Computer architecture fundamentals and principles of computer design 1st Edition Joseph D. Dumas Ii

Computer architecture fundamentals and
principles of computer design 1st Edition Joseph
D. Dumas Ii download
https://ebookultra.com/download/computer-architecture-
fundamentals-and-principles-of-computer-design-1st-edition-
joseph-d-dumas-ii/
Explore and download more ebooks or textbooks
at ebookultra.com

We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookultra.com
for more options!.
Computer Organization and Design Fundamentals First
Edition David Tarnoff
https://ebookultra.com/download/computer-organization-and-design-
fundamentals-first-edition-david-tarnoff/
Logic and Computer Design Fundamentals Third Edition M.
Morris Mano
https://ebookultra.com/download/logic-and-computer-design-
fundamentals-third-edition-m-morris-mano/
Computer Principles and Design in Verilog HDL 1st Edition
Yamin Li
https://ebookultra.com/download/computer-principles-and-design-in-
verilog-hdl-1st-edition-yamin-li/
Digital Design and Computer Architecture ARM Edition Sarah
L. Harris & David Money Harris
https://ebookultra.com/download/digital-design-and-computer-
architecture-arm-edition-sarah-l-harris-david-money-harris/

VLSI and Computer Architecture 1st Edition Kenzo Watanabe
https://ebookultra.com/download/vlsi-and-computer-architecture-1st-
edition-kenzo-watanabe/
Digital Design for Computer Data Acquisition 1st Edition
Charles D. Spencer
https://ebookultra.com/download/digital-design-for-computer-data-
acquisition-1st-edition-charles-d-spencer/
Fundamentals of Computer and Programming 2nd Edition E.
Balagurusamy
https://ebookultra.com/download/fundamentals-of-computer-and-
programming-2nd-edition-e-balagurusamy/
Fundamentals of Computer Organization and Architecture
Wiley Series on Parallel and Distributed Computing 1st
Edition Mostafa Abd-El-Barr
https://ebookultra.com/download/fundamentals-of-computer-organization-
and-architecture-wiley-series-on-parallel-and-distributed-
computing-1st-edition-mostafa-abd-el-barr/
The Essentials Of Computer Organization And Architecture
1st Edition Linda Null
https://ebookultra.com/download/the-essentials-of-computer-
organization-and-architecture-1st-edition-linda-null/

Computer architecture fundamentals and principles of
computer design 1st Edition Joseph D. Dumas Ii Digital
Instant Download
Author(s): Joseph D. Dumas II
ISBN(s): 9781420057959, 1420057952
Edition: 1
File Details: PDF, 5.60 MB
Year: 2005
Language: english

2749_C000.fm Page ii Monday, September 26, 2005 12:40 PM

COMPUTER ARCHITECTURE
Fundamentals and Principles of Computer Design

COMPUTER ARCHITECTURE
Fundamentals and Principles of Computer Design
Joseph D. Dumas II
University of Tennessee
Chattanooga, Tennessee, USA

CRC Press
Taylor & Francis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742
© 2006 by Taylor & Francis Group, LLC
CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, an Informa business
No claim to original U.S. Government works
Version Date: 20110713
International Standard Book Number-13: 978-1-4200-5795-9 (eBook - PDF)
This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources. Reasonable efforts
have been made to publish reliable data and information, but the author and publisher cannot assume
responsibility for the validity of all materials or the consequences of their use. The authors and publishers
have attempted to trace the copyright holders of all material reproduced in this publication and apologize
to copyright holders if permission to publish in this form has not been obtained. If any copyright material
has not been acknowledged please write and let us know so we may rectify in any future reprint.
Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced, trans-
mitted, or utilized in any form by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter
invented, including photocopying, microfilming, and recording, or in any information storage or retrieval
system, without written permission from the publishers.
For permission to photocopy or use material electronically from this work, please access www.copyright.
com (http://www.copyright.com/) or contact the Copyright Clearance Center, Inc. (CCC), 222 Rosewood
Drive, Danvers, MA 01923, 978-750-8400. CCC is a not-for-profit organization that provides licenses and
registration for a variety of users. For organizations that have been granted a photocopy license by the
CCC, a separate system of payment has been arranged.
Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are
used only for identification and explanation without intent to infringe.
Visit the Taylor & Francis Web site at
http://www.taylorandfrancis.com
and the CRC Press Web site at
http://www.crcpress.com

Dedication
To Chereé, my best friend and life partner, who “always and forever”
makes this “a wonderful world.” IL YBATS.
2749_C000.fm Page v Monday, September 26, 2005 12:40 PM

2749_C000.fm Page vi Monday, September 26, 2005 12:40 PM

Preface
Digital electronic computer systems have gone through several generations,
and many changes, since they wer e ﬁrst built just before and during World
War II. Machines that wer e originally implemented with electr omechanical
relays and vacuum tubes gave way to those constr ucted with solid-state
devices and, eventually, integrated circuits containing thousands or millions
of transistors. Systems that cost millions of dollars and took up lar ge rooms
(or even whole ﬂoors of buildings) decr
eased in price by orders of magnitude
and shrank, in some cases, to single chips less than the size of a postage
stamp. CPU clock speeds increased from kilohertz to megahertz to gigahertz,
and computer storage capacity gr ew from kilobytes to megabytes to
gigabytes and beyond.
While most people have noticed the obvious changes in modern com-
puter system implementation, not everyone r
ealizes how much has remained
the same, architecturally speaking. Many of the basic design concepts and
even the advanced techniques used to enhance performance have not
changed appreciably in 30, 40, or even 50 years or longer . Most modern
computers still use the sequential, von Neumann pr ogramming paradigm
that dates to the 1940s, they accept har dware interrupts that have been a
standard system design feature since the 1950s, and they store programs and
data in hierarchical memories that are, at least conceptually, very similar to
storage systems built in the 1960s. While computing professionals obviously
need to stay abreast of today’s cutting-edge architectural breakthroughs and
the latest technical wizardry, it is just as important that they study historical
computer architectures, not only because doing so gives a valuable appr e-
ciation for how things were done in the past, but also because, in many cases,
the same or similar techniques ar e still being used in the pr esent and may
persist into the future.
Over several years of teaching the computer ar chitecture course to an
audience of mostly under graduate computer science students, I have
observed that few — if any — of the students in a typical computer science
(or even electrical or computer engineering) pr
ogram ever go to work design-
ing microprocessors, memory devices, or other integrated cir cuits, let alone
complete computer systems. Many, probably most, of them instead become
system administrators, pr ogrammer-analysts, technical managers, etc. In
these positions one is not generally called upon to design hardware, so there
2749_C000.fm Page vii Monday, September 26, 2005 12:40 PM

is no need to know where each transistor goes on a particular chip. However
,
it is quite likely that at some point almost every computing professional will
have to specify or pur chase a computer system to r un a particular applica-
tion. To do so, he or she must know enough about computer ar chitectures
and implementation technologies to be able to understand the characteristics
of the machines under consideration, see through manufacturer hype, intel-
ligently compare system performance, and ultimately select the best and
most cost-effective system for the job. A course designed ar ound this text-
book should prepare students to do exactly that, without getting them lost
in the myriad of technical details characteristic of other excellent, but lengthy
and involved, texts.
My philosophy in developing this book was to concentrate on the fun-
damental principles of computer design and performance enhancement that
have proven effective over time and to show how curr ent trends in archi-
tecture and implementation r ely on these principles while in many cases
expanding them or applying them in new ways. Because specific computer
designs tend to come and go quickly, this text does not focus on one partic-
ular machine or family of machines. Instead, important concepts and tech-
niques are explained using examples drawn fr om a number of dif ferent
computer architectures and implementations, both state-of-the-art and his-
torical. In cases where explanations based on r eal machines would include
too many “trees” for the r eader to see the “for est,” simpler examples have
been created for pedagogical purposes. The focus is not on understanding
one particular architecture, but on understanding ar chitectural and imple-
mentation features that are used across a variety of computing platforms.
The author’s underlying assumption is that if students have a thor ough
grounding in what constitutes high performance in computers, a good con-
cept of how to measure it, and a thorough familiarity with the fundamental
principles involved in making systems perform better , they will be able to
understand and evaluate the many new systems they will encounter in their
(hopefully long) professional careers.
This book is primarily designed to be used in a one-semester upper
(usually senior) level under graduate course in computer ar chitecture, as
taught in most traditional computer science pr ograms including the one
at the University of T ennessee at Chattanooga wher e I have been on the
faculty since 1993. It is also suitable for use in an undergraduate electrical
engineering or computer engineering curriculum at the junior or first
semester senior level, with the idea that it would likely be followed by
an additional hardware-oriented course covering topics such as advanced
microprocessor systems, embedded systems, VLSI design, etc. (Refer to
the chapter breakdown below for suggestions on how to incorporate the
text into courses based on the quarter system.) This book can also be
effectively used (perhaps with some supplementary materials pr ovided
by the instructor or an additional text chosen to meet specific needs) in
an introductory, master’s level graduate course. I believe it would be
particularly useful for what appears to me to be the incr easing number
2749_C000.fm Page viii Monday, September 26, 2005 12:40 PM

of students seeking a master’s degree in computer science after obtaining
an undergraduate degree in another field.
To get the maximum benefit from this text, students should have had a
previous course(s) covering introductory topics in digital logic and computer
organization. While this is not a text for a pr
ogramming course, it is assumed
that the reader is quite familiar with computer pr ogramming concepts. Ide-
ally, students should not only be well versed in at least one high-level
programming language such as C, C++, or Java, but they should also have
had some exposure to machine-level pr ogramming in assembly language
(the specific architecture covered is not all that important, but the concepts
are highly r elevant). Previous courses in operating systems and systems
programming would be helpful but ar e not essential in following the
material presented here.
To use computer architecture terminology, this textbook is a RISC design.
The idea is to help students achieve success in understanding the essential
concepts not by including a lot of extra bells and whistles, but by pr oviding
an easily understood, almost conversational text illustrated with simple,
clear, and informative figures. Each chapter begins with an introduction that
briefly lays out the ideas to be covered and the reasons why those topics are
important to the study of modern computer systems. The intr oduction is
followed by several sections explaining the material in detail, and then a
chapter wrap-up. This section briefly r eviews the key concepts that the
student should have gleaned from reading the material and participating in
class, placing them in context to help r einforce the student’s learning by
helping him or her see the big pictur e, or broader context, into which the
detailed material that has just been pr esented fits.
Finally, the end-of-chapter review questions include not only pr oblems
with concrete, numerical, right and wr ong answers, but also “fill in the
blank” items that r einforce key concepts and terminology as well as open-
ended short answer and essay-type questions. In past semesters, while using
other texts, my students have often complained about textbook exer
cises that
were either too trivial or too involved to be of much use in pr eparing for
exams (which, of course, is a major concern of students). One of my goals
in developing this book was to pr ovide review questions that would be
sufficiently thought-provoking to challenge students, but manageable within
a reasonable time frame (as they would have to be to serve as viable testing
items). To this end, many of the r eview questions are drawn from actual
exam questions used over the several years I have taught the computer
architecture course. By working out answers to a variety of pr oblems and
questions comparable to items that their instr
uctor would be likely to include
on a test, students should not only master the material thor oughly, but also
(of equal if not greater importance to them) be prepared to demonstrate their
mastery when called upon to do so.
Chapter 1 provides a background for the topics in the r est of the book
by discussing the difference between architecture and implementation and
the ways in which they influence each other . It also includes a brief history
2749_C000.fm Page ix Monday, September 26, 2005 12:40 PM

of computing machines fr om the earliest, primitive computers up to the
present day. (To understand where the field is now and wher e it may go in
the future, it is important to know wher e it has been.) The various types of
single-processor and parallel, general- and special-purpose systems that will
be covered in following chapters ar e introduced. Then the reader, who will
likely at some point in the future be responsible for specifying and selecting
computer systems, is intr oduced to some concepts of ar chitectural quality
and other factors that may cause particular systems to succeed or fail in
the marketplace. Last, but certainly not least, methods for quantifying and
measuring the performance of computers and their major subsystems ar e
discussed.
Chapters 2, 3, 4, and 5 are the heart of the text; they cover, in appropriate
detail, the ar chitecture of traditional, single-pr ocessor computer systems,
which are still, after mor e than 60 years, the most widely used computing
machines. Chapter 2 deals with the important topic of memory systems. It
begins by explaining the characteristics of an ideal memory system (which
of course does not exist) and then discusses how various memory technol-
ogies approximate ideal behavior in some ways but not others. This naturally
leads to an explanation of how a hierar chical storage system may be used
to maximize the benefits of each type of device while hiding their less
desirable characteristics, thus enabling the overall memory system to keep
up with the demands of the pr ocessor (and the needs of the pr ogrammer).
Since CPU architecture and implementation are so complex and so crit-
ical to the performance of a system, both Chapters 3 and 4 ar e devoted to
this topic. Chapter 3 explains the basics, including the design of CISC and
RISC machine instruction sets, the datapath har dware that is used to carry
out those machine instr uctions by operating on integer and r eal number
values, and the control unit, which develops the control signals that operate
the datapath as well as the rest of the machine using either a microprogram
or hardwired logic. Chapter 4 then discusses techniques that can be used to
enhance the performance of the basic CPU design, with particular emphasis
on pipelining. Both arithmetic and instr uction-unit pipelines are covered;
since so many modern micr oprocessors make extensive use of pipelined
implementation, we pay particular attention to RISC, superpipelined, super-
scalar, and VLIW designs. Chapter 5 completes the coverage of single-pr o-
cessor system design considerations by discussing I/O related topics includ-
ing basic interfacing appr oaches, exceptions and interr upts, and the use of
DMA and I/O processors to offload I/O-related tasks from the main system
processor.
The final two chapters deal with appr oaches that may be adopted when
even the most advanced conventional, single-pr ocessor systems do not pr o-
vide the desired performance or are not well suited to the intended application.
Chapter 6 covers the most common types of high-performance systems, most
of which are parallel to varying degrees. Flynn’s venerable taxonomy of com-
puter architectures is discussed in r elation to vector and array pr ocessors,
shared-memory multiprocessors, and message-passing multicomputers such
2749_C000.fm Page x Monday, September 26, 2005 12:40 PM

as cluster systems. Since communication between pr ocessors is critical to the
performance of parallel systems, static and dynamic interconnection networks
are discussed at some length. Finally, Chapter 7 goes beyond Flynn’s classifi-
cations to explore the characteristics of unconventional ar chitectures of the
past, present, and future. From dataflow machines to artificial neural networks
to fuzzy systems to quantum computers, students will see that there are other
approaches, besides von Neumann’s, that can be taken to solve particular
types of computational problems.
Most instructors and their students should be able to cover the entir e
contents of this book in a one-semester course, given satisfactory completion
of the pr erequisites suggested above. If it is desir ed to spend mor e time
covering conventional architectures at a leisur ely pace, Chapter 7 may be
omitted or left for outside reading. At institutions using the quarter system,
it is suggested that Chapters 1 to 5 might be cover ed in one quarter, while
Chapters 6 and 7, plus perhaps some additional, advanced topics added by
the instructor — or a substantial r esearch or design pr oject — could be
reserved for a second quarter -long course.
Writing a textbook is a challenging task, and no matter how har d one
tries, it is impossible to avoid err
or or to please every reader. I have, however,
done my best and I hope you enjoy the r esult. I would like to hear fr om
instructors and students alike about how you found this book useful and,
conversely, about any mistakes or misconceptions you may have encoun-
tered or any parts of the text that wer e less than clear . Please feel fr ee to
suggest any improvements that I might make in future revisions of the text.
I welcome your comments via e-mail at Joe-Dumas@utc.edu.
Joe Dumas
Signal Mountain, Tennessee
2749_C000.fm Page xi Monday, September 26, 2005 12:40 PM

2749_C000.fm Page xii Monday, September 26, 2005 12:40 PM

Acknowledgments
No book, especially a first book, makes it to print without a lot of help fr om
knowledgeable people in the publishing industry . Stan Wakefield deserves
my thanks for encouraging me to write this book and for helping me find
the right people to publish it. Fr om the beginning, the folks at T aylor &
Francis/CRC Press have been upbeat, personable, and most helpful to this
“newbie” author. I hope they didn’t find my questions too annoying! I would
particularly like to thank Nora Konopka for signing me up, Helena Redshaw
for guiding me through the process, and Amber Stein for bringing the project
to completion. Ladies, it has been a pleasur e working with you.
Many outstanding professors challenged and inspired me as I traveled
the long and winding r oad of higher learning on the way to becoming an
educator myself. Though (over the course of many years and thr ee degrees)
they number far too many to mention her e, I learned something fr om each
and every one. T o those who r emember me (and even those who don’t) I
express my sincere appreciation for your dedication to your pr ofession and
to your students. I particularly wish to thank T ed Bogart of the University
of Southern Mississippi, Jim Har den of Mississippi State University , and
Harry Klee of the University of Central Florida, who served as my advisors
and mentors. I couldn’t have made it this far without you.
My UTC colleagues and administrators at the department, college, and
university level have been incr edibly supportive of this pr oject. I would
especially like to thank the University of Chattanooga Foundation for sup-
porting the sabbatical leave during which much of this text was written. But,
most of all, it was my students who inspir ed me to undertake this pr oject,
so, I’d like to thank all the young (and some not so young) people who have
ever studied and worked hard to make it through a course with the infamous
“Dr. Doom.” I hope each of you found the time you spent in my classes
worthwhile. It has been my privilege to help you expand your knowledge
and understanding, and I have learned as much (or mor e) from you as you
have from me. I especially acknowledge the computer architecture students
at UTC who used the first draft of this book. By r eading it thor oughly,
pointing out errors, and offering suggestions for improvement, you helped
me create a better text than would otherwise have been possible. On behalf
of my future readers, I thank you for your valuable input.
2749_C000.fm Page xiii Monday, September 26, 2005 12:40 PM

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

kun pääsisi lähimmän kallionkielekkeen taakse. Sen sijaan hän
päätään nostaessaan näki miehen makaavan vatsallaan hyvän
matkan päässä, pohjoisempana, vastapäätä rakennuksia. Se oli
Jörgen Thiis! Ensin Mary kyykistyi, mutta sitten hänessä heräsi
iloinen kostontunne, ja siinä mielessä hän itse nousi pystyyn,
reippaana, varmana. Jörgen, näki hänet ja kapsahti seisaalle,
hämillään, häpeissään ja sieppasi lakin päästään, pisti sen taas
päähänsä eikä tiennyt, minne päin katsoa tai kääntyä. Mary läheni
hitaasti, oikein nauttien Jörgenistä. Jo kaukaa hän huusi: "Vai tällä
tapaa te metsästelette? — Kenties aiotte ampua meidän
kanojamme?" Ehdittyään lähemmä: "Eikö teillä ole koiraa mukana?
Mitäs sillä, kyllähän te kanojamme osaatte koirattakin ampua. Tai
ehkä teillä ei olekaan koiraa?"
"On kyllä, mutta tänään en olekaan metsästämään lähtenyt. Olen
siitä jo päässyt."
Nämä yksinkertaiset, sävyisät sanat, jotka hän lausui uskaltamatta
Maryyn katsoa, käänsivät tämän tunteet toisaalle. Hän ei tahtonut
Jörgeniä rääkätä. Hän oli kyllin kuullut sedän hirmuvallasta.
Varikset raivosivat entistä pahemmin. "Kuulkaa! Siellä ollaan
tuomiolla! Miksi ette auta sitä poloista?" — "Siinä olette todellakin
oikeassa!" sanoi Jörgen mielissään, kun pääsi vapaaksi. Hän
kumartui ottamaan pyssynsä ja juoksi. Mary jäljestä. Ensin pieni
kukkula, sitten pitkin tietä. Kahdessa vanhassa puussa ja näiden
ympärillä raivosivat nuo harmajat lautamiehet; niitä oli satoja. Vaan
heti kun äkkäsivät pyssymiehen, hajaantuivat ne rääkyen eri tahoille.
Niiden tilinteko oli päättynyt.
Aivan oikein: kahden suuren puun välissä makasi tavattoman iso
varis, revittynä ja verisenä, viimeisissä henkitoreissaan. Jörgen aikoi

sen nostaa maasta. "Ei, älkää koskeko siihen!" huusi Mary ja kääntyi
poispäin. Hän lähti heti takaisinpäin vuoren rinnettä kohti. Kun hän
ei kuullut Jörgenin tulevan perästä, hän pysähtyi: "Tulette kai
mukaan? Ja syötte päivällistä?" Jörgen tuli. Siten he ääneti astuivat
yhdessä, kunnes saapuivat Jörgenin äskeiselle makuupaikalle. Jörgen
riensi: "Mitenkä teillä kotona jaksetaan?" — Mary hymyili: "Kiitos,
asianhaarain mukaan oikein hyvin."
Savu uuninpiipusta tuprusi ilmaan. Kattojen kivet sinisine
silauksineen peittivät upeasti kaikkia rakennuksia. Suuret puutarhat
molemmilla sivuilla hiekkakäytävineen ulkonivat rakennuksista kuin
juovikkaat siivet. Kaikki niin elävänä kuin voisi millä hetkellä tahansa
kohota ilmaan. — "Oletteko kauankin tässä maannut?" kysyi Mary
säälimättä; olihan se hänestä jonkinlaista lumousta. Jörgen ei
vastannut. Mary tunnusteli jalansijaa rinnettä alaspäin; tältä kohtaa
se oli hyvin jyrkkä. "Saanko auttaa teitä?" — "Kiitos, mutta minä olen
tästä useammin kulkenut kuin te."
Siitä tuli hiljainen ateria. Jörgen söi hitaasti, kuten ainakin, vaan ei
koskaan niin, kuin tänään. Mary oli pian päässyt joka ruokalajista ja
istui Jörgeniä katsellen. Sanoi jonkun sanan ja sai kohteliaita
vastauksia. Jörgenin silmät, jotka muutoin olivat Maryn kimpussa
kuin loiskuvat aallot tahtoen imeä hänet mukaansa… tänään ne
vaivoin pääsivät lautasesta irti. Äkkiä hän lopetti. "Ettekö voi hyvin?"
— "Kyllä, kiitos; mutta minä olen syönyt kylliksi."
— — Muutamia minuuttia myöhemmin Jörgen tuli ulos Anders
Krogin luota. Mary oli vähää ennen tullut rouva Dawesin luota ja
juuri avannut oven huoneeseensa. Jörgen Thiis sanoi: "Minusta
isänne vointi, neiti, on paljoa parempi." — "Niin, hän saa jo
sanotuksi yhtä ja toista. Ja voi kättäänkin hieman liikuttaa." —

Jörgen nähtävästi ei kuunnellut. "Onko tämä teidän huoneenne? —
En ole sitä koskaan nähnyt." Mary väistyi tieltä, Jörgen yhä katsoi.
"Ettekö tahdo astua sisään?" — "Saanko?" — "Olkaa niin hyvä!"
Jörgen astui kynnykselle, sen yli, hitaasti; Mary seurasi. Jörgen seisoi
ihan hiljaa ja hengitti syvään. Mary vieressä. Oliko huone verhottu
nypläyksillä? Hän ei voinut sitä selvittää. Vuode, huonekalut,
valkoisen sinistä tai sinisen valkoista, amoriineja katossa,
maalauksia, joukossa hänen ihanan äitinsä kuva, ja kukkia sen
edessä. Ja se tuoksu… ei juuri kukista yksin, vaan Marystä ja Maryn,
joka seisoi tuossa vieressä, sinisessä hameessaan, puolihihaisessa.
Tässä puhtaassa tuoksussa, tässä värisulossa Jörgen häpesi. Hän
häpesi niin, että teki mieli syöstä ulos. Hän ei voinut hillitä, hänen
rinnassaan alkoi läähättää ja nostaa; häneen tuli väristys. Tuntui kuin
täytyisi purskahtaa itkuun. Silloin välähti kaksi valkoista käsivartta ja
hän kuuli jotakin sanottavan, sinistä ja valkoista ja valkoista ja sinistä
sekin. Ovi hänen takanaan sulkeutui, sen piti kai verhota hänet.
Sitten taas välähtivät nuo valkoiset käsivarret ja hän kuuli selvästi:
"No Jörgen! — No Jörgen!" Hän tunsi käsivarteensa tartuttavan ja
joutui istumaan. Mary oli todellakin sanonut "Jörgen", kahdesti
"Jörgen." Nyt Mary silitti hänen otsaansa ja pyyhkäisi siitä hiukset
pois. Niin lempeästi, niin kukkasenvienosti. Se hellitti jotakin; kaikki
haikea ja kova suli Maryn kosketuksesta ja valui pois.
Sanomattomassa lämmön tunteessa. Se, joka nyt kumartui hänen
puoleensa, oli oikeastaan ensimäinen, joka auttoi häntä, hänen
lapsuudestaan saakka. Hän oli tuntenut olevansa niin yksin.
Tuollainen luottamus häneen kädenpuristuksessa! Niin
ansaitsematta. Se teki hyvää! Kuinka hyvää se teki! Hän uneksi
olevansa hyvä, hänkin, hyvien voimien vallassa. Valkoinen ja sininen
ihan peitti hänet. Sen alla nuo suuret hyvät silmät liittivät Jörgenin
sielun omaansa. Jörgen sanoi anteeksi pyytäen ja hyvin hiljaa: "Minä

en sitä enää kestänyt." Mitä hän ei kestänyt, se ymmärrettiin; Mary
vetäytyi heti edemmä. "Mary" kuiskasi Jörgen. Se tuli hänen
tahtomattaan, hän ajatteli ääneensä. Se säikäytti häntä, se säikäytti
Maryä. Tämä väistyi hänestä kauemma, silmät himmenivät, jokin
ikäänkuin horjui. Sen näki Jörgen, — ja ennenkuin Mary aavistikaan,
ennenkuin hän itsekään tiesi, oli hän Maryn luona. Kietoi hänet
syliinsä, nosti häntä puoleensa. Villiintyi tuntiessaan Maryn ruumiin
omaansa vasten, suuteli, suuteli häntä, mihin osui. Mary väänsi
itseään poispäin — milloin toiselle sivulle, milloin toiselle. Silloin
Jörgen suuteli kaulaan, ympäri kaulaa. Mary tunsi jotakin olevan
aikeissa. Vain toinen käsi oli hänellä vapaana, mutta sillä hän sysäsi
Jörgeniä luotaan. Samassa hän taivutti itseään niin kauas
taaksepäin, että oli kaatua. Jörgen joutui kumartumaan hänen
päälleen, se sytytti, ja hän tahtoi käyttää sitä hyväkseen. Mutta
hänen täytyi irroittaa oikea kätensä saadakseen kiinni Maryn alta.
Juuri sen vuoksi Mary sai vasemman kätensä vapaaksi, painoi sen
hänen rintaansa vasten kaikella voimallaan, niin että pääsi
kääntymään sivulle ja seisoi. Silmät yhtyivät. Ne olivat villinä, liekit
niissä kietoutuivat yhteen. Kumpikin vaiti. Hengähdykset lyhyitä,
teräviä.
"Mary!" kuului käytävästä parkaistavan. Se oli rouva Dawes! Rouva
Dawes, joka ei enää jaksanut vuoteestaan nousta, — seisoi
käytävässä! "Mary!" vieläkin kerran, niin epätoivoisesti, kuin olisi
tainnoksiin menossa. Molemmat ulos. Rouva Dawes seisoi yöpuvussa
avonaisen ovensa ulkopuolella, seinään nojaten. Hän oli vaipumassa
maahan, kun Jörgen Thiis syöksi paikalle ja otti häntä kainaloista.
Portaita ylös tuli palvelustyttö toisensa perästä, myös pikku Nanna.
Jörgen seisoi kannattaen rouva Dawesia, kunnes yhtynein voimin
saatiin hänet nostetuksi ja kannetuksi huoneeseensa. Itse hän ei
enää astunut jaloillaan. Silmät olivat ummessa; oliko hän pyörtynyt,

sitä he eivät tienneet. Se oli hirveä taakka. Vaikka kuinka nostettiin
ja kiskottiin, niin kovalle otti, ennenkuin hänet oli saatu kynnyksen
yli. Hitaasti laattian poikki; mutta siinäpä olikin pahin jäljellä, kun
näet oli saatava yläruumis ylös vuoteeseen; sillä siinä he eivät
mahtuneet oikein nostamaan. Aina kun runko oli sängyn laidalla,
eivät jalat nousseetkaan mukana; hän lipui taas alas; hän ei itse
auttanut vähääkään. Hän vaan ähki. Ennenkuin Jörgen pääsi oikein
käsiksi, oli rouva Dawes taas laattialla, koko ihminen. Kun he vihdoin
taas saivat yläruumiin vuoteeseen, vaan ei niin pitkälle, että se olisi
pysynyt oman painonsa varassa, joutuivat he ihan epätoivoon, he
eivät tajunneet, miten oli meneteltävä. Pikku tyttö nauraa hihitti ja
karkasi; Jörgen katsahti raivossa hänen jälkeensä. Tästä tuli liikaa jo
Maryllekin. Kolme minuuttia takaperin hän oli vimmatusti taistellut,
— ja nyt häntä nauratti niin hurjasti, että piti juosta tiehensä,
hänenkin. Hän seisoi nenäliina suun edessä, naurusta
katkeamaisillaan, kun sairaanhoitajatar tuli esille isän huoneesta; isä
tahtoi tietää, mitä tämä kaikki merkitsi. Mary meni sinne. Hän tuskin
sai sitä naurulta selitettyä isälleen, nimittäin rouva Dawesin tilaa ja
Jörgenin ja tyttöjen riuhtomista. Hänen isänsä ponnisteli kysyäkseen,
mitä rouva Dawes tahtoi ulkona käytävässä. Silloin Maryn nauru
taukosi. Muuan palvelija tuli rouva Dawesin luota ilmoittamaan, että
rouva nyt oli vuoteessa. Hän tahtoi puhua neidin kanssa.
Siellä seisoi Jörgen vuoteen jalkapuolessa; rouva Dawes makasi ja
ähki ja itki ja huusi Maryä. Heti kun Mary ilmestyi oveen, alkoi hän:
"Mikä sinun oli lapseni? Minuun tuli hirmuinen tuska — mikä oli
hätänä?" Mary astui hänen luokseen katsomatta Jörgeniin. Hän
polvistui vanhan ystävänsä viereen, kiersi sitten käsivartensa hänen
kaulansa ympäri. "Voi Eva täti!" sanoi hän ja laski päänsä hänen
rintaansa vasten. Hiukkasta myöhemmin Mary itki. — "Mitä nyt? Mitä
se on? Mistä sinä olet niin onneton?" voivotti rouva Dawes; hänen

kätensä yhä silitteli ihania hiuksia. Vihdoin Mary nosti silmänsä;
Jörgen Thiis oli poissa. Mutta Mary oli vaiti. "En koskaan ole sitä niin
tuntenut", alkoi rouva Dawes uudestaan, "ellei jotakin kamalaa olisi
tapahtumassa?" Mary oli ääneti. "Oliko se jotakin Jörgen Thiisin
puolelta?" Mary katsoi häneen. — "Taivas, vai oli! Ajattelinhan minä
sitä! — Mutta muista, lapseni, että hän on sinua rakastanut ensi
kerrasta asti, kun sinut näki, eikä ketään muuta. Se on jotakin se,
näetkös. — Eikä ainoatakaan kertaa edes viitannut sinulle, — vai
onkos?" — Mary pudisti päätään. "Se merkitsee paljon. Se se
luonnetta näyttää. Palvellut sinua hän on ja kunnioittanut sinua —
niin, älä ole liian ankara! Vasta nyt, kun olet köyhä, tohtii hän — —
niin, mitä se oli?" — Mary hieman epäröi; sitten hän sanoi: "Ensin
hänen näytti tulevan paha olla. Mutta sitten hänestä äkkiä tuli hullu."
— "Voi, minä voisin sinulle jotakin kertoa, minä myös… juuri niin,
Mary!" Hän vaipui ajatuksiinsa. Sitten hän mutisi: "Ne, jotka tuolla
tapaa pitävät vuosikausia…" — "Älkäämme puhuko siitä!" keskeytti
Mary ja nousi. — "No no, se on…" — "Ei enää siitä!" toisti Mary. Hän
meni akkunan ääreen. Silloin hän kuuli takanaan rouva Dawesin
sanovan: "Hän on puhunut minulle, kuuletkos. Uskaltaisiko hän nyt
tarjoutua. Hän ei voi kuvitella mitään ihanampaa. Astua esille, kun
me emme enää jaksa. Mutta hänestä tuntuu, että sinä liiaksi estät
lähestymästä." Mary teki ehdottoman liikkeen. Rouva Dawes näki
sen: "Älä nyt ole liian ankara, Mary! Tiedätkö, lapseni, että isäsi ja
minä arvelemme molemmat…" — "Ei, täti!" Mary kääntyi ripeästi
häneen päin — oikeastaan ei vihoissaan, vaan kuitenkin sellaisena,
ettei tätä voitu jatkaa.
Mary jäi hänen luokseen. Hän ei tahtonut mennä vaaraan tavata
Jörgen Thiisiä. Kerran kun Mary jossakin asiassa auttoi rouva
Dawesia, sanoi tämä: "Kai tiedät, että hän perii Klaus sedän?" Kun

Mary ei vastannut, uskalsi hän jatkaa: "Jörgen uskoo, että Klaus setä
auttaa häntä, jos hän nai." Mary ei ollut kuulevinaan.
Kun reitti oli vapaana, meni Mary omaan huoneeseensa. Hän
ajatteli uudestaan koko kohtauksen ja hehkui, mutta ihmetteli, ettei
ollut oikeastaan suuttunut. Olihan se sentään kauheaa.
Ja juuri kun hän tuumi: mitä nyt seuraa? naputettiin ovelle hiljaa.
Hän harmistui, oli vähällä juosta lukitsemaan. Hetkisen kuluttua hän
sanoi: "Astukaa sisään!" Ovi aukeni ja sulkeutui hänen
kääntymättänsä katsomaan; hän istui suuressa tuolissaan. Hiljaa,
nöyrästi astui Jörgen hänen luokseen ja laski toisen polvensa
laattiaan, painaen kasvot käsiinsä. Siinä ei ollut mitään, mikä olisi
Maryä loukannut. Jörgen oli kovasti liikutettu. Mary katsoi hänen
kauhista, pehmeätukkaista päätänsä. Hän viivähti Jörgenin pitkissä
musiikkisormissa. Jokin hienous hänessä lepytti. Vaan tuo
tunteellisuus! "Pitääkö minun lähteä?" oli ainoa, mitä hän sanoi.
Mary hieman odotti, sitten vastasi: "Pitää." Aivan hiljaa. Jörgen laski
kätensä, tarttui hänen oikeaan käteensä ja painoi sitä vasten
huulensa, pitkään, vaan kunnioittavasti. Nousi ja meni.
Suutelosta, niin kunnioittava kuin se olikin, vihlaisi Maryn ruumiin
lävitse repäisevä tunne. Samaa mitä hän äsken tunsi, kun Jörgen
suuteli suutelemistaan, niin että alkoi pyörryttää. Mary jäi
kummastuneena istumaan. Kauan vielä Jörgenin mentyä. Hän
muisteli taas heidän kamppailuaan pienimpiin seikkoihin asti ja värisi.
"Miksi en ole häneen suuttunut?"
Sitten taas naputettiin. Rouva Dawes oli lähettänyt tytön
kysymään, tahtoisiko Mary tulla sinne. "Käskitkö sinä hänen lähteä,
lapseni?" Rouva Dawes oli muutakin kuin huolestunut. Hän kohosi
innoissaan istualle ja nojautui toista käsivarttaan vasten. Myssy oli

vinossa hänen harmaassa tukassaan, lihava kaula oli entistä
punaisempi, ikäänkuin olisi liian lämmin. "Miksi käskit hänen
matkustaa?" toisti hän. "Hänpä itse tahtoi." — "Voitko niin sanoa,
lapseni? Olihan hän täällä valittamassa. Hän tahtoi mieluummin olla
menemättä kuin elää! Sinä et sitä ymmärrä. Ethän sinä koskaan tee
muuta kuin syrjäytät hänet. Ja kidutat häntä." Hän laskeutui taas
taaksepäin, aivan epätoivoissaan. Sana "kidutat" tuntui sivumennen
lystilliseltä; mutta Maryssä itsessäänkin oli se tunne, että hänen olisi
pitänyt puhua Jörgenille ennenkuin päästi hänet menemään. Mennä
hänen piti.
Sitten seurasi jokseenkin tukalia päiviä. Anders Krogin vointi
huononi sään muuttuessa ja tuli vatsanvaivoja. Hänen oli vaikeampi
ilmaista ajatuksiaan. Mary oli paljon hänen luonaan; silloin hänen
silmänsä olivat niin Maryssä kiinni, että tätä melkein pelotti.
Rouva Dawes lähetteli hänelle pieniä lappusia. Kynäilyään hänen
täytyi vuoteessaankin jatkaa. Isä katseli Maryä pitkään aina kun
lappusia tuotiin. Kyllähän Mary siitä arvasi, mitä niissä käsiteltiin.
Eräänä päivänä rouva Dawes sanoi hänelle: "Sinä arvioit voimasi
liian suuriksi, kun luulet voivasi elää täällä yksin meidän
kanssamme." — "Mitä tarkoitat?" — "Että miten väsynyt oletkin
seuraelämästä keväällä, — syksyn tullessa se taas vetää. Siihen olet
liiaksi tottunut." —
Mary ei sillä kertaa vastannut; mutta joitakuita päiviä myöhemmin
— sää oli kauan ollut kurja, hän ei ollut päässyt liikkeelle — hän
sanoi rouva Dawesille: "Voit olla oikeassa siinä, että sillä elämällä,
mitä yhdessä olemme kaikki nämä vuodet eläneet, on minussa syvät
juuret."

"Niin, syvemmät kuin itse tiedätkään, lapseni!" — "Mutta mitä sinä
tahdot minun tekemään? Enhän voi täältä päästä? Enkä tahdokaan."
— "Et, mutta voit hieman vaihdella." — "Kuinka?" — "Sen kyllä
käsität, lapseni! Jos olisit naimisissa, olisi hän toiset ajat sinun
kanssasi täällä, ja sinä taas toiset hänen kanssaan siellä, minne hän
nyt joutuu." — "Merkillinen avioliitto!" — "En usko sinun pääsevän
sitä lähemmä." — "Mitä lähemmä?" — "Sitä, mitä elämä sinulta
vaatii. Ja sitä, mihin olet tottunut."
Maryssä oli se tunne, että siinä, mitä rouva Dawes nyt sanoi, oli
isän toivomus. Että isä oli hänen kohtalostaan enimmin levoton. Että
avioliitto Jörgenin kanssa, Klaus sedän hoivassa, tuottaisi isälle
turvallisuutta. Maryn mieltä oikein painosti, että hän tähän asti oli
vähän huolinut isän toiveista.
Koko tämä aika, kaikki nämä neuvottelut tuntuivat hänestä
oopperan resitatiivilta, joka yhdistää kaksi toimintaa.
Katsellessaan nyt syksyn tullessa yli lahden hän tunsi olevansa
kuin satimessa. Seistessään ylhäällä vuorella ja nähdessään syksyn
tylyn lähenemisen vaahtoharjaisissa aalloissa hän tiesi sen tuovan
talveksi salvan. Silloin häntä vihlaisi; hän oli muuhun tottunut.
Veressäkin vihloi. Hän ei enää saanut rauhaa. Muistossa Jörgen ei
ollut vastenmielinen. Vieläpä se ilmakehä, joka seurasi Jörgeniä,
herätti myötätuntoa.
Että halvaus oli lamauttanut isän ja että Jörgen silloin oli läsnä ja
että isä häntä halusi… eikö se liittänyt yhteen? Eikö siinä ollut
kohtaloa? Esiintyä Jörgenin kanssa Tukholmassa [Ruotsin ulkoasiain
ministeristö oli siihen aikaan Norjan] ja myöhemmin joutua
lähetetyksi kauemma, — luonnollisempaa loppua hänen

matkaelämäänsä, kaikinpuolisempaa sen käyttämistä, mitä hän siinä
oli oppinut, ei voisi helposti keksiä.
Klaus setä saisi auttaa! Säällisesti auttaa! Hän tunsi, että Klaus
setä oli hänen vallassaan. —
"Kaiken kaikkiaan, rakas Eva täti", sanoi hän kerran istuessaan
rouva Dawesin vuoteen ääressä ja jutellessaan: "Sinä saat kirjoittaa
Jörgenille."
* * * * *
— Mary itse oli sillalla, kun laiva tuli. Oli lauantai-iltapäivä, kaikki,
jotka vain pääsivät, lähtivät kaupungista pois nauttimaan luonnon
helmassa viimeisiä syyspäiviä. Oli kaunis päivä. Etelä-Norjassa voi
sellaisia olla syyskuun lopulle asti. Maryllä oli yllään sininen puku, ja
sinisellä päivänvarjolla hän huiskutti Jörgenille ja muutamille
ystäville, jotka seisoivat hänen lähellään. Kaikki laivassa olijat
kasaantuivat laiturille katselemaan.
Jörgen tajusi heti, kun seisoi Maryn luona, että piti olla varovainen.
Hän arvasi Maryn tulleen häntä vastaan tänne rantaan ihan sen
vuoksi, ettei heidän yhtymisensä pääsisi läheiseksi.
Tiellä tuli puhe pääskysistä, jotka nyt kokoontuivat lähtemään.
Voudista, joka juuri oli ampunut mahtavan kotkan. Siitä
kirjoituslaudasta, jonka rouva Dawes oli laatinut. Hyvästä
jälkiniitosta, hedelmien ja rehunauriin hinnoista. — Käytävässä Mary
juoksi Jörgenin luota huomauttaen lyhyesti: "anteeksi!" Hän riensi
portaita ylös. Poika, joka kantoi Jörgenin matkalaukkua, tuli jäljestä
sisään; Jörgen ja hän seisoivat siinä tietämättä minne mennä. Silloin
kuului ylhäältä: "Tänne päin!" He menivät. Mary avasi

vierashuoneeseen, omansa vieressä, ja käski pojan jättämään
matkalaukun sinne. Jörgenille hän sanoi: "Mennäänkö nyt isän luo?"
— Hän astui itse edellä. Sairaanhoitajatarta ei siellä ollut. Arvatenkin
hänet poistaakseen Mary ensin oli täällä käynyt.
Sairaan silmiin syttyi heti valoa, kun hän Maryn takana avoimessa
ovessa näki Jörgenin. Kohta kun ovi oli suljettu, meni Mary isänsä
luo, kumartui häntä kohti ja sanoi: "Nyt olemme Jörgen ja minä
kihloissa, isä."
Kaikki se hyvyys ja onni, joka voi kasvoihin kokoontua, säteili nyt
isän kasvoista. Hymyillen kääntyi Mary Jörgeniin, joka seisoi
kalpeana ja ihastuneena, vähällä syöksyä Maryä syleilemään. Mutta
Jörgen tunsi, että Mary kyllä tahtoi hänen hämmästyksensä,
kiitollisuutensa ja ihailunsa, mutta ilman ulkonaisia menoja. Siitä
hänen onnensa ei vähennyt. Hän kohtasi Maryn hymyilevät silmät
mitä täysimmällä, sydämellisimmällä riemulla. Hän puristi sitä kättä,
jota Anders Krog jaksoi liikuttaa, hän katsoi Krogin kyyneltyneisiin
silmiin, hänen omansakin itkivät. Mutta kaikki olivat ääneti, kunnes
Mary sanoi: "Nyt mennään Eva tädin luo!"
Voiton tuntein astui Mary itse edellä. Jörgen ihaili häntä ja seurasi.
Hänen sydämensä oli täynnä, varsinkin hurmausta siitä
suurenmoisuudesta, jota Maryn anteeksianto osoitti. Hän ajatteli:
ulkona käytävässä Mary kääntyy ja silloin… Mutta Mary meni suoraa
päätä rouva Dawesin ovelle ja koputti.
Nähdessään Jörgenin löi rouva Dawes lihavat kätensä yhteen,
kiskoi myssyään ja aikoi nousta, — mutta ei jaksanut, kun oli niin
liikutuksen vallassa. Hän vaipui taas paikalleen ja itki, siunasi, ojensi
käsivartensa, Jörgen sulkeutui niihin; mutta hän ei saanut Jörgeniä
suutelemaan.

Niin pian kun osattiin järkeä puhua, sanoi Mary: "Eikö sinustakin,
Eva täti, näytä siltä, että meidän kahden on huomenna mentävä
Klaus setää tervehtimään?" — "Ainoa oikea tapa, lapseni! Mitä te
rupeaisitte odottamaan?" — Jörgen säteili. Mary poistui, jotta nuo
molemmat tuttavalliset saisivat purkaa mieltänsä.
Kun he taas yhtyivät, älysi Jörgen, että tunnussana oli: "Katsoa
vaan ei koskea!" Se tuntui kovalta; mutta hän myönsi, että ken sillä
tapaa oli juljennut, sen täytyi pysyä nahoissaan. Mary tahtoi itse
hallita itseänsä.
Voitontunteessaan Mary oli kauniimpi kuin milloinkaan ennen.
Jörgenistä tuntui armolta, että Mary häntä sinutteli. Muuhunpa Mary
ei suvainnutkaan mukaantua. Jörgen yhä odotteli; mutta Mary ei
suonut lisää. Ei koko päivään. Sitten Jörgen turvautui piaanoon ja
valitteli hirveästi. Mary avasi ovet, jotta rouva Dawes kuulisi. "Poika
rukka!" sanoi rouva Dawes.
Seuraavana päivänä Mary ei tullut huoneestaan, ennenkuin heidän
oli lähdettävä laivalla Klaus sedälle. "Tänään sinä olet oikein la
grande dame!" — Jörgen tarkasteli häntä ihaillen; Mary oli komeassa
pariisilaisessa käyntipuvussaan. "Tahdot kai valtavasti vaikuttaa Klaus
setään?" — "Sitäkin. Vaan onhan nyt sunnuntai. — Sanoppa", ja hän
kävi äkkiä vakavaksi: "Tietääkö Klaus setä isän onnettomuuden?" —
"Ettäkö hän on sairaana?" — "Ei, vaan syytä siihen?" — "Sitä en osaa
sanoa. Minä tulen kotoa. — Minä en ole mitään sanonut. En
kotonakaan." — Se oli Maryn mieleen. Siksi heillä olikin hauska,
hilpeä retki rantaan ja sitten laivalla. He kuiskailivat häistä,
kuukauden virkalomasta niiden jälkeen, Tukholman elämästä, kuinka
Mary kävisi siellä ja Jörgen kotona joulun aikaan ja nyt heti tehtäisiin

pikku retki Kristianiaan, sanalla sanoen: pilvetön oli heidän
taivaansa.
Klaus setä tavattiin savuluolassaan, jossa häntä enemmän
aavistettiin kuin nähtiin. Hän säikähti itsekin, kun Mary kaikessa
komeudessaan seisoi hänen edessään. Hän riensi heidän edellään
isoon jäykkään saliin. Ennenkuin istuttiinkaan, sanoi Jörgen: "Niin,
setä, nyt me tulemme sinulle ilmoittamaan —", hän ei ehtinyt
edemmä; sillä Klaus setä näki kasvoista, mitä säteilevän uutta heillä
oli mukanaan. "Toivotan onnea, toivotan onnea!" Pitkä mies ojensi
kumartuen kummallekin käden: "Niin sanovat kaikki", riemuitsi hän,
"että te kaksi olette kaunein pari, mitä kaupungissa on ollut.
Näetkös", lisäsi hän, "me olemme jo aikoja teidät kihlanneet!" Heti
kun he olivat istuutuneet, pimeni hänen muotonsa. Hän katsoi
Maryyn säälivästi: "Isäsi, lapsi parka!" — "Isä jaksaa nyt paremmin",
vastani Mary vältellen. — Klaus setä silmäsi häntä tutkien: "Eipä hän
enää voi…", hän pysähtyi; hänen ei todellakaan ollut hyvä sitä
lausua, eikä Marynkään. He jäivät siis ääneti istumaan. —
Kun taas puheltiin, koski se tavattoman huonoja aikoja. Nämä
eivät tuntuneet aikovankaan lakata. Osakkeet olivat arvottomia,
laivaliike lamassa, ei mitään uusia yrityksiä, rahat piilossa. Tällöin
Klaus setä useasti silmäili Jörgeniä, ikäänkuin tahtoisi tiedustella
enemmän, kun hän olisi poissa. Mary sen älysi ja antoi merkin
Jörgenille, joka nousi ja pyysi suomaan anteeksi; hänen piti tavata
paria toveria kaupungilla. Maryn ja Jörgenin kesken oli sovittu, että
edellinen yksin puhuisi Klaus sedälle. Vaan mistähän Klaus setä
tahtoi hänen kanssaan puhua? Mary oli jännittyneenä.
Tuskin oli Jörgen ehtinyt ovesta ulos, kun Klaus setä sanoi
huolestuneen näköisenä: "Lapsi rukka, onko totta, että isäsi on

kärsinyt suuria tappioita Amerikassa?" — "Hän on menettänyt
kaikki", vastasi Mary. "Vai kaikki menettänyt?" — Hän tuijotti iso suu
avoinna, kävi tulipunaiseksi ja puuskui: "No sitten minä käsitän niin
hemmetin hyvin, mistä se halvaus tuli!" — hän syöksyi huoneessa
edestakaisin, ikäänkuin ei ketään olisi läsnä. Väljät housut loksuivat
jaloissa, pitkät kädet reuhtoivat. "Hän onkin aina ollut semmoinen
herkkäuskoinen hölmö! Oikea tomppeli! Onko se laitaa, että kun niin
suuri omaisuus on kiinni toisen asioissa, niin ei pidetä silmällä!
Mokoma kirottu —" hän vaikeni äkkiä ja tiedusti mitä
kummastuneimpana: "Mihin te naimisenne sitte perustatte —?"
Mary oli tuntenut itsensä loukatuksi sydänjuuria myöten jo aikoja
ennen tätä kysymystä. Hänen läsnäollessaan noin käyttäytyä, hänen
kuultensa noin puhua isästä! Kuitenkin hän vastasi mitä kauneimmin
hymyillen ja veitikkamaisesti: "Sinuun, Klaus setä!"
Tämän ällistystä ei voi kuvata. Mary yritti sitä hillitä, ennenkuin se
purkautuisi, laski pilaa ja käänsi puheen englanniksi, surkutellen
Klaus sedän köyhyyttä! Mutta se oli yhtä tehotonta kuin linnunlaulu
karhuun. "Se on sen saatanan Jörgenin tapaista", purskahti vihdoin,
"keinotella heti minun niskaani!" — Hän harppoi taas pitkin laattiata,
entistä vinhemmin: "Ha, haa! Senhän ties jo ennakolta! Kun jokin on
hullusti, niin minut siihen avuksi! Tämmöisinä aikoina, kun tuskin
ruokaani ansaitsen! Niin hävytöntä en ole ikipäivinäni kuullut!" Hän
ei nähnyt Maryä, ei mitään. Tämän pohatan oikut, kiukku,
hävyttömyys olivat aina saaneet vapaasti purkautua. "Jörgeniltä
pitäisi, totta vie, kieltää sekin, mitä hän nykyään saa minulta! Hän ei
tee muuta kuin vaatii lisää! Ja nyt minun muka pitäisi — — ha, haa!
Kyllä se on poikaa!" —

Mary istui kalmankalpeana. Koskaan ennen ei oltu häntä
nöyryytetty; koskaan ei ollut yksikään häneltä kieltänyt kohtelua,
joka soi hänelle etusijan.
Mutta malttiaan hän ei menettänyt. — "Minä hoidan nyt isän
tilejä", sanoi hän kylmästi; "niistä näkyy, että sinullakin ja hänellä on
yhteisiä asioita." — "Kai, kai", sanoi Klaus setä, pysähtymättä ja
häneen katsahtamatta: "Onhan niitä — parin sadan tuhannen
verran. Mutta jos tilejä hoidat, niin kai myös näet, etteivät ne paperit
näinä aikoina tuota juuri mitään." — "Nyt sinä liioittelet", vastasi
Mary. "Vai niin, mitä sinä aiot niillä?" kysyi ukko ja pysähtyi,
huudahtaen sitten kuin aavistaisi asian: "Onko Jörgen pyytänyt sinua
ne myymään?" — "Jörgen ei ole minulta mitään pyytänyt", sanoi
Mary ja nousi.
Hänen siinä seistessään kalpeana, pitkänä, komeana ja rohkeasti
silmäilevänä masentui Klaus setä kokonaan. Tämä vaan tuijotti. Mary
sanoi: "Surkuttelen, etten ole ennen tiennyt, mikä sinä olet." Kaikki
etevämmyys haihtui Klaus sedästä, hän tyhmistyi ja jäykistyi. Hän ei
kyennyt vastaamaan, eipä liikahtamaankaan. Hän päästi Maryn
lähtemään. Ja tätä hän vähimmin halusi! Akkunasta hän katsoi
Maryn jälkeen, näki hänen kiitävän sivutse läheistä toria kohti. Olipa
Mary kaunis ja ylpeä! Ihan ilmestys!
— Kun Jörgen vähää myöhemmin tuli noutamaan Maryä tai
oikeammin jäämään sinne hänen kanssaan päivälliselle — sillä
päivälliskutsusta hän ainakin oli varma —, sai hän vastaansa saman
ryöpyn kuin Mary ja lisääkin, kun Klaus setä nyt oli itseensä
suunnattoman tyytymätön. Se oli nyt Jörgenin sovitettava. "Mitäs
pirua sinä et itse tullut? Vai etkö uskaltanut? — Ja sitten sinä aiot
saada hänen myymään osakkeita nyt, kun niillä ei ole mitään arvoa.

Kirotun kevytmielinen köntys sinä oletkin aina ollut." — Klaus setä oli
väärässä; mutta Jörgen tunsi hänet, hän tiesi, ettei nyt sopinut
vastata. Hän kömpi sieltä kuin kontaten ja saapui Maryn luo
surkeampana kuin sinä päivänä, jolloin Mary hänet tapasi ylängöllä
tuijottamassa kadotettuun paratiisiin. Itse oli Mary itkenyt harmista
ja pettymyksestä; mutta hänessä oli jousta; nyt se ponnahti
toisaalle! Puoli tuntia sitten vallinneesta voitontunteestaan he olivat
romahtaneet niin rutosti, että kun lisäksi tuli Jörgenin nolous, se
kaikki kääntyi nauruksi! Mary nauroi niin hillittömästi, niin
myrskyävän vapaasti, että se ihan paransi Jörgeninkin.
Neljännestunnin päästä olivat molemmat nuoret ulkona,
mennäkseen tilaamaan mainion päivällisen samppanjoineen.
Sill'aikaa kun sitä valmistettaisiin, aikoivat he lähteä kävelylle. Mutta
heti kun he pääsivät ulos ihanaan, raittiiseen ilmaan, piti Jörgenin
palata telefonoimaan Krogskogeniin, että he tulevat kävellen sinne
päivälliselle! Matka kestäisi hyvinkin kaksi tuntia, pitkin uutta
rannikkotietä; siitä tulisi ihana retki!
He kiirehtivät; kirkas syyspäivä oli viileä pirteine tuulineen — oikea
kävelyilma.
Rantatie leikkasi kaikkien nienten poikki; he ikävöitsivät päästä
tuohon alituiseen vaihteluun rannasta vuorelle, vuorelta rannalle.
Meri tummansinisenä, täynnä laivoja purjeineen ja savupatsaita
taaempana. Tänään oli sunnuntai, siksi myös useampia
huvipurjehtijoita; ne hiiviskelivät salmien välitse ja tohtivat
avomerellekin.
Reippaasti käyden olivat nuoret pian päässeet kaupungin
tiheämmästä osasta. Tuossa oli kaunis pieni talo puutarhassa.
"Kenenkä tuo on?" kysyi Mary; se näytti niin hauskalta. "Se on

lääkärin, neiti Röyn", vastasi Jörgen innokkaasti. "Minähän olen
harmissa ja pettymyksessä unhottanut sanomasta, että tapasin
kaupungissa Frans Röyn!" Huomaamattaan Mary pysähtyi.
Tahtomattaan hän punastui. "Frans Röyn?" kysyi hän ja ihmetteli.
Sitten hän lähti, ennenkuin sai vastausta. "Hän on täällä valvomassa
satamarakennusta. Tiedät kai, että Irgens on kuollut." — "Insinööri?
Onko hän kuollut?" — "Ja nyt sanotaan, että kapteeni Röy tulee
hänen sijaansa." — "Onko siinä työtä hänen vertaiselleen miehelle?"
— "Niin kysynee monikin. — Ihmetellään, mitä hän tekee täällä?"
nauroi Jörgen. Mary katsoi häneen ja hän Maryyn. Sitten hän astui
Maryä lähemmä: "Mutta nyt hän myöhästyy." Hän oli näihin sanoihin
odottanut ymmärtävää silmänluontia, jossa ehkä kimaltelisi hieman
onneakin. Mary astui edelleen, katsomatta häneen, myöskään
mitään sanomatta.
Silloin he olivat kauan vaiti. He kulkivat nopeasti. Syystuuli vilvoitti.
Sitten Mary kääntyi Jörgeniin päin ilahuttaakseen häntä: "Tiedätkö,
Jörgen, että isällä on kaksisataa tuhatta sijoitettuna Klaus sedän
asioihin?" — "Niitä on puolikolmatta sataa tuhatta", vastasi Jörgen.
Mary hyvin hämmästyi, — ensin siitä, että Jörgen tiesi asian, toiseksi
noista viidestäkymmenestä tuhannesta. "Klaus setä itse sanoi
kaksisataa tuhatta." — "Niin, mitä isälläsi on hänen liikkeissään ja
laivoissaan. Mutta äskettäin ennen sairastumistaan hän lähetti
sedälle viisikymmentä tuhatta, mikä oli jäänyt joutilaaksi." — "Mistä
sen tiedät?" — "Setä on sanonut." — "Minä en ole sitä huomannut."
— "Vai et, isäsi on kai jättänyt sillä kertaa sen merkitsemättä; olihan
se hänen tapansa. Sitäpaitsi" — tässä Jörgen hidasteli — "tiedätkö
sinä isäsi kaikkia varoja?" Mary ei tahtonut siihen vastata, hän tiesi,
että kysymys oli ratkaisematta. Mutta kuinka Jörgen saattoi —? Ehkä
rouva Dawesin kautta? Ainakin oli Mary iloinen. Hän oli seisahtunut,
haluten sanoa jotakin. Mutta tuuli liehutti hänen hameitaan, hajoitti

hieman hänen tukkaansa ja lennätti huivin syrjään: "Kuinka
hurmaavan näköinen sinä olet!" huudahti Jörgen. — "Mutta eihän
meillä siis ole mitään estettä, Jörgen?" — "Voisimme mennä
naimisiin, sitäkö tarkoitat?" — "Niin!" ja Mary riensi eteenpäin. — "Ei,
kultani, nyt eivät osakkeet tuota melkein mitään." — "Mitäs sillä
väliä? Pidetään me vaan puoltamme, Jörgen!" Mary säteili terveyttä
ja rohkeutta. "Ilmanko sedän suostumusta?" kysyi Jörgen
alakuloisesti. — Mary taas pysähtyi: "Tekeekö hän sinut
perinnöttömäksi?" — Vastaamatta suoraan Jörgen sanoi raskaasti:
"Kunpa tietäisit, Mary, mitä minä olen kestänyt sedän puolelta. Ihan
siitä alkaen, kun hän otti minut luokseen. Millä hän on minua
kiusannut. Mistä hän on kimppuuni käynyt. Tähän päivään asti on
minua kohdeltu kuin kelvotonta koulupoikaa. Hänen paha sisunsa on
aina minuun purkautunut." Hänen kasvoissaan yhtyi sellainen määrä
onnettomuutta ja katkeruutta, että Mary ihan itsestään virkkoi:
"Jörgen parka, — nyt minä alan ymmärtää!" He kulkivat edemmä.
Mary harkitsi, että Jörgenin hillitsemiskyky oli kovassa koulussa
opittu; siellä hän oli oppinut myös salaamaan itseänsä. Hänen
sitkeyttään täytyi Maryn ihailla; mitä hän olikaan kestänyt! Entä
hänen soittonsa! Se oli ollut hänen lohdutuksenaan. Nyt Mary
ymmärsi hänen tavattoman kohteliaisuutensa. Ymmärsi hänen
tunteellisuutensa. Hän ymmärsi, miksi Jörgenistä oli tullut niin
ankara ja tarkka niihin nähden, jotka joutuivat hänen
käskettävikseen.
Mary huomasi olevansa ehkä itsekin syypää siihen, että Jörgenin
oli ollut niin ikävä. Jörgenin pitkällinen, salattu rakkaus häneen oli
vaan lisännyt taakkaa; sillä hän ei ollut Jörgenille antanut
ainoatakaan rohkaisevaa sanaa; päinvastoin. Ihmekö siis, että
Jörgen lopulta oli kuin lumottu? "Jörgen parka!" sanoi hän toisen
kerran ja tarttui hänen käteensä. Ensimäinen lemmenosoitus, mitä

Mary vielä oli hänelle suonut. Hänen täytyi kohta taas päästää
Jörgenin käsi, estääkseen hameensa helmoja nousemasta, sillä
niemen kohdalla kävi vinha tuuli, ja ihan heidän alapuolellaan näkyi
purjevene. Sieltä tervehdittiin ja he vastasivat. Olipa nyt raikas päivä,
läikkyvän sinisenä kimalteli vuono punaisine lippuineen.
Kun he tulivat lahdelle, kysyi Mary: "Luuletko todella, että hän
tekee sinut perinnöttömäksi, jos menemme naimisiin?" — "Meillä ei
ole mitään, minkä turvissa menisimme naimisiin, kultaseni!" —
"Voimmehan myydä ne osakkeet", sanoi Mary rohkeasti. "Vai niin,
jos naimisiin päästäksemme teemme sen tempun, että myymme nyt
kun niiden arvo on alhaalla, kyllä hän silloin varmasti kieltää minulta
perinnön." — Mutta Mary ei tahtonut heittää asiaa: "Entä
metsämme?" — "Se saa kasvaa vielä monta vuotta." — Olipa hän
hyvin selvillä, tuo Jörgen! Harkinnut kaikki tyyni!
He saapuivat rantatielle, joka vei viimeiselle, Krogskogenin
läheiselle niemelle. Siellä oli vanha omituinen lappalaiskoira; Mary oli
sen kanssa hyvissä väleissä. Haukkuihan se aina hiukan, kun joku
lähestyi, ehkä se näki huonosti; mutta heilutti heti häntäänsä, kun
vainusi tuttua väkeä. Tänään se ihan raivosi.
"Hyvänen aika", huudahti Mary, "sinuunko se on niin suuttunut?"
Jörgen ei vastannut, vaan koppasi maasta pienen kiven. Sen
äkättyään koira kiiti häntä koipien välissä risujen taa, joita oli siinä
lähellä. Sieltä se jatkoi soittoaan. "Anna sen olla!" sanoi Mary
nähdessään Jörgenin mittailevan heittomatkaa. "Onpa sentään
hauska nähdä, eikö se väisty ihan sille kohtaa, minne nyt tähtään",
sanoi Jörgen, "ja silloin se saa kiven suoraan selkäänsä." Samassa
hän oli heittävinään, koira loikkasi syrjään — sitten vasta hän heitti
ja kivi osui ihan koiran selkään. Se ulisi. "Näetkös!" sanoi Jörgen

kerskaten. "Ei sitä monikaan niin tarkasti heitä, voin sinulle
huomauttaa." — "Ammutko sinä yhtä taitavasti?" — "Ammunko?
Yleensä, Mary, kun jotakin teen — sitä tosin ei ole paljon —, mutta
säällisesti minä sen toimitan." Maryn oli se myönnettävä. Sitä
koirankin raivo etäältä vakuutti.
Oikotiellä kotiin sanoi Jörgen: "Pitääkö sinun mielestäsi kertoa
tästä mitään rouva Dawesille tai isällesi?" — "Siitäkö, mitä Klaus setä
sanoi?" — "Niin. Se vaan surettaisi heitä. Emmekö voi sanoa, että
setä pyysi meitä odottamaan kevääseen asti?" — Mary seisahtui.
Sellainen ei ollut hänen mieleensä. Mutta Jörgen ei hellittänyt. "Minä
tunnen Klaus sedän paremmin kuin sinä. Hän rupee tätä pian
katumaan. Tosin hän ei peräänny, mutta itse sitten ehdottaa jotakin
muuta — jotenkin samaa, mitä pyydän sinun sanomaan: — että hän
tahtoo meidän odottamaan kevääseen."
Mary oli jo aikoja huomannut, miten hyvin Jörgen tiesi asiat; siksi
hän saattoi myöntää, että Jörgen tässäkin kohden oli järkevämpi.
Mutta kiertoteihin hän ei ollut tottunut. "Anna minun järjestää!"
sanoi Jörgen; "sillä tapaa vanhuksilta säästyy pettymys."
"Mutta mitä minä heille vastaan?" kysyi Mary. — "Mikä on totta,
että Klaus setä kihlauksestamme hyvin riemastui, ja että ajat juuri
nyt ovat huonot, niin että täytyy odottaa. Onhan asian laita näin."
Siihen Mary suostui. Varsinkin kun vanhusten säästäminen oli
hänestä niin hyvin harkittua Jörgenin puolelta. Siitä sai Jörgen
häneltä vilpittömän kiitoksen — ja taas hänen kätensä. Tätä Jörgen
sai pitää ihan portaille asti, vieläpä niitä ylöskin. Hänestä se oli
vakuutena suudelmasta eteisessä. Mutta silloin otan kymmenen!
Hän avasi oven ja päästi Maryn ensin sisään. "Kiitos seurasta,
Jörgen!" sanoi Mary astuen ohitse ja nyökäyttäen hänelle hilpeänä —

ja juoksi portaille ja niitä ylös. Jörgen kuuli hänen menevän
huoneeseensa. —
Kuinka varovasti Jörgen sovittikin sanansa kertoessaan retkestä, —
vanhuksille se oli paha pettymys. Sekä Anders Krogista että varsinkin
rouva Dawesista se oli selittämätöntä, vieläpä jälkimäisestä julmaa.
Koko pitkän talven saisi siis Mary olla täällä yksin ja Jörgen
Tukholmassa. Voisivat ehkä tavata toisiaan jouluna jonkun päivän,
vaan ei kauempaa. Merkillistä kyllä, tämä vanhusten pettymys
vaikutti Jörgeniinkin odottamattoman raskaasti. Hän jurotti kuin
kipeä lintu. Ei puhunut, tuskin vastaili rouva Dawesille, ei soittanut,
vaan valmisteli huomisaamuksi lähtöänsä. Matka oli suoraan
Tukholmaan; oli jo määräaika.
Mary yksin oli pirteä. Tuntui siltä, kuin ei koko asia häneen koskisi.
Hänelle ei päivä ollut mitään pahaa tuonut; siltä näytti. Se
voitontunne, joka hänessä vallitsi siitä asti, kun hän isänsä edessä
armollisimmasti julisti heidän kihlauksensa, se ei ainoastaan ollut
heikentymättä, vaan entistään suurempi. Hän hyräili käytävissä ja
huoneissa, hänellä oli senkin seitsemän puuhaa, ikäänkuin juuri
hänen olisi lähdettävä ratkaisevalle ja kaukaiselle matkalle.
Illallispöydässä hän laski leikkiä, niin että Jörgeniin tuli levoton
tunne, kuin tehtäisiin hänestä pilaa. Lopuksi hän suoraan sanoi, ettei
käsittänyt Maryä. Hänestä tuntui, että Maryn pitäisi häntä ennemmin
sääliä. Jäihän Mary kuitenkin omaan herttaiseen kotiinsa ja
rakkaaseen työhön molempien vanhustensa hyväksi, mutta hän itse
—? Nyt hän vihasi sitä, mihin piti ryhtyä, koska se erotti hänet
Marystä! Hän katui luopumistaan sotilasvirasta. Hän inhosi
Tukholmaa. Hän tiesi, kuinka syrjäytettynä siellä elää nuori mies,
joka ei ollut mukana ylemmässä societé'ssa. ja lisäksi oli norjalainen.
Hän oli onneton ja purki mieltänsä.

"Kun sinä niin hyvin osasit rippikoulussa, Jörgen, niin tiedät kai,
että Jaakop sai kokonaista seitsemän vuotta raataa Raakelin
tähden?" — "Vai en muka ole kyllin monta raatanut sinun tähtesi,
Mary?" — "Vuosia tuli niin monta, kun sinä aloit niin liian aikaisin.
Sinuun on päässyt ikävä tapa — aloittaa liian varhain!" — "Kuinka voi
nähdä sinua ja pysyä —? Sinä olet itseäsi vastaan kohtuuton." — "Oli
kai sinulla, Jörgen, muita päämääriä kuin saada minut?" — "Kyllä
niitä oli Jaakopilla, senkin saiturilla! Ja hänellä oli kuitenkin se
ilmeinen etu, että sillä välin sai tavata Raakelia milloin vaan halusi."
— "No — kun on odottanut monta vuotta, Jörgen, —" "— niin voi
odottaa puoli vuotta lisää? Vai niin, kyllähän sinun on helppo pakista,
sinä kun et koskaan ole odottanut. Et vähääkään!" — Mary oli vaiti.
"Vai vielä sinä kaupan päälle tahdot minua kiusoitella, Mary? —
Minua, jonka (vieläpä sinunkin luonasi!) pitää tyytyä niin laihoihin
annoksiin!" — "Valitatko sinä, Jörgen?" — "Valitan niinkin." — "Sinä
aloitit niin kovin varhain, muistatko." Mary nauroi. Jörgen kävi
hämille, mutta vähän päästä: "Sinä et käsitä, mitä odottaminen on!"
— "Ainakin käsitän, että kun saa laihoja annoksia, niin helpommin
siihen tottuu." Hän nauroi taas. Jörgen tunsi itsensä sekä loukatuksi
että epävarmaksi. Se, joka hänestä oikein piti, olisi tuskin voinut noin
käyttäytyä — monikuukautisen eron aattona. Ja kun oli niin kehnot
avioliiton toiveet kuin heillä.
He istuivat hetken aikaa Maryn isän luona ja kauemmin rouva
Dawesin huoneessa. Jörgen oli hiljaa, puhumatta mitään. Mutta
Mary oli hilpeä. Rouva Dawes katseli heitä ihmetellen. Hän kääntyi
Jörgenin puoleen: "Poika rukka, sinun pitää tulla tänne jouluksi!"
Mary vastasi hänen puolestaan: "Eva täti, joulunahan Tukholmassa
on hauskinta."

Äkkiä Mary nousi ja sanoi hyvin odottamatta "hyvää yötä!" ensin
Jörgenille, sitten rouva Dawesille. "Minä olen matkasta väsynyt, ja
minun pitää nousta aamulla varhain saattamaan Jörgeniä."
Jörgenistä tuntui tämä odottamaton poistuminen ennakolta
harkitulta metkulta. Mary tahtoi päästä sanomasta hänelle
jäähyväisiä kahdenkesken käytävässä. Jörgen päätti kostaa. Sitä hän
osasi.
Rouva Dawes tahtoi tietää, oliko heidän välillään sattunut mitään?
Jörgen kielsi. Hän ei uskonut Jörgeniä, jonka täytyi vakavasti toistaa
olevansa mistään tietämättä. Mutta apeuttaan Jörgen ei voinut
salata. Hän ei jaksanut edes viipyä siellä, vaan lähti. Käytävässä oli
vastoin tapaa ihan pimeä. Hän hapuili ovellensa. Vasta kun hän oli
sytyttänyt valoa huoneessaan ja tahtomattansakin kuunnellut, eikö
Marystä olisi mitään elonmerkkiä, johtui hänen mieleensä, että
hänen ovensa lukko oli korjattu äänettömäksi. Aamulla se oli kitissyt.
Aivan vähäisen, mutta kitissyt kuitenkin. Koskaan hän ei ennen ollut
tavannut tämänlaista taloa, jossa pieninkin vika heti korjattiin. Vaikka
oli sunnuntai. Hän ei voinut toivoa suurempaa onnea, kuin saatuaan
kaikki reilaan palata tänne, levähtää täällä ja eleskellä täällä niin
kauan ja sillä tapaa kuin hänen sisin pyrkimyksensä elämän
nautintoon kuvitteli. Oli siis kestettävä. Mukaannuttava Maryn
mielialoihin nyt, kuten ennen sedän. Kunnes hänen aikansa tulisi! —
— Hän oli riisuutumassa, kun ovi ääneti aukeni ja Mary astui
huoneeseen yöpuvussaan. Ylevänä, huikaisevan kauniina. Hän veti
oven kiinni ja astui lampun luo. "Sinun ei tarvitse odottaa, Jörgen!"
Mary sammutti lampun. —

YKSIN
Seuraavana aamuna Mary nukkui liian kauan. Hänet herätti laulu ja
soitto. Ensin puoliunessa, sitten tulvaavien muistojen lävitse hän
varmasti kuuli Jörgenin äänen. Tämä lauloi piaanon säestyksellä,
akkunat avoinna varhaisena aamuhetkenä. Hänen heleä, riemuitseva
tenorinsa kaiutti ilosäveliä Marylle.
Pian, pian sai Mary yllensä; muuten myöhästyisi saattamasta
Jörgeniä laivalle. Kiireisessä puuhassa hänen mielensä yhä valveutui,
ja sitä valtavammin ryntäsivät ajatukset Jörgeniä ja tämän rajua
riemua kohti. Jörgenin sydämellistä, läpi sielun ja aistien tulvivaa
kiitosta, sitä hän tahtoi nauttia ihan läheltä! Että Jörgen
voittoriemussa nostaisi ja kantaisi häntä elämänsä ruhtinattarena.
Vapaasta itsevaltiudesta oli Mary hänelle suonut elämän korkeimman
palkinnon. Nyt Jörgen oli palkittu pitkällisestä vaivastaan!
Ennakkoluulottomasti ja tinkimättä. Tunsihan Mary hänet nyt, tiesi
pienimpään seikkaan saakka, millaiselta Jörgen näyttäisi, miten
Jörgen käyttäytyisi saattaakseen hänet onnelaansa. Siksi Maryn rinta
nyt paisuen ikävöi Jörgeniä. Kunnioitusta ja kiitosta hän kaipasi!
Pienen hollantilaisen työhuoneen läpi hän tuli sinisessä
aamuhameessaan ja tarttui ovenripaan astuakseen musiikkisaliin,

joka oli lahden puolella; mutta hänen oli seisahtuminen
henkäisemään, niin jännittynyt hän oli. Sillä aikaa hän nautti
kuulleessaan salista Jörgenin voittoriemua. Niin viehättynyt oli
Jörgen omasta laulustaan, että Mary pääsi ihan hänen lähelleen,
ennenkuin Jörgen huomasi. Tämä nosti katseensa, säteilevänä, —
kohosi hitaasti seisaalle, hiljaa kuin juhlaan. Jörgen ei tahtonut
häiritä mielialaa, avasi sylinsä Maryä kohti, veti hänet puoleensa,
suuteli kunnioittavasti hänen hiuksiaan, silitteli sitä poskea, joka oli
esillä, verkalleen, varovasti; hän tahtoi peittää ja suojata. Auttaa
häntä miehekkäällä lempeydellä pääsemään siitä hävyn tunteesta,
joka Maryssä tietysti oli. Jörgen oli kerrassaan hellä ja tyynnyttävä.
— —
"Kyllä meidän nyt jo pitää rientää syömään", kuiskasi Jörgen
ystävällisesti hänen korvaansa, vielä kerran suudellen hänen
kaunista tukkaansa, hengittäen sen hyvää tuoksua. Sitten hän otti
Maryä vyötäisiltä hiljaa, mutta johtaen. Melkein ovella hän kysyi
hillitysti: "Olet kai nukkunut hyvin, kun tulit niin myöhään?" Hän
avasi isällisesti oven vapaalla kädellään ja katsahti Maryyn
myötätuntoisesti, kun ei saanut vastausta. Mary oli hyvin kalpea ja
aivan hämillään. "Suloinen tyttöseni", kuiskasi Jörgen.
Pöydässä Jörgenin huomaavaisuudella ei ollut määrääkään,
varsinkin kun Mary ei huolinut ruoasta. Mutta aika oli täpärällä,
Jörgenin täytyi huolehtia omasta syömisestään, niin ettei ehditty
paljoa puhua. Mary ei virkkanut sanaakaan. Mutta hänestä Jörgen
näkyi pitelevän kahvelia ja veistä uudella valtaherrallisella tavalla.
Samaan malliin, kuin Jörgen nyt hänelle puhui ja häntä katseli.
Jörgen nähtävästi tahtoi häntä rohkaista. Sen perästä, mitä eilen oli
tapahtunut. Maryn teki melkein mieli tarttua lautaseen ja paiskata se
niine hyvineen vasten Jörgenin silmiä!

Jörgenin voittolaulu tarkoitti häntä itseänsä! Voitto hänen omaa
ansiotansa!
Pöydällä oli viinikarahvi joka ateriaksi. Jörgen joi hitaasti
kokonaisen suuren lasillisen, pyyhki suutaan, nousi ja lausui
arvokkaasti: "anteeksi!" — Sitten ovesta: "Pitää katsoa, onko poika
tuonut matkalaukkuni".
Kohta hän taas tuli ruokahuoneeseen. "Aika joutuu", — hän sulki
oven ja astui nopeasti Maryn luo, joka nyt seisoi akkunan ääressä.
Jörgen veti hänet nyt reippaasti syliinsä ja alkoi suudella… "Ei enää
sitä!" sanoi Mary yhtä itsevaltiaasti kuin ennen ja kääntyi poispäin.
Mary astui ylpeästi eteiseen, otti nutun, jota palvelustyttö kiirehti
auttamaan hänen päälleen, valitsi hatun, katsahti, millainen sää oli,
ja otti sitten päivävarjon. Tyttö avasi ulko-oven, Mary meni reippaasti
ulos, Jörgen perässä mitä kipeimmin loukkaantuneena. Jörgen ei
tiennyt mitenkään rikkoneensa.
He kävelivät hetken ääneti. Mutta Maryn mieli kiehui niin, että kun
hän vihdoin muisti levittää päivänvarjonsa, hän oli vähällä sen
hajoittaa. Jörgen näki sen.
"Kuuleppas", sanoi Mary — ja hän tuntui saaneen uuden äänen:
"Minä en välitä kirjeenvaihdosta. Enkä minä osaakaan kirjoitella
kirjeitä." — "Etkö siis tahdo, että sinulle kirjoitan —?" Jörgenkin
puhui uudella äänellä. Mary ei vastannut eikä katsonut häneen.
"Mutta jos jotakin sattuisi —?" sanoi Jörgen. "No niin, silloin —! Vaan
onhan sinulla sitäpaitsi rouva Dawes."
Ikäänkuin tämä ei riittäisi, Mary lisäsi: "Et kai sinäkään, Jörgen, ole
mikään erinomainen kirjeiden kyhääjä, niin ettei tässä mitään mene
hukkaan."

Jörgenin teki ihan mieli lyödä.
Sattuipa sitten vielä, että tuo vanha, omituinen lappalaiskoira oli
laiturilla saattamassa jotakuta kotiväestään. Heti kun se äkkäsi
Jörgenin, alkoi rähäkkä. Siinä ei auttanut mikään, vaikka sitä
kuinkakin hätistettiin ja vaiennettiin.
Kaikki kääntyivät tulijoihin päin. Jörgen oli kohta kumartunut
ottamaan hyvän kiven, ja Mary oli hiljaa pyytänyt häntä jättämään
sikseen. Juuri silloin läheni höyrylaiva, kaikkien huomio siirtyi sinne,
koirankin, ja tätä hetkeä Jörgen oli varronnut iskeäkseen kiven ihan
sen niskaan, niin että se ulisi. Sitten Jörgen heti kääntyi Maryn
puoleen ja nosti hattuansa, kaunein hymynsä huulillaan, tuhannesti
kiittäen vieraanvaraisuudesta tällä kertaa!
Maryn ei auttanut soveliaisuuden vuoksi muu kuin seistä, kunnes
laiva lähti; täytyipä hänen pari kertaa heiluttaakin päivänvarjoansa.
Hymyillen ja voitollisesti tervehti Jörgen laivasta, huiskuttaen
hattuansa leveissä kaarissa.
Kuinka raivoissaan Mary oli! Vaan tuskinpa Jörgen vähemmän.
* * * * *
"Hänenhän olisi pitänyt heittäytyä tomuun minun edessäni ja
suudella hameeni alinta saumaa!" Tämä tunne oli Maryssä.
Eilisillasta asti oli häämöittänyt mielessä jotakin epähienoa. Jörgen
ei tahtonut häntä päästää! Maryn piti turvautua viekkauteen ja
sulkea häneltä ovensa. Mutta hän selitteli sitä sairaloiseksi
seuraukseksi Jörgenin pitkällisestä kaipuusta; siitä oli tullut riivausta.

Nyt ei enää voinut epäillä! Ainoastaan "täysin kokenut" saattoi
ottaa asian tuolta kannalta. Hänet oli petetty! Se, mikä hänessä oli
parhainta, hänen hienointen vaistojensa suojelemaa ja hellimää, se
oli houkuteltu inhottavaan erehdykseen.
Hän taisteli ja tappeli tämän kanssa koko päivän. Kavalletuksi ja
raiskatuksi hän itseään nimitteli. Ensin hän sysäsi syyn niskoiltansa.
Sitten hän sen omisti kokonansa ja tuomitsi itsensä kelvottomaksi
elämään. Hän ei tehnyt muuta kuin erehdyksiä, hän kavalsi itsensä.
Toisinaan hän sanoi: tässä on ollut väkivaltaa minua vastaan, vaikka
vapaasta tahdosta antauduin! Toisinaan taas: Tämän alkusyy on
varmaankin aikaisempi, enkä voi sitä selvittää.
Kuinka siunattua, että hänen huoneensa oli koskematon ja
puhdas!
Viereiseen hän ei tahtonut astua eikä sitä nähdä.
Itse Jörgeniä hän ei tahtonut omistaa! —
Mutta pysyisikö Jörgen vaiti? Siitä hän oli varma. Jörgenissä ei
ollut sen tapaista vikaa; muuten olisi hänkin jotakin kuullut. Vaan
että oli olemassa ainoakaan ihminen, joka tiesi —! Hän itki
suuttumuksesta ja voimattomuudesta. Se riistäisi häneltä
elämänhalua. Se ahdistaisi kuin painajainen. Varsinkin milloin hän oli
ylimmillään.
Tavata Jörgeniä hän tahtoi! Sanoa hänelle, millaiseksi oli hänet
luullut, — ja mikä mies hän oli. Kenen luo hän oli luullut menevänsä,
— ja kenen luo hän joutui. Jörgen ei saisi voitosta riemuita. Mutta
siksi oli tarpeen tuntea Jörgenin elämää. Keneltä uskaltaisi kysyä,
ken sitä tuntisi? — —

Herätessään seuraavana aamuna hän oli paremmin selvillä.
Ensiksikin siitä, miten hänen oli hankittava täydet tiedot Jörgenistä;
se piti toimittaa aina kun tilaisuutta sattui, niin ettei kukaan
huomaisi. Samoin hän tajusi, että ero Jörgenistä ja sitä valmistava
yhtymys oli siirrettävä toistaiseksi — etenkin vanhusten vuoksi.
Toinen ja paljoa tärkeämpi asia oli: taas järjestää kuntoon oma
elämänsä, päästä siitä painostavasta ilmasta, joka oli hänet vienyt
turmioon. Tässä oli vain yksi ura: ryhtyä työhönsä, harjaantua siihen
ja saada uutta rohkeutta työn tuloksista.
Työtä ja velvollisuudentuntoa! Hän kohottautui käsivarttensa
nojaan ikäänkuin jäljitellen mielensä nousua. Seisoi seuraavassa
silmänräpäyksessä laattialla, ollakseen valmiina. —
Ne 50,000 kruunua, jotka hänen isänsä niin äskettäin oli jättänyt
Klaus sedälle ja joita hän ei ollut mistään tileistä löytänyt, eivätköhän
ne viitanneet siihen, että hänen isällään oli säästöjä Amerikassa —
ulkopuolella veljensä liikettä? Että ne osinkorahat, mitä hän ei ollut
kuluttanut, oli sijoitettu sinne arvopapereihin? Että 50,000 oli
äskettäin joutunut vapaaksi ja lähetetty tänne?
Siitä asti kun Jörgen toissapäivänä mainitsi nuo 50,000, ei Mary
ollut kaiken muun keskellä saanut niiltä rauhaa. Hänen täytyi
tarkastaa isän amerikalainen kirjeenvaihto; sieltä se kai ilmenisi.
Mutta hän ei tavannut mitään, — kunnes avasi erään lippaan, joka
oli lykätty kirjahyllyn alle ja jonka avain oli isän rahakukkarossa.
Mary tunsi matkoilta tämän lippaan, vaan ei ollut koskaan tiennyt,
mitä siinä oli. Siellä oli koko amerikalainen kirjeenvaihto, siellä oli
myös siihen kuuluvat tilit. Näytti siltä, että isä oli hänen äitinsä ajoilta
saakka pitänyt tätä omaisuutta ja kaikkea siihen kuuluvaa muusta
erillään. Mutta tästä oli varmaankin melkoinen osa jäänyt säästöön,

vaikkapa pääoma, miljoona dollaria, oli menetetty. Mary joutui kuin
kuumeeseen. Hänen isänsä oli kaiketi käsittänyt kirjeen niin, että
muka kaikki, mitä hän Amerikassa omisti, oli hukassa. Samoin olivat
hän ja muutkin käsittäneet.
Saatuaan tämän päähänsä hän meni taas puhuttelemaan isäänsä.
Hän selitti perinpohjin ja sanoi heti matkustavansa Amerikaan
ottamaan asiasta selkoa. Isä säikähti, mutta tajusi pian, että niin oli
pakko menetellä, ja myöntyi.
Rouva Dawes ei ollut niin herkkäuskoinen. Hän älysi, että syynä oli
jokin, mistä Mary pyrki vaihtelulla eroon. Mutta Maryn olennossa ja
hänen esityksessään siitä, mitä oli keksinyt, oli jotakin kiivasta,
vastustamatonta. Siksi rouva Dawes lausui vaan joitakuita hiljaisia
muistutuksia myrskystä merellä tähän vuodenaikaan. Kolmen päivän
päästä Mary, mukanaan englantia osaava palvelustyttö, oli matkalla
Amerikaan. Kyllä hän löytäisi, sanoi hän, sen, joka voisi hänelle
antaa arvokasta apua. Tunsihan hän niin monta.
Kaikki sujui mielen mukaan. Vajaassa puolessatoista kuukaudessa
hän ehti palatakin. Hän oli saapunut Amerikaan ihan viime hetkellä.
Sillä juuri silloin oltiin käymässä oikeutta siitä, että Anders Krog
muka oli kaikilla varoillaan ollut veljensä yhtiömiehenä, vaikka hän oli
jättänyt vaan sen summan, joka oli liikkeessä kiinni.
Tämän sai hän todistettua.
Menestys rohkaisi häntä. Miksi ei menisi edemmä? Tässä hänellä
oli pääomaa toimintaansa, ja hänessä oli suuri halu ryhtyä asiaan
käsiksi. Myös metsänhoitoon! Eikö hän sitä voisi oppia yhtä hyvin
kuin joku muukin? Kaksinkertaista kirjanpitoa? Liekö se niin
vaikeata? Hän aloitti heti.

Anders Krog näkyi toipuvan siitä alkaen, kun Mary palasi kotiin.
Varmuus siitä, että oli pelastettu se omaisuus, joka hänellä oli
veljensä konkurssipesän ulkopuolella, tuotti hänelle paljon iloa.
Maryn tulevaisuus oli hänelle niin kallis.
Sitä vastoin rouva Dawes ilmeisesti heikkeni. Tässä toimeliaassa,
lepäämättömässä naisessa ei enää näyttänyt olevan voimia.
Jörgeniäkään hän ei tiedustellut; kirjeenvaihtonsa hän oli jättänyt.
Mary hoiti taloa yhdessä voudin kanssa ja omaisuutta erään
liikemiehen avulla. Sen ohella hän hankki itselleen opetusta ja
lueskeli. Kahdesti viikossa hän kävi kaupungissa.
Näin jouduttiin marraskuuhun. Silloin Anders Krog sai kirjeen
Kristianiasta läheiseltä sukulaiselta, rikkaalta mieheltä, jonka ainoa
lapsi, nuori neito, oli nyt kihlautunut. Hän pyysi Margitia tulemaan
kaikin mokomin juhliin, joita siellä olisi useampiakin molemmissa
suurissa perheissä.
Mary itsekin ihmetteli, että hänessä yht'äkkiä heräsi niin kova halu
sinne. Vanha Aatami ei ollut kuollut. Hän rallatteli käytävissä ja
sisällä, valmistellessaan itseään matkalle, hän ikävöitsi uusiin
ympäristöihin — ja uudestaan ihailtavaksi! Hän etsi siitä hyvitystä! Se
hänen täytyi itselleenkin tunnustaa.
Hän ei ollut siellä viipynyt montakaan päivää, kun Anders Krog sai
kirjeen, jossa Marylle viritettiin ylistystä mitä voimakkaimmin sanoin.
Ei kihlatuista, vaan hänestä oli tullut kaikkien tanssijaisten keskus; ei
kihlatuille, vaan hänelle tuli etusija ja suosionosoitukset — varsinkin
juuri itse kihlattujen puolelta! Hänen ainokainen kauneutensa, hänen
ylevä olentonsa, hänen tietonsa ja hieno käytöksensä tekivät

hänestä heidän keskensä unhottumattoman. Heidän oli saatava pitää
häntä vielä jonkun aikaa.
Anders Krog lähetti kirjeen rouva Dawesin nähtäväksi, mutta pyysi
pian saada sen takaisin; hänen piti se lukea monet kerrat. —
Tämän kirjeen jälkeisenä päivänä oli Mary taas kotona. Hän tuli
aamulla hiljaa ovesta isänsä luo, joka pelästyi hänen näköänsä. Hän
oli sairastunut, sanoi Mary, ja se kyllä näkyi. Mary ei ollut vain
kalpea, hän oli harmaa, silmät uneliaina, puhe raukeata. Hän suuteli
isäänsä pitkään ja hellästi, ei tahtonut nähdä isän saamaa kirjettä, ei
puhua olostansa juhlissa. Nyt ensin rouva Dawesin luo pariksi
minuutiksi, sitten sänkyyn lepäämään.
Hän ei ollut puoltakaan minuuttia rouva Dawesin luona, jonka hän
jätti hyvin levottomaksi.
Mary makasi koko päivän, söi illalla hieman ja makasi taas koko
yön.
Noustuaan hän oli sen näköinen kuin tavallisesti, reipas ja valpas.
Vouti, puutarhuri, emännöitsijä kävivät tekemässä hänelle tiliä, ja
hän liikkui pitkin taloa. Sitten hän hymyillen tuli tapaamaan isäänsä,
joka hyvin ilostui nähdessään hänet taas entisellään.
Mary tuli hänelle sanomaan, ettei nyt mikään estänyt heitä
menemästä kohta naimisiin. Olihan heillä nyt varoja. Isä sai vaivoin
selitettyä, että samaa hän oli itsekin tuuminut. Silmät ja toinen käsi
sanoivat loput, nimittäin ettei mikään olisi hänestä mieluisempaa.
Mutta kun Mary huomautti samaa rouva Dawesille lisäten, että
hänen melkein teki mieli heti lähteä Tukholmaan sitä ehdottamaan

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com

Computer architecture fundamentals and principles of computer design 1st Edition Joseph D. Dumas Ii

More Related Content

Similar to Computer architecture fundamentals and principles of computer design 1st Edition Joseph D. Dumas Ii (20)

Computer architecture fundamentals and principles of computer design 1st Edition Joseph D. Dumas Ii