillinen luonto ja ne vaiheet, mitä se on kokenut. Sillä meidän luontomme ei muinoin ollut sama kuin nyt, vaan toisenlainen. Ensiksi näet oli kolme ihmissukupuolta, ei kuten nyt,
- 29. kaksi, miehinen ja naissukupuoli, vaan niiden lisäksi oli kolmaskin, joka oli yhdistys kummastakin näistä ja jonka nimi enää on jälellä, sen itsensä hävittyä. Miesvaimo oli silloin näet yhtenä olentona olemassa ja sekä muotonsa että nimensä puolesta se oli yhdistys kummastakin, mies- ja naissukupuolesta. Mutta nyt sitä ei ole olemassa muuta kuin häväistysnimenä. Sitäpaitsi oli jokainen ihminen muodoltaan ympyriäinen, niin että selkä ja keuhkot muodostivat pyöreän kehän, hänellä oli neljä kättä ja yhtä monta jalkaa kuin kättä, ja pyöreällä niskalla kahdet kasvot, joka suhteessa samanlaiset. Ja molemmilla näillä vastakkaisilla kasvoilla oli yksi päälaki ja neljä korvaa, hänellä oli kahdet sukuelimet ja kaikki muu niinkuin tästä voi päättää. Hän kulki suorana kuten nytkin, kummanne päin halusi. Ja kun hän pyrki nopeasti kulkemaan eteenpäin, niin hän nojasi niihin kahdeksaan raajaan, jotka hänellä oli, ja kulki pyöränä nopeasti eteenpäin, kuten ne, jotka heittävät kuperkeikkaa ja niin tehdessään kiertävät raajansa pyöräksi. Mutta sentakia oli olemassa kolme tällaista sukupuolta, että miehinen suku polveutui alkuaan auringosta, naissuku maasta, ja se sukupuoli, jolla oli osaa molemmista, kuusta, koska kuullakin on osaa molemmista. Kehänmuotoisia he olivat sekä itse että heidän liikuntonsa sentakia, että he olivat vanhempiensa kaltaisia. Väeltään ja voimiltaan he olivat mahtavia, heillä oli suuret ajatukset ja he ryhtyivät hyökkäämään jumalien kimppuun, ja se, mitä Homeros kertoo Ephialteesta ja Otoksesta,[17] se soveltuu heihin, nimittäin että he ryhtyivät rakentamaan tietä taivaaseen hyökätäkseen jumalien kimppuun. "Zeus siis ja muut jumalat neuvottelivat, mitä heidän tuli tehdä, ja olivat neuvottomia. Sillä he eivät pystyneet heitä tappamaan eivätkä iskien heitä salamalla kuten gigantteja tekemään tyhjäksi koko sukukuntaa, sillä silloin heiltä olisi mennyt tyhjiin se palvelus ja ne
- 30. uhrit, joita ihmisten puolelta heidän osakseen tuli, eivätkä he myöskään voineet sallia heidän pöyhkeillä. Lopulta Zeus suurella tuskalla keksi jonkun ajatuksen ja sanoi: 'Luulen keksineeni keinon, joka tekee ihmisten olemassaolon mahdolliseksi, mutta samalla saattaa heidät lakkaamaan hillittömyydestään, kun he käyvät heikommiksi. Minä nimittäin', sanoi hän, 'halkaisen heidät nyt jokaisen kahtia, ja he käyvät samalla heikommiksi ja meille hyödyllisemmiksi sen kautta, että he lukumäärältään lisääntyvät. He tulevat käymään pystysuorassa asennossa kahdella jalalla. Mutta jos he yhä edelleen näyttäisivät pöyhkeilevän eivätkä tahtoisi pysyä rauhallisina, niin minä halkaisen heidät jälleen kahtia, niin että he saavat kulkea yhdellä jalalla hyppien.' Tämän sanottuaan hän halkaisi ihmiset kahtia, kuten ne, jotka halkovat hedelmiä hilloamista varten tai kuten ne, jotka hiuksilla halkovat munia. Ja joka kerta kun hän halkaisi jonkun, käski hän Apollonin kääntää tämän pään ja puolen kaulaa halkaisukohtaan päin, jotta ihminen nähdessään itsessään tapahtuneen halkomisen olisi säädyllisempi; kaiken muun hän käski hänen parantaa. Tämä käänsi ympäri kasvot ja veti joka puolelta nahkaa kokoon sen paikan ylitse, mitä nyt kutsutaan mahaksi, ja sitoi kiinni sen keskellä mahaa kokoon vedetyn rahakukkaron tavoin niin, että jätti yhden suun, jota nimitetään navaksi. Muut poimut hän enimmäkseen siloitteli ja muodosteli rinnan jollakin sentapaisella työkalulla, jollaista suutarit käyttävät tasoitellessaan lestille pannun nahan poimuja. Mutta muutamia ryppyjä hän jätti, nimittäin ne, jotka ovat juuri mahan ja navan seutuvilla, olemaan muistomerkkinä muinaisesta onnettomuudesta. "Kun ruumis siis oli halkaistu kahtia, niin jokainen kaipasi omaa puoliskoansa ja lyöttäytyi sen kanssa yhteen; ja he heittivät kädet toistensa ympäri ja syleilivät toisiaan haluten kasvaa yhteen. Niin he kuolivat nälkään tai muuten hoidon puutteessa, kun he eivät mitään
- 31. tahtoneet tehdä toisistaan erotettuina. Ja joka kerta kun puoliskoista joku kuoli toisen jäädessä eloon, niin jälelle jäänyt etsi toista ja kietoutui sitä syleilemään, kohtasipa se muinaisen kokonaisen naisen puolikkaan, jota me nyt kutsumme naiseksi, tai miehen puolikkaan. Ja näin he hukkuivat. Mutta Zeus alkoi tuntea sääliä, keksi toisen keinon ja muutti heidän sukuelimensä etupuolelle. Siihen asti näet nämä olivat heidän ulkopuolellaan, eivätkä he siittäessään yhtyneet toisiinsa, vaan he siittivät ja synnyttivät maassa, kuten heinäsirkat. Hän muutti siis nämä etupuolelle ja laittoi siitoksen niiden kautta tapahtumaan keskinäisessä yhtymisessä, miehen yhtymisessä naiseen, sentakia, että jos mies syleilyssä yhtyisi naiseen, he siittäisivät ja syntyisi uusi suku, ja taas jos mies yhtyisi mieheen, tästä yhtymisestä syntyisi tyydytystä, ja he sen lopetettuaan kävisivät töihin käsiksi ja pitäisivät huolta muusta, joka elämään kuuluu. Niin kaukaisesta ajasta asti siis on ihmisiin istutettu rakkaus toinen toiseensa. Se johtaa heitä takaisin heidän entiseen luontoonsa ja pyrkii tekemään yhtä kahdesta ja parantamaan inhimillisen luonnon. "Jokainen meistä on siis ihmisen puolikas, koska meidät on halkaistu kuten kampelat ja siten tehty kaksi yhdestä. Ja jokainen etsii aina omaa puolikastaan. Siis kaikki miehet, jotka on lohottu kaksoisoliosta, jota silloin kutsuttiin miesvaimoksi, ovat naislempisiä, ja enemmistö avionrikkojia on lähtöisin tästä suvusta. Ne naiset taas, jotka ovat mieslempisiä ja puolisoina uskottomia, lähtevät tästä suvusta. Mutta naisista kaikki ne, jotka ovat halkomia naisesta, eivät paljon kiinnitä huomiotansa miehiin, vaan ovat mieluummin kääntyneitä naisten puoleen, ja naisystävykset syntyvät tästä suvusta. Ne taas, jotka ovat halkomia miehisestä sukupuolesta, ajavat sitä takaa, mikä on miehistä, ja niinkauan kuin he ovat poikasia, rakastavat he, miessuvun osia kun ovat, miehiä ja iloitsevat
- 32. saadessaan maata miesten vieressä ja syleillä heitä, ja nämä ovat pojista ja nuorukaisista parhaita, koska he ovat miehekkäimpiä luonnostaan. Muutamat sanovat heidän olevan häpeämättömiä, mutta siinä he valehtelevat. Sillä eivät he tee tätä häpeämättömyydestä, vaan rohkeudesta ja uljuudesta ja miehekkyydestä, rakastaen sitä, mikä on heidän kaltaistaan. Siitä on oiva todistus, se nimittäin, että yksinomaan nämä tällaiset miehet täyskasvaneina antautuvat valtiolliseen toimintaan. Kun he ovat tulleet miehiksi, rupeavat he rakastamaan poikia eivätkä luonnostaan välitä avioliitosta ja lasten tekemisestä, vaan laki pakoittaa heidät siihen, ja he ovat tyytyväisiä, jos saavat elää naimattomina toistensa parissa. Kaikissa tapauksissa tulee tällaisesta poikien rakastaja ja rakastajansa ystävä, hän kun aina rakastaa sitä, mikä on hänen sukuaan. Joka kerta kun siis poikien rakastaja ja jokainen muu tapaa juuri tuon oman puoliskonsa, valtaa heidät ihmeellisellä tavalla ystävyys, sukulaistunne ja rakkaus, eivätkä he — lyhyesti sanoen — halua erota toisistaan edes vähäksi aikaa. Ja nämä, jotka elävät koko elinaikansa toistensa parissa, ovat niitä, jotka eivät osaisi sanoa, mitä haluavat toisiltaan itselleen tapahtuvan. Sillä eihän sitä toki voisi olla yhdyselämä aistillisen rakkauden nautinnoissa, niin että toinen sen takia niin täydellä innolla pyrkisi nauttimaan yhdessäolosta toisen kanssa; vaan ilmeisesti kummankin sielu kaipaa jotakin muuta, jota ei osaa sanoa, vaan ainoastaan aavistaa ja arvailee. Ja jos heidän eteensä heidän yhdessä maatessaan ilmestyisi Hephaistos, kädessään työaseensa, ja kysyisi: 'Mitä te, ihmiset, toisiltanne oikeastaan tahdotte?' ja jos he eivät tietäisi, mitä vastata, ja hän uudestaan kysyisi: 'Sitäkö te haluatte, että mahdollisimman paljon saisitte olla yhdessä, niin ettei teidän tarvitsisi yöllä eikä päivällä erota toisistanne; jos te sitä haluatte, tahdon minä sulattaa ja kasvattaa teidät yhteen, niin että teistä, joita nyt on kaksi, tulee
- 33. yksi ja että, niin kauan kuin elätte, yhtenä ollen molemmat elätte yhdessä, ja kuoltuanne tuolla Hadeksessa olette yhdessä kuolleina yksi kahden asemasta. Katsokaa siis, tätäkö te halajatte ja onko teille kylliksi, jos tämän saavutatte!' — tämän kuultuaan ei kukaan — sen tiedämme — vastaisi kieltävästi tai näyttäisi jotakin muuta tahtovan, vaan yksinkertaisesti uskoisi kuulleensa sitä, mihin jo kauan on pyrkinyt, nimittäin että yhtyneenä ja sulautuneena rakastettuunsa saisi tulla kahdesta yhdeksi. Tähän on se syynä, että meidän vanha luontomme oli juuri tämä ja että olimme kokonaisia. Juuri tällä kokonaisen kaipuulla ja tavoittelulla on nimenä rakkaus. Tätä ennen, kuten sanottu, olimme yksi. Mutta nyt on jumala meidät vääryytemme takia jakanut erilleen, kuten lakedaimonilaiset ovat tehneet arkadialaisille.[18] Näin ollen pyörii vaara, että, jollemme ole säädyllisiä jumalia kohtaan, meidät uudestaan halkaistaan ja me saamme kulkea ympäri sennäköisinä kuin pylväisiin hakatut kuvat, jotka nenän kohdalta ovat halki sahatut, kuten kahtia jaetut kuutiot. Mutta sentähden tulee joka miehen kehoittaa jokaista pitämään jumalia kunniassa, jotta voisimme tällaisen kohtalon välttää, mutta siitä tulla osallisiksi, jossa Eros on johtajamme ja sotapäällikkömme. Häntä vastaan älköön kukaan toimiko! Häntä vastaan taas toimii jokainen, joka vetää päällensä jumalien vihan. Mutta jos me pääsemme jumalan ystäviksi ja hyvään sovintoon hänen kanssaan, löydämme me lemmikkimme ja saamme hänet omaksemme, mikä nyt vain harvoille onnistuu. Älköön Eryximakhos keskeyttäkö minua ja tehkö sanojani pilkan alaisiksi selittämällä, että minä muka tarkoitan Pausaniasta ja Agathonia! Sillä kenties hekin sattuvat kuulumaan näihin ja molemmat luonnostaan ovat miehisiä. Minähän tarkoitan nyt kaikkia, sekä miehiä että naisia, kun sanon, että meidän sukumme siten tulisi onnelliseksi, jos me pääsisimme rakkauden täyttymykseen ja jokainen saavuttaisi oman lemmikkinsä
- 34. päästen entiseen luontoonsa. Jos tämä on parasta, niin täytyy siis myös nykyisissä olosuhteissa sen olla parasta, mikä on sitä lähinnä. Sitä taas on lemmikin saavuttaminen, joka on rakastajan mielenlaadun mukainen. Jos siis ylistämme jumalaa, joka tämän aiheuttaa, niin täydellä syyllä silloin saamme ylistää Erosta, joka nykyhetkellä antaa meille enimmät lahjat johtaessaan meidät meille sukulaiseen, ja tulevaisuuden varalle tarjoaa meille suurimmat toiveet, nimittäin, että jos osoitamme kunnioitusta jumalia kohtaan, hän saattaa meidät vanhaan luontoomme, parantaa meidät ja tekee meidät autuaiksi ja onnellisiksi. — "Tällainen, Eryximakhos, sanoi hän, on minun puheeni Eroksesta, toisenlainen kuin sinun. Kuten jo olen sinua rukoillut, älä tee sitä pilkanalaiseksi, jotta saisimme kuulla jälellä olevia, mitä kukin sanoo, tai mieluummin, mitä kumpikin. Sillä Agathon ja Sokrates vain ovat jälellä." "Minä teen tahtosi mukaan", kertoi Aristodemos Eryximakhoksen lausuneen. "Sillä puheesi on minustakin tuntunut miellyttävältä. Ja jollen tietäisi, että Sokrates ja Agathon erinomaisesti tuntevat rakkausasioita, niin pahasti pelkäisin heidän jäävän sanattomiksi, sentakia että niistä on paljon ja monipuolisesti puhuttu. Nyt kuitenkin olen luottavaisella mielellä." Sokrates sanoi: "Sinähän olet itse jalosti suorittanut kilpataistelun. Mutta jos sinä olisit siinä asemassa, missä minä nyt olen, tai ehkä mieluummin, missä minä tulen olemaan, kun Agathonkin on puhunut, olisit sinä aikalailla peloissasi ja suuresti hädissäsi, kuten minä nyt olen." — "Sinä tahdot huumata minut, Sokrates", sanoi Agathon, "jotta joutuisin hämilleni luullessani kuulijakunnalla olevan suuria odotuksia puhetaitoni suhteen." — "Minulla olisi tosiaankin huono muisti, Agathon", sanoi Sokrates, "jos minä, nähtyäni sinun varmuutesi ja jalon tyyneytesi
- 35. sinun astuessasi näyttämölle näyttelijäin seurassa ja katsoessasi päin niin suurta katsomoa lainkaan joutumatta pelon valtaan, kun sinun piti esittää näytelmäsi, jos minä luulisin sinun joutuvan hämillesi meidän muutamien harvojen ihmisten takia." — "Kuinka Sokrates", sanoi Agathon, "ethän sinä toki luule minun olevan niin täynnä teatteria, etten hyvin käsittäisi, että järkimiehelle muutamat ymmärtäväiset ovat pelottavampia kuin joukko ymmärtämättömiä?" — "En tosiaan tekisi kauniisti, Agathon", sanoi Sokrates, "jos ajattelisin sinusta jotakin epähienoa. Sillä tiedän hyvin, että jos sattuisit joidenkuiden pariin, joita pitäisit viisaina, sinä välittäisit niistä enemmän kuin joukosta. Mutta tuskin me olemme sellaisia. Sillä mehän olimme siellä saapuvilla ja kuuluimme joukkoon. Mutta jos sattuisit muitten viisaiden pariin, niin pian sinä heitä häpeäisit, jos luulisit tekeväsi jotakin, joka on häpeällistä. Vai mitä tarkoitat?" — "Totta puhut", sanoi hän. — "Mutta joukkoa et sinä häpeäisi, jos luulisit tekeväsi jotakin häpeällistä." — Phaidroksen sanoi Aristodemos silloin puuttuneen puheeseen ja lausuneen: "Hyvä Agathon, jos vastaat Sokrateelle, ei hän enää lainkaan välitä siitä, miten keskustelumme aiheen käykään, kunhan hänellä vain on joku, jonka kanssa keskustella; varsinkin jos tämä on kaunis mies. Minä kuulen kyllä mielelläni Sokrateen keskustelevan, mutta minun täytyy pitää huolta ylistyspuheesta Erokselle, ja vastaanottaa itsekultakin teistä puhe. Kun kumpikin on antanut osansa jumalalle, keskustelkoon sitten tällä tavalla." — "Hyvin puhuttu, Phaidros", sanoi Agathon, "eikä mikään estä minua puhumasta, sillä Sokrateen kanssa voin minä toistekin usein keskustella. "Minä tahdon nyt ensin lausua, mitenkä minun tulee puhua, ja sitten puhua. Sillä minusta näyttää siltä, ettei kukaan niistä, jotka ovat tätä ennen puhuneet, ole ylistänyt jumalaa, vaan kaikki ovat kiittäneet ihmisiä onnellisiksi sen hyvän takia, jonka jumala on heille
- 36. lahjoittanut. Mutta millainen hän oikeastaan on, joka nämä lahjat on antanut, sitä ei ole kukaan sanonut. Ainoa oikea tapa kuitenkin jokaisessa ylistyspuheessa ja jokaista ylistäessä on puheella koettaa esittää, millainen ja minkä aiheuttaja se on, josta on puhe. Siten tulee meidän Erostakin ylistää, ensinnä häntä itseään, millainen hän on, ja sitten hänen lahjojaan. Minä puolestani väitän, että niin onnellisia kuin kaikki jumalat ovatkin, Eros on, jos on luvallista niin sanoa joutumatta kenenkään kostonalaiseksi, onnellisin heistä, koska hän on kaunein ja paras. Kaunein hän on seuraavista syistä. Ensiksi hän on, Phaidros, jumalista nuorin. Painavan todistuskappaleen tälle väitteelle tarjoaa hän itse pakenemalla paetessaan vanhuutta, joka kuitenkin ilmeisesti on nopea. Ainakin se nopeammin kuin sen tulee, meitä lähenee. Tätä Eros luonnostaan vihaa eikä sitä kaukaakaan lähene. Nuorten parissa ja seurassa hän aina on. Sillä vanha sananparsi lausuu aivan oikein sanoessaan, että samanlainen aina liittyy samanlaiseen. Phaidrokseen minä yhdyn monessa muussa suhteessa, mutta en siinä, että Eros on vanhempi Kronosta ja Iapetosta,[19] vaan väitän, että hän on nuorin jumalista ja ikuisesti nuori ja että ne muinaiset jumalien keskuudessa sattuneet tapahtumat, joista Hesiodos ja Parmenides kertovat, ovat syntyneet Ananken[20] (Välttämättömyyden) eikä Eroksen vaikutuksesta, jos heidän kertomuksensa ylipäänsä on tosi. Sillä eivät jumalat olisi silponeet eivätkä sitoneet kahleisiin toisiaan eivätkä tehneet monenlaista muuta väkivaltaa, jos Eros olisi ollut heidän keskellään, vaan ystävyys ja rauha olisi vallinnut, kuten nyt, siitä asti kuin Eros on jumalia hallinnut. Nuori hän siis on, ja paitsi että on nuori, on hän hento; ja hän kaipaa runoilijaa sellaista kuin oli Homeros kuvailemaan jumalan hentoutta. Sillä Homeros sanoo, että Ate[21] on jumalatar ja hento; ainakin hänen jalkojaan hän kuvaa hennoiksi, sanoen:
- 37. "'Hennot jalkansa ei käy koskaan maan tämän pintaan. Ei, vaan miesten päitäpä myöten kulkunsa leijaa.' "Hän näyttää minusta kauniilla todistuksella osoittavan hänen hentoutensa, sillä nimittäin, ettei hän kulje pitkin kovaa pohjaa, vaan pehmeätä. Samaa todistusta mekin tahdomme käyttää Eroksesta osoittaaksemme, että hän on hento. Hän ei näet kulje maan kamaralla eikä päälakia myöten, mitkä eivät ole erittäin pehmeitä, vaan hän sekä kulkee että asuu sellaisessa, mikä on kaikkein pehmeintä olevaisesta. Sillä hän on asettunut asumaan jumalien ja ihmisten mieliin ja sieluihin, ei kuitenkaan järjestänsä kaikkiin sieluihin, vaan aina kun hän tapaa sielun, missä on karkea mielenlaatu, hän väistyy, mutta asettuu sinne asumaan, missä on pehmeä mieli. Kun hän siis aina sekä jaloillaan että kaikin tavoin tarttuu sellaiseen, mikä on pehmeimmästä pehmeintä, niin täytyy hänen olla kaikista hennoin. Nuorin hän siis on ja hennoin ja sen lisäksi notkea vartaloltaan. Sillä ei hän olisi kykenevä hiipimään kaikkeen eikä salaa käymään sisälle jokaiseen sieluun eikä sieltä pois, jos hän olisi kova ja karkea. Mutta hänen tasasuhtaisesta ja notkeasta olennostaan on hyvänä todisteena jalo ulkomuoto, joka Eroksella kaikkien olentojen joukossa yleisen tunnustuksen mukaan erikoisesti on. Sillä muodottomuudella ja Eroksella on ikuinen keskinäinen sota. Hänen ihonsa kauneutta osoittaa jumalan elämä kukkien keskellä. Sillä kukoistamattomaan ja loppuun kukkineeseen ruumiiseen ja sieluun ja mihin muuhun tahansa ei Eros asetu, mutta missä on kukkea ja tuoksuva paikka, sinne hän sekä asettuu että siellä pysyy. "Jumalan kauneudesta riittäköön tämä, vaikka paljon vielä on sanomatta. Eroksen hyveestä on tämän jälkeen puhuttava. Suurinta on se, ettei Eros tee vääryyttä jumalalle eikä ihmiselle eikä kärsi
- 38. vääryyttä jumalalta eikä ihmiseltä. Sillä hän ei väkivaltaisesti koe mitään, jos hän jotakin kokee, koska väkivalta ei koske Erokseen. Eikä hän väkivalloin tee, mitä tekee. Sillä jokainen palvelee Erosta vapaaehtoisesti kaikessa, ja mihin joku vapaaehtoisesti myöntyy toisenkin puolen menetellessä vapaasta tahdosta, sen lait, valtion kuninkaat, julistavat oikeaksi. Paitsi oikeamielisyyttä on hänessä mitä suurin määrä kohtuullisuutta. Sillä kohtuullisuus on — kuten tunnustetaan — nautintojen ja halujen hallitsemista, Erosta voimakkaampi ei taas mikään nautinto ole. Mutta jos on heikompia nautintoja, hallitsee niitä Eros, ja hän siis on hallitseva. Ja hallitessaan nautintoja ja haluja lienee Eros erikoisen kohtuullinen. Urhoollisuudessa taas ei edes Ares vedä Erokselle vertoja. Sillä ei Ares omista Erosta, vaan Eros Areksen, Eros, rakkaus Aphroditehen, [22] kuten kerrotaan. Ja se, joka omistaa, on voimakkaampi kuin se, jota omistetaan. Mutta se, joka hallitsee muista urhoollisinta, on kai itse urhoollisin. Olen nyt puhunut jumalan oikeamielisyydestä, kohtuullisuudesta[23] ja urhoollisuudesta, mutta viisaudesta on minun vielä puhuminen. Niin paljon kuin mahdollista on minun koetettava olla tässäkään mitään laiminlyömättä. Ensiksi — jotta minäkin antaisin kunnian meidän taiteellemme, kuten Eryximakhos omalleen — on jumala niin viisas runoilija, että kykenee toisenkin tekemään runoilijaksi. Jokaisesta ainakin tulee runoilija, johon Eros vain koskee, vaikka hän ennestään olisikin epärunollinen. Tätä seikkaa sopii käyttää todistuksena siitä, että Eros on suuri taituri ylipäänsä kaikessa muusillisessa taiteessa. Sillä sitä, mitä jollakulla joko ei ole tai mitä hän ei tiedä, sitä hän ei kykenisi antamaan eikä opettamaan toiselle. Ja mitä taas tulee taitoon synnyttää kaikki elävät olennot, niin kuka väittää vastaan, ettei juuri Eroksen viisaudesta kaikki elollinen synny ja kasva. Mitä taas mestaruuteen muissa taiteissa tulee, niin emmekö tiedä, että se taide, minkä
- 39. opetusmestariksi tämä jumala ryhtyy, se kehittyy kuuluisaksi ja loistavaksi, se taas, johon Eros ei koske, jää varjoon. Sillä jousella- ampumistaidon ja lääketaidon sekä ennustustaidon Apollon löysi kaipuun ja rakkauden opastamana, niin että hänkin kai on Eroksen opetuslapsi kuten Musat runoustaiteessa, Hephaistos takomistaidossa, Athena kutomataidossa ja Zeus taidossa hallita jumalia ja ihmisiä. Siispä on jumalienkin asiat saatu järjestykseen Eroksen asetuttua heihin, Eroksen, joka ilmeisesti on rakkautta kauneuteen. Sillä rumuuteen ei Eroksella voi olla mitään suhdetta. Tätä ennen sattui, kuten alussa sanoin, paljon pahaa jumalille Ananken (Välttämättömyyden) hallitusvallan kautta, kuten kerrotaan. Mutta kun tämä oli syntynyt, johtui kauneuden rakkaudesta kaikkea hyvää jumalille ja ihmisille. Niin minusta näyttää, Phaidros, Eros ensinnä olevan itse kaunein ja parahin, ja senjälkeen muissakin synnyttävän muita samanlaisia ominaisuuksia. Johtuu mieleeni sanoa jotain runomitassakin, nimittäin että tämä "'Suo levon maailmalle ja tyyneyden ulapalle, tuulet vaimentaa, surut unten rauhalla poistaa.' "Tämä vapauttaa meidät vieraudesta ja täyttää meidät tuttavallisuudella saattaen meille kaikkia tällaisia yhtymätilaisuuksia toistemme kanssa, ollen johtajanamme juhlissa, khooritansseissa ja uhritilaisuuksissa, jakaen lahjaksi lempeyttä ja poistaen viileyden, mielellään lahjoittaen hyväntahtoisuutta, estäen pahantahtoisuutta, ollen lempeä hyville, ihailtava viisaille, jumalille rakastettava, kadehdittava hänestä osattomille, omistamisen arvoinen hänestä osallisille, hempeyden, ylellisyyden, sirouden, sulouden, kaipuun ja ikävöinnin isä, hyvien huoltaja, huonoja huoltamaton, hädässä ja pelossa, ikävöinnissä ja ajattelussa paras ohjaaja ja seuralainen, auttaja ja pelastaja, kaikkien jumalien ja ihmisten koristus, ihanin ja
- 40. paras johtaja, jota joka miehen tulee seurata kauniisti hänen ylistystään veisaten ja yhtyen ihanaan lauluun, jota laulaen hän hurmaa kaikkien jumalien ja ihmisten mielen. "Tämä puhe, Phaidros", sanoi hän, "olkoon minun osani jumalalle, sisältäen osaksi leikkiä, osaksi soveliasta vakavuutta sen mukaan kuin kykyni sallii." Agathonin puhuttua kertoi Aristodemos kaikkien läsnäolijoitten äänekkäästi osoittaneen suosiotaan sen johdosta, että nuorukainen oli puhunut tavalla, joka oli sekä hänelle itselleen että jumalalle sovelias. Sokrates katsahti silloin Eryximakhokseen ja lausui: "Näyttääkö sinusta, Akumenoksen poika, siltä, että minä olen turhaan jo kauan pelännyt? Vai eikö näytä siltä, että se, mitä äsken lausuin, sisälsi oikean ennustuksen, että Agathon puhuu ihmeteltävästi, mutta että minä jään sanattomaksi?" — "Toiselta puolen", sanoi Eryximakhos, "näytät ennustaneen oikein, nimittäin että Agathon tulee puhumaan hyvin. Mutta siinä en usko ennustukseesi, että sinä joutuisit sanattomaksi." — "Kuinka niin, miekkonen", sanoi Sokrates, "enkö minä joutuisi sanattomaksi, minä yhtä hyvin kuin kuka muu tahansa, jonka pitää puhua niin kauniin ja monivivahteisen puheen jälkeen kuin äsken lausuttu on? Muut puheen kohdat tosin eivät olleet yhtä ihmeteltäviä, mutta lopussa — kuka ei olisi hurmaantunut kuullessaan sanojen ja sanankäänteiden kauneuden? Sillä minä ainakin, kun ajattelen, etten kykene lausumaan mitään kaunista, joka tulisi tätä lähellekään, häpeästä miltei karkaisin tieheni, jos minulla olisi, minne mennä. Sillä puhe muistutti minusta Gorgiasta,[24] niin että suoraan sanoen koin sellaista, mistä Homeros kertoo. Pelkäsin, että Agathon lopuksi viskaisi puheessaan minun puhettani vastaan Gorgiaan, suurpuhujan, pään ja tekisi minut mykkyydestä kiveksi. Ja minä
- 41. huomasin silloin olevani naurettava, kun lupasin teille vuorostani pitää ylistyspuheen Erokselle ja vakuutin ymmärtäväni rakkausasioita, vaikken lainkaan tiennyt koko siitä asiasta, miten tulee ylistää mitä tahansa ylipäätään. Minä näet yksinkertaisuudessani luulin, että tulee puhua totta jokaisesta, jota ylistetään, että se muodostaisi perustan, ja että siitä sitten tulisi valita kauneinta ja kokoonpanna se niin taitavasti kuin mahdollista. Minä näet suurellisesti ajattelin tulevani puhumaan hyvin, minä kun muka tunsin totuuden minkä asian ylistämisessä hyvänsä. Mutta tämäpä ei ollutkaan, kuten näyttää, taitoa ylistää kauniisti mitä tahansa, vaan siihen sisältyy, että asiaan liitetään niin paljon ja niin kaunista kuin mahdollista, huolimatta siitä, onko sitä todellisuudessa olemassa vai eikö. Jos se on valheellista, ei se merkitse mitään. Sillä oli, kuten näyttää, sovittu, että jokainen meistä näyttäisi ylistävän Erosta, ei, että häntä ylistetään. Sen takia te luullakseni panette liikkeelle kaikki asiat omistaaksenne ne Erokselle ja sanotte hänen olevan sellaisen ja sellaisen ja saavan niin ja niin suurta aikaan, jotta hän näyttäisi niin kauniilta ja jalolta kuin mahdollista, tietysti niistä, jotka eivät häntä tunne; sillä niistä, jotka hänet tuntevat, hän tuskin siltä näyttää. Ja niin on ylistyspuhe kaunis ja jalo. Mutta minä en tuntenut tätä ylistämistapaa, ja sitä tuntematta lupasin teille minäkin vuorostani pitää ylistyspuheen. Kieli siis lupasi, mutta ei mieli. Jääköön se siis silleen, sillä en minä pidä tähän tapaan ylistyspuhetta; en näet sitä osaisi. Mutta totuuden minä tahdon sanoa, jos tahdotte, omalla tavallani, en teidän puheittenne mukaan, jotten joutuisi naurunalaiseksi. Katso nyt siis, Phaidros, haluatko kuulla tällaista puhetta, jossa Eroksesta sanotaan totuus, mutta sellaisin sanoin ja lauserakentein, jotka sattumalta tarjoutuvat!" Phaidroksen ja muiden kertoi Aristodemos kehoittaneen häntä puhumaan, sillä tavalla, millä hän luuli olevan velvollisuutensa
- 42. puhua. "Phaidros", sanoi Sokrates, "salli minun vielä kysyä Agathoniita muutamia pikku asioita, jotta minä pääsisin yksimielisyyteen hänen kanssaan ja sitten puhumaan!" — "Sallin kyllä", sanoi Phaidros, "kysy vain!" Senjälkeen hän sanoi Sokrateen alkaneen jotenkin tähän tapaan. "Tosiaankin, rakas Agathon, näytti johdatus puheeseesi minusta oivalliselta, kun sinä sanoit, että ensin tulee osoittaa, millainen Eros itse on, ja sitten hänen työnsä. Tätä alkua minä ihailen suuresti. No niin, kun sinä muissakin suhteissa olet kauniisti ja oivallisesti esittänyt, millainen Eros on, niin sano myöskin tämä: 'Onko Eros sellainen, että se on rakkautta johonkin, vai eikö se ole rakkautta mihinkään?' Minä en kysy, onko hän rakkautta johonkin äitiin tai isään, sillä naurettava olisi kysymys, onko Eros rakkautta äitiin tai isään, vaan ikäänkuin minä kysyisin itse käsitteestä isä, onko isä jonkun isä vai eikö, sinä kai sanoisit, jos tahtoisit kunnollisesti vastata, että isä on pojan ja tyttären isä. Vai miten?" — "Aivan niin", sanoi Agathon. — "Eikö ole samoin äidin laita?" — Tämänkin hän myönsi. — "Vastaa vielä", sanoi Sokrates, "vähän useampiin kysymyksiin, jotta paremmin oivaltaisit, mitä minä tahdon! Jos minä kysyisin: Miten on, onko veli itse käsitteeltään jonkun veli vai eikös? miten vastaisit?" — Hän vastasi myöntävästi. "Eikö hän siis ole veljen tai sisaren veli?" — Hän myönsi. "Koeta nyt", lausui hän, "sanoa mielipiteesi — Eroksestakin! Eikö Eros ole rakkautta mihinkään, vai onko se rakkautta johonkin?" — "On varmasti." — "Pidä nyt tämä mielessäsi", sanoi Sokrates, "ja muista, mihinkä rakkaus kohdistuu! Vastaa nyt sen verran, kaipaako Eros sitä, mitä kohtaan se on rakkautta, vai eikö!" — "Kyllä varmasti", sanoi hän. — "Omistaenko sen, mitä hän kaipaa ja rakastaa, hän kuitenkin kaipaa ja rakastaa, vai omistamattako?" — "Omistamatta, todennäköisesti." — "Mietippä", sanoi Sokrates, "ei onko todennäköistä, vaan onko
- 43. välttämätöntä, että kaipaava kaipaa sitä, mitä tarvitsee, vai onko hän kaipaamatta, jos hän ei tarvitse! Sillä minusta se ihmeellisesti näyttää, Agathon, olevan välttämätöntä. Miten sinusta?" — "Niin minustakin näyttää", sanoi hän. — "Hyvin sanottu, sillä tahtoisiko joku, joka jo on suuri, olla suuri, tai joka on voimakas, olla voimakas?" — "Se on mahdotonta sen mukaan, mistä olemme tulleet yksimielisyyteen. Sillä hän ei saattaisi olla sen tarpeessa, mitä hän on." — "Totta puhut. Sillä", sanoi Sokrates, "jos joku, joka on voimakas, tahtoisi olla voimakas, joka on nopea, olla nopea, ja joka on terve, olla terve — kenties näet joku saattaisi uskoa tätä ja kaikkea tämäntapaista, että nimittäin ne, jotka ovat tällaisia tai omaavat näitä ominaisuuksia, myöskin kaipaavat sitä, mitä omistavat — jottemme joutuisi erehtymään, sentakia minä tämän sanon — näiden on — jos vain ajattelet, Agathon — välttämätöntä tällä hetkellä omistaa kaikki, mitä omistavat, joko he sitten tahtovat tai eivät. Ja kuka vielä voisi kaivata tätä? Mutta joka kerta, kun joku sanoo: 'Minä, joka olen terve, tahdon myös olla terve, ja joka olen rikas, tahdon myös olla rikas ja kaipaan juuri sitä, mitä minulla on', sanoisin minä hänelle: Sinä, ihminen, joka omistat rikkautta, terveyttä ja voimaa, tahdot omistaa tätä myös vastaisuuden varalle, sillä nykyhetkellä sinulla tätä on, joko tahdot tai et. Mieti siis, tarkoitatko sinä sanoessasi: 'Haluan sitä, mitä minulla nykyään on' jotakin muuta kuin: 'Haluan, että se, mitä minulla nyt on, on myös vastaisuuden varalle tarjolla.' Eiköhän hän mahtaisi myöntää?" Agathonin kertoi Aristodemos vastanneen myöntävästi. Sokrates sanoi silloin: "Eikö siis se ole sen rakastamista, mikä ei vielä ole asianomaisella itsellään valmiina ja. mitä hän ei omista, että haluaa tämän olevan vastaisuudessakin itselleen varattuna?" — "Aivan niin", sanoi hän. — "Siis tämä ja jokainen muu kaipaava kaipaa sitä, mikä ei ole valmista eikä ole käsillä, ja mitä hänellä ei ole ja mitä hän ei
- 44. itse ole ja mitä hän tarvitsee, sellaista suunnilleen on se, mihin on halua ja rakkautta." — "Aivan niin", sanoi hän. — "No hyvä", sanoi Sokrates, "kerrataanpa nyt vielä se, mitä on lausuttu. Eikö Eros ensinnä ole rakkautta johonkin, ja toiseksi siihen, mitä asianomaiselta puuttuu?" — "Kyllä", sanoi hän. — "Palauta tämän lisäksi mieleesi, mihin sinä puheessasi sanoit Eroksen olevan rakkautta! Jos haluat, muistutan minä sinua siitä. Minä näet luulen sinun sanoneen suunnilleen siten, että jumalien keskuudessa asiat saatettiin järjestykseen kauneuteen kohdistuvan rakkauden kautta; sillä rakkautta rumuuteen ei ole. Etkö sanonut jotenkin näin?" — "Sanoin kyllä", vastasi Agathon. — "Hyväksyttävästi sanoit, hyvä ystävä", sanoi Sokrates. "Ja jos asia on sillä tavoin, eikö Eros ole rakkautta kauneuteen, vaan ei rumuuteen?" — Hän myönsi. — "Eikö ole sovittu siitä, että rakastetaan sitä, minkä puutteessa ollaan ja mitä ei omisteta?" — "Kyllä", sanoi hän. — "Eros siis tarvitsee kauneutta eikä hänellä sitä ole." — "Välttämättä", sanoi hän. — "Miten siis? Senkö, joka tarvitsee kauneutta ja jolla ei sitä millään muotoa ole, senkö sinä sanot olevan kauniin?" — "En millään muotoa." — "Vieläkö nyt myönnät Eroksen olevan kauniin, jos näin ovat asiat?" — Agathon vastasi: "Näyttää siltä, Sokrates, kuin en tietäisi mitään siitä, mitä silloin sanoin." — "Taisit lausua aivan oikein, Agathon", sanoi hän. "Mutta sano vielä vähäisen! Onko hyvä sinun mielestäsi myös kaunista?" — "On kyllä." — "Jos Eros kaipaa sitä, mikä on kaunista, ja kaunis on hyvää, niin kaivannee hän myös hyvää." — "Minä, Sokrates", vastasi hän, "en kyenne väittämään sinua vastaan, vaan olkoon niin, kuten sanot." — "Niin, totuutta vastaan sinä et kykene väittämään, rakas Agathon, sillä Sokratesta vastaan väittäminen ei ole lainkaan vaikeata. "Ja nyt minä jätän sinut rauhaan ja tahdon esittää puheen Eroksesta, jonka kerran kuulin mantineialaiselta vaimolta, Diotimalta,
- 45. [25] joka sekä näissä että useissa muissa asioissa oli viisas, ja joka toimitti ateenalaisille heidän uhratessaan ennen ruttoa kymmeneksi vuodeksi taudin lykkäyksen, ja joka minulle opetti rakkausasioita — sen puheen, jonka hän puhui, tahdon minä teille esittää lähtien siitä, mistä minä ja Agathon olemme tulleet yksimielisiksi, kokonaan omin voimin, mikäli minä osaan. Nyt tulee, kuten sinä Agathon selitit, ensin esittää Eros itse, kuka hän on ja millainen hän on, ja sitten hänen työnsä. Minusta näyttää nyt helpoimmalta käyttää samaa esitystapaa, jota tämä vieras nainen käytti, tehden minulle kysymyksiä. Sillä minäkin puhuin hänelle jotakin samansuuntaista, kuin Agathon nyt minulle, että Eros on suuri jumala, ja että hän kuuluu kauniiden joukkoon. Hän todisti minun olevan väärässä samoilla perusteilla, joilla minä kumosin tämän (Agathonin) väitteet, osoittaen, ettei hän minun väitteeni mukaan saattanut olla kaunis eikä hyvä. Ja minä lausuin: 'Kuinka sanot, Diotima? Onko Eros siis ruma ja huono?' — 'Älä käytä syntisiä sanoja! Vai luuletko, että sen, mikä ei ole kaunista, välttämättä täytyy olla rumaa?' — 'Luulen kyllä.' — 'Tai että se, mikä ei ole viisautta, on tietämättömyyttä? Vai etkö ole huomannut, että on jotakin, joka on viisauden ja tietämättömyyden välillä?' — 'Mitä se on?' — 'Etkö tiedä', sanoi hän, 'että oikea arvelu[26] voimatta esittää todistusta, ei ole tietämistä? Sillä mitenkä tieto voisi olla jotakin, jota ei voi todistaa? Mutta se ei ole myöskään tietämättömyyttä. Sillä mitenkä se, joka koskee totuutta, voisi olla tietämättömyyttä? Jotakin sellaista on siis oikea arvelu, tietämättömyyden ja tietämisen väliaste.' — 'Puhut totta', vastasin minä. — 'Älä nyt siis pidä sitä johtopäätöstä välttämättömänä, että se, mikä ei ole kaunista, on rumaa ja että se, mikä ei ole hyvää, on huonoa! Niin myös mitä Erokseen tulee, niin älä sinä', sanoi hän, 'kun myönnät, ettei hän ole hyvä eikä kaunis, silti usko, että hänen tulee olla ruma ja huono, vaan jotenkin näiden
- 46. ominaisuuksien välimailla!' — 'Mutta', sanoin minä, 'kaikkihan tunnustavat, että hän on suuri jumala.' — 'Tarkoitatko sinä', sanoi hän, 'kaikkia niitä, jotka eivät häntä tunne, vai niitäkin, jotka hänet tuntevat?' — 'Kaikkia.' — Hän hymyili ja lausui: 'Mitenkähän ne, Sokrates, voisivat tunnustaa häntä suureksi jumalaksi, jotka sanovat, ettei hän olekaan jumala?' — 'Kutka ovat näitä?' sanoin minä. — 'Yksi olet sinä', sanoi hän, 'ja toinen minä.' — Minä sanoin: 'Kuinka voit sanoa niin?' — Hän vastasi: 'Aivan hyvin. Sanoppa minulle, etkö väitä kaikkien jumalien olevan onnellisia ja kauniita! Vai uskaltaisitko sanoa, ettei joku jumalista ole kaunis ja onnellinen?' — 'Kautta Zeun, en suinkaan!' lausuin. — 'Etkö sinä kuitenkin kutsu niitä onnellisiksi, jotka omistavat hyvää ja kaunista?' — 'Varmasti.' — 'Mutta sinä olet myöntänyt, että Eros hyvän ja kauniin puutteesta kaipaa näitä ominaisuuksia, joita häneltä puuttuu.' — 'Sen olen myöntänyt.' — 'Kuinka siis se voisi olla jumala, joka ei ole osallinen hyvästä ja kauniista?' — 'Ei mitenkään, kuten näyttää.' — 'Näetkö nyt', sanoi hän, 'ettet sinäkään pidä Erosta jumalana?' "'Mutta', sanoin minä, 'mitä Eros siis saattaa olla? Kuolevainenko?' — 'Ei mitenkään.' — 'Mutta mitä hän sitten on?' — 'Edelläsanotun mukaan', sanoi hän, 'on hän kuolevaisen ja kuolemattoman väliaste.' — 'Mitä siis, Diotima?' — 'Hän on suuri haltia, Sokrates. Sillä kaikki, mikä on haltiaolemusta, on jumalan ja kuolevaisen välillä.' — 'Mikä valta-asema on hänellä?' — 'Hän tulkitsee ja saattaa jumalien tietoon sen, mikä tulee ihmisiltä ja ihmisten tietoon sen, mikä tulee jumalilta, ihmisten rukoukset ja uhrit ja jumalien määräykset ja uhrien vastalahjat, hän täyttää molempien välitilan, niin että kokonaisuus on itsessään muodostunut yhtäjaksoiseksi. Ja tämän kautta kulkee kaikki tietäjätaito ja pappistaito, sekä uhreja koskeva, että juhlamenoja että manauksia että kaikenlaista ennustusta ja loihtimista. Sillä jumala ei yhdy ihmisen seuraan, vaan kaikki yhteys
- 47. tapahtuu tämän välityksellä, ja kaikki keskustelu jumalien ja ihmisten välillä niin hyvin valveilla ollessa kuin unessakin. Ja se, joka tällaisissa asioissa on viisas, hän on haltioitunut ihminen, mutta se, joka on viisas muussa, joko joissakin taiteissa tai käsitöissä, hän on arki-ihminen. Näitä haltioita on useita ja monenlaisia, ja yksi heistä on Eros.' — 'Kuka on hänen isänsä', sanoin minä, 'ja kuka hänen äitinsä?' — 'Se käy tosin pitkälliseksi selittää, mutta kuitenkin kerron sen sinulle. Kun Aphrodite syntyi, viettivät jumalat pitoja, ja muitten muassa myös Metiksen poika Poros. Kun he olivat syöneet, tuli sinne Penia,[27] kuten ainakin kemuihin, kerjäämään ja seisoi oven ulkopuolella. Nyt Poros, joka oli juopunut nektarista — viiniä ei silloin vielä ollut — lähti Zeun puutarhaan ja väsynyt kun oli, vaipui uneen. Penia keksi silloin köyhyytensä takia ovelan tuuman synnyttää lapsen Poroksen kanssa, asettui lepäämään hänen viereensä ja tuli raskaaksi Eroksesta. Sentähden Eroksesta on tullutkin Aphroditen seuralainen ja palvelija, koska hän on siinnyt hänen syntymäjuhlanaan ja koska hän luonnostaan on kauniin rakastaja, koska Aphroditekin on kaunis. Koska Eros on Poroksen ja Penian poika, on hänen tilansa seuraavantapainen: Ensiksi on hän ikuisesti köyhä ja kaukana siitä että hän olisi hento ja kaunis, millaiseksi useimmat häntä luulevat, hän päinvastoin on karkearakenteinen ja likainen, paljasjalkainen ja koditon sekä makaa aina paljaalla maalla ja ilman peitettä ja nukkuu vapaan taivaan alla ovien edessä ja kujilla. Hänellä on äitinsä luonto ja puute on hänellä alituisena seuralaisena. Mutta isänsä mukaan hän tavoittelee hyvää ja kaunista, on urhoollinen, rohkea ja voimakas, mahtava metsästäjä, punoo aina juonia, pyrkii tietoon, on kekseliäs ja filosofoi kautta koko elämänsä, on mahtava noita, myrkynsekoittaja ja sofisti. Luonnostaan hän ei ole kuolematon eikä kuolevainen, vaan samana päivänä hän milloin kukoistaa ja elää, kun hänellä on menestystä,
- 48. milloin taas kuolee, mutta elpyy uuteen eloon isänsä luonnon voimasta. Mitä hän hankkii itselleen, se häviää alituisesti, niin ettei Eros koskaan ole varaton eikä rikas ja hän on viisauden ja tietämättömyyden välitilassa. Asianlaita on näet seuraava: Jumalista ei kukaan harrasta filosofiaa eikä pyri tulemaan viisaaksi, jokainen heistä kun jo on viisas. Eikä myöskään, jos on joku muu viisas olemassa, tämä harrasta filosofiaa. Eivät toiselta puolen myöskään tietämättömät harrasta filosofiaa eivätkä halua tulla viisaiksi. Sillä juuri siinä suhteessa tietämättömyys on pahaa, että se, vaikkakaan se ei ole kaunista, hyvää eikä viisasta, pitää itseään täydellisenä. Se, joka ei luule olevansa puutteellinen, se ei halua sitä, mitä hän ei luule tarvitsevansa.' — 'Kutka siis, Diotima', sanoin minä, 'ovat filosofian harrastajia, jos niitä eivät ole viisaat eikä tietämättömät?' Hän lausui: 'Sehän on lapsellekin selvää, että niitä ovat ne, jotka ovat molempien välimailla, ja näihin kuuluu myös Eros. Sillä viisaus kuuluu kaikkein kauneimpaan, Eros taas on rakkautta kauniiseen, niin että Eroksen välttämättä täytyy olla filosofi ja filosofina olla viisaan ja tietämättömän välimailla. Siihen on hänellä syynä hänen syntyperänsä. Sillä hänen isänsä on viisas ja varakas, äiti taas ymmärtämätön ja varaton. Tällainen on, rakas Sokrates, haltian luonto. Siinä, että luulit Eroksen siksi kuin sen luulit, ei ole mitään ihmeteltävää. Sillä sinä luulit, kuten minusta näyttää, kun teen johtopäätöksiä sinun puheestasi, että Eros on se, jota rakastetaan, eikä se, joka rakastaa. Sentakia Eros luullakseni näytti sinusta ihmeen kauniilta. Sillä rakastettava on todellisuudessa kaunista, hienoa, täydellistä ja onnelliseksi ylistettävää. Mutta rakastavalla on toisenlainen olemus, sellainen, jommoisen olen esittänyt.' "Minä sanoin: 'Hyvä, muukalainen! Hyvin puhuttu! Mutta jos Eros on tällainen, niin mitä hyötyä hänestä on ihmisille?' — 'Sen koetan minä, Sokrates', sanoi hän, 'tämän jälkeen sinulle osoittaa. Tällainen
- 49. on Eros ja täten syntynyt, ja hän on, kuten sinä sanot, rakkautta kauniiseen. Mutta jos joku kysyisi meiltä: Miten Eros on rakkautta kauniiseen, Sokrates ja Diotima? tai sanoakseni tämän selvemmin: Mitä rakastaa se, joka rakastaa kaunista?' — Minä sanoin: 'Sitä, että se tulisi hänen osakseen.' — 'Mutta', sanoi hän, 'tämä vastaus kaipaa vielä seuraavaa kysymystä: Mitä tulee sen osaksi, jolle lankeaa se, mikä on kaunistat?' — Minä sanoin, etten ole aivan valmis vastaamaan tähän kysymykseen. 'Mutta', sanoi hän, 'jos joku vaihtaisi sanan 'kaunis' sanaan 'hyvä' ja tiedustelisi ja kyselisi: Kuule, Sokrates, mitä rakastaa se, joka rakastaa hyvää?' — Minä sanoin: 'Sitä, että se tulisi hänen osakseen.' — 'Mitä sitten tulee hänen osakseen, joka saa osakseen hyvää?' — 'Siihen voi helpommin vastata', sanoin minä: 'hän tulee onnelliseksi.' — 'Hyvän omistamisen kautta nimittäin', sanoi hän, 'ovat onnelliset onnellisia. Eikä enää tarvitse tehdä uutta kysymystä, minkä takia se tahtoo olla onnellinen, joka niin tahtoo, vaan vastaus näyttää täydelliseltä.' — 'Puhut totta', vastasin minä. — 'Luuletko siis, että tämä tahto ja tämä rakkaus on yhteistä kaikille ihmisille, ja että kaikki tahtovat, että heillä aina olisi hyvää, vai mitä tarkoitat?' — 'Sitä tarkoitan', vastasin, 'että se on yhteistä kaikille.' — 'Miksi siis, Sokrates', lausui hän, 'emme sano kaikkien rakastavan, kun kaikki rakastavat samaa ja lisäksi aina rakastavat, vaan sanomme toisten rakastavan, toisten ei?' — 'Sitä minä itsekin ihmettelen', vastasin. — 'Älä toki ihmettele!' sanoi hän. 'Sillä me erotamme rakkaudesta jonkun lajin ja nimitämme sitä, antaen sille kokonaiselle kuuluvan nimen, rakkaudeksi, muita nimitämme toisilla nimityksillä.' — 'Kuten esimerkiksi?' sanoin minä. — 'Esimerkiksi seuraavasti: Tiedät, että sepittäminen[28] on jotakin monenlaista. Sillä kaiken olemattomasta olevaiseen siirtyvän koko syynä on sepittäminen, niin että toiminta kaikkien taiteitten alalla on sepittämistä ja näitten harjoittajat kaikki
- 50. sepittäjiä.' — 'Se on totta.' — 'Mutta kuitenkin', sanoi hän, 'tiedät, ettei heitä kutsuta sepittäjiksi, vaan on heillä toisia nimiä, mutta sepittämisestä kokonaisuudessaan on eroitettu yksi osa, joka käsittää sävel-, runo- ja rytmitaidon, ja sitä kutsutaan kokonaisuudelle kuuluvalla nimellä. Sitä näet yksinään kutsutaan sepittämiseksi (runoudeksi) ja sitä taidetta hallitsevia sepittäjiksi (runoilijoiksi).' — 'Oikein puhuttu', sanoin. — 'Samoin on myös rakkauden laita. Ylipäänsä on kaikki hyvän ja onnellisuuden kaipuu jokaiselle suurinta ja korkeinta rakkautta. Mutta niiden, jotka kääntyvät moneen muuhun suuntaan sen tavoittelussa, joko rikkauden hankkimiseen tai ruumiinharjoituksiin tai tieteen harjoittamiseen, ei sanota rakastavan eikä heitä kutsuta rakastajiksi, ne, jotka kääntyvät sen yhteen puoleen innostuksella, saavat kokonaisuuden nimen: rakkaus, rakastaa, rakastaja.' — 'Näytät puhuvan totta', sanoin minä. — 'Sellainenkin väite esitetään, että ne, jotka etsivät omaa puolikastaan, ne rakastavat. Minun mielipiteeni mukaan rakkaus ei kohdistu puoleen eikä kokonaiseen, jollei se, ystäväni, ole jotakin hyvää. Sillä ihmiset tahtovat jalkansa ja kätensä leikattaviksi pois, jos nämä — niin heidän omiaan kuin ne ovatkin — näyttävät olevan heille haitallisia. Sillä ei jokainen ole kiintynyt siihen, mikä on hänen omaansa, lukuunottamatta sitä tapausta, että joku kutsuu hyvää omaisuudekseen ja omakseen, ja pahaa vieraaksi. Siis eivät ihmiset rakasta mitään muuta kuin hyvää. Vai näyttävätkö he sinusta rakastavan?' — 'Kautta Zeun, eivät minusta!' sanoin minä. — 'Käykö siis', lausui hän, 'näin yksinkertaisesti sanominen, että ihmiset rakastavat hyvää?' — 'Kyllä', sanoin. — 'Kuinka?' sanoi hän. 'Eikö ole lisättävä, että he rakastavat myös sitä, että heidän omanaan olisi se, mikä on hyvää?' — 'On kyllä.' — 'Ja ettei se vain olisi', sanoi hän, 'vaan että se aina olisi?' — 'Sekin on lisättävä.' —
- 51. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and knowledge seekers. We believe that every book holds a new world, offering opportunities for learning, discovery, and personal growth. That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of books, ranging from classic literature and specialized publications to self-development guides and children's books. More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can quickly find the books that best suit your interests. Additionally, our special promotions and home delivery services help you save time and fully enjoy the joy of reading. Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and personal growth every day! testbankmall.com