C++ Programming 8th ed Edition D. S - eBook PDF

C++ Programming 8th ed Edition D. S - eBook PDF
pdf download
https://ebooksecure.com/download/c-programming-ebook-pdf/
Download more ebook from https://ebooksecure.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebooksecure.com
to discover even more!
(Original PDF) C++ Programming From Problem Analysis to
Program Design 8th
http://ebooksecure.com/product/original-pdf-c-programming-from-
problem-analysis-to-program-design-8th/
C++ Programming. Program Design including Data
Structures 8th Edition D.S. Malik - eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/c-programming-program-design-
including-data-structures-ebook-pdf/
Programming in C 1st Edition - eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/programming-in-c-ebook-pdf/
C++ Programming: From Problem Analysis to Program
Design 8th Edition Edition D.S. Malik - eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/c-programming-from-problem-
analysis-to-program-design-ebook-pdf/

(eBook PDF) Murach's C++ Programming by Joel Murach
http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-murachs-c-programming-
by-joel-murach/
(eBook PDF) Programming, Problem Solving and
Abstraction with C
http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-programming-problem-
solving-and-abstraction-with-c/
Programming With STM32: Getting Started With the Nucleo
Board and C/C++ - eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/programming-with-stm32-getting-
started-with-the-nucleo-board-and-c-c-ebook-pdf/
Programming in ANSI C 6th Edition E. Balagurusamy -
eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/programming-in-ansi-c-ebook-pdf/
(eBook PDF) Fundamentals of C# Programming for
Information Systems 2nd Edition
http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-fundamentals-of-c-
programming-for-information-systems-2nd-edition/

C++
Program Design Including
Data Structures
Eighth Edition
PROGRAMMING
D.S. Malik
Copyright 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-200-202

Buy. Rent. Access.
Access student data files and other study
tools on cengagebrain.com.
For detailed instructions visit
http://solutions.cengage.com/ctdownloads/
Store your Data Files on a USB drive for maximum efficiency in
organizing and working with the files.
Macintosh users should use a program to expand WinZip or PKZip archives.
Ask your instructor or lab coordinator for assistance.

Australia • Brazil • Japan • Korea • Mexico • Singapore • Spain • United Kingdom • United States
C++ Programming:
Program Design Including Data Structures
Eighth Edition
D.S. Malik

C++ Programming: Program Design Including
Data Structures, Eighth Edition
D.S. Malik
Senior Product Director: Kathleen McMahon
Product Team Leader: Kristin McNary
Associate Product Manager: Kate Mason
Associate Content Development
Manager:
Alyssa Pratt
Production Director: Patty Stephan
Senior Content Project Manager: Jennifer
Feltri-George
Manufacturing Planner: Julio Esperas
Art Director/Cover Design: Diana Graham
Production Service/Composition:
SPi Global
Cover Photo: Cebas/Shutterstock.com
© 2018, 2015, 2013 Cengage Learning®
8
Printed in the United States of America
Print Number: 01 Print Year: 2017
Library of Congress Control Number: 2017931947
ISBN: 978-1-337-11756-2
Cengage Learning
20 Channel Center Street
Boston, MA 02210
USA
Unless otherwise noted all items © Cengage Learning.
Unless otherwise noted, all screenshots are ©Microsoft.
Cengage Learning is a leading provider of customized learning
solutions
with employees residing in nearly 40 different countries and sales in more
than 125 countries around the world. Find your local representative at
www.cengage.com.
Cengage Learning products are represented in Canada by Nelson
Education, Ltd.
To learn more about Cengage Learning Solutions, visit
www.cengage.com.
Purchase any of our products at your local college store or at our preferred
online store www.cengagebrain.com.
Any fictional data related to persons or companies or URLs used throughout
this book is intended for instructional purposes only. At the time this book
was printed, any such data was fictional and not belonging to any real
persons or companies.
The programs in this book are for instructional purposes only. They have
been tested with care, but are not guaranteed for any particular intent
beyond educational purposes. The author and the publisher do not offer any
warranties or representations, nor do they accept any liabilities with respect
to the programs.
ALL RIGHTS RESERVED. No part of this work covered by the
copyright
herein may be reproduced or distributed in any form or by any means,

except as permitted by U.S. copyright law, without the prior written

permission of the copyright owner.
For product information and technology assistance, contact us at
Cengage Learning Customer & Sales Support, 1-800-354-9706
For permission to use material from this text or product,
submit all requests online at www.cengage.com/permissions.
Further permissions questions can be emailed to
permissionrequest@cengage.com.

TO
My Parents

© HunThomas/Shutterstock.com
Brief Contents
PREFACExxxiii
1. An Overview of Computers and Programming Languages 1
2. Basic Elements of C11 27
3. Input/Output 123
4. Control Structures I (Selection) 187
5. Control Structures II (Repetition) 265
6. User-Defined Functions 347
7.
User-Defined Simple Data Types, Namespaces,
and the string Type 467
8. Arrays and Strings 521
9. Records (structs)611
10. Classes and Data Abstraction 651
11. Inheritance and Composition 743
12. Pointers, Classes, Virtual Functions, Abstract Classes, and Lists 817
13. Overloading and Templates 907
14. Exception Handling 1007
15. Recursion 1051
16. Linked Lists 1085
17. Stacks and Queues 1179
18. Searching and Sorting Algorithms 1279

vi | C++ Programming: Program Design Including Data Structures, Eighth Edition
19. Binary Trees 1361
20. Graphs 1417
21. Standard Template Library (STL) 1455

APPENDIX A Reserved Words 1575

APPENDIX B Operator Precedence 1577

APPENDIX C Character Sets 1579

APPENDIX D Operator Overloading 1583

APPENDIX E
Additional C11 Topics ONLINE

APPENDIX F
Header Files 1585
APPENDIX G Memory Size on a System 1595

APPENDIX H References 1597
APPENDIX I Answers to Odd-Numbered Exercises 1599
INDEX 1647

© HunThomas/Shutterstock.com
Table of Contents
Prefacexxxiii
AN OVERVIEW OF COMPUTERS
AND PROGRAMMING LANGUAGES 1
Introduction2
A Brief Overview of the History of Computers 2
Elements of a Computer System 4
Hardware4
Central Processing Unit and Main Memory 4
Input/Output Devices 5
Software5
The Language of a Computer 6
The Evolution of Programming Languages 7
Processing a C11 Program 9
Programming with the Problem
Analysis–Coding–Execution Cycle11
Programming Methodologies 20
Structured Programming 20
Object-Oriented Programming 20
ANSI/ISO Standard C11 22
Quick Review 22
Exercises 24
1

viii | C++ Programming: Program Design Including Data Structures, Eighth Edition
BASIC ELEMENTS OF C11 27
A Quick Look at a C11 Program 28
The Basics of a C11 Program 33
Comments34
Special Symbols 35
Reserved Words (Keywords) 35
Identifiers36
Whitespaces37
Data Types 37
Simple Data Types 38
Floating-Point Data Types 40
Data Types, Variables, and Assignment Statements 42
Arithmetic Operators, Operator Precedence, and Expressions 43
Order of Precedence 45
Expressions47
Mixed Expressions 48
Type Conversion (Casting) 50
string Type 53
Variables, Assignment Statements, and Input Statements 54
Allocating Memory with Constants and Variables 54
Putting Data into Variables 57
Assignment Statement 57
Saving and Using the Value of an Expression 60
Declaring and Initializing Variables 61
2

Table of Contents | ix
Input (Read) Statement 62
Variable Initialization 65
Increment and Decrement Operators 69
Output71
Preprocessor Directives 78
namespace and Using cin and cout in a Program 79
Using the string Data Type in a Program 80
Creating a C11 Program 80
Debugging: Understanding and Fixing Syntax Errors 84
Program Style and Form 87
Syntax87
Use of Blanks 88
Use of Semicolons, Brackets, and Commas 88
Semantics88
Naming Identifiers 89
Prompt Lines 89
Documentation90
Form and Style 90
More on Assignment Statements 92
Programming Example: Convert Length 94
Programming Example: Make Change 98
Quick Review 102
Exercises104
Programming Exercises 114

x | C++ Programming: Program Design Including Data Structures, Eighth Edition
INPUT/OUTPUT123
I/O Streams and Standard I/O Devices 124
cin and the Extraction Operator 125
Using Predefined Functions in a Program 130
cin and the get Function 133
cin and the ignore Function 134
The putback and peek Functions 136
The Dot Notation between I/O Stream
Variables and I/O Functions: A Precaution 139
Input Failure 139
The clear Function 142
Output and Formatting Output 143
setprecision Manipulator 144
fixed Manipulator 145
showpoint Manipulator 146
C1114 Digit Separator 149
setw 150
Additional Output Formatting Tools 152
setfill Manipulator 152
left and right Manipulators 154
Input/Output and the string Type 156
Debugging: Understanding Logic Errors
and Debugging with cout Statements 157
File Input/Output 160
Programming Example: Movie Tickets
Sale and Donation to Charity 164
Programming Example: Student Grade 170
Quick Review 173
3

Table of Contents | xi
Exercises175
CONTROL STRUCTURES I (SELECTION) 187
Control Structures 188
SELECTION: if AND if . . . else 189
Relational Operators and Simple Data Types 189
Comparing Characters 190
One-Way Selection 191
Two-Way Selection 194
int Data Type and Logical (Boolean) Expressions 198
bool Data Type and Logical (Boolean) Expressions 198
Logical (Boolean) Operators and Logical Expressions 199
Order of Precedence 201
Relational Operators and the string Type 205
Compound (Block of) Statements 207
Multiple Selections: Nested if 207
Comparing if...else Statements with a Series of if Statements 210
Short-Circuit Evaluation 211
Comparing Floating-Point Numbers for Equality: A Precaution 212
Associativity of Relational Operators: A Precaution 213
Avoiding Bugs by Avoiding Partially Understood
Concepts and Techniques 215
Input Failure and the if Statement 218
Confusion between the Equality Operator (==)
and the Assignment Operator (=)221
Conditional Operator (?:)223
Program Style and Form (Revisited): Indentation 224
Using Pseudocode to Develop, Test, and Debug a Program 224
4

xii | C++ Programming: Program Design Including Data Structures, Eighth Edition
switch Structures 227
Avoiding Bugs by Avoiding Partially Understood
Concepts and Techniques (Revisited) 234
Terminating a Program with the assert Function 236
Programming Example: Cable Company Billing 238
Quick Review 244
Exercises245
CONTROL STRUCTURES II (REPETITION) 265
Why Is Repetition Needed? 266
while Looping (Repetition) Structure 269
Designing while Loops 273
Case 1: Counter-Controlled while Loops 274
Case 2: Sentinel-Controlled while Loops 277
Case 3: Flag-Controlled while Loops 283
Case 4: EOF-Controlled while Loops 286
eof Function 287
More on Expressions in while Statements 292
Programming Example: Fibonacci Number 293
for Looping (Repetition) Structure 297
Programming Example: Classifying Numbers 305
do. . .while Looping (Repetition) Structure 309
Divisibility Test by 3 and 9 311
Choosing the Right Looping Structure 313
break and continue Statements 313
Nested Control Structures 315
5

Table of Contents | xiii
Avoiding Bugs by Avoiding Patches 321
Debugging Loops 324
Quick Review 324
Exercises326
USER-DEFINED FUNCTIONS 347
Predefined Functions 348
User-Defined Functions 352
Value-Returning Functions 353
Syntax: Value-Returning Function 355
Syntax: Formal Parameter List 355
Function Call 355
Syntax: Actual Parameter List 356
return Statement 356
Syntax: return Statement 356
Function Prototype 360
Syntax: Function Prototype 361
Value-Returning Functions: Some Peculiarities 362
More Examples of Value-Returning Functions 364
Flow of Compilation and Execution 375
Programming Example: Largest Number 376
Void Functions 378
Value Parameters 384
Reference Variables as Parameters 386
Calculate Grade 387
Value and Reference Parameters and Memory Allocation 390
6

xiv | C++ Programming: Program Design Including Data Structures, Eighth Edition
Reference Parameters and Value-Returning Functions 399
Scope of an Identifier 399
Global Variables, Named Constants, and Side Effects 403
Static and Automatic Variables 411
Debugging: Using Drivers and Stubs 413
Function Overloading: An Introduction 415
Functions with Default Parameters 417
Programming Example: Classify Numbers 420
Programming Example: Data Comparison 425
Quick Review 435
Exercises438
USER-DEFINED SIMPLE DATA TYPES, NAMESPACES,
AND THE STRING TYPE 467
Enumeration Type 468
Declaring Variables 470
Assignment470
Operations on Enumeration Types 471
Relational Operators 471
Input /Output of Enumeration Types 472
Functions and Enumeration Types 475
Declaring Variables When Defining the Enumeration Type 476
Anonymous Data Types 477
typedef Statement 477
Programming Example: The Game of Rock, Paper, and Scissors 478
7

Table of Contents | xv
Namespaces487
string Type 492
Additional string Operations 496
Programming Example: Pig Latin Strings 505
Quick Review 510
Exercises512
ARRAYS AND STRINGS 521
Arrays523
Accessing Array Components 525
Processing One-Dimensional Arrays 527
Array Index Out of Bounds 531
Array Initialization during Declaration 532
Partial Initialization of Arrays during Declaration 532
Some Restrictions on Array Processing 533
Arrays as Parameters to Functions 534
Constant Arrays as Formal Parameters 535
Base Address of an Array and Array in Computer Memory 537
Functions Cannot Return a Value of the Type Array 540
Integral Data Type and Array Indices 543
Other Ways to Declare Arrays 544
Searching an Array for a Specific Item 544
Sorting547
Auto Declaration and Range-Based For Loops 551
C-Strings (Character Arrays) 552
String Comparison 555
8

xvi | C++ Programming: Program Design Including Data Structures, Eighth Edition
Reading and Writing Strings 556
String Input 556
String Output 558
Specifying Input/Output Files at Execution Time 559
string Type and Input/Output Files 559
Parallel Arrays 560
Two- and Multidimensional Arrays 561
Accessing Array Components 563
Two-Dimensional Array Initialization during Declaration 564
Two-Dimensional Arrays and Enumeration Types 564
Initialization567
Print568
Input568
Sum by Row 568
Sum by Column 568
Largest Element in Each Row and Each Column 569
Passing Two-Dimensional Arrays
as Parameters to Functions 570
Arrays of Strings 573
Arrays of Strings and the string Type 573
Arrays of Strings and C-Strings (Character Arrays) 573
Another Way to Declare a Two-Dimensional Array 574
Multidimensional Arrays 575
Programming Example: Code Detection 577
Programming Example: Text Processing 583
Quick Review 590
Exercises592

Table of Contents | xvii
RECORDS (STRUCTS)611
Records (structs)612
Accessing struct Members 614
Assignment617
Comparison (Relational Operators) 618
Input/Output618
struct Variables and Functions 619
Arrays versus structs620
Arrays in structs620
structs in Arrays 623
structs within a struct 624
Programming Example: Sales Data Analysis 628
Quick Review 642
Exercises643
CLASSES AND DATA ABSTRACTION 651
Classes652
Unified Modeling Language Class Diagrams 656
Variable (Object) Declaration 656
Accessing Class Members 657
Built-in Operations on Classes 659
Assignment Operator and Classes 659
Class Scope 660
Functions and Classes 660
Reference Parameters and Class Objects (Variables) 660
Implementation of Member Functions 661
Accessor and Mutator Functions 666
Order of public and private Members of a Class 670
9
10

xviii | C++ Programming: Program Design Including Data Structures, Eighth Edition
Constructors671
Invoking a Constructor 673
Invoking the Default Constructor 673
Invoking a Constructor with Parameters 674
Constructors and Default Parameters 677
Classes and Constructors: A Precaution 677
In-line Initialization of Data Members and the Default Constructor 678
Arrays of Class Objects (Variables) and Constructors 679
Destructors681
Data Abstraction, Classes, and Abstract Data Types 682
A struct versus a class 684
Information Hiding 685
Executable Code 689
More Examples of Classes 691
Inline Functions 700
Static Members of a Class 701
Programming Example: Juice Machine 707
Quick Review 722
Exercises724
INHERITANCE AND COMPOSITION 743
Inheritance744
Redefining (Overriding) Member Functions of the Base Class 747
Constructors of Derived and Base Classes 754
Destructors in a Derived Class 763
Multiple Inclusions of a Header File 764
C11 Stream Classes 768
11

Table of Contents | xix
Protected Members of a Class 769
Inheritance as public, protected, or private 769
(Accessing protected Members in the Derived Class) 770
Composition (Aggregation) 773
Object-Oriented Design (OOD) and
Object-Oriented Programming (OOP) 778
Identifying Classes, Objects, and Operations 780
Programming Example: Grade Report 781
Quick Review 802
Exercises802
POINTERS, CLASSES, VIRTUAL FUNCTIONS,
ABSTRACT CLASSES, AND LISTS 817
Pointer Data Type and Pointer Variables 818
Declaring Pointer Variables 818
Address of Operator () 820
Dereferencing Operator (*) 821
Classes, Structs, and Pointer Variables 826
Initializing Pointer Variables 829
Initializing Pointer Variables Using nullptr 829
Dynamic Variables 830
Operator new 830
Operator delete 831
Operations on Pointer Variables 835
Dynamic Arrays 837
Arrays and Range-Based for Loops (Revisited) 840
Functions and Pointers 841
12

xx | C++ Programming: Program Design Including Data Structures, Eighth Edition
Pointers and Function Return Values 842
Dynamic Two-Dimensional Arrays 842
Shallow versus Deep Copy and Pointers 845
Classes and Pointers: Some Peculiarities 847
Destructor848
Assignment Operator 849
Copy Constructor 851
Inheritance, Pointers, and Virtual Functions 858
Classes and Virtual Destructors 865
Abstract Classes and Pure Virtual Functions 866
Array-Based Lists 874
Unordered Lists 881
Ordered Lists 886
Address of Operator and Classes 887
Quick Review 889
Exercises892
OVERLOADING AND TEMPLATES 907
Why Operator Overloading Is Needed 908
Operator Overloading 909
Syntax for Operator Functions 910
Overloading an Operator: Some Restrictions 910
Pointer this 913
Friend Functions of Classes 918
Operator Functions as Member Functions and Nonmember Functions 921
Overloading Binary Operators 924
13

Table of Contents | xxi
Overloading the Stream Insertion () and Extraction
() Operators 930
Overloading the Assignment Operator (=)935
Overloading Unary Operators 943
Operator Overloading: Member versus Nonmember 949
Classes and Pointer Member Variables (Revisited) 950
Operator Overloading: One Final Word 950
Programming Example: clockType950
Programming Example: Complex Numbers 959
Overloading the Array Index (Subscript) Operator ([]) 964
Programming Example: newString 966
Function Overloading 973
Templates973
Function Templates 973
Class Templates 975
Array-Based Lists (Revisited) 978
C1111 Random Number Generator 985
Quick Review 987
Exercises989
EXCEPTION HANDLING 1007
Handling Exceptions within a Program 1008
C11 Mechanisms of Exception Handling 1012
try/catch Block 1012
Using C11 Exception Classes 1019
Creating Your Own Exception Classes 1023
Rethrowing and Throwing an Exception 1032
14

xxii | C++ Programming: Program Design Including Data Structures, Eighth Edition
Exception-Handling Techniques 1036
Terminate the Program 1036
Fix the Error and Continue 1036
Log the Error and Continue 1037
Stack Unwinding 1038
Quick Review 1041
Exercises1043
RECURSION1051
Recursive Definitions 1052
Direct and Indirect Recursion 1054
Infinite Recursion 1054
Problem Solving Using Recursion 1055
Tower of Hanoi: Analysis 1065
Recursion or Iteration? 1065
Programming Example: Converting a
Number from Binary to Decimal 1067
Programming Example: Converting a
Number from Decimal to Binary 1071
Quick Review 1074
Exercises 1075
LINKED LISTS 1085
Linked Lists 1086
Linked Lists: Some Properties 1087
Deletion1093
Building a Linked List 1094
15
16

Table of Contents | xxiii
Linked List as an ADT 1099
Structure of Linked List Nodes 1100
Member Variables of the class linkedListType 1100
Linked List Iterators 1101
Print the List 1107
Length of a List 1108
Retrieve the Data of the First Node 1108
Retrieve the Data of the Last Node 1108
Begin and End 1108
Copy the List 1109
Destructor1110
Overloading the Assignment Operator 1111
Unordered Linked Lists 1111
Search the List 1112
Insert the First Node 1113
Insert the Last Node 1114
Header File of the Unordered Linked List 1119
Ordered Linked Lists 1120
Insert a Node 1122
Insert First and Insert Last 1126
Delete a Node 1127
Header File of the Ordered Linked List 1128
Print a Linked List in Reverse Order
(Recursion Revisited) 1131
printListReverse1133
Doubly Linked Lists 1134
Default Constructor 1137
isEmptyList1137

xxiv | C++ Programming: Program Design Including Data Structures, Eighth Edition
Destroy the List 1137
Initialize the List 1138
Length of the List 1138
Print the List 1138
Reverse Print the List 1138
First and Last Elements 1139
Circular Linked Lists 1145
Programming Example: DVD Store 1146
Quick Review 1166
Exercises1166
STACKS AND QUEUES 1179
Stacks1180
Stack Operations 1182
Implementation of Stacks as Arrays 1184
Initialize Stack 1187
Empty Stack 1188
Full Stack 1188
Push1188
Return the Top Element 1190
Pop1190
Copy Stack 1192
Constructor and Destructor 1192
Stack Header File 1194
17

Table of Contents | xxv
Programming Example: Highest GPA 1198
Linked Implementation of Stacks 1202
Default Constructor 1205
Empty Stack and Full Stack 1205
Initialize Stack 1206
Push1206
Return the Top Element 1208
Pop1208
Copy Stack 1210
Constructors and Destructors 1211
Stack as Derived from the class unorderedLinkedList 1214
Application of Stacks: Postfix Expressions Calculator 1215
Main Algorithm 1218
Function evaluateExpression 1218
Function evaluateOpr 1220
Function discardExp 1222
Function printResult 1222
Removing Recursion: Nonrecursive Algorithm
to Print a Linked List Backward 1225
Queues1229
Queue Operations 1230
Implementation of Queues as Arrays 1232
Linked Implementation of Queues 1241
Queue Derived from the class unorderedLinkedListType 1246
Application of Queues: Simulation 1247
Designing a Queuing System 1248
Customer1249
Server1252
Server List 1255

xxvi | C++ Programming: Program Design Including Data Structures, Eighth Edition
Waiting Customers Queue 1259
Main Program 1261
Quick Review 1265
Exercises1266
SEARCHING AND SORTING ALGORITHMS 1279
Searching and Sorting Algorithms 1280
Search Algorithms 1280
Sequential Search 1281
Binary Search 1283
Performance of Binary Search 1288
Binary Search Algorithm and the class ordered ArrayListType 1289
Asymptotic Notation: Big-O Notation 1289
Lower Bound on Comparison-Based Search Algorithms 1297
Sorting Algorithms 1297
Sorting a List: Bubble Sort 1297
Analysis: Bubble Sort 1301
Bubble Sort Algorithm and the class unorderedArrayListType 1302
Selection Sort: Array-Based Lists 1303
Analysis: Selection Sort 1305
Insertion Sort: Array-Based Lists 1305
Analysis: Insertion Sort 1309
Lower Bound on Comparison-Based Sort Algorithms 1310
Quick Sort: Array-Based Lists 1311
Analysis: Quick Sort 1317
18

Table of Contents | xxvii
Merge Sort: Linked List–Based Lists 1318
Divide1320
Merge1322
Analysis: Merge Sort 1325
Programming Example: Election Results 1328
Quick Review 1349
Exercises1350
BINARY TREES 1361
Binary Trees 1362
Copy Tree 1367
Binary Tree Traversal 1368
Implementing Binary Trees 1373
Binary Search Trees 1381
Binary Search Tree: Analysis 1392
Nonrecursive Binary Tree Traversal Algorithms 1393
Nonrecursive Inorder Traversal 1393
Nonrecursive Preorder Traversal 1395
Nonrecursive Postorder Traversal 1396
Binary Tree Traversal Algorithms and Functions as Parameters 1397
Programming Example: DVD Store (Revisited) 1401
Quick Review 1409
Exercises1410
19

xxviii | C++ Programming: Program Design Including Data Structures, Eighth Edition
GRAPHS1417
Introduction1418
Graph Definitions and Notations 1419
Graph Representation 1422
Adjacency Matrix 1422
Adjacency Lists 1423
Operations on Graphs 1423
Graphs as ADTs 1424
Graph Traversals 1428
Depth First Traversal 1428
Breadth First Traversal 1430
Shortest Path Algorithm 1432
Shortest Path 1434
Minimal Spanning Tree 1440
Quick Review 1447
Exercises1449
STANDARD TEMPLATE LIBRARY (STL) 1455
Components of the STL 1456
Container Types 1457
Sequence Containers 1457
Sequence Container: vector1457
Member Functions Common to All Containers 1466
Member Functions Common to Sequence Containers 1468
The copy Algorithm 1469
Range-Based for Loops 1472
20
21

Another Random Scribd Document
with Unrelated Content

vastauksia hän kykeni antamaan isänsä kysymyksiin. Siten istuivat
isä ja poika melkein vaitonaisina vierekkäin, kylmä juonikkuus ja
tulinen intohimo. Molemmat olivat tällä matkalla saavuttaneet sen
päämäärän, jota heidän sydämensä olivat niin kauan himoinneet —
isä kiinnitysoikeuden tuohon kauniiseen maatilaan, poika seikkailun,
joka antoi hänen elämällensä uuden sisällyksen.
Vapaaherran tilalla uusi tehdasrakennus yleni hyvin hitaasti
korkeuteen, Ehrenthalin rahakaapissa täyttyi vapaaherran korulipas
nopeasti hänen velkakirjoistaan ja uudesta hypoteekkikirjasta, ja sillä
aikaa kuin Bernhardin raihnas ruumis kauan kitui kylmän kylvyn
jalkavammoja, ui hänen sielunsa mielikuvituksen makeilla aalloilla.
10.
Eräänä iltapäivänä kirjeenkantaja toi konttoriin Finkin nimelle
osotetun ja mustalla sinetillä varustetun kirjeen. Fink avasi sen ja
lähti ääneti huoneeseensa. Kun häntä ei kuulunut palaavaksi, kiiruhti
Anton huolestuneena hänen luokseen. Hän tapasi ystävänsä
istumassa sohvassa, pää käsiin painuneena.
Oletko saanut surullisia tietoja? kysyi Anton.
Setäni on kuollut, Fink vastasi. Hän, ehkäpä New Yorkin
Wallstreetin [tärkein liike-elämän katu New Yorkissa, jonka varrella
ovat useimmat pankit, rahamiesten konttorit ja pörssilaitokset]
rikkain mies, lensi eräällä liikematkalla ilmaan muutaman Missisippi-
laivan höyrykoneen mukana kattilan räjähtäessä. Hän oli
taipumattoman jäykkä mies, mutta minulle hän osoitti omalla
tavallaan paljon hyvyyttä, ja typerän nulikan tavoin maksoin sen
kiittämättömyydellä. Tämä ajatus tekee minulle hänen kuolemansa

katkeraksi. Sitäpaitsi tuo tosiasia vaikuttaa määräävästi
tulevaisuuteenikin.
Pitääkö sinun lähteä pois meiltä? kysyi Anton peljästyneenä.
Huomenna lähden matkoihini. Isäni on nimitetty vainajan
pääperilliseksi; minulle tämä on määrännyt länsivaltioissa sijaitsevat
maa-alueensa. Setäni oli suuri maakeinottelija, ja siellä odottaa
minua vaikeat ja sekavat asiat, joita minun on koetettava järjestää.
Senvuoksi isäni tahtoo, että lähtisin niin joutuin kuin mahdollista
New Yorkiin, ja itsekin huomaan, että perillisen persoonallinen
läsnäolo on siellä tarpeen. Isäni on yht'äkkiä ruvennut suuresti
luottamaan minun huolellisuuteeni ja liikemiestaitooni. Luehan itse
hänen kirjeensä.
Anton epäröi ottaa kirjettä vastaan. Lue sinä vain, Anton, sanoi
Fink alakuloisesti hymyillen, meidän perheessämme eivät isä ja
poika kirjoittele toisilleen mitään helliä salaisuuksia. Anton katsahti
kirjeeseen ja sattui lukemaan seuraavan kohdan: Ne oivalliset
todistukset, jotka herra Schröter on antanut sinun käytännöllisestä
kyvystäsi ja sinun tarkkanäköisyydestäsi liikeasioissa, antavat minulle
aihetta pyytää, että itse lähtisit sinne. Siinä tapauksessa antaisin
mukaan avuksesi herra Westlockin meidän liikkeestämme.
Anton laski vaieten kirjeen pöydälle, ja Fink kysyi: Mitäs sanot
kiitoksesta, jota isäntämme jakelee minulle niin anteliaasti? Kuten
tiedät, on minulla jonkin verran syytä uskoa, etten ole erityisesti
hänen suosiossaan.
Ja sittekin pidän kiitosta ansaittuna ja hänen arvosteluaan
oikeana, vastasi Anton.

Yhdentekevää, mistä syystä se on annettu, sanoi Fink; joka
tapauksessa se ratkaisee minun kohtaloni. Minusta tulee nyt
maanomistaja meren tuolla puolen, jollaiseksi olen kauan
halunnutkin päästä. — Ja meidänkin täytyy nyt erota, rakas Anton,
hän jatkoi ja ojensi ystävälle kätensä. En luullut, että se näin pian
tulisi kysymykseen. Mutta vielä me näemmekin jälleen toisemme.
Ehkäpä, virkkoi Anton surullisesti ja puristi lujasti nuoren
perillisen kättä. Mutta lähdehän nyt herra Schröterin puheille,
hänellä on ensimmäisenä oikeus saada tietää, että sinä eroat
paristamme.
Hän tietää sen jo, sillä hänkin sai kirjeen isältäni.
Sitä enemmän hän odottaa, että käyt puhumaan hänen
kanssaan.
Oikeassa olet, lähtekäämme siis!
Anton kiirehti työpaikalleen, ja Fink kävi peräkonttorin takana
olevaan johtajan pieneen huoneeseen. Kauppias astui vakavana
häntä vastaan, ja ilmaistuaan arvokkaalla tavalla osanottonsa hän
sanoi: Itsestään on selvää, että tästä hetkestä alkaen teidän
sopimuksenne liikkeeni kanssa on purkautunut; niinä päivinä, joina
vielä viivytte täällä, pyydän teitä pitämään itseänne taloni vieraana,
jolle olen hyvin kiitollinen hänen edellisestä toiminnastaan minun
palveluksessani, Painakaa puuta, herra von Fink, ja puhelkaamme
levollisesti, voinko ehkä vielä olla teille joksikin avuksi.
Fink vastasi sohvankulmasta yhtä kohteliaaseen sävyyn: Isäni
minun tulevaisuudestani antamat määräykset käyvät, niin hyvin
yhteen minun omien tulevaisuudentoiveideni kanssa, että minun on

lausuttava kiitokseni teidän myötävaikutuksestanne asiassa. Teidän
minusta antamanne arvostelu on ollut edullisempi kuin mitä
monenkin seikan perusteella olen voinut odottaa. Jos te todella olitte
niin tyytyväinen minuun, niin minua ilahduttaisi kuulla se teidän
omasta suustanne.
En ollut vallan, herra von Fink, vastasi kauppias tyynesti. Te ette
ole ollut täällä oikealla paikallanne. Se ei kuitenkaan saanut estää
minua arvostelemasta, että teillä on erinomainen kyky toisenlaiseen,
paljon suurisuuntaisempaan toimintaan. Te osaatte mainiosti
määräillä ja taivuttaa toisia ihmisiä tahtoanne tottelemaan, ja teillä
on tavaton tahdonvoima ja toimintatarmo. Sellaiselle luonteelle ei
konttoripulpetti ole oikea paikka.
Fink kumarsi. Siitä huolimatta minun velvollisuuteni olisi ollut
hoitaa kunnolla sekin paikka; tunnustan itse, etten sitä ole aina
tehnyt.
Te tulitte tänne tottumattomana säännölliseen työhön, mutta
viime kuukausien aikana teitä ei olisi paljonkaan erottanut
tavallisesta konttoristista. Senvuoksi, ja koska olen vakuutettu, että
te luonteenne mukaisesti ette niin hyvin sovellu kauppiaaksi kuin
tehtailijaksi, olen isällenne antanut teistä sellaisen lausunnon kuin
annoin.
Arveletteko todellakin minun ominaisuuksieni perusteella, että
sopisin paraiten tehtailijaksi? kysyi Fink ja kiitti kumartaen
kauppiaan hyvästä ajatuksesta.
Sen sanan laajimmassa merkityksessä, vastasi herra Schröter.
Kaikenlainen toiminta, joka luo uusia arvoja, on viimekädessä
tehtailijan toimintaa; sitä pidetään kaikkialla maailmassa tavallaan

ylimyksellisenä. Meidän kauppiaitten asiana on saattaa nuo arvot
kansanomaisiksi.
Siinä mielessä yhdyn kernaasti teidän käsitykseenne, vastasi Fink
ja nousi paikaltaan.
Teidän lähtönne tulee olemaan suuri tappio eräälle
ystävällemme, sanoi kauppias, saattaessaan perillistä ovelle.
Fink pysähtyi ja sanoi sukkelasti: Antakaa hänen lähteä minun
kanssani Amerikkaan. Hänessä on miestä luomaan siellä onnensa.
Oletteko jo puhellut hänen itsensä kanssa tästä asiasta? kysyi
kauppias.
En.
Sittenpä en tahdo salata teiltä epäröintiäni. Wohlfart on nuori, ja
vaatimaton ja säännöllinen toiminta sisämaankaupan alalla tuntuu
minusta olevan tarpeen vielä monien vuosien mittaan hänen
luonteensa kehitykselle. Muutenhan te tiedätte, ettei minulla ole
vähäisintäkään oikeutta vaikuttaa millään tapaa hänen vapaaseen
päätökseensä. En häntä mielelläni menettäisi; mutta jos hän on itse
vakuutettu siitä, että hän teidän läheisyydessänne ollen luo
nopeammin onnensa, niin en tahdo asettua sitä vastustamaan.
Sallitteko minun hetikohta kysyä häneltä itseltään? pyysi Fink.
Hän huusi Antonin johtajan konttoriin ja sanoi hänelle: Anton,
minä olen pyytänyt herra Schröteriä laskemaan sinut minun
mukaani. Minulle olisi erittäin tärkeätä saada sinut kanssani;
tiedäthän, että olen kiintynyt sinuun, yhdessä me pääsisimme noissa
uusissa oloissa kelpo lailla eteenpäin, ja itse saat määrätä ehtosi,

joiden perusteella lähdet kanssani. Herra Schröter myöntää sinulle
vapaan päättämisoikeuden.
Anton seisoi ymmällään ja mietiskellen; nuo yht'äkkiä hänen
eteensä purkautuvat tulevaisuudenkuvat näyttivät hyvin hymyileviltä;
mutta hän tyyntyi nopeasti, katsahti johtajaan ja kysyi tältä:
Oletteko tekin sitä mieltä, että teen hyvin jos lähden?
En aivan, rakas Wohlfart, vastasi kauppias vakavasti. Sitten jään
tänne, päätti Anton miehekkäästi. Älä suutu minuun, etten seuraa
sinua; minä olen orpo, eikä minulla ole muuta kotia kuin tämä talo ja
tämä kauppaliike. Minä tahdon, jos herra Schröter tahtoo pitää
minut, pysyäkin hänen luonaan.
Näistä sanoista miltei liikutettuna kauppias lausui: Mutta
ajatelkaahan myöskin, että te näin päättäessänne luovutte paljosta.
Minun konttorissani teistä ei voi tulla rikasta miestä ettekä opi
tuntemaan elämää sen suurissa piirteissä ja mitoissa; meidän
liikkeemme toiminta on rajoitettu, ja saattaa tulla aika, jolloin tuo
rajoitus teistä tuntuu kiusalliselta. Kaiken, mikä luo teille itsenäisen
tulevaisuuden, varallisuutta ja vaikutusvaltaisia tuttavuuksia, te
kykenette meren takana saavuttamaan helpommin kuin minun
luokseni jääden.
Hyvä isäni sanoi minulle usein: pysy omassa maassasi ja elätä
itseäsi rehellisesti. Minä tahdon elää hänen sanojensa mukaisesti,
Anton vastasi, ja hänen äänensä värisi mielenliikutuksesta.
Hän on ja pysyy poroporvarina, huudahti Fink jonkinlaisella
epätoivon väreellä.

Minusta tuollainen porvarimieli on sangen kunnioitettava perustus
miehen onnelle, sanoi kauppias, ja sillä oli asia ratkaistu.
Fink ei puhellut esityksestään sen pitemmältä, ja Anton koetti
kaikenlaisilla pienillä huomaavaisuuksilla osottaa eroavalle
ystävälleen, kuinka rakas tämä hänelle oli ja kuinka haikeaksi ero
hänelle itselleen kävi.
Illalla Fink sanoi Antonille: Kuulehan, poikaseni, minulla olisi halu
ottaa vaimo täältä mukaani meren taakse.
Kauhistuneena Anton katseli ystävätään, ja koettaen sitten salata
mielenjärkytystään itseltään ja tältä hän kysyi väkinäisen leikillisesti:
Mitä, aiotko kosia neiti von Baldereckia…
Ei sinne päinkään, huudahti Fink hilpeästi; mitä minä tekisin
vaimolla, jolla ei olisi muita ajatuksia kuin huvitella miehensä
rahoilla?
Ketä sinä sitten ajattelet? Ethän vain aio kosia tämän talon tätiä?
En, kallis aarteeni, vaan tämän talon neitiä.
Älä Herran nimessä, huudahti Anton ja kavahti säikähtyneenä
pystyyn, siitäpä tulisi kaunis juttu.
Eikä tulekaan, vastasi Fink kylmäverisesti; joko hän ottaa minut,
ja silloin tulee minusta järkevä mies, tahi hän on ottamatta, ja silloin
lähden täältä ilman vaimoa.
Ilman vaimoa sinä saatkin lähteä, huudahti Anton. Oletko
koskaan ennen ajatellut neiti Sabinea puolisoksesi?

Joskus kyllä, sanoi Fink, tänä vuonna varsin useinkin. Hän on
mitä oivallisin talonemäntä ja hänellä on jaloin ja epäitsekkäin sydän
koko maailmassa.
Anton katseli hämmästyneenä ystäväänsä. Ei koskaan ollut Fink
edes viittaillutkaan, että Sabine merkitsi hänelle enempää kuin muut
hänen tuntemansa naiset. Mutta ethän ole siitä minulle hiiskahtanut
sanallakaan?
Oletko sinä kertonut minulle tunteistasi erästä toista neitosta
kohtaan? kysyi Fink nauraen. Anton punastui ja vaikeni.
Uskon kyllä, että hän voi sietää minua, jatkoi Fink, mutta
lähteekö hän kanssani, sitä en tiedä. Mutta senkin saamme heti
tietää, minä lähden nyt alas kysymään häneltä.
Anton juoksi ystävänsä ja oven väliin. Vielä kerran rukoilen sinua,
että miettisit tarkoin mitä aiot tehdä.
Mitä siinä on miettimistä, sinä hölmö, nauroi Fink, mutta hänen
liikkeensä ja eleensä olivat tavattoman hätiköiviä.
Rakastatko sitten todellakin neiti Sabinea? Anton kysyi.
Taaskin poroporvarillinen kysymys, vastasi Fink.
Mutta olkoon menneeksi, minä rakastan häntä!
Ja sinä tahdot ottaa hänet mukaasi sinne uutisasumuksiin ja
villeihin aarniometsiin?
Juuri senvuoksi tahdonkin hänet naida. Hänestä tulee uljas ja
väkevä vaimo, joka antaa koko elämälleni vakavuutta ja aateluutta.

Hän ei ole erikoisen rakastettava, ainakaan ei ole niin helppo
haastella hänen kanssaan kuin monien toisten naisten; mutta kun
otan itselleni vaimon, niin tarvitsen sellaisen, joka on minua
etevämpi, ja usko minua, mustatukka on siksi juuri omiaan! Mutta
päästä nyt minusta irti, minun täytyy saada tietää mikä minua
odottaa.
Puhu kuitenkin ensin johtajan kanssa, huusi Anton kiirehtijän
jälkeen.
Ensin neidin itsensä kanssa, sanoi Fink ja juoksi portaita alas.
Anton jäi kävelemään kädet ristissä edestakaisin. Finkin ylistykset
neiti Sabinen ominaisuuksista olivat joka suhteessa paikkansapitävät,
sen Anton tunsi elävästi; hän tiesi myöskin, että talon neiti oli
sydämellisesti kiintynyt Finkiin, mutta hän aavisti samalla, että tälle
nousi tuntemattomia vaikeuksia vastaan. Ja tuo Finkin kiire, tuo
hänen silmitön, ajattelematon hoppunsa oli Antonista epämieluinen,
miltei kamala, se oli ristiriidassa hänen oman luontonsa kanssa. Ja
vielä eräs toinenkin seikka pahoitti hänen mieltään. Fink oli puhunut
ainoastaan itsestään;, oliko hän sitten myöskin ajatellut Sabinen
onnea, oliko hän tullut miettineeksi, mitä taisteluja tälle maksaisi
luopua rakastetun veljen viereltä, erota synnyinmaastaan ja uskaltaa
lähteä vieraan kanssa ehkäpä perin villin elämän keskeen? Anton oli
kyllä vakuutettu siitä, että Finkissä oli miestä sirottamaan kaikki
uuden maailman kukkaset lemmittynsä jalkoihin, mutta hän oli
myöskin rauhaton luonne, alati touhukas — oliko hänessä miestä
myöskin aina säälimään saksalaisen vaimonsa tunteita?
Tahtomattaan Anton ajatuksissaan asettui ystäväänsä vastaan;
hänestä tuntui, että Sabine ei saisi lähteä pois tästä talosta, tästä
liikkeestä; hänestä tuntui kammottavalta se tyhjyys, mikä kaikkialla

ilmenisi neidin poistuttua päivällispöydästä, taloudenpidosta ja ennen
kaikkea veljensä elämästä. Levottomana ja murheellisena Anton
astuskeli edelleen kamarinsa lattialla; hämärä tuli, vastapäätä
olevista akkunoista lankesi valjuja valojuovia hänen huoneeseensa,
eikä Finkiä vain kuulunut palaavaksi.
* * * * *
Sabinelle oli ilmoitettu Finkin tulosta. Neiti astui hänelle kerkeästi
vastaan, ja hänen poskensa punoittivat kun hän sanoi: Veljeni on
sanonut, että teidän täytyy lähteä meidän luotamme.
Syvästi liikutettuna Fink vastasi: Niin, minun täytyy, mutta en voi
enkä saa erota, teistä puhumatta suutani puhtaaksi. Minä tulin tänne
ilman vähintäkään halua hiljaiseen elämään, jollaiseen hajanainen
henkeni ei ollut tottunut; mutta täällä olen oppinut tuntemaan
saksalaisen kodin harrasta onnea. Teitä, neitini, olen aina
kunnioittanut tämän talon hyvänä hengettärenä. Te olette tosin
kohta tänne saapumiseni jälkeen koettanut pitää minua matkan
päässä itsestänne, ja se on minua monesti surettanut. Tulen nyt
sanomaan teille, kuinka usein minun katseeni ja sieluni on riippunut
teissä kiinni; minä tunnen, että elämäni voisi tulla onnelliseksi, jos
alati saisin kuulla teidän ääntänne ja jos teidän henkenne seuraisi
minua tulevaisilla teilläni. Sabine kävi hyvin kalpeaksi, ja hän
vetäytyi takaperin. Älkää jatkako enää, herra von Fink, pyysi hän
rukoilevasti ja teki itsetiedottomasti torjuvan eleen.
Sallikaa minun purkaa sydämeni, jatkoi Fink nopeasti; minä
pitäisin korkeimpana onnenani, jos voisin lähteä vakuutettuna siitä,
että minäkin olen löytänyt armon teidän silmäinne edessä. En ole
siksi röyhkeä, että pyytäisin teitä nyt seuraamaan minua

epävarmoihin oloihin, mutta antakaa minulle ainakin toivo, että saan
vuoden perästä palata pyytämään teitä vaimokseni.
Älkää palatko, sanoi Sabine liikahtamattomana kuin kuvapatsas
ja tuskin kuuluvalla äänellä. Minä rukoilen teitä, että lopetatte
tämän keskustelun.
Hänen kätensä tarrautui kuin suonenvedon kouristuksessa
lähimmän tuolin selkänojaan; sen avulla hän pysyi pystyssä, ilman
veripisaraakaan poskillaan, ja katseli pyytelijää kyyneltensä läpi niin
hellästi ja samalla tuskallisesti, että tuo hurja mies suli kokonaan ja
aivan unhottaen kosintansa pyrki vain rauhoittamaan häntä.
Olen kovin pahoillani, että olen niin kovin säikähdyttänyt teitä,
hän sanoi; antakaa minulle anteeksi, Sabine.
Menkää, pyysi Sabine rukoilevasti, yhäti yhtä liikkumattomana.
Älkää ainakaan antako minun lähteä ilman lohdullista sanaa,
antakaa toki edes jonkinlainen vastaus; tuskallisinkin tieto on
parempi kuin tämä vaikeneminen.
Kuulkaa siis, sanoi Sabine luonnottoman levollisesti, vaikka
hänen povensa kohoili ankarasti ja tuolista pitelevä kätensä vapisi.
Minä olen teistä pitänyt jo tulopäivästänne alkaen; lapsellisena
tyttönä kuuntelin ihastuksella teidän äänenne sointia ja kaikkea mitä
teidän suunne osasi niin viehättävästi kertoilla. Mutta minä olen
taistellut tuota tunnetta vastaan ja voittanut sen. Minä olen voittanut
sen, hän toisti. Minä en saa kuulua teille, sillä se olisi
onnettomuudekseni.
Minkä vuoksi? kysyi Fink vilpittömän epätoivon sävyllä.

Älkää sitä kysykö, sanoi Sabine tuskin kuuluvasti. Minun täytyy
kuulla tuomioni teidän omasta suustanne Fink huudahti.
Te olette leikitellyt omalla ja toisten hengellä ja elämällä; te
tulette aina toimimaan säälimättömästi tarkoitusperienne hyväksi. Te
tulette suorittamaan suuria ja jaloja tekoja, sen uskon; mutta ihmiset
eivät niiden rinnalla merkitse teille mitään. Minä en voi sietää
sellaista luonnetta. Te olisitte hyvä minulle, sen uskon mielelläni,
säälisitte minua minkä vain voisitte; mutta teidän olisi aina pakko
sääliä minua, ja se tulisi teille taakaksi; ja minä, minä olisin yksinäni
vieraassa maassa ja vierasten ihmisten joukossa. — Minä olen
ventomielinen, olen hemmoiteltu, sadoin säikein olen sidottu tämän
talon perinnäistapoihin, talouden pieniin velvollisuuksiin ja veljeni
elämään.
Fink katseli synkästi eteensä. Te rankaisette minua tänä hetkenä
ankarasti kaikesta siitä, mikä minussa on vuosien mittaan
pahoittanut mieltänne.
Ei, huudahti Sabine ja kurotti kätensä häntä kohti, ei niin,
ystäväni! Jos oli hetkiä, jolloin te tuotitte minulle tuskaa, niin oli yhtä
paljon toisiakin aikoja, jolloin ihaillen silmäsin teihin. Ja katsokaas,
tämä se juuri pitää meidät erillään toisistamme. Minä en voi koskaan
pysyä levollisena teidän läheisyydessänne, aina tunnen viskautuvani
tunteesta toiseen, pelokkaasta arkuudesta voimakkaaseen riemuun.
Minä tunnen itseni epävarmaksi teidän edessänne, ja tuo
epävarmuus jatkuisi ikuisesti. Minun täytyisi salata tämä taistelu
sydämeeni, mutta sitä tuntisin repivästi silloinkin, kun kaikella
tunteitteni hehkulla tahtoisin kiintyä teihin. Ja sen te huomaisitte ja
vihastuisitte minulle sentakia. Hän ojensi uudelleen pienen kätensä,
Fink tarttui siihen syvään kumartaen ja suuteli sitä.

Siunausta toivotan teidän tulevaisuudellenne, sanoi Sabine,
vapisten koko ruumiissaan. Jos on ollut hetkiä, jolloin tunsitte
olonne mieluiseksi meidän keskuudessamme, niin muistelkaa meitä
vieraalla maalla ollessanne. Jos olette löytänyt tässä saksalaisessa
porvaristalossa ja veljeni toiminnassa jotakin, jota voitte kunnioittaa,
niin muistelkaa sitä muukalaisten joukossa ollessanne. Siinä
suurenmoisessa elämässä, joka teitä odottaa, kaikissa mahtavissa
kiusauksissa ja hurjissa taisteluissanne älkää koskaan halveksiko
meidän elämän- ja ajattelutapaamme! Hän piti oikeaa, kättään
nuoren miehen pään päällä kuin äiti, joka siunaa eroavaa
lemmikkiään.
Fink piteli yhä hänen kättään. Molemmat katselivat äänettöminä
toisiansa silmiin, molempain posket olivat kalvenneet. Vihdoin Fink
huudahti, sointuvassa äänessään syvän tunteen värähdys: Jääkää
hyvästi!
Jääkää hyvästi! sanoi tyttökin hiljaa, niin hiljaa, että Fink sitä
tuskin erotti. Sitten mies astui vitkalleen kynnyksen yli, tytön
katsoessa värähtämättä hänen jälkeensä, niinkuin poistuvaa
henkinäkyä katsellaan. —
Kun kauppias liikeajan päätyttyä saapui sisarensa luo lennähti
Sabine häntä vastaan, puristautui lujasti kiinni häneen ja painoi
päänsä hänen rinnalleen. Mikä sinulla on, tyttöseni? kysyi veli
huolestuneena ja silitteli hiuksia hänen kostealta otsaltaan.
Fink oli puheillani, huudahti Sabine kohottaen päätänsä.
Mistä te puhelitte? Kosiko hän sinua? Eihän hän vain ollut
epäkohtelias? kysyi kauppias leikillisesti.

Hän kosi minua, sanoi Sabine.
Kauppias peräytyi peljästyneenä askeleen. Entä sinä, siskoni?
Minä tein, mitä sinä minulta voit odottaakin; en tule häntä
näkemään enää koskaan. Ja silloin valahtivat vuolaat kyyneleet
hänen silmistään, hän tarttui veljensä käteen ja suuteli sitä. Älä
suutu kun minä itken; olen vielä järkytetty, mutta se menee kohta
ohi.
Armas sisareni, rakas, rakas Sabine! huudahti kauppias ja syleili
itkevän tytön kumaraista vartta, en tahdo uskoakaan, että sinä
ajattelit minua hyljätessäsi tuon rikkaan perillisen.
Minä ajattelin sinua ja sinun uhrautuvaa, velvollisuudentuntoista
elämääsi, ja silloin hänen loistava olemuksensa kadotti kaikki ne
kauniit värit, jotka muuten olisin siinä nähnyt.
Sabine, sinä uhrauduit siis minun hyväkseni! huudahti veli
peljästyen.
Ei, Traugott; jos siinä oli jotain uhria, niin kannoin sen tämän
talon muistolle, jonka katon alla olen sinun turvassasi kasvanut
lapsesta naiseksi, ja hyväin vanhempaimme muistolle, joiden siunaus
säilyy vaatimattoman elämämme yllä.
* * * * *
Oli jo myöhä, kun Fink palasi Antonin huoneeseen. Hän näytti
hyvin kiihoittuneelta, viskasi hattunsa pöydälle, kävi istumaan
sohvaan ja sanoi ystävälleen: Annappa sikari suun avaukseksi.
Päätään pudistellen Anton kantoi laatikon pöytään ja kysyi:

No, mitä kuuluu?
Häitä ei ainakaan, vastasi Fink kylmästi. Tyttö todisteli, että
minä olen suuri heittiö ja kaikkea muuta kuin sopiva mies siivolle
tytölle. Sitten hän kävi jälleen ylen tunteelliseksi, vakuutti minulle
harrasta kunnioitustaan, leikkasi varjokuvan koko minun
olemuksestani ja antoi minun laputtaa. Mutta piru minut periköön,
— hän kavahti pystyyn ja heitti sikarinsa nurkkaan — jollei hän ole
paras sielu, mikä ikinä on alushameissa saarnannut hyvettä syntiselle
miesparalle! Hänellä on vain se ainoa vika, ettei hän tahdo ruveta
vaimokseni; ja loppujen lopuksi hän on siinäkin aivan oikeassa.
Ystävän kiivaus teki Antonin huolestuneeksi. Mutta missä olet
viipynyt näin kauan, ja mistä sinä nyt tulet?
En vain viinituvasta, niinkuin viisaudessasi tunnut päättelevän.
Kun mies saa rukkaset, niin on hänellä kai oikeus olla pari tuntia
kallella kypärin; minä tein samaa kuin jokainen olisi niin surullisessa
tapauksessa tehnyt, juoksentelin ympärinsä ja pidin filosoofisia
itsepuheluja. Purin vihaani maailmaa vastaan, s.o. itseäni ja
mustatukkaa vastaan, kunnes vihdoin jäin seisomaan kirjavan lyhdyn
eteen ja ostin kaupus-akalta nämä sitruunat. Näin sanoen hän otti
muutamia hedelmiä taskustaan ja pani ne pöydälle. — Mutta nyt,
poikaseni, menneisyyden kanssa olen tehnyt lopputilin,
pakinoikaamme nyt vähän tulevaisuudestakin; tämähän on viimeinen
ilta, jonka vietämme kahdenkesken, ja silloin älköön mikään pilvi
sumentako sielujamme. Laitappa minulle lasi totia ja puserra näistä
paksuista ukkosista mehua sekaan. Sitruunatotin valmistaminen on
niitä sinun vahvoja puoliasi, joista saat kiittää minua. Minä olen sen
sinulle opettanut, ja nyt sinä veijari osaat sen taidon paremmin kuin
minä itse. Tule istumaan viereeni.

Seuraavana päivänä tuli isä Sturm omassa persoonassaan nuoren
perillisen huoneeseen, kantaakseen hänen matka-arkkunsa ulkona
odotteleviin ajurivaunuihin. Anton oli koko aamun auttanut Finkiä
tavarain kokoonsäälimisessä ja sen kautta onnistunut hiukan
hälventämään alakuloisuutta, joka rasitti suuremmassa määrässä
jälellejäävää kuin matkaanlähtevää ystävystä.
Fink tarttui sitten Antonin käteen ja sanoi: Ennenkuin suoritan
kädenpuristusmenot muiden kanssa, niin toistan sinulle samat sanat,
jotka jo ensi päivinä lausuin sinulle: harrasta edelleenkin
englanninkielenopintojasi, jotta pääset lähtemään perääni. Ja missä
minä silloin satunkin olemaan, laivankajuutassa tahi uutisasukkaan
hirsipirtissä, niin aina on sinulle tilaa luonani. Kohta kun tämä vanha
maailma alkaa sinusta maistua happamalta, niin tule minun luokseni!
Ole muuten rauhassa, minä aion varmasti lakata kaikista
hullutuksista. Ja nyt ei mitään turhaa mielenliikutusta, poikaseni,
välimatkat ovat sangen lyhyet, tämän matoisen maan päällä. Hän
riistihe irti, kiiruhti konttoriin ja astui vielä kerran johtajan eteen, ja
Antonista oli iloista nähdä nuo erilaiset miehet vastatusten; porvarin
kookas, leveäharteinen hahmo aatelismiehen hoikkaa, siroa vartta
vastassa. Vielä viime jäähyväiset talon naisille kävi Fink heittämässä
ja syleili vielä kerran ystäväänsä, ennenkuin hypähti vaunuihin
aloittaakseen pitkän, pitkän taipaleen uuteen maailmaan.
Mutta Anton palasi haikeilla mielin konttoriin ja kirjoitti kirjeen
herra Stephanille Wolfsburgiin, liittäen myötä tälle kunnianmiehelle
uuden tavaraluettelon ja sokerinäytteitä.
* * * * *
Kauan aikaa suri Anton ystävänsä menetystä. Ensimmäisinä
päivinä hän jäi seisomaan Finkin oven eteen luullen vielä kuulevansa

sen takaa tämän iloista naurua, ja usein hän katsahti ylös työstänsä
kohdatakseen Finkin ivallisen ilmeen ja vaihtaakseen ymmärtävän
katseen tämän kanssa.
Hänen asemassaan talon puolella aikaansai Finkin lähtö suuren
muutoksen. Se kävi seuraavasti. Herra Lieboldin olisi nyt pitänyt
istua tädin vieressä, jos kristillistä arvojärjestystä olisi noudatettu.
Siinä hän oli aikaisemmin istunutkin, mutta Fink oli työnnetty hänen
ja tädin väliin. Totuutta noudattavalle kronikankirjoittajalle käy
sangen kiusalliseksi mainita, että herra Liebold oli tuosta
syrjäyttämisestä hyvin mielissään. Hän myönsi tosin olevan sangen
imartelevaa saada istua naisten vieressä, eikä kukaan osannut sitä
kunniaa arvostella korkeammaksi kuin hän; mutta toisinaan saattoi
liika suuri läheisyys käydä tukalaksi, etenkin syödessä ja kun
asianomainen nainen oli jo pahemmalla puolen ikäänsä.
Viimemainitun valituksen aiheen hän tunnusti vain kaikkein
luotetuimmille ystävilleen, ja hänen vastustajansa, joihin myöskin
kassanhoitaja kuului, väittivät hänen viihtyvän nuoren neidin
läheisyydessä vielä tukalammin kuin kypsyneeseen kukkeuteen
ennättäneen tädin rinnalla. Seurauksena oli, että Finkin lähdettyä
konttorissa alkoi salainen mieltenkuohu ja juonittelu tyhjäksi
joutuneen paikan johdosta, ja miehisen sukupuolemme häpeäksi
tunnustettakoon suoraan, että herroista ei kukaan tahtonut kernaasti
istua tädin vieressä ja niin lähellä isäntää. Illalla, Antonin ollessa
toimittamassa ystävänsä asioita kaupungilla, pidettiin asian johdosta
takapihan puolella suuri neuvottelu, jossa herra Jordan johti puhetta.
Alati rivakka herra Specht sanoi olevansa valmis istumaan missä
hyvänsä ja vaikka minkä tädin vieressä, mutta puheenjohtaja
huomautti hyvin kohteliaasti, että hänen veroistaan miestä
välttämättä tarvittiin pöydän alipäässä pitämässä puhetta vireillä;
sillä toverien suurimpana hauskutuksena oli vastailla hänen ylen

rohkeisiin väitteihinsä. Ja kun toisista jok'ainoa kieltäytyi käymästä
tädin viereen, lausui herra Jordan mielipiteenään, että oikeuden ja
kohtuuden mukaan Wohlfartin tuli periä ystävänsä Finkin paikka,
johon häntä sen ohessa puolusti hänen yleisesti tunnettu säveä
käytöksensä vanhempia naisia kohtaan. Siten Anton joutui toverien
yksimielisen päätöksen nojalla istumaan tyhjälle tuolille, ja talon
naisetkin antoivat siihen äänettömän suostumuksensa.
Vielä toinenkin muutos tuli Antonin osaksi. Muutamia päiviä Finkin
lähdön jälkeen herra Schröter sai Hampurista kirjeen, jonka sisässä
oli Antonille osotettu avoin lippu. Fink kirjoitti: Huonekalut siinä
kamarissa, jossa asuin, olivat omani; täten teen sinut sekä niihin että
muuhun jäämistööni nähden perilliseksi. — Viimeinen sana oli
alleviivattu. — Olen pyytänyt herra Schröteriltä, että saat asua
minun entisessä huoneessani. Siten sai Anton siirtyä kahdet portaat
alaspäin Finkin upeaan huoneeseen. Finkin toiseen suojaan muutti
herra Baumann, josta täten tuli Antonin lähin naapuri. Anton ei
unohtanut viedä mukanaan keltaisen kissansa, mutta se paatui
uudessa asunnossa aivan liikkumattomaksi eikä enää kertaakaan
lähtenyt jalustaltaan yöllisille retkeilyille. Ehkäpä se johtui siitä, ettei
Antonilla ollut työteliäässä elämässään enää aikaa unelmoida.
Tästälähtien häntä konttorissa nimitettiin yleensä Finkin
perilliseksi, ja tämä perintö kävi hänelle tärkeämmäksi kuin toverit
luulivatkaan. Hän istui nyt pöydän ylipäässä ja otti vaatimattomasti
osaa perheen jokapäiväiseen pöytäkeskusteluun. Täti, jonka
lemmikki Fink oli ollut, taipui piankin muutokseen ja vastaanotti
armollisesti Antonin pikku kohteliaisuudet, ja kauppias lausui usein
sanasen sankarillemme ja kuunteli mielellään tämän järkeviä ja
miehekkäitä mielipiteitä; myöskin Sabine tottui puhelemaan hänen
kanssaan päivän pikku tapahtumista, ja hänen katseensa, joka

ennen oli niin innokkaasti vältellyt tätä paikkaa, lepäsi nyt kernaasti
nuorukaisen avoimilla, vilpittömillä kasvoilla. Näiden molempien
välillä syntyi hiljainen yhdysymmärrys, tuollainen viehättävä, kevyt
suhde, joka niin ystävällisesti kaunistaa elämätä. Sabine näki
Antonissa poismenneen kosijan ystävän, ehkäpä uskotunkin, ja
Anton tunsi talon neitiä kohtaan niin rajatonta, harrasta kunnioitusta,
että Sabine tuli siitä joskus aivan liikutetuksi. Pöydässä ei Anton
hienotunteisuudessaan koskaan puhunut Finkistä, vaikka hän tätä
alituisesti ajattelikin, ja kun täti suopealla tavallaan kertoili satoja
pikku muisteloita Finkistä, osasi Anton taitavasti välttää kaikki
viittaukset ja ohjata puheen vaarattomille aloille. Myöskin liikkeessä
Antonin asema muuttui. Hän oli siihen asti ollut herra Jordanin
apulainen maaseutuosastolla, mutta nyt hän sai paikan
ulkomaanosastolla itse johtajan valvonnan alaisena. Hän sai saman
toimen, joka aikaisemmin oli ollut Finkillä, ja aikaa myöten hän oppi
Finkin näppäryydellä käsittelemään herra Tinkelestä ja
arvostelemaan Unkarin villanäytteitä.

KOLMAS KIRJA.
1.
Paha vuosi tuli maahan, odottamaton sodanmelu hälytti hereille
Saksan itärajalla asuvaiset, niiden joukossa senkin maakunnan
asukkaat, josta tässä kirjassa on puhuttu. Ankaran säikähdyksen
hirvittävät seuraukset tulivat maassa kohtakin näkyviin. Kaikki
liikenne pysähtyi, maatilojen ja kauppatavarain arvot laskeutuivat,
jokainen koetti pelastaa ja korjata omansa, paljon pääomia sanottiin
irti, kaupallisiin yrityksiin sijoitetut melkoiset summat joutuivat
vaaraan. Ei kellään ollut halua uuteen toimintaan, satoja liikesuhteita
katkesi, joita ihmiset jo ammoisista ajoista olivat solmineet
keskinäiseksi hyödykseen. Itsekunkin yksilöllinen olemassaolo kävi
epävarmemmaksi, eristetymmäksi, köyhemmäksi. Kaikkialla näki
totisia kasvoja, rypistyneitä otsia. Koko maa oli kuin halvaantunut
ruumis; hitaasti vieri raha, tämä liike-elämän elähdyttävä veri,
suuren ruumiin yhdestä osasta toiseen; rikas varoi kadottavansa
paljon, köyhältä katosi mahdollisuus ansaita edes vähänkään.
Tulevaisuus näytti yhtäkkiä kohtalokkaalta, mustalta, tuhoa
uhkaavalta, niinkuin taivas näyttää kovan ukkosenilman edellä.

Kauhunsana Puolan vallankumous se Saksassakin aiheutti näin
suurta hämminkiä. Rajan takana asuva maalaisrahvas oli vanhain
sotaisten muistojen ynnä tilanomistajain kiihoittamana noussut
aseihin ja kulki nyt yltiöpäisten pappien ja munkkien johtamana
edestakaisin pitkin rajaa, pidätti matkustavaisia ja tavaralähetyksiä,
kävi ryöstäen ja polttaen aatelishovien ja pikkukaupunkien kimppuun
ja yrittipä johtajainsa vaikutuksesta järjestäytyä sotilaallisestikin,
antaen takoa viitakkeensa suoriksi ja etsien vanhoja piilukkopyssyjä
esiin vanhoista kätköistä. Kapinalliset valtasivat erään suuren
puolalaisen kaupungin lähellä Saksan rajaa, asettuivat sinne herroiksi
ja julistivat Puolan valtakunnan jälleen perustetuksi.
Meidän valtiossamme kerättiin joukkoja joutuin kokoon ja
lähetettiin miehittämään rajaseutuja. Herkeämättä kuljettivat
vastarakennetun rautatien höyryvaunut sotilaita edestakaisin,
kaikkialla pärisivät rummut, ja hallituskaupunki rupesi näyttämään
sotilasleiriltä. Armeijan valtasi kiihko, joka aina syntyy sotaa
odotettaessa. Upseerit häärivät toimekkaina ympärinsä, ostelivat
karttoja ja joivat maljoja jos jonkinlaisella viinillä; sotamiehet
kirjoittivat kotiinsa, pyysivät toimittamaan rahaa mikäli mahdollista ja
lähettivät enemmän tai vähemmän tuntehikkaita terveisiä tytöillensä.
Kaikkialla maaseudulla tunsi sotamiesmorsiamet heidän kalpeista
poskistaan ja siitä innosta, jolla he säikyttivät omaisiaan kertomalla
verisistä unennäöistä; äidit ostivat villoja, kehräsivät sen langaksi,
kutoivat kostein silmin sotasukkia poikaparoilleen ja nyppivät
varovaisesti vanhoja palttinarääsyjä haavakääreiksi; isät puhelivat
epävakaisella äänellä kelpo pojan velvollisuudesta käydä
taistelemaan kuninkaan ja isänmaan puolesta ja muistelivat
varmemmaksi vakuudeksi, mitä vahinkoa he itse aikoinaan olivat
tehneet julmalle Napoleonille.

Kirkkaana syysaamuna saapui ensimmäinen tieto Puolan kapinasta
maakunnan hallituskaupunkiin. Jo edellisenä iltana olivat hämärät
huhut tehneet asukkaat uteliaiksi, ja liuta levottomia liikemiehiä ja
joutilaita maleksijoita seisoi odotellen asemasillalla. Kohta kun T. O.
Schröterin konttori oli avattu, syöksähti sisään herra Braun,
maaseutuasiamies, joka melkein hengetönnä mutta ilmeisesti
suurella sisäisellä nautinnolla kertoi, että koko Puola ja Galizia ja
paljon naapurimaitakin leimusi täydessä kapinassa; lukemattomia
vieraita kauppamatkustajia ja rauhallisia virkamiehiä oli siepattu
kiinni ja surmattu, monet rajakaupungit paloivat ilmi liekissä; ja olipa
muuan kelvoton punalakkinen patriootti tanssinut viitake koholla
erään herra Braunin serkun ympärillä ilmeisesti aikoen puhkoa hänet
aseellaan, kunnes eukkonsa heinähangolla antama ystävällinen
huomautus oli palauttanut hänet järkiinsä ja hän tyytyi lävistämään
vain serkun lakin, jonka kauhusta pystyyn nousseet hiukset olivat
pudottaneet tämän päästä. Sitten oli serkku avopäin juossut satasen
askelta lähimmälle rajasillalle, jossa saksalainen rajavahti oli
taskumattinsa sisällöllä palauttanut hänet järkiinsä; sillävälin oli raju
puolalainen samonnut tiehensä heiluttaen surkeasti murhattua lakkia
voitonmerkkinä viitakkeen nenässä.
Anton säikähtyi pahoin näistä sotaisista sanomista, ja olipa hänellä
syytäkin säikähtyä. Vähän aikaa sitten oli muuan yritteliäs
galizialainen kauppias lähettänyt Schröterin liikkeelle tavattoman
suuren määrän tavaroita, joiden arvo nousi kahteenkymmeneen
tuhanteen taaleriin, ja, kuten tällaisissa välityskaupoissa yleensä on
tapana, perinyt suurimman osan tavarain arvosta etukäteen
vekseleinä. Vaunukaravaanin, jolla näitä tavaroita kuljetettiin, täytyi
parahiksi olla joutunut keskelle kapina-aluetta. Sitäpaitsi oli toinen
karavaani siirtomaantavaroita vast'ikään lähetetty Galiziaan, ja arvion
mukaan senkin kohtalo oli tällä erää yhtä vaaranalainen. Ja mikä

pahinta, suuri osa liikkeen päättämistä kaupoista ja sen
myöntämästä luotosta oli tehty ja myönnetty juuri kapinallisiin
maakuntiin; paljon, ehkäpä toiminimen koko olemassaolo, arveli
Anton, joutui tämän sodan kautta vaarannetuksi. Senvuoksi hän
juoksi isäntää vastaan, kohta kun kuuli tämän tulevan portaita alas,
ja kertoi hänelle kiireisesti tärkeimmät kuulemistaan uutisista.
Sillävälin etsi herra Braun konttorissa itselleen uusia kuulijoita, joille
jutteli punalakkisen patriootin hirmutyön parannettuna painoksena,
jotenka hänen poloinen serkkunsa lakkinsa lisäksi menetti viitakkeen
nenään vielä takkinsa ja saappaansakin, niin että hän vain paljaalla
paidallaan pääsi pelastumaan suojelevan rajavahdin ja tämän
taskumatin turviin. Sivumennen mainittakoon, että seuraavassa
toisinnossa tuon onnettoman miehen täytyi luopua paidastaankin,
että häneltä ajettiin tukka päästä ja että naishirviöt raatelivat
kauheasti hänen ruumistaan. Sen pitemmälle herra Braun ei voinut
enää mennä, koskapa hänen serkkunsa vaelteli edelleen kahdella
jalalla muiden elävien joukossa ja uudella lakilla kaunistettuna.
Tällävälin johtaja kuunteli tarkkaan Antonin hätäistä kertomusta.
Hetkiseksi jäi hän äänettömänä seisomaan portaille, ja Anton, joka
tuskallisesti tähysti hänen kasvoihinsa, luuli näkevänsä hänet
tavallista kalpeampana; mutta hän lienee erehtynyt, sillä kauppias
katseli hänen päänsä yli lastaajia, jotka seisoivat levottomina
eteisessä, ja huusi tavallisella kylmällä liikemiesäänellään, joka aina
tehosi Antoniin: Sturm, vyöryttäkää tuo tynnöri syrjään, se on
jokaisen tiellä. — Pitää joutua, miehet, ajomies lähtee kohta
matkaan! Huolestuneena käänsi ukko Sturm leveän naamansa
kauppiasta kohti ja viitaten hirmuisella nyrkillään ulos hän sanoi
hyvin alakuloisesti: Kuuletteko, kuinka rumpu käy, se on
hälytysmarssi, meidän miehemme lähtevät sotaan. Karl pikkuseni on

joukossa, husaarina, keltaiset nyörit pienessä takissaan. Mikä
onnettomuus! Kuinka meidän tavaraimme käykään, herra Schröter?
Juuri senvuoksi kiiruhtakaa, hyvät miehet, vastasi johtaja
hymyillen. Vaunu lähtee rajalle, siinä on lastina sokeria ja rommia;
tarvitsevathan sotamiehemme kylmällä säällä lämpöisen tuikun.
Tämä ihmisystävällinen toimenpide isänmaanpuolustajain kurkkujen
varalta palautti vanhan rattoisan luottamuksen jättiläisten mieliin; he
hymähtivät tuimasti, ja isä Sturm kiinnitti koukkunsa lähimpään
tavarapaaliin ja heilautti sen ylenkatseellisesti korkealle ilmaan, aivan
kuin olisi tahtonut siten ilmaista: Tuon verran me välitämme koko
puolalaisroskasta, toisten käydessä vierittämään tynnöriä syrjään ja
lasketellessa pikku leikkiä sotilaiden janoisuudesta.
Antonille isäntä lausui: Uutiset eivät ole hyvät, mutta emme
tahdo uskoa kaikkea todeksi. Sitten hän meni konttoriin, tervehti
herra Braunia melkein yhtä hilpeästi kuin ennenkin ja antoi hänen
vielä kerran esittää surullisen tarinansa serkustaan ja tätä
kohdanneesta onnettomuudesta.
Braunin lähdettyä hän sanoi rauhoittavasti konttorinsa
henkilökunnalle: Toivon että tavaramme ovat jääneet makaamaan
rajalle; ajomiehet ovat hevostensa takia varovaisia eivätkä kernaasti
antaudu kapinallisten valtoihin. Mutta jos vaunut ovat jo ennättäneet
vihollisalueelle, niin meidän täytyy koettaa saada ne pelastetuksi.
Antonille hän lisäsi hiljaa: Kirjoittakaa oitis rajatullitoimistolle ja
meidän rajatoimitsijallemme. Varmasti menee ylimääräisiä junia
sinne asti; vastausta voimme odottaa yöjunan myötä, ja huomenna
tiedämme jo lähemmin asioista.
Sillä oli tuo pulmallinen kysymys ratkaistu, ja konttorissa kävi työ
entistä rauhallista latuaan. Herra Liebold vei isoja numerosarekkeita

pääkirjaan, herra Purzel lajitteli taalereita ja sitoi paperikääreitä
suurten setelitukkujen ympärille, ja herra Pix tarttui mustaan
siveltimeensä, maalaili ison vaa'an ääressä hieroglyyfejä
käärekankaalle ja hallitsi makasiinirenkejä totutulla meluisella
jäykkyydellään. Johtaja itse otti herra Jordanilta vastaan aamulla
tulleet asiakirjeet, jotka osaksi vahvistivat sotaiset huhut tosiksi,
puheli lyhyesti liikeasioista ja jakoi kirjeet apulaistensa vastattavaksi.
Sitten saapuivat meklarit, asiamiehet ja pörssivälittäjät, ja kuten
tavallisesti kirposi johtajan pulpetin takaa lyhyitä huomautuksia tahi
kuivia kompia, jos liiketutut antoivat kansalaissodan kauhujen liiaksi
pelottaa itseään. Hiljainen syrjäkeskustelu konttorimiesten välillä oli
tänään hiukan vilkkaampaa kuin tavallisesti, mutta liiketoiminta kävi
aivan entiseen tapaan. Päivällispöydässä puhe kävi niin rauhalliseen
sävyyn, kuin ei olisi ainutkaan puolalainen talonpoika heiluttanut
julmaa viitakettaan, ja pöydästä noustua lähti isäntä sisarensa ja
eräiden tämän naistuttujen kanssa ajelemaan; ja vastaantulevat
liikemiehet sanoivat ihmeissään ja ihaillen: Hän ajelee tänään
niinkuin ennenkin, hän osasi varmasti aavistaa kaiken ennakolta;
mikä viisas pää ja vakavarainen liike!
Antonia vallitsi koko päivän mittaan työpöydän ääressä tavaton
kiihotus. Hän oli hermostunut ja tunsi ahdistavaa odotusta, joka
kuitenkin tavallaan tuntui mieluiselta kuten suurten tapausten
aattotunnelma ainakin. Hän tunsi selvästi kauppahuonetta ja isäntää
uhkaavan vaaran, mutta siltä hän ei heittäytynyt alakuloiseksi ja
masentuneeksi. Hänestä tuntui, kuin olisivat hänen käsivartensa ja
säärensä saaneet vieterit; vaikka vaaran muistelu toitotti yhä
hälytyssoittoaan hänen sielussaan, ei hänen käsityskykynsä ollut
vielä koskaan ollut sen sukkelampi, hänen kirjoitustyylinsä sen
selkeämpi, eikä hän ollut koskaan laskenut asiamiesten
välityspalkkioita ja matkakuluja niin rivakasti. Hänen työtehonsa ja

työilonsa oli tänään ihmeellisellä tavalla kohonnut, hän huomasi sen
itsekin ja ihmetteli sitä. Johtajassa hän huomasi saman tunnelman;
tämäkin asteli loistavin silmin ja kevein askelin konttorin väliä.
Koskaan ei Anton ollut niin suuresti ihaillut ja kunnioittanut
isäntäänsä kuin tänään; johtaja näytti hänestä aivan kuin
kirkastetulta. Omituinen huima ilo täytti Antonin sydämen, ja hän
sanoi itselleen: Kas tämä se on oikeaa runoutta, liike-elämän
runoutta; moista ponnahtelevaa toimintavoimaa näkee vain
ponnistellessa vastavirtaa ylöspäin. Kun ihmiset lörpöttelevät, että
meidän aikamme on köyhä sisäisestä innostuksesta ja meidän
ammattimme erityisesti, niin he eivät tajua, mikä elämässä todella
on suurta ja kaunista. Tuo mies tietää, että tänä hetkenä tuho uhkaa
kaikkea, mihin hänen sielunsa on kiintynyt, hänen liikettään, pitkän
työteliään elämän menestystä, hänen iloaan, ylpeyttään ja
kunniaansa; ja kuitenkin hän seisoo kylmäverisenä pulpettinsa
ääressä, kirjoittelee kirjeitä murennetusta väripuusta ja arvostelee
apilaansiemeniä, ja luulenpa totta tosiaan, että hän vain nauraa
sisällisesti. Näin Anton ajatteli, kun hän illalla järjesti pöytänsä
puhtaaksi päivän töistä ja lähti sitten muiden herrojen kanssa
takapihan puolelle. Hänen tovereihinsakin tuntui sisäinen kuume
tarttuneen, he kokoontuivat istumaan Jordanin salonkiin ja puhelivat
mustan teen ääressä, mieluisen värinän karmiessa pintaansa, päivän
suurista uutisista ja niiden vaikutuksesta liikkeen kulkuun. Kaikki
olivat taipuvaiset otaksumaan, että toiminimi tosin tulisi kärsimään
jonkin verran vahinkoa, mutta he tunsivat myöskin olevansa miehiä
pelastamaan enemmän kuin millekään muulle liikkeelle oli
mahdollista. Aina toivehikas herra Specht arveli, että jokaisen
kapinan aikana kulutettiin suunnattomia määriä siirtomaantavaroita,
ja että toiminimi tulisi tekemään loistavia viini- ja väkijuomakauppoja
rajaseuduilla. Kestipä kapinaa vaikka vain neljännesvuodenkin, niin

saataisiin kaikki mahdolliset tappiot korvatuiksi, sillä sekä ystävällä
että vihollisella oli janoinen kurkku. Lopuksi lausui herra Jordan
mielipiteenään ettei ollut varmaa, mihin suuntaan koko kysymys
tulisi ratkeamaan. Samaa mieltä olivat useimmat toisetkin, ja sitten
lähtivät kaikki omiin huoneisiinsa. Ohuen väliseinän lävitse Anton voi
kuulla, kuinka hänen naapurinsa, herra Baumann, levolle käydessään
rukoili toiminimen ja sen johtajan puolesta. Se liikutti niin Antonin
sydäntä, että hän rupesi pitkin askelin mittailemaan huoneensa
lattiaa, kunnes kynttilä alkoi lepatella ja kipsikissa tehdä
säikähtyneen näköisiä eleitä.
Oli jo sangen myöhä, kun isäntäväen palvelija saapui varpaisillaan
Antonin huoneeseen ja ilmoitti hänelle kuiskuttaen, että herra
Schröter halusi vielä tänään puhella hänen kanssaan. Sukkelaan
Anton seurasi palvelijaa kadunvartisen rakennuksen ensi kerrokseen
ja astui jännitetyin mielin johtajan ruskeaseinäiseen työhuoneeseen.
Kauppias seisoi täyteen säälityn matka-arkun ääressä, pöydällä oli
hänen kirjelaukkunsa ja sen vieressä pettämätön merkki pitemmälle
matkalle lähtemisestä, suuri puhvelinnahkainen sikarikotelo. Siihen
mahtui kokonaista sata kappaletta; se oli vanhastaan herra Spechtin
ihailun esine, ja koko konttorissa sitä pidettiin jonkinmoisena
sotalippuna, joka otettiin esille ja vietiin vaunuihin aina kun liikkeen
päävoima lähti jollekin erikoisen tärkeälle sotaretkelle. Sabine
askarteli kirjoituspöydän laatikoiden kimpussa ottaen vaitonaisena
esiin kaikkea, mitä arveli matkalla tarvittavan. Hän katsahti nopeasti
Antoniin ja painoi alakuloisena pään rinnalleen luettuaan
nuorukaisen kasvoista samaa, mikä täytti hänen oman sydämensä
pelokkaalla ahdistuksella. Johtaja astui ystävällisesti Antonia vastaan.
Olen vaivannut teidät tänne näin myöhään, mutta arvelin ettette
vielä ollut käynyt levolle.

Kun Anton vastasi: Mielenliikutus esti minua nukkumasta, lankesi
sisaren katse jälleen häneen niin suruisena ja samalla kiitollisena
hänen osanotostaan, että hän tunsi valtavaa liikutusta eikä
uskaltanut puhua sen pitemmältä, peljäten äänensä pettävän.
Mutta johtaja sanoi hymyillen: Te olette vielä nuori; levollisuus
tulee vuosien myötä. — Olen kuullut puolalaisten olevan erityisen
huomaavaisia meidän kansalaisiamme kohtaan; mahdollisesti he
kuvittelevat meidän hallituksemme salaa kannattavan heitä. Tuo
itsepetos ei tosin kestä kauan, mutta emme tee väärin, jos
käytämme sitä hyväksemme saadaksemme tavaramme kunnollisesti
korjuuseen. Te olette hoitanut liikekirjeenvaihtoa sen maanäären
kanssa ja tiedätte itse parhaiten, mitä minun on siellä tehtävä. Aion
matkustaa rajalle ja siellä punnita olosuhteiden mukaan seuraavat
toimenpiteeni.
Tuskaisen jännitettynä kuunteli sisar hänen sanojaan ja koetti
lukea hänen kasvoiltaan senkin, mitä veli ei hänen tähtensä ilmaissut
sanoilla. Mutta Anton käsitti mitä puhe tarkoitti: hänen isäntänsä
aikoi lähteä rajan yli kapinoitsijain keskeen.
Lähemmäs astuen hän lausui väräjävällä äänellä: Enkö minä saa
matkustaa teidän sijastanne? Tunnen kyllä hyvin, etten ole vielä
antanut teille minkäänlaista aihetta uskoa minulle näin tärkeää asiaa.
Mutta tulisin tekemään kaikkeni sen perille ajamiseksi, aina
äärimmäisen mahdollisuuden rajaan saakka. Antonin posket
hehkuivat hänen näin puhuessaan, ja hän tunsi tänä hetkenä
hillitöntä halua käydä tappelemaan tavarakuormista vaikka kaiken
maailman kapinallisten kanssa.
Se on kelpo miehen puhetta, ja minä kiitän teitä, vastasi johtaja,
mutta en voi ottaa tarjoustanne vastaan. Matkalla saattaa sattua

C++ Programming 8th ed Edition D. S - eBook PDF

More Related Content

Similar to C++ Programming 8th ed Edition D. S - eBook PDF (13)

C++ Programming 8th ed Edition D. S - eBook PDF