Introduction to Programming with C 1st Edition Nhce

Introduction to Programming with C 1st Edition
Nhce download
https://textbookfull.com/product/introduction-to-programming-
with-c-1st-edition-nhce/
Download more ebook from https://textbookfull.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit textbookfull.com
to discover even more!
Effective C An introduction to professional C
programming 1st Edition Robert C. Seacord
https://textbookfull.com/product/effective-c-an-introduction-to-
professional-c-programming-1st-edition-robert-c-seacord/
Introduction to Programming with Fortran Chivers
with-fortran-chivers/
An Introduction to C GUI Programming Simon Long
https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-c-gui-
programming-simon-long/
Introduction to Programming with Fortran Ian Chivers
with-fortran-ian-chivers/

Introduction to Scientific Programming with Python
Joakim Sundnes
https://textbookfull.com/product/introduction-to-scientific-
programming-with-python-joakim-sundnes/
Introduction to Linear Programming with MATLAB 1st
Edition Shashi Kant Mishra
https://textbookfull.com/product/introduction-to-linear-
programming-with-matlab-1st-edition-shashi-kant-mishra/
Modern C++ for Absolute Beginners: A Friendly
Introduction to C++ Programming Language and C++11 to
C++20 Standards 1st Edition Slobodan Dmitrovi■
https://textbookfull.com/product/modern-c-for-absolute-beginners-
a-friendly-introduction-to-c-programming-language-
and-c11-to-c20-standards-1st-edition-slobodan-dmitrovic/
Modern C for Absolute Beginners A Friendly Introduction
to the C Programming Language Slobodan Dmitrovi■
a-friendly-introduction-to-the-c-programming-language-slobodan-
dmitrovic/
Modern C for Absolute Beginners A Friendly Introduction
to the C Programming Language Dmitrovi■ Slobodan
a-friendly-introduction-to-the-c-programming-language-dmitrovic-
slobodan/

Module 1
Hardware Components
Processor, memoryand Input/Output devices, are the important components of adigital computer.
Processor will have ALU (Arithmetic Logic Unit) and Control Unit(CU) as its components.
Memory can be subdivided into primary and secondary memory.
Input devices accept data and control signals from the user. Examples of input devices are
keyboard, mouse, pen based systems, data scanners, game controllers, voice recognition systems
etc.
Output devices communicate the processed data to the user. Examples of output devices are
Monitor, Printer, Plotter, sound system etc.
Processor
Central Processing Unit (CPU) -It is the brain of the computer. It performs the bulk ofthe data
processing operations. The function of the processor is to fetch the instructionfrom memory,
examine (decode) the instruction and execute the instructions. It consists of Control unit,
Arithmetic Logic Unit (ALU) and registers. Control unit is responsible for fetching the
instructions from memory and interpreting them. ALU performs arithmetic and logical
operations. Registers are very high speed memory unitsfor storing very small amount of data.
Program counter, Instruction register, Memoryaddress register, memory buffer register and
accumulator are some examples of registers.Bus is a collection of wires. They may be
unidirectional or bidirectional. Bus is usedto connect different parts of a computer. Bus may be
serial or parallel. USB is anexample of a serial bus. Bus connecting computer and a dot matrix
printer is normallya parallel bus. Parallel bus carries several bits at a time. These bits may
indicateinstruction, data, address or commands. Bus width and Bus speed are the two major
components for performance measure of a computer.
Memory
In the memory, the information is stored in terms of bits or bytes or words. Byte ismade of 8 bits
and word is a collection of 16, 32 or 64 bits. Memory can be volatile ornon volatile. Information
present in Volatile memory is lost as soon as the power isturned off. Figure-1 gives the
classification of memory devices in a digital computer. Secondary memories are non volatile in
nature. Examples of secondary memoryinclude Hard disk, Pen drive, DVD-ROM, Recordable
DVD,CD-RW, Blue-Ray,Magnetic tapes. Main memory devices are ones in which any memory
location can beaccessed in any order (not necessarily in a sequential order). RAM (Random
AccessMemory) and ROM(Read Only Memory) are the two types of main memory
devices.RAM is also called Read-Write Memory. It is volatile memory. ROM is non-
volatilememory. It is also considered an example of firmware.
Cache memory is a memory placed between CPU and main memory. It contains a partof main
memory content. Processor when needs some information, first looks in thecache. If not found in
cache, the portion of memory containing the needed information ismoved to the cache and is also
read by the processor. Both internal and external cache memories are volatile in nature. External

cache is mounted on the motherboard. Registers are small memory units internally available
within the processor.
C Language : An Introduction
C is a procedural programming language. It was initially developed by Dennis Ritchie between
1969 and 1973. It was mainly developed as a system programming language to write operating
system. The main features of C language include low-level access to memory, simple set of
keywords, and clean style, these features make C language suitable for system programming like
operating system or compiler development.
Many later languages have borrowed syntax/features directly or indirectly from C language. Like
syntax of Java, PHP, JavaScript and many other languages is mainly based on C language. C++
is nearly a superset of C language (There are few programs that may compile in C, but not in
C++).
Basic Structure of a C program

1. Documentation section:
The documentation section consists of a set of comment lines giving the name of the
program, the author and other details, which the programmer would like to use later.
2. Link section: The link section provides instructions to the compiler to link functions
from the system library such as using the #include directive.
3. Definition section: The definition section defines all symbolic constants such using
the #define directive.
4. Global declaration section: There are some variables that are used in more than one
function. Such variables are called global variables and are declared in the global
declaration section that is outside of all the functions. This section also declares all
the user-defined functions.
5. main () function section: Every C program must have one main function section. This
section contains two parts; declaration part and executable part
1. Declaration part: The declaration part declares all the variables used in the
executable part.
2. Executable part: There is at least one statement in the executable part. These two
parts must appear between the opening and closing braces. The program
executionbegins at the opening brace and ends at the closing brace. The closing
brace of the main function is the logical end of the program. All statements in the
declaration and executable part end with a semicolon.
6. Subprogram section: If the program is a multi-function program then the subprogram
section contains all the user-defined functions that are called in the main () function.
User-defined functions are generally placed immediately after the main () function,
although they may appear in any order.

All section, except the main () function section may be absent when they are not required.
2) Writing first program:
Following is first program in C
#include <stdio.h>
void main()
{
printf("Welcome to C Programming!!");
}
Output:
Welcome to C Programming!!
Let us analyze the program line by line.
Line 1: [ #include <stdio.h> ] In a C program, all lines that start with # are processed by
preprocessor which is a program invoked by the compiler. In a very basic term, preprocessor
takes a C program and produces another C program. The produced program has no lines starting
with #, all such lines are processed by the preprocessor. In the above example, preprocessor
copies the preprocessed code of stdio.h to our file. The .h files are called header files in C. These
header files generally contain declaration of functions. We need stdio.h for the function printf()
used in the program.
Line 2 [voidmain() ] There must to be starting point from where execution of compiled C
program begins. In C, the execution typically begins with first line of main(). The void written
before main indicates return type of main(). The value returned by main indicates status of
program termination.
Line 3 and 6: [ { and } ] In C language, a pair of curly brackets define a scope and mainly used
in functions and control statements like if, else, loops. All functions must start and end with curly
brackets.
Line 4 [ printf(“Welcome to C Programming!!");”); ]printf() is a standard library function to
print something on standard output. The semicolon at the end of printf indicates line termination.
In C, semicolon is always used to indicate end of statement.
Interesting Facts about Macros and Preprocessors in C

In a C program, all lines that start with # are processed by preprocessor which is a special
program invoked by the compiler. In a very basic term, preprocessor takes a C program and
produces another C program without any #.
Following are some interesting facts about preprocessors in C.
1) When we use includedirective, the contents of included header file (after preprocessing) are
copied to the current file.
Angular brackets < and > instruct the preprocessor to look in the standard folder where all header
files are held. Double quotes “ and“ instruct the preprocessor to look into the current folder and
if the file is not present in current folder, then in standard folder of all header files.
2) When we use define for a constant, the preprocessor produces a C program where the defined
constant is searched and matching tokens are replaced with the given expression. For example in
the following program max is defined as 100.
#include<stdio.h>
#define max 100
int main()
{
printf("max is %d", max);
return 0;
}
// Output: max is 100
// Note that the max inside "" is not replaced
4) The macro arguments are not evaluated before macro expansion. For example consider the
following program
#include <stdio.h>
#define MULTIPLY(a, b) a*b
int main()
{
// The macro is expended as 2 + 3 * 3 + 5, not as 5*8
printf("%d", MULTIPLY(2+3, 3+5));
return 0;
}
// Output: 16
Benefits of C language
1. As a middle level language, C combines the features of both high level and low level
languages. It can be used for low-level programming, such as scripting for drivers and

kernels and it also supports functions of high level programming languages, such as
scripting for software applications etc.
2. C is a structured programming language which allows a complex program to be broken
into simpler programs called functions. It also allows free movement of data across these
functions.
3. Various features of C including direct access to machine level hardware APIs, presence
of C compilers, deterministic resource use and dynamic memory allocation make C
language an optimum choice for scripting applications and drivers of embedded systems.
4. C language is case-sensitive which means lowercase and uppercase letters are treated
differently.
5. C is highly portable and is used for scripting system applications which form a major part
of Windows, UNIX and Linux operating system.
6. C is a general purpose programming language and can efficiently work on enterprise
applications, games, graphics, and applications requiring calculations etc.
7. C language has a rich library which provides a number of built-in functions. It also offers
dynamic memory allocation.
Escape Sequences in C
In C programming language, there are 256 numbers of characters in character set. The entire
character set is divided into 2 parts i.e. the ASCII characters set and the extended ASCII
characters set. But apart from that, some other characters are also there which are not the part of
any characters set, known as ESCAPE characters.
List of Escape Sequences
a Alarm or Beep
b Backspace
f Form Feed
n New Line
r Carriage Return
t Tab (Horizontal)
v Vertical Tab
Backslash
' Single Quote
" Double Quote
? Question Mark
ooo octal number
xhh hexadecimal number
0 Null
C Tokens

A token is the smallest element of a program that is meaningful to the compiler. Tokens can be
classified as follows:
1. Keywords
2. Identifiers
3. Constants
4. Strings
5. Special Symbols
6. Operators
Keyword: Keywords are pre-defined or reserved words in a programming language. Each
keyword is meant to perform a specific function in a program. Since keywords are referred
names for a compiler, they can‘t be used as variable names because by doing so, we are trying to
assign a new meaning to the keyword which is not allowed. You cannot redefine keywords.
However, you can specify text to be substituted for keywords before compilation by using
C/C++ preprocessor directives.C language supports 32 keywords which are given below:
1. auto double intstruct
2. break else long switch
3. case enum register typedef
4. char extern return union
5. const float short unsigned
6. continue for signed void
7. default gotosizeof volatile
8. do if static while
While in C++ there are 31 additional keywords other than C Keywords they are:
asmbool catch class
const_cast delete dynamic_cast explicit
export false friend inline
mutable namespace new operator
private protected public reinterpret_cast
static_cast template this throw
true try typeidtypename
using virtual wchar_t
Identifiers: Identifiers are used as the general terminology for naming of variables, functions
and arrays. These are user defined names consisting of arbitrarily long sequence of letters and
digits with either a letter or the underscore(_) as a first character. Identifier names must differ in
spelling and case from any keywords. You cannot use keywords as identifiers; they are reserved
for special use. Once declared, you can use the identifier in later program statements to refer to
the associated value. A special kind of identifier, called a statement label, can be used in

gotostatements.
There are certain rules that should be followed while naming c identifiers:
 They must begin with a letter or underscore(_).
 They must consist of only letters, digits, or underscore. No other special
character is allowed.
 It should not be a keyword.
 It must not contain white space.
 It should be up to 31 characters long as only first 31 characters are
significant.
Some examples of c identifiers:
name Remark
_A9 Valid
Temp.var Invalid as it contains special character other than the underscore
void Invalid as it is a keyword
C program:
void main()
{
int a = 10;
}
In the above program there are 2 identifiers:
6. main: method name.
7. a: variable name.
Constants: Constants are also like normal variables. But, only difference is, their values can not
be modified by the program once they are defined. Constants refer to fixed values. They are also
called as literals.
Constants may belong to any of the data type.Syntax:
const
data_typevariable_name; (or) constdata_type *variable_name;
Types of Constants:
Integer constants – Example: 0, 1, 1218, 12482

Real or Floating point constants – Example: 0.0, 1203.03, 30486.184
Octal & Hexadecimal constants – Example: octal: (013 )8 = (11)10, Hexadecimal: (013)16 = (19)10
Character constants -Example: ‗a‘, ‗A‘, ‗z‘
String constants -Example: ―GeeksforGeeks‖
Strings: Strings are nothing but an array of characters ended with a null character (‗0‘).This null
character indicates the end of the string. Strings are always enclosed in double quotes. Whereas,
a character is enclosed in single quotes in C and C++.Declarations for String:
 char string[20] = {‗g‘, ‘e‘, ‗e‘, ‗k‘, ‗s‘, ‗f‘, ‗o‘, ‗r‘, ‗g‘, ‘e‘, ‗e‘, ‗k‘, ‗s‘,
‗0‘};
 char string[20] = ―geeksforgeeks‖;
 char string [] = ―geeksforgeeks‖;
Difference between above declarations are:
when we declare char as ―string[20]‖, 20 bytes of memory space is allocated for holding the
string value.
When we declare char as ―string[]‖, memory space will be allocated as per the requirement
during execution of the program
Special Symbols: The following special symbols are used in C having some special meaning
and thus, cannot be used for some other purpose.[] () {}, ; * = #
Brackets[]: Opening and closing brackets are used as array element reference. These indicate
single and multidimensional subscripts.
Parentheses(): These special symbols are used to indicate function calls and function
parameters.
Braces{}: These opening and ending curly braces marks the start and end of a block of code
containing more than one executable statement.
comma (, ): It is used to separate more than one statements like in for loop is separates
initialization, condition and increment.
semi colon : It is an operator that essentially invokes something called an initialization list.
asterick (*): It is used to create pointer variable.
assignment operator: It is used to assign values.

pre processor(#): The preprocessor is a macro processor that is used automatically by the
compiler to transform your program before actual compilation.
Operators: Operators are symbols that triggers an action when applied to C variables and other
objects. The data items on which operators act upon are called operands.
Depending on the number of operands that an operator can act upon, operators can be classified
as follows:
Unary Operators: Those operators that require only single operand to act upon are known as
unary operators.For Example increment and decrement operators
Binary Operators: Those operators that require two operands to act upon are called binary
operators. Binary operators are classified into :
1. Arithmetic operators
2. Relational Operators
3. Logical Operators
4. Assignment Operators
5. Conditional Operators
6. Bitwise Operators
Ternary Operators:These operators requires three operands to act upon. For Example
Conditional operator(?:).
Variables and Keywords in C
A variable in simple terms is a storage place which has some memory allocated to it. So
basically a variable used to store some form of data. Different types of variables require different
amounts of memory and have some specific set of operations which can be applied on them.
Variable Declaration:
A typical variable declaration is of the form:
typevariable_name;
or for multiple variables:
type variable1_name, variable2_name, variable3_name;
A variable name can consist of alphabets (both upper and lower case), numbers and the
underscore ‗_‘ character. However, the name must not start with a number.
Difference b/w variable declaration and definition
Variable declaration refers to the part where a variable is first declared or introduced before its
first use. Variable definition is the part where the variable is assigned a memory location and a
value. Most of the times, variable declaration and definition are done together
See the following C program for better clarification:

#include <stdio.h>
intmain()
{
// declaration and definition of variable 'a123'
chara123 = 'a';
// This is also both declaration and definition as 'b' is allocated
// memory and assigned some garbage value.
floatb;
// multiple declarations and definitions
int_c, _d45, e;
// Let us print a variable
printf("%c n", a123);
return0;
}
Output:
a
Keywords are specific reserved words in C each of which has a specific feature associated with
it. Almost all of the words which help us use the functionality of the C language are included in
the list of keywords. So you can imagine that the list of keywords is not going to be a small one!
There are a total of 32 keywords in C:
auto break case char const continue
default do double else enum extern
float for goto if int long
register return short signed sizeof static
struct switch typedef union unsigned void
volatile while
const: const can be used to declare constant variables. Constant variables are variables which
when initialized, can‘t change their value. Or in other words, the value assigned to them is
unmodifiable.
Syntax:
constdata_typevar_name = var_value;
Note: Constant variables need to be compulsorily be initialized during their declaration itself.
const keyword is also used with pointers. Please refer the const qualifier in C for understanding
the same.

static: static keyword is used to declare static variables which are popularly used while writing
programs in C language. Static variables have a property of preserving their value even after they
are out of their scope! Hence, static variables preserve the value of their last use in their scope.
So we can say that they are initialized only once and exist till the termination of the program.
Thus, no new memory is allocated because they are not re-declared. Their scope is local to the
function to which they were defined. Global static variables can be accessed anywhere in the
program. By default, they are assigned the value 0 by the compiler.
Syntax:
staticdata_typevar_name = var_value;
How are variables scoped in C – Static or Dynamic?
In C, variables are always statically (or lexically) scoped i.e., binding of a variable can be
determined by program text and is independent of the run-time function call stack.
For example, output for the below program is 0, i.e., the value returned by f() is not dependent on
who is calling it. f() always returns the value of global variable x.
intx = 0;
intf()
{
returnx;
}
intg()
{
intx = 1;
returnf();
}
intmain()
{
printf("%d", g());
printf("n");
getchar();
}
Scope rules in C

Scope of an identifier is the part of the program where the identifier may directly be accessible.
In C, all identifiers are lexically (or statically) scoped. C scope rules can be covered under
following two categories.
Global Scope: Can be accessed anywhere in a program.
// filename: file1.c
inta;
intmain(void)
{
a = 2;
}
// filename: file2.c
// When this file is linked with file1.c, functions of this file can access a
externinta;
intmyfun()
{
a = 2;
}
To restrict access to current file only, global variables can be marked as static.
Block Scope: A Block is a set of statements enclosed within left and right braces ({ and }
respectively). Blocks may be nested in C (a block may contain other blocks inside it). A variable
declared in a block is accessible in the block and all inner blocks of that block, but not accessible
outside the block.
What if the inner block itself has one variable with the same name?
If an inner block declares a variable with the same name as the variable declared by the outer
block, then the visibility of the outer block variable ends at the pint of declaration by inner block.
intmain()
{
{
intx = 10, y = 20;
{
// The outer block contains declaration of x and y, so
// following statement is valid and prints 10 and 20
printf("x = %d, y = %dn", x, y);
{
// y is declared again, so outer block y is not accessible
// in this block
inty = 40;

x++; // Changes the outer block variable x to 11
y++; // Changes this block's variable y to 41
}
// This statement accesses only outer block's variables
}
}
return0;
}
Output:
x = 10, y = 20
x = 11, y = 41
x = 11, y = 20
What about functions and parameters passed to functions?
A function itself is a block. Parameters and other local variables of a function follow the same
block scope rules.
Can variables of block be accessed in another subsequent block?*
No, a variabled declared in a block can only be accessed inside the block and all inner blocks of
this block. For example, following program produces compiler error.
intmain()
{
{
intx = 10;
}
{
printf("%d", x); // Error: x is not accessible here
}
return0;

}
Output:
error: 'x' undeclared (first use in this function)
As an exercise, predict the output of following program.
intmain()
{
intx = 1, y = 2, z = 3;
printf(" x = %d, y = %d, z = %d n", x, y, z);
{
intx = 10;
floaty = 20;
printf(" x = %d, y = %f, z = %d n", x, y, z);
{
intz = 100;
printf(" x = %d, y = %f, z = %d n", x, y, z);
}
}
return0;
}
C Input/Output Statements
Unformatted I/O functions
There are mainly six unformatted I/O functions discussed as follows:
a)getchar()
b)putchar()
c)gets()
d)puts()
e)getch()
f)getche()
a) getchar()
This function is an Input function. It is used for reading a single character from the keyborad.
It is buffered function. Buffered functions get the input from the keyboard and store it in the

memory buffer temporally until you press the Enter key.
The general syntax is as:
v = getchar();
where v is the variable of character type. For example:
char n;
n = getchar();
A simple C-program to read a single character from the keyboard is as:
/*To read a single character from the keyboard using the getchar() function*/
main()
{
charn;
n = getchar();
}
b) putchar()
This function is an output function. It is used to display a single character on the screen. The
general syntax is as:
putchar(v);
char n;
putchar(n);
A simple program is written as below, which will read a single character using getchar() function
and display inputted data using putchar() function:
/*Program illustrate the use of getchar() and putchar() functions*/
main()
{
char n;
n = getchar();
putchar(n);
}
c) gets()
This function is an input function. It is used to read a string from the keyboar. It is also

buffered function. It will read a string, when you type the string from the keyboard and press the
Enter key from the keyboard. It will mark nulll character ('0') in the memory at the end of the
string, when you press the enter key. The general syntax is as:
gets(v);
char n[20];
gets(n);
A simple C program to illustrate the use of gets() function:
/*Program to explain the use of gets() function*/
main()
{
char n[20];
gets(n);
}
d) puts()
This is an output function. It is used to display a string inputted by gets() function. It is also
used to display an text (message) on the screen for program simplicity. This function appends a
newline ("n") character to the output.
The general syntax is as:
puts(v);
or
puts("text line");
where v is the variable of character type.
A simple C program to illustrate the use of puts() function:
/*Program to illustrate the concept of puts() with gets() functions*/
main()
{
char name[20];
puts("Enter the Name");
gets(name);
puts("Name is :");
puts(name);
}

OUTPUT IS:
Enter the Name
Laura
Name is:
Laura
e) getch()
This is also an input function. This is used to read a single character from the keyboard like
getchar() function. But getchar() function is a buffered is function, getchar() function is a non-
buffered function. The character data read by this function is directly assign to a variable rather it
goes to the memory buffer, the character data directly assign to a variable without the need to
press the Enter key.
Another use of this function is to maintain the output on the screen till you have not press the
Enter Key. The general syntax is as:
v = getch();
A simple C program to illustrate the use of getch() function:
/*Program to explain the use of getch() function*/
main()
{
char n;
puts("Enter the Char");
n = getch();
puts("Char is :");
putchar(n);
getch();
}
OUTPUT IS:
Enter the Char
Char is L
f) getche()
All are same as getch(0 function execpt it is an echoed function. It means when you type the
character data from the keyboard it will visible on the screen. The general syntax is as:
v = getche();

A simple C program to illustrate the use of getch() function:
/*Program to explain the use of getch() function*/
main()
{
char n;
puts("Enter the Char");
n = getche();
puts("Char is :");
putchar(n);
getche();
}
OUTPUT IS:
Enter the Char L
Char is L
Formatted I/O functions
Formatted I/O functions which refers to an Input or Ouput data that has been arranged in a
particular format. There are mainly two formatted I/O functions discussed as follows:
a)scanf()
b)printf()
a) scanf()
The scanf() function is an input function. It used to read the mixed type of data from keyboard.
You can read integer, float and character data by using its control codes or format codes. The
general syntax is as:
scanf("controlstrings",arg1,arg2,..............argn);
or
scanf("control strings",&v1,&v2,&v3,................&vn);
Where arg1,arg2,..........argn are the arguments for reading and v1,v2,v3,........vn all are the
variables.
The scanf() format code (spedifier) is as shown in the below table:

Format Code Meaning
%c To read a single character
%d To read a signed decimal integer (short)
%ld To read a signed long decimal integer
%e To read a float value exponential
%f To read a float (short0 or a single precision value
%lf To read a double precision float value
%g To read double float value
%h To read short integer
%i To read an integer (decimal, octal, hexadecimal)
%o To read an octal integer only
%x To read a hexadecimal integer only
%u To read unsigned decimal integer (used in pointer)
%s To read a string
%[..] To read a string of words from the defined range
%[^] To read string of words which are not from the defined range
/*Program to illustrate the use of formatted code by using the formatted scanf() function */
main()
{
char n,name[20];
intabc;
float xyz;
printf("Enter the single character, name, integer data and real value");
scanf("n%c%s%d%f", &n,name,&abc,&xyz);
getch();
}
b) printf()
This ia an output function. It is used to display a text message and to display the mixed type
(int, float, char) of data on screen. The general syntax is as:
printf("controlstrings",&v1,&v2,&v3,................&vn);
or
printf("Message line or text line");
Where v1,v2,v3,........vn all are the variables.
The control strings use some printf() format codes or format specifiers or conversion characters.
These all are discussed in the below table as:

Format Code Meaning
%c To read a single character
%s To read a string
%d To read a signed decimal integer (short)
%ld To read a signed long decimal integer
%f To read a float (short0 or a single precision value
%lf To read a double precision float value
%e To read a float value exponential
%g To read double float value
%o To read an octal integer only
%x To read a hexadecimal integer only
%u To read unsigned decimal integer (used in pointer)
/*Below the program which show the use of printf() function*/
main()
{
int a;
float b;
char c;
printf("Enter the mixed type of data");
scanf("%d",%f,%c",&a,&b,&c);
getch();
}
Data Types in C
Each variable in C has an associated data type. Each data type requires different amounts of
memory and has some specific operations which can be performed over it. Let us briefly describe
them one by one:
Following are the examples of some very common data types used in C:
char: The most basic data type in C. It stores a single character and requires a single byte of
memory in almost all compilers.
int: As the name suggests, an int variable is used to store an integer.
float: It is used to store decimal numbers (numbers with floating point value) with single
precision.
double: It is used to store decimal numbers (numbers with floating point value) with double
precision.

Different data types also have different ranges upto which they can store numbers. These ranges
may vary from compiler to compiler. Below is list of ranges along with the memory requirement
and format specifiers on 32 bit gcc compiler.
Data Type Memory (bytes) Range Format Specifier
shortint 2 -32,768 to 32,767 %hd
unsigned short int 2 0 to 65,535 %hu
unsignedint 4 0 to 4,294,967,295 %u
int 4 -2,147,483,648 to 2,147,483,647 %d
longint 4 -2,147,483,648 to 2,147,483,647 %ld
unsigned long int 4 0 to 4,294,967,295 %lu
longlongint 8 -(2^63) to (2^63)-1 %lld
unsigned long longint8 0 to 18,446,744,073,709,551,615 %llu
signed char 1 -128 to 127 %c
unsigned char 1 0 to 255 %c
float 4 %f
double 8 %lf
long double 12 %Lf
Type modifiers/qualifiers :
A type modifiers alter the meaning of the base data type to yield a new type. There are four types
of modifiers in C they are
 signed
 unsigned
 short
 long
1. Each of these type modifiers can be applied to the base type int.
2. Type modifiers signed and unsigned can also be applied to the base type char.
3. In addition, long can be applied to double.
Data type Format Memory size
Accessibility range
unsigned char %c 1 Byte 0 to 255
char %c 1 Byte -128 to 127
int %d 2 Bytes -32768 to 32767
unsigned int %u 2 Bytes 0 to 65535
long (or)
long int %ld 4 Bytes
-2147483648 to
2147483647

unsigned long (or)
unsigned long int %lu 4 Bytes
0 to 4294967295
float %f 4 Bytes
3.4*(10 power -38) to
3.4*(10 power 38)
double %lf 8 Bytes
1.7*(10 power -308) to
1.7*(10 power 308)
long double %Lf 10 Bytes
3.4*(10 power -4932)
to
1.1*(10 power 4932)
char[ ] (string) %s
%o Octal Base
%x Hexa decimal base
%p Memory address
Type Conversion in C
A type cast is basically a conversion from one type to another. There are two types of type
conversion:
1. Implicit Type Conversion Also known as ‗automatic type conversion‘.
Done by the compiler on its own, without any external trigger from the user.
Generally takes place when in an expression more than one data type is present. In such
condition type conversion (type promotion) takes place to avoid lose of data.
All the data types of the variables are upgraded to the data type of the variable with largest data
type.
bool-> char -> short int ->int ->
unsignedint -> long -> unsigned ->
longlong -> float -> double -> long double

It is possible for implicit conversions to lose information, signs can be lost (when signed is
implicitly converted to unsigned), and overflow can occur (when long long is implicitly
converted to float).
Example of Type Implicit Conversion:
// An example of implicit conversion
#include<stdio.h>
int main()
{
int x = 10; // integer x
char y = 'a'; // character c
// y implicitly converted to int. ASCII
// value of 'a' is 97
x = x + y;
// x is implicitly converted to float
float z = x + 1.0;
printf("x = %d, z = %f", x, z);
return 0;
}
1. Output:
x = 107, z = 108.000000
2. Explicit Type Conversion– This process is also called type casting and it is user defined.
Here the user can type cast the result to make it of a particular data type.
The syntax in C:
(type) expression
Type indicated the data type to which the final result is converted.
// C program to demonstrate explicit type casting
#include<stdio.h>
int main()
{
double x = 1.2;
// Explicit conversion from double to int
int sum = (int)x + 1;

printf("sum = %d", sum);
return 0;
}
Output:
sum = 2
Operators in C
Operators are the foundation of any programming language. Thus the functionality of C language
is incomplete without the use of operators. Operators allow us to perform different kinds of
operations on operands. In C, operators in Can be categorized in following categories:
 Arithmetic Operators (+, -, *, /, %, post-increment, pre-increment, post-decrement, pre-
decrement)
 Relational Operators (==, != , >, <, >= &<=) Logical Operators (&&, || and !)
 Bitwise Operators (&, |, ^, ~, >> and <<)
 Assignment Operators (=, +=, -=, *=, etc)
 Other Operators (conditional, comma, sizeof, address, redirecton)
Arithmetic Operators: These are used to perform arithmetic/mathematical operations on
operands. The binary operators falling in this category are:
o Addition: The ‘+’ operator adds two operands. For example, x+y.
o Subtraction: The ‘-‘ operator subtracts two operands. For example, x-y.
o Multiplication: The ‘*’ operator multiplies two operands. For example, x*y.
o Division: The ‘/’ operator divides the first operand by the second. For example,
x/y.
o Modulus: The ‘%’ operator returns the remainder when first operand is divided
by the second. For example, x%y.
// C program to demonstrate working of binary arithmetic operators
#include<stdio.h>
int main()
{
int a = 10, b = 4, res;
//printing a and b
printf("a is %d and b is %dn", a, b);
res = a+b; //addition

printf("a+b is %dn", res);
res = a-b; //subtraction
printf("a-b is %dn", res);
res = a*b; //multiplication
printf("a*b is %dn", res);
res = a/b; //division
printf("a/b is %dn", res);
res = a%b; //modulus
printf("a%%b is %dn", res);
return 0;
}
Output:
a is 10 and b is 4
a+b is 14
a-b is 6
a*b is 40
a/b is 2
a%b is 2
The ones falling into the category of unary arithmetic operators are:
 Increment: The ‘++’ operator is used to increment the value of an integer. When placed
before the variable name (also called pre-increment operator), its value is incremented
instantly. For example, ++x.
And when it is placed after the variable name (also called post-increment operator), its
value is preserved temporarily until the execution of this statement and it gets updated
before the execution of the next statement. For example, x++.
 Decrement: The ‘–‘ operator is used to decrement the value of an integer. When placed
before the variable name (also called pre-decrement operator), its value is decremented
instantly. For example, –x.
And when it is placed after the variable name (also called post-decrement operator), its
value is preserved temporarily until the execution of this statement and it gets updated
before the execution of the next statement. For example, x–.
// C program to demonstrate working of Unary arithmetic operators
#include<stdio.h>
int main()
{

int a = 10, b = 4, res;
// post-increment example:
// res is assigned 10 only, a is not updated yet
res = a++;
printf("a is %d and res is %dn", a, res); //a becomes 11 now
// post-decrement example:
// res is assigned 11 only, a is not updated yet
res = a--;
printf("a is %d and res is %dn", a, res); //a becomes 10 now
// pre-increment example:
// res is assigned 11 now since a is updated here itself
res = ++a;
// a and res have same values = 11
printf("a is %d and res is %dn", a, res);
// pre-decrement example:
// res is assigned 10 only since a is updated here itself
res = --a;
// a and res have same values = 10
printf("a is %d and res is %dn",a,res);
return 0;
}
Output:
a is 11 and res is 10
Relational Operators:
Relational operators are used for comparison of two values. Let‘s see them one by one:
 ‘==’ operator checks whether the two given operands are equal or not. If so, it returns
true. Otherwise it returns false. For example, 5==5 will return true.
 ‘!=’ operator checks whether the two given operands are equal or not. If not, it returns
true. Otherwise it returns false. It is the exact boolean complement of the ‘==’ operator.
For example, 5!=5 will return false.

 ‘>’ operator checks whether the first operand is greater than the second operand. If so, it
returns true. Otherwise it returns false. For example, 6>5 will return true.
 ‘<‘ operator checks whether the first operand is lesser than the second operand. If so, it
returns true. Otherwise it returns false. For example, 6<5 will return false.
 ‘>=’ operator checks whether the first operand is greater than or equal to the second
operand. If so, it returns true. Otherwise it returns false. For example, 5>=5 will return
true.
 ‘<=’ operator checks whether the first operand is lesser than or equal to the second
operand. If so, it returns true. Otherwise it returns false. For example, 5<=5 will also
return true.
// C program to demonstrate working of relational operators
#include <stdio.h>
int main()
{
int a=10, b=4;
// relational operators
// greater than example
if (a > b)
printf("a is greater than bn");
else printf("a is less than or equal to bn");
// greater than equal to
if (a >= b)
printf("a is greater than or equal to bn");
else printf("a is lesser than bn");
// less than example
if (a < b)
printf("a is less than bn");
else printf("a is greater than or equal to bn");
// lesser than equal to
if (a <= b)
printf("a is lesser than or equal to bn");
else printf("a is greater than bn");
// equal to
if (a == b)
printf("a is equal to bn");
else printf("a and b are not equaln");
// not equal to
if (a != b)

printf("a is not equal to bn");
else printf("a is equal bn");
return 0;
}
Output:
a is greater than b
a is greater than or equal to b
a is greater than or equal to b
a is greater than b
a and b are not equal
a is not equal to b
Logical Operators:
They are used to combine two or more conditions/constraints or to complement the evaluation of
the original condition in consideration. They are described below:
 Logical AND: The ‘&&’ operator returns true when both the conditions in consideration
are satisfied. Otherwise it returns false. For example, a && b returns true when both a
and b are true (i.e. non-zero).
 Logical OR: The ‘||’ operator returns true when one (or both) of the conditions in
consideration is satisfied. Otherwise it returns false. For example, a || b returns true if one
of a or b is true (i.e. non-zero). Of course, it returns true when both a and b are true.
 Logical NOT: The ‘!’ operator returns true the condition in consideration is not satisfied.
Otherwise it returns false. For example, !a returns true if a is false, i.e. when a=0.
// C program to demonstrate working of logical operators
#include <stdio.h>
int main()
{
int a=10, b=4, c = 10, d = 20;
// logical operators
// logical AND example
if (a>b && c==d)
printf("a is greater than b AND c is equal to dn");
else printf("AND condition not satisfiedn");
// logical AND example
if (a>b || c==d)
printf("a is greater than b OR c is equal to dn");

Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics

tuli yksi soturi; myöskin tilattomat vapaat olivat velvolliset
toimittamaan kultakin kuudelta mieheltä yksi sotaan. Tämä yleinen
asevelvollisuus osoittaa, että kaikki valtakunnan asukkaat nyt
käsitettiin etupäässä kuninkaan alamaisiksi, huolimatta siitä, olivatko
sen ohessa menneet yksityisten päällikköjen trustiin. Niinpä vaadittiin
kaikilta alamaisilta myöskin uskollisuuden vala; se oli entisten olojen
rinnalla jotenkin jyrkkä vallan-anastus kuninkuuden puolelta, ja
kerrotaankin, että muutamat Frankilaiset allodin-omistajat eivät
mielellään siihen taipuneet.
Ylipäänsä Kaarlon persoonallinen arvo masensi kaikki vastahakoiset
taipumukset; mutta hänen hallituksensa ei kuitenkaan ollut siinä
merkityksessä itsevaltias, ett'ei kansan mieltä ja etevien miesten
neuvoa olisi kysytty. Reims'in pispa Hincmar on meille antanut
asiallisen kertomuksen siitä järjestyksestä, joka vallitsi Kaarlo Suuren
palatsissa, Ingelsheim'issä Rein-virran varrella, ja niistä
valtiokokouksista, jotka siellä kahdesti vuoteensa pidettiin.
Kuninkaan vassallit ja virkamiehet saivat silloin kokoontua, antamaan
tietoja eri paikkakuntain tilasta ja tarpeista; kreivien kanssa seurasi
myöskin kaksi-toista vapaata miestä kunkin kreivikunnan edustajina.
Ja — "ett'ei näyttäisi heitä suotta kutsuttavan kokoon", — kuuluvat
Hincmar'in sanat, — saivatpa kokoontuneet myöskin neuvotella niistä
laeista, jotka kuningas aikoi säätää. Minun ei tarvitse lisätä, että
yksinomainen päätös-valta jäi kuninkaalle. Siinä ei ollut mitään
kansan valitsemaa eduskuntaa, vaan ainoastaan kuninkaan
luottamusmiehet sekä kreivikunnista semmoiset, mitkä kukin kreivi
tahtoi mukaansa ottaa. Mutta tarkoituksena oli kumminkin saada
kansan tarpeista ja toiveista luotettavaa selkoa, ja Kaarlon suuruus
on siinä, että hän kerrassaan synnytti ja noudatti tätä yleistä
mielipidettä.
Kuinka tarkasti Kaarlo koetti valvoa virkamiestensä siivoa ja la'in-
käytöksen säännöllisyyttä, siitä ovat hänen lukuisat asetuksensa,
niinkutsutut Kapitularit, hyvänä todistuksena; hänen huolenpitonsa
ulottui joka paikkaan, ja hänen matkustavaiset tarkastajansa eli
lähetys-kreivinsä (Missi dominici) — laitos joka oli Longobardien
valtakunnasta lainattu — auttoivat häntä kaikkea näkemään ja

kaikkea oikaisemaan. Longobardeilta lainattuna näyttää myöskin
olleen Skapene-laitos eli lautakunta. Niinkuin tiedämme, oli
Germanilaisten kansain alkuperäisessä yhteiskunnassa tuomio-valta
oikeastaan koko käräjä-rahvaan hallussa kreivin esimiehyyden alla.
Aikojen kuluessa oli kuitenkin kansan kokoontuminen käräjiin tullut
harvinaisemmaksi; ne, jotka antautuivat yksityisten päällikköjen
trustiin tai vastaanottivat beneficioita, vetivät oikeus-asiansakin
tämän isännän koti-oikeustoon, ja tästä syystä tietysti kreivikunnan
ja satakunnan oikeustot joutuivat rappiolle. Kaarlo Suuri silloin sääsi,
että kussakin kreivikunnassa piti määrätä seitsemän vakinaista
lautamiestä, joiden oli velvollisuus aina tulla saapuville tuomiota
tekemään; jos muita sattui käräjiin tulemaan, oli heilläkin osallisuus
tuomiossa niinkuin ennenkin. Kreivin tehtävänä ei ollut itse
tuomitseminen, vaan ainoastaan ulkonainen johto ja esimiehyys;
mutta Kaarlo valvoi tarkasti, ett'ei tätä virkaa laimin-lyöty. Muutamat
pienet otteet hänen Kapitulareistaan kuvaavat aian tapoja ja oloja. V.
779 säädetään: "Jos kreivi laimin-lyö oikeuden-käytöksen
kreivikunnassaan, asukoot lähetyskreivimme hänen luonansa (s.o.
hänen kustannuksellaan) siihen asti, kunnes oikeus on käytetty". V.
803: "Älköön kreivi pitäkö käräjiä, ellei ole syömätönnä ja selvällä
päällä". V. 807: "Älkööt kreivit laimin-lyökö käräjiä metsänkäynnin tai
muiden huvitusten tähden". V. 805: "Kukin kreivi pitäköön kelvollista
kirjuria, ja älkööt kirjurit kirjoittako niin sekavasti, ett'ei voida sitä
lukea". V. 803: "Kreivit ja heidän sijaisensa tuntekoot hyvin lakia,
jott'ei tuomarit (s.o. skapenet eli lautakunta) voi heidän läsnä-
ollessaan väärin tuomita". — Samat säätämiset myöskin sovitettiin
niihin läänitysherrain oikeustoihin, joita jo oli syntynyt kreivikunta-
oikeustojen rinnalla, ja etupäässä Kaarlo valvoi omien vassalliensa
velvollisuuksia heidän seuralaistensa suhteen. Jos kuninkaallinen
vassalli laimin-löi oikeudenkäytöksen, piti sekä kreivin että lähetys-
kreivin asettuman hänen kotiinsa kesti-vieraiksi siihen saakka,
kunnes hän oli velvollisuutensa tehnyt. Jos varkaita oli paennut
jonkun seigneur'in alueesen, piti hänen toimittaa ne kreivin käräjiin;
muussa tapauksessa hän itse tuomittiin kadottamaan beneficionsa
tai vetämään sakkoa. — Nämä esimerkit lienevät kylläksi todistusta
oikeuden-hoidosta Kaarlo Suuren valtakunnassa. Ne todistavat

myöskin, että tuo suuri keisari tahtoi jälleen herättää henkiin, ei
ainoastaan Romalaisen järjestyksen traditioneja, vaan myöskin
Germanilaisen yhteiskunnan alkuperäiset laitokset.
Että hän retkikunta- ja beneficio-laitosten suhteen yllä-piti kuninkaan
yliherruutta, olen jo muistuttanut. Allodin-omistajat, itsenäiset
päälliköt ja yksityisten vassallit olivat velvoitetut uskollisuuteen
kuningasta kohtaan yhtä hyvin kuin kuninkaan omat vassallit tai
vassallin-vassallit; toisin sanoin: kuninkaallinen valta puhkaisi koko
tuon aristokratillisen erikois-herruuden, joka retkikunta-laitoksesta oli
kehittynyt. Mutta emme sen vuoksi saa luulla, että Kaarlo Suuri olisi
tahtonut syntyvää feodalismia tukehuttaa tai hajottaa. Päin-vastoin
hän näki siinäkin jotain järjestyksen välikappaletta ja pyysi sen
vuoksi lujittaa seigneurin ja vassallin välit. Seuralaisen vanha oikeus
luopua päällikkönsä trustista ja vapaasti antautua toisen
palvelukseen, lienee juuri Kaarlo Suuren aikana tullut rajoitetuksi, ja
yleisenä sääntönä näkyy jo pidetyn, että jokaisen irtaimen miehen
piti hankkia itsellensä jonkun päällikön la'illista suojelusta. Aian
yleistä taipumusta siinä kohden Kaarlo niin-muodoin ei suinkaan
vastustellut, ja, niinkuin jo äsken-mainituista esimerkeistä nä'imme,
hän tunnusti myös seigneuri-oikeustojen tuomio-valtaa kreivi-
oikeustojen rinnalla. Voimme siis sanoa, että Kaarlo Suuren
asettaman yleisen järjestyksen suojassa myöskin tuo syntyvä
feodalismi varttui ja vahvistui.
Mutta monarkiian hajotessa 9:nnen ja 10:nnen vuosisatain
meteleissä, tämä feodalinen järjestys onkin ainoa yhteiskunnallinen
muoto, joka pysyy. Kuninkuuden arvo ja mahtavuus, keisariuden
loisto, maakuntain säännöllinen hallinto ja kreivi-oikeustojen vanha
la'inkäytös, tämä kaikki nyt tykkönään katoo; mutta seigneurien ja
vassallien väli on jälillä, ainoana mahdollisena järjestyksen-muotona,
jonka ympärille yhteiskunnan ainekset kokoontuvat. Ja myöntää
täytyy, että juuri Kaarlo Suuren hallituskausi on vaikuttanut tämän
feodalisen varttumisen. Ennen Karolingista aikakautta tosin kaikki
feodalismin alkeet olivat tekeillä olleet, mutta aian seka-melskeet
eivät sallineet mitään vakinaista muodostusta. Nyt tuo hurja kuohu
oli hetkeksi ollut hillittynä, ja uusi muodostus oli päässyt alkuun.

Käyttääkseni erään kemiasta lainatun kuvan, oli yhteiskunnan
suolainen neste hetkeksi saanut sen verran lepoa, että kiteet
saattoivat rakentua sisällisen taipumuksensa mukaan.
Eikä aikaakaan, niin tämä uusi järjestelmä alkaa yhteiskunnan
piiristä levitä valtionkin alaan. Kaarlo Suuren ja hänen poikansakin,
Ludvik Hurskaan, aikoina olivat maakuntain hallitusmiehet, kreivit,
markkreivit, herttuat ja muut, vielä kruunun virkamiehinä, joita
kuningas asetti ja eroitti mielensä mukaan. Mutta näiden virkain
kanssa seurasi usein kuninkaallisia maatiluksia beneficioksi. Kun
beneficiojen perittävyys nyt alkoi säännöksi tulla, oli aivan
luonnollista, että viratkin seurasivat samaa taipumusta. Jo hyvin
aikaisin lienee erinäisissä tapauksissa sattunut, että isän kuoltua
poika peri hänen virkansa niiden beneficiojen kanssa, jotka virkaa
seurasivat; usein ei liene ollut aivan helppo semmoista perimistä
estää. Niin pian kuin kuninkaallinen valta heikkonee, alkaa siis
virkain perittävyys tulla yleiseksi säännöksi; kreivit ja herttuat
vähitellen lakkaavat olemasta kruunun käskynhaltioina ja muuttuvat
kruunun vassalleiksi, anastaen haltuunsa kaikki kruunun oikeudet ja
tilukset entisissä virka-alueissaan. Kun Kaarlo Kaljupää v. 877 oli
lähdössä Italiaan, keisarillista arvoansa puolustamaan, hän antoi
vakuutuksen Gallialaisten kreivikuntain perittävyydestä siinä
tapauksessa, että joku kreivi hänen poissa-ollessaan kuolisi ja poika
olisi keisarin kanssa vieraalla maalla. Tämä asetus tarkoitti
oikeastaan yksityistä tapausta, mutta lienee sitten katsottu yleiseksi
säännöksi. Ainakin on varma, että näinä seuraavina aikoina
kreivikunnat ja herttuakunnat Ranskanmaalla muuttuivat
vassallikunniksi, joissa kuninkaan suoranainen hallitus-valta lakkasi.
Tietysti nämä vassallit periaatteessa tunnustivat kruunun
esivaltiuutta. Mutta itse teossa olivat liian mahtavat, että heikontunut
kuninkuus olisi voinut heitä palvelukseensa käyttää. Näin valtio-
rakennus sekä Ranskassa että Italiassa meni pirstoiksi ja feodali-
järjestys astui sijaan.
Tässä ei vielä ole paikka selittää feodali-maailman luonnetta ja
omituisia laitoksia; ainoastaan asian syntyä olen tässä tahtonut
tutkia, osoittamalla sen ohessa, kuinka Kaarlo Suuren hallitus, joka

näyttää olevan poikkeuksena aian yleisestä suunnasta, kuitenkin on
antanut läänitys-laitokselle varsinaisen tukensa. Tämä viimeinen
väitös sopii vielä lyhyesti teroittaa seuraavaan muotoon. Kaarlo
Suuren silmä-määränä oli ollut yhteiskunnallinen järjestys entisen
sekasorron sijasta. Se järjestys, jonka hän oli tahtonut Germanilaisen
kuninkuuden ja Romalaisen keisariuden nojaan rakentaa, ei ollut
enää mahdollinen. Mutta järjestys jonkunlainen syntyi: läänitys-
laitos, feodalismi. Että se oli kovin huono järjestys, sitä ei sovi
kieltää; se tuskin oli muuta kuin järjestetty metelisyys, väkivallan
la'istuttaminen yhteiskunnassa. Mutta se oli siihen aikaan ainoa
mahdollinen järjestys, ja kumminkin suurena edistys-askeleena
7:nnen vuosisadan suunnattomasta sekasorrosta.

Kuudes-toista Luento.
Kirkollinen parannus-puuha.
Olemme neljässä edellisessä luennossa läpi-kulkeneet sen puolen
vuosi-tuhannen, jota sopii nimittää Keski-aian esi-historiaksi ja
lähestymme siis varsinaista Keski-aikaa. Selittämättänikin jokainen
ymmärtää, että historiallisten aikakausien rajat eivät milloinkaan ole
niin jyrkkiä ja silmiin-astuvia, että voisimme sanoa jonkun uuden
kehitys-jakson alkavan ihan vissistä vuosiluvusta. Kun kysymyksenä
on tutkia, ei yksistään tapausten ulkonaista kuorta, vaan niiden
sisällistä henkeä, eivät muutokset ilmaannu kuin aivan vitkaan ja
vähitellen, ja aikakausien raja-paikoilla niiden eri luonteet sulauvat
jotenkin toisiinsa, niin että vasta pidemmän matkan päähän päästyä
todellakin havaitaan uuden aian-vaiheen tulleen. Tieteellisen
selvyyden vuoksi pannaan vissit vuosiluvut aikakausien rajoiksi,
samoin kuin astronomilliset viivat vedetään maapallon ympäri. Mutta
niinkuin matkustaja kerran kummasteli, kun ei ollenkaan nähnyt
napa-piiriä, vaikka sen poikki oli kulkenut, saattaa historian-kulkija
usein ihmetellä, että aikakausien rajapaikat itse teossa osoittavat
sangen vähän muutosta niin-sanoakseni historiallisen ilma-alan
puolesta. Niin on esm. laita sen 1000-vuosiluvun suhteen, jonka olen
pannut rajapylvääksi vanhempain aian-jaksojen ja varsinaisen Keski-
aian välille. Tosin sen aian ihmiset itse katselivat tuota umpeen
menevää vuosi-tuhatta taika-ulkoisella kammolla ja se hengellinen
herätys, joka tästä oli seurauksena, värehteli kauan aikaa ihmisten
sydämmissä. Mutta oikeastaan tuo hengellinen puhdistus-puuha,
joka silloin havaitaan, oli jo aikaisemmin saanut alkunsa, vaikka sen
yleisempi vaikutus aian henkeen vasta 11:nnellä vuosisadalla tulee
selvästi näkyviin. Vasta silloin todella havaitaan, että uusi aian-vaihe,
uusi kehityksen suunta todellakin on tullut.

Jos siis otamme 11:nnen vuosisadan kokonaisuudessaan silmäimme
eteen ja siihen vertaamme edelliset vuosisadat Romalais-maailman
kukistumisesta saakka, täytyy heti huomata, että luonteen-eroitus on
hämmästyttävän suuri. Tuo pitkä keskiaikainen esi-historia on
oikeastaan kaikkia omia aatteita vailla ja elää enimmältään Romalais-
maailman jätteistä; kirkonkin ainoana toimena on säilyttää ja
pelastaa sitä yleis-ihmisyyttä, jonka Roman maailman-herruus oli
luonut, ja Kaarlo Suuri samalla tavoin koettaa jälleen pystyttää sitä
maallista järjestystä, jonka barbari-kansat olivat hävittäneet. Totta
on, että sillä välin vähitellen valmistuu suuri muutos maailman
valtiollisissa ja yhteiskunnallisissa oloissa, jotka muodostuvat ihan
uuteen kaavaan, feodalismiin. Mutta eipä siihenkään ilmiöön ole
vaikuttimena mikään uusi johtava aate, joka sopisi katsoa ulkonaisen
muodostuksen sisälliseksi sieluksi, vaan olot järjestyvät ikäänkuin
mekhanillisten voimain pakoituksesta raa'imman luonnollisuutensa
mukaan. Koko tältä aikakaudelta niin-muodoin puuttuu varsinaista ja
vakinaista aian-henkeä, eikä ihmiskunnan historia milloinkaan ole
ollut niin aineellisten voimain vallassa kuin näiden viiden-sadan
vuoden kuluessa Romalais-maailman kukistumisen perästä. Ihan
toista luonnetta ilmaantuu jo 11:nnen vuosisadan oloissa. Maailma
on jälleen löytänyt henkisen periaatteen ja alkaa sen mukaan
muodostaa ulkonaisen asunsa. Tuo uusi periaate, on: hengellisyyden
valta, ja hengellisyyden nimessä kirkon johtaja-virka ihmiskunnan
maallisissakin toimissa. Tämä on varsinaisen Keski-aian aate. Meidän
on nyt katsominen, kuinka tämä suunta syntyy ja muodostuu sekä
vihdoin kohoaa vallitsevaksi aian-hengeksi.
Kaarlo Suuren monenpuolisten ansioin joukossa on sekin yksi eikä
suinkaan vähin, että hän kaikin puolin tahtoi kohottaa hengellisen
säädyn kelpoa ja arvoa. Suuren keisarin mielestä oli kirkko sekä
antikisen kultuurin että siveellinen maailman-järjestyksen
luonnollisena edustajana, ja hän koetti sitä jalostuttaa sekä opin että
tapojen puolesta, samalla kun hän enensi sen vaikutusta
maalliseenkin yhteiskuntaan. Kuinka hän oppineen Alkuin'in avulla
laski uuden perustuksen yleiselle opetukselle ja varsinkin hengellisen
säädyn sivistykselle, on liian tunnettu asia, että minun tässä tarvitsisi

siitä puhua. Myöskin kirkollisen säädyn siveellinen puhtaus oli
hänellä tärkeänä silmämääränä, ja hänen aikanansa jatkettiin siis ne
puhdistus-toimet, joihin jo Pippin Lyhyen hallitessa oli ryhdytty.
Kirkko, joka edellisinä sekasorron aikoina oli melkoisin määrin
barbaristunut, kohoaa siis jälleen hengellisessä arvossa, ja
luonnollista on, että sen vaikutus-voima maallisiinkin samassa
määrässä karttuu. Kaarlon mielestä kirkko oli "maan suola", se
siveellinen voima, jonka piti antaa maalliselle järjestykselle tukensa;
emme siis saa kummaksi katsoa, että hän valtiollisissa
harrastuksissaan melkein joka askeleelta käyttää kirkon ja kirkollisten
miesten apua. Roman pispan hengellinen johto saapi hänen
kauttansa vahvistuksensa ja hengellinen ylimyskunta, abbatit, pispat,
arkkipispat ja metropoliitat, otetaan valtakunnan yleisissä asioissa
neuvoksi, maallisen ylimyskunnan rinnalla. Jostakin hengellisen
säädyn ylivallasta maailman asioissa ei kuitenkaan siihen aikaan
voinut puhetta tulla. Kaarlo Suuri tietysti hallitsi kirkkoa yhtä
täydellisesti kuin valtiotakin ja pysyi itse niin-muodoin hengellisen
niinkuin maallisenkin järjestyksen korkeimpana valvojana.
Vaan suuren Kaarlon kuoltua tämä valtio-päällikön mahtavuus
heikkonee ja katoaa; ylimyskunta, kuten jo olemme edellisessä
nähneet, astuu sijaan, ja hengellinen ylimyskunta siinä kohden
saavuttaa vielä suuremman merkityksen kuin maalliset herrat. Niinpä
esm. niissä rettelöissä, joista Ludovik Hurskaan hallitus on saanut
surullisen maineensa, pispat jo anastavat johtaja-viran valtiossa;
siveelliset vaikuttimet ovat hetkeksi päässeet semmoiseen valtaan,
että keisari itse ylönpalttisessa katuvaisuudessaan antaa arvonsa
alttiiksi näille siveellisen järjestyksen edusmiehille. Vaan aivan pian
tultiin siihen kokemukseen, että hengellinen aristokratiia ei aian-
pitkään kelvannut siveellisten periaatteiden kannattajaksi; sillä
samassa määrässä kuin kirkollisten ylimysten mahtavuus karttui, he
itse alkoivat maallistua, ja samassa määrässä myöskin ihmisten
luottamus heidän johtoonsa järkähtyi. Aika etsi jotakin siveellistä
tuomari-valtaa, joka voisi maallisten valtiasten itsekästä riehunaa
hillitä, mutta havaitsi pian, että kirkollisetkin ruhtinaat olivat yhtä
itsekkäät kuin heidän maalliset toverinsa.

Silloin silmät kääntyivät Romalaisen pispan puoleen; hänpä,
Karolingisen monarkiian hajotessa, näytti olevan hengellisen yleis-
monarkiian edusmiehenä ja häneltäpä siis sopi toivoa korkeampaa
siveellistä johtoa maailman metelisissä oloissa. Paavi Nikolao I (vv.
858-867) oli jo tilaisuudessa kansoille osoittamaan, että Pyhän
Pietarin seuraajat Romassa olivat luotettavammat siveellisyyden
valvojat kuin nuo kotoiset kirkkoruhtinaat. Lothringin kuningas
Lothar II oli pispainsa suostumuksella hyljännyt puolisonsa
Teutbergan ja nainut erään Waldradan. Tämä tapaus matkaan-saatti
yleistä pahennusta, ja kun paavi ankaruudella ryhtyi tähän asiaan,
pakoittaen sekä kuninkaan että hänen hengelliset apumiehensä
kuuliaisuuteen, hän saattoi hyväksensä käyttää yleisen mielipiteen
harrasta kannatusta. Samaan aikaan ilmestyi niinkutsuttu Isidoron
Dekretali-kokoelma, joka väitettiin olevan entisten Roman pispain
sääntöjä Kristikunnan vanhimmista aioista saakka. Ne muka
todistivat, että Roman pispalla jo vanhastaan oli ollut ylimmäinen
valta kaikkien pispain ja metropoliittain yli. Uuden aian tutkimus on
saanut selville, että nämä Dekretalit olivat petosta; niitä näkyy
sepitetyn juuri Lothringin seuduilla, missä alhaisempi papisto pyrki
paavillisen istuimen turviin hengellisen aristokratiian ylpeyden alta.
Mutta ne olivat niin aian-tarpeen mukaisia, ett'ei kukaan, tuskin
paavi itsekään, niiden todenperäisyyttä epäillyt, ja Roman pispan
hengellinen hallitus oli tällä tavoin saanut ikäänkuin la'illisen
vahvistuksensa. Että maallistenkin asiain tarkastus kuului hengellisen
vallan alle, oli jo ennestään myönnetty. Tuskin sopii siis paljon
hämmästyä, kun näemme erään seuraavan paavin, Johannes
VIII:nnen, lahjoittavan hallitsija-kruunuja oman mielensä mukaan.
Hänen kädestään sai esm. Kaarlo Kaljupää v. 875 keisarin-arvon,
vaikka Ludovik Saksalaisella olisi siihen ollut kaikin puolin lähempi
oikeus, ja neljä vuotta myöhemmin sama paavi teki "rakkaan
poikansa" Boso Provencen herttuan, kuninkaaksi uuteen Ala-
Burgundian kuningaskuntaan. Paavillinen istuin näkyi siis yht'äkkiä
kohonneen koko Kristikunnan ylimmäiseks valtiaaksi.
Tahdon tässä tuokioksi pysähtyä, tehdäkseni yleisen muistutuksen,
joka on huomioon otettava kaikkien historiallisten vaiheiden suhteen,

mutta erittäin tässä paikassa ansaitsee mielessä pitää. Näemme
usein selitettävän, kuinka paavillinen maailman-herruus syntyi ja
varttui muka Roman pispain juonikkaan vallanhimon kautta. Tuo
tunnettu turmelus paavikunnan myöhemniiltä aioilta, jolloin tämän
laitoksen virka historiassa jo oli loppunut ja se ainoastaan
viekkaudella ja väkivallalla koetti säilyttää kadotetun arvonsa,
sovitetaan usein niihinkin aikoihin, joina se ensin oli arvonsa ja
asemansa itsellensä ansainnut. Tämä katsanto-tapa on minun
mielestäni kokonaan epä-historiallinen. Ei mikään historiallinen mahti
ole milloinkaan kehnojen juonien kautta tullut perustetuksi;
ainoastaan suurten historiallisten tarpeiden palveluksessa ovat
suuret historialliset vallat saattaneet syntyä ja nousta. Tietysti
ihmisten intohimoilla myöskin on osansa historian tapahtumissa,
mutta nämä ovat ainoastaan vaahtona aian virran pinnalla;
valtaväylänä on aina rehellinen vakuutus ja rehellinen työnteko,
ainoat välikappaleet, joilla historiassa jotakin pysyväistä toimeen-
saadaan. Mitä paavilliseen valtaan tulee, voimme kenties sanoa, että
semmoiset miehet kuin Gregorio Suuri ja Nikolao I, jotka olivat
Roman muinaisista suvuista lähteneet, olivat säilyttäneet vanhan
Romalaisuuden vallanhimoiset traditionit. Mutta he olivat kuitenkin
etupäässä oman aikansa lapsia ja palvelivat oman aikansa tarpeita.
Juuri sitä asiaa, että hengellinen maailman-valta oli suurena
aikakauden tarpeella, emme suinkaan saa unohtaa, jos tahdomme
tasapuolisesti käsittää paavikunnan muodostusta. "Romalais-rauhan"
aiat olivat nyt auttamattomasti menneet ja läänitys-laitoksen
väkivaltainen järjestys alkoi vakaantua. Mutta rauhan kaipaus kasvoi
yhä kiihkeämmäksi ihmisten mielissä, ja näin syntyi uusi rauhan-
ihanne: "Jumalan rauha", s.o. Jumalan valtakunta maan päällä, jota
luultiin voitavan toteuttaa kirkollisen yleis-monarkiian kautta. Tämän
aatteen nojassa on Keski-aian Paavikunta alkunsa ja voimansa
saanut; tämän aatteen palveluksessa onkin sen varsinainen virka
ollut.
Vaan 9:nnellä ja 10:nnellä vuosisadalla kirkko ei vielä ollut kylläksi
valmistunut vastaan-ottamaan ja hoitamaan sitä korkeaa tehtävää,
joka tahdottiin sille uskoa. Kirkon oma siveellinen kanta oli vielä

heikonlainen, ja tuo paisuva feodalismi alkoi pyörteesensä vetää
kirkollisenkin yhteiskunnan, samassa määrässä kuin se maallisessa
yhteiskunnassa vahvistui. Olemme jo nähneet, että kirkollinen
aristokratiia ennen pitkää alkoi maallistua. Vielä arveluttavampaa oli,
että itse ylipaimenen sija Romassa joutui maallisten intohimoin
saaliiksi ja yht'äkkiä vajosi syvimpään siveelliseen kurjuuteen. Syynä
tähänkin rappeutumiseen oli feodalismin vallalle-pääsö; sillä kun
keisarin-valta, joka aina oli ollut oikeutettuna vahvistamaan Roman
seurakunnan pispan-vaalia, nyt melkein oli lakannut, joutui tämä
tärkeä toimi Roman ylimysten ja Roman kirkon vassallien haltuun.
Tunnettu asia on, mikä hurja ja irstas tuoksina nyt Romassa alkoi;
kuusi paavia syöstiin istuimeltansa, kaksi murhattiin, ja monen
vuosikymmenen kuluessa muutamat ylimys-naiset, Theodora ja
hänen tyttärensä, asettivat Pyhän Pietarin istuimelle omat
lemmikkinsä. Koko kirkko näytti olevan kadotuksen oma; joka
paikassa feodalismin tavat tunkivat kirkon korkeampiin kerroksiin, ja
itse luostareihin oli tuo yleinen tapain-turmelus ryhtynyt. "Maan
suola" — käyttääkseni tuota pipliallista kuvausta — oli kadottanut
makunsa, ja kysymys oli, millä nyt piti suolattaman.
Mutta tähän aikaan oli myöskin alkanut hengellinen parannus-liike,
jonka vaikutus vähitellen leviää yhä laveampiin piireihin. Vuoden 910
paikoilla oli, näet, eräs abbati Berno, kuuluva Yli-Burgundian
kreivilliseen sukuun (nykyisessä Franche-Comté'ssa), perustanut
Cluniacum nimisellä maatilallansa uuden luostarin, jossa
Benediktolais-säännöt kaikessa ankaruudessaan jälleen pantiin
voimaan. Bernon seuraajat Odo ja Odilo vielä kehittivät luostari-kurin
ankaruuden, ja ennen pitkää lukemattomat munkki-asunnot sekä
Ranskassa että muilla mailla olivat seuranneet Cluny'n esimerkkiä ja
asettuneet sen esimiehyyden alle. Sivistyksen ja opin harrastus, lihan
kuoletus, elämän siveellisyys ja hurskaus sekä ehdoton kuuliaisuus
kirkon yleiselle hallitukselle olivat tämän hengellisen liikkeen
ohjelmana, ja nämä ylhäiset periaatteet tahdottiin toteuttaa, ei
ainoastaan munkkien hiljaisissa kammioissa, vaan myöskin kirkon
muissa piireissä, vieläpä maallisenkin elämän meluisissa menoissa.
Se oli todellakin ihan uusi suunta kirkon vaikutus-tavassa. Edellisten

vuosisataan kuluessa oli kirkon melkein yksin-omainen harrastus
ollut taivuttaa kansat Kristikunnan ulkonaiseen yhteyteen, ja tästä
syystä kansain siveellinen kasvatus oli jäänyt syrjä-asiaksi.
Barbarisen elämän helma-synnit, irstaisuus tavoissa ja vallattomuus
yhteiskunnassa, olivat viljavasti versoneet ja itse kirkkokin oli tästä
yleisestä saastaisuudesta tahraantunut. Silloin aikakausi vihdoin
havaitsee lankeemuksensa, tunnustaa syntinsä ja tekee parannusta.
Näin syntyy Cluniacensien mahtava hengellinen liike, Keski-aian
herenneisyys. Aian irstaisuutta vastaan pannaan "askeesi", ruumiin
kuritus, hengellisyyden valta maallisuuden ja kaikkien maallisten
himojen yli. Aian vallattomuutta vastaan pannaan kirkollinen
kuuliaisuus, alttiiksi-antauminen Romalaisen ylipaimenen johdon alle.
En voi tällä lyhyellä hetkellä kuin hätäisesti viitata niihin ilmiöihin,
jotka olivat seurauksena tästä kirkollisesta parannus-puuhasta. Jo
10:nnellä vuosisadalla, tapaamme rohkeita munkkeja, jotka yhdellä
iskulla tahtovat muodostaa maallistakin yhteiskuntaa kirkollisten
periaatteiden mukaan. Semmoinen oli esm. Anglosaksien
valtakunnassa tuo ankara abbati Dunstan, tunnettu Edvi'n ja Elgivan
surullisesta historiasta. Aikakauden yleinen mielipide oli kokonaan
tämän hengellisen liikkeen puolella. Useat tämän aian maallisista
valtiaista, esm. kuningas Robert Ranskassa ja keisarit Otto III ja
Henrik II Saksassa, olivat saman askeetillisen aian-hengen lapsia, ja
tuo odotettu maailman loppu v. 1000 vaikutti hengellistä väristystä
laveimmissakin piireissä. Näyttipä todellakin siltä, niinkuin ihmiskunta
nyt tahtoisi ponnistaa kaikki voimansa lopulliseen pyhitykseensä, —
ikäänkuin Kristuksen tuhat-vuotinen valtakunta olisi tulossa.
Kaukaisetkin pakana-kansat, jotka tähän asti olivat olleet kristityn
maailman vitsauksena, jo ottivat uskon ikeen päällensä.
Skandinaviassa Kristin-usko sai lopullisen voiton; Puola, Unkari ja
Venäjä tekivät kääntymyksensä. Ikäänkuin uudesta-syntyneenä
maailma astui ulos entisten vuosisatain häiriöistä, aloittaaksensa
uutta jalompaa aikakautta. Vaikutus aian uudesta hengestä tulee
moninaisissa ilmiöissä näkyviin. V. 1034 aloittavat Cluny'n oppilapset
tuon kummallisen puuhansa asettaa yleistä maailman-rauhaa.
"Jumalan rauha!" on nyt tunnus-sanana; aseita piti kantaa muka

ainoastaan rauhan-rikkojain ja pahojen kuritukseksi. Tämä aate tosin
pian havaitaan mahdottomaksi toimeen panna; ainoastaan joku
"Jumalan aselepo" (treuga Dei) visseinä viikon päivinä ja kirkon
suurempina juhlina sittemmin säädettiin yleiseksi la'iksi
Kristikunnassa. Mutta uusi periaate oli kumminkin perustettu, jonka
mukaan soturin verinen toimi oli pyhitettävä siveellisten valtain
kannatukseen, s.o. etupäässä kirkon ja heikkojen puolustukseen.
Kun ei Jumalan rauhaa voitu saavuttaa, piti sodan kumminkin
oleman Jumalan sotaa, hurskasta sotaa uskon ja totuuden tähden.
Se oli Keski-aian Ritarisuus, joka tässä jo iti ja kehkesi.
Ja itse rauhan-aatteen suhteen käännyttiin taas tuon kirkollisen yleis-
monarkiian puoleen, jonka edusmiehenä oli paavi Romassa. Tämän
piti yllä-pitää maailman rauha, johdattaa koko. Kristikunta
keskinäiseen rakkauteen, häätää ja hillitä ihmisten maailmalliset
intohimot. Mutta voidaksensa täyttää tätä korkeaa rauhan-virkaa, piti
paavillisen istuimen itse puhdistua ja pyhittyä; senpä tähden
parannus-puuhan tärkeimpänä tehtävänä oli lakkauttaa se
häpeällinen meno, joka Roman seurakunnassa oli valtaan päässyt.
Tässä katsannossa tuli nyt keisarillinen arvo kirkon avuksi. Vuodesta
962 alkaen olivat Saksan kuninkaat kantaneet Kaarlo Suuren
keisarillista kruunua ja harjoittivat tämän viran nojassa myöskin
oikeuden valvoa, että Kristikunnan ylipaimenen sija täytettiin
arvollisilla miehillä. Niinpä jo Otto Suuri jäntevällä kädellä ryhtyi
tähän terveelliseen puhdistus-toimeen, ja hänen aikanaan Roman
kansa, sekä papisto että aateli ja alhaiso, antoi juhlallisen lupauksen,
ettei keisarin suostumatta ruvettaisi mihinkään paavin-vaaliin.
Samoin Otto II ja Otto III asettivat paaveja parhaan ymmärryksensä
mukaan; sillä tavoin esm. tuo oppinut Gerbert (Silvester II), Otto
III:nnen kuuluisa opettaja, tuli Pyhän Pietarin istuimelle. Otto
III:nnen kuoleman jälkeen oli tosin entinen irstas meno jälleen
päässyt alkuun, kun Tuskulon kreivit Roman lähiseuduilta anastivat
itsellensä paavillisen arvon. Mutta keisari Henrik III, joka oli yhtä
ankara kuin jumalinen, teki tästä vallattomuudesta lopun ja asetti
useat kerrat perätysten hurskaita Saksalaisia miehiä Pyhän Pietarin
istuimelle. Juuri tämän toimen kautta tulivat Clunyn periaatteet nyt

Romassakin vallitsemaan. Jalo keisari, joka oli tämän puhdistus-työn
edistänyt, tietysti ei voinut aavistaa, että samat periaatteet aivan
pian saattoivat tulla itse keisarilliselle arvolle vaarallisiksi. Hän oli,
aivan niinkuin Kaarlo Suuri ennen muinoin, kohottanut hengellisen
vallan, jonka piti tulla ankaraksi kurittajaksi hänen lähimmälle
seuraajallensa ja monelle tulevaiselle Saksan keisarille.
Kuten tiedämme, tämä se aika on, jolloin Cluniacensi-munkki
Hildebrand astuu kirkollisen hallituksen johtoon, kunnes hän vihdoin
itsekin nousee paavilliselle istuimelle, nimellä Gregorio VII. Tämän
merkillisen miehen historia, hänen Caelibati-sääntönsä, hänen
Investitura-riitansa keisari Henrik IV:nnen kanssa, vihdoin
hengellisen vallan voitto keisariuden yli tässä asiassa, ovat tuttuja
tapauksia, joita en voi ruveta tässä kertoilemaan. Mutta näiden
tapausten yhteyttä ajan-hengen ja aian-tarpeiden kanssa täytyy
meidän silmällä pitää; sillä ainoastaan tällä tavoin voimme käsittää,
kuinka aseeton hengellinen mies paljaalla aatteen voimalla viepi
voiton maailman mahtavimmasta hallitsijasta. Katselkaamme!
Kysymystä ei vielä ollut mistään muusta kuin hengellisen viran
omasta pyhyydestä ja sen itsenäisyydestä maallisen vallan suhteen.
Mutta juuri tämä hengellisen säädyn pyhittäminen ja sen
irroittaminen feodali-maailman metelisestä menosta oli aikakauden
kiihkein harrastus, joka perustui — se meidän täytyy tunnustaa —
siihen kokemukseen, joka yltä-kyllin oli saatu maallisen yhteiskunnan
turmiollisesta vaikutuksesta kirkon alalla. Ensimäinen huolenpito oli
nyt asettaa itse kirkon pää, paavillinen virka, luotettavaan suojaan
tämän, maallikko-vaikutuksen alta. Hildebrand ei voinut hyväksyä,
että edes Kristikunnan maallinen esimies, keisari, oli ryhtynyt
paavillisen viran asettamiseen; se oli muka periaatteessa väärin,
koska päin-vastoin kirkon piti valvoa maallisen hallituksen kristillistä
menoa; se saattaisi pait sitä minä hetkenä hyvänsä kääntyä
Kristikunnan turmioksi, niin pian kuin joku vähemmin hurskas
hallitsija, kuin Henrik III oli, tahtoisi käyttää kirkon vaikutusta
maallisten tarkoitustensa palvelukseen. Toiselta puolen taas oli
katkera kokemus opettanut, ett'ei sopinut jättää paavin valitsemista
Roman seurakunnan ja vassallien haltuun. Näin ollessa keksittiin

vaali-tapa, joka syrjäytti kaiken maallikko-vaikutuksen, ko'oten
Roman pääkirkkojen papit ja lähiseutujen pispat valitsijakunnaksi eli
niinkutsutuksi Kardinali-kollegioksi. Tätä laitosta ei kuitenkaan
uskallettu panna toimeen ennen kuin Henrik III:nnen kuoltua, jolloin
keisarin-arvo Henrik IV:nnen ala-ikäisyyden aikana oli voimatonna.
Mutta siitä hetkestä asti oli kirkollinen monarkiia saanut omatakeisen
perustuksen ja saattoi omalla alallaan turvallisesti vallita. Sääntö
paavin-vaalista oli kuitenkin ainoastaan yksi pykäle kirkollisen
itsenäisyyden järjestelmässä. Jo vähäistä aikaisemmin oli ruvettu
ankaraan puhdistus-työhön kirkon muidenkin virkojen suhteen;
kaikki pispat, jotka "Simonialla", se on maallikko-apuun
turvaamisella, olivat virkaansa tulleet, eroitettiin säälimättä, ja
periaatteeksi julistettiin, ett'ei kirkolliset miehet saisi asettua
mihinkään läänitys-alaisuuteen maallisen vallan suhteen, eivätkä
niin-muodoin voisi kirkollisten läänitystenkään puolesta vastaan-ottaa
mitään "investituraa" eli asuun-panoa maallisilta esivaltiailta. Kirkko
siis tahtoi tehdä täydellisen pesä-eronsa maallisen yhteiskunnan
kanssa, pysyäkseen itse muka puhtaana ja saastumattomana
keskellä syntistä maailmaa. Johdon-mukaisinta olisi epäilemättä
silloin ollut, että kirkko tätä tarkoitusta varten olisi itse luopunut
kaikesta maallisesta omaisuudesta, turvautuen ainoastaan hengen
voimaan ja hengen aseisin. Mutta Keski-aian kirkko luuli
tarvitsevansa näitä aineellisiakin välikappaleita, voidaksensa
pontevammin vaikuttaa maailman parannukseen. Näistä periaatteista
lähti Gregorio VII:nnen "Investitura"-taistelu, jonka me historiasta
hyvin tunnemme.
Erinäistä selitystä tarvitsee tuo merkillinen Caelibati-sääntö, jonka
Hildebrand samalla aikaa perille ajoi. Tässä kohden on ensiksi
muistamista, että jo vanhastaan naimattomuus oli pidetty kristillisen
pyhyyden erinomaisena tunnusmerkkinä ja erittäin papilliselle
säädylle katsottiin paljoa sopivammaksi kuin perheellinen elämä; se
oli jo aikaa ollut ikäänkuin korkeamman siveellisyyden vastaväite
maallikko-elämän irstaisuutta ja barbarien monivaimoisuutta
vastaan. Mutta tärkeämpi puoli asiassa oli kuitenkin nykyisen aian
tarve suojella kirkkoa joutumasta maallisen yhteiskunnan kaavoihin.

On, näet, huomattavaa, että kirkon virat tiluksinensa jo alkoivat
perheellisten miesten käsissä muodostua feodali-laitoksen malliin,
s.o. perittäväksi suku-omaisuudeksi, ja että tämä feodalinen
taipumus, jos se olisi päässyt voimistumaan, tietysti olisi kirkollisen
yhteiskunnan hajottanut aivan samalla tavoin, kuin maailma jo oli
valtiollisesti hajalle mennyt. Eikä tämä vaara, kirkollisen monarkiian
mahdollinen häviö, olisi ollut ainoana haittana kirkon
feodalistumisesta. Hengellinen sääty, ainoa joka tähän aikaan
vapaasti vastaan-otti jäseniä alhaisimmistakin kansan-luokista, olisi
tällä tavoin muuttunut suljetuksi umpi-piiriksi, ja kaikki vapaus, kaikki
inhimillinen edistys olisi kangistunut tuon yksin vallitsevan
feodalismin syleilykseen. Tästä uhkaavasta vaarasta oli Caelibati-laki
pelastuksena, ja kansojen yleinen mielipide siis hartaasti kannatti
Hildebrand'in toimia siinäkin kohden. Sillä kansat usein vaistomaisesti
tuntevat, mitä heidän rauhaansa sopii, ja sen mukaan toimivat,
vaikkapa tekojensa vaikuttimet eivät ole heille itsellensä täydellisesti
selvinneet.
Gregorio VII:nnen toimet ovat kirkollisen parannus-puuhan täytäntö.
Kirkko on nyt puhdistunut, saavuttanut täydellisen itsenäisyyden
maallisen vallan suhteen ja itse järjestynyt monarkilliseen
hallitusmuotoon paavin esimiehyyden alle. Eikä siinä kyllä;
maallisissakin keskuuksissa tunnustetaan hengellisten periaatteiden
totuus, niiden oikeus johtaa ja valvoa maailman siveellistä menoa.
Näin uudesta-syntyneenä nyt läntinen Kristikunta ryhtyy Ristiretkien
jättiläisyritykseen, jonka merkitystä saamme edempänä tarkastella.

Seitsemäs-toista Luento.
Yleinen silmäys varsinaiseen Keski-
aikaan.
Ennen kuin lähdemme edemmäs, tarkastamaan muutamia eri kohtia
Keski-aian kehityksessä, lienee tarpeellinen luoda yleinen silmäys
eteen päin, käsittääksemme tämän kehityksen yleistä suuntaa.
Selvyyden vuoksi meidän silloin tulee leikata pienempiin kappaleisin
tuo pitkä aian-mitta, joka ulottuu Cluniacensien parannus-puuhasta
Luther'in uskonpuhdistukseen saakka; nämä viisi vuosisataa, joiden
kehässä Keski-aian rikas ja monipuolinen elämä rehottaa, ovat
melkein mahdottomat ymmärrykselle selvittää, ellei niitä jaeta
lyhyempiin aian-jaksoihin, joiden kunkin pää-luonnetta sopii erikseen
esittää. Tahdon sen vuoksi tässä, niinkuin kerran ennenkin, asettaa
muutamia raja-pyykkejä ikäänkuin peninkulma-patsaiksi käytävälle
tielle. Ja muiston helpoitusta varten tahdon jako-perusteeksi käyttää
tasaiset vuosisadat, vaikka tuolloin tällöin joku tapaus jääkin toiselle
puolelle otaksuttua raja-paikkaa. Näin saamme varsinaisen Keski-
aian jaetuksi seuraaviin jaksoihin:
I. Vv. 1000-1100: Siveellisen uudistuksen aika, jolloin Cluny'stä
lähtenyt parannus-puuha vaikuttaa sekä hengellisyyden ylentämistä
kirkossa että tapojen jalostumista maallisessakin yhteiskunnassa.
Aian-hengen kannattamana kirkko eli paavikunta silloin, kuten jo
olemme nähneet, saavuttaa täydellisen itsenäisyyden ja ryhtyy
yleisten tapausten johtoon. Tästä kirkollisten aatteiden johdosta
seuraa jo vuosisadan lopulla suuri yleinen kansan-liike länsimailla,
ensimäinen Ristiretki. Maallisessa yhteiskunnassa siveelliset
periaatteet antavat läänitysherran ja vassallin keskinäisille
velvollisuuksille tukevuutta ja synnyttävät ne kunnianla'it, joista
Ritarisuus saapi alkunsa. Valtiollisella alalla ainoastaan kaksi tapausta

saavuttavat suurempaa merkitystä; sillä ylipäänsä feodalismin
hajanaiset olot ovat melkein lakkauttaneet kaiken valtiollisen
historian. Nämä tapaukset ovat: Englannin valloitus Normandian
herttuan alle, ja Normandialaisten seikkailijain toimi perustaa uutta
kuningaskuntaa Etelä-Italiassa. Molempain merkitys on siinä, että
osoittavat Ranskan kansallisuuden paisuvaa voimaa. Vaikka
valtiollisesti hajallansa, tämä kansallisuus sillä tavoin levittää
herruuttansa kaukaisille aloille ja seisoo valmiina astumaan
maailman suurten tointen etupäähän. Ensimäinen ristiretki onkin
kansallisessa katsannossa melkein yksinomaisesti Ranskalainen
yritys, — Ranskalainen Argonauta-retki itäisille maille.
II. Vv. 1100-1200: Ristiretkien varsinainen aika, jolloin läntinen
Kristikunta ensi kerran saapi yhteisen harrastuksen ajaaksensa,
yhteisen edun valvoaksensa. Tämä yhteis-etu, Pyhän maan
puolustus, anastaa länsimailla melkein kaiken huomion puoleensa ja
vaatii melkein kaikki voimat palvelukseensa. Kuitenkin näiden maiden
omatkin yhteiskunnalliset olot alkavat tuntea vaikutusta tuosta
auenneesta valtiollisesta näkö-alasta. Läänitys-laitos tosin vielä
seisoo vankkana, ja sen varsinainen kukka, Ritarisuus, nyt puhkeaa.
Mutta itse ritarillinen laitos, joka periaatteessa tarkoittaa yleistä ase-
veljyyttä kaikkien kristillisten soturien kesken, puhkaisee feodalismin
ahtaat rajoitukset ja valmistaa sen häviötä. Samaan aikaan toinenkin
yhteiskunnallinen muodostus astuu feodalismin rinnalle, nimittäin
kaupunkien kunnallis-vapaus ja porvarillinen elämä. Sekin on alkunsa
saanut maailman laveuntuneesta näkö-alasta, kaupan leviämisestä ja
teollisuuden voimistumisesta. Irtain pääoma pyrkii valtaan feodalisen
maa-omaisuuden rinnalle, ja itse läänitys-oloissa alkaa rahan
merkitys vähitellen tunkea esivaltiaan ja vassallin henkilölliset välit
syrjälle. Valtiollisella alalla ovat kaikki tapaukset ristiretki-aatteen
vaikuttamina. Nämä sotaiset kansain-vaellukset lännestä itään ovat
itsessään aikakauden tärkeimmät valtio-tapaukset, joiden kautta
länsimaisia valtakuntia hetkeksi perustetaan Eufratin varsilla asti.
Toisten ristiretki-puuhain kautta Kristinusko nyt levitetään Vendienkin
aloille, ja Saksan valta ja kansallisuus silloin etenee Elbe'stä
Veikseliin. Mutta Paavikunta, joka on kaiken tämän mahtavan

liikkeen johtanut, ei enää voi tytyä paljaasen itsenäisyyteen
maallisen vallan rinnalla; se pyrkii yleiseen herruuteen, ja sen
taistelu maailman-vallasta keisariuden kanssa Barbarossan aikana on
tämän aian omituisia ilmiöitä.
III. Vv. 1200-1300: Ristiretkien jälki-jakso, joka oikeastaan on
jatkona edelliseen. Keski-aian henki nyt ilmaantuu täydellisen
kypsyneenä, mutta aatteet jo alkavat kadottaa alkuperäistä
tuoreuttansa. Jerusalem on jo lopullisesti hukattu. Ristisodat vielä
jatketaan; mutta osittain ne hairahtavat toisille aloille, osittain
muuttuvat pelkiksi seikkailu-retkiksi. Niinpä muutama risti-armeija
valloittaa Konstantinopolin ja perustaa tuon lyhyt-ikäisen Latinalaisen
keisarikunnan idässä. Ludovik Pyhä taas tosin ei unohda ristisodan
pää-määrää, Pyhän-maan valloitusta, mutta kuluttaa voimansa
Egyptiä ja Tunis'ia vastaan. Loppu-päätös on, että Kristityt vihdoin
karkoitetaan Palestinasta ja Ristiretkien aikakausi loppuu. Myöskin
käännytys-toimi pakanuuden alalla muuttuu yhä enemmän suoraksi
valloitustoimeksi. Niinpä Saksalaiset ritarit laskevat Preussin ja Liivin
asukkaat herruutensa alle ja Ruotsalaiset valloittavat Suomenmaan.
Vaan miten-kuten on sillä tavoin Kristin-uskon valta tehnyt viimeiset
askeleensa Euroopassa; ainoastaan muutamat syrjäiset kansat
Aasian rajoilla ja Litvalaiset Euroopan mantereen rämeisillä
sydänmailla ovat vielä jääneet yleisen sivistyspiirin ulkopuolelle.
Oikeastaan läntinen Kristikunta, tarkemmin sanoen Paavikunta, on
vahvistunut, vaikka sen valta itäisillä mailla raukeaa. Itäisen
Kristikunnan alalla sitä vastoin on pelkkää häviötä ja perikadon
oireita: Kreikan keisarikunta jo kallistuu hautaansa ja Venäjä joutuu
Mongolien vallan alle. Mutta läntisessä Euroopassa kaikki elämän
nesteet uhkuavat. Pyreneiden saarennossa Maurit melkein
karkoitetaan. Ranska alkaa etsiä kansallista yhteyttänsä Capetilaisen
kuninkuuden suojassa. Englannissa valmistetaan perustus-
la'illisuuden ensimäiset alkeet. Saksassakin vilkas elämä kehittyy,
varsinkin kaupan ja porvarillisen toimen alalla, ja Saksalainen kansa
levittää liikkeensä kauas pohjoisille maille. Kaiken tämän kirjavan
häärinän ylimmäisenä valvojana läntisessä maailmassa, istuu Roman
paavi mahtavampana entistänsä. Siveelliset periaatteet eivät enää

yksin ohjaa Paavikunnan politiikia; mutta se täyttää yhä kunnialla
holhoja-virkansa kansojen yli, vaikka holhottava ei enää ole lapsi ja
isällinen valta joskus muuttuu väkivallaksi. Taistelu Paavikunnan ja
Keisariuden välillä tähän aikaan lopullisesti ratkaistaan: Romalais-
Saksalainen keisarin-arvo oikeassa merkityksessään kukistuu
Hohenstaufien kanssa, ja paavillisella vallalla ei enää ole mitään
kilvoittelijaa maailman yleis-johdossa. — Silloin seuraa:
IV. Vv. 1300-1450: Keski-aian loppu-jakso. Voisimme kenties antaa
tämän aikakauden ulottua Uskonpuhdistukseen saakka; mutta luulen
soveliaammaksi lukea nuo 60-70 vuotta, jotka lisäksi tulisivat, joksi-
kuksi Uuden-aian aamupuhteeksi, josta vasta saamme puhua.
Kaikessa tapauksessa tässä ei ole puhetta jyrkistä rajoituksista, vaan
kunkin aikakauden yleisestä luonteesta, ja tämän luonteen
käsitämme selvemmin, jos emme etene liian lähelle sitä uutta aate-
liikettä, joka tulee entistä maailman-järjestystä kukistamaan. Keski-
aian viimeisen jakson kuluessa ne johtavat aatteet, jotka edellisinä
vuosisatoina olivat kansoja elähyttäneet, jo ovat kadottaneet
tehonsa ja sisällisen voimansa. Ristiretki-aikakauden hengellisen
innostuksen perästä seuraa nyt varsinainen kulkutauti inhottavimpia
rikoksia, jotka Italiasta leviävät Alppien yli, käyvät Ranskan ja
Englannin läpitse ja lähettävät tarttumuksensa pohjoisiin valtakuntiin
asti. Se ei ole raakuuden siveettömyyttä, niinkuin barbarisella
aikakaudella ennen muinoin; se on itse sivistyksen siveettömyys,
ilmestyvä yhteiskunnan korkeimmissa kerroksissa, ikäänkuin
todistukseksi, että kultuurin perustukset ovat vialla. Niinpä vapauden
kukistuminen Italian kaupungeissa, Filippo Kauniin hallitus
Ranskassa, Edvard II:n historia Englannissa, veljes-murhat Tanskan
ja Ruotsin kuninkaallisissa perheissä, lukemattomat esimerkit, joita
en tässä voi mainita, — kaikki todistavat, että maallisuus jo etsii
kostoa entisten aikain liioitetusta hengellisyydestä.
Luonnollista on, että tämmöisissä oloissa perustukset ovat vajonneet
siltä siveelliseltä maailman-järjestykseltä, jota kirkon valta edusti.
Paavikunta yht'äkkiä kukistuu korkealta asemaltaan; Avignon'iin
siirtyneinä paavit itsekin unohtavat historiallisen kutsumuksensa,
unohtavat itse vallanhimonsakin ja joutuvat riettaimman rahan-

himon valtaan. Sitten tulevat kirkollisen lohkomuksen rettelöt ja se
aika, jolloin yleiset kirkolliskokoukset istuvat paavillista virkaa
tuomitsemassa. Itse kirkon vanha ja luja rakennus pitää kuitenkin
vielä Katholis-kunnan ko'ossa; sillä historialliset aatteet ovat sitkeä-
henkisiä, ja ihmisten oli siihen aikaan vaikea irtaantua tuosta
juurtuneesta käsityksestä, että kirkko oli kansojen yhteinen emä,
yleis-ihmisyyden välttämättömänä muotona. Vaan itse teossa kansat
jo ovat vapauttaneet itsensä kirkollisen johtauksen alta ja
noudattavat ainoastaan omia valtiollisia tarkoituksiaan. Näin syntyy
kansain-välinen politiiki, jossa paavi on ainoastaan jäsenenä, eikä
enää käskijänä. Aian tärkeimmät tapaukset, niinkuin Ranskalais-
Englantilaiset sodat, taistelut Turkkilaisia vastaan Tonavan seuduilla,
Hussilaissodat Böhmissä, eivät enää ole maailman tapauksia siinä
merkityksessä, että olisivat lähteneet jostakin aian yleisestä
aatteesta, vaan pää-asiallisesti kansallisia tapauksia. Kuinka aian-
henki on muuttunut, havaitaan paraiten Islam'in voitto-kulusta
Bosporon yli. Turhaan Paavikunta tällä kertaa koettaa diplomatiiansa
välikappaleita, ko'otaksensa kristikunnan voimia suureen uskon-
taisteluun. Kansoilla on kotosellaan niin paljon tekemistä, ett'eivät
enää jouda rientämään itäisen maailman avuksi, ja v. 1453 vihdoin
Konstantinopoli lankee Turkkilaisten käsiin. Tämä merkillinen tapaus,
jonka vaikutus läntiseenkin maailmaan ei suinkaan ollut vähäinen,
sopii epäilemättä joksikin raja-patsaaksi Uutta aikaa kohden. Keski-
aika niin-muodoin loppuu Itä-Roman kukistumiseen, samoin kuin
Länsi-Roman häviö oli ollut Vanhan aian loppu-päätöksenä.
Tämä jaksottain järjestetty sisällys-luettelo Keskiaian päätapauksista
tosin ei vielä anna meille paljon selvitystä kehityksen oikeasta
luonteesta tällä aikakaudella. Mutta yksi omituisuus kuitenkin heti
astuu silmiin ja ansaitsee erittäin mieleen painaa, nimittäin tuo
rikkaampi ja monipuolisempi sisällys, jonka ihmiskunnan historia nyt
on saavuttanut muinaisten aikojen suhteen. Niinkuin edellisessä jo
olemme nähneet, on Vanhan aian historia yleisessä
suunnitelmassaan erinomaisen yksinkertainen. Historiallinen toiminta
edistyy järjestänsä Itämailta Kreikkaan, Kreikasta Romaan, vihdoinpa
Roman tasavallasta Roman keisarikuntaan, ja samana hetkenä,

jolloin joku uusi valta astuu asiain johtoon, jäävät entiset melkein
tykkönään syrjälle. Kehityksen ala tosin leviää leviämistään, mutta
sen johtava aate on ainoastaan yksi: yleis-ihmisyyden
synnyttäminen, ja historia liikkuu sen vuoksi jotenkin yksisäisenä
edistys-sarjana. Roman keisarikunnan kukistuessa tosin uusi aate,
erikois-kansallisuuksien oikeus, nousee näkyviin. Mutta osittain tämä
uusi historiallinen vaikutin vielä on aatteena kovin heikko, osittain
aian tärkeimpänä tehtävänä on pelastaa yleis-ihmisyys siitä
täydellisestä perikadosta, joka Romalais-maailman hajottua sitä
uhkaa. Sen vuoksi, vaikka Keski-aian alku-osa, jonka olen sen esi-
historiaksi nimittänyt, on tapauksiltaan varsin kirjava, sen
aatteellinen johto ei ole aivan monipuolinen: historiallisen langan
hajallemenneet säät yhtyvät jälleen Frankilaiseen maailmanvaltaan,
ja kirkonkin vaikutus liittyy likeisesti tähän valtiolliseen kehitykseen.
Mutta niin pian kun tulemme varsinaiseen Keski-aikaan, on
tapausten yleinen juoksu jo jakaantunut jotenkin moni-haaraiseksi.
Syynä on, että kansallisuuden-aate nyt on varttunut ja muodostuu
itsenäisiksi kehitys-jaksoiksi kunkin kansakunnan erinäisessä
historiassa. Nämä kansallisuudet eivät nytkään ole siinä
merkityksessä itsenäisiä, että niiden historia olisi irtaantunut yleis-
ihmisyydestä; päin-vastoin niiden historiallinen merkitys riippuu siitä,
että he kukin kohdaltansa palvelevat ihmiskunnan yleisiä
tarkoituksia. Vaan samassa kuin nämä kansallisuudet edustavat eri
puoliansa yleis-inhimillisessä kehityksessä ja siihen vaikuttavat, he
myöskin siitä vastaan-ottavat vaikutusta ja yllykettä. Näissä oloissa
yleis-ihmisyyden muodostus historiassa tulee entistä
moninaisemmaksi ja rikkaammaksi, ja ne vallat, jotka sitä siihen
saakka yksin ovat edustaneet, alkavat järkähtää sijaltansa.
Muutos, joka tässä kohden tapahtuu, on varsin silmiin-astuva.
Karolingisessa maailman-järjestyksessä, jonka traditionit olivat
menneet varsinaiselle Keski-aialle perinnöksi, käsitettiin hengellinen
ja maallinen maailman-valta, Paavikunta ja Keisarikunta, yhdeksi
kokonaisuudeksi, jonka keskuudessa häiritsemätön sopu-sointu
ajateltiin vallitsevan. Molempain piti muka yhdessä valvoa siveellisten
periaatteiden valtaa Kristikunnassa, molempain piti edustaa yleis-

ihmisyyden käsitettä ja yksissä neuvoin toteuttaa Jumalan
valtakuntaa maan päällä. Vaan tämä periaatteellinen sointuisuus ei
voinut pysyväiseksi jäädä, ja todella onkin katsottava länsimaiden
hyväksi onneksi, että nämä kaksi maailman-valtaa eivät yhteen
sopineet eivätkä myöskään yhtyneet samaan käteen; sillä siinä
tapauksessa katholinen maailma olisi muuttunut kristityksi kalifi-
kunnaksi ja kansallisuuksien itsenäinen elämä olisi epäilemättä
tukehtunut. Keski-aikaisen historian omituisuus on juuri siinä, että
sen omat periaatteet jakaantuvat kahtia ja silloin kääntyvät
sisälliseen taisteluun. Hengellinen ja maallinen maailman-johto,
vaikka oikeastaan yhteisestä juuresta lähteneinä, riitaantuvat heti
vallan harjoituksessa, ja hengellinen puoli, joka on paremmin
juurtuneena aian käsitykseen, pääsee vihdoin voitolle. Mutta tähän
taisteluun on se itse kuluttanut siveellisen pääomansa ja sillä tavoin
valmistanut oman häviönsä. Sille välin taas on itse taistelu joka
haaralla herättänyt joukon uusia voimia, uusia aatteita ja perinnöitä,
jotka tapausten pyörteessä kirmailevat esiin ja koettavat itsellensä
temmata asiain johtoa. Tästäpä siis Keski-aian kirjava tuoksina, joka
hämmentää ilmiöiden logillista käsittämistä; tästäpä myöskin keski-
aikaisen elämän rikas moninaisuus, joka kiihdyttää mielikuvituksen.
Aikamme ei salli meidän istahtaa katselemaan Keski-aian suurta
kuvakirjaa, joka, kuten hyvin tiedätte, on täynnänsä viehättävintä
runo- ja romani-ainetta. Olen jo ennen myöntänyt ja myönnän
vieläkin, että tämmöiset historialliset kuvaukset eivät ole merkitystä
vailla yleiselle sivistykselle, enkä siis paljaan ylönkatseen vuoksi heitä
siksensä noita erikois-kohtia Keski-aian elämässä, jotka todellakin
voisivat käsityksellemme antaa runsaampaa tosi-asiallista pohjaa.
Syynä, miks'en niihin ryhdy, on yksistään se, että meidän tällä kertaa
täytyy pysyä historian yleisissä johtavissa aatteissa, jonka tähden on
edellyttäminen, että tapahtumat ja erikois-olot ovat johonkin määrin
tuttuja asioita. Mutta koska johtavat aatteet tällä aikakaudella jo
kietoutuvat monivartiseksi kankaaksi, tulee niidenkin selvittäminen
jotenkin mutkikkaaksi työksi. Tahdon tulevissa luennoissa koettaa
niitä järjestää seuraavien katsantokantain mukaan.

Ensiksi on selko tehtävä Keski-aian suuresta yhteis-toiminnasta,
Ristiretkistä, ja niiden merkityksestä.
Toiseksi on tarkastukseen otettava kirkon-valta, Keski-aian vallitseva
aate, ja sen taistelu maallisen vallan kanssa.
Kolmanneksi on huomioon johdettava Keski-aian omituinen
yhteiskunta, läänitys-laitos, ja sen suhteet kuninkaalliseen valtaan ja
kunnallis-vapauteen.
Neljänneksi täytyy vihdoin erittäin tarkastaa muutamien erinäisten
maiden kansalliset historiat ja niiden merkitys yleiselle kehitykselle.
Tämä viime-mainittu kohta on senkin tähden viimeiseksi jätettävä,
että se oikeastaan jo johdattaa meidät Uuden aian kynnykselle.
Niinkuin vasta saamme nähdä, on Uuden aian omituisuus Keski-aian
suhteen siinä, että yleis-ihmisyys, humaniteeti, ei enää tarvitse
nimen-omaista laitosta, joka sitä edustaisi samalla tavoin kuin
maailman-vallat Vanhaan aikaan ja kirkollinen monarkiaa Keski-
aikana; vaan se ilmestyy sinänsä itse kansakuntien toimissa ja
yhteisissä harrastuksissa. Samassa määrässä siis kuin Paavikunta
heikkonee ja kansallinen elämä Euroopan etevimmissä valtakunnissa
vahvistuu, siinä määrässä myöskin Keski-aika tekee loppua ja Uusi
aika on tulossa. Ymmärrämme tästäkin, että näiden suurten aian-
jakojen todelliset rajat eivät voi olla aivan jyrkkiä. Niihin sopii, mitä
jo ennen olen sanonut aikakausien rajoista ylipäänsä johtavien
aatteiden historiassa.
Olemme nyt kuluttaneet kokonaisen luento-tunnin paljaasen
järjestämis-työhön. Mutta vastaisen tutkimuksemme menestykselle
on järjestys ensimäisenä ehtona, enkä luule siis aikamme hukkaan
menneen, vaikka olemme Ristiretki-aikakauden edellä hetkeksi
pysähtyneet, luodaksemme yleis-silmäyksen pidempäänkin aian-
mittaan eteen käsin.

Kahdeksas-toista Luento.
Ristiretkistä.
Arvattavasti ei kukaan minulta odota varsinaista kertomusta
Ristiretkien suuresta näytelmästä. Jo ensimäinen Ristiretki yksistään
on aine semmoinen, että se tuskin mahtuisi yhden luennon rajoihin,
ja Ristiretkien syyt ja seuraukset saattavat olla niin moninaisia, että
niiden tutkimisessa on isoja kirjoja sepitetty. Näin ollessa, minun
täytyy tunnustaa, että olen paljon epäillyt, mitä kohtia Ristiretkien
ilmiöstä minun pitäisi nimen-omaan esille tuoda. Syiden ja
seurausten suhteen on hyvin tavallista, että käsitetään koko
edellinen kehitys syiksi ja samalla tavoin kaikki, mikä itse teossa
seuraa, Ristiretkien seurauksiksi. Mutta näin laveasta käsitys-tavasta
on se haitta, että tapausten aatteellinen johto kokonaan haihtuu
ilmiöiden moninaisuuteen, eli, kuten on tapa sanoa, metsä ei nä'y
puiden tähden. Täytyy siis eroittaa pois semmoiset syyt ja
semmoiset seuraukset, jotka eivät välttämättömästi asiaan kuulu,
saadaksemme selvää käsitystä siitä, mitä dramassa kutsutaan
toiminnan varsinaiseksi juoneksi. Tahdon selittää ajatukseni siinä
kohden parilla esimerkillä.
Epäilemätöntä on, että feodalismin muodostus länsimailla on niitä
seikkoja, jotka ovat paljon vaikuttaneet Ristiretkien luonteesen.
Länsimaiden yhteiskunta oli, näet, vihdoin asettunut vakinaiseen
muotoon ja sen varttunut elämän-voima tunsi tarvetta
vaikuttaaksensa ulospäin. Silmin-nähtävää onkin, että pää-asiallisesti
tuo nuori, seikkoja etsivä feodali-maailma tässä Ristiretki-liikkeessä
astuu esiin; nuo irtaimet laumat, joita Pietari Erakko tai Valter Tyhjä
johdattivat, eivät olisi mitään maailman-tapausta toimeen-saaneet,
ellei suuret läänitysherrat vassalleinensa, eräs Gotfrid Bouillon'in
herra, eräs Balduin tai Raimund, olisi liikkeelle lähteneet. Kun Pyhä-
maa on valloitettu, järjestetään tässä kaukaisessa idässä uusi

yhteiskunta, jossa feodalismin periaatteet puhtaudessaan
toteutetaan, ja näiden periaatteiden mukaan myöskin ensimäinen
feodalinen lakikirja tässä Jerusalemin kuningaskunnassa muodostuu.
Tämä kaikki todistaa kyllä selvästi, että feodalismin osallisuus
Ristiretkissä ei suinkaan ole vähäinen ollut. Mutta emme kuitenkaan
saa siihen määrään asti liioitella feodalismin merkitystä siinä kohden,
että siitä etsisimme varsinaisen syyn tähän suureen liikkeesen.
Muistamista on, että Ristiretkien oikea aate oli hengellinen aate, ja
läänitys-maailma oli ainoastaan se käsillä-oleva aineellinen
välikappale, jota tämä aate käytti palvelukseensa. Mahdollista kyllä
on, että feodalinen maailma kaikessakin tapauksessa olisi käyttänyt
nuorta voimaansa johonkin suuremmoiseen yritykseen valloituksen
uralla, ja aian tapahtumat antavatkin meidän aavistaa, että sen
taipumukset siihen suuntaan kävivät. Niinpä oli vasta muutamia
vuosikymmeniä ennen Ristiretkien alkua feodalinen tulva upottanut
laineisinsa Anglosaksien valtakunnan Englannissa ja siellä perustanut
uuden, läänitys-laitoksen mukaan järjestetyn valtion. Samanlaista
valloitusta melkein samaan aikaan tehtiin Etelä-Italiassa ja Sikeliassa,
jotka temmattiin Kreikkalaisten ja Saracenien käsistä ja liitettiin
feodaliseen länsi-maailmaan. Vihdoin itse Ristiretkien aikakaudella
tuo niin-kutsuttu Neljäs ristiretki, jonka kautta Konstantinopoli
valloitetaan ja Latinalainen keisarikunta saapi alkunsa, on pelkkä
feodalinen yritys, jolta aian hengellinen aate, oikea ristiretki-aate, jo
on kadoksissa. Voimme niin-muodoin pitää jokseenkin luultavana,
että jos ei aian uskonnollinen henki olisikkaan johtanut länsimaiden
kansoja Pyhän-maan valloitukseen, nämä kansat kuitenkin tähän
aikaan olisivat levittäneet vaikutustansa kyllä kaukaisille aloille. Mutta
aivan varma on, että se nimen-omainen suunta, jonka tämä vaikutus
sai Ristiretkissä, ei ollut feodalismista, vaan aian hengellisestä
harrastuksesta lähteneenä. Ristiretki-yrityksen menestys epäilemättä
suuressa määrässä riippui siitä, että juuri siihen aikaan feodalinen
soturi-sääty oli länsimailla järjestynyt; mutta yhtä epäilemätöntä
näyttää olevan, että ilmankin tämä yritys olisi tavalla tai toisella
alkuun tullut. Ristiretkien ainoana syynä oli siis minun mielestäni se
hengellinen herätys, joka, kuten eräässä edellisessä luennossa olen

osoittanut, Cluny'stä lähtien oli uudesta synnyttänyt kirkolliset olot ja
nyt alkoi mahtavasti vaikuttaa maalliseenkin yhteiskuntaan.
Koska niin-muodoin Ristiretkien juuret ovat etsittävät kirkollisesta
yhteiskunnasta, eikä maallisesta, saattaisimme tulla siihen
käsitykseen, että kirkon nyt valmiiksi järjestynyt hallitus-muoto,
Paavikunta, on ollut vaikuttavimpana syynä tähän omituiseen
puuhaan. Vaan jos itse tapauksia likemmin tarkastelemme, täytyy
heti huomata, että paavillisen vallan osallisuus niissä on ollut
jotenkin vähäinen. Tietysti se johtava asema, minkä paavin-virka nyt
oli saavuttanut, teki välttämättömäksi, että kirkon ylipaimen asettui
Ristiretki-asian etupäähän. Vaan, kuten hyvin tiedämme, itse tuuma
ei ollut Vatikanossa syntynyt; päin-vastoin se mahtava aate-virta,
jonka tunnus-sanana oli: "Jumala sen tahtoo!" — temmasi paavi
Urbanon mukaansa Piacenzaan ja Clermont'iin, missä hänen läsnä-
olonsa tosin lisäsi innostusta ja kohotti risti-lupauksen juhlallisuutta.
Seuraavina aikoina paavillinen valta hyvin ymmärsi käyttää tätä
innostusta hyödyksensä; sillä se suuri yhteis-etu, minkä länsimaiden
kristikunta nyt oli saanut valvottavakseen Palestinassa, oli myöskin
hyvänä tukena paavillisen yleis-monarkiian pyyteille kotosella. Mutta
ei ainoata kertaa tapahtunut, että "Pyhä isä" itse olisi pitänyt
velvollisuutenaan ryhtyä tämmöisen retken johtamiseen; toisin
sanoin, kirkon kotoinen hallitus katsottiin aina tärkeämmäksi kuin
Kristuksen haudan valloitus ja puolustus Palestinassa. Tämmöinen
järkevyys tällä innostuksen aikakaudella osoittaa kumminkin, että
ristiretki-yritys ei ollut itse Paavikunnan periaatteista lähtenyt. Toinen
ristiretki todistaa vielä selvemmin kuin Ensimäinen, että asia ei
riippunutkaan paavillisen vallan toimesta. Tapaus on sen puolesta
merkillinen, että tällä kertaa sekä kristikunnan maallinen päämies,
Konrad III Saksassa, että "kaikkein kristillisin majesteetti", Ranskan
kuningas, ottivat ristin ja lähtivät Pyhälle-maalle. Mutta kristikunnan
hengellistä päämiestä ei koko toimessa kuulunut eikä näkynyt; sillä
satunnaiset häiriöt Roman kaupungissa juuri sillä hetkellä heikonsivat
paavien asemaa, ja ristiretki-puuhan varsinaisena toimeen-panijana
oli nyt Pyhä Bernhard Bourgogne'ssa, Clunylaisten periaatteiden sen-
aikuinen edusmies. Että paavit muutoin virkansa puolesta alituisesti

kehoittivat yhä uusiin ristiretki-ponnistuksiin, ja että Ristiretkien
aikakausi on sama kuin paavillisen mahtavuuden aika, tämä kaikki ei
te'e toista syyksi ja toista seuraukseksi. Molemmat, sekä kirkollisen
monarkiian valta kotosella että läntisen kristikunnan valloitus-puuha
itäisillä mailla, olivat saman aian-hengen lapsia ja niiden voima sen
vuoksi syntyy ja kuolee tämän hengen kanssa.
Merkillistä on nähdä tämän aian-hengen vaiheita, niinkuin ne
Ristiretkissä ilmaantuvat. Ensimäisessä ristiretkessä tämä henki
puhkee yleiseen kansojen sotahuutoon: "Jumala sen tahtoo!" —
Inhimillistä johtausta ja järjestystä tuskin katsotaan tarpeelliseksi;
itse matka on enemmin jonkun kansain-vaelluksen kuin sotaretken
kaltainen. Mutta ritarisuuden ihanimmat kukat puhkeavat tällä
vaivaloisella, verellä kastetulla tiellä. Retken varjopuolet — ja niitä ei
suinkaan puutu — himmenevät kahden kirkkaan nimen valossa:
Gotfrid ja Tankred. ovat kristillisen ritarin ihanne-kuvat, joissa voima
ja urous yhdistyivät vilpittömyyteen ja uskonhartauteen. Tätä uskon-
soturin ihannetta koetetaan nimen-omaan toteuttaa hengellisten
ritarikuntain muodossa, liittämällä taistelu-velvollisuudet ja munkki-
lupaukset yhteen. Näin syntyvät Johanniittain ja Temppeli-herrain
veljistöt, myöhemmin myöskin Saksalaiset Maarian-ritarit ja nuo
Viron historiasta tunnetut Kalpa-veljet. Cluny'n hartauden-henki
käypi koko tämän ilmiön läpitse; tuon aikoinaan puuhatun "Jumalan
rauhan" perästä on nyt todellakin seurannut "Jumalan sota", taistelu
uskon palveluksessa taivaallisten aarteiden tähden. Vielä Toinenkin
ristiretki osoittaa samaa puhtaasti uskonnollista luonnetta; kuitenkin
on siinä eroituksena, että maallinen komento ja johto käsitetään
välttämättömän tarpeelliseksi, ja kansojen hallitsijat asettuvat
vassalliensa ja alamaisten etupäähän. Kolmannessa ristiretkessä on
jo hengellinen innostus paljon vähentynyt. Pyhän-maan puolustus on
tullut länsimaiden ruhtinaille ja ritareille enemmin kunnian kuin
hartauden asiaksi. Fredrik Barbarossa arvaa tässäkin kohden
keisariuden kunnian korkealle ja lähtee ensimäiseksi liikkeelle;
Rikhard Leijonamieli taas on aian ritarillisen kunnian-tunnon
edusmies, ja Filippo Augusto häpee yksin jäädä kotia. Mutta
uskonnollinen innostus on paljon vähentynyt, ja itse ritarisuus ei

enää yksistään tarkoita voiman ja miehuuden pyhittämistä Jumalan
kunniaksi, vaan alkaa muuttua maalliseksi kunnia-laitokseksi, jossa
miehuus ja hienot tavat yhdistetään. Koska Jerusalem nyt on
kadotettu ja kokemus osoittaa, ett'ei enää voida sitä takaisin saada,
alkaa ristiretki-into laimistua. Niin-kutsuttu Neljäs ristiretki tuskin
enää ansaitsee tätä nimeä. Kuitenkin näin mahtava liekki ei
kerrassaan sammu, vaan leimahtaa tuon-tuostakin jälleen ilmi-
tuleen; niinpä entisen aian hurskaus saapi uuden edusmiehen
Ludovik Pyhässä, monta muuta jaloa yksityis-henkilöä
mainitsematta. Vaan oikeastaan länsimaiden ritarisuus jo etsii
vaikutus-alaansa omista kotoisista oloista ja Ristiretkien aikakausi
kallistuu lopulle. Tällä välin muutamat muutkin, oikeastaan valtiolliset
yritykset ovat liittyneet ristiretki-aatteesen; sitä laatua ovat esm.
valloitus-sodat Slavilaisten ja Suomalaisten kansain alalla sekä
Albigensi-sodat Etelä-Ranskassa. Mutta näissäkin uskonnollinen
vaikutin yhä enemmin astuu syrjälle ja valtiolliset tarkoitukset
anastavat etusijan. Clunylainen henki on lakannut olemasta aian-
henkenä ja toisia aatteita on jo tapausten johdossa.
Tämä Clunylainen henki, tämä Ristiretkien harrastus, keskiaikaisen
ajatus-tavan sisällisin ydin — kykenemmekö sitä enää meidän aikana
täydellisesti arvostelemaan? — En tahdo sillä sanoa, että nykyinen
aika olisi liian aineellinen, voidaksensa uskonnollisille liikkeille
ylipäänsä arvoa antaa; mutta itse uskonnollinen katsanto-tapa
meidän aikana on niin toisenlainen kuin Keski-aian, että meidän on
vaikea tasapuolisesti tuomita hengellisyyden ilmestys-muotoja näin
kaukaisella aikakaudella. Tiedämme kaikki, että Keski-aian
jumalisuudella oli muutamia omituisuuksia, jotka me puhdistetun
uskon valossa käsitämme erhetyksiksi, mutta jotka kumminkin
kokonaan perustuivat kansojen sen-aikuiseen sivistyskantaan. Se
kasvattaja-virka, minkä Kristin-usko nyt monta vuosisataa oli
harjoittanut Keski-aian raakojen kansakuntien kesken, oli vähitellen
muodostellut sen opinkaavojakin tämän pedagogillisen tarpeen
mukaan; pait sitä oli entisestä pakanuudesta jäänyt kansojen
mieleen joukko käsitteitä, jotka nyt ilmaantuivat jalostuneina
kristityssä puvussa. Niinpä esm. nuo lukuisat jumalais-olennot, joilla

kansojen kuvitus heidän pakanuutensa aikana oli täyttänyt kaikki
luonnon alat, olivat heittäneet sijansa eräälle vielä lukuisammalle
"taivaan valtakunnan herrasväelle", jonka suojelusta ja esirukousta
anottiin, ja jonka kuvia ja pyhiä jäännöksiä taika-uskoisella
kunnioituksella palveltiin. Myöntämistä on, että Clunylaisen
parannuspuuhan ohessa myöskin pyhäin-palvelus ja pyhäin
jäännösten kunnioitus karttui suunnattomin määrin, muuttuen
ikäänkuin uskonnon kansan-tajuiseksi osaksi. Ylipäänsä aikakauden
pyhyyden-käsitys oli muodostunut vasta-kohdaksi tapojen
raakuudelle; ulkonainen hurskaus, lihan kuolettaminen, ruumiin
kiduttaminen ja hartauden-harjoitus eli niin-kutsuttu askeesi oli tullut
kristillisen siveys-opin korkeimmaksi kaavaksi, ja "hyvät työt" saivat
etusijan autuuden-opissa. Näistä hyvistä töistä oli vaellus Kristuksen
haudalle ja aseellinen taistelu uskon puolesta etevimpiä, ja ristiretki-
aate ihan luonnollisesti näistä juurista yleni. Voimmepa tämän
johdosta sanoa, että Ristiretket olivat uskonnollisten harha-luulojen
hedelmänä, eivätkä siis siveelliseltä luonteeltansa ole korkealle
arvattavat.
Mutta tämmöinen tuomio ei kuitenkaan olisi täysin kohtuullinen.
Keski-aian uskonnollinen kaava oli epäilemättä ollut pakoitettu paljon
muodostumaan sen-aikuisten kansojen raaempaan käsitykseen;
mutta uskon ydin ei ollut kokonaan turmeltunut ja noiden
satunnaisten muotojen alla eli paljon syvämielisyyttä, paljon totista
kristillisyyttäkin. Itse ristiretki-saarna ei asettanut tätäkään "pyhää
työtä" autuuden varsinaiseksi välikappaleeksi, vaan edellytti
oikeastaan syntein katumista ja mielen parannusta, jonka perästä
kirkko saattoi hyvän työn täyttäjälle luvata synnit anteeksi.[44] Emme
siis saa kokonaan halveksia sitä uskonnollista innostusta, joka
Ristiretkissä puhkee sotaisiin tekoihin, jos kohta nämä "hyvät työt"
eivät vastaa meidän käsitykseemme kristityn velvollisuuksista. Mutta
jos sillensä jätämme asian jumaluus-opillista puolta emmekä ota
lukuun kuin Ristiretkien vaikutusta kansojen siveelliseen henkeen, on
luullakseni niille vielä suurempi arvo annettava. Vai käyneekö kieltää,
että ne sadat tuhannet risti-vaeltajat, jotka uhrasivat omat itsekkäät
etunsa, jopa henkensäkin, aatteellisten harrastusten palveluksessa,

ovat tällä tavoin todellakin elämäänsä jalostuttaneet! — ja käyneekö
epäillä, että se hengen-ylevyys, jonka tämä alttiiksi-antamus
synnytti, on vaikuttanut niinkuin virvoittavainen aamu-kaste
länsimaiden kultuuriin! — Varma ainakin on, että Ristiretkien kautta
heräsi uusi ajatusten liike, vilkkaampi edistyksen vauhti sekä
henkisellä että aineellisella alalla. Länsi-Euroopan kansat olivat pait
sitä nyt kerrassaan astuneet ulos umpinaisuudestaan ja saaneet
yhteisiä harrastettavia, jotka heidät yhteen liitti yleisiä tarkoituksia
varten. Tällä tavoin Ristiretket synnyttivät yleisen Eurooppalaisen
politiikin, joka Kristikunnan kansoista muodosti yhteisen valtiollisen
perhekunnan. Se oli samaa, mitä kirkko jo oli tehnyt uskonnollisella
alalla; mutta asia nyt kehittyi kansain-väliseksi keskuudeksi politiikin
kaikissa haaroissa. Kenties saatatte vähän oudoksua, että minä tässä
seikassa näen jotakin siveellistä kehitystä; sillä olemme tottuneet
ajattelemaan, että politiikissa jokainen kansakunta ainoastaan valvoo
omia etujansa muita kansoja vastaan, toisin sanoin: että kansallis-
itsekkäisyys on siinä ainoana lakina, — ja tätä tietysti ei sovi sanoa
siveelliseksi olo-kohdaksi. Mutta muistamista on, että yleisen
politiikin aatteena on sovittaa kansojen yksityis-edut yleisten
tarkoitus-perien mukaan, ja juuri tässä merkityksessä
Eurooppalainen politiiki sai Ristiretkissä alkunsa.
Kysymys Ristiretkien seurauksista on muutoin paljoa
monihaaraisempi kuin kysymys niiden syistä; sillä, vaikka ainoana
varsinaisena syynä on edellisen aian uskonnollinen liike, ja vaikka
Ristiretkien oikea luonne on hengellisten periaatteiden toteuttaminen
suuremmoisessa valtiollisessa yrityksessä, eivät seuraukset suinkaan
ole yksin-omaisesti hengellistä laatua. Päinvastoin näemme, että
ristiretki-innostuksen perästä tulee ensi aluksi uskonnollinen laimeus
ja kristillisen siveellisyyden rappeutuminen 13:nnen vuosisadan
lopulla ja 14:nnen alulla, kuten jo ennen olen huomauttanut.
Olemme kuitenkin äsken nähneet, että kansojen henkiset voimat
ylipäänsä olivat ristiretki-ponnistusten kautta varttuneet, ja tämä
uusi elämän-voima nyt alkaa vaikuttaa kaikkiin elämän aloihin.
Niinpä Ristiretkien vaikutukset leviävät tieteisin ja taiteisin, tapoihin
ja kultuuriin, kirkon oloihin ja maalliseen yhteiskuntaan, Kirkossa ja

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
textbookfull.com

Introduction to Programming with C 1st Edition Nhce

More Related Content

Similar to Introduction to Programming with C 1st Edition Nhce (20)

Introduction to Programming with C 1st Edition Nhce